Urjalan kulmilta 2009

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.

2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012 2013


18.12.09 Jouluvalmisteluita omilla tavoilla
11.12.09 Kannattaako liitos vai ei
4.12.09 Lähihistoria on hyvä tietää
27.11.09 Kertomisen arvoisia tarinoita
20.11.09 Ei auta kuin maksaa
13.11.09 Kahden kerroksen väkeä
6.11.09 Mitä kannattaa viljellä?
30.10.09 Sata vuotta seuratoimintaa
23.10.09 Kaikkea ei voi mitata rahalla
16.10.09 Kustannuslaskennat kuntoon
9.10.09 Vanhusten viikkoa
1.10.09 Tarpeellisia kouluja
25.9.09 Kansanvalta ei toimi ilman puolueita
18.9.09 Lukujen takana paljon asiaa
11.9.09 Itsellinen kylä
4.9.09 Liikuntaelämyksiä etsimässä
28.8.09 Koulumuistoja
21.8.09 Tekemistä syysiltoihin
14.8.09 Koulu alkoi - kesä jatkuu
7.8.09 Tarkastelukulmia verotukseen
31.7.09 Kirjailijan veitsi
24.7.09 Rikasta kieltä
17.7.09 Mestauspaikka Hunningolla?
10.7.09 Hyvä aika opiskella
3.7.09 Kauppahistoriaa
26.6.09 Liikennehankkeita
19.6.09 Juhannuksena palataan perinteisiin
12.6.09 Vaalien opetuksia
5.6.09 Erilaista näkökulmaa
29.5.09 Kaupalliset palvelut muuttuvat
22.5.09 Uusia oppaita Väinö Linnan reitille
15.5.09 Koulut aina säästökohteina
8.5.09 Golfpallo pellolla
1.5.09 Poliittista elämää
24.4.09 Esi- ja alkuopetusta
17.4.09 Toivottavasti "Metsolan Erkit" selviytyvät
10.4.09 Pääsiäisen ohjelmaa
3.4.09 Vellikellon sointi
27.3.09 Ahkeraa järjestötoimintaa
20.3.09 Terhakas valtuusto käytti valtaansa
13.3.09 Lukio ei mene koskaan hukkaan
6.3.09 Ratkaisevia viikkoja
27.2.09 Uudistuksia ja heikennyksiä
20.2.09 Tilastojen kertomaa
13.2.09 Pakolaisia Urjalaan?
6.2.09 Eevertti tietolähteenä
30.1.09 Lamaa vastaan
23.1.09 Opistotyö tarvitsee resursseja
16.1.08 Valinnat on tehty
09.01.09 Vastoinkäymisissä uuden alku
02.01.09
Vähän vanhasta ja jotakin uudesta


Forssan Lehti
18.12.2009
Urjalan kulmilta
Jouluvalmisteluita omilla tavoilla

Kun Urjalan vanhalta kylältä tulee kirkonkylään, näkyy Koolmanninmäeltä komeasti Urjalan kirkon valaistu torni, Yhtä hyvin se näkyy Turun suunnasta tultaessa ja asemalta tultaessa. Kirkko on ollut reilut parisataa vuotta keskellä kylää. Nyt kirkontornin valaistusta on parannettu ja se näkyy hienosti pimeän keskellä. Tornin huipussa on kolmimetrinen valaistu risti.

Vanhassa kylässä, jota nimitystä ruvettiin parisataa vuotta sitten käyttämään entisestä kirkonkylästä eli Urjalankylästä, on tänä vuonna valaistu myös keskiaikainen kivisakasti. Viime vuonna se oli pimeänä jostakin syystä. Nyt komea ja ilmeisesti Urjalan vanhin rakennus näkyy kauniina suurten kuusien lomasta. Tielaitos kyllä rumensi lähimaisemaa uusiessaan vanhan kivisillan kaiteita. Standardimalliset alumiinikaiteet eivät sovi paikalle ollenkaan. Liekö museovirastossa nukahdettu tai sitten sieltä ei ole kysytty mitään.

Meillä täällä pohjoisessa on helppo ymmärtää, että jouluna valkeus tulee pimeän keskelle. En tiedä millaisia kielikuvia käytetään eteläisellä pallonpuoliskolla, jolla tällä hetkellä päivä on pisimmillään ja on vuoden valoisin aika. Pimeyttä voi olla tietenkin valonkin keskellä.

Meillä luterilaisessa ilmapiirissä ei suurin juhliin valmistauduta muiden suurten kirkkokuntien tapaan paastolla. Kiellettyä se ei ole kristillisessä eikä maallisessa mielessä, mutta ei kuulu oikein yleiseen perinteeseen.

Suomalaiset kyllä valmistautuvat jouluun kukin omalla tavallaan. Siivotaan, leivotaan ja kokataan. Paikkojen siivoaminen on jossakin mielessä ulkonaista puhdistautumista juhlaan. Huoneiden tulee olla juhlakunnossa ja samalla virittyy myös juhlamieli. Koristeet, kukat ja kynttilät luovat tunnelmaa. Pöydillä on joululiinoja ja monilla myös verhot vaihdetaan jouluisiksi. Kaiken kruunaa kuusen tuoksu. Se viimeistelee joulutilat.

Lahjojen hankinta voi olla stressaavaa, jos joutuu kulkemaan suurissa tavarataloissa ihmisvirran keskellä ja jonottelee pitkään kassoille. Viikonloppuja kannattaa välttää, mutta eihän sekään aina ole mahdollista, kun töissä on käytävä.

Joulupöytään valmistetaan pakollisia jouluruokia. Eikä tässä ilmauksessa "pakollinen" ole mitään moitittavaa. Kunkin perheen perinne määrittää sen, mitä pöydässä jouluna on. Yltäkylläisyyden keskellä jouluruoka ei poikkea niin paljon arkiruuasta kuin vuosikymmeniä sitten. Toisaalta aika harvoin syödään jouluisia laatikkoruokia muulloin, vaikka esimerkiksi porkkanalaatikko olisi ihan hyvä kasvisruoka muulloinkin

Joulutunnelmaa luodaan myös pihalle. Paikoin näkee oikein runsaita jouluvaloja. Valmiina voi ostaa erilaisia värivaloja, ketjuja, ledejä ja erilaisia eläinhahmoja. Valaistu peurafiguuri sopii tietenkin tänne Urjalaan ihan hyvin. Aitoa lumi- tai jäälyhtyä ei keinovalo korvaa.

Kaiken valmistautumisen jälkeen, tulee itse juhla aina kuitenkin yllättäen. Joulutunnelmaa on voitu hakea kauneimmista joululauluista, joita Urjalassa lauletaan tulevana sunnuntaina tai erilaisista joulukonserteista. Hautausmaalla käynti on kaunis ja koskettava tapa muistaa edesmenneitä. Aaton kynttiläkirkosta on tullut joulun suosituin kirkonmeno. Perinteinen jouluaamun kirkko kerää vuosikymmenten takaiseen verraten vain kourallisen kävijöitä

Suomalainen erikoisuus on joulukortti. Näinä päivinä niitä saapuu meille ja me lähetämme niitä muille. Aika monet lähettävät kortin sellaisillekin, joiden kanssa ei vuoden mittaan tai jopa vuosien mittaan olla muuten tekemisissä. Mukavaltahan joulutervehdys tuntuu. Kortti on aina kortti, vaikka tekstarit ja sähköiset postikortit valtaavat vähitellen alaa perinteiseltä joulutervehdykseltä.

Ensi perjantaina on joulupäivä ja lehti ei ilmesty. Ja seuraavakin perjantai on poikkeuksellisesti lehdetön päivä uudenvuodenpäivän takia. On siis aika kiittää kaikkia lukijoita kuluneesta vuodesta ja runsaasta palautteesta. Iloista joulua ja siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.12.2009
Urjalan kulmilta
Kannattaako liitos vai ei

Pohjoinen naapurimme Kylmäkoski kyselee parhaillaan kuntalaisiltaan kantaa liittymisestä Akaan kaupunkiin. Tiedotteen mukaan kyselyyn voi vastata joka neljäs äänestysikäinen kuntalainen. Kysymyksiä ei ole missään nähtävissä ja valmiiksi neuvoteltu yhdistymissopimus julkaistaan vasta tammikuun lopulla. Yhdistyminen tapahtuu vuoden 2011 alussa.

Kylmäkosken kunta yritettiin poistaa kuntakartalta jo 1960-luvulla tehdyssä kuntajakoehdotuksessa.
Silloin se oli tarkoitus jakaa Toijalan Viialan ja Urjalan kesken. Urjalan ja Viialan raja olisi kulkenut Jalanti-järvessä, jolloin Kylmäkosken asema, kirkonkylä ja Taipale olisivat tulleet Urjalaan. Sotkia, Sontula, Riisikkala ja Kurisjärvi olisivat siirtyneet Toijalaan.

Tällä vuosituhannella on kuntaliitosasia ollut jatkuvasti esillä. Ensin oli yhdistäjien tavoitteena liittää yhteen Kylmäkoksi, Toijala, Valkeakoski, Viiala ja Urjala. Seuraavassa vaiheessa yritettiin yhdistä muita neljää paitsi Valkeakoskea. Urjala ja Kylmäkoksi eivät lähteneet mukaan ja niinpä Toijala ja Viiala yhdistyivät.

Heti kunnallisvaalien jälkeen aloitettiin taas uusi yritys ja nyt Kylmäkosken ja Akaan kesken. Kunnallisvaaleissa monet ehdokkaat vielä kannattivat Kylmäkosken itsenäisyyttä. Vahvinta liitostuki oli sosialidemokraateissa ja kovinta vastustus keskustassa. Nyt näyttää siltä, että yhdistäjillä on enemmistö valtuustossa.

Ehkä vielä kuitenkin kannattaisi lukea työryhmien raportit ja loppupäätelmät, jotta tietää, mitä tuleman pitää. Eniten kylmäkoskelaisia on puhuttanut tähän mennessä terveysasiat ja koulukysymykset.

Terveystointa hoidetaan Akaan kaupungin alaisuudessa jo nyt ja ensi vuoden alusta sinne siirtyy Kylmäkosken vanhushuolto kuten Urjalankin. Kylmäkoskelaisia huolestuttaa oman terveyskeskuksen kohtalo. Nettisivuilta voi lukea tästä asiasta selvän tekstin: "Lähivuosina tullaan kuitenkin tarkastelemaan terveysasemaverkon supistamiseen ja palvelujen keskittämiseen liittyviä kysymyksiä." Suomennettuna se tarkoittanee lähinnä Kylmäkosken terveyskeskuksen lopettamista. Jos se haluttaan välttää pitää liitossopimuksessa lukea, että terveysasema säilyy ja myös sen palveluvarustus.

Kouluista liipaisimella ovat olleet lähinnä Kylmäkosken Aseman juuri hiljattain peruskorjattu koulu sekä Kurisjärven koulu. Liitosselvityksessä lukee:" Kuntaliitoksen ohjausryhmä linjasi koulukysymyksen siten, että kouluverkkoa koskevat asiat ratkaisee uuden kunnan valtuusto." Ja taas kunta-alan katekismuksen selitys kuuluu, että koulut lakkautetaan.

Alastarolaisilla on nyt tiedossa, miten käy, jos jotain asiaa pitää itsestään selvänä. Kenellekään ei tullut liitosta tehtäessä mieleen, että Alastaron yläaste saatettaisiin lakkauttaa ja siitä ei kirjattu mitään liitospapereihin. Kesällä Loimaa julkisti suunnitelman, jonka mukaan Alastarolla toimiva yläaste lakkautetaan.

Urjalaan Kylmäkosken liittyminen Akaaseen vaikuttaa kouluasioissa siten, että Kylmäkoskelta ei tule uusia oppilaita Urjalan yläasteelle ja lukioon Taipaleelta ja Kylmäkosken asemalta. Nykyisin täällä koulunsa aloittaneet saavat käydä loppuun. Yläasteeltamme vähenee parikymmentä oppilasta.

Muiden palvelujen osalta Kylmäkoskelle jää nykyiseen kunnantaloon aluksi jonkinlainen palvelupiste, jossa on viikoittain joinakin päivinä henkilö paikalla ja muina päivinä ollaan puhelinpalvelujen varassa. Päivähoitoon näyttäisi aluksi tulevan vähiten muutoksia.

Osalle kylmäkoskelaisista Akaan keskus Toijala on lähempänä kuin oma kuntakeskus ja on ymmärrettävää, että siellä liitoskannatus on suurinta. Muille kylmäkoskelaisille langennee maksajan osa ja palvelujen etääntyminen ellei liitossopimusta kirjoiteta siten, että se turvaa palvelut. Jos niin ei tehdä, niin tulevat Akaan kylmäkoskelaiset valtuutetut äänestämään supistuspäätöksiä vastaan ja sanovat, ettei me mahdettu mitään.

Nyt ei ole vielä myöhäistä vaikuttaa. Morsiamen ei kannata olla liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen. Itsellisenäkin pärjää ja, jos päätös on kyllä liitokselle, kannattaa avioehtosopimus kirjoittaa huolella.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.12.3009
Urjalan kulmilta
Lähihistoria on hyvä tietää

Kun talvisotaa oli käyty muutama päivä, alkoi sotilaiden kotipitäjiin tulla ensimmäisiä tietoja kaatuneista. Suomessa haluttiin sankarivainajat haudata kotiseurakunnan kirkkomaahan. Monissa muissa maissa sodassa menehtyneet on haudattu lähelle taistelupaikkoja.

Urjalan ensimmäinen sankarivainaja oli Sulo Viliam Mattila Halkivahasta. Hän kaatui 2.12.1939 Uudellakirkolla. Uudenkirkon pitäjä oli Länsi-Kannaksella. Hilda Mattilan poika oli ammatiltaan muurari ja oli melkein 22-vuotias. Hän oli käynyt kansakoulun Halkivahassa ja harrasti urheilua ja nuorisoseuratyötä.

Nämä tiedot löytyvät vuonna 1965 painetusta kirjasta Urjalan sankarivainajat 1939-1940 ja 1941-1944. Kansallisarkiston ylläpitämästä Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedostossa on hieman lisätietoja. Kaatumiskylä oli Kirstinilä. Joukko-osasto oli ensimmäinen jääkäripataljoona. Lisäksi kerrotaan, että hänet on haudattu ja siunattu Halkivahan hautausmaahan.

Suruviestejä alkoi tulla myös evakossa oleville karjalaisille. Kuten viime viikolla kerroin, oli Urjalassa talvisodan aikaan paljon Kuolemajärven ja Sakkolan asukkaita. Ensimmäinen kuolemajärveläinen sankarivainaja oli Toivo Siika, joka kaatui kotipitäjässään Seivästön Lohijoella 13.12.1939. Ensimmäinen sakkolalainen oli Sulo Koiranen, joka kaatui toisena sotapäivä. Joulukuun ensimmäisen kaatui myös ensimmäinen muolaalainen Nikolai Elagin. Nimestä päätellen Kivennavalla kaatunut oli Kyyrölästä, Muolaan venäjänkielisestä kylästä.

Edellä mainittu kansallisarkiston tiedosto antaa jokaisesta pitäjästä monenlaisia tietoja. Niinpä Urjalasta saa hakutoiminnalla selville, että talvisodassa menehtyi 121 Urjalassa syntynyttä. Asuinkunta oli Urjala 89 ja kotikunta 81 miehellä. Hautauskunta Urjala on 114 urjalalaiselle. Sen lisäksi tänne haudattiin jonkin verran myös karjalaisia, joita ei pystytty sotatoimien takia hautaamaan omaan kirkkomaahansa.

Koska luvut ovat tällaisessa kirjoituksessa hankalia, en mene muitten osalta tarkemmin yksityiskohtiin. Kuolemajärveläisiä kaatui talvisodassa 101, sakkolalaisia 83 ja muolaalaisia 180. Muolaa oli asukasluvultaan kaksinkertainen esimerkiksi Urjalan verrattuna.

Kaikkia Urjalan poikia ei saatu omaan sankarihautaan. Eri tietolähteet antavat vähän erilaisia lukuja, mutta talvisodassa menehtyneistä kymmenkunta oli sellaisia, joiden ruumista ei saatu tänne. Heidän jäännöksensä hävisivät taistelukentälle ja jäivät sinne. Osa heistä on siunattu kentälle jääneinä.

Kaatuneissa oli myös useita veljespareja. Yksi urjalalainen perhe menetti talvisodassa kolme poikaa lyhyen ajan sisällä. Urjalankylästä olevat Huhtalan veljekset kaatuivat; Arvo helmikuun kahdeksantena, Mauno helmikuun neljäntenätoista ja Matti maalikuun kolmantena 1940. Kaatuneiden veljesten perheestä on vielä jäljellä täällä Urjalassa heidän siskonsa, joka oli talvisodan aikaan koulutyttö.

Toisestakin perheestä meni kolme poikaa. Vesasen veljeksistä kaatui kaksi talvisodassa miltei viikon sisällä helmikuussa 1944 ja kolmas kesällä 1944 jatkosodassa. Väinö Linna sai näistä naapuriveljeksien kohtalosta aidon ja toteutuneen kohtauksen Pohjantähteen, kun Koskelat kävivät asemalla katsomassa yhtä poikaa ja heitä olikin siellä kaksi.

Meidän on hyvä tuntea oma lähihistoriamme. Sain viime viikon kirjoituksesta erittäin paljon palautetta eri muodoissa. Monet nuoremmatkin ovat olleet kiinnostuneita ja haluavat lisätietoa isoavainhempiensa elämänvalheista. Kiitos kaikille yhteydenottajille! Kommenttinne kannustaa jatkamaan näiden asioiden parissa.

