Forssan Lehti
20.12.2020
Urjalan kulmilta
”Oma maalaistaustani siinä hengittää”
Aamulla nostin lipun. Sitten menin päivänsankari Väinö Linnan kodin paikalle, jossa pienellä joukoilla laskimme kynttilän rappukivelle. Oli kulunut sata vuotta kirjailijan syntymästä. Tenho Kurka lauloi laulun Täällä Pohjantähden alla ja Venla luki Alselin syntymästä. Seuran ja kunnan edustajat lähtivät Tampereelle, jossa puolilta päivin laskivat kukkalaitteet Linna haudalle. Vallitsevien rajoitusten takia kumpaankaan tilaisuuteen ei voitu kutsua yleisöä.
Ylen Areenassa esitettiin viikolla neljä ohjelmaa iltamyöhään. Ne ovat edelleen katsottavissa. Läheisimmin niistä liittyi v. 1983 kuvattu kierros Väinö Linnan reitillä. Neljä linja-autollista oli kiertämässä ja ensimmäisessä oppaana oli Väinö Linna.
Honkolan koulun portailla Linna mainitsi, että ilman tämän koulun kirjastoa hän ei olisi nyt kirjailija. Kun oman koulun ja siellä olleen piirikirjaston kirjat oli luettu, haettiin kirjat kirkonkylässä olleesta pääkirjastosta. Aikamoinen sattuma, että lainausnumero oli 112. Sehän on sama kuin nykyisin yleisesti tunnettu hätänumero.
Tuntemattoman Urho Hietanen ei ollut lukenut kuin Turun Sanomia päästyään ”vaivasest kanskoulust”. Linna luki ja lukuharrastus jatkui Tampereella, jossa valikoimaa oli vieläkin enemmän. Oli lukemisen nälkä.
Ennen linja-automatkaa Tampereelle, vähäiset tavarat pakattuna pahvilaatikkoon, jonka kyljessä oli teksti Paulig, oli syntymäpaikkakunta tarjonnut kodin neljässä paikassa, yrittäjä-isän, tarmokkaan juoksujalkaa kulkevan äidin, sisarukset, kaveripiirin kotikylällä, koulun, rippikoulun ja ensimmäiset työpaikat. Kotiseutu tarjosi tarkalle kuuntelijalle ja näkijälle tarinoita, maiseman, ihmistyypejä, elämänmuotoja ja nimistöä.
”Kuvaamani maaseutu on siis hävinnyt ja niin käy tietysti lopuksi kirjallekin, elleivät sen ihmiset jatka elämäänsä. Jos he sen taas tekevät, niin heidän mukanaan elää myös vanha maaseutu. Se, joka on elänyt teosta kirjoittaessani, sillä oma maalaistaustani siinä hengittää monien uusien kerrostumien alla”, totesi Linnan Menosten koululla nimikkoseuransa yleisötilaisuudessa v. 1982.
Täällä Pohjantähden alla on romaani maan nälästä ja paremman elämän tavoittelusta. Sen ihmiskuvaus on tarkkaa ja mukaansatempaavaa. Kolmannen osan ilmestyessä v. 1962 Väinö Linna oli liki 42-vuotias. Koskelan Akseli ja Kivivuoren Janne pohtivat loppupuolella oliko kaikki ponnistelu ollut turhaa. Ehkä samaa pohti kirjoittajakin. Hän oli sairastumiseensa saakka keskustelija ja puhuja, jonka viesti vaikutti. Urjakaan ei unohtunut.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
14.12.2020
Urjalan kulmilta
Kiitos Hannu!
Hannu Maijala valittiin Urjalan kunnanjohtajaksi äänin 26–1. Loppusoralla oli kolme ehdokasta. Kolmannen ehdokkaan kannattajat päättivät kuitenkin äänestää Maijalaa, kun lopputulos oli selvillä. Hallintojohtaja Pekka Kurikka sai yhden äänen. Olin valitsemassa ja sain Kurusta valtuuston puheenjohtajalta Paavo Tervalammilta kattavan kuvauksen Hannusta. Hänen arvionsa osoittautui vuosien mittaan oikeaksi.
Ensimmäinen julkinen Hannun tehtävä oli Urjalan vanhainkodin 40-vuotisjuhla. Vanhusten huollossa ja terveystoimessa tapahtuvatkin suurimat muutokset. Vahainkoti myytiin ja Attendo tuli. Vanhustenkotiyhdistystä kannustettiin rakentamaan aikanaan Reikonlinna. Akaan kaupunki ryhtyi hoitamaan isäntäkuntana terveystointa. Sote oli vireillä toistakymmentä vuotta..
Valtion ja kuntien suhteet ovat aina jännitteiset, kun toinen säätää tehtävät ja toisaalta kiristää rahahanoja. Kunnan itsenäisyyskin oli välillä liipasimella ja ehkä Hannunkin kanta vähän horjui. Nyt hän vankka itsenäisyyden kannattaja. Jäljet naapureissa pelottavat..
Koulutoimessa tapahtui paljon muutoksia. Kyläkouluja lakkautettiin osin oppilaspulan ja osin muilla perusteilla. Yhtenäiskoulua Hannu pitää oikeana ratkaisuna. Lukio on saatu säilytettyä ja lasialan koulutus Nuutajärvellä. Kansalaisopisto on poistunut kyliltä.
Elinkeinoelämään kunta voi vaikuttaa välillisesti. Takaiskuja ovat olleet Nuutajärven teollisen lasintuotannon lopetus ja Parkerin yhden tuotantolinja siirto Tsekkiin. Välillä oli seudullinen kehitysyhtiö ja nyt kunta vastaa pääosin itse elinkeinojen kehittämisestä. Yritysalueita on kunnostettu ja uusia yrityksiä on syntynyt ja aiemmin toimineet ovat kasvaneet.
Lentävä lähtö virkakaudelle tuli, kun Hämeen Sähkön osakkeet myytiin ja rahat investointiin järkevästi moniin toteutusta odottaneisiin kohteisiin. Käyttötalouteen ne ovat vaikuttanet vain välillisesti. Säästökuureja on ollut useita ja toimintaa on virtaviivaistettu.
Kunnanjohtajan tehtävä ei ole ollut helppo. Virka oli ensin määräaikainen, mutta vakinaistettiin. Hannu pyrki välillä muualle ja suoritti myös korkeakoulututkinnon. Urjalassa on ollut tähän mennessä kolme kunnanjohtajaa. Jokainen heistä on jättänyt vahvan puumerkkinsä.
Tänään on Hannulla viimeinen valtuuston kokous. Tosin kuin monet muut, ei hän pitänyt loppukaudesta pitkiä pitämättömiä lomia, vaan antoi työpanoksensa tältä osin kunnan hyväksi. On aika kiittää Hannua työpanoksestaan kunnan ja urjalalaisten hyväksi ja samalla toivottaa hänelle terveitä ja mukavia eläkepäiviä. Vuoden alusta siirrytään Hannun ajasta Annun aikaan.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
23.11.2020
Urjalan kulmilta
Kunta uudisti kotisivunsa
Urjalan kunta julkisti perjantaina uudet kotisivut. Ylärivissä lukee kunnan nimi ja sanat elinvoima, hyvinvointi sekä talous ja johtaminen. Ensimmäisessä kuvassa teksti ”Koti Pohjantähden alla”. Seuraavina kuusi kuvaa ja niiden aiheet: lapsiperheet, nuoret, ikäihmiset, asukkaat, yrittäjät ja matkailijat. Sinisessä kentässä otsikot: ajankohtaista, tarjouspyynnöt, kuulutukset, päätökset ja työpaikat. Niiden alapuolella tapahtumat, Urjala somessa ja alimpana yhteystiedot, viraston aukioloajat, suosituimmat sivut ja sivukartta.
Kun julkisyhteisö yritys tai järjestö teettä kotisivut pitää ensimmäisenä miettiä keitä varten ne ovat. Kunnan tehtävänä on tuottaa ja järjestää asukkaiden tarvitsemia palveluja. Kun asukas tarvitsee lapselle tai ikäihmiselle hoitopaikkaa, koulua, itselleen lääkäriä tai vaikkapa tietoa siitä milloin kaatopaikka on auki, pitää tiedon löytyä helposti ilman arvailua, minkä otsikon alta tieto löytyy.
Käytettävyys ratkaisee sivujen toimivuuden. Näillä uusilla sivuilla pääsee eteenpäin kuvaa klikkaamalla, jos sen alareunassa on vihreä viiva, muutoin täytyy klikata kuvan alla olevaa sanaa, joka on linkki. Kun matkailija haluaa tietää Urjalasta, hän valitsee matkailijat kuvan ja siirtyy uudelle sivulle, jossa on uusi linkki VisitUrjala-matkailusivustolle. Miksi ei voisi heti päästä tälle mainiolle sivustolle?
Kun valitsen sivun asukkaat tulevat uudet kuvien alla olevat linkkilistat otsikoiden mukaan aakkosjärjestyksessä: asuminen ja tontit, eläinasukkaat, hyvinvointi, joukkoliikenne, kaavoitus, kirjasto, kulttuuritoiminta, kunnan vuokrattavat tilat, liikunta, pelastuspalvelut, päätöksenteko, rakentaminen, sosiaalipalvelut, terveyspalvelut, työllisyyspalvelut, yleiset alueet, ympäristönsuojelu, ympäristöterveys sekä yritys- ja palveluhakemisto. Kun aiemmista sivuista on tietoa käyttäjämääristä olisi voinut olla kysynnän mukainen järjestys. Koulutus puuttui tästä osiosta, mutta löytyy aloittamalla lapsiperheet tai nuoret sivuilta.
Suokaa nyt anteeksi, että tästä taisi tulla nyt vähä turhan kriittistä palautetta. Juuri, kun oli tottunut edellisten sivujen logiikkaan, pitää opetella uusien tarjonta. Tietenkin pitää muistaa, että tässä on nyt runko ja sivujen antia täydennetään vähitellen.
Yllätyin ehkä eniten siitä, että sivuilla ei ole lainkaan liikkuvia tai vaihtuvia kuvia, videoita tai ääntä. Myös kasvot puuttuvat niin päättäjistä kuin johtavista virkahenkilöistä. Ehkäpä uusi kunnanjohtaja esittäytyy vuoden alussa videotervehdyksellä asukkaille ja muille Urjalasta kiinnostuneille.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
9.11.2020
Urjalan kulmilta
Koe hetki
”Meillä on yksi juttu, mutta me ei kerrota sitä sulle vielä”, totesivat lapsenlapset, kun minulle oli annettu porttikielto tulla keittiöön, jossa arvatenkin koristeltiin isänpäiväkakkua.. Kun kirjoitan tätä varhain sunnuntaiaamuna en tiedä vielä, mikä yöksi jääneiden lastenlasten salaisuus mahtoi olla.
Eilen palkittiin maailman parhaat isät ja papat kortilla, ehkä jollakin pienellä lahjalla ja käymällä isänpäiväkahvilla. Ehkä joku sai puhelinsoiton tai muun viestin, jos tapaamaan ei päästy tai tohdittu tulla tunnetuista syistä.
Isyys on ikuista, mutta alati muuttuvaa. Kun ikäiseni olivat lapsia, olivat isät töissä kuutena päivänä viikossa ja osa seitsemänäkin, jos eläimiä oli huolehdittavana. Monella leipä oli pieninä palasina eli piti tehdä useampaakin työtä kotiaskareiden lisäksi.
Tänään ei aina, ei edes isänpäivänä, huomata, kuinka paljon isien ja samalla perheiden arki on muuttunut. Tosin eilen ja miesten viikolla, saimme lukea erilaisista isistä. Eniten vaikuttaa juuri työelämän muutos. Osa tekee päättymätöntä vuorotyötä aamu-, ilta- ja yövuoroineen, jotka sotkevat normaalin vuosikausirytmin, koska joskus pitää nukkua päivälläkin. Pari vapaapäivää jaksojen välissä ei tasoita rytmiä.
Jos puolisokin tekee vuorotyötä, on perheen aikataulujen sovittaminen työlästä. Lasten päivähoito ja koululaisten kouluunlähtö ja kotiintulo pohdituttaa. Jos turvarenkaaseen ei kuulu lähellä tai käytettävissä olevia isovanhempia, on hankaluuksia. Usein isovanhemmat ovat vielä sen verran nuoria, että ovat työelämässä.
Avioerot tuovat lisähankaluutta. Syntyy uusioperheitä, joissa on entisistä liitoista äidin ja isän lapsia sekä yhteisiä lapsia. Vuoroasuminen on onneksi lisääntynyt. Ennen yleisesti ja vielä nykyäänkin melko usein lapset jäävät erossa äidille, usein myös asioista vastaavien viranomaisten ja oikeuskäsittelyjen myötävaikutuksella. Tässä suhteessa isien asema kaipaa eniten vahvistamista.
On kiva seurata, miten nykyiset isät ovat lastensa kanssa. Kotona touhutaan, käydään yhdessä jossakin harrastuksessa ja pistäydytään joskus yhdessä syömässä pitsa tai hampparit. Kotona saatetaan pelata jotain peliä tai katsoa yhdessä jotakin televisiosta. Isän mukana valitaan myös suosikkijoukkue, jota kannatetaan.
Me papatkin saamme isänpäivänä huomiota. Omat pappani olivat jo kuolleet, kun synnyin, joten minulla ei ollut mitään mallia. Pappakin kokee ja elää lasten ja lastenlasten murheet ja vastoinkäymiset. Silti parasta on heidän aito ilonsa ja hymy. Ohje isille ja papoille on koe se hetki mahdollisimman usein.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
26.10.2020
Urjalan kulmilta
Toimijoita tarvitaan
Harrastustoiminta on viimeistään nyt talviaikaan siirryttyä siirtynyt sisätiloihin. Kaikesta huolimatta kesäkausi saatiin harjoituksineen, kisoineen ja sarjapeleineen vietyä päätökseen. Nyt on taas rajoituksia ja odotellaan viranomaisilta uusia suosituksia, ohjeita ja määräyksiä. Sisätiloissa on enemmän riskejä kuin ulkona.
Urjalassa jäähalli on tarjonnut 20 vuotta hyvät puitteet jääkiekolle. Ikäluokkien pienentyessä harrastajamäärä on jonkin verran pienentynyt. Huolestuttavia olivat kesän uutiset, joiden mukaan yhä useammat vanhemmat vievät lapsiaan entistä nuorempana isompiin seuroihin. Vanhemmilla on usein jonkin verran ylioptimistinen käsitys oman lapsensa taidoista.
Hintaa muualle siirryttäessä tulee harjoitusmatkoista. Myös kausimaksut ovat suurempia. Ne eivät myöskään takaa ammattilaista valmentajaa. Joskus peliaikaa saa täysissä varusteissa odottaa vaihtopenkillä.
Jääkiekko on myös kova maailma. Pelaajalle saatetaan tekstiviestillä yöllä ilmoittaa, että pelit ovat nyt loppu. Farmiseurana olemisesta on joskus hyötyä. Se voi myös johtaa siihen, että vahvempi kumppani sanelee sen ketkä pelaavat.
Toivoa kuitenkin on Urjalassakin. Seurasin minihockeyhöntsyä, joissa pienet luistelijat ja pelaajat olivat jäällä isiensä kanssa. Iloista meininkiä ja räätälöityjä ja kivoja harjoitteita. Sunnuntaisin on yleisöluistelu jakautuen mailalliseen ja mailattomaan ja lisäksi kiekkokoulu. Sisukiekon edustusjoukkue on saanut uutta nuorekasta ilmettä, vaikka rungon muodostavat pitempään mukana olleet.
Jalkapallon ja jääkiekon lisäksi ei Urjalassa taida tällä hetkellä olla joukkuelajeja, joilla osallistuttaisiin sarjoihin. Maahockeyn pelaajat ovat muissa joukkueissa. Jalkapallossa on ollut mukavasti juniorijoukkueita ja myös tytöt ovat ilahduttavasti omilla joukkueillaan harrastuksessa mukana.
Jukka Mattsson, jolla on vuosikymmenten kokemus urheilutoiminnasta niin seuratoiminnassa kuin vapaaehtoisena liikuntapaikkojen kunnostajana ja ylläpitäjänä, esitti viime vuoden itsenäisyysjuhlassa huolensa siihen, että seuroihin ei tahdota saada vetäjiä. Onnistunut toiminta edellyttää myös sitä, että joku huolehtii taloudesta. Ilman tekijöitä ei synny tulosta.
Lähiaikoina sekä palloseura, että Sisukiekko pitävät kokouksia, joissa seuratoimijoita valitaan. Myös monet muut yhdistykset pitävät tänä syksynä kokouksen, jossa käsitellään lisäksi vuosikokouksen asiat. Joillakin yhdistyksillä on vain yksi sääntömääräinen kokous.
Koulujen salivuorot näyttävät olevan melko täyteen varattuja, joten mukaan vaan.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
12.10.2020
Urjalan kulmilta
Kansalliskirjailijoita
Lippu liehui lauantaina Aleksis Kiven päivänä hänen ja suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi. Lisäpainoa antoi se, että Seitsemän veljeksen ilmestymisestä oli kulunut 150 vuotta. Aleksis Kivi on kansalliskirjailija. Myös Väinö Linnaa on sellaiseksi mainittu. Syyskuussa ilmestyi Karo Hämäläisen ”Kansalliskirjailija, romaani Väinö Linnasta”.
Näillä kahdella eri aikakausien maaseudun ihmisten kuvaajalla on toinenkin yhtymäkohta. 40 vuotta sitten, juuri Aleksi Kiven päivänä, julkaistiin kirja ”Väinö Linna toisen tasavallan kirjailija”. En tiedä monenko kirjahylystä teos löytyy. Mainio kunnallinen kirjasto tulee avuksi, sillä kirjassa, jonka toimituskuntaan kuuluin, on paljon lukemisen arvoisia artikkeleista silloin 60-vuotispäiväänsä lähestyneestä Linnasta.
Kirjoittajia on presidentti Kekkosesta alkaen kotimaisista tutkijoista, kirjailijoista, teatteri-ihmisistä aina ulkomaalaisiin kääntäjiin asti. Neuvostoliittolaista näkökulmaa edustivat Urjalassakin vieraillut Eino Karhu ja Fedor Abranov. Karhusta urjalalainen äidinkielen lehtori Aulikki Jalava teki väitöskirjan ”Kansallisuus kadoksissa”.
Urjalalaista näkökulmaa valottivat tänne tuolloin hiljattain muuttanut Eila Pennanen ja täällä syntynyt Antti Eskola. Pennanen kertoi eri aikojen lukukokemuksistaan. Eskola eli tuolloin vahvasti kommunistista kauttaan ja se näkyy hänen sosiologian ja soaalipsykolgian näkökulman loppupäätelmissä. Eskola löysi monta samankaltaisuutta isänsä ja Koskelan Jussin väliltä. Koskelan Jussin koko omaisuus perukirjassa oli sama, minkä Eskola yliopistonopettajana tienasi kuudessa viikossa.
Kun Eskola painotti kahta ensimmäistä osaa Pennanen korosti että kolme osaa on kokonaisuus. Ensimmäisellä lukukerralla keskiluokkaisen kaupunkilaisen oli vaikea ymmärtää joitakin henkilöitä. Pennanen kirjoitti, että vasta muutettuaan Urjalaan hän alkoi tajuta Pohjantähden urjalalaisuutta ja ”sitä mukaa myös Pentinkulman henkilöhahmot saivat uutta sävyä silmissäni”.
Jaakko Paavolaisen kirjoitti poliittisesta väkivallasta Urjalassa ja Pohjantähti-trilogiassa. Hän on muuten lähes ainoa, joka on aiheeseen tarttunut, mikä on yllättävää. Viljo Rasila on tutkinut torppareiden osuutta kuolemissa. Paavolainen muistutti, että sekä punaisen että valkoisen terrorin jäljittäminen oli vaikeaa.
Samaan olemme Ilkka Markkulan kanssa törmänneet, mutta uskomme valtavan lähdeaineiston läpikäytyämme, että olemme löytäneet paljon mielenkiintoista uutta joulun alla ilmestyvään kirjaamme ”Ettes suotta kapinoittis, Pentinkulman sota ja rauha”.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
28.9.2020
Urjalan kulmilta
Pää kainalossa
Otsikkoon liittyy kaksi mielikuvaa, mutta tällä kertaa lisään siihen vielä kolmannenkin. On sanottu, että erityisesti miehet menevät lääkäriin vasta niin huonossa kunnossa, että pää on kainalossa. Paljon mukavammin otsikkoon liittyy tilanne jossa pää on oman kullan kainalossa. On hyvä ja turvallinen olo.
Urjalan Karjalaseura kutsuu ensi lauantaina ikään, sukupuoleen, heimoon ja jäsenyyteen katsomatta kaikki hapankaalin valmistamisesta kiinnostuneet kurssille. Ensin oli ajatus, että lehti-ilmoitukseen laitettaisiin tämän jutun otsikko, sillä kutsutaanhan keräkaalia myös kaalinpääksi, mutta laittamatta se jäi.
Hapankaalista tulee toisille mieleen Venäjä ja toisille Saksa. Suomessa se miellettiin pitkään karjalaiseksi, mutta on vähitellen saavuttanut suosiota laajemminkin lukuisten terveysvaikutustensa takia. Hapankaali valmistetaan maitohappokäymisen avulla. Maitohappotabletteja on käytetty ulkomailla reissatessa ja yhä enemmän myös muuten lisäämään vastustuskykyä.
Hapankaalissa on paljon C-vitamiinia ja jonkin verran muitakin. Kaloreita ei ole juuri lainkaan, ei rasvaa eikä hiilareita. Hapankaali pitää vatsan bakteerikannan tasapainossa. Sitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää monipuolisesti ruuanlaitossa vaikkapa keittona.
Lauantaina mukaan vähintään yksi kaalinpää eli keräkaali, leikkuulauta, veitsi tai juustohöylä sekä sopiva astia, johon siivutettu ja murskattu kaali mahtuu. Joissakin talouksissa sitä valmistettiin aikanaan saavi- tai ämpärikaupalla. Halutessaan seoksen joukkoon voi laittaa porkkanaa, omenaa ja vaikkapa valkosipulia. Käymistä voi jouduttaa myös muin konstein, joista mainitussa tilaisuudessa kerrotaan tarkemmin ja annetaan muut tykötarpeet.
Kun ei ollut jääkaappia ja pakastinta, piti turvautua suolaan, sokeriin, etikkaan, hapatukseen tai savustamiseen, jotta ruoka saatiin säilymään. Aikanaan syksyllä sanottiin, että ”ämmät pirtissä ja perunat kuopassa”, kun kesän sato oli korjattu talteen. Riihessä kuivattiin vilja, saunassa savustettiin lihaa ja kellarissa olivat hillopurkit ja mehupullot.
Metsästä oli koottu mustikkaa, vadelmia ja puolukoita ja soilta karpaloita ja muuraimia. Karjalaiset olivat tottuneet myös sienien suolaamiseen, joita ennen ei kuulemma lännessä syöneet muut kuin lehmät ja kansakoulunopettajat. Lihatiinuun pantiin suolaveteen teurastettu sika. Leipää leivottiin enemmän keralla ja kuivatettiin leipävartaissa. Meillä kotona limppuja säilytettiin myös viljalaarissa, josta tarvittaessa noudettiin. Ken taitaa, hyödyntää vanhat konstit nytkin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
14.9.2020
Urjalan kulmilta
Sana sunnuntaista
Tämä ei ole hartauskirjoitus. Jos olisi otsikon pitäisi olla Sana sunnuntaiksi. Viikonloppu on takana ja aika monella takoo päässä ajatus, että taas on maanantai ja arki. Joku tuttavani sanoi saatuaan keskiviikon tehdyksi, että helpottaa, kun viikonloppuun on jäljellä vain pari päivää.
Suomalaisten tuntoja monissa iskelmissään esiin tuonut sanoittaja Vexi Salmi kirjoitti myös työmiehen lauantaista. Nykyisin viikonloppu alkaa jo perjantaina. Lauantaina moni saattaa kärsiä krapulasta ja sunnuntainakin väsyttää. Lasse Mårtenson heitti haalarit nurkkaan kappaleessaan Laiskotelleen ja totesi, että tyytyväinen laulu soi. Sunnuntaista on paljon muitakin lauluja.
Näihin aikoihin kootaan satoa pelloilta. Kun tällä kertaa on päästy puimaan tavallista myöhemmin, työskentelevät viljelijät pelloilla sunnuntaisinkin, jos sää sallii. Monella muulla alalla tehdään sunnuntaityötä. Auttavia ja suojelevia käsivarsia tarvitaan .
Kaupan ala lupasi 10 000 uutta työpaikkaa, jos sunnuntain aukiolo sallitaan. En ole nähnyt tietoa, miten lupaus toteutui. Kaupan pihoilla riittää autoja aamusta iltaan Urjalassa, jossa on jäljellä kolme päivittäistavarakauppaa. Kaupoissa työskentelee paljon osa-aikaisia työntekijöitä. Heitä tarvitaan erityisesti lähempänä viikonloppua, jolloin suurin osa ostoksista tehdään. Perjantai on koko maassa myynniltään paras päivä ja niin on täälläkin, kun tori kokoaa väen kyliltä keskustaan.
Nyt elämme epävarmuuden aikaa. Ei tiedetä varmasti miten pahkasi pandemia paisuu ja miten se vaikuttaa työllisyyteen. Jos vienti ei vedä ja kotimaistanen kysyntä supistuu on edessä lomautuksia ja irtisanomisia, kun yrityksillä ei ole palkanmaksukykyä. Nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen perustuu työhön ja sen tuottavuuteen.
Ihminen tarvitsee kuitenkin myös lepoa. Muutoin tulee se kuuluisa ”purnutti” eli Burnout. Jokaisessa perheessä tarvitaan omaa ja yhteistä aikaa. Paljon puhutaan niin nuorten, aikuisten kuin ikääntyneiden jaksamisesta. Joskus huolettaa myös lasten asema. Joillakin vanhemmilla on käsitys, että pitäisi olla jatkuvasti menossa. Entiset lapset kuitenkin kertovat, että parasta aikaa olivat lapsuudessa perheen yhteiset hetket. Sellaisia ei tule siitä, että sekä lapset että vanhemmat tuijottavat omaa kännykkäänsä niinä hetkinä, jolloin ollaan yhdessä.
Sunnuntai luotiin aikanaan lepopäiväksi. Kristinuskon mukaan lepopäivä tulisi myös pyhittää. Vanhimmat lukijat ovat kansakoulussa opetelleet Lutherin selityksen siitä mitä se merkitsee. Nuoremmat voivat katsoa Internetistä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
4.9.2020
Urjalan kulmilta
Diginä vai paperilehtenä?
”Eikö meille tule muuta lehteä kuin Forssan Lehti?” Näin kysyi kylässä piipahtanut pokani tällä viikolla. Hän luki lehdestä Palloseuran uusista hankinnoista ja kaipasi ilmeisesti Aamulehteä, koska fanittaa liigassa Ilvestä.
Vastasin, ettei nykyisin tulee lisäksi Urjalan Sanomat ja Karjala, mutta ei muita. Lämmityskauden alkaessa alkaa olla pulaa pesänviristä, kun Seutu Sanomat lakkasi jakamasta meille ja nythän lehti loppui kokonaan. Luen joka aamu useamman lehden näköislehtenä. Eli uuden tekniikan myötä olen päässyt siihen, mikä kaupungeissa ja taajamissa varhaisjakeluna on ollut mahdollista jo pitkään. Mikä parasta, näköislehti on luettavissa myöhemminkin ja olen muistiin kirjannut mielenkiintoisia artikkeleita, joihin saattaa olla tarvetta vielä palata.
Täällä maaseudulla Urjalassakin monessa kylässä on käynyt niin, että lehti tulee myöhään illalla tai vasta seuraavana päivänä. Kaikkihan tietävät, ettei mikään ole niin vanha kuin eilisen sanomalehti.
Posti harventaa jakelukerrat kolmeen, koska kirjepostin määrä on laskenut. Paperilaskusta joutuu maksamaan ja kohta kaikki siirtyvät suoravelotukseen sähköpostilaskutakin ja sen jälkeen pankit tulevat apajille. Syrjämien lehtijakelu aiotaan turvata lisärahalla. Paikalislehdet ovat tunteneet taloudessaan, kuinka jakelumaksut jatkuvasti nousevat.
Joskus olen pohtinut sitä kannattaako olla lehden kestotilaaja. Tiedän monia, jotka ottavat lehdestä parin kolmen kuukauden jakson erikoistarjouksista. Kun se loppuu, he ovat vähän aikaa ilman ja odottelevat seuraavaa tarjousta.
On paljon varsinkin nuorempia ihmisiä, joille ei tule lehtiä lainkaan. Heille riittää netin tarjonta. Sielläkin uutiset tehdään kaupallisista lähtökohdista. Uutinen tai juttu, joka kiinnostaa saa myös mainostajia.
Suuret valtakunnalliset mediayhtiöt ovat vaatineet Yleisradiota luopumaan uutisista, joissa ei ole liikkuvaa kuvaa. Kummastelen. MTV lupasi uutiset saadakseen 1980-luvun alussa myös alueuutiset. Eipä ole niitä vielä nähty. Ylellä on lyhyet maakunta-uutiset, mutta tuskin ne syövät ketjuttuneiden maakuntalehtien leipää.
Tämä on tällä kertaa viimeinen perjantaikolumni. Minulle annettiin kuitenkin mahdollisuus vielä kirjoittaa Urjalan kulmien näkövinkkelistä. Tästä eteenpäin kirjoitusvuoro on joka toinen maanantai eli seuraavan kerran 14. syyskuuta. Torstaiaamun kirjoitusrupeama siirtyy nyt sunnuntaiaamuksi, mutta sunnuntailisää ei kuulemma ole tiedossa. Maailma muuttuu. Siihen sisältyy myös mahdollisuuksia ja uhkia. Parempi tarttua aina ensin mainittuihin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
28.8.2020
Urjalan kulmilta
Ryhtyisitkö harrastamaan vai opiskelemaan?
”Syksy saapuu meidätkin erottaen”, lauletaan iskelmässä. Säe pitää paikkansa ja ehkä eritoten tänä syksynä, jos… Monet toimijat ainakin yrittävät, että syksy voisi taas yhdistää, sillä harrastuspiirit alkavat ja järjestöt heräävät toimimaan. Joissakin, varsinkin ikäihmisten järjestöissä vielä odotellaan tilanteen kehittymistä.
Urjalassa kansalaisopistotoiminnasta vastaa Valkeakoski-opisto. Sen ohjelmaa ei jaeta jokaiseen kotiin, eikä sitä julkaista paikallislehden liitteenä. Ohjelma on jaossa kaupoissa ja se löytyy tietenkin myös opiston verkkosivulta.
Tarjolla on kursseja, joille on kysyntää naisenemmistöisessä opiskelijakunnassa. Miehiä suorastaan toivotaan mukaan lisää. Ohjelmassa on: musiikkia, kieliä, tietotekniikkaa, piirustusta ja maalausta, posliininmaalausta, muotoilua, kudontaa, ompelua ja muita käsityökursseja, Entisöintiä ja runsaasti erilaisia liikuntakursseja.
Muutama poiminta uutuuksista. Huonekalujen entisöimiseksi on kaksi viikonloppukurssia. Hyvä idea ja monelle tarpeellinen. Nuutajärvellä pääsee harjoittelemaan taontaa. Niin ikään kädentaitajille haluaviksi on mosaiikkia, huovutusta ja kuvien kudontaa. Mosaiikissa tarvitaan mukaan liimaa ja suojalasit. Syksyllä valmistuu taulu ja kevään päättyessä mukaan lähtee mosaiikkiruukku. Tilkkupiirissä valmistetaan pieniä joululahjoja. Joulu on ohitettu jo neljän kuukauden päästä.
Kaukokaipuuta voi keventää osallistumalla italian kurssille, jossa oppii perusfraasit. Hauskin nimi oli kuitenkin Hiirikerho. Hiiret hyppivät kunnanhallituksen pöydällä. Kun talossa ei ole hiiriä, pitää jokaisen ottaa omansa mukaan, ei kuitenkaan elävää vaan tietokoneen hiiri. Sopiva kurssi kaikille, jotka haluavat vähän varmistusta tietokoneen maailmaan.
Uutuus on myös ”Tätä olen aina halunnut soittaa”. Musisointiryhmässä lauletaan ja soitetaan metallista europoppiin rennolla asenteella ja pienellä soittotaidolla.
Jos ei uskalla lähteä pienryhmiinkään, on tarjolla etäkursseja. Silloin pitää olla tietokone ja toimiva nettiyhteys. Tarjolla, rentoutusta, arkipsykologiaa, englantia, espanjaa ja luovaa kirjoittamista.
Lapsiakaan ei ole opistossa unohdettu, sillä 4–8-vuotiaille on kuvataidetta otsikoilla Taikurin talossa ja Ahmalinnan juhlat.
Nuorisojärjestöistä ainakin Urjan Varstat partiolippukunta on kutsunut aiemmin mukana olleita ja uusia alkajia toimintaan. Urjalan 4H-yhdistys on myös järjestänyt monipuolista toimintaa. Palloilijat jatkavat sarjojaan ja jäähallin jäälle pääsee piakkoin. Joten kyllä se siitä syksy taas saa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
21.8.2020
Urjalan kulmilta
Sorsastus käynnissä
Eilan tasan kello 12.00 alkoi sorsastus eli vesilintujen metsästys. Monelle metsästäjälle on tärkeää päästä aloittamaan juuri tuona tarkasti määrättynä hetkenä. Toiset jaksavat odottaa pidempään, sillä metsästysaikaa on vuoden loppuun saakka.
Lähes puoli miljoonaa vesilintua päätyy vuosittain metsästäjien ja heidän lähipiirinsä ruokapöytään. Jonkin verran saalista myydään myös ravintoloille. Aseena on haulikko. Hauleista on omat määräyksensä. Houkutteluun käytetään lintupillejä, jonka äänen kukin laji tunnistaa. Koulutettua koiraa käytetään saaliin noutoon.
Urjalassa on paljon hyviä lintuvesiä. Osa niistä on rauhoitettu. Oikeastaan aika lohdullista on ollut havainto, että järviä, lampia ja jokia tutkittaessa on voitu todeta, että lajisto on usein odotettua runsaampi. Metsästystä valvovat ja myös linnustajat pitävät tärkeänä, että vältetään harvinaistumassa olevien lajien ampumista.
Meille, jotka emme metsästä, on ollut mielenkiintoista seurata Eränkävijät-ohjelmaa, jossa seurataan metsästäjien ja kalastajien toimintaa eri puolilla Suomea. Urjalaa lähin kuvauskohde on ollut Vesilahdella. Kansansuosikiksi nousi sarjassa esiintyvä Äijä-koira. Ohjelma on valottanut mielenkiintoisella tavalla metsästystä ja eränkäyntiä. Linnustamista käsittelevissä sarjan ohjelmissa tuli selväksi, ettei aina voi olla varma ohi lentävästä lajista.