Sota tuhosi monta nuorta elämää. Kaikki he olivat varautuneet elämään normaalia elämää omien suunnitelmiensa mukaan. Heidän uhrauksensa ansiosta meille muille tuli mahdolliseksi elämä vapaassa isänmaassa. Siksi muistamme heitä itsenäisyyspäivänä. Samalla toivomme, että nykyajan nuoret saisivat elää rauhassa ja toteuttaa haaveitaan hyvässä isänmaassamme.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.11.2009
Urjalan kulmilta
Kertomisen arvoisia tarinoita

Keväällä kappalainen Johan Lampinen kertoi, että hän oli löytänyt kotinsa vintiltä kaksi laatikkoa, jotka saattaisivat kiinnostaa minua. Sain laatikot, jotka olivat olleet entisen nimismiehentalon vintillä monta kymmentä vuotta. Kerron toisesta laatikosta, koska se on nyt mitä ajankohtaisin.

Laatikko oli avonainen matala kortistolaatikko, jossa oli yli 2000 noin 5 x 11 cm kokoisia kortteja. Imuroin isommat sahanpurut ja aloin perehtyä sisältöön. Kävi ilmi, että jokainen kortti kertoi henkilöstä, joka on evakuoitu talvisodan alkaessa Urjalaan.

Syksyllä, kun en muutakaan keinoa keksinyt, ryhdyin kirjoittamaan korttien tiedot taulukkomuotoon. Siinä olikin aikamoinen homma. Jokaisessa kortissa kerrottiin evakuoidun nimi, syntymäaika tai ikä, kotikunta Karjalassa, kotikylä, joskus myös ammatti ja meitä urjalalaisia kiinnostava sijoituspaikka Urjalassa eli kylä ja talo.

Kun sain työn tehtyä, oli mahdollista taulukkomenetelmin tehdä huomioita aineistosta. Olen tiennyt, että Urjalaan tuli talvisodan evakkoina paljon kuolemajärveläisiä, mutta sakkolalaisten suuri määrä yllätti. Kuolemajärveläisiä oli 1066 ja sakkolalaisia 851. Seuraavaksi eniten Vuokselasta 51 ja Terijoelta 20. Loput olivat pienempiä määriä ja osasta puuttui lähtökunta, Joukossa oli myös 13 tamperelaista ja 15 helsinkiläistä. Heti täytynee muistuttaa, että Urjalassa oli ilmeisesti enemmänkin Karjalasta paenneita, mutta tässä keskityn tähän kortistoon.

Yllättävin ja pysähdyttävin havainto oli lasten suuri määrä. Alle kahdeksantoistavuotiaita oli lähes puolet eli 990. Vuosina 1931-1939 syntyneitä oli 449. Nuorin oli Hintikaisen Mauri. Hän oli yhden kuukauden ikäinen, kotoisin Kuolemajärven Kämärältä ja sijoitettiin täällä Honkolan kauppaan. Kolmen kuukauden ikäisiä olivat kuolemajärveläiset Kyllikki Rusi(Menosten Rajoolla), Osmo Kukko(Nuutajärven Ylipytinki) ja Kouvosen Salme(Nuutajärvi, Harmaa) sekä sakkolalainen Lea Lemmetty(Ikaalan Karjukoski) Alle yksivuotiaita oli 55.

Vanhin oli 93-vuotias Anna Leinonen Sakkolan Tikansaaresta ja hänet sijoitettiin Annulan Kyrölään. Vanhin mies oli Aapro Makkara, 85 vuotta, Sakkolan Volussulasta ja hän sai kortteerin Urjalankylän Tursankankaalta.

Karjalan evakot tulivat joulukuun alkupäivinä pääasiassa junalla, mutta myös omin hevosin. Urjalan asemalla, Hanhisuolla ja Matkussa heidät purettiin vaunuista ja siirrettiin eteenpäin sijoituspaikkoihin. Urjalassa osa kouluista lopetti toimintansa ja majoitustiloina olivat Halkivahan 14, Honkolan 18, Menosten 32, Nuutajärven 41, Vahosten 37 sekä kutomakoulu 15. "Nuutajärven koulu Kajander" mainitaan myös isomummoni 65-vuotiaan Josefiina Mäkeläisen sijoituspaikkana.

Karjalaisten tulo mullisti myös monien talojen elämän. Kaikki asumiskelpoiset ja osa kelvottomistakin tiloista otettiin käyttöön. Urjalankylään(sisältää myös Tusan) tuli 312, Nuutajärvelle 247, Hakkilaan 240, Menosiin 178, Honkolaan 162, Huhtiin 146, Laukeelaan 138, Kehrolle 125 ja Halkivahaan 105 ja lisäksi muihin kyliin pienempiä määriä. Erikoista oli, että Hakkilan kohdalla mainittiin vain sijoituskylä, ei ollenkaan sijoitustaloa, kuten muiden kylien kohdalla.

Esimerkiksi Urjalankylässä tulijoita sijoitettiin 47 taloon. Pyrittiin siihen, että perhe pääsi aina samaan paikkaan ja samaan pitäjän ja kylän ihmisiä lähelle toisiaan. Sijoituspaikkana mainitaan

myös siirtoväen sairaala. Osasiko joku kertoa, missä se mahtoi täällä toimia. Joitakin sijoitettiin kunnalliskotiin.

Lähtö tuli nopeasti, mukaan sai ottaa sen mitä jaksoi kantaa eli pääasiassa parin päivän muonan ja vaatteita. Meidän nykyajan ihmisten on vaikea eläytyä lähtemään joutuneiden asemaan. Yleensä tulijat otettiin täällä hyvin vastaan, mutta valintaakin tehtiin, ketä taloihin otettiin.

Jos jotakuta kiinnostaa, keitä hänen kotitalossaan Urjalassa tuolloin oli sijoitettuna, osaan joiltakin osin vastata. Minusta on tärkeää, että tuon ajan kokemukset saataisiin talteen ja siksi toivon saavani kertomuksia, lyhyitä tai pitempiä,

Maanantaina on kulunut 70 vuotta talvisodan syttymisestä, joka mullisti karjalaisten, hämäläisten eli meidän kaikkien suomalaisten elämän ja tulevat kohtalot. Kortistolaatikon jokainen kortti kertoo yhden ihmisen alkuvaiheet tässä myllerryksessä. heitäkään ei saa unohtaa: äitejä lapsineen ja tutusta elämänpiiristä poissysättyjä vanhuksia. Jokaisen tarina on kertomisen arvoinen.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.11.2009
Urjalan kulmilta
Ei auta kuin maksaa

"Maksettavahan se on, mitä kuluu" näin tokaisi aiemmin keväällä eräs suuresti arvostamani tuttavani, kun tuli puhe verotuloprosentista tai niin kuin se vielä kansan suussa kulkee veroäyrin hintana. Tämä muisti mieleen, kun lehdistössä on päivitelty Urjalan tuloveroprosenttia. Ihmiset ovat valmiita maksamaan, jos saavat palveluja.

Simolan Kari oli hyvin lehtitiedon mukaan tiivistänyt asian maanantaisessa valtuustossa: "Toiset uhkaavat lähteä, jos palvelut heikkenevät ja toiset, jos vero korottuu." No kumpaakin on tämän syksyn aikana nähty ja kuultu.

Tosiasiassa aika harva kysyy paikkakuntaa valitessaan, mikä on veroprosentti. Useimmat eivät sitä edes tiedä. Toisaalta näyttää olevan niin, että jotkut voivat keplotella kotipaikalla. Tavalliset tallaajat eivät niin voi tehdä.

Sinällään on väärin, että valtio, hallitusten väristä riippumatta, rokottaa kuntia ja toteuttaa jälleen kerran verokevennykset kunnallisveron perusvähennyksen kautta. Tällöin käy niin, että niissä kunnissa, jossa verot eivät nouse, verotus jopa kevenee.

Kunnallisvero on tasavero ja valtionvero progressiivinen eli asetteittain nouseva. Tasavero voi olla sosiaalisesti epäoikeudenmukainen eniten keskituloisille, jotka suurimman verotaakan kantavat. Siksi olisi mietittävä valtion ja kuntien työnjakoa ja myös veropohjan jakamista niin, että selvästi kuntien hoitamista asioista verot ja maksut tulisivat täysimääräisesti kunnille. Taas on huono aika tehdä korjauksia, kun sekä valtio, että kunnat ovat ahtaalla.

Urjalan kunnanjohtaja kirjoitti Forssan lehdessä hiljattain. Tällä kertaa tekstissä oli ilahduttavan paljon tulevaisuuteen suuntautumista. Urjalasta tulee palvelujen tilaaja. Tällöin palveluja tulisi voida myös vapaammin kilpailuttaa. Jos ollaan vain yhden palvelutuottajan varassa, ei ajatus toimi.

On jopa vaarana, että, kun kunnan virkamiesjohto ja luottamushenkilöt ovat ulkona valmistelusta ja arkipäivän toiminnan järjestämisestä ja seurannasta, ei pystytä luotettavasti selvittämään, mistä kustannukset muodostuvat ja millaisia kustannuseriä niihin on vyörytetty eli piilotettu.

Vuoden alusta terveydenhoidon lisäksi vanhustenhuollon järjestää Akaan kaupunki. Monia asioita pitää seurata. Yksi on henkilöstöpolitiikka. Aika usein käy niin, että järjestävä kunta valitsee henkilöstöä omalta alueeltaan ja niin veronmaksajat vähenevät tilaavalta kunnalta.

Usein kunnallisverosta valittavat eniten he, jotka vähiten kunnallisia palveluja käyttävät. Taannoin oli Urjalan kunnan palveluksessa henkilö, joka laski tarkalleen, mitä mahdollinen veron nosto merkitsi hänelle ja vaimolleen.

Palveluja tarvitaan ja ne maksavat. Sen sijaan olen edelleen sitä mieltä, että kunnallista kustannuslaskentaa pitäisi kiireesti uudistaa. Liian paljon on vielä sellaisia laskelmia, joilla asiat saadaan näyttämään sellaisilta, kun siinä tilanteessa halutaan. Kokonaan puuttuu jälkiseuranta. Harvoin nähdään raportteja, joissa on tarkasteltu sitä, miten suunnitelma ja laskelma toteutuivat. Niitäkin valitettavasti liian usein tehdään sellaisiksi, kuin halutaan niiden olevan. Luotettavaa kustannustietoa kunnista on liian vähän

Ei siis auta muu kuin maksaa, mitä vaaditaan palvelujen ylläpitämiseksi. Kirvestä ja juustohöylää on käytetty monta kertaa ja palveluja on karsittu, vähennetty ja ohennettu. Kustannuksia on siirretty kuntalaisille epäsuorasti esimerkiksi pidentyvinä matkoina. Mutta onhan meillä palveluja, joita monilla muilla ei ole. Sekin huomataan usein liian myöhään. Se on nyt sitten ventti.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.11.2009
Urjalan kulmilta
Kahden kerroksen väkeä

Kahden kerroksen väkeä oli aikanaan kahden kanavan aikana sarja, jota suomalaiset katselivat televisiosta. Nyt sarjaa esitetään uusintana. Yläkerrassa eli herrasväki ja alakerrassa palvelusväki. Itselleni sarjasta jäivät parhaiten mieleen palvelusväen johtaja ja tiukkailmeinen ja tomera keittäjä. Uusintoja en ole seurannut.

Sarja tuli mieleen siksi, että edelleenkin tuntuu siltä, että meitä luokitellaan kahteen kerrokseen. Viimeksi tämä tuli ilmi, kun kerrottiin, miten koululaiset aiotaan Urjalassa rokottaa. Aseman ja Kirkonkylän koululaiset rokotetaan kouluilla. Kyläkoulujen oppilaiden rokotukset hoidetaan niin, että heidän vanhempiensa on tuotava koululaiset rokotukseen Laukeelaan tiettynä maanantaina tai lauantaina.

Rokottajan kiertämiseen kuulemma menisi liian paljon aikaa. Samaa perustelua käytettiin joskus aiemminkin. Mentiin jopa niin pitkälle, että väitettiin tulevan paljon kustannuksia, kun koululääkäri käy kerran vuodessa ja terveydenhoitaja kerran kuukaudessa kyläkoululla. Käyntimääriä käytettiin jopa koulujen lakkautuksen perusteluna.

Tuli vaan mieleen, että aikanaan "piikkitäti" Maija-Leena Hollo kiersi polkupyörällä pitäjän kouluissa rokottamassa ja hyvin ehti. Nyt ovat komeat autot, mutta ei ehditä. Kansakoulussa rokotus kävi opettajan korokkeella, jonne jokainen meni vuoron perään. Peppu tai käsivarsi paljaaksi ja siinä rokotus kävi kaikkien silmien alla.

Koululaiset alkoivat huolestua sikainfluenssasta sen jälkeen, kun pohjoisessa kuoli kahdeksanvuotias koulutyttö. Muutamat alkoivat pelätä, että hekin voivat kuolla siihen. Koulussa olemme yrittäneet vakuuttaa, ettei siihen kuole. Käsien pesua ja huolellista kuivausta on korostettu.

Samaan aikaan tämän sikanuhan kanssa on ollut liikkeellä ajankohtaan kuuluvia nuhakuumeita, kurkkukipua ja yskää. Sitkeitä näyttävät olevan ja jotkut virusperäisiä.

Byrokratian tapa reagoida on lähettää kirje. Niitä tuli heti lukukauden alkaessa. Nyt on päästy toiseen vaiheeseen. Nyt aletaan kerätä tietoja viikoittain. Eilen lähettiin kouluittain ensimmäiset tiedot kuntaan ja sieltä läänin kouluosastolle. Tiistaina kerätään seuraavan kerran. Sen jälkeen tiedot kerätään koulussa täytettävällä sähköisellä lomakkeella.

Tietojen kerääminen perustuu siihen että "Valtioneuvoston kanslia on pyytäyt kirjeellään viikoittaisia tilannetietoja influenssapandemiatilanteesta ministeriöiden hallinnonaloilta." Sanamuoto tarkoittanee myös sitä, että terveydenhoito tekee samanlaista tilastoraportointia. Onkohan se tarpeen, kun henkilöstö tarvittaisiin rokotuspuuhaan ja ihmisten neuvontaan.

Kouluterveydenhuollosta ja muista tämän alan palveluista tehdään säännöllisin ajoin kouluille kyselyjä. Joskus on vaikeuksia vastata, kun kysytään, kuinka monta tuntia viikossa palveluja on käytössä. Aina eivät tahdo desimaalitkaan riittää. Parannusta on sentään tullut, että nyt käynnit ovat tiedossa ja puhelimellakin saa yhteyttä. Joskus oli tilanne sellainen, että terveyssisar ajoi taksilla koulun pihaan, kurkisti ovesta ja kysyi onko mitään. Yleensä ei ollut ja lähti pois. Nyt paperia kertyy mapillinen jokaisesta koululaisesta.

Sikainfluenssan yhteydessä nähdään, minkälainen hössäyhteiskunta tämä Suomi on. Joka alalla on käynnissä kauhea koohotus asiasta. Viimeksi eilen aamulla väitettiin yrityksiä kaatuvan. Lehdet revittävät isoja otsikoita ja jokainen kuollut uutisoidaan telkkarissa. Valmisteluja on tehty ja suunnitelmia on laadittu.

Yksi helteessä olija on Terveyden ja hyvinvointilaitoksen erikoistutkija Tuija Leino. Urjalalaislääkäri on rokotusalalla johtavia asiantuntijoita Suomessa. Hänen työpäivänsä ovat pitkiä ja puhelin taitaa soida yötä päivää. Usein hänet on nähty myös televisiossa kertomassa epidemiasta rauhoittavaan sävyyn.

Useimmat selviävät kuin muistakin kausilenssuista. Toivottavasti he, jotka sairastuvat pahimmin, saavat tarpeellista apua juuri oikeaan aikaan terveyskeskuksista ja erikoissairaanhoidosta, koska sitä varten laitokset ja järjestelmät on aikanaan luotu, antamaan palveluja tasavertaisesti kaikille.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.11.2009
Urjalan kulmilta
Mitä kannattaa viljellä?

"Laittakaa siis asennemuutos omassa mielessänne käyntiin jo nyt hyvissä ajoin ennen kevättä ja minimoikaa kylvettävä vilja-ala!" Näin kirjoittaa maataloustuottajain Urjalan yhdistys jäsenilleen jäsenkirjeessään.

Lehdissä on jo aiemmin kerrottu, että Suomessa on tällä hetkellä varastoissa viljaa niin paljon, että se riittäisi kulutuksen tarpeisiin, vaikka ensi keväänä ei kylvettäisi yhtään viljaa. Tiedossa on myös, että esimerkiksi ohra, jota viljellään meillä selvästi eniten, on jäämässä pois interventionlistalta ensi vuonna. Viljan interventiojärjestelmä on mahdollistanut EU:n alueella tuotetun viljan markkinoinnin. Vilja ostetaan EU:n hallinnollisella hinnalla ja myydään myöhemmin eteenpäin sisä- tai ulkomarkkinoille.

Tällä hetkellä viljakauppa ei juuri käy. Edes sopimusviljelijät eivät ole saaneet tuotteitaan eteenpäin. Viljan hinta on hyvin alhainen ja niinpä sille on suunniteltu muuta käyttöä. Jotkut lämpölaitokset ostavat lähialueiltaan viljaa polttoaineeksi.

Kun viljakauppa on pysähdyksissä, pysähtyy myös siemen- ja lannoitekauppa. Koneiden ja traktoreiden kauppa on tänä vuonna ollut hiljaisempaa ja tulee varmasti vähenemään, jos vilja ei lähde liikkeelle.

Viljan hinnalla ei saada tällä hetkellä katettua edes välittömiä tuotantokustannuksia. Jostakin syystä Suomessa viljan hinta on koko EU-kauden aikana ollut alhaisempi kuin muissa jäsenmaissa. Keskeinen syy lienee viljakaupan voimakkaassa keskittymisessä muutamalle toimijalle. Viljelijäin keskinäinen kauppa on edelleenkin pientä.

MTK Urjala suosittelee siis vilja-alan jättämistä mahdollisimman pieneksi ensi keväänä. Tilalle se suosittelee luonnonhoitopeltoa, viherlannoitusnurmea ja riistapeltoja. Luonnonhoitopellot korvaavat entiset heinäkasvivaltaiset kesantopellot. Viherlannoitusnurmilohkon sato käytetään osana
viljelykiertoa siten, että sato jätetään korjaamatta ja hyödynnetään seuraavan viljelykasvin lannoitteena. Viherlannoituksessa käytetään kasveja, jotka sitovat typpeä kuten apila. Luomuviljelyssä viherlannoitus on oleellinen osa viljakasvien lannoitusta.

Suomessa ihmetellään sitä, että kotimaista ruista ei viljellä kysyntää vastaavasti. Ruis on kasvi, joka kylvetään syksyllä. Talvehtimisen onnistuminen riippuu sekä syksyn, talven että kevään olosuhteista. Jos tulee talvehtimisvaurioita, jää sato pieneksi. Rukiin hinta ei ole olut kilpailukykyinen ja siksi ruisleivässämme on paljon ulkomaista satoa niin kummalliselta kuin se tuntuukin.

Maatalous on edelleen yhtä suhdanneherkkää kuin aiemminkin. Etukäteen arveltiin, että EU-aika olisi tuonut kaivattua pitkäjänteisyyttä. Tähän mennessä ei näin ole käynyt. Usein ei edellissyksynä, eikä aina keväälläkään ole tiedetty, mitä olisi suositeltavaa ja kannattavaa viljellä.

Nyt siis tiedetään, että ensi keväänä ei kannata kylvää perinteisiä viljalajeja. Ei etenkään ohraa. Tämän vuoden keväällä suositeltiin rypsin viljelyä ja sen ala kasvoikin. Kesantojärjestelmän purkautumisen takia viljan viljelyala kasvoi. Satotaso oli yleisesti kohtalaisen hyvä.

Nyt siis urjalalaisviljelijät pohtivat mitä tekisivät ensi vuoden keväällä. Näin kekrin jälkeen pohdittavaa riittää. Ai, että mikä on kekri. Se on vanha suomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin mikkelinpäivän ja pyhäinpäivän välissä. Kirkko piti sitä aikanaan pakanallisena ja nyt toinen tuontituote Halloween on tullut sen tilalle ja valtaa vuosi vuodelta paikan pyhäinpäivältä.
Seppo Pirhonen


____________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
30.10..2009
Urjalan kulmilta
Sata vuotta seuratoimintaa

Pyhäinpäivän viikonloppuna urheiluväki juhlii Urjalasta satavuotiasta urheiluseuraa. Urjalan Urheilijat perustettiin 1909. Siihen aikaan seuroja perustettiin monille aloille suurella innolla. Vastikään juhlivat forssalaiset omaa yhdistystään.

Urjalan Urheilijat keskittyy nykyisin pääasiassa yleisurheiluun, mutta lajivalikoimaan kuuluu myös koripalloa, hiihtoa ja jäsenseuran kautta myös suunnistus. Urjalassa jalkapallosta vastaa Urjalan Palloseura, jääkiekosta Etelä-Pirkanmaan kiekko ja Urjalan Sisukiekko ja hevosurheilussa on pari yhdistystä.

Urheiluliike hajaantui Urjalassakin kansalaissodan jälkeen kahtia. Työväen urheilujärjestöihin kuului Urjalan Taimi ja vielä nykyisinkin toimiva Nuutajärven Esa. Seurojen kesken oli aikanaan koviakin kiistoja ja nokittelua. Toisaalta ymmärrettiin myös yhteistyön merkitys ja niinpä voimat yhdistettiin vuonna 1964 jalkapallossa, kun perustettiin Urjalan Palloseura.

Kun Urjala on laaja pitäjä, perustettiin myös kyläkohtaisia seuroja kuten Halkivahan Haka, Honkolan Honka, Laukeelan Lukko ja Valajärven Veto. Muitakin lienee ollut. Kannattaa muistaa, että myös nuorisoseuroilla oli jonkin verran urheilutoimintaa. Urjalan suojeluskunnat kyläosastoineen ylläpitivät aikanaan myös urheiluharrastusta.

Nykyisin Laukeelan Lukko vastaa suunnistuksesta. jolla alalla Urjalassa on oma vakiintunut harrastajajoukkonsa. Seuran aktiivien toimesta on saatu aikaan suunnistuskarttoja eri puolille Urjalaa. Jukolan viestissä seura on ollut mukana jo pitkään.

Yleisurheilussa Urjalan urheilijoilla on tietenkin pitkät perinteet. Aikanaan lajivalikoimassa on ollut myös pesäpalloa ja lentopalloa. Nyt lentopalloa pelataan lähinnä puulaakisarjoina erilaisten työpaikkajoukkueiden toimesta. Sunnuntain juhlassa valotetaan seuran historian vaiheita ja esiin noussee myös muutama kansallisella tasolla menestynyt nimi.

Tällä hetkellä Urjun, kuten seuran nimi nykyisin lyhennetään, toiminta painottuu juniori-ikäisiin.. Joskus oli lyhenteenä UU. Sekä kesällä että talvella toimii yleisurheilukoulu lapsille. Toimintaa osallistuu kymmeniä pieniä urheilijan alkuja. Tätä kautta tulee lapsia ja nuoria mukaan seuran toimintaan.

Yleisurheilussa toiminta painottuu kesään, jolloin on harjoituksia ja erilaisia viikkokilpailuja. Seuran ja kunnan mestaruuksien ohella osallistutaan lohkon ja alueen kilpailuihin. Piirimestaruuksien ohella seura on saanut muutamia edustajia Kalevan kisoihin ja maaotteluihin. Junioriurheilun tasoa mitataan piiritasolla ja Vattenfall-cupissa, jossa Urjala on menestynyt hyvin, kun otetaan huomioon paikkakunnan väestöpohja.

Kilpailujen järjestäminen vaatii paljon talkooväkeä. Tässä suhteessa Urjalan Urheilijoilla on hyvä maine. Siksi seura on saanut järjestettäväkseen myös maaottelukarsintoja ja muita mittavia urheilutapahtumia. Kansallisiin Varstakisoihin tulee osanottajia ympäri eteläistä Suomea.

Tärkeä sysäys harrastuksella oli Urjalan keskusurheilukentän uusiminen vuonna 1990. Hake oli pitkään vireillä ja toteutui muutaman vuoden aikana vaiheittain. Siitä lähtien on yleisurheilun harrastamiselle ollut hyvät kunnan ylläpitämät puitteet.

Seuran toiminta ei olisi mahdollista ilman urheilukärpäsen puremia toimihenkilöitä ja valmentajia. Tässä kohtaan pitäisi mainita monta nimeä, mutta listasta puuttuisi varmaan joku, joten jätän sen nyt tekemättä. Kiitokset kuuluvat heille kaikille!

Tarvitaan myös varainhankintaa. Seura omistaa edelleen Huhdin Vilpolan ja juhannustanssit ovat vielä muistona ajasta jolloin tansseja oli jopa kahdesti viikossa. Valmentajat tulevat omasta takaa. Lasten harrastuksen myötä ollaan mukana ja vähitellen kiinnostuksen kasvaessa on mahdollista päästä ohjaus- ja valmennuskursseille ja sitä kautta vetämään lajiharjoitteita.

Samalla, kun voimme onnitella juhlivaa seuraa, voimme iloita siitä, että paikallisten urheiluseurojen kesken vallitsee hyvä yhteistyö. Nuoria ja lapsia kannustetaan monipuolisesti osallistumaan eri urheilualojen seuratoimintaan. Sitä kautta kaikki saavat hyvän ja monipuolisen perustan ehkä myöhemmin tapahtuvalle erikoistumiselle omaan lajiin..

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.10.2009
Urjalan kulmilta
Kaikkea ei voi mitata rahalla

Kun kirjoitan tätä juttua, ei Urjalan valtuusto ole vielä pitänyt talousseminaariaan. Valtuuston jäsenet pohtivat eilen iltapäivällä, miten Urjalan kunta pystyy hoitamaan lähivuosien kuntapalvelut ja rahoittamaan ne. Tällaisten seminaarien painopiste on yleensä siinä, missä voitaisiin säästää. Suomeksi se tarkoittaa, minkä palveluiden ylläpidosta voitaisiin luopua. Harvemmin käytetään aika siihen, miten kuntaa voitaisiin kehittää niin, että palveluilla olisi enemmän käyttäjiä ja myös maksajia.

En halua olla pessimisti, mutta luulen, että seminaarista ei kovin paljon villoja tule. Säästökohteetkin ovat ne samat kuin muilla kunnilla. Joskus menestyjän pitää soutaa vastavirtaan, eikä mennä valtavirran mukana. Katse pitää olla riittävän pitkällä.

Valtionosuusjärjestelmä muuttuu ensi vuona. Millainen siitä tulee, ei ole vielä kovin yleisessä tiedossa, vaikka kunnat jo laativat ensi vuoden talousarvioitaan, Yksittäiset pykälät ovat vielä päättämättä eduskunnassa.

Eilisessä Forssan Lehdessä oli mielenkiintoinen lukupari. Sivistystoimenjohtaja Jukka Oksa mainitsi, että Urjalan koulumenot ovat vähän yli neljä miljoonaa euroa. Valtio maksaa 3,3 ja kunta 0,7 miljoonaa. Opetusta saa noin 500 oppilasta. Tällä laskuopilla jokainen oppilas maksaa kunnalle 1400 euroa.

Nyt voidaan kysyä onko se paljon. Tietysti voidaan ajatella, että, jos oppilaskohtainen meno olisikin alle valtion maksaman osuuden 6450 euroa, niin kunta tienaisi jokaisella oppilaalla myös muiden menojen katteeksi. Isoissa kouluissa oppilaskohtaiset kulut ovat pienemmät kuin pienemmissä yksiköissä.

Näin laskien voidaan osoittaa, että halkivahalaisia koululaisia joudutaan kunnan omin verovaroin tukemaan yli 80 000 eurolla. Ihan samalla logiikalla voitaisiin kysyä, mitä muita toimintoja kuntaa kattaa omin verovaroin Keskeisiin menoihin tulee valtionosuutta, mutta on paljon menoeriä joihin ei tule valtionosuutta lainkaan. Useissa palveluissa valtionosuus kattaa vain pienen osan kokonaismenoista.

Varmasti on sellaisia menoja, jotka kunta osittain, pääosin tai kokonaan kustantaa kuntataajamassa ja muissa kylissä. Vaatisi aikaa ja paperia käydä niitä listaaman ja nostamaan tikun nokkaan.

Joskus tunnutaan ajateltavan niin, että veroa maksavia kuntalaisia ei ole kuntakeskuksen ulkopuolella lainkaan. Ajatellaan, että nämä ihmiset ovat vain kustannuseriä kunnalle. Näinhän asianlaita ei ole. Kunnan suurin yksittäinen veronmaksaja oli monena vuonna Menosissa. Eiköhän kohta taas tule uudet listat, joissa nähdään uusi kärkikaarti.

Syrjäkyläläiset rahoittavat niitä kuntakeskuksen palveluja, joita he eivät käytä. Vastaavasti on myös toisinpäin. Osa palveluista esimerkiksi kirjasto tai keskusurheilukenttää on sellainen, että se on tarkoitettu kaikille kuntalaisille ja kaikilla on mahdollisuus niitä käyttää.

Vastaavasti on palveluja, jotka on tarkoitettu eri ikäryhmille. Lapset eivät tarvitse vanhainkotia, mutta tarvitsevat lasten päivähoitopalvelua asuivatpa, missä osassa kuntaa tahansa. Kun päivähoito keskitetään, tulee syrjässä asuvalle lisää kustannuksia, kun pitää maksaa lisääntyneet matkakulut.


Aivan samalla tavalla, kun röntgen meni Toijalaan, kaikkien sitä palvelua käyttävien kustannukset kasvoivat ainakin matkojen ja siihen käytetyn ajan verran. Säästö, joka saadaan aikaan jollakin toisella talousarviorivillä voi tulla moninkertaiseksi kustannukseksi toisella rivillä ja lisäksi myös yksittäisen kuntalaisen kukkarossa.

Kaikkea ei kuitenkaan voida mitata rahalla. On monia asioita kunnan järjestäminä, joilla on paljon suurempi merkitys kuin siihen käytetty raha. Toisilla asioilla on tunnemerkitystä ja toisilla merkitystä yhteisöllisyyden vahvistajana tai kotiseutuidentiteetin kannalta. Myös inhimillisellä oikeudenmukaisuudella ja kohtuudella on oma merkityksensä, jotta me kaikkia voisimme olla terveellä tavalla ylpeitä omasta kotikunnastamme. Kokonaisuus on yhtä vahva kuin heikoin lenkki.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.10.2009
Urjalan kulmilta
Kustannuslaskennat kuntoon

Viime viikon paikallislehti kertoi hämmästyttävän tiedon. Se ei ollut jutun otsikko: "Kirkonkylän päiväkotilapset pannaan marraskuussa putkaan" Sekin tietysti olisi sellaisenaan jo hämmästyttävää, jos ei tuntisi paikallista tilannetta.

Urjalan putkat ovat olleet aiemminkin otsikoissa. Urjalan nykyiset putkat rakennettiin kahdeksankymmentäluvun vaihteessa upouuteen virastotalon, johon poliisin lisäksi sijoittuivat kansaneläkelaitos, posti, matkahuolto, verotoimisto ja säästöpankki. Talossa oli myös Urjalan ensimmäinen henkilöhissi. Sillä pääsi tietenkin verotoimistoon. Nyt sillä pääsee kirjastoon.

Putkille ei juuri tainnut olla käyttöä, sillä putkassa pitäminen edellytti ympärivuorokautista vahtimista. Muistaakseni joku ne ehti kuitenkin uudistaa ja sekin taidettiin uutisoida tai sitten se kulki suusta suuhun menetelmällä paikkakunnalla.

Nyt putkareissu onkin kallis juttu. Urjalasta viedään ilmeisesti Tampereelle. Jossakin päin Suomea poliisi yritti käyttää yksityistä vartiointifirmaa "juoppokuskauksen", mutta poliisijohto puuttui asiaan ja niin homma hoituu edelleenkin poliisivoimin. Kuljetusmatka voi olla jopa yli sata kilometriä.

Se kuuluisampi Urjalan putka sijaitsi aikanaan Huhdissa. Se purettiin yhdessä Rauhamajan kanssa kunnan vuokratalon tieltä. Rauhanmaja oli seurakunnan kokoontumistila. Kun putkaa purettiin, löydettiin sen vintiltä luuranko. Se tietenkin herätti mielenkiintoa lehdissä ja en muista saatiinko koskaan selville kenen luuranko mahtoi olla kysymyksessä.

Kuuluisaksi putka tuli, kun Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari teki piirroksen, jossa SDP:n puoluesihteerinä toiminut Erkki Raatikainen kurkisti putkan ovesta ja kysyi, että täälläkö se sosialismin luuranko luuraa. Tämän sanonnan hän lanseerasi aikakautena, jolloin sosialismi oli Suomessa voimissaan.

No ei Urjalan lapsiakaan putkaan panna raflaavasta otsikosta huolimatta. He siirtyvät päiväkodin remontin alta entisen poliisiaseman tiloihin, jotka omistaa nykyisin paikallinen toimelias yrittäjä. Päiväkoti sijaitsee entisessä kunnan virkailijoille rakennetussa rivitalossa. Se oli aikaan niin kovaa luksusta, että vuokratkin olivat tavallista kovemmat. Talossa asui kunnanjohtaja, kunnaninsinööri, sosiaalijohtaja, kansalaisopiston rehtori, hammaslääkäri ja lääkäri.

Viime syksynä kunta päätti, että päivähoito keskitetään kirkonkylään päiväkotiin. Samalla päätettiin lopettaa esiopetus Halkivahassa ja Nuutajärvellä. Myös kirkonkylän toinen yksikkö Tenavarinne (Kunnan Uotilan toisessa rakennuksessa) päätettiin lopettaa, koska se on "erittäin huonokuntoinen ja epäkäytännöllinen" kuten talousarvion perusteluissa on luettavissa.

Viime syksynä hankkeen kustannusarvio oli 390 000. Päätöstä vietäessä oli porkkanana se, että hankkeeseen on mahdollista saada puolet valtiolta. Rakennemuutosrahaa tulikin noin puolet. Hanke on ajoitettu kunnan talousarviossa tälle ja ensi vuodelle. Tänä vuonna 210 000 ja ensi vuonna 180 000 euroa.

Lehti kertoi kuitenkin yllättävän tiedon. Kustannukset ovatkin "tämänhetkisen tiedon mukaan 700 000 euroa. Summa ei sisällä kalusteita" Lehdessä tekninen johtaja mainitsee, että kustannukset ovat nousseet hankkeen suunnittelun aikana 100 000 euroa. Lopullista kustannusarviota ei vielä tiedetä.

Jälleen kerran yksi esimerkki siitä, mihin hätäinen valmistelu johtaa. Jos todelliset kustannukset olisivat olleet selvillä, olisi myös valtiolta saatu määräraha voinut olla suurempi. Nyt merkittävä periaatepäätös on saatu tehtyä kertomalla, että kustannukset ovat 390 00. Nyt hinta on 700 000. Se on liian pyöreä summa ollakseen laskettu vieläkään tarkkaan ja kalustekustannukset tulevat lisäksi.