Suomessa metsästäjiä on 2500 seurassa noin 150 000. Viime vuosina on havaittu, että joukko harmaantuu ja joskus saattaa paikallisesti olla vaikeuksia saada porukkaa riittävästi jahteihin. Seurat ovat ryhtyneet tosissaan miettimään, miten joukkoon saataisiin mukaan kiireistä arkea eläviä nuoria.
Täällä Urjalassa tärkein saaliseläin on valkohäntäpeura, joka aiemmin tunnettiin Laukonpeurana ja nimi lienee nykyisin virallisesti valkohäntäkauris. Tällä viikolla oli jälleen suuri lauma nauttimassa naapurien vehnä- ja odelmapellossa.
Tämän kuun alussa ilmestyi Facebookissa mainos, että on vireillä kansalaisaloite ”haitallisten valkohäntäpeurojen metsästyksen luvanvaraisuuden poistamisesta”. Aloitteentekijät näyttävät olevan Lopelta. Nimiä oli vähän yli tuhat. Kansalaisaloitteen pitää kerätä 50 000 nimeä päästäkseen eduskunnan käsittelyyn. Arvelen kuitenkin, että nykyinen lupaperusteinen järjestelmä taitaa tehokkaimmin harventaa liian suureksi paisunutta kantaa.
Vaikka sorsastus on enemmän yksilölaji, on metsästysseura samanhenkisten ihmisten yhdessäolomuoto. Luonnosta voi nauttia monella tavalla. Liikuntaa tulee ohessa. Nuotiolla käsitellään miltei kaikkia aiheita maan ja taivaan välillä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
14.8.2020
Urjalan kulmilta
Kyynärpäätaktiikka
Tällä kertaa ilta on aamua viisaampi, sillä tätä kirjoittaessani torstaiaamuna ei ole tiedossa, mitä hallitus, THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja muut viranomaiset ovat päättäneet, määränneet tai suosittaneet. Ilmeisesti uutta on maskien käyttöä koskevat ohjeistukset.
Sen verran näilläkin kulmilta on maskien käyttäjiä liikkunut, että on voinut todeta, ettei maskin käyttäjää ole niin helppo tunnistaa kuin maskitonta. Muistanette, että muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivän mielenosoitusten takia silloinen hallitus esitti naamioitumiskieltoa. Eduskunta väljensi esitystä ja katsoi laittomaksi naamioitumiseksi vain toiminnan, joka on henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai omaisuuden vahingoittamista.
Kättely on vanha keskiajoilta periytyvä tapa. Kätellessä varmistettiin, ettei kädessä ole puukkoa tai muuta asetta. Joissakin maissa ei ole tahdikasta maan kulttuurin mukaan tervehtiä naista kättelemällä. Kädenheilautus, armeijamallinen käden nosto lippaan ja nykyisin myös lakittomaan päähän ovat tuttuja. Natseilla oli oma roomalaistaustainen kädennostorituaalinsa.
Kumarrus tai nyökkäys on paljon käytetty tervehtimistapa. Uskonnoissa polvistuminen ja heittäytyminen maahan ovat toisaalta kunnioitusta ja myös alistumista osoittavia. Intialaiset laittavat kämmenet vastakkain sormet ylöspäin ja kumartavat kevyesti.
Muistanette, että idän kommunistisjohtajat tapasivat suudella tosiaan molemmille poskille ja keskelle suutakin. Eurooppalaisuuteen meitä on opastettu käyttämään poskisuudelmia. Käsisuudelmassa huulia ei vedä ihan iholle asti. Herrasmiesten tapa on nostaa hattua. Nykyisin aika harvoin lippis nousee.
Sanallisista tervehdyksistä vähemmän käytetään sanoja, huomenta, hyvää päivää tai ehtoota. Televisiossa usein lisätään tarpeeton lisäsana ”oikein”, kun sanotaan ”oikein hyvää huomenta”. Tuttavien kesken sanotaan: terve, moro, hei tai moi. Amerikkalaisperäinen hai on vähentynyt. Mainittakoon, että karjalaisille hämäläinen moro oli ihan outo, kun tänne tulivat.
Vielä on mainittava ylävitoset, jotka liittyvät enemmän onnistumiseen ja kannustamiseen. Samaa tarkoittaa hienovarainen koskettaminen nyrkillä toisen nyrkkiä. Muutenhan nyrkin käytöllä on yleensä vaikutusta hammaskalustoon ja verenvuotoon.
Uusin, koronan mukanaan tuoma, tapa tervehtiä on koskettaa kyynärpäällä toisen kyynärpäätä. Tämä on uutta kyynärpäätaktiikkaa ja ihan hauska tapa tervehtiä. Vanha kyynärpäätaktiikka, joka lienee edelleenkin käytössä, tarkoittaa toisen röyhkeää syrjäyttämistä tai sivuuttamista arveluttavinkin keinoin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
7.8.2020
Urjalan kulmilta
Nyt pääsee kouluun
Paluuta arkeen merkitsee koulujen alkaminen keskiviikkona. Syksy näyttää palataanko normaaliin vai ”uuteen normaaliin” vai peräti poikkeusoloihin. Muut kuin lukiolaiset ehtivät olla keväällä pari viikkoa koulussa..
Urjalassa koulut aloittavat tututtuun tapaan. Vain koulukyytejä hoitaa kahden liikennöitsijän asemasta viisi toimijaa. Paikallinen ei pärjännyt tarjouskisassa. Vaikuttaa myös työllisyyteen. Osalla oppilaista on siis uusi kuljettaja. Koulukuljetuksissa kouliintuneiksi heidät vakuutettiin paikallislehdessä. Kuljetuksessa on 220 oppilasta.
Lähiopetusjakso sujui paikallisten opettajien mukaan keväällä hyvin. Kaikki oppilaat tavoitettiin. Yhteydet välillä takeltelivat, mutta tehtävät saatiin oppilaille ja heiltä takaisin tehtyinä opettajille. Toisilla oli tukea kotona ja muiden oli selvittävä omatoimisesti.
Kevään aukkoja paikataan ylimääräisellä tukiopetuksella. Valtio antoi 200 tuntia. Tukiopetus on oppilaan oikeus ja sitä kannattaa joko itse tai virallisin termein oppilaan ”huoltajan” epävirallisemmin vanhemman pyytää tarvittaessa.
Sivistystoimenjohtaja Juha Salo esikuntineen ja koulujen rehtorit ovat tutkineet tarkkaan opetushallituksen ohjeita. Tiettyä varovaisutta noudatetaan kouluissa. Käsiä pestään, välimatkasta muistutetaan, ruokailuaikoja vuorotellaan ja oppilasryhmiä ei tarpeettomasti sekoiteta ja muistutetaan, että sairaana ei tulla kouluun.
Jos etäopetukseen jouduttaisiin, tulee kouluateria antaa. Sen voi hakea koululta. Ehkä se voisi myös koulukyytien mukana mennä kotiin, jos kuljetusastioita on riittävästi. Ilmeisesti ainakin kolme ensimmäistä vuosiluokkaa yritettäisiin nyt pitää aiempaa pidempään lähiopetuksessa koulussa.
Ilmainen kouluruoka on suomalainen erikoisuus. Se tuli pakolliseksi vuonna 1948. Mutta jo sitä ennen kouluissa Urjalassakin tarjottiin kouluruokaa. Se oli alkuvuosina pääosin puuroa, velliä, keittoa ja kuoriperunaa. Menosten koulun historiasta muistan, että lauantaina ei velliä saanut, kun saunan pata oli varattu opettajan kylpyveden keittämiseen. Kun alakoulurakennus valmistui tuli siihen myös keittola. Muistissa ovat vielä emaliset kupit, joista syötiin.
Maanantaisin kouluruokaa menee enemmän kuin muina päivinä. Tämä johtunee siitä, että perheissä viikonloppuna turvaudutaan noutoruokaan tai vähemmän ravitsevaan. Vaikka tiedän, ettei kaikille aamupala maistu, olisi tärkeää ainakin vähän syödä ennen kouluun lähtöä.
Harmaantuva ope toivottelee kaikille koululaisille, opettajille, keittäjille ja muille koulussa toimiville mukavaa kouluvuotta!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
31.7.2020
Urjalan kulmilta
Mistä tunnet sa Linnan?
Aluksi väitän, että useimmat meistä tuntevat Väinö Linnan tuotannon elokuvien kautta. Siksi tänä vuonna ei ilmesty hänen kirjoistaan juhlapainoksia, koska niille olisi vain rajallinen menekki. Linnan kustantaja Wsoy julkaisee syksyllä ”Väinö Linna tunnettu ja tuntematon”, jossa 25 asiantuntijaa kirjoittaa. Joukkoon ei mahtunut ketään Urjalasta. Esimerkiksi kotiseutuneuvos, Koskelan torpan emäntä, Kirsti ”Venla” Niemistö olisi voinut tuoda paikallista näkökulmaa.
Pentinkulman päivillä julkaistaan ”Tampereen Linna”, lapsille osoitettu kuvakirja, jonka tarina alkaa Urjalasta. Syksyllä Karo Hämläinen julkaisee romaanin Linnasta otsikolla Kansalliskirjailija. Marraskuussa on tavoitteenamme Ilkka Markkulan kanssa julkaista ”Ettes suotta kapinoittis, Pentinkulman sota ja rauha”.
Sekä Laineen että Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiot ovat saaneet suuren yleisön. Pohjantähden alla elokuvia esitettään televisiossa harvemmin. Musta rakkaus tuli hiljattain.
Väitteeni tueksi kaivoin esille Piki-kirjaston tarjoaman palvelun, josta voi tarkistaa kuinka usein kirjaa on lainattu yhteensä ja tänä vuonna. Lukujen hakemista hankaloittaa se, että Linnan menestyskirjoista on kymmeniä painoksia. Vuoden 2017 painosta Täällä Pohjantähden alla on lainattu 843 kertaa ja tänä vuonna 143 kertaa. Vuonna 2018 julkaistua Tuntematonta sotilasta on lainattu 13 kertaa, mutta tänä vuonna ei kertaakaan. Päämäärän yhteensä 1718 ja tänä vuonna 53 sekä Mustan rakkauden 1469 ja 43 luvut osoittavat ettei niitä ole täysin unohdettu
Tuntemattomaksi suurelle yleisölle Väinö Linna jää esseiden eli lyhyiden pohdiskelevien asiatekstien kirjoittajana. Näitä Linnan tekstejä on julkaistu kahtena kirjana nimillä ”Esseitä” ja ”Murroksia”. Lainausluvut jäävät alle neljänsadan ja tänä vuonna vain muutamaan. Esitin näiden mukaan ottamista tämän vuoden Pentinkulman ohjelmaan, mutta ne eivät nyt mahtuneet .
Kolmena päivänä Pentinkulmalla juhlitaan otsikolla ”Elävä Linna”. Paikalle saapuu totuttuun tapaan tunnettuja esiintyjiä, jotka monista näkökulmista valottavat teemaa. Yleisömäärä on rajoitettu, mutta useimmat tilaisuudet lähetetään suoratoistona Youtubessa. Linkki löytyy päivien sivuilta.
On siis aika ryhtyä lukemaan Linnaa. Lukemalla syntyy omakohtainen mielikuva, joka voi erota siitä, mitä elokuvan ohjaaja valitsee. Joka lukukerta tuo uusia huomioita ja elämyksiä. Ihmiskuvaus on vahvaa ja niinpä voimme löytää itsemmekin kirjoista. Linna antaa usein ajatukselle tilaa päättämällä lauseen kolmeen pisteeseen. Ne eivät ole niin ehdottomia kuin piste.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
24.7.2020
Urjalan kulmilta
Suvijuhlat 1980
Urjalaa koskettavista tapahtumista ja ilmiöistä kirjoitin viimeksi viisikymppisestä torista. Tällä kertaa tullaan kymmenen vuotta lähemmäksi vuoteen 1980, jolloin Urjalan suurin yleisötapahtuma oli Nuoren Keskustan Liiton suvijuhlat ja liittokokous elokuun alussa. Osanottajia oli noin 3000.
Aikanaan Maaseudun Nuorten Liittona perustettu NKL vietti 35-vuotissynttäreitä. Tuohon aikaan poliittiset nuorisojärjestöt pystyivät vielä järjestämään suuria tapahtumia. Kiivainta meno taisi olla vasemmalla laidalla, jossa sinipaitaiset taistolaiset kisailivat punapaitaisten enemmistöläisten kanssa.
Urjalan suvijuhlilla pääosa osanottajista majoittui kirkonkylän koulun ja läheisten kerrostalojen väliselle pellolle telttoihin. Nyt paikalla on Reikonlinna. Päätapahtumat olivat koululla, muta urheilukentällä olivat suunnistus ja yleisurheilu, joissa muuan Matti Vanhanen juoksi 100 m. Säätiötalossa kilpailivat näytelmä- ja ohjelmaryhmät. Seurakuntatalossa olivat kulttuurikilpailujen yksilölajit. Kirkossa oli konsertti ja jumalanpalvelus ja Menosten lavalla tanssit. Oli siihen mennessä suurin yleisömäärä, vaikka Liikasen Eki menikin Kotkan meripäiville.
Tapahtuman tunnetuin esiintyjä oli Hassisen kone, joka juuri tuona vuona oli noussut suureen suosioon voitettuaan Oulussa rockin SM-kisan Se esiintyi kirkonkylän koululla ja hyvin lattia kesti, vaikka sitä etukäteen vähän epäiltiin.
Suvijuhlien aikaan olivat Moskovan kesäolympialaiset. Aallon Markku järjesti paikalle televisiot, joten voitiin seurata esimerkiksi Kaarlo Maaningan hopeajuoksua, kymppitonnilla. Kiivaimmalla hetkellä kuulutin jotakin ulkoalueille. Silloin tultiin sanomana, että lopeta, mitali ratkeaa juuri.
Järjestön silloinen puheenjohtaja Esko luopui tehtävästä mentyään naimisiin. Paikasta kilpailivat Martti Pura, Lauri Kontro ja Matti Vanhanen, joka kisan voitti. Purasta tuli myöhemmin ministeri ja Kontrosta päätoimittaja. Ainoana politiikassa jatkaa Vanhanen tuoreena valtiovarainministerinä.
Kolmipäiväinen tapahtuma päättyi sunnuntaina lippumarssiin ja pääjuhlaan urheilukentällä. Lippukulkueen kärjessä oli lippulinnana 35 Suomen lippua ja sitä seurasivat järjestön, piirien ja paikallisosastojen liput. Suunnittelemani liput oli otettu käyttöön viisi vuotta aiemmin. Näky oli vaikuttava. Juhlapuheen piti Paavo Väyrynen, joka oli peitonnut Johannes Virolaisen kesäkuussa Turussa.
Juhlista kuvasi Pakkasen Samuli videon. Pyrin laittamaan sen lähiaikoina katseltavaksi Youtubeen. Silloiset juhlijat taitavat vaikuttaa nykyään eläkeliittolaisina.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
17.7.2020
Urjalan kulmilta
Viisikymppinen tori
Joskus jää huomaamatta merkittävä ja juhlimisen arvoinen tapahtuma. Sellaisena voi pitää sitä, että toukokuussa tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta Urjalan torin avaamisesta. Se tapahtui silloisen Laukeelan kansakoulun yläkentällä. Sieltä se siirtyi v. 1976 valmistuneen koulun rakennustöiden alta suunnilleen nykyiselle paikalleen. K-supermarket Maria rakennettaessa se oli kesän evakossa urheilukentällä v. 2005.
Aloitteen Urjalan torista tekivät forssalaiset torikauppiaat. Kunnanhallitus esitti torin perustamista ja valtuusto hyväksyi esityksen äänestyksen jälkeen numeroin 20–6. Urjalan yrittäjät vastustivat torihanketta. Yrittäjät pelkäsivät veromarkkojen karkaavaan muualle. Vähittäiskauppiaat arvelivat, että ”Urjalan kokoisen paikkakunnan kauppatori ei pysty vetämään tänne ulkopaikkakuntaisia ostoksillakävijöitä.” Lisäksi he arvelivat, että torilla myytäisiin Forssan torin ylijäämätuotteita, jotka eivät vastaa nykyajan hygieniavaatimuksia.
Vielä vauhdikkaammin hanketta arvosteltiin Yrittäjien lehdessä otsikolla ”Toriturinaa”: ”Uskomme, myös, että torihankkeen puolestapuhujilla on tarkoitus ollut hyvä heidän halutessaan antaa pakkakunnan elämälle ´piristysruiskeen´, mutta kuinka ollakaan ruiskeenantajan käteen sattui eksymään peräruiske.”
Myöhempi historia osoittaa, että Urjalan torista tuli lähiseudun vilkkain kesätori, joka vetää paikallisten ja loma-asukkaiden lisäksi ostajia muualtakin. Siinä silloiset yrittäjät osuivat oikeaan, että paikallisia torimyyjiä on torillamme aika vähän. Isotalon Timon lopetettua perunakaupan tarjolla on uusia perunoita pääasiassa Koijärveltä, Tammelasta ja Lopelta. Euroja virtaa muualle, mutta kyllä niitä jää paikallisille kauppiaillekin.
Toriasia on olut esillä aiemminkin. Vuonna 1761 Urjalan markkinoita puolsi Helsinki ja Hämeenlinna, mutta Porvoon vastustus kaatoi hankkeen. V. 1769 kaatajana oli Tukholman kamarikollegio. V. 1775 käräjäkunnat puolsivat, mutta asia ei edennyt. Pienimuotoiset markkinat toimivat Laukeelassa vuodesta 1809 muutaman vuoden. Varinainen ensimmäinen tori aloitti 1894 ja toimi hyvin. Loppumisajankohta ei ole tiedossa. Pitkään ainoat toripäivät olivat kahdesti kuukaudessa Nuutajärvellä vuodesta 1906 alkaen.