Ei missään yhteisössä ole varaa tämmöisen kustannuslaskentaan. Voi kysyä tuleeko kunnanhallitukseen käsittelyssä olevasta Rutajärven ympäristöhankkeesta eli viemäristä Nuutajärveltä leirintäalueen tienoille samanlainen laskentaesimerkki. Nyt kustannukset arvioidaan 800 000 euroksi. ja sillä haetaan rakennemuutosrahaa. Kolkan alueen kustannukset saattaisivat olla tarkemmin laskettuna, koska sumaksi on ilmoitettu 1 395 513 euroa. Hallitus lienee päätymässä teknisen lautakunnan ehdotuksen mukaisesti Rutajärvi-hankkeen kannalle, jos siihen saadaan 42 prosenttia valtiolta. On aika laittaa kunnallinen kustannuslaskenta kuntoon.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.10.2009
Urjalan kulmilta
Vanhusten viikkoa

Parhaillaan on menossa vanhusten viikko. Viikon mittaan on eri puolilla maata järjestetty erilaisia tilaisuuksia. Myös Urjalassa on ollut aiheen liittyvä tapahtumia. Ensimmäisen kerran valtakunnallista vanhusten päivää vietettiin 55 vuotta sitten. Nelisenkymmentä vuotta ajankohta on ollut näin lokakuun alussa.

Alun perin oli tarkoituksena saada kaikki ne, joilla oli elossa vanhenevia omaisia, "näitä silloin muistamaan ja tuomaan ilmi koko yhteiskunnan kiitollisuus sille polvelle, joka on nykypolven elämän rakentanut".

Nykyisin vaikutta siltä, että vanhusten arvostus on kehittynyt siihen suuntaan, että vanhusten pitää itse tuoda esiin oma asemansa ja merkityksenä. Vanhusten pitää itse valvoa omia etujaan ja tuoda esiin epäkohtia.

Yhteiskunnan arvoissa nuoruuden ihannointi on mennyt niin pitkälle, ettei nykyisin kukaan ei halua oikein olla vanhus. Käytetään kiertoilmaisuja kuten ikäihmiset ja seniorikansalainen. Ehkä tämä johtuu siitä, että usein julkisessa puheessa ja kirjoituksessa vanhuksia käsitellään kulueränä. Totta onkin, että osa vanhuksista vaatii paljon yhteiskunnan voimavaroja, mutta samalla jää huomaamatta, että valtaosa pärjää loppuun asti ilman laitoshoitoa tai pitkiä sairaalajaksoja.

Jonkinlaisena ikärajana pidettiin aikanaan kansaneläkeiän saavuttamista 65-vuotiaana. Vanhusten palveluja suunniteltaessa raja on usein 75-vuotiaissa ja tehostetun hoidon tarpeessa vielä paljon korkeammassa iässä.

Ennen vanhuksen tunnisti pukeutumisesta, mutta elintason kasvamisen ja kulutustottumusten myötä ovat erot tasoittuneet niin, että vanhempi väki pukeutuu usein hyvin ajanmukaisesti. Valtaosa on hyvässä fyysisessä kunnossa ja osaa sitä myös vaalia.

Vanhuksilla on yhä enemmän rahaa käytettävissä kuin aiemmin. Toisaalta rahan tarve ei ole niin suuri kuin keski-ikäisillä. Vanhukset osaavat myös vielä säästä "pahanpäivän varalle" myös verraten pienistä tuloista tai eläkkeistä. Osa osaa myös nauttia työnsä hedelmistä ja harrastaa monenlaisia asioita, joille nuorempana ei ollut aikaa.

Urjalassa vanhusväestöä on paljon ja se on loppujenlopuksi erittäin hyvä asia. He ylläpitävät useita sellaisia palveluja, joita nuoremmatkin tarvitsevat. Monet paikkakunnat ovat vasta tulossa tähän väestörakenteeseen, mikä meillä jo on. Lähivuosina sotien jälkeiset suuret ikäluokat eläköityvät ja vanhusten määrä kasvaa kohisten koko maassa. Tämä porukka on myös tottunut vaatimaan palveluita ja määrällään varmaan niitä tulee myös saamaan.

Lapsiperheille isovanhemmat ovat tärkeä osa pärjäämisverkostoa. Mummoa ja pappaa tarvitaan aina silloin tällöin hoitamaan lapsenlapsia. Usein tulee sellaisia tilanteita, että hoitoapua tarvitaan. Kun tukiverkosto on lähellä, on apukin lähellä. Aivan toisessa asemassa ovat ne perheet, joiden isovanhemmat asuvat kaukana

Tällä kertaa vanhusten viikon valtakunnallisena teemana on kuntoutuminen kunniaan.. Sillä kiinnitetään huomiota siihen, että huolehtimalla ajoissa vanhusten hyvästä kunnosta turvataan heidän itsenäinen toimintakykynsä pitempään. Varmaan vanhusten osalta pätee sama kuin muunkin

väestön osalta. Osa huolehtii kunnostaan ja osa ei. Naiset taitavat tässäkin suhteessa olla ahkerampia liikkujia kuin miehet. Tosin naisia on vanhuksissa huomattavasti enemmän kuin miehiä. No jostakin sekin kertoo.

Vanhuksilla on paljon sellaista tietotaitoa, jota nuoremmat tarvitsivat. Moni heistä olisi hyvin tyytyväinen, jos olisi joku, jolla olisi aikaa kuunnella heitä. Moni vanhus elää yksin ja kaipaisi päivän virkistykseksi juttukaveria. Henkinen kunto on yhtä tärkeä kuin fyysinen kunto. Joskus se on jopa tärkeämpi.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.10.2009
Urjalan kulmilta
Tarpeellisia kouluja

"Insere piros, carpent tua poma nepotes." Kuulostaako heprealta vai munkkilatinalta? No jälkimäinen osuu lähemmäksi eli kyseessä on latinankielinen sanonta. Lokakuun yhdeksäntenä on kulunut 50 vuotta siitä, kun nämä sanat muurattiin Urjalan Yhteiskoulun peruskiveen. Suomeksi sanat tarkoittavat: Istuta puita sä vaan, hedelmän saa lastesi lapset. Lisänä oli vielä teksti:"Jumala siunaa kylvötyömme tässä talossa isänmaallemme onneksi ja nimellesi kunniaksi.

Peruskiven muuraus suoritettiin samanaikaisesti harjannostajaisten kanssa. Muurareina toimivat yhteiskoulumme rehtori Ilma Petäjikkö, kannatusyhdistyksen puheenjohtaja pastori Antti Mikkola ja johtokunnan jäsenet Aarne Miller ja Viljo Tursa. Uusi koulutalo valmistu vuota myöhemmin elokuussa.

Urjalan yhteiskoulun toiminta alkoi 1945 väliaikaisissa tiloissa Salmessa. Oppilasmärän kasvaessa tuli ajankohtaiseksi uuden koulutalon saaminen. Suunnitelmia laadittiin viisikymmenluvun puolivälin jälkeen. Osin suunnittelua hidasti epätietoisuus koulujärjestelmän kehittämisestä. Samaan aikaan aloitti kansalaiskoulu, joka korvasi kansakoulujen jatkoluokat. Osin oli rahoituspulmia, mutta sitkein kiista käytiin koulun paikasta. Kiistaa seurattiin valtakunnan lehdistöä myöden.

Urjala jakaantui kahdeksi puolueeksi, kuten koulun historian kirjoittaja Aulikki Jalava kertoo. Oli "Huhdin puolue", jonka nokkamiehiä olivat Toivo Ahonen, Kosti Punkka ja Unto Koivulahti. "Laukeelan puoluetta" johti Tursassa asunut silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sulho Ojala.

Huhdin puolueen perusteluna oli jo perustamisasiakirjan maininta, että koulu sijaitsee lähellä asemaa. Toisena perusteluna oli rautatie ja junalla lähikunnista lähinnä Koijärveltä, Humppilasta ja Kylmäkoskelta tulevat oppilaat. Laukeelan puolue perusteli koulun sijoittamista keskelle pitäjää lyhemmillä koulumatkoilla ja sillä, että autot ovat tulevaisuudessa kasvava liikennöintitapa.

Seurakunnalta oli ostettu tontti Puutteenperältä, koulun nykyiseltä paikalta. Laukeelassa paikaksi kaavailtiin nykyisen nuorisotila ja silloisen lääkäritalon vastapäätä olutta aluetta. Kunnan takauksesta äänestettiin kolme kertaa. Silloin tarvittiin määräenemmistö eli kaksi kolmesta valtuutetusta asian taakse. Niukimmalla erolla 18-8 takaus myönnettiin, kun yksi valtuutettu oli poissa. Silti tehtiin valitus, jonka tukena oli 1827 nimen adressi. Valitus hylättiin sekä läänissä että korkeimmassa oikeudessa.

Yhteiskoulu tuli siis Huhtiin "Puutteenperän suomonttuun" paalutusten varaan. Uuden koulurakennuksen myötä oppilasmäärä nousi heti sadalla eli lähes neljäänsataan. Enimmillään oppilaita oli lukuvuonna 1967-68, jolloin heitä(meitä) oli 566. Koijärveläisiä oli parhaimmillaan yli sata ja kylmäkoskelaisia 40. Lisäksi Muualta oli vielä yli kolmekymmentä oppilasta.

Ensimmäiset neljätoista ylioppilasta valmistuivat 1964. Peruskouluun siirryttiin Urjalassa 1976. Enimmillään oppilaita oli peruskoulun yläasteella 293 vuonna 1979 ja lukiossa 148 vuonna 1980. Peruskoulun vaatimat lisätilat saatiin 1980-luvun alussa ja senkin jälkeen on koulua kunnostettu

Tänä lukuvuonna oppilaita on tuoreen tilaston mukaan 164 yläkoulussa ja lukiossa 82. Yläkoululaisista on nyt kylmäkoskelaisia 19. Sekä pää- että sivutoimisia opettajia on yhteensä 30.

Ennustejakson aikana yläkoululaisten määrä putoaa vuoteen 2016 mennessä 133 oppilaaseen. Vielä ei ole tietoa siitä liittyykö Kylmäkoski Akaaseen ja menisivätkö oppilaat Taipaleelta ja Kylmäkosken asemalta Toijalaan vai kävisivätkö he edelleen Urjalassa. Myös lukion oppilasmäärän tällä on vaikutusta. Urjalasta kävi peruskoulua sekä alakoulussa että yläkoulussa Punkalaitumella viime vuonna peräti 17.

Urjalalaisille lapsille ja nuorille oma oppikoulu merkitsi parempia kouluttautumismahdollisuuksia ensin keskikoulussa ja vihdoin lukiossa. Hyvä yläkoulu on edelleen tarpeen ja samoin lukio. Ne ovat usein ratkaisevassa asemassa, kun ihmiset tekevät asukaspaikkavalintojaan. Opetus ja kasvatus tähtäävät aina tulevaisuuteen. Kouluasioissa kaikki muutokset kannattaa tehdä harkiten, jotta kerran istutetut puut vahvistuvat ja tuottavat hyviä hedelmiä.myös tulevina vuosikymmeninä.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
25.9.2009
Urjalan kulmilta
Kansanvalta ei toimi ilman puolueita

Jos byrokratia olisi aikanaan toiminut nopeasti, voisi Urjala ylpeillä sillä, että täällä toimii Suomen toiseksi vanhin Kansallisen Kokoomuksen paikallisyhdistys. Nyt virallinen järjestysnumero on 197. Perustava kokous pidettiin tammikuussa 1919, mutta säännöt hyväksyttiin syyskuussa ja vahvistettiin puolueen valtuuskunnassa lokakuussa.

Urjalan kansalliskerho, jonka nimi yhtenäisesti puolueen sääntöjen mukaan muutettiin Urjalan kansallisseuraksi, ei aloittanut tyhjän päältä. Vuoden 1919 syyskuussa lakkautettiin Urjalan Suomalainen seura ja sen varat siirrettiin kansallisseuralle.

Urjalan puoluehistoriaa on tutkittu vähän. Urjalan historia mainitsee siitä lyhyesti. Täällä toimi ainakin vuonna 1909 Urjalan Nuorsuomalainen seura ja Urjalan Suomalainen seura. Lisäksi oli useampia työväenyhdistyksiä, jotka olivat sosialidemokraattisen puolueen perusjärjestöjä.

Vuoden 1918 jälkeen käytiin Suomessa merkittävä kampailu hallitusmuodosta. Osa halusi monarkiaa. Heitä oli erityisesti oikeistossa eli vanhasuomalaisissa. Aiempaa perustuslaillista suuntausta edustanut enemmän keskustaan suuntautunut nuorsuomalainen puolue kannatti tasavaltaa. Aluksi monarkistit olivat voitolla ja kuningaskin ehdittiin valita. Saksan häviön jälkeen ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, tasavaltalaiset pääsivät voitolle. Tätä tuki ratkaisevasti Maalaisliitto ja vasemmisto.

Suomen puoluekenttä muovattiin uudelleen vuoden 1918 lopussa. Pääosa nuorsuomalaisista muodosti Kansallisen edistyspuolueen. Vastaavasti pääosa Suomalaisen puolueen kannattajista muodosti Kansallisen Kokoomuksen. Ei-sosialistisella puolella toimivat lisäksi Ruotsalainen kansanpuolue ja Maalaisliitto. Vasemmistoa edusti Sosialidemokraattinen puolue ja Sosialistinen puolue, jossa toimivat myös kommunistit, joiden puolue oli perustettu Moskovassa, eikä voinut Suomessa toimia virallisesti.

Urjalassa kokoomuksella oli vahva asema, vaikka kunta olikin vasemmistoenemmistöinen sodan jälkeiseen aikaan asti. Kunnalliselämässä ns. porvarillisella puolella ei kunnallisvaaleja käyty näkyvästi puoluetunnuksin. Kokoomuskin siirtyi niiden käyttöön vasta 1950-luvulla.

Kokoomuksesta on ollut vahvoja kunnallisvaikuttajia ja puolueen kannatus on noussut vuosikymmenten aikana. Nyt se on tasavahva sosialidemokraattien kanssa kahdeksalla valtuutetulla. On riskialtista luetella nimiä, mutta kunnallisvaikuttajista voi nimetä vaikkapa valtuuston puheenjohtajina toimineet Eero Vierun ja Risto Rantalan. Kunnanhallituksen johdossa oli kunnanjohtaja Arvo Lehto vuoteen 1976 ja sen jälkeen luottamushenkilöinä kokoomuksesta Eino Jussila, Matti Järvinen, Tapio Tiura, Samuli Kortesato ja nykyinen Ilkka Vuori.

Kansanedustajia ei ole pitkään aikaan ollut. Tosin Marja Tiuralla on sukujuuria Urjalassa. Myös Saara Mikkola toimi ennen kansanedustanuraa Urjalassa yhteiskoulussa äidinkielen opettajana. Eduskunnan alkuaikoina edustajina ovat olleet omasta vaalipiiristä valittuina mm Alfred Retulainen ja Lauri Mäkelä. Juhani Arajärvi oli täällä syntynyt, mutta valittu Uudeltamaalta. Margit Borg-Sundman vietti osan lapsuudestaan Honkolan pappilassa, mutta edusti helsinkiläisiä.

Urjalan kokoomusväki juhlii viikonloppuna paikallisyhdistyksensä 90-vuotsispäivää. Puoluetoiminta ei ole viime vuosina ollut kovin suuressa suosiossa ja puolueissa ei ole kovin paljon

jäseniä ja vielä vähemmän aktiivisia toimijoita. Viime aikojen vaalirahakohut eivät liene lisänneet kiinnostusta toimintaan. Paikallistasolla kokoomus kuten muutkin puolueet saavat merkittävimmän rahoituksen luottamushenkilöiltään. Vaalien alla julkaistavissa vaalilehdissä on paikallisten yrittäjien mainoksia.

Kansanvalta ei toimi ilman puolueita. Niiden toiminnassa korostuvat toivottavasti tulevaisuudessa entistä enemmän paikallisosastot ja niiden jäsenet ja järjestöaktiivit. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että puolueiden edustajat tekevät mitä ovat luvanneet ja kuuntelevat myös muiden kannattajiensa kuin jäsentensä näkemyksiä. Toiminta puolueissa on yhtä arvokasta kuin muissakin järjestöissä. Urjalan Kokoomus tekee omalta osaltaan arvokasta työtä urjalalaisten hyväksi.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.9.2009
Urjalan kulmilta
Lukujen takana paljon asiaa

Yhden vanhuksen hoito Urjalan vanhainkodissa maksoi viimeisen tilaston mukaan 52 564 euroa vuodessa. Päivää kohden hinta on 130 euroa. Tilintarkastusyhtiö Audiatorin tekemän selvityksen mukaan Vuodesta 2001 vuoteen 2007 yhden vanhuksen hoitokustannus on kasvanut 18 628 euroa.

Kun verrataan Urjalan kustannusta tilintarkastusyhtiön verrokkikuntiin(samantapainen kunta kuin Urjala), oli hoitomeno Urjalassa 15 642 euroa korkeampi vuodessa. Urjalassa hoitopaikan hinta on kasvanut tasaisesti lukuun ottamatta viimeistä vuotta, jolloin se hypähti huomattavasti. Hoitopäivän hinnassa ero viiteryhmään on 30 euroa. Samanaikaisesti on hoidettavien vanhusten määrä pudonnut kahdeksalla eli 39 vanhukseen.

Yhtä hätkähdyttävät lukemat selvitys antaa Urjala terveydenhoidosta. Lääkärissäkäynnit ovat laskeneet viidenneksellä eli 20 prosenttia. Samaan aikaan nettomeno lääkärikäyntiä kohden on kasvanut peräti 71 prosenttia.

Jokainen urjalalainen kävi vuonna 2007 lääkärissä keskimäärin 3,86 kertaa. Vastaavissa kunnissa käyntejä kertyi 5,76 asukasta kohden. Ilmeisesti tätä selittää se, että Urjalassa on siirrytty entistä enemmän käyttämän yksityislääkäreitä, sillä tuskin ihmiset ovat tervehtyneet sen kummemmin. Osin tilastoihin vaikuttaa terveyskeskuksen laajentuminen Toijalaan. Nyt koko terveydenhoito on Akaan kaupungin järjestettävänä. Yksi lääkärikäynti maksoi 151 euroa. Vuonna 2001 sen hinta oli 88 euroa.