Kukapa tietää millaiseksi Urjala olisi kehittynyt, jos se olisi saanut markkinat ajoissa. Asukasluvultaan Urjala oli Hämeen läänin suurimpia.
Urjalan tori pysyi avoimen koko korona-ajan. Ehkä loppukesästä kunta voisi yhteisessä ”olohuoneessamme” järjestää pienen juhlahetken 50 vuotiaan torin kunniaksi ja tarjota vaikkapa nisukahvit. Tavataan torilla!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
10.7.2020
Urjalan kulmilta
Talonpoikaismarssi
Urjalasta 27 ja Koijärveltä 13 osallistui 7.7.1930 järjestettyyn talonpoikaismarssiin Helsingissä. Kaikkiaan osanottajia oli 12 600. Marssin järjesti Lapuan liike. Alkuperäisenä tavoitteena oli Kyösti Kallion hallituksen kaataminen, mutta hallitus vaihtui ja pääteemaksi tuli kommunismin vastustaminen.
Marssijat oli järjestetty suojeluskuntapiireittäin pataljooniin. Urjalalaiset kuuluivat Etelä-Hämeen pataljoonan toiseen komppaniaan. Suojeluskuntapukua, eikä sen käsivarsinauhaa saanut käyttää. Valkoinen tai sinimusta käsivarsinauha oli ohjeena.
Marssijat menivät Helsinkiin henkilö- ja linja-autoilla sekä junilla. Marssin kulkureitti pääkaupungissa noudatteli pääosin valkoisen armeija toukokuussa 1918 käyttämää reittiä. Eduskuntatalo oli rajattu reitin ulkopuolelle, jotta marssijat eivät voineet saartaa sitä. Liikkeellä oli vahvoja huhuja vallankaappauksesta.
Päätepaikkana oli senaatintori, jossa valtiovallan edustajat presidentti Relander, pääministeri Svinhufvud ja kenraali Mannerheim ottivat marssijat vastaan. Pääpuhujana oli Vihtori Kosola Lapualta. Osanottajat saivat Kosolan kirjoittaman diplomin ja muistomitalin.
Talonpoikaismarssiin suhtautuivat kielteisesti tai välttelevästi Maalaisliitosta ja Edistyspuolueesta vasemmalle olevat puolueet. Liikkeen suorittamat kyyditykset käänsivät kannatuksen laskuun.
Kommunistilait hyväksyttiin eduskunnassa. Presidentti hajotti eduskunnan ja uusien vaalien jälkeen lait saivat riittävän kannatuksen. Kokoomus voitti 14 ja SDP 7 lisäpaikkaa. Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaaliliito, joka edusti kommunisteja, menetti kaikkia 23 paikkaansa.
Lapuan liikkeen synnyttyä sen toiminta organisoitiin Suomen Lukon nimellä. Sillä oli paikallisosasto myös Urjalassa. Myöhemmin Lapuan liikkeen pohjalta syntyi puolue Isänmaallinen kansanliike, jolla oli vahvaa kannatusta Urjalassa ja muissa Lounais-Hämeen kunnissa. Suomen Lukko ja IKL lakkautettiin vuonna 1945. Silloinen sisäministeri Urho Kekkonen oli yrittänyt lakkauttaa sitä jo 1938, mutta hanke epäonnistui. Siltä ajalta periytyy tunnettu lausuma ”Kekkosen konstit”
Suomessa historiasta tunnetaan ainakin Anjalan Liitto, jääkärit, punaisten vallankumous, talonpoikaismarssi, Mäntsälän kapina ja sotien jälkeiset vaaran vuodet, jolloin kulloinkin voimassa ollut valtiovalta on ollut uhattuna. Itsenäisyyden aikana on rajoitettu ääriliikkeiden toimintaa. Kansanvalta on kestänyt. Sen sijaan Kalevi Sorsan esittämä kansanvallan päivä ei menestynyt. Sitä vietetään 17. heinäkuuta vain naapurissamme Sastamalassa
Seppo Pirhonen.
Forssan Lehti
3.7.2020
Urjalan kulmilta
Lähellä on paljon
Sorsa-poikue yllätti keskiviikkoiltana, kun olimme lastenlasten kanssa iltauinnilla. Emo ja kahdeksan poikasta tuli hiljaa ihan metrin päähän tekemään tuttavuutta. Seurasimme hiljaa niiden uintia. Pari niistä sukelsi välillä, mutta seurasivat sitten emon johdattamina kauemmaksi. Pysähdyttävä luontokokemus.
Pyöräretkellä jo aiemmin kesällä huomasimme Kortejärvestä lähtevän joen sillan luona myös suuren uivan sorsajoukon. Juuri ja juuri ehdin tallentaa sen kännykän kameralla. Taitaa tulla sorsastajille hyvä kesä. Pieniä uiskentelijoita katsellessa, ei tullut mieleenkään sorsapaisti.
Aamuherätyksen ja vielä iltasoiton tarjoaa kotimme lähellä asustava kurkipari. Välillä pitävät äänekästä konserttia päivälläkin. Kun lapsenlapset tulevat, kysyvät he ensimmäisenä, onko kurkia näkynyt, elleivät havaitse niitä kotiimme johtavalla tiellä autosta.
Luonto on avautunut monelle keväällä ja alkukesästä uudella tavalla, kun muu meneminen on ollut rajattua. Luontopoluilla on ollut vilskettä. Urjalassa luotiin vuosituhannen vaihteessa reitti Valkohäntäpeuran jäljillä. Nykyisin mainittua reittiä ei ole merkitty maastoon. Melojille on tarjolla oma reittinsä.
Visiturjala.fi on uusi Urjalan matkailupalvelut yhteen koonnut sivusto. Valikosta ”näe & koe” löytyvät luontomatkailukohteet kuten: leikkikenttä, uimapaikat, retkeilyreitit ja ladut, urheilukenttä, laavut ja nuotiopaikat, Hakkilan mobiilireitti, Valajärven kartano, Honkola Hunting, opastetut pyöräily- ja melontareitit ja Hessi-talli. Lisäksi suosittuja ovat Laminharjun ulkoilualue ja Pölkinvuoren kasvimaailma.
Uusi matkailusivusto kertoo myös ostospaikoista, kahviloista ja ravintoloista, majoituspaikoista, tapahtumista, opastuksista ja ryhmämatkailuista. Hyvä tietää osastosta löytyy mukavaa tietoa vaikkapa geokätkeilystä innostuneille. Löytyypä sivustolta tieto myös siitä, että Urjalan Reko lähiruokarenkaassa on 491 jäsentä.
Kannattaa siis vierailla visisturjala-sivustolla. Sieltä löytyy paljon tietoa paikkakunnasta. Läheskään kaikkia mielenkiintoisia aiheita ei saa tähän yhteyteen mahdutettua. Etsivä löytää.
Nuutajärvi on aina ollut oma mielenkiintoinen kyläyhteisö. Lasia muotoillaan siellä edelleen ja heinäkuun alussa avasi ovensa myös Iittalan Outlet-myymälä. Se on auki kaikkina muina päivinä paisti maanantaina ja tiistaina.
Lienee aika hauska yhteensattuma, että Urjalan kunnanjohtajien sukunimet liittyvät jollakin tavoin luontoon. Ensimmäinen oli Arvo Lehto, toinen Heikki Suontausta ja nyt neljänneksi valittiin Annu Kuusisto.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
26.6.2020
Urjalan kulmilta
Johtaja valitaan
Toukokuussa 1949 valittiin silloinen kunnansihteeri Arvo Lehto yksimieleisesti Urjalan kunnanjohtajaksi, Hän aloitti virassa elokuun alussa. Urjala oli Suomessa 16. maalaiskunta, joka valitsi kunnanjohtajan. Kunnantoimisto oli silloisessa kunnallis- tai pankintalossa, jota nykyisin kutsutaan Säätiötaloksi, jossa maanantaina valitaan Urjalan neljäs vakinainen kunnanjohtaja.
Tuolloin kunnanvaltuustoa johti Oskari Härmä ja kunnanhallitusta Santeri Metsovaara. Silloisen maalaiskuntia koskeneen lain mukaan kunnanjohtajasta tuli myös kunnanhallituksen puheenjohtaja. Tässä tehtävässä Lehto toimi aina vuoden 1976 loppuun. Lakimuutoksen johdosta hän siirtyi esittelijäksi ja luottamushenkilö, ensimmäisenä Eino Jussila, ryhtyi johtamaan hallitusta.
Vuonna 1980 uudeksi kunnanjohtajaksi valittiin jännittävien vaiheiden jälkeen Heikki Suontausta. Vaali ratkesi vasta toisella äänestyskierroksella. Edeltävistä tapahtumista saisi vaikkapa pienen jännärin.
Heikin sairastuttua johti kuntaa viransijaisena v. 1994 hallintojohtaja Pekka Kurikka. Loppusuoralla kunnanjohtajan vaalissa oli kolme ehdokasta, Valituksi tuli äänin 26–1 silloinen Kurun kunnanjohtaja Hannu Maijala. Vaali suoritettiin silloisen lain mukaan suljetuin lipuin.
Hannu sai lentävän lähdön, sillä kunta myi noihin aikoihin Hämeen Sähkön osakkeet. Myynti mahdollisti monen investoinnin toteuttamisen. Kuntien ja valtion väliset suhteet ovat aina olleet jännitteiset. Viime vuosina kustannusten jako, kuntien lakkauttamispyrkimykset ja sote ovat hallinneet otsikoita. Tässä yhteydessä ei ole vielä syytä tehdä arviota Hannun johtajakaudesta, koska se jatkuu vuoden loppuun.
Maanantaina Urjalaan valitaan ensimmäistä kertaa nainen kunnanjohtajaksi. Hakijoita oli 33, joista karsintavaiheiden jälkeen loppusuoralle jäi kolme. Hakijamäärä oli suuri, mutta huomiota kiinnitti, että hakijoiden joukossa oli vain yksi kunnanjohtajana toimiva.
En tunne hakijoita lähemmin, joten en osaa ennakoida vaalin tulosta. Ihmisten kanssa turinoidessa, tuntuu keskeinen edellytys valittavalle olevan, että kunnanjohtaja muuttaa kunnan vakinaiseksi asukkaaksi. Hänen toivotaan pystyvän luomaan työpaikkoja ja olemaan yrittäjäystävällinen. Itse asettaisin ehdoksi myös halun ja kyvyn pitää Urjala itsenäisenä. Yhteistyökykyä pitää olla niin henkilöstön, luottamushenkilöiden kuin sidosryhmien suuntaan. Helposti lähestyttävä ja urjalalaisten kanssa arkea ja juhlaa elävä ihminen on toiveissa.
Valtuutetut ratkaisevat johtaako kuntaa Annu Kuusisto, Terhi Källi vai Salla Saari-Männistö.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
12.6.2020
Urjalan kulmilta
Leirinuotiolla
”Meill on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.” Nämä puolalaiseen kansanlauluun tehdyt sanat tuovat monelle meistä mieleen kesäiset leirit. Urjalassa seurakunta ja kunta ovat vuosikymmenten aikana tehneet yhteistyötä lasten leirien järjestämisessä. Partiolippukunta Urjan Varstat on vuosikymmenten ajan mahdollistanut monelle lapselle ja nuorelle leiripäivät kotipitäjästä aina maailmanlaajuisiin jamboreisiin. Seurakunnan rippileirit ovat olleet suosittuja.
Maanantaina alkavat nuorisotoimen kouluikäisille tarkoitetut leiripäivät yhtenäiskoulun ja nuorisotila Majan lähipiirissä. Leiripäivä alkaa aamuyhdeksältä ja päättyy iltapäiväkahdelta. Leiripäivien ohjelmaan kuuluu ulkoilua, liikuntaa, askartelua ja ”muuta mukavaa ja monipuolista toimintaa”
Tänään alkava ”KesäMajakka” on suunnattu tulevista viidesluokkalaisista 17-vuotiaisiin. Se kestää kesäkuun ajan keskiviikkoisin ja perjantaisin 14.30–18.00. Nuorisotoimi noudattaa aluehallintoviraston antamia ohjeita. Toimintaa on myös ulkona. Luvassa olevilla helteillä ei kukaan sisällä viihdykään.
Tiistaisin Nuorten Narikka 16–18-vuotialle ohjattu toiminta on ympärivuotista tiistaisin. Kesäkuussa on ohjelman mukaan maalattu Majakkaa ja ensi viikolla on luvassa Frisbeegolfia Lamminharjulla. Rata täyttää muuten korkeat laatukriteerit. Myös retki suositulle Pölkinvuorelle on luvassa.
Kunnan nuorisotoimi järjestää nyt sellaista toimintaa, joka näissä oloissa on mahdollista. Seurakunta järjestää rippileirin. Oma leirikeskus meni keväällä kaupaksi, joten jossain muualla leireillään.
Tietenkin muutaman päivän pituisista kesäleireistä meillä kaikilla on jonkinlainen muistikuva. Majoituttiin telttoihin ja kilpailtiin telttakuntien kesken paremmuudesta. Onginta, samoilu lähimaastossa, uinti, sauna, leiriolympialaiset, lipunosto aamuisin ja lipunlasku iltaisin kuuluivat ohjelmaan. Ruokaa tekivät leiriemännät.
Iltanuotio päivän päätteeksi on ollut mieleenpainuva kokemus. On käristetty makkaraa, paistettu lettuja ja tikkupullaa, laulettu ja leikitty. Nuotion hiipuessa oli iltahartaushetki. Sitten siirryttiin telttoihin. Hiljaisuus tuli, mutta kuiske kuului vielä pitkään. Joku oli pikauninen päivän aherruksen jälkeen. Oli turvallista tietää, että koti-ikävän yllättäessä leirin ohjaajat ottivat ainakin pienimmät suojiinsa.
Mikäpä estää kesällä järjestämässä lapsille tai lapsenlapsille pikkuleirin kotipihassa teltassa nukkumisineen. Siitä jää muisto, joka säilyy paremmin kuin kännykkäpelin kanssa käytetty aika.
Unohtumattomat hetket järjestyvät ilmaiseksi.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
5.6.2020
Urjalan kulmilta
Hautausmaa kertoo
Suvivirren lauluhetken yhteydessä moni viivähti Urjalan hautausmaalla. Yksi muualla asuvista huomasi vainajainhuoneen tienoilla, että kirkko näyttää todella kauniilta. Totesimme, että puita on kaadettu viime vuosina vähitellen, joten kirkko näkyy aivan eri tavalla kuin ennen.
Eräs tuttavani kertoi, että tullessaan uudelle paikakunalle hän käy ensin hautausmaalla. Hautausmaa antaa ensisilmäyksellä kuvan paikkakunnasta ja etenkin sen historiasta. Olen huomannut saman, sillä viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan kävin kuvaamassa 18 varsinaisuomalaista kirkkoa ja Karjalaan jääneiden muistomerkkiä sekä sankarihautoja.
Suurimien talollisten, kirkkoherrojen ja muiden paikkakunnan merkkihenkilöiden haudat ovat usein lähempänä kirkkoa. Näillä haudoilla on usein suurikokoisia muistomerkkejä.
Tällä viikolla kävin syksyllä ilmestyvää kirjaa varten kuvaamassa muistomerkkejä Orivedellä, Längelmäellä ja Tampereen Kalevankankaalla. Orivedellä olisin halunnut poiketa myös kirkossa sisällä katsomassa Kain Tapperin alttaritaulua Golgatan kallio, mutta kirkko oli kiinni. Vanhasta v. 1958 palaneesta kirkosta on jäljellä vain kellotapuli. Uuden v. 1961 valmistuneen kirkon suunnittelivat Kaija ja Heikki Siren. Sankarihaudalla oli kunkin kiven edessä vuoroin siniset ja valkoiset orvokit.
Viimeinen talvisodassa kaatuneiden 40 sankarivainajan yhteishautaus järjestettiin Urjalassa 7. heinäkuuta 80 vuotta sitten. Myös jatkosodan jälkeen oli sankarihautajaisia ja vielä monena vuonna kentälle jääneiden hautaan siunaamisia. Osa sankarivainajista on yksityishaudoissa kuten Lapin sodassa viimeisenä huhtikuussa 1945 kaatunut Arvo Suolaniemi.
Kalevankankaan hautausmaalla on käytettävissä mobiilisovellus, jonka avulla voi tutustua sinne haudattuihin merkkihenkilöihin Juicesta Väinö Linnaan. Myös Urjalassa asuneeseen Eila Pennasen hauta on siellä. Pääportin vieressä on Forssan Lehden päätoimittajana vuosina 1966-1973 ja sittemmin Urjalassa toimineen Kosti Paukkalan hautamuistomerkki.
Urjalassa järjestettiin useana kesänä hautausmaakävelyjä. Jo edesmenneet Turkka Elonheimo ja Valo Saikku ja Urjala-seura niitä järjestivät. Seikko Eskola on perehtynyt parhaiten Furuhjelmien sukuhautaan, jossa on merkittäviä vaikuttajia. Monet odottavat, että hautausmaan esittelyt jatkuisivat. Jokaisen muistokiven ja -ristin alle kätkeytyy mielenkiintoinen elämäntarina.
Seurakunnat huolehtivat Suomessa hyvin hautausmaista. Niin tekevät myös yksityiset ihmiset, jotka hoitavat omaistensa hautoja. Hautausmaat ovat sopiva tutustumiskohde tänä kesänä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
29.5.2012
Urjalan kulmilta
Omalle alalle
Huomasitteko eilisestä Forssan Lehdestä, kuinka monipuolinen on Forssan ammatti-instituutissa valmistuneiden ammattikirjo. Jos oikein laskin, tutkintonimikkeitä oli 40. Ammatillinen koulutus on uudistunut vuosien mittaan. Uusia ammatteja syntyy ja joitakin vanhoja häviää. Koulutuksen on seurattava aikaansa.
Parasta on, että perustutkintojen jälkeen, on mahdollista jatkaa opiskelua seuraavilla opinportailla aina ammattikorkeakouluihin ja yliopistoon saakka. Kun kaikki joutuivat viime kuukausina etäopetukseen, oli tilanne haasteellinen varsinkin heille, joille teoriapainotteiset opinnot ovat hankalia. Nyt nuori haluaa eniten päästä töihin ja tienaamaan omaa rahaa.
Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen vähentämistä arvosteltiin eduskuntaa myöden hyvinkin voimakkaasti. Nyt monet näistä arvostelijoista ovat innolla olleet edistämässä etäopetusta poikkeusoloissa. He näyttävät myös olevan sitä mieltä, että ”uudessa normaalissa” etäopetuksesta tulee vakiintunut osa opintopolkua peruskoulusta korkeakouluihin.
Työssä oppiminen on monelle hyvä vaihtoehto. Siinä huomaa melko pian, onko osannut valita koulutusalan ja työn, jota haluaa jatkossa tehdä. Käytännön työn tekeminen on osalle porukkaa mielekkäämpää kuin kirjojen pänttääminen. Toisaalta työn ohessa huomaa, että teoreettistakin tietoa ja kielitaitoa tarvitaan, jotta työ luonaa.
Peruskoulun päättäneet saavat pian tiedon jatko-opiskelupaikoista. Forssan ammatti-instituutissa aloittaa syksyllä 300 uutta oppilasta. Heidän joukossaan on myös paljon urjalalaisia. Osa suuntaa muualle kuten Valkeakoskelle, Hämeenlinnaan tai kauemmaksi. Väinö Linnan lukio on turvallinen valinta osalle ikäluokkaa.
Urjalan lukiosta sai 15 valkolakin. Urjalalaisia uusia ylioppilaita kirjoitti myös muissa lukioissa. Joidenkin osalta kirjoitukissa ei onnisuttu ja osa heistä saa tutkinnon suoritettua syksyllä. Ylioppilaita juhlitaan elokuun lopulla tai sitten lähempänä itsenäisyyspäivää. Toivottavasti posti saa todistukset ajoissa kouluille.
Pääsykokeet ovat monella alalla kaksivaiheiset. Ensin etänä ja sitten paikan päällä. Joillekin aloille pääsee todistusten perusteella. Tärkeitä ovat myös soveltuvuustestit.
Näinä aikoina valmistuu myös ammattikorkeakouluista ja yliopistoista paljon nuoria. Heidänkin koulutusyksiköidensä valmistujaisjuhlat siirtyvät tai toteutetaan virtuaalisina. Osa saa valita työpaikkansa, koska osaajista on pulaa. Joidenkin kohtalona on hakemsrumba. Työtä ei heti löydy normaalistikaan ja nyt tilanne on vielä monilla aloilla vaikeutunut.
Onnea kaikille valmistuneille!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
15.5.2020
Urjalan kulmilta
Hyvä tie–hyvä mieli
Vihriälän työryhmä esitti elvytystoimina vanhaa tuttua lääkettä infran eli perusrakenteiden uus- ja korjausrakentamista. Lähinnä tarkoitettiin tekniseen infraan kuuluvia verkostoja kuten tietä.
Viime vuosina on teiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen ositettu vuosittain lisämäärärahoja. Jokainen hallitus on laatinut ohjelmia, joissa on keskitytty lähinnä päätieverkon rakentamiseen. Tarpeita on paljon ja siksi on mietitty myös uusia rahoitustapoja ja niitä osin toteutettukin. Ideana niissä on jaksottaa kuluja elinkaarimallin mukaan.
Korjausvajetta on vuosien mittaan tullut eniten alemmalle tieverkolle. Kulunut talvi koetteli kaikkia tietä runsaine sateineen. Kun tapasi varsinkin sorateiden varsilla asuvia, niin melkein ensimmäisenä puheenaiheeksi tuli tien kunto. Moni kertoi soittaneensa valtion teiden kunnosta tien ylläpitäjille. Joskus tuli apua, joskus ymmärrystä ja joskus vedottiin määrärahojen niukkuuteen.
Pirkanmaalla on käytössä rahaa 275 kilometrin päällystämiseen. Siitä on150 km uusiopäällystystä, jossa vanha rouhitaan ja sekoitetaan uuteen massaan. Urjalassa ei tällä tietoa nähdä asfalttimiehiä muuta kuin reikiä paikkailemassa. Mahtaako Kreivilän tie tulla kuntoon Urjalan ja Forssan välillä?
Urjalassa kylissä yksityisteitä ylläpitävät tiekunnat. Niiden toimitsijat ovat varmasti myös saanet valituksia. Teiden varsilla asuvina he ovat olleet kylä tietoisia tien kunnosta. Usein kuitenkin tilanne on ollut sellainen, ettei ole olut mahdollista tilannetta perusteellisemmin korjata. Nyt talven jälkeen korjauksia tehdään ja varmaan syksyllä vielä varmistellaan ennen talven tuloa.
Urjalassa on myös ns. yhden talon teitä, joista asukas ylläpitää päästäkseen kotiinsa. Nämä tiet eivät saa sen paremmin valtion kuin kunnankaan avustusta. Sama koskee myös monia kesämökeille johtavia teitä. Tiheimmillä mökkialueilla on myös tiekunnat.
Urjalassa on vahvistumassa suunnitelma, jolla Nuutajärveltä alkaen korjataan vanhaa hirviaitaa ja uutta on tarkoitus rakentaa Urjalan keskustasta Lehmussuon liittymästä Hakkilaan. Olavi Ala-Nissilän hommaama joululahjaraha ei aivan riitä, joten aloittaminen vaati lisärahaa.
Urjalassa on odottamassa tuohon Vihriälän pakettiin useita investointikohteita ohituskaistojen rakentamisia ja kevyenliikenteen väyliä. Ehkä samalla jo lähes 60-vuotias valtatie yhdeksän kaipaa paikoin rakennekorjauksia.
Liikennemäärät ovat nyt tilapäisesti vähentyneet, mutta palaavat pian lähes entiselleen. Yksi etätyöpäivä viikossa säästäisi jatkossakin teitä, luontoa ja polttoainemenoja.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
8.5.2020
Urjalan kulmilta
Sairaala meni
Eilen Urjalan sairaanhoidon palvelukyky heikkeni, kun 112 vuotta jatkunut toiminta päättyi. Potilaat on siirretty Etelä-Pirkanmaan terveyskeskussairaalaan Valkeakoskelle, jossa on 93 paikkaa Akaata, Urjalaa ja Valkeakoskea varten. Samalla menetettiin paljon työpaikkoja. Vierailumatkat pitenevät ja julkiset liikenneyhteydet ovat kehnot. Päätöksen vuodeosaston lopettamisesta teki edellinen kunnanvaltuusto.
Ei tiedetä missä Urjalassa toimi vuoden veran vuokratiloissa sairaala nälkävuosien jälkeen. Pahimmin sairastuneet passitettiin lääninsairaalaan. Vaivaistalon yhteydessä toimi pieni sairashuone. Kuntakokous päätti äänestyksen jälkeen v. 1907 perustaa sairaalan. Kokkolaiset valittivat päätöksestä ja uhkasivat erota Urjalasta. Valitus ei mennyt läpi ja niin Muntterinmäkeen nousi kunnansairaala, joka monen muutoksen kokeneena on pystyssä edelleen.
Urjalan historiassa hypätään vuodesta 1908 suoraan vuoteen 1975, joten Urjalan terveysoloista ei väliaikana kerrota muuta. Taas on aiheellista muistuttaa kunnan historian kolmannen osan kirjoittamistarpeesta.
Noin pikaisesti muistista ja käytettävissä olevista lähteistä poimien voi mainita, että sairaalaa peruskorjattiin ainakin vuosina 1952 ja 1965. Vuonna 1970 se muutettiin 30-paikkaiseksi. Kansanterveyslain myötä toiminta laajeni niin, että Urjalan vuodeosastolla hoidettiin myös kylmäkoskelaiset ja viialalaiset. Kustannusjaosta käytiin pitkään vääntöä. Nykyinen vuodeosasto aloitti 40-paikkaisena v. 1982.
Valtuusto päätti äänestyksen jälkeen säilyttää sairaalan vielä v. 2012. Vuodesta 2009 on Akaa isäntäkuntana vastannut Urjalan terveydenhoidosta, kun kuntayhtymän toiminta päättyi. Kaupungissa näyttää vallitsevan voimakas halu keskittää palveluja Toijalaan. Merkkejä siitä nähtiin syksyllä, kun päivystystä yritettiin keskittää lääkäripulaan vedoten
Urjalan perusterveydenhuollossa ei nyt tapahdu muita muutoksia. Urjalaan haetaan uutta lääkäriä ja kunta on luvannut ylimääräistä palkkaakin. Mainittakoon, että Urjalan ensimmäisenä kunnanlääkärinä aloitti v. 1889 Aleksis Arvelin. Urjala oli tuolloin maalaiskuntien ensimmäisten joukossa palkkaamassa omaa lääkäriä. Häntä seurasi Väinö Dahlberg ja sitten sairaalaa puuhannut Yrjö Partanen ja A. M. Skogström. Eniten muistellaan vieläkin Uuno Einolan aikaa. Häntä seurasi Matti Suomalainen ja sitten vuonna 1968 ensimmäisenä naisena Raili Rautava, joka aloitti toisena kunnanlääkärinä, kun siihen asti oli pärjätty yhdellä. Asukaita oli reilu kolmetuhatta enemmän kuin nyt eli 8127.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
1.5.2020
Urjalan kulmilta
Vappua ennen ja nyt
Olisikohan käynyt niin, että urjalalaiset olivat vihdoin (tai taas tälläkin kertaa) edellä aikaansa, kun viettivät hämäläistä vappua elokuun lopulla jo pari vuotta sitten. Pikniktapahtuma liittyi kunnan 150-vuotisjuhliin. Onhan viime päivinä kerrottu, että tämän vuoden vappua päästäisiin juhlimaan syyskesällä. Silloinhan lakitetaan uudet ylioppilaatkin.
Nyt, kun kaikki on virtuaalista, on vappukin sellainen. Monesta paikasta välitetään ohjelmaa, jos siitä on kiinnostunut. Arvelen kuitenkin, ettei näiden aikojen vappu täällä maaseudulla ainakaan eroa paljon edellisvuosista. Sima, munkit, ilmapallot ja serpentiinit luovat tunnelmaa. Vappuhuiska taitaa olla poissa muodista, ellei opettaja ole antanut sitä etätehtäväksi.
Grilli otetaan käyttöön näinä aikoina. Aluksi se vaatinee vähän huoltoa, sillä ainakin kylmässä säilytystilassa ruoste helposti syö peltiosia. Makkara on suosituinta, mutta myös pihvit ja yhä enenevässä määrin myös kasvikset.
Kyllähän kymmenen hengen porukalla saa aikaan jo ihan mukavan vappuillan kotioloissa. Tänään jo tiedämme, miten hyvin eilisiltana nuoret noudattivat ohjeita. Heidän keskuudessaan kaivataan jo kavereita. Sama taitaa olla vanhemmassa ikäryhmässä. Maalla on pihapiirissä usein puuhaa, joten aina ei tarvitse sisätilassa kököttää. Sama koskee mökkikautensa aloittaneita. Maanviljelijät suuntaavat pellolle suomalaisen työn juhlapäivänäkin.
Urjalan vappuperinteistä on syytä muistuttaa, että 1960-luvulla järjesti Riutan Olli, ”Tursan Stockmanni” aina vapunpäivänä huutokaupan satoi, paistoi tai pyrytti ja väkeä riitti läheltä ja kaukaa.
Urjalankylän perinnepiiri tallensi aikanaan myös työväen vappumuistoja. Martta Fast muisti kuinka 1900-luvun alkupuolella: ”Tursasta, Naurismonmäestä, Urjalankylästä sekä Honkolasta tyäväki yhtyivät yhtenäiseksi rivistöksi ja marssivat Mutterinmäkeen.” ”Oli komiaa katsella kun paririvinä marssivat ja rivien täytyi olla suarat, se oli harrasta tyäväen juhlaa.” Martan mukaan talolliset eivät tykänneet, kun työväki juhli.
Urjalassa työväenliike jakautui sodan jälkeen, kun kommunistit saivat luvan toimia. Huhdissa järjestettiin v. 1945 kuitenkin yhteinen juhla ja marssi. Demari, kansandemokraatti ja ammattijärjestön edustaja puhuivat. Esimerkiksi v. 1946 marssi alkoi työväentalolta ja Huhti kierrettiin ja palattiin takaisin. Nuutajärven työväenyhdistys järjesti omat juhlat.
Urjalan Urheilijat järjesti mainittuna vuonna vapunvastaanottajaistanssit kunnallistalossa (Säätiötalo). Ilmoitus muistutti, että käytössä oli pidennetty aika.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
24.4.2020
Urjalan kulmilta
Yrittäjää ei jätetä
Urjalan elinkeinotoimi on pariin kertaan lähestynyt paikalisia yrittäjiä sähköpostikirjeillä, joissa on kerrottu niistä mahdollisuuksista, joita yrittäjillä on nykyisissä oloissa hakea tukea turvatakseen toimintansa jatkumisen. Etelä-Pirkanmaan yritysrekisterissä on tällä hetkellä 459 urjalalaista yritystä. Osa näistä saattaa olla toimimattomia. Lisäksi voi olla yrityksiä, joiden tietoja ei ole reksiterissä. Esimerkiksi toinen kahdesta Business Finlandialta tukea saanut urjalalaisyritys Prosessia Oy ei löytynyt listalta.
Urjalassa elinkeinoasiat otettiin kunnan omaksi toiminnaksi muutama vuosi sitten. Siihen asti niitä oli hoitanut Valkeakosken kehitysyhtiö. Yhteistyötä Etelä-Pirkanmaan kuntien kesken kuitenkin tehdään edelleen. Urjalan elinkeinoasiamies on Satu Sarin. Lisäksi tukea saa ensimetristä ja yrityksen starttirahoista Jukka Huilalta ja rahoitusneuvoja hankkeisiin Piritta Forste´nilta. Nyt on myös käytössä maakunnallinen neuvontapuhelin, josta saa kriisiajan neuvontaa. Sitä tuottavat Pirkanmaan yrittäjät yhdessä kuntien kanssa
Tällä hetkellä urjalalaisilla yksinyrittäjillä on mahdollisuus hakea kunnan myöntämää 2000 euron kriisitukea. Sen saamisen ehtona on, että hakijan taloudellinen tilanne ja liikevaihto ovat heikentyneet. Avustuksen saamiselle on tiukat ehdot ja hakemuksen tueksi pitää toimittaa asiakirjoja melkoinen nippu. Hakemukset käsitellään saapumisjärjestyksessä.
Urjala Works sai 100 000 Business Finlandian kehittämisavustusta. Tässä lehdessä kerrottiin keskiviikkona, että yritys käyttää avustusta hankintakanavien uudistamiseen ja tehostamiseen. Nehän ovat ratkaisevia niin uusien tilauksien saamisen kannalta kuin myös valmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden ja komponenttien saamisen kannalta. Yrityksen toiminta on jatkunut ilman lomautuksia.
Julkisuudessa tiukunnokkaan nostettiin muutamat julkkisten saamat avustukset. Kun niistä luki, tuntui kuten varmaan monesta muustakin, että mahtavatkohan nämä nyt olla kiireisimmän tuen tarpeessa. Tietenkin olemme mielikuvien varassa, emmekä tunne taustoja tarkemmin.
Kirjoitin tällä palstalla kuukausi sitten: ”Nytkin ensimmäisten valittajien joukossa ovat ne, joilla ei vielä ole mitään isompaa hätää. Myös saalistajat oivat liikkeellä. Poikkeusoloissa jaetaan pääomia ja omistusta uudelleen. Miljardeista pieni osa päätyy pienille toimijoille. Vahvat pitävät aina puolensa.” Nyt voin lisätä tähän matikan tunnilta tutun lyhenteen: MOT.
Kiireessä tehdään virheitä. Onneksi niitä osataan myös myöntää ja on käynnistetty korjaustoimet.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
17.4.2020
Urjalan kulmilta
Bongaillaan…
Näin keväällä on ollut tapana järjestää muuttolintuhavaintojen kirjaamiseksi tornien taisto. Tänä vuonna se piti olla toukokuun yhdeksäntenä. Taisto peruttiin ja siirrettiin vuodella eteenpäin. Pihojen taisto tulee tilalle. Nyt ei kuitenkaan kilpailla, vaan yritetään havaita omasta pihasta oman perheen voimin lintuja. Tulokset ilmoitetaan kuitenkin BirLife Suomelle. Tarkemmat säännöt löytyvät nettisivuilta, kuten nykyisin kaikissa uutislähetyksissä tavataan mainita. Oletus on siis, että kaikilla on laitteet ja niiden käyttötaito.