Erikoissairaanhoidossa kustannukset ovat kasvaneet 117 prosenttia. vuodesta 2001 vuoteen 2007. Nettomeno hoitopäivästä on kasvanut 415 eurosta 900 euroon. Erikoissairaanhoito on tehostunut siten, että hoitopäivien määrä on tasaisesti laskenut 8978 päivästä 5879 päivään. Avohuoltokäynnit ovat tasaisesti kasvaneet.

Urjalassa on paljon vanhuksia. Monet kunnat ovat vasta tulossa siihen tilanteeseen vanhusten märässä, missä täällä on eletty jo pitkään. Valtakunnan päättäjien kannattaisi tutkia tämmöisiä kuntia ja katsoa, miten ne ovat vanhuksensa hoitaneet.

Urjalassa on yksityistetty tietyllä tavalla vanhusten hoitoa. Reikonlinnan palvelukokonaisuus on yksityinen palvelutuottaja eli Urjalan seudun vanhustenkotiyhdistys. Kuitenkin yhdistyksen hallinnossa ja käytännön työssä yhdistys ja kunta tekevät tiivistä yhteistyötä. Reikonlinnassa asuva maksaa palvelusta paljon enemmän kuin vanhainkodin asukas.

Ensi vuonna Urjalan vanhustenhuolto siirtyy Akaan hoidettavaksi isäntäkuntamallilla. Toivottavasti siinä ei sitten käy niin kuin tiettävästi terveydenhuollossa on käynyt. Kun Toijalassa on tarvittu lääkäri, on se otettu Urjalasta ja Kylmäkoskelta.

Ilmeistä on, että erityisesti vanhainkodin toiminta kaipaa tehostamista, koska hoitokustannukset ovat niin paljon kasvaneet ja huomattavasti korkeammat kuin muissa vastaavissa kunnissa.

Myös terveydenhuollossa on mietittävä sitä, että onko turhaa kapasiteettia, joka ei ole tehollisessa käytössä. Toimintatapoja on mahdollista uudistaa ja muuttaa. Silloin kannattaa kuulla henkilökuntaa, niitä, jotka tekevät työn potilaiden ja asiakkaiden kanssa. Heillä saattaa olla ideoita, joilla toiminta tehostuu, työ helpottuu ja kustannuksia saadaan karsittua.

Audiatorin siitä aineistosta, joka on esitelty valtuutetuille, jäi käymättä läpi sosiaalitoimesta sellaisia sektoreita, jotka vievät paljon rahaa kuten toimeentulotuki ja huomattavasti lisääntyneet lasten huostaanotot. Sosiaalitoimi käytti asukasta kohden yhdessä terveydenhuollon kanssa vuonna 2007 1674 euroa eli 242 euroa enemmän kuin vertailukunnissa.

Paljon on siis Urjalan päättäjillä miettimistä. Lukujen taakse kätkeytyy paljon erilaisia asioita, jotka kannattaa kaikki rehellisesti ja avoimesti avata, jotta jo monin kohdin parempaan suuntaan reivattua selviytymiskurssia voidaan vahvistaa.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.9.2009
Urjalan kulmilta
Itsellinen kylä

Urjalan pohjoisosassa on Halkivahan kylä, joka on pitkään elänyt varsin itsellistä elämää. Kylässä on ollut paljon sellaisia palveluja ja toimia, joita ei kaikissa kylissä ole. Viime vuosina jotkut niistä ovat lakanneet kuten oman pankin konttori ja kyläkauppa.. Kylän kehitystä vauhdittamaan on perustettu hiljattain oma kyläyhdistys.

Nimensä kylä on saanut historiallisen Hämeen ja Satakunnan maakuntien rajakivestä, joka on myös kolmen kunnan rajapiste. Vaha on tarkoittanut kiveä ja koska merkkikivi on halki, lienee kylä saanut nimensä siitä. Pääosa Halkivahasta on Urjalaa, mutta myös Punkalaitumella, Vesilahdessa ja nykynimisessä Sastamalassa on samanniminen kylä. Vesilahdesta liitettiin viisikymmenluvun alussa osa Urjalaan ja silloin tuli Urjalaan myös Pynnän koulu.

Kylän erikoisuus on oma kirkko, jossa rajapitäjien seurakuntien papit käyvät vuoroon pitämässä jumalanpalveluksia. Kirkko on rakennettu 1908 rukoushuoneeksi ja sittemmin 1926 laajennettu kirkoksi. Kirkossa on Hämeenlinnan puretusta ortodoksikirkosta tuotu Suomen toiseksi suurimmaksi sanottu kirkonkello. Hautausmaalla on myös vaikuttava sankarihauta.

Halkivahalaiset puuhasivat aikanaan oma seurakuntaa ja omaa kuntaakin. Kumpikaan hanke ei toteutunut. Omien yksiköiden saamisen ymmärtää, kun katsoo välimatkoja: Urjalan 21, Punkalaitumelle 15, Vesilahteen 27, Sastamalaan(Vammalaan) 31 ja Tampereelle 56 kilometriä.

Kouluauto Urjalan asemalle yläasteelle ja lukioon lähtee aamuseitsemän jälkeen ja matkaa tulee kylän keskustasta 26 kilometriä ja ison kylän laidoilta vielä enemmän. Kylässä on oma koulu Vehmaan kulmalla ja siellä on nyt 19 oppilasta. Lisäksi siellä on perhepäivähoitoyksikkö. Eskari vietiin kirkonkylään tänä syksynä. Toinen koulun opettajista Kristiina Rantanen asuu kylällä ja toisen opettajan vuorotteluvapaan sijaisena toimiva Pekka Tikkanen käy Tampereelta. Koulussa on oma keittiö, josta saavat Toivolan Essin valmistamana ruuan niin koululaiset kuin päivähoidossa olevat.

Lähivuosina koulun oppilasmäärä pyörii parinkymmenen oppilaan tuntumassa tai vähän sen alla. Jos koulu loppuisi, tulisi lapsille todella pitkä koulumatka. Varmaan Urjalan fiksut päättäjät tämän ymmärtävät ja antavat koulun jatkaa, jotta jatkossa halkivahalaisia nähtäisiin myös Urjalan yläkoulussa ja lukiossa.

Olen aina silloin tällöin kehunut tällä palstalla Halkivahan oman meijerin valmistamaa tuorejuustoa. Sehän on palkittu monissa kilpailuissa. Meijerin omistaa nykyisin Arla-Ingman. Se lienee yksi Suomen pienimmistä meijereistä ja on juuri tuotekehittelyllään pysynyt kilvassa mukana.

Kyläkuvaan kuuluu Urjalasta tulevan tien ja Punkalaitumelle ja Vesilahteen menevän tien risteyksessä oleva huoltoasema. Nykyisin siellä taitaa olla Seo-lippu. Reskusten huoltamolta monet käyvät hakemassa edullisia renkaita autoonsa. Kylän taksi starttaa myös samasta paikasta milloin kuskaan koululaisia tai autottomia kyläläisiä terveyspalveluihin. Linja-autollakin pääsee ainakin kouluaikaan, kun herää riittävän aikaisin.

Uuden kyläyhdistyksen ohella kylässä on muitakin vireitä yhdistyksiä. Seurataloa pitävät yhteisvoimin yllä nuorisoseura ja maamiesseura. Maatalousnaisilla on myös toimintaa. Halkivahan VPK toimii omalla alallaan vireästi. Metsästysyhdistyksellä on omat toimitilat, joissa pidetään

myös erilaisia juhlia. Sotaveteraanien puuhamiehellä Jaakko Mattilalla lienee myös eräänlainen ennätys. Hän ehti toimia yli neljäkymmentä vuotta yhtäjaksoisesti paikallisen keskustan paikallisosaston sihteerinä.

Mainittakoon, että Urjalan parhaimmat soravarat ovat Halkivahan suunnalla. Urjalan kunta omistaa siellä metsää ja Pynnänjärven rannalta luvattiin aikanaan Martti Innaselle kesämökkitontti elinikäiseen käyttöön, kun Urjalan taikayön levytys neljäkymmentä vuotta sitten teki pitäjän tunnetuksi. Urjalan museon päärakennus on tuotu Metsä-Koivulasta.

Lehtitiedon mukaan kylään olisi tulossa uusia asukaita, jos sopivia taloja ja tontteja löytyisi. Näin kylän itsellinen elämä voisi jatkua ja voimistua.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.9.2009
Urjalan kulmilta
Liikuntaelämyksiä etsimässä

Torstaina kilpailivat Urjalan koulujen oppilaat yleisurheilussa keskusurheilukentällä. Kilpailujen ajankohta, presidentti Urho Kekkosen syntymäpäivä, muistuttaa siitä, että Kekkonen presidenttinä kiinnitti huomiota koululaisten liikkumiseen. Yhtenä keinona liikunnan lisäämiseen oli syksyinen teemapäivä.

Tätä kirjoittaessani torstaiaamuna kisat ovat vielä käymättä, mutta arvelen, että hyviä tuloksia syntyi. Aktiivisesti harrastavien ja harjoittelevien lisäksi kisoissa on tullut aina esiin uusia kasvoja, joilla oli luontaisia taipumuksia yleisurheiluun ja muuhun liikuntaan.

Kisat järjesti yhdessä koulujen kanssa Urjalan Urheilijat, jolla on juhlavuosi, kun sata toiminnan vuotta on kulunut paikkakunnan nuorten ja aikuisten hyväksi. Seuran edustajat käyvät tuloslistoja läpi ja kutsuvat niitä koululaisia mukaan toimintaan, jotka eivät aiemmin ole urheilussa olleet mukana.

Urjalassa koulut ja liikuntaseurat tekevät muutenkin hyvää yhteistyötä. Koulut välittävät koteihin tietoa kesän ja talven seuratoiminnasta. Urjalassa on tiedotettu ainakin suunnistuksesta, koripallosta, jääkiekosta, jalkapallosta, hiihdosta, hevosurheilusta, sählystä, yleisurheilusta ja joskus muistakin.

Koulut ovat liikuntaharrastuksen paikkoja myös kouluajan ulkopuolella. Iltaisin niissä kokoontuu erilaisia liikuntapiirejä. Kouluilla on myös koululaisille suunnattuja liikuntakerhoja. Parhaillaan koulujen johtajat yrittävät jakaa salivuoroja niin, että kaikki halukkaat pääsisivät harrastamaan.

Syksyn uutuus on Hämeen liikunnan ja urheilun järjestämä ykkösten Sporttikortti. Syys-lokakuussa ekaluokkalaiset saavat mahdollisuuden kolme kertaa ilmaiseksi osallistua kampanjassa mukana olevien seurojen toimintaan ja harjoituksiin. Kampanja haluaa mahdollistaa ekaluokkalaisten pääsyn kokeilemaan erilaisia lajeja. Pyrkimyksenä on antaa iloisia liikuntaelämyksiä koulunsa aloittaville. Urjalasta mukana ovat ainakin Urjalan Urheilijat ja Etelä-Pirkanmaan Kiekko.

Kouluissa liikuntaa on kahdesta kolmeen tuntiin viikossa. Koulun liikuntatunnit eivät kuitenkaan riitä viikoittaiseen liikuntatarpeeseen. Myös vapaa-ajalla tulisi liikkua. Monille lapsille se onkin luontaista. Kotipiirissä pelataan ja leikitään sisarusten ja kavereiden kanssa. Useat osallistuvat seuratoimintaan.

Yhä enemmän on myös niitä lapsia, jotka eivät liiku juuri lainkaan. Usein syytetään tietokonetta ja erilaisia viihdelaitteita. Ehkä vielä enemmän voi olla huolissaan siitä, että useimmilta lapsilta puuttuu selkeä päivärytmi. Ilta tahtoo venyä liian pitkään, ruokailuajat ovat epäsäännöllisiä ja yöni jää liian lyhyeksi. Aamupala ei maistu ja koulussa väsyttää aamutunneilla. Urjalassa pitkät koulumatkat odotuksineen tuovat omat pulmansa.

Syyllistämällä ei ketään auteta, päinvastoin. Ehkä itse kunkin kannattaa silloin tarkkailla arkirutiineitaan ja miettiä, miten lapsi niissä selviytyy. On ilo huomata kuinka monet perheet kuljettavat lapsia ja nuoria harrastuksiin. Silti joskus lapsi tarvitsee ihan omaa aikaa ja yhdessäoloa perheen kanssa.

Esimerkki mukavasta liikuntatapahtumasta ovat viestikarnevaalit. Ne järjestettiin tiistaina Tampereella. Urjalasta oli sukkulaviestissä mukana kolme koulua Asema, Nuutajärvi ja Urjalankylä. Kisaa käytiin sekä tyttöjen että pokien sarjassa. Vaikka menestystä kärkipäähän ei tullutkaan, ilmoittivat kaikki mukana olleet halunsa lähteä taas ensi vuonnakin mukaan.

Urjalan "yläkoulu" uudisti syksyistä liikuntapäivää niin, että kilpailu käytiin yhdessä Viialan koulun kanssa. Koulu mahdollistaa jääharjoittelun lisäämällä edullista kerhotoimintaa jäähallissa.
Uimahalli ei ole käytössä ja vain kerran vuodessa päästään muualle uimahalliin. Siksi osa kouluista käy paikallisissa järvissä uimassa niin syksyllä kuin keväällä. Myös retkeilytaitoja opetetaan, jotta koululaiset oppisivat liikkumaan luonnossa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
28.8.2009
Urjalan kulmilta
Koulumuistoja

Siihen aikaan, kun meikäläinen lähti kouluun, koulut alkoivat syyskuun ensimmäisenä päivänä. Jos viikonpäivää ei muista, voi sen helposti tarkistaa netistä tai laskemalla ikuisella kalenterilla. Ensimmäinen koulupäiväni vuonna 1959 oli tiistai ja koulu tunnettiin siihen aikaan Laukeelan kansakouluna.

Äiti lähti saattamaan ja vei pyörän tarkalla. Olin silloin 105 cm pitkä miehenalku. ja polkupyörän sain vasta toisella luokalla. Isä jäi kotiin hoitamaan navetan loppuaskareita. Mieleen on jäänyt, että kultapallot kukkivat aitan seinustalla.

Uusi reppu oli hankittu ja sinne oli laitettu myös eväät, voileipää ja maitopullo. Varmaan päivä jännitti niin koululaista kuin vanhempiakin, kun esikoinen lähti koulutielle. Samalta kulmalta tuli muitakin ylemmillä luokilla olevia. Osa kulmaltamme kävi Laukeelassa ja osa Hakkilassa.

Opettajan oli nähnyt samana kesänä Marttojen ompeluseurassa Vaittisella. Olin tarkkaillut häntä vaivihkaa. Hän oli Anna-Liisa Närvänen. Martoissa toimi kaksi samannimistä ja niinpä toista sanottiin opettaja Närväseksi ja toista Arvon Anna-Liisaksi.

Koulun pihalla taisi olla toistasataa lasta. Joku tuttu kävi katsomassa, kun saavuimme pihalle ja lähti sitten muiden kanssa touhuamaan. Äitejä oli saattelemassa muitakin ekaluokkalaisia. He pääsivät vielä mukaan luokkaan, mutta sitten heidät lähetettiin kotiin. Paskeripäinen Savosen Onni, johtajaopettajana, oli rappusilla ottamassa vastaan oppilaat luokittain jonossa kouluun.

Meidän luokkamme oli toisessa kerroksessa pitkän käytävän päässä. Koulussa oli tehty korjauksia muutama vuosi aikaisemmin ja seinillä oli vaneriset, lakatut puolipaneelit. Luokassa oli ruskea lattia. Opettajalla oli koroke ja sillä opettajanpöytä, jonka kulmassa oli ihmeellinen laite, iso kynänteroitin.

Meillä oli paripulpetit. Minut laitettiin istumaan etupenkkiin. Vieruskaverikseni sain Saarisen Ritvan, jolla oli hame ja esiliina, kuten monilla tytöillä siihen aikaan. Hänellä oli pitkä tukka ja se oli letitetty. Pulpetteja oli kolmessa rivissä ja lisäksi lasisen kirjahyllyn luona vielä istuivat Esko ja Ilkka. Luokassa oli meidän ekaluokkalaisten lisäksi toisluokkalaisista puolet. Toinen puoli heistä oli yhdessä kolmannen luokan kanssa Eeva Perttulan luokassa yläkerrassa. Savosen Annikilla oli alakerrassa viides ja neljäs luokka ja loput luokat Savosen Onnilla.

Opettaja vaikutti ihan mukavalta. Ihan tarkkaan en enää muista, mitä kaikkea juuri ensimmäisenä päivä tehtiin mutta ehkä Matti, Rauno, Ilkka, Eerot, Pertti, Pasi, Esko, Arja, Ritva, Maritta, Tuula, Virve-Helmi ja Leena sekä muut luokassa olleet muistavat jotakin tarkemmin.

Söimme luokassa ja luultavasti ensimmäisinä järjestäjinä olivat tokaluokkalaiset, jotka hakivat Virtasen Aunen keittolasta, eri rakennuksesta, kantovakassa lautaset ja ämpärissä terveyskeiton. Olen jälkeenpäinkin yrittänyt saada keiton reseptiä, mutta en ole sitä vielä löytänyt. Hyvältä se maistui "kissankupeista" emalisista ruoka-astioista. Maitoa ryypättiin pullonsuusta ja leivät voipaperista.

Ensimmäisiä käsitöitä oli vohvelikankainen ruokaliina. johon värillisellä langalla pujoteltiin koristeet. Opettaja huomasi heti, ettei vielä kuusivuotiaan onnistunut tekemään vinopistoja, joten

sain pistellä punaiset langat suoraan. Kynnet tarkastettiin säännöllisesti, eikä taskuissakaan saanut olla muuta kuin puhdas nenäliina.