Urjalassa on Kortejärven rannassa ollut lintutorni pian 20 vuotta. Siitä on tullut vuosien mittaan suosittu paikka lintuharrastajille ja myös satunnaisille kävijöille. Paikalla on opastaulut, jossa kerrotaan Kortejärven luonnosta, kasveista ja eläimistä. Lisäksi on nuotiopaikka, jossa voi käristellä makkaraa, lihallista tai vegaanista, ja syödä muita eväitä. Tietysti näinä aikoina pitää muistaa välit ja etäisyydet ja enimmäislukumäärät.
Myös Nuutajärvelle rakennettiin viime syksynä lintutorni lähelle kartanon päärakennusta järven länsipäähän. Se on eräänlaisen ponttonilautan päällä aivan rannassa. Lujempi perustus olisi vaatinut kaivautumista yli kahdeksan metrin mutakerroksen läpi kovempaan maahan. Paikalla en ole käynyt, joten en osaa kuvailla sitä tarkemmin.
Kun Uudenmaan rajat, on nyt avattu, sopivasti tai liian aikaisin, alkanee Urjalassa ja muilla paikkakunnilla mökkiläisten bongailu. Eräs tuttavani kertoi pääsiäisenä havainneensa jo yhden pesueen, joka oli löytänyt aukon Uudenmaan rajavalvonnasta. Ainahan on niitä, joiden mielestä säännöt, määräykset ja suositukset eivät koske heitä.
Kesämökkien omistajien keksi-ikä on Suomessa 63 vuotta. Uusien mökkien omistajien keski-ikä 55 vuotta. Alle 40-vuotiaita mökinomistajia oli pari vuotta sitten 24 000 eli vain 8 % kaikista mökkiläisistä. 816 000 suomalaista kuului kesämökin omistavaan asuntokuntaan. Mökkejä on yli puoli miljoonaa ja vilkkain rakennuskausi oli 1980-luvulla. Uudellamaalla asuvien mediaanimatka mökille on 131 km ja keskiarvomatka 167 km.
Urjalassa oli eilen myynnissä Oikotiellä 12 ja Etuovessa 11 loma-asuntoa. Osa oli järvenrannalla yksi joen rannalla ja loput olivat kuivanmaan loma-asuntoja tai ”mummonmökkejä”. Ainakin yksi kohde on olut myynnissä vuosikausia. Halvimmasta pyydetään 39 500 ja kalleimmasta 396 000 euroa. Urjalassa on kesämökkejä n. 1640.
Joillakin kalalajeilla oli näin keväisin rauhoitusajat kalastajille. Nyt on suositeltu mökkien rauhoittamista. Ans kaattoo ny, kuinka käy.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
10.4.2020
Urjalan kulmilta
Erilainen pääsiäinen
Pääsiäisajan suosituimpia kirkossakäyntipäiviä on kiirastorstai. Ortodokseilla se on pääsiäisyön palvelu. Urjalassa, kuten muuallakin jumalanpalvelukset pidetään, mutta ilman kirkkokansaa. Netin kautta oman seurakunnan jumalanpalveluksia voi seurata radioituna tai Facebookiin kautta elävänä kuvana. Televisiossa ja radiossa on valtakunnallisia lähetyksiä.
Urjalassa kirkossa käy normaaleina sunnuntaina ehtoollisen sisältävässä messussa tai sanajumlanpalveluksessa parikymmentä ihmistä. Usein koolla on vakiojoukko. Joillakin omaisilla on edelleen tapana tulla ”kiitokseen”, jossa kerrotaan hautaan siunattujen nimet. Avioliittoon kuulutettavia on harvoin. Kasteet toimitetaan yleensä kotona ja harvat vanhemmat lähtevät kirkkoon kuulemaan kasteilmoitusta. Kaikissa näissä tapauksissa seurakunta rukoilee omaisten, kuulutettavien ja kastettujen puolesta.
Vaikeat ajat saavat ihmiset hakemaan myös uskonnon tuomaa turvallisuutta. Aiemmin ei ole kirkkoja suljettu siten kuin nyt. Sisällissodan aikana saattoi kirkossa joku vallankumoukseen paikallinen toimeenpanija olla kuulemassa, mitä pappi saarnasi. Pappi saattoi saada nuhteita politikoinnista kuten Pohjantähdessäkin kerrotaan.
Viime sotien aikana niin paikalliset kuin evakkomatkalla tulleet kävivät kirkossa. Paljon väkeä kokosivat myös sankarihautajaiset, joissa yleensä useampi kerralla kätkettiin sankarihautaan. Nyt siunaukset toimitetaan kirkkomaalla ja väkimäärää rajoitetaan.
Tilanne on siis outo ja erilainen niin seurakuntien työntekijöille kuin seurakuntalaisille. Yksityistä sielunhoitoa ei ole unohdettu. Työntekijöihin voi ottaa yhteyttä ja jumalanpalvelusten jälkeen kirkko on avoinna yksittäisiin tapaamisiin.
Urjalassa on parikymmentä maallikkoa, jotka vuorollaan pitävät perjantaiaamuisin kirkossa aamurukouksen. Se on urjalalainen varttikirkko, jossa on yleensä alussa ja lopussa virsi ja niiden välissä puhe ja rukous. Pieni joukko on kuulijoita ja heistäkin useimmat kantajoukkoa. Nyt aamurukoukset on siirretty kirjoituksiksi, jotka julkaistaan seurakunnan Facebook-sivulla.
Meikäläisen ikäpolvi muistaa, että pitkäperjantaina ei saanut meluta, eikä oikein tehdä töitäkään. Sanottiin, että jos lyö naulaa se vääntyy vinoon. Kylässä ei käyty. Nyt on kylässäkäynnit pannassa muutenkin. Aika saattaa tulla pitkäksi. Joitakin pelottaakin, kun virus tuntuu niin voimakkaalta ja arvaamattomalta. Mieleen voi tulla lapsena opittu hengellinen laulu ja saattaapa joku avata Raamattunsa. Pääsiäinen on juhla, joka tuo toivon. Iloista pääsiäistä!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
3.4.2020
Urjalan kulmilta
Nyt olis aikaa
Mitä pidemmän aikaa ollaan syystä tai toisesta kotipiirissä, vakiintuu päiväohjelma. Toisaalta alkaa myös välillä tympiä, kun ihan kaikkea sitä mitä ennen sai tehdä, ei nyt voikaan. Kun katsoo televisiokanavia, niin minua ei ainakaan kiinnosta katsella morsiuspukuja, hengenvaarallisesti lihavia, Australian rajaa ja muita hömppäkanavia. Radiosta tulee paljon hyvää ohjelmaa, jota tapaan kuunnella automatkalla. Höpötyskanavia en jaksa kuunnella.
Palautui mieleen, että televisiossa tuli aikanaan paljon hyviä kielikursseja, joissa saattoi opetella ainakin, englannin, saksan, ranskan, iltalian, kreikan, espanjan, venäjän ja viron alkeita. Kun aiheesta hain vähän taustatietoa, yllätyin, että yleisradio aloitti kieliohjelmat radiossa jo v. 1926. Kun televisio 1960-luvun alussa alkoi tulla useampaan tupaan ja kaksioon, alkoivat myös kieliohjelmat.
Jotkut saattavat muistaa Neil Hardwickin Hello, hello, hello tai Heikki Kinnusen venäjän kurssit Zakuska ja Pozalusta sekä Ella Kannisen italiankurssit. Hauskasti opeteltiin kieltä ja tutustuttiin kohdemaahan ja sen ihmisiin.
Kouluradio-ohjelmia vanhimmat lukijat saattavat muistaa kuunnellun kansakoulussa. Kouluradio aloitti jo vuonna 1934. Koulu-TV:n ohjelmat alkoivat kokeilujen jälkeen v. 1963. Kouluihin tuli ohjelmalehtinen, josta saattoi valita lukukaudeksi etukäteen katseltavat ohjelmat. Kun videot yleistyivät, saattoi ohjelmia myös äänittää, jolloin ei oltu riippuvaisia esitysajoista. Menosissa järjestäjien tehtäviin kuului videoiden nauhoitus.
Opettajaksi opiskellessani sain kenttäharjoittelukoulun johtajalta hyvän vinkin, miten vuositarkiste pitää täyttää. Vuositarkiste oli paksu paperinippu, jossa yksityiskohtaisesti kerrottiin mitä koulussa lukuvuonna opetettiin. Sen hyväksyi tarkastaja. Punkalaitumella syntynyt Unto Nieminen neuvoi, että jos halusi katsella televisiosta koululaisten kanssa vaikkapa olympialasista hiihtoa, piti kirjata kohta muotoon televisio-ohjelmia, eikä koulutelevisio-ohjelmia. Joskus tarkastajan punakynä huomasi. Kun ei huomannut, saivat lapset jännittää koulussa, miten suomalaiset pärjäsivät.
Täällä maaseudulla ei aina riitä tarpeeksi opinhaluisia kansalaisopiston kielipiireihin aloittamaan tai kertaamaan vieraita kieliä. Monessa kunnassa saattaa kielitarjonta koulussakin jäädä pieneksi. Ehkäpä nyt, kun ihan todella saadaan kokemuksia etäopetuksesta, kehitettäisiin valtakunnallista opetuskanavia. Yle olisi siihen sopiva. Kustannusala on tietenkin myös aina valppaana tarttumaan uusiin bisnesmahdollisuuksiin.
Seppo Pirhonen
27.3.2020
Urjalan kulmilta
Kivaa oppimista
”Pappa voisitko auttaa, kun sää olet ollut opettaja? Ekaluokkalainen kysyi tehtäviään tehdessä. Tietenkin suostuin ja niinpä yhdessä pähkäilimme jonkin aikaan ongelmatehtävää. Olihan siinä entiselle opellekin ihan riittävästi mietittävää, mutta lopulta ekaluokkalainen hoksasi, miten tehtävä ratkaistaan.
Seuraavaksi hän otti kuvat tehtäväsivuista ja lähetti ne opettajalleen. Jonkin ajan päästä tuli opettajalta kannustava palaute. Ekaluokkalaisen oma ope on muistanut kannustaa myös ulkoilemaan. Musiikin opettajalta tuli ohje kuunnella Youtubesta jokin kiva kappale, jossa sanat näkyvät ja opetella laulamaan se. Tehtävä oli mieluisa. Uskonnon tehtävässä kuunneltiin ja katsottiin Lego-hamoilla toteutettu pääsisäiskertomus. Paperille piirretty piirustustehtävä kuvattiin ja lähetettiin kouluun.
Ei voi kuin ihailla, miten nykyajan kännykkäsukupolvi selviytyy tehtävistä. Hehän ovat jo yksivuotiaasta saakka tottuneet niiden kanssa toimimaan. Koululta tuli myös linkki ohjelmaan, jossa voi harjoitella matematiikan ja äidinkielen tehtäviä. Verkkosivu ei kuitenkaan toiminut vanhemmassa koneessa. Tuli ilmoitus, että selain ei voi avata ohjelmaa. Uudemmalla toimi. Ohjelma oli sellainen, että kännykällä sitä ei suositeltu tehtäväksi.
Näissä ohjelmissa oppilas saa heti palautteen onnistumisestaan tai kehotuksen yrittää uudestaan. Minut hätistettiin pois koneelta, kun oli selvitetty, miten Ville toimii. Yhdessä tehtävässä tarvittiin apua, mutta emme saaneet sitä yhdessäkään toimimaan. Olisiko ollut ohjelmointivirhe?
Hakalan Osmon ja Suolahden Heimon kanssa taisimme olla ensimmäiset, jotka Urjalassa toivat tietokoneet kouluihimme opetuksen avuksi. Tämä tapahtui 1980-luvun alkupuolella. Urjalassa laadittiin myös Urjanet-nimisen projektin avulla suunnitelma koneiden hankkimisesta kouluihin ja opettajien kouluttamisesta. Kettusen Heli kiersi kouluissa opastamassa ja ratkomassa pulmatilanteita. Sittemmin kunta siirtyi Valkeakosken tietohuollon käyttäjäksi
Alkuaikoina oli puutetta hyvistä oppimateriaaleista. Toisaalta tietokone sinällään innosti aikanaan varsinkin poikia kirjoittamaan. Tästä esimerkkinä poika, joka ainevihkoon sai puserrettua muutaman rivin, naputteli tietokoneella useamman liuskan.
Nyt on kuulunut, että olisi tultu jossakin toiseen ääripäähän ja hylätty kirjat kokonaan. Onneksi Urjalassa näin ei ole tehty. Kun nyt lähiopetus on pääosin tauolla, on etäopetus arkipäivää. Tosin siinä on varmaan kehittämistä. Nyt saadaan arvokasta kokemusta, kun samalla testataan erilaisia oppimisalustoja.
Uuden oppiminen on iloinen asia!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
20.3.2020
Urjalan kulmilta
Äkkijarrutus yllätti
Elämme aikaa, joka sulkee jotakin vanhaa ja avaa jotakin uutta. Äkkijarrutus yllätti. Kolmasosa urjalalaisista ikäihmisinä on kotipiirissä. Lapset ovat pääosin poissa koulusta ja opettelevat etäopiskelua. Työssäkäyvät pohtivat kuinka kauan työtä ja palkanmaksua riittää.
Tätä kirjoittaessani ei ole tiedossa urjalalaisia epidemian sairastuttamia. Hyvä niin. Poikkeustoimilla pyritään suojaaman tartunnalta ja estämään leviämistä. Terveyskeskukset ensin ja sitten muut erikoisyksiköt hoitavat vakavimmin sairastuneita.
Tänä keväänä päättyy pitkä jatkumo, kun vuodeosasto suljetaan ja siirretään Valkeakoskelle. Aikanaan kunnansairaalan ohella toimi myös tilapäisiä kulkutautisairaaloita eri tautien esiintyessä.
Koululasille tilanne on uusi. Osa pienimmistä on koulussa, mutta valtaosa kotona. Päivähoito toimii, mutta siitäkin on osa jäänyt kotiin. Kaikilla ei ole tietokonetta kotona. Tarvittaessa sellaisen on saanut kouluilta. Tosin kaikki tehtävät eivät konetta edellytä. Lukea voi kirjoista ja laskutehtävät laskea. Kouluruokaa ei saa ja se on aika iso puute monessa huushollissa.
On suositeltu, että palkansaajalla pitäisi olla kuukauden tai kahden palkka tilillä yllätysten varalta. Valtaosa kuitenkin elää tilistä tiliin. Kun palkanmaksu keskeytyy, on hankala tilanne. Monella on edessä nopeutettu lomautus. Nyt voi saada päivärahan ilman omavastuuta. Saapa nähdä saadaanko nyt työttömyyskorvaukset normaalia nopeammin myös tilille.
Yrittäjälle tilanne on hankala. Ei kuitenkaan kaikilla. Elintarvikekaupat toimivat. Monilla erikoisaloilla on hiljaista. Tavaraliikenne toimii. Tehtaissa seurataan tilauskirjoja ja tuskaillaan komponenttien saamista. Kysyntä määrittää markkinoita.
Nytkin ensimmäisten valittajien joukossa ovat ne, joilla ei vielä ole mitään isompaa hätää. Myös saalistajat oivat liikkeellä. Poikkeusoloissa jaetaan pääomia ja omistusta uudelleen. Miljardeista pieni osa päätyy pienille toimijoille. Vahvat pitävät aina puolensa.
Uusia mahdollisuuksia on nyt tarjolla. Ensinnäkin etätyö on nyt ensimäistä kertaa todella käytössä. Kaikille aloille se ei sovellu, mutta yllättävän monelle. Ilmaston kannalta olisi iso päästösäästö, jos vaikka yksi työpäivä tehtäisiin kotona.
Digitalisaatio on paljon käytetty sana. Sen myötä tietotekniikka on yleistynyt arjessamme, luonut uusia palvelutuotantomalleja, tehostanut tiedonkulkua ja luonut uusia osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia sekä liiketoimintamalleja.
Näinä aikoina on tärkeää pitää kaikki mukana. On myös mahdollisuus huomata lähimmäinen. Arvot ovat puntarissa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
13.3.2020
Urjalan kulmilta
Rauha
”Radiosta kuunneltiin ministerin puhe ja rauhanehdot. Matikainen itki ne kuultuaan.” Näin kertoi Menosissa tuolloin asunut Elma Rantala o.s. Mäenpää, kun haastattelin häntä kirjaa Evakoista kavereiksi varten. Matikainen oli Kuolemajärveltä Mäenpäähän majoitettu sotaa paennut evakko. Itkijöitä oli silloin varmaan monessa muussa talossa.
Rauha oli helpotus, sillä kovin pitkään väsyneet joukkomme eivät olisi kestäneet. Helpotus se oli kaukana rintamasta oleville omaisille, jotka olivat pelänneet poikansa, veljensä tai miehensä ja ehkä myös sotatoimissa lottana toimineen tyttärensä tai siskona puolesta. Iltarukouksiin heidät oli silloin liitetty.
Sodan viimeinen päiväkin vaati uhrinsa. Urjalasta vanhin talvisodassa kaatunut v. 1897 syntynyt Paavo Lanakorpi kaatui Äyräpäässä, kuolemajärveläinen Alvar Suhonen Tervajoella Viipurinlahdella ja sakkolalainen Paavo Kiiski Vuosalmella. Kaikki heidät on kätketty Urjalan sankarihautaan.
Ankarimmin sota koski urjalankyläläistä Huhtalan perhettä, josta pojat Mauno, Arvo ja Matti kaatuivat kuukauden sisällä. Heidän opettajanaan toiminut Olka Helanti otsikoi muistokirjoituksen Urjalan Sanomissa: ”Kolme nimeä, kolme elämää, kolme ristiä! Viidestä perheestä kaatui kaksi poikaa.