Niin alkoi siis pienen pellavapään koulutie. Usein pääsin reilun neljän kilometrin matkan Ikävalkon Hannelen polkupyörän takana tai pistelin jalkaisin. Vaikka Hannele oli pitkä, tuntuisi nyt arveluttavalta laittaa ekaluokkalaista viidesluokkalaisen tarkalle. Paluumatka koulusta kotiin kesti joskus kauemmin, kun matkan varrella oli aluksi muitakin poikia ja mielenkiintoisia paikkoja tutkittavana. Talvella mentiin suksilla ja joskus isä vei reellä.

Nyt tukka on ohimoilta osin harmaantunut ja päälaelta häipynytkin. Jotakin on entisestä vielä muistissa ja koulutiellä olen edelleenkin. Viisaat puhuvat elinikäisestä oppimisesta. Toiset oppivat nopeammin ja toisilta se vie näemmä enemmän aikaa.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.8.2009
Urjalan kulmilta
Tekemistä syysiltoihin

Iltojen pimetessä ryhdytään miettimään syksyn iltamenoja. Oman apunsa tähän tarjoaa tällä viikolla koteihin jaettu Akaan Opiston opinto-ohjelma. Kurssit alkavat syyskuussa ja jatkuvat marraskuun lopulle. Keväällä opintopiirit jatkavat tammikuusta huhtikuuhun. Myös järjestöjen syyskausi käynnistyy piakkoin. Opiston tavoin tälläkin rintamalla ahkeroivat naiset.

Miehille riittää muuta puuhaa kuin opiskelu. Urjalassa on tosin muutamia äijäporukoita, jotka harrastavat liikuntaa yhdessä. Lentopallon puulaakisarja on tuttu juttu ja myös jääkiekossa on harrasteporukoita.

Berliinissä ratkotaan yleisurheilun maailmanmestaruuksia historiallisessa miljöössä. Samalla paikalla pidettiin olympialaiset 73 vuotta sitten ja tiettävästi saksalaiset aikovat anoa kisoja taas vuodelle 2036. Pitäisikö siis Helsingin anoa vuoden 2040 kisoja, jolloin olisi kulunut sata vuotta siitä, kun kisat piti pitää. Sota siirsi ja niin kisattiin vasta 1952.

Minusta syksyiltoihin sopii hyvin kirja. Lehdissä on julkistettu viimepäivinä kustantajien syystarjontaa. Tarjolla on niin kotimaista kuin ulkomaistakin kaunokirjallisuutta, runoja, elämäkertoja, muistelmia, historiaa, filosofiaa, elämänkatsomuksia, yhteiskunnallista ja tietokirjallisuutta. Oman lukunsa muodostavat harrastuskirjat ruunalaitosta taidekirjoihin. Eipä taida olla elämänalaa, jolta ei kirjoja olisi tarjolla.

Joskus Urjalassa kansalaisopistossa oli pikaluvun kurssi. Se olisi ehkä paikallaan, jotta ehtisi lukea enemmän. Toisaalta verkainen tahti sopii joihinkin kirjoihin. Aivan samaa voi sanoa myös kirjoittamisesta. Kymmensormijärjestelmällä ehtii enemmän, mutta sillä toisella tavalla ehtii ajattelemaan enemmän.

Suomessa on innostuttu tekemään dekkareista elokuvia. Mielestäni niistä vain harvat ovat onnistuneita. Heti ei tule mieleen yhtään onnistunutta elokuvaversiota. Parempi pitää oma mielikuva. Aika hankala on tuoda päähenkilön ajatuskulkuja filmille. Joku voi olla toista mieltä ja sekin sopii ihan hyvin.

Teatteriherätyksen saavat jotkut syksyn aikana. Urjalasta suunnataan usein Tampereelle linja-autokuormin eri järjestöjen organisoimille retkille. Myös kesäteattereissa on vierailtu. Urjalassa toimi kesällä kaksikin omaa teatteria. Molemmat ovat saaneet mukavasti oman yleisönsä. Sikaihanaa ja asessorin naishuolet olivat ohjelmistossa. Myös Ypäjän musiikkiteatteriesitys on saanut kehuja urjalalaisilta vierailijoilta.

Vielä menee tovi ennen kuin perunat ovat kuopassa ja "ämmät" pirtissä kuten on pruukattu sanoa näillä main. Sitä ennen on vielä keitettävä loput mehut, säilöttävä marjat ja suolattava sienet. Tosin nykypolvi ei marjasta eikä sienestä. Enemmän se näyttää olevan varttuneemman väen harrastus.

Palataanpa vielä siihen kansalaisopiston tarjontaan. Aika pitkälle tuttua ja turvallista sekä hyväksi koettua on tarjonta tälläkin kertaa. Liikunnassa, kädentaidoissa ja taideaineissa on painopiste. Musiikissa on tarjolla piano- ja harmonikkapiirejä sekä mieskuoro. Teatteria ja sanataidetta on myös tarjolla. Kalligrafia palaa tarjolle muutaman vuoden auon jälkeen ja joulukoristeitakin pääsee tekemään.

Kotitalouskurssit puuttuvat. Pitäisikö ohjelmaan ottaa kokkikursseja. Ainakin joka telkkarikanavalla on omat ohjelmansa monella kielellä tältä alalta. Tosin siellä tehdään usein sellaisia ruokia, ettei tavallisen tallaajan kaapeista niitä löydy. Miten olisi ihan tavallisen arkiruuan kurssi.: perunoiden keittäminen, paistetut perunat ja pyttipannu, jauhelihakastike, silakoiden paistaminen, lihakeiton valmistus ja marjakiisselin teko. Leivontataitokin taitaa katoava luonnonvara. ainakin nuorempien naisihmisten keskuudessa. Kotitalous on suosittu aine yläasteella, miksei siis myös kansalaisopistossa.

Pakko ei ole tyytyä Urjalan tarjontaan Opistossa voi opiskella myös muilla paikkakunnilla, kuten jotkut urjalalaiset jo tekevätkin. Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä syksyn liukkaillakaan.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.8.2009
Urjalan kulmilta
Koulu alkoi - kesä jatkuu

Ensimmäinen koululainen nousee koulutaksiin kello 7.10. Hän on koulun pihalla 7.40.. Toisesta suunnasta tokaluokkalainen nousee linja-autoon 7.28 ja on koulun tiehaaran pysäkillä 7.40 Kello soi päivänavaukseen 8.25. Tämä on koulumme arkea vuonna 2009.

Perusopetuslain 32 pykälän toisen momentin mukaan oppilaan päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään kaksi ja puoli tuntia. Jos oppilas lukuvuoden alkaessa on täyttänyt 13 vuotta tai jos oppilas saa 17 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisopetusta, saa koulumatka kestää enintään 3 tuntia.

Kunta toimii siis lain mukaan. Joku vanhemmista totesi kuitenkin, että vain lapsia voidaan kohdella näin. Kukaan aikuinen ei suostuisi näin oman työpaikkansa osalta.

Koulukuljetuksen saa, jos matka on yli viisi kilometriä tai tie on oppilaan iän perusteella vaarallinen. Vaarallisuusperusteista päättää kunta kuultuaan muita viranomaisia. Kuljetusyrittäjät valitsee kunta tarjouskilpailun perusteella. Linja-autojen vakiovuoroja pyritään käyttämään. Harmi vain, että koulullemme sopivampia myöhäisempi vuoro lakkasi kulkemasta.

Koulu alkoi siis keskiviikkona. Yleisesti ajatellaan, että samalla alkoi syksy. Ehkä ajattelu on perua ajalta, jolloin koulu alkoi ensimmäinen syyskuuta. Syyskuu on ensimmäinen syksyn kuukausi. Elokuu on vielä kesäkuukausi. joten kesä jatkuu.

Koulujen alkaminen merkitsee käytännössä sitä, että monet kesäiset matkailukohteet hiljenevät, kun ei ole kävijöitä ja kesätyöntekijätkin menevät kouluun. Keski-Euroopassa elokuu on varsinainen, lomakuukausi kuten heinäkuu on meillä.

Opettajien loma päättyi oppilaita aikaisemmin. Urjalan opettajajoukko on pääosin entinen, mutta aina joukkoon tulee muutamia uusiakin kasvoja milloin vakinaiseen virkaan milloin sijaiseksi. Joku joutuu vaihtamaan myös koulua.

Kesäkuulumisten ja ajankohtaisten asioiden jälkeen opettajat saivat koulutustilaisuudessa selkoa koulupsykologin työstä. Urjalassa sellaista ei ole, joten kuultavana oli Valkeakoskelta Anne- Mari Törmä.

Koulupsykologin työtehtäviin kuuluu: oppimisvaikeuksien arviointia ja tukitoimien suunnittelua, tunne-elämän arviointia ja hoitoon ohjaamista, keskustelutuen antaminen, lasten ryhmäilmiöt, koulukiusaaminen, kaverittomuus ja ystävyyssuhteet, tukeminen koulun nivelvaiheissa, opettajien tukeminen ja konsultointi, koulun ja kodin yhteistyön tukeminen ja kehittäminen, kriisityö kouluilla ja oppilashuoltoryhmiin osallistuminen.

Kun koulu ei suju tai siinä on pulmia, haluaa opettaja tietää, mikä on vaikeuksien taustalla, jotta oppilasta voitaisiin auttaa. Silloin psykologin kanssa palaveri yhdessä vanhempien kanssa johtaa mahdollisesti testaukseen, jossa pulmien syitä selvitetään. Selvityksen jälkeen lasta voidaan auttaa oikealla tavalla koulussa ja kotona.

Opettajalla on usein hyvä ammattitaito huomata avun tarve. Käytännössä psykologin pakeille pääsy kestää liian kauan, kun heistä on pulaa ja kunnissa on palveluissa säästetty. Mitä varhemmin oppilasta voidaan oikealla tavalla auttaa sitä parempiin tuloksiin päästään. Aina auttaminen ei ole helppoa. Se on joskus raskasta ja vaatii pitkää pinnaa ja sinnikkyyttä, mutta onnistuessaan se myös palkitsee.

Usein vaikeuksin taustalla on jäsentymätön arkielämä, jolloin uni jää liian vähälle, ruokailu on epäsäännöllistä, säännöt puuttuvat, vanhemmat eivät ole läsnä ja on monia perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamispulmia tai muita vaikeuksia.

Koulu on lapsen ja nuoren työtä ja sitä pitää myös kotona arvostaa ja kannustaa sekä pitää tärkeänä. Harrastukset tuovat vaihtelua, mutta ne eivät voi mennä koulun edelle, kuten helposti huomaamatta ajatellaan. Kesä on iloinen asia. Myös oma koulu voi olla iloinen asia.


Seppo Pirhonen

________________________________________________________________
Forssan Lehti
7.8.2009
Urjalan kulmilta
Tarkastelukulmia verotukseen

Kiinteistöverolaput ovat tulleet postissa. Verot on maksettava syyskuussa ja useimmilla vero on sen verran suuri, että toinen erä lankeaa marraskuussa. Tätä veroa maksetaan maapohjasta, mahdollisista tuotantorakennuksista, rakennuspaikasta, pientalosta, talousrakennuksista ja loma-asunnosta.

Vero tuli aikanaan katumaksun tilalle. Muualla Euroopassa kiinteistövero korvaa kunnallisveron. Meillä Suomessa peritään molempia. Viime aikojen verokeskustelussa on ollut innokkuutta nostaa kiinteistöveroa, jopa laajentaa perimisalaa. Valtio määrä ala- ja ylärajat ja kunta päättää vaihteluvälissä perimänsä veron määrän. Valtio korottaa nyt ylärajoja helpottaakseen kuntien taloustilannetta. Toisin sanoen antaa kunnan tehdä veronnostopäätöksen.

Viljankuivausriihien eli kuivurien lämpiämistä odotellessa on valtiovarainministeriö lämmitellyt hallituksen budjettiriihtä. Samanaikaisesti on käyty keskustelua verotuksen painopisteistä eli siitä, missä muodossa verot tulisi maksaa. Kaikkihan pyrkivät siirtämään verojen maksua toisille. Erityisen hyvin tässä lobbauksessa näyttävät pärjäävän etuoikeutetut kansalaisryhmät. Jatkuvasti niiden taholta tulee erialisia esityksiä ja laskelmia, joita media melko kritiikittömästi välittää.

Yksi päälinja menee siinä maksetaanko verot tuloveroina vai välilisinä veroina. Tuloveroista valtionvero on asteittaisesti eli progressiivisesti nouseva. Kunnallisvero on tasavero kuten kirkollisvero ja muutamat muut veroluonteiset maksut, jota kaikki maksavat tuloista saman prosentin mukaan.

Välillistä veroista merkittävin on arvonlisävero. Myös erilaisilla valmisteveroilla ja ympäristöveroilla on merkitystä. Yleinen arvonlisäverokanta on 22 prosenttia. Elintarvikkeissa se on 17, mutta laskee lokakuussa 12 prosenttiin. Joissakin kuljetuksissa se on kahdeksan prosenttia, mutta polttonesteissä lähes kolme neljäsosaa hinnasta on veroa.

Pienituloisen ihmisen menoista välilliset verot vievät suhteellisesti enemmän kuin keski- tai suurempituloiselta. Joskus välillisiä veroja perustellaan sillä, että silloin voi itse päättää, mihin rahat käyttää. Arkielämässä ihmisen asumismenot, autokulut, elintarvikekulut, vaatemenot ja muuta välttämättömyysmenot ovat lähes vakioita. Eipä juuri jää vapaasti käytettäväksi.

Kaikin keinon on useilta tahoilta yritetty todistaa, ettei ruuan arvonlisäveroa kannattaisi nyt laskea. Viimeisenä keppihevosena on kieltämättä syntymä epäsuhta ravintolaruuan kanssa. Kaikki käyvät kaupassa, mutta harvat syövät ravintolassa, taitaa painottua sekin "parempaan väkeen" ellei oteta huomion hampurilais- pitsa- ja kebab-ravintoloita. Kauppa on jo nostanut hintoja, jotta se voi niitä laskea. Otetaan nyt edes se hyöty.

Tavallinen ihminen ei pysty muuttamaan tulojensa verotusta hyödyntämällä pääomaverotusta. Suurituloiset voivat sitä hyödyntää paremmin ja jonkin verran myös tavalliset yrittäjätaloudet. Varallisuusverosta on luovuttu ja myös perintö- ja lahjaverotusta on kevennetty.

Joskus veroja markkinoidaan ympäristösyillä. Tällöin pitäisi olla mahdollisuus välttyä veron maksamiselta käyttäytymällä ympäristöystävällisesti. Usein nämä verot ovat kuitenkin kauniissa kääreessä olevia valtion tulonhankintakeinoja.

Kunnat ovat lirissä. Sehän on olut tarkoituksellista valtion taholta riippumatta maan hallitusten kokoonpanoista. Edelleen perusvähennyksen kautta leikataan veropohjaa, joten saavat Urjalan päättäjätkin pähkäillä vielä, mikä ensi vuoden veroprosentti on.

Ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että nykyinen 20,5 tuloveroprosentti ei ole juuri vähennysten muutosten jälkeen niin rajua kuin aikanaan reilu vuosikymmen sitten. Todellisen tuoton kanalta se on noin neljänneksen pienempi eli vastasi noin 15 prosentin silloista kunnallisveroa. Kunnallis- ja yhteisveroa on kertynyt jokaista urjalalaista kohti 2268 euroa. Sillä ja valtionosuuksilla ja muilla tuloilla katetaan jokaisen tämän pitäjän asukaan kunnalliset palvelut. Näin laskien ei kuullosta kovin pahalta.

Tarkastelukulmia on siis useita. Olisi hyvä, että verokeskustelussa kuuluisi kaikkien verotuksen kohteena olevien ihmisten ääni yhtä hyvin. Cityihmisten mesoaminen tuppaa tukahduttamaan peräkulmalaisten kuiskaukset.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
31.7.2009
Urjalan kulmilta
Kirjailijan veitsi

"Suoritin aamupäivällä onnistuneen leikkauksen. Vaikka leikkaus oli vaikea, potilas jäi henkiin." Näin kertoi kirjailija Laila Hirvisaari keskiviikkoiltana karjalaissa iltamissa Urjalassa, kun häneltä kysyttiin kirjan aihepiiriin paneutumisesta. Kyse oli siis syksyllä ilmestyvässä kirjassa, Pihkovan kellot, tapahtuneesta leikkauksesta. Jotta kirjailija voi sellaisesta kirjoittaa täytyy hänen olla perillä monista yksityiskohdista, jotta kohta olisi uskottava.

Kun kirjoja on 39, on kirjailija joutunut paneutumaan moniin aihepiireihin ja tarkistamaan lukemattomia yksityiskohtia. Kirjoitettuaan vuosina 1980-1984 Kannas-sarjan, joka kuvaa kannakselaisen kylän asukkaiden elämää vuodesta 1925 evakkoaikaan, alkoivat monet karjalaiset pitää sitä dokumenttina ja totena. He ryhtyivät oikomaan nimiä ja paikallisia murreilmaisuja.

Samantapaisen kohtalon ovat kokeneet monet muutkin hyvät kirjailijat. Teksti on niin vahvaa ja todentuntuista, että se tempaa lukijat mukaansa. Hyvän kirjan tunteekin siitä, että sitä ei malta laskea käsistänsä. Laila Hirvisaari, aiemmin Hietamies; sai aluksi kriitikoilta ja ns. kirjallisilta piireiltä osakseen väheksyntää, mutta kirjailijan kannalta tärkein ryhmä lukijat pitivät kirjoista ja painosten yhteismäärä on yli neljä miljoonaa kappaletta. Suotta ei ole sanottu häntä Otavan kahdeksanneksi tähdeksi.

Pentinkulman päivien tämänvuotinen teema kysyy parantaako kirjailijan veitsi. Lieneekö nimivalinta sukua George Savan viisikymmentäluvulla ilmestyneelle teoksella Parantava veitsi, joka kertoo tämän venäläisen emigrantin seikkailujen tiestä kuuluisaksi kirurgiksi.

Teema johdattaa tarkastelemaan kirjailijan merkitystä yhteiskunnassa ja ihmisten elämänmenossa. Monet kirjailijat ovat saaneet aikaan monenlaista muutosta. Näin on tapahtunut sekä tietoisesti että tahtomatta. Joskus kirjailijalla on päämäärä ja tietoinen tarkoitus. Joskus teos ravistelee, vaikka se ei olisi ollut kirjailijan ensisijainen pyrkimys.

Usein kaunokirjallisuus on antanut äänen sellaisille, jotka eivät ole muuten päässet esiin. Näin esimerkiksi Väinö Linna, jota pidetään usein myös realistisena tapahtumien kuvaajana, kuvaa kirjoissaan vahvasti erilaisia ihmisiä. Ihmiset muuttuvat vielä hitaammin kuin ne puitteet, joissa ihmiset elävät.

Kun ihmiskuvaus on vahvaa, lukija samaistuu heihin. Hyvä kirja antaa myös uusia virikkeitä. Joskus teksti puhkaisee tabuja, mätäpaiseita ja vääryyksiä, osoittaa epäkohtia, kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä, ravistelee uskomuksia ja maailmankatsomuksia. Tällöin kirjailijan veitsen pitää olla terävä. Sekään ei yksin riitä. Pitää olla tilaisuus ja oikea aika. Muutoin potilas kuolee tai syntyy lisää ongelmia.

En ole vielä tutustunut tämänkertaisiin Pentinkulman kirjailijoiden teksteihin. Useampana vuonna olen pyrkinyt lukemaan esikoiskirjailijoiden tuotantoa, joista Urjalan kirjasto tuo hienosti esille lainaajille. Joskus teksti vie mukanaan, joskus se ei kerta kaikkiaan ota omakseen.

Koska vasta äsken luin Sofi Oksasen Puhdistuksen, on myönnettävä, ettei häntä turhaan ole palkittu. Kirjan tapahtumat liikkuvat lomittain sodan ajassa, saksalaisajassa ja Neuvosto-Viron alkuajoissa sekä 1990- luvulla, jolloin Viron itsenäisyys palautui. Vähintään kaksi todellisuutta on
kumpanakin aikana päällekkäin. Ihmisen pitää selviytyä niin virallisen kuin epävirallisen

järjestelmän kanssa. Vaikka kuvataan virolaisia, kuvataan ihmistä, joka voisi elää missä tahansa muualla. Joutuu sopeutumaan, taipumaan, mutta myös pysymään kiinni elämässä. Mistään järjestelmästä ei tule täydellistä, koska siinä toimivat ihmiset kaikkine ominaisuuksineen. On hyvä, että sekä järjestelmä että ihmiset heikkouksineen ja vahvuuksineen kuvataan aidosti ja rehellisesti. Se kirpaisee, mutta myös puhdistaa ja mahdollistaa pyrkimyksen kohti parempaa. Silloin kirjailijan veitsi toimii oikein.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.7.2009
Urjalan kulmilta
Rikasta kieltä

Jossakin kirjassa väitettiin aikanaan, että suomalaiset ovat kansa, joka vaikenee kahdella kielellä. Tällöin tarkoitettiin maamme virallisia kieliä suomea ja ruotsia. Tämä lause tuli mieleeni palattuani Asko Viholaisen uusimman runokirjan julkistamistilaisuudesta keskiviikkona. Tilaisuudessa oli kyllä vilkasta sananvaihtoa ja urjalalaiseen tapaan tietenkin virallisen ohjelman ulkopuolella vielä enemmän.

Osa suomalaisista on kaksikielisiä eli he puhuvat kahta kieltä. Useimmat heistä ovat alun perin kuuluneet ruotsinkieliseen vähemmistöön, mutta vähitellen avioliittoja on solmittu kielirajojen yli ja niin perheissä on opittu puhumaan kahta kieltä. Maahanmuuton yleistyessä kaksikielisiä perheitä on yhä enemmän. Tässä tapauksessa suomen lisäksi toisena kielenä on usein jokin muu kuin ruotsi esimerkiksi viro, venäjä, somali arabia jne.

Huomattavasti enemmän kuin kaksikielisiä on Suomessa kaksimurteisia. Maassamuutto ja sotien seurauksena olleet väestönsiirrot sekoittivat tehokkaasti murteita. Urjalassa merkittävin muutos oli karjalaisten tulo noin seitsemänkymmentä vuotta sitten. Myöhemmin tänne on tullut työn perässä tai puolison perässä muuttajia myös muualta maasta.

Jokaisella alueella vallitseva murre ottaa vähitellen yliotteen tulijan murteesta. Niin on käynyt täällä Urjalassakin. Karjalanmurteisen taustan omaavat puhuvat nykyisin urjalalaisittain paikallisen alkuperäisen puhetavan mukaan. Näin varsinkin, jos perheessä on sekä hämäläistaustaisia että karjalaisia.

Oman murteensa ovat parhaiten säilyttäneet ne karjalaiset ja ne hämäläiset, joiden perheissä kummatkin vanhemmat ovat murteiltaan samoja. Sukupolvien vaihtuessa murteet muuttuvat yhä enemmän paikkakunnan vallitsevan murteen mukaiseksi. Murteisiin vaikuttavat lisääntyvästi tiedotusvälineet ja erityisesti televisiossa ja radiossa käytetty puhe oli se sitten pääkaupunkilaista tai yleiskielen mukaista puhetapaa.

Murteet murentuvat. Asko Viholaisen kolmas runokirja on kirjoitettu karjalan murteella ja kirjan nimi on siis Murteet murenoot. Reilu vuosi sitten Asko kirjoitti Kuletut kujaset- runokirjan, jossa hän käytti lapsuutensa murretta, Kirja sai hyvän vastaanoton ja painos on käytännössä myyty. Tämän rohkaisemana hän jatkoi murteella kirjoittamista.

Runojen lisäksi Asko on sisällyttänyt kirjaan suorasanaisia kertomuksia ja tarinoita. Niissä hän kertoo monista lapsuusajan tapahtumista. Murretaustasta riippumatta ne palauttavat monille mieliin myös omia lapsuus- ja nuoruusvuosien tapahtumia. Useimpia kertomuksia ryydittää iloisesti hyvä huumori.

Runoissa samoja asioita esitetään tiivistetysti ja niissä on sekä avoimen että piilotetun huumorin lisäksi myös syvällistä sanomaa. Kirja päättyy upeasti tavallisen miehen uskontunnustukseen: "Isä oo meis ja anna mei olla sius. Ja ko aika tulloo, ota käelleis, kohota meit tääl ajast siu ajattomuuteheis Herra. Sie oot mei Jumala, eikä meil muita jumalii oo."

Asko totesi julkistamistilaisuudessa, että hänen kielensä ja murteensa on äidin kieltä. Se on myös mummon kieltä, jonka kanssa Asko eli merkittävän ajan Suokulmalla eli Lehmussuon tien varressa. Sillä kulmalla kaikki olivat karjalaisia yhtä taloa lukuun ottamatta ja sinnekin tuli karjalainen vävy.

Mummo ohjasi Askoa milloin sanan milloin myös kurituksen voimalla Useamman kuin kerran Asko oli tilanteessa jossa hän pohti: Tuota asijjaa pittää kysellä mummolt, vähä niiko kauttarantai, hää sen vop selvittää jos kukkaa. Mummo yritti kasvattaa minnuu Herra nuhtees ja järjestykses. Ja hännee mie luoti, hää ko pit miu puoliai kaikis asijjois, vaik en mie mikkää herranenkel oltkaa:"

Murteet ovat rikkaus. Niitä pitää vaalia. Murre säilyy vain puhumalla, mutta sitä kannattaa tallettaa myös kirjoihin, kuten Viholaisen Asko on tehnyt. Urjalan murretta on myös taltioitu kirjan kansien väliin. Sekä hämäläiset että karjalaiset ovat tärkeällä asialla.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.7.2009
Urjalan kulmilta
Mestauspaikka Hunningolla?

Kun ihmisille sanoo lähtevänsä Hunningolle, herättää paikka kiinnostusta. Yleensä sanon menneeni sinne vapaaehtoisesti ja hyvissä ajoin eli en siis ole joutunut Hunningolle, enkä hunningolle.. Ilmeisesti kuitenkin urjalalaisen kylän tai kylänosan nimi on saanut nimensä juuri siitä, että ihminen joutui hunningolle.

Hunninko on kolmisen kilometriä Urjalan kirkolta Punkalaitumelle päin. Halkivahan ja Honkolaan kääntyy tie Punkalaitumentieltä. Aikanaan, ainakin vielä 1960-luvulla risteyksessä oli tienviitta. Pylvään viittojen alapuolella oli valkoinen soikio, johon oli mustalla kirjoitettu Hunninko. Sellaisiahan entiset tienviitat olivat.

Joutua hunningolle tarkoitti paikallisen perinteen mukaan sitä, että täällä olisi ollut aikanaan mestauspaikka. Väinö Linnakin mainitsi reittikierroksilla, että sanottiin hevosten kavahtaneen oletettua paikkaa Halkivahantien ja Punkalaitumentien välisessä metsikössä.

Kuolemantuomiot toteutettiin käyttämällä teilipyörää. Sellainen oli kuvattuna Kaarinan kaupungin vuoden 2008 loppuun käytössä olleessa vaakunassa. Kaarina lienee saanut nimensä pyhästä Katariina Aleksandrialaisesta, joka sai surmansa vuonna 305. Tosin marttyyrikuoleman teilipyörässä kokeneen naisen olemassaolosta ei olla täysin varmoja. Silti hän on sekä katolisen että ortodoksisen kirkon pyhä, vaikka olikin vähän aikaa pois katolisten pyhimyskalenterista.

Teilipyörän käytöstä on kahdenalaista tietoa. Toisen mukaan uhri laitettiin pyörään sitoen käden ja jalat. Vaaka-asennossa olevaa uhria lyötiin rautatangolla jalkoihin ja käsiin kahdesti tai kolmesti pyörän pyöriessä hitaasti. Uhri saattoi kuolla verenhukkaan. Yleensä pyöveli iski lopulta uhria päähän ja rintaan. Toisen tiedon mukaan uhri paloiteltiin mestauksen jälkeen ja jätettiin pyörän päälle varoitukseksi muille.

Viimeinen rauhanaikainen kuolemantuomio Suomessa pantiin täytäntöön niinkin myöhään kuin 1825. Senkin jälkeen kuolemanrangaistuksia langetettiin, mutta ne päätyivät lopulta Suomen Senaatin käsiteltäviksi. Myöhemmin "Armollinen keisari" lievensi tuomiot pakkotyöksi Siperian kaivoksissa tai Suomenlinnassa ja naisilla kehruuhuoneissa.

Laki oli siis ankara ja peräisin Ruotsin vallan ajalta vuodelta 1734. Viimeinen mestattu suomalainen mies on ilmeisesti 8.7.1825 renki Tahvo Putkonen. Marttilassa Varsinais-Suomessa on muistomerkki entisellä teilauspaikalla. Siellä viimeinen mestattu on isänsä tappanut marttilalainen Antti Antinpoika Hannula, joka kuoli lokakuussa 1824 suuren väkijoukon seuratessa toimitusta Tiipilän nummen mestauspaikalla.

Olisi mielenkiintoista, jos joku selvittäisi onko Urjalan Hunningolla tosiaan ollut rikollisten mestauspaikka. Vanhoista käräjäasiakirjoista 1700-luvulta ja 1800-luvun alusta se saattaisi selvitä.

Ainakin Hunningolla on ollut Honkolan kartanon torppa. Se mainitaan useammassakin kirjallisessa tietolähteessä. Minua on pyydetty selvittämän olisiko tästä torpasta kotoisin ollut seppä takonut tarvittavat raudat nykyiseen Urjalan kirkkoon. Jos joku, tietää, olisin kiitollinen tiedosta.

Hunningon torpan hevoskierron aluskivi on museon tiehaaraa vastapäätä Urjalankylän muistomerkkinä. Kivessä on nimi Urjalankylä ja vuosiluvut 1390-1935. Lisäksi on pystytysvuosi 1950. Ensimmäinen vuosiluku tarkoittaa ensimäistä maakirjamerkintää ja 1935 on vuosi, jolloin uusjako päättyi viimeisenä pitäjämme kylistä Urjalankylässä.

Hevoskierto oli laite, jota yleensä pari hevosta pyöritti kiertämällä kehää. Akselin päässä oli suuri usein aluksi puinen myöhemmin metallinen ratas, josta lähti hihna tai köysi sen aikaiseen puimakoneeseen. Hevoskierteiset puimakoneet tulivat käyttöön 1800-luvun lopulla ja viime vuosisadan alussa. Höyrykoneet ja maamoottorit syrjäyttivät hevoskierrot.

Semmosta on tiemmä elämä ollut Hunningolla. Paljon muutakin sentään on kerrottavaksi, mutta se jää toiseen kertaan.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.7.2009
Urjalan kulmilta
Hyvä aika opiskella

Tämän viikon maanantaina 22 774 nuorta sai iloista postia. Heidät on valittu opiskelemaan ammattikorkeakouluissa. Valitut edustavat kolmannesta koko hakijamäärästä. Hakijoita oli yli kahdeksan tuhatta enemmän kuin viime vuonna.

Pääosa ammattikorkeakouluista julkisti tulokset myös nettisivustoillaan. Nimen julkistamiseen pyydettiin lupa haun yhteydessä. Sen lisäksi jokainen valittu sai kirjeen, jossa kerrottiin valinnasta ja pääsykokeissa saadut pistemäärät.

Määräaikaan mennessä pitää ilmoittaa, ottaako opiskelupaikan vastaan. Tämän määräajan jälkeen saavat tietoa opiskelupaikasta varasijoille valitut. Joillakin aloilla saattaa tulla myös täydennyshakuja, joten ilman opiskelupaikkaa jääneen kannattaa kysellä kouluista mahdollisia vapaita paikkoja ja seurata oppilaitosten sivustoja.

Valittujen nimet ovat täydellisinä listoilla, mutta valitun kotipaikkaa ei ole mainittu, joten listojen perusteella ei tiedetä sitä kuinka monta urjalalaista nuorta on saanut paikan ammattikorkeakouluissa. Kaveriporukan verkosto välittää kuitenkin viestejä kavereiden menestymisestä valinnoissa.

Toisen asteen eli lukioiden ja ammattikoulujen valintatulokset julkaistiin jo kesäkuussa. Yliopistojen valintatietoja on myös vähitellen tullut julki. Osa niistä julkaisee tulokset myös Internetissä ja osa yliopistojen ovilla. Oveen kiinnitetty valittujen lista on varmasti monelle meistä tuttu juttu. Jännitti mennä katsomaan, miten oli käynyt.

Välittömästi valintatietojen julkistamisen jälkeen alkaa opiskelupaikan saaneella kiireinen jakso. Monta asiaa pitää selvittää, kun useimmilla on edessä muutto opiskelupaikkakunnalle. Ensimmäisiä asioita on löytää katto päänsä päälle.

Asunnonvälittäjillä alkoivat puhelimet soida heti maanantaina. Vuokra-asuntoja on tarjolla rajallisesti ja tilanne vaihtelee paikkakunnittain suuresti. Isoimmilla korkeakoulupaikkakunnilla on erityisiä opiskelija-asuntoja, joihin haetaan joko netin kautta tai lähettämällä hakemuslomake. Ulkopaikkakuntalaiset ovat usein etusijalla ja paikka jonossa ratkaisee asunnon saamisen. Jonoon pääsee hakemusjärjestyksessä.

Periaatteessa opiskelija voi saada asunnon vuokrasta 80 prosenttia opiskelijan asumistukea. Kun tuelle on asetettu euromääräinen katto (201,60 e) jää tuki usein käytännössä alle 50 prosentin ainakin vapailta markkinoilta asuntoa vuokraavalle.

Varakkaat vanhemmat saattavat ostaa asunnon opiskelijaa varten. Tällöin asumistuki on huomattavasti pienempi (58,87 e). Opiskelijan itse omistamaan asuntoon ei tukea saa lainkaan. Tämä on oikeastaan aika kummallista, sillä olisihan paljon edullisempaa maksaa vuokraan menevä summa lainan lyhennyksenä ja korkona. Myös opiskeluaikana kertyvä arvonnousu tulisi nuoren hyväksi. Koskelan Jussi sanoisi, että sillilailla saisi enemmän kokoon.

Jos asunnon onnistuu saamaan, on edessä sen mahdollinen kalustaminen ja totuttelu itsenäiseen elämään. Se ei aina olekaan niin helppoa. Käytettävissä olevat eurot joutuu laskemaan tarkkaan. Kesätienestit hupenevat nopeasti. Opintotuesta saa apua (298 e itsenäisesti asuvana), mutta kyllä

vanhempiinkin joutuvat monet turvautumaan. Opiskelijoiden ruokailua tuetaan alentamalla hintaa 1,67 euroa ateriaa kohden. Lisäksi on mahdollista hakea opintolainaa. jonka valtio takaa ja myöntää myös korkotukea.

Nyt on hyvä aika opiskella, kun tilapäistöitä ei ole tarjolla. Miltei kaikki tarjoavat työttömyyteenkin lääkkeeksi opiskelua. Se ei tietenkään auta vastavalmistuneita, joista monet edelleenkin etsivät itselleen työtä. On varsin todennäköistä, että nyt opiskelunsa aloittavilla on aikanaan parempi työtilanne. Opiskelu on aina myös hyvä investointi tulevaisuuteen..

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.7.2009
Urjalan kulmilta
Kauppahistoriaa

Urjalassa juhlittiin eilen 80 vuotta kestänyttä Korpikaivojen kauppiastoimintaa. Suvun kauppatoiminnan aloitti Mari Suoniemi ostamalla Hietalan kaupan Laukeelasta 1929. Mari oli tyttönimeltään Korpikaivo.