Talvisodan 115 sankarivainajastamme 91 kaatui helmi-maaliskuussa 1940. Ensimmäinen sankarivainaja oli halkivahalainen Sulo Mattila, joka kaatui 2. joulukuuta 1939. Eniten oli polkupyöräpataljoona viidestä (PPP). Sotilaat olivat enimmäkseen miehistöä tai aliupseereita. Yksi oli vänrikki.
Pääosa miehistä ja nuori lotta olivat naimattomia. Naimisissa oli 35 kaatunutta. Lapsia heillä oli 50. Viisi lasta oli Urpo Berggrenillä: Vilho, Liisa, Kaisa, Eero ja Maija-Liisa.
Isäni joutui mukaan talvisotaan astuttuaan vakinaiseen, kuten termi kuului, lokakuun alussa. Taisteli JR 11:n ensimmäisessä komppaniassa lähellä kotikulmiaan, vannoi sotilasvalan vasta sodan jälkeen heinäkuussa ja vapautui palveluksesta huhtikuussa 1941 ja lähti jatkostaan kesällä samana vuonna.
80 vuotta on pitkä aika. Monessa perheessä on katkennut kokemuksellinen tieto sota-ajasta ja sitä seuranneesta jälleenrakennuskaudesta, jolloin piti saada koti ja toimeentulo niin rintamamiehille kuin kotinsa, työnsä ja elämänpiirinsä menettäneille karjalaisille ja muille evakoille.
Tänä iltana on Urjalassa talvisodan päättymisen muistotilaisuus seurakuntatalossa. Juhlapuhuja on everstiluutnantti Ilamri Hakala. Ilta päättyy kunniakäyntiin sankarihaudalla. Kirkkomailla lepäävät jo myös melkein kaikki talvisodasta hengissä selvinneet veteraanit.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
6.3.2020
Urjalan kulmilta
Tarttuuko?
Kansan terveydestä on aina pyritty huolehtimaan. Vanhempi lukija saattaa muistaa kuinka käytiin täällä Säätiötalossa keuhkokuvassa. Vähän nuoremmat muistavat poliorokotuksen tehosteet, joita jaettiin sokeripalassa. Viisi–kuusikymmenluvun koululaiset muistavat kuinka piikkitäti Maija-Leena Hollo tuli luokkaan ja opettajan korokkeella kävimme vuorotellen ottamassa rokotteen kankkuumme.
Menosten koulun historiaa kootessani löysin päiväkirjasta, jotka olivat ihmeen kaupalla säilyneet koulun vintillä, maininnan koulutyön keskeyttämisestä espanjantaudin takia. Se tappoi 25 000 suomalaista. Samana vuonna 1918 oli koulutyö keväällä välillä keskeytetty myös ”epävarmojen aikojen takia”.
Yksi suuri syy suuriin vankileirikuolemiin sisällissodan jälkeen oli täällä ja muuallakin riehunut isorokko. Urjalasta vietiin kesäkuun puolivälissä täkäläisestä vankileiristä lähes 300 Tammisaareen. Leirisiirtojen myöstä myös muita tarttuvia tauteja levisi, kun ruoka oli kehnoa ja hygienia puutteellista.
Historiaa tuntevat muistavat 1300-luvulta mustan surman, joka vei Euroopan väestöstä ainakin kolmanneksen ja paikoin enemmänkin. Tauti oli paiserutto. Useimmat epidemiat ovat vieneet ihmisiä vaikuttamalla keuhkoihin. Tuberkuloosiin kuoli vielä 1930-luvulla noin 10000 ihmistä. Lentävään keuhkotautiin kuoli myös isoisäni 32-vuotiaana Kuolemajärvellä. Helsingissä raitiovaunulla kulkeneet muistanevat laatan, jossa luki: ”Spotta ej på golvet– Älä sylje lattialle!”
Viisikymmenluvulla saimme Suomessa kuulla aasialaisesta, influenssa, joka kehittyi pandemiaksi (kreikan sanoista pan kaikki ja demos ihmiset tai kansa. Myöhemmin näitä vuosittain tulleita influenssaviruksia ryhdyttiin nimeämään A- kirjaimilla ja numeroilla.
Muistissa voi olla myös lavantauti, joka mylläsi suolistossa ja takana taisi olla salmonella. Hullun lehmän taudista muistetaan kun elevisiossa näytettiin palavia nautakasoja.
Sikainfluenssa kohisutti v. 2009 ja sitä torjuttiin rokotteilla. Urjalassa tauti koitui pienen ekaluokkalaisen kohtaloksi. Lintuinfluenssa taitaa olla alun perin peräisin Italiasta, mutta siitä taitaa olla toistasataa muunnosta, joita luokitellaan H-kirjaimilla. Sars oli otsikoissa seitsemän vuotta sitten
Nyt on tapetilla Koronavirus COVID-19. Se sai alkunsa Kiinasta ja Euroopassa pahin tilanne on Italiassa. Kuumetta, yskää, hengenahdistusta, lihassärkyä ja väsymystä oireina. Tarttuu pisaratartuntana, mutta aivastuksen pisarat eivät säily ilmassa.
Näissä oloissa ei sitten kätellä ja halailla, puhumattakaan eurooppalaiseen tapaan vaihdeta poskisuudelmia.
Seppo Pirhonen
Forssan lehti
28.2.2020
Urjalan kulmilta
Oliko täällä intiaaneja?
”On täällä Suomessakin ollut intiaaneja!” näin kerroin pikkupoikana naapurin lapsille. Olin kuunnellut, kun asestentti (tarkkailukarjakko) oli puhunut vanhempieni kanssa punaisista, jotka olivat menneet läpi Suomen ja polttaneet rakennuksia. Meidän kulman ensimmäisistä televisioista oli katseltu intiaanielokuvia ja seurattua Rin Tin Tin-sarjaa ja luettu Pecos Bill sarjakuvia. Ei ihme, että meikäläiset punaiset pikkupojan päässä sekoittuivat punanahkoihin.
Intiaaneista luki Väinö Linnakin aikanaan parin naapurin pojan kanssa. Lukulistalla olivat olleet ainakin Jetro, Virran kummitus, Rautasydän, Haukansilmä ja Uudisasukkaat Kanadassa ja varmaan monia muita, joita Honkolan kansakoulun ja Urjalan kirjaston kokoelmista 1920–1930-luvulla löytyi.
Tietenkin pikkupojat tuolloinkin saivat kirjoista aiheita leikkiin. Katajasta ja naruista tehtiin kaaripyssyjä ja niihin veistettiin nuolia. Olen kuullut, että kerran Linnan kalliolla olisi nuoleen lisätty kärjeksi neula. Pahaksi onneksi nuoli osui vastapuolen pojan silmän yläpuolelle jääden kiinni otsaluuhun. Sen jälkeen leikit loppuivat ainakin vähäksi aikaa.
Parhaillaan Väinö Linnan nimeä kantava nimikkoseura kerää muistoja, jotka liittyvät Linnaan. Vuonna 1978 eli seuran ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin myös keräys, jossa oli jopa rahapalkinnot. Kilpailutöitä tuli 26 eri puolilta Suomea, mutta pääosin silloisen Hämeen läänin alueelta. Kilpailutyöt olivat suppeita 3–4 liuskaa, mutta pisin lähes sata liuskaa. Toivottavasti ovat tallessa.
Kilpailun parhaaksi arvioitiin piikkiöläisen Elli Luodon muistelmat Linnan perheen elämästä. Muut palkintosijat menivät Turenkiin ja Tampereelle. Urjalalaiset, Selma Jaakkola, joka muisteli Linnan isää ja Hilkka Vaittinen, joka muisteli Linnan äitiä, sijoittuvat jaetulle neljännelle sijalle. Osa kirjoituksista julkaistiin alueellisessa läänin kulttuurilehdessä Optimistissa 3/80.
Kun kirjailijan syntymästä on kulunut pian 100 vuotta ei ole aikalaiskertojia, jotka tietäisivät lapsuudesta ja nuoruudesta joten siltä osin tuskin uutta tietoa saadaan Kirjailijauran aikana hänet monet kohtasivat, joten nämäkin kiinnostavat kerääjiä. Kesällä on päiväläispoikanäyttely, johon toivotaan aineistoa. Tähän varmaan löytyy kertomuksia, jotka ovat samassa elämäntilanteessa eläneiden kanssa yhtäpitäviä.
Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei intiaaneja täällä ole ollut kuin ehkä yksittäisinä turisteina. Sen sijaan kerran elinkeinolautakunnalle tuli hakemus, jolla haettiin tuke afrikkalaiskylän perustamiseksi Urjalaan. Anomus hylättiin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
21.2.2020
Urjalan kulmilta
Palvelut otsikoissa
Vuosi sitten oli vanhustenhoito esillä päivittäin. Tarkastusraportteja julkaistiin tiedotusvälineissä ja erityisesti tikun nokkaan nousivat Esperin ja Attendon palveluasumisyksiköt. Koska kokosin ja kirjoitin tuolloin Urjalan seudun vanhustenkotiyhdistyksen historiaa, seurasin syntynyttä kohua ja käytyä keskustelua tavallistakin tarkemmin.
Urjalassa kuntavetoisesti luovuttiin omasta vanhainkodista ja tehtiin sopimus Attendon kanssa vanhainkotipalvelujen korvaamisesta sen tarjoamalla palvelulla. Attendo rakensi uudet tilat, jotka otettiin käyttöön vuoden 2018 alussa.
Kunnalla oli myös sopimus vanhustenkotiyhdistyksen kanssa palvelutalo Reikonlinnan kanssa. EU:n kilpailusäädösten mukaan ostopalvelu piti kilpailuttaa ja niinpä Akaan kaupunki, joka vastaa Urjalan perusterveys- ja vanhuspalveluista isäntäkuntamallilla, irtisanoi sopimuksen.
Vanhustenkotiyhdistys oli ennakoinut tilannetta ja arveli, ettei se kilpailussa valtakunnallisten toimijoiden kanssa tulisi pärjäämään. Kun Esperi otti yhteyttä, alkoi neuvotteluvaihe, jonka jälkeen yhdistys myi liiketoimintansa Esperille. Se otti vastuun toiminnasta alkuvuonna 2019. Kiinteistöt jäivät yhdistyksen omistukseen.
Vanhustenkotiyhdistyksen aikana, pöytäkirjojen mukaan tehtiin Reikonlinnaan muutama tarkastuskäynti ja niissä tehtyjen havaintojen perusteella tehtiin tarvittavat muutokset. Sellaisia valituksia, joita potilas tai omainen teki ja jotka ylsivät aina johtokuntatasolle taisi olla pari. Yleisesti ottaen Reikonlinna on ollut paikka, jonne on haluttu mennä.
Viime viikkoina on lehdistössä ollut esillä aluehallintoviraston tarkastusraportti ja siihen liittyvä varsin mittava lisäselvityksiä vaatinut lista. Nyt Esperi on vastannut siihen ja myös Urjalan perusturvatoimesta vastaava Elina Anttila on kommentoinut asiaa lehtien palstoilla.
Esperin julkisuudessa olleesta vastauksesta voi hieman päätellä, että joihinkin kohtiin pyrittiin siirtämään taakka entisille hoitokulttuurille. Toisaalta Esperi Hoivkoti Reikonlinna kutsuu kotisivullaan tutustumaan toimintaansa keskiviikkoisin klo 14.
Byrokratian piirteisiin kuuluu se, että paperit ovat kunnossa, järjestyksessä ja kaikki on kirjattu tarkasti ylös. Välttämättä sekään ei takaa, että hoito olisi kunnossa. Viime keväänä puhuttiin haamuhoitajista, joita työvuorolistoihin jossakin päin Suomea lisättiin ennen tarkastuskäyntejä. Asiakkaat, omaiset ja käytännön hoito- ja huolenpitotyötä tekevät parhaiten tietävät, mikä tilanne on todellisuudessa. Kasvava tuleva asiakasaines on entistä vaativampaa, joten vanhustenhoito pysyy otsikoissa vastakin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
14.2.2020
Urjalan kulmilta
Aamuisia sanomia
”Mitä lehtiä tielle kotiin tulee?” Näin saatettiin kysyä työhaastattelussa pari vuosikymmentä sitten. Jos vastasi Tiedoantaja, kysyjä päätteli, että hakija taitaa olla taistolainen. Jos vastasi Suomenmaa, veikattiin keskustalaiseksi. Jos vastasi Aamulehti, arveltiin viittaavan kokoomuksen suuntaan. Jos nyt kysyttäisiin, saattaisi nuori haastateltava vastata, ettei kotiin tule mitään sanomalehteä. Tätä ei kuitenkaan saa nykyään kysyä.
Täytyy myöntää, että uutinen Aamulehden myymisestä Helsingin Sanomia kustantavalle Sanoma Oy:lle yllätti. Aamulehti, joka muiden maakuntalehtien tapaan on luopunut jonkin puolueen äänenkannattajana toimimisesta on täällä Urjalassa päivälehdistä laajalevikkisin. Forssan Lehti ja Maaseudun Tulevaisuus lienevät seuraavina. Urjalan Sanomat on paikallislehtenä vankka, vaikka joka kotiin sitäkään ei tilata.
Yleisesti on kommentoitu tapahtunutta luonnollisen jatkumona mediamaailman muutoksessa. Digitaalisuus haastaa. Paperilehtien levikki laskee. Lehtiyhtiöt tuskailevat mistä saada ilmoituseurot, joista yllättävän paljon valuu kansainvälisille yrityksille.
Myyjä vakuuttaa, että sekä Aamulehden että myytyjen pakallislehtien itsenäisyys säilyy. Toimittajat pelkäävät kuitenkin tehostamistoimissa työpaikkojen määrän laskevan, kuten on käynyt monissa vastaavissa yhdistymisissä.
Sanoman ja Alma Median omistajina on Herlinin suvulla suoraan ja välillisesti merkittävä asema. Kummassakin toiseksi suurin omistaja. Olisiko idea voimien yhdistämisestä lähtenyt sieltä?
Sanoma oli suurissa vaikeuksissa lehden muututtua nykykokoon. Satoja miljoonia tuli tappioita seikalusta Hollannin lehti- ja televisiobisneksessä. Uusi voimistuva tukijalka on oppimateriaalien toimiala. Alku tuli WSOY:n ostosta, mutta nyt kasvua haetaan kansainvälisiltä markkinoilta.
Aamulehti käyttää Forssan Lehden tapaan Lännen Median palvelua kuten 10 muutakin maakuntalehteä. Samoja valtakunnallisia ja alueellisia uutisia ja artikkeleita on näissä lehdissä. Kaikissa maakuntalehdissä paikalliset aiheet ovat vähentyneet ja ohentuneet. Tekijöitä on liian vähän taustojen selvittämiseen. Nyt Sanoma tulee ainakin aluksi mukaan Lännen Mediaan.
Alma Medialle jää Kauppalehti ja muita talouslehtiä sekä Iltalehti. Väheneekö talouselämäaineisto Aamulehdessä? Sanoman oma talouslehtihän ei lähtenyt lentoon.
Omistuksen keskittymisellä on omat varjopuolensa, jotka pitää tunnustaa ja tiedostaa. Mielenkiinnolla on odotettava miten se tällä kertaa vaikuttaa. Moniarvoisuus ja alueellinen ääni on oleellinen osa kansavaltaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
7.2.2020
Urjalan kulmilta
Sisukasta kiekkoilua
Huomenna juhlitaan jäähallilla 40-vuotiasta Urjalan Sisukiekkoa. Myöhemmin keväällä juhlistetaan 20-vuotiasta jäähallia. Se on osoittanut erityisesti tänä talvena tarpeellisuutensa, kun ulkojäille ei ole päästy.
Sisukiekko perustettiin vuonna 1979. Tuolloin kunta piti kirkonkylällä ja asemalla ulkojäitä. Muissa kylissä piti turvautua omatoimisuuteen. Urjalassa oli tuolloin väkeä parituhatta enemmän kuin nyt eli noin 6700, joista alle parikymppisiä noin 1700. Keskimääräinen ikäluokka oli noin 70. Nyt vuosittain syntyneiden määrä on puolittunut. Viime vuosi oli vieläkin heikompi.
Lasten, opettajatyön ja luottamustoimien kautta jääkiekkotoiminta tuli tutuksi monelta kantilta. Ulkojäillä vanhemmat hytisivät toimitsijoina ajanotossa. Kolaan piti tarttua erätauoilla, kunnes saatiin traktorilla vedettävä jääkone. Pelaajia ja intoa riitti. Välillä oli silloinkin huonoja jäätalvia.
Jäähalli merkitsi huomattavaa parannusta tilanteeseen. Kymmenen vuotta sitten edustusjoukkue nousi länsirannikolla II-divisioonaan, joka on toistaiseksi korkein sarjataso, jota USiKi on päässyt pelaamaan.
Jäähallin myötä yritettiin pelaajia saada myös Toijalasta, Viialasta, Punkalaitumelta ja muista naapureista. Junioritoimintaa varten perustettiin Etelä-Pirkanmaan Kiekko Epik. Muutama vuosi sitten sen toiminta loppui ja nyt kaikki ikäluokat toimivat saman oranssi-mustan lipun alla.
Tytöt pelasivat aluksi poikain kanssa samoissa joukkueissa. Muutamana vuotena on ollut tytöille omia joukkueita. Myös naisten joukkue saavutti menestystä. Vähään aikaan ei ole ollut A-junioreilla omaa joukkuetta. Sen seurauksena edustuksen toimintakin oli vähän aikaa tauolla, kunnes pari vuotta sitten aloitettiin uudelleen. Tänä vuonna yllettiin kolmosessa ylempään jatkosrajaan. Yli sata katsojaa on otteluissa pelaajia kannustamassa.