Mari Korpikaivo syntyi Patetun kylässä. Kaikkiaan sisaruksia oli neljätoista, joista vain viisi varttui täysi-ikäisiksi. Tunnetuin heistä lienee sisarusparven nuorin Laura Korpikaivo-Tamminnen. Mari meni naimisin naapuripitäjän Kustaa Suonimen kanssa. Mies kuoli ja tila joutui Amerikasta tulleen miehen veljen haltuun. Saamillaan talo-osuuksilla hän osti kaupan Laukeelasta ja avioitui myöhemmin Artturi Koiviston kanssa. Heille ei kuitenkaan tullut perillisiä.

Mari adoptoi sittemmin Anni-sisarensa vanhimman tyttären Helyn, joka jatkoi kauppatoimintaa yhdessä miehensä Lauri Koskisen kanssa. Seuraava polvi on Juha Koskinen, joka Leena-vaimonsa kanssa laajensi kauppatoimintaa ja vuodesta 2000 suvun kauppiasperinteitä on vaalinut Mari Korpikaivo yhdessä miehensä Leevin kanssa. Yhdessä he ottivat uudelleen käyttöön Korpikaivon nimen.

Yritin tutkia Urjalan historiasta, koska Hietalan kauppa olisi aloittanut, mutta en saanut sitä selville. Tuohon aikaan Urjalassa oli eri puolilla laajaa pitäjää parikymmentä kauppaa. Urjalan ensimmäinen kauppias oli Knut Jansson, joka 1863 perusti kaupan Laukeelaan. Kaupan pitäminen oli maaseudulla kiellettyä vuoteen 1859 ja vasta niinkin myöhään kuin 1879 tuli täydellinen elinkeinovapaus. Urjalassa käytiin kauppaostoksilla Tampereella ja Hämeenlinnassa.

Janssonin kauppa oli auki sunnuntaisin jumalanpalveluksen aikaan eli ei sunnuntain aukiolo ole siis mikään uusi asia. Kirsti Arajärvi lainaakin historiassaan aikaa muistellutta urjalalaista: "palvelivat uskollisesti jumaliaan ja toimittivat maalliset asiansa ja". Tosin vuonna 1883 asetus kielsi pyhäkaupan. Vuonna 1909 kunnanvaltuusto puolsi "nisuleivän ja virvokkeiden ym. kaupustelun sallimista kirkonmäellä jumalanpalveluksen aikana". Ensimmäinen päätös ei tuottanut tulosta koska kauppa-alue jäi määrittämättä. Toisella kertaa äänin 19-6 puollettu lupa sai kuvernöörin vahvistuksen.

Toinen maakauppa, jolla nimellä maaseudun kauppiaita kutsuttiin, aloitti Urjalassa toimintansa Nuutajärven klasipruukissa 1870. Kylässä oli ollut aieminkin kauppa Törngrenin aikana, mutta se oli tarkoitettu tehtaalaisille. Kaarle Ojanen aloitti kaupan 1872 Laukeelan Seppälässä, josta se siirtyi Kankaanpäähän. Huhdin ensimmäisen kaupan avasi 1876 Ojasen veli Fredrik.

Urjalankylään avasi ensimmäisen kaupan Aksel Wikman Häihälässä 1877. Toinen kylän kauppa perustettiin Säterille vuotta myöhemmin. Perustaja oli Urjalan ensimmäinen naiskauppias Evelina Strömberg

Pulmaa kuntakokouksen päättäjille tuotti oluen ja sahdin myynti. Viinan keitto kiellettiin 1866. Kolme vuotta myöhemmin kunta maksoi 20 markan palkinnon salapolttajan ilmiannosta. Parikymmentä saatiin näin kiinni. Oluenmyynnin lupapäätökset olivat tapauskohtaisia. Seppä Reilin Urjalankylästä ei saanut lupaa, koska asui vanhan kirkon maalla, mutta entinen lukkarin apulainen Emil Lindström sai luvan siksi aikaa, kun asuu Naurismon mäessä. Sata vuotta myöhemmin 1969 keskiolut tuli kauppoihin. Urjala sai Alkon vuonna 2004, kun Mari-market siirtyi nykyisiin tiloihin.

Yleisen rakennemuutoksen, väen vähentymisen ja maaseudun hiljentymisen sekä ostostottumusten muutosten myötä ovat päivittäistavarakaupat hävinneet Urjalan kylistä lähes kokonaan. Nuutajärvellä on Nummen kauppa ja Hakolahdessa Syrjälän kauppa. Huhdissa toimii Siwa. Muutoin kauppa on keskittynyt Laukeelaan, jossa K-supermarketin lisäksi toimii hiljattain avattu S-market ja Kähärin M-market.

Sitkeyttä, pitkää työpäivää, oikea-aikaisia investointeja ja osaavaa henkilökuntaa kaupanpito vaatii. Korpikaivot ovat tehtävässä onnistuneet eri sukupolvien ajan. Onnittelut heille siitä! Vanhimmat meistä ovat käyneet kauppaa kaikkien kauppiaspolvien aikana. Monenlaisia muistoja varmaan niistä nousee mieleen. Koska aina perään perinteen tallennuksen perään, olisi urjalalaisten kauppojen perinteen keräämisellekin jollekin työsarkaa. Taas on todettava urjalalaisittain, että se olisi tehtävä "ennekuin on myöhäistä ja".

Seppo Pirhonen

Forssan Lehti
26.6.2009
Urjalan kulmilta
Liikennehankkeita

Valtatie yhdeksän liikenneturvallisuutta parannetaan. Urjalassa on menossa pari siltatyömaata, kaiteita on lisätty ja joihinkin risteykseen on palautettu entinen "musta käsi" eli nykyinen stop-merkki. Isompi peruskorjaus odottaa vielä tulemistaan. Siihen on kuitenkin Urjalassa varauduttu mm valmistelemalla kaavamuutoksia.

Urjalan kohdalla valatie valmistui 1960-luvun puolivälissä. Täällä tie on hieman kapeampi kuin Kylmäkoskella, koska suunnittelunormit muuttuivat tien rakentamisen aikaan. Käytännössä tämä näkyy pientareen leveytenä.

Reilu kymenkunta vuotta sitten laadittiin luonnos, jonka mukaan moottoritie olisi tullut Urjalaan 2010. Tie olisi kääntynyt Hakkilassa Uuden-Salmen suuntaan ja mennyt Kirkonkylän ja Aseman välistä kohti Forssaa. Sieltä se olisi jatkanut Loimaan kautta Turkuun. Vuonna 1967 vahvistetussa rakennuskaavassa risteysalue oli varattuna Paavolanmäessä. Muutama vuosi sitten se poistettiin kaavasta.

Moottoritietä ei siis liene tulossa. Ysitie kaipaa kuitenkin korjausta. Urjalaan kaavaillaan ohituskaistaa. Se merkitsee useiden yksityisteiden risteysten poistamista. Tampereen suunnasta tultaessa Urjalan keskustaan käännytään Ilolanmäen liittymästä. Se ollaan nyt suunnitelmien mukaan poistamassa ja Ruokolan tienhaaran kohdalle tulisi eritasoliittymä, josta liikennettä johdettaisiin Urjalan keskustaan. Lisäksi tarvitaan jonkin verran rinnakkaisteitä, jotta kaikkien asumusten liikennöinti on mahdollista.

Olen joskus miettinyt, että miksi meillä Suomessa ei ole leveäkaistateitä. Yksi on Liedon ja Auran välissä tällä samaisella ysitiellä. Se näyttää toimivan ihan hyvin. Tietenkin tietä vähemmän ajaneilla on hieman epävarma olo ohitustilanteissa, kun vastakkaista kaistaa pitkin voi tulla myös ohittaja vastaan. Tilaa kuitenkin on, kunhan hitaammat muistavat ajaa ohjeen mukaan oikealla. Leväkaistatien rakentamiskustannukset ovat moottoritietä huomattavasti halvemmat. Miksi niitä ei siis tehdä?

Pro Ysitie-yhdistys käynnistyi loimaalaisten aloitteesta. Nyt hanke ulottuu Turusta Kuopioon asti. Pelkäänpä, että Kylmäkosken ja Turun väli jää vähemmälle huomiolle, kuin esimerkiksi Tampereen ja Jyväskylän väli. Jos humppilalaiset onnistuvat lentokenttähankkeessaan, tulisi ysitiellekin vielä enemmän liikennettä.

Pitääkö jotakin samanlaista yhdistystoimintaa kehittää myös rautatien kehittämisen vauhdittamiseksi? Forssalaiset ihastuivat Helsingistä Lohjan kautta Poriin kulkevaksi aiottuun rataan, mutta ovat ilmeisesti unohtaneet, että Matku on Forssassa Toijala-Turku-radan varrella. Radalla on ollut liikennöintiongelmia. Milloin ovat pudonneet ajolangat ja nyt viimeksi Toijalassa junakin.

Junalakon aikana kiinnitin huomiota siihen, että mainittiin sen häiritsevän 200 000 matkustajaa. Niinkö vähän suomalaisia päivittäin kulkee junalla? Lähiliikennettä on oikeastaan vain Helsingin seudulla. Silti lukumäärä on todella pieni, vaikka kuinka puhutaan yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä ratojen varteen. Taitaa olla vain keskittäjien keino ja ekologia on vain keppihevonen isojen kaupunkiseutujen suosimisessa.

Liikennemäärät kasvavat teillä jatkuvasti. Maaseudulla julkinen liikenne on supistunut kaiken aikaa. Oma auto on välttämättömyys. On kuitenkin paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää autoa. Palvelujen etääntyminen on heille todellinen ongelma. Pääteiden lisäksi pitäisi huolehtia myös alemmasta tieverkosta.

Palataanpa siihen mustaan käteen eli pakollisen pysähtymisen merkkiin. Kampparintien päähänkin sellainen taas ilmestyi. Muutaman vuoden sen tilalla oli kärkikolmio. Aika harvoin tielle pääsi pysähtymättä, koska liikennettä on paljon. Tien vakituiset käyttäjät sen tietävät ja heille olisi kolmiokin riittänyt. Mutta kai ne liikenneinsinöörit tietävät, mitä mikäkin paikka vaatii. Turvallisuus on tärkeää ja vähempikin kiire riittää.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.6.2009
Urjalan kulmilta
Juhannuksena palataan perinteisiin

Se on sitten juhannus, kauan odotettu ja kuitenkin yllättäen tullut. Kevät on siitä kivaa aikaa, että mennään aina kohti valoisampaa aikaa. Päivä pitenee kiihtyvällä tahdilla. Kas, yhtäkkiä ollaankin juhannuksessa. Moni sanoo kesän olevan ohi, mutta tänä vuonna ei lämmin kesää ole vielä alkanutkaan.

Juhannuksena palataan perinteisiin. Eikös vain ole niin, että mieleen palautuvat ensimmäisenä kauniit juhannukset. Sateisia ja viileitäkin on ollut lähes yhtä paljon, mutta ne näyttävät muistellessa jäävän taka-alalle. Korkeintaan niitäkin muistellaan huumorin sävyttäminä, jos vaikka on istuttu ulkosalla toppatakki päällä.

Puolet meistä suomalaisista lienee syntynyt vuoden 1965 jälkeen. No toinen puoli on syntynyt sitä ennen ja muistaa paljon erilaisempia juhannuksia. Ehkä niitä, joita kuvataan lehdissä niinä perinteisinä suomalaisina juhannustapoina ja -perinteinä. Kertaus on paikallaan ja hyvä tapa siirtää tietoisuutta perinteistä. Silti useimmat juhannusajan perinteet eivät enää ole käytänteitä.

Juhannuskoivut kuuluivat täällä maalla itsestään selvästi talon rappusten pieleen. Nyt koivuja tuovat hyvin harvat. Niitä sentään näkee kesän aikana juhlapaikoissa, joissa vietetään häitä tai muita perhejuhlia. Juhannuskoivuja ei kukaan kauppaa edes Urjalan torilla, jolta tänään saa miltei mitä hyvänsä. Vihtoja on varmasti myynnissä ja ne tekevät kauppansa. Jotenkin juhannussauna jää hailuksi kokemukseksi ilman vihtaa. Vihtapa vasta tekee juhannussaunan, vaikka vihta olisi vasta.

Millaisia juhannusmuistoja on sitten tällä kansakunnan nuoremmalla puoliskolla. Heidän muistonsa alkavat seitsemänkymmentäluvulta. Kokot olivat silloinkin harvassa, kun oli metsäpalovaroituksia. Sen sijaan lavatansseja oli paljon nykyistä enemmän. Juhannusfestarit alkoivat yleistyä. Nuorimmat olivat vielä vanhempien mukana kotona tai mökeillä. Grillaus yleistyi, kun pallogrilli oli melkein joka talossa.

Urjalassa leirintäalue täyttyi vielä 1980- 1990-luvulla paikallista nuorista juhannuksena. Mökki piti varata ajoissa ja telttoja oli tiheässä. Kaljaa kului ja vähän muutakin miestä väkevämpää. Vähitellen nuori väki on mennyt kauemmaksi tai sitten on porukalla vuokrattu mökki ja juhlittu isolla kaveriporukalla. Tekstiviestillä ja kännykällä sana kiirii. Kyllä hauskanpito juhannukseen kuuluu. Ylenmääräinen örveltäminen ei tietenkään ole kivaa kenestäkään.

Jos juhannuksena ei halua juhlia sen kummemmin ja on ajokunnassa, kannattaa lähteä ajelemaan. Suomen luonto on kauneimmillaan ja herkimmillään. Valoisa ilta, yö ja aamu antavat maisemille omat herkät sävynsä. Kannattaa poiketa sivuteille valtateiltä. Siellä on vielä aitoa maaseutua. Oikeastaan siltä löytyy niin vanha kuin uusikin maaseutu. Eipä silti, kesäinen kaupunkikin on usein kaunis.

Jos sataa kannattaa kavuta sellaiseen paikkaan, jossa kuulee sateen ropinan. Jos ei ole kaveria, kannattaa ottaa kirja kaveriksi. Jos taivas ei ole pilvessä, näkee lukea pitkälle yöhön ilman valoa.

Juhannuksena kokoonnutaan yhteen. Silti yllättävän monet viettävät myös juhannuksen yksin. Osa on omasta halustaan yksin, Monet haluaisivat olla muiden mukana, mutta joutuvat olemaan syystä tai toisesta yksin. Silloin tunteet saattavat olla vahvoja.

Monen vanhemman ihmisen mielestä paras paikka juhannuksena on oma koti. Ovat vanhat tutut rutiinit juhannuksella maustettuna. Saunotaan, syödään, keitetään juhannuskahvit ja katsellaan televisiota. Kun ramasee pannaan maate, niin kuin Urjalassa tavataan sanoa.

Epävakaisista sääennusteista huolimatta toivon kaikille hyvää juhannusta. Toivottavasti tästäkin juhannuksesta jää elämän lankakerään hyviä muistoja. Olkoon suvi suloinen.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.6.2009
Urjalan kulmilta
Vaalien opetuksia

Silläkin uhalla, että vaaleista on puhuttu ja kirjoitettu ja niitä on kommentoitu paljon, niin vielä laitan puumerkkini niihin. Teen sen kuitenkin hieman eri tavalla kuin tavallisesti. Olen lukenut tilastoja ja niistähän löytyy oikein mielenkiintoisia asioita.

Urjalassa äänesti 1500 ihmistä. Heistä seitsemän ääni hylättiin. Kurikan Pekalta en ehtinyt tarkistaa, mutta yleisin hylkäyksen syy on epäselvästi tehty numero tai lisämerkintä. Aku Ankka saa usein myös ääniä. Urjalassa siis joka kolmas äänesti. Se on miltei vaalipiirin alhaisin lukema.

Äänestäneistä joka toinen eli 769 (51,5 %) sai myös äänestämänsä henkilön valituksi. Parhaiten pärjäsivät kristillisdemokraatit. Heitä äänestäneistä 36:sta äänesti Sari Essayahia 32. Myös perussuomalaisten onnistumisprosentti oli hyvä. Timo Soini sai 141 ääntä puoleensa kokonaispotista 167:stä.

Vihreiden kaksikko Satu Hassi ja Heidi Hautala saivat 53 ääntä 77.stä vihreästä äänestä. Kokoomuslaisista enemmistö(57,4%) sai edustjansa läpi Sirpa Pietikäinen 80, Ville Itälä 79 ja Eija-Riitta Korhola 23 ääntä.

Keskustalaisten osumatarkkuus oli tasan 50 prosenttia. Anneli Jäätteenmäki 186; Hannu Takkula 34 ja Riikka Manner 23 ääntä. Sosialidemokraateista vain reilu kolmannes onnistui. Mitro Repo sai 82 ja Liisa Jaakonsaari 36 ääntä. Ruotsalaisten meppi ei saanut Urjalasta yhtään ääntä, vaikka RKP sai täältä neljä ääntä. Muut ryhmät eivät saaneet edustajia.

Rannalle jääneistä voi päätellä myös jotain. Keskustan Esa Härmälä sai 85 ääntä. Voisi sanoa, että hänet pudotti parlamentista norjalainen lannoiteyhtiö Yara korkeilla hinnoillaan. Entinen MTK pomo on lannoiteteollisuuden lobbari. Yhtä huonosti onnistui kokoomuksen viljelijäsiipi. Jukka Tuori sai täältä 31 ääntä.

Demareista Satu Taiveaho sai 49 ääntä, mutta sillä ei paikkaa tullut. Aviopuoliso Antti Kaikkonen sai urjalalaisilta 43 ääntä, joten pariskunta jatkaa kotimaan politiikassa. Perussuomalaisista Pertti Veltto Virtanen sai 15 ääntä.

Vasemmistoliiton Minna Sirnö sai 17 ääntä, mutta puoluehan menetti ainoan paikkansa. Muilla ryhmillä äänimäärät olivat niin pieniä, ettei ole kommentoitavaa. Tosin Liisa Sulkakosken saama 15 ääntä