Sunnuntaisin Urjalan hallilla on yleisöluistelu, joka tänä talvena on ollut erityisessä suosiossa. Omaksi ilokseen ja kunnokseen kiekkoileville työpaikka- ja harrastusporukoille on Taneli-turnaus.
Lauantaina juhlapäivänä puoliltapäivin UsiKi:n D-tytöt kohtaavat EKS:n Espoosta. Iltapäivällä 06- joukkue kisaa HPK:n Mustien kanssa. Ennen edustusjoukkueen peliä 17.30 on tarjolla munkkia, kahvia ja kokista. Edustus pelaa Vaajakosken Pelikaaneja vastaan iltakuudelta.
Onneksi on riittänyt innokkaita pelaajia, valmentajia, tukijoita. seuraihmisiä ja vanhempia, jotta täkäläiset ja muut halukkaat lapset, nuoret ja aikuisetkin ovat voineet harrastaa kiekkoilua ja muuta jääurheilua omalla paikkakunnalla. Onnea toimintaan myös tulevina vuosina!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
31.1.2020
Urjalan kulmilta
Yhteiset kutsunnat?
Tammikuussa aloitti varusmiespalveluksen vapaaehtoisena suuri joukko naisia. Urjalastakin heitä oli useampia. Naisille asevelvollisuuden suorittaminen on vapaaehtoista ja miehille pakollista. Aina silloin tällöin keskusteluun nousee myös kansalaispalvelus, joka koskisi kaikkia sukupuolia.
Talvisotaa käytiin 80 vuotta sitten. Eripituisina jaksoina sodassa toimi 70 000 lottaa. Jatkosodan aikana määrä oli 90 000. Pääosa heistä toimi rintamalla muonitustehtävissä, haavoittuneiden hoitajina ja huolehtimassa kaatuneiden lähettämisestä kotikuntiinsa. Noin neljännes lotista toimi kotirintamalla tekemässä varusteita sotilaille ja vaikkapa leipomassa leipää sotilaille. Naiset vapauttivat monta tuhansia miehiä taistelutehtäviin.
Lottien toiminta lakkautettiin rauhansopimuksen määräysten velvoittamana. Heidän toimintaansa osallistuivat laajat kansalaispiirit. Osin toimintaan suhtauduttiin epäillen sisällissodan seurauksena, vaikka Lotta Svärd-järjestö perustettiin vasta sen jälkeen v. 1920. Osin tunteet kuohahtavat vieläkin.
Suojeluskunnat olivat sotien loppuun saakka puolivirallinen maanpuolustusjärjestö, joka sekin lakkautettiin rauhan ehtojen takia. Vähitellen virsi sekä reservinupseerien että –aliupseerien järjestötoiminta. Niiden yhteyteen perustettiin myös naisjaostoja, jotka myöhemmin muodostivat omat itsenäiset järjestöt. Voimat koottiin v. 2004 perustamalla Maanpuolustusnaisten Liitto MNL.
MNL toimii valtakunnallisesti sekä piiri- että paikallistasolla. Tavoitteena on lisätä naisten maanpuolustustahtoa ja vahvistaa jäsentensä henkistä ja fyysistä kuntoa. MNL:lla on koulutustoimintaa, jolla varaudutaan arjen häiriötilanteisiin ja poikkeusolojen tehtäviin.
Kansalaispalvelusta on ollut esillä erialisia malleja sekä keston että sisällön osalta. On ajateltu, että osa olisi yhteistä miehille ja naisille ja osa eriytettyä. Puolustusvoimat on toistaiseksi suhtautunut pidättyvästi ajatukseen yleisestä kansalaispalvelusta. Ehkä syynä on pelko supistuvista määrärahoista.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen on lehtitietojen mukaan asettamassa parlamentaarista komiteaa pohtimaan asevelvollisuuden uudistamista. Tällöin esillä ovat yhteiset kutsunnat ja kahden kolmen kuukauden kansalaispalvelus myös naisille. Yhteiset kutsunnat olisivat tarkastuspiste, jossa kartoitettaisiin nuorten hyvinvointia ja tarvetta tukitoimiin.
Ministerikään ei kammata naisille yleistä asevelvollisuutta. Vapaaehtoisa on riittänyt ja kiinnostus on kasvanut. Ehkäpä jo tällä vuosikymmenellä näemme ensimmäisen naiskenraalinkin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
24.1.2019
Urjalan kulmilta
Putoammeko pelistä?
Onko tuttu tilanne? Tietokoneella tulee ilmoitus, että selain ei voi avata verkkosivua. Tämä johtuu siitä, että käytettävä selain on vanhempi versio, joka ei kykene kaikkia uudempia sivustoja avaamaan. Selain pitäisi päivittää, mutta aika usein se edellyttäisi myös tietokoneen käyttöjärjestelmän päivittämistä. Siihen taas vanhemman koneen kapasiteetti ei aina riitä. Edessä saattaa olla uuden koneen hankinta, jos haluaa pysyä mukana kehityksen vauhdissa.
Urjalan kunta on uusimassa verkkosivujaan, jotka näkyvät ositteessa urjala.fi. Edellinen uusinta tehtiin muutama vuosi sitten ja sivusto saavuttaa elinkaarensa pään marraskuussa. Tavoitteena on hankkia sivusto, jossa ovat helposti saavutettavissa kunnan palvelut, tapahtumat ja ajankohtaistiedot. Haussa ovat asiakaslähtöiset ratkaisut. Tätä varten käyttäjiltä on pyydetty palautetta nykyisistä sivuista ja toiveita uusille.
Kunta edellyttää, että uudet nettisivut mahdollistavat kuukausittain 6000 käyttäjää ja kesäaikaan 8000 käyttäjää. Sivustolatauksia tulee keskimäärin 200 000. Avoimen sivuston lisäksi tulee henkilöstön ja luottamushenkiöiden käyttöön oma sivusto. Alustana on Wordpress ja graafisen ulkonäön on noudatettava 150-vuotisjuhlavuonna uusittua ilmettä. Tarjousaikaa on helmikuun lopulle.
Joka paikassa palveluja viedään entistä enemmän verkkoon ja mobiiliin eli kännykällä käytettäväksi. Urjalassa toimii 3G- ja 4G-verkko. Mainitut verkot eivät toimi kaikkialla. Seuraava on 5G, jota jo kokeillaan isoimmissa kaupungeissa. Tämä uutuus vaatii entistä tiheämpää tukiasemaverkkoa, joten on oletettavissa, ettei se maaseudulla toteudu ehkä lainkaan.
Urjalassa on Lounea rakentanut laajakaistaverkkoa kaapelivetona. Asiasta on tehty sopimus kunnan kanssa. Tänne Urjalankylään ja Hunningolle verkon piti olla valmiina viime syksynä. Vaan eipä ole, ja nyt on ilmoitettu uudeksi tavoiteajaksi tämän vuoden syksy. Syyksi ilmoitetaan, ettei liittyjiä ole tarpeeksi. Kävikö tässäkin siis niin, että kermat kuorittiin päältä ja me muut jäämme nuolemaan näppejämme? Päivittäin saa tuskailla nykyisten yhteyksien kanssa. Se vaikeuttaa yritystoimintaa ja asioiden hoitamista.
Tulevat palvelut insinöörit suunnittelevat 5G-teknologian pohjalle. Mainos sanoo: ”Tulevaisuuden verkko luo yrityksellesi säästöjä ja uusia mahdollisuuksia. 5G mullistaa maailmasi.” Mullistaa kyllä, mutta jättää monet suomalaiset ulkopuolelle.
Tekniselle kehitykselle ei kannata painaa jarrua. Valtiovallan tulee taata kansalaisten yhdenvertaisuus digitaalisissa palveluissa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
17.1.2020
Urjalan kulmilta
Lapset vanhainkotiin
Pekka Reponen, Urjalan yläkoulun ja lukion jo eläkkeelle jäänyt liikunnan lehtori, on kertonut pilke silmäkulmassa, että tullessaan Urjalaan hän asui vanhainkodilla olleessa asunnossa. Maisterinpapereita yliopistosta lähettäneet olivat kuulemma todenneet, että opiskelijoiden valmistumisajat tahtovat venyä, mutta tuolloin ensikerran paperit lähetettiin vanhainkodin osoitteella.
Nyt tämäkin ennätys lyödään, sillä Urjalassa alle 7-vuotiaat joutuvat vanhainkotiin. Tällä kertaa sijoitus on tosin väliaikainen kestäen päiväkodin peruskorjauksen ajan. Vuosina 1955–2018 toimineen vanhainkodin omistaa Attendo. Rakennus on ollut pari vuotta tyhjillään. Taloa peruskorjattiin kunnan aikana useaan kertaan ja se on hyvässä kunnossa. Lapsia varten ei tarvitse tehdä paljoa muutoksia.
Urjalan nykyinen päiväkoti sijaitsee entisessä kunnan virkailijoiden rivitalossa. Aikanaan sen rakentaminen herätti paljon huomiota ja kohuakin. Niinpä asumaan tulleille laitettiin ”luksuksesta” vuokralisää. Siinä asuivat mm. kunnanjohtaja, kunnansihteeri, kunnaninsinööri, taloussihteeri, kansalaisopiston rehtori ja pari lääkäriäkin. Vähitellen asuntoja muutettiin sosiaalitoimistoksi ja päiväkodiksi. Viimeisin isompi muutostyö tehtiin kymmenkunta vuotta sitten.
Lapsia on viimevuosina syntynyt aiempaa vähemmän ja viime vuonna tosi vähän. Muuttoliikkeen ansioista päivähoidolle on ollut kuitenkin kysyntää, joten hoitopaikkoja tarvitaan. Tosin hoito on keskitetty kirkonkylään. Perhepäivähoitajia on entistä vähemmän. Nuutajärven päiväkoti suljettiin ajat sitten ja Huhtiin sitä ei ehditty lainkaan rakentaa. Epäsäännöllisten työaikojen ja vuorotyön lisääntyessä lasten hoitoa tarvittaisiin muulloinkin kuin aamusta iltapäivään.
Urjalan ensimmäinen lapsille tarkoitettu hoitopaikka valmistui 132 vuotta sitten. Silloin valmistui lastenkoti. Se muuttui v. 1924 Laukeelan kansakouluksi ja toimi tehtävässä vuoteen 1976. Rakennus purettiin nykyisen yhtenäiskoulun tieltä.
Pari vuotta lastenkodin jälkeen valmistui vaivaistalo, jonne sijoitettiin vanhuksia, raihnaisia ja mielisairaita, joita tuolloin kutsuttiin ”houruiksi”. Siellä saattoi olla myös lapsierheitä, joiden asumisolot olivat olleet kurjat. Valvontaviranomaiset kritisoivat silloin sitä, että lapset ja vaivaiset ovat niin lähellä toisiaan ja kehottivat rakentamaan aidan ja erikseen ruokailutilat niin vaivaisille kuin lastenkodin lapsille.
Muuten olen sitä mieltä, että entinen vanhainkoti rakennuksena sopisi vielä moneen käyttöön. Tilaa olisi majoitukseen, kulttuurille ja vakkapa seurakunnalle.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
10.1.2020
Urjalan kulmilta
Liikkeelle
Kansanviisaus muistuttaa: ”Kun loppiainen lopsahtaa, kaali kuppiin kopsahtaa.” Joissakin sanonnoissa puhutaan myös selkäviikoista ja reikäleipiin palaamisesta. Tarkoituksena on todeta, että joulun juhlakausi on ohi ja palataan arkeen. Nuuttipukit kiersivät 13. tammikuuta keräämässä viimeisetkin jäljelle jääneet herkut ja juomat. Tosin tämä perinne on hiipunut ja odottaa, että joku kaupallinen taho sen nappaa omakseen.
Suomalainen ruokaperine on hyvä, terveellinen ja varsin monipuolinen. Kaalilaatikko hyvällä reseptillä tehtynä on herkullinen ruoka. Tosin kaali kuuluu niihin ruokiin, joista toiset pitävät ja toiset eivät koske. Itäistä ruokaperinnettä edustava hapankaali on saanut lännessäkin uusia ystäviä.
Eräs Facebook-kaverini kirjoitti päivityksessään, että tavoitteena oli joulukuussa laihduttaa viisi kiloa, mutta jäljellä on enää seitsemän. Eipä huolta, sillä nyt lehdet ja netti on täynnä toinen toistaan parempia laihdutusohjeita ja kunto-ohjelmia.
Kirjastommekin edistää kuntoilua, sillä sieltä voi ostaa kuntosalin avaimen. Se on mahdollista hankkia kolmeksi (40 e) ja kuudeksi ( 70 e) kuukaudeksi tai vuodeksi (125 e). Eläkeläinen ja opiskelija saa puoleen hintaan. Ulkopaikkakuntalaiselle kortti 50 % kalliimpi.
Yhtenäiskululla on 136 neliön kuntosali, jossa on laitteita eri ikäryhmien tarpeisiin. Siellä on järjestetty myös ohjattua toimintaa, jotta laitteita osaa käyttää oikein ja kullekin sopivalla tavalla ja teholla. Helpostihan sorrutaan alussa ylipainoihin, jos haluaa näyttää kaverille habaa.
Entisellä uimahallilla on toinen kunnan ylläpitämä kuntosali kunnan omien yksiköiden ja urheiluseurojen käyttöön. Pitkään on toiminut myös Kuntopisteen sali entisen Kähärin kaupan alakerrassa. Sinne voi hankkia ladattavan kortin jopa kertakäyntiä varten tai koko vuodeksi satasella ja eläkeläiselle viidellä kympillä. Siellä on myös suosittu maanantainen ohjattu eläkeläisten ilmainen kuntopiiri.
Lamminharjulla Huhdissa on talkoilla koetettu saada latuja ylläpidettyä, mutta tammikuu ei ole toistaiseksi tukenut näitä ponnisteluja. Hiihtosauvoja ei näillä main ole paljon voinut muuallakaan käyttää. Kävelysauvojen käyttäjiä on havaittavissa enemmän. Uutena vuotena annetut lupaukset alkavat usein innolla, mutta hiipuvat ennen kuin niistä tulee pysyvä elämänmuutos.
Tipaton tammikuu muistuttaa, että alkoholi sisältää paljon vyötärön ympärystä lisääviä ainesosia, joten vähentäminen tukee myös laihtumista.
Pienikin liikunta, istumasta nouseminen ja arkiaskareet ovat nyt suositeltuja. Periaatteena mieluimmin edes vähän kuin ei ollenkaan.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
3.1.2019
Urjalan kulmilta
Turvallisesti uuteen
Turvallista uutta vuotta toivotti Urjalan VPK:n edustaja kaikille aattoillan ilotulitusta seuraamaan tulleille sadoille katsojille. Näyttää siltä, että tapahtuma kerää vuosi vuoden jälkeen yhä suuremman yleisömäärän. Ilotulitus oli hyvin järjestetty ja näyttävä. Vapaaehtoisella palokunnalla on myös tulevaisuutta, sillä siinä toimii myös paljon paikallisia nuoria.
Ryskeellä ja paukkeella siirryttiin myös uudelle vuosikymmenelle. Kun Urjalassa käynnistyy Väinö Linnan juhlavuosi helmikuussa Väinön päivänä, lienee sopivaa lainata Koskelan Jussin repliikki Akselille, joka tuli kotiin juhlimasta vuosisadan vaihtumista: ”Annas olla kormehtmatta sen lihakupin ettes sitä vallan tyhjennä. Tälläkin vuosisadalla syödään mun tietääkseni.”
Toimittajaa kiinnostaa aina asioiden taustat. Valitettavasti monissa medioissa ammattitaitoisia toimittajia on niin vähän, että taustat jäävät liian vähälle penkomiselle. Päättynyt vuosi nosti otsikoihin, nuorten mieliin ja mainoksiin ilmastonmuutoksen.
Tuosta lihakupista tuli mieleen Ylen uutinen, jossa itsestään selvästi oli hyväksytty ajatus, että lihan syöminen oli ilmastovastaista. Ei väitellä nyt siitä onko vai ei. Kysymys kuuluu ennemmin kenen intressi on se, että puhutaan ja syyllistetään tavallisia ihmisiä ja heidän tapojaan. Mistä asioista silloin ei puhuta, kun huomio siirretään yksittäisiin asioihin jotka herättävät voimakkaita tunteita suuntaan jos toiseenkin.
Epäile, epäile ja epäile on lukijan, katsojan ja kuulijan tärkein ohje, Vastaavasti toimittajan tärkein ohje on; tarkista, tarkista ja tarkista.
Urjala täällä ja Jokioinen toisena perinteisenä Lounais-Hämeen kuntana on mukana Hinku-verkostossa, jonka tavoitteena on hiilineutraali kunta. Mukana olevat kunnat tavoittelevat seuraavan kymmenen vuoden aikana 80 % päästövähennystä. Keinoina uusiutuvan energian käyttö ja parempi energiatehokkuus. Kunnantalon katolla ovat jo aurinkopaneelit. Tuulivoimaloita on tulossa Humppilan rajalle. Airanteen energia tarjoaa hakepohjaista kaukolämpöä.
Ihmiskunnalla on ollut aina suuria haasteita, mutta aina niistä on tähän asti selviydytty milloin nerokkaiden keksintöjen ja oivallusten ansioista ja tosinaan pakon edessä. Luonto itsessään on kuitenkin suurempi tasapainottaja kuin ihminen.
Lasten on tulevaisuus. Huolestuttaa, kun Urjalassa syntyi viime vuonna vain 17 lasta eli 15 vähemmän kuin edellisvuonna.
Onnea kaikille lukijoilleni alkaneena vuotena ja kiitos palautteista päättyneenä vuotena!
Seppo Pirhonen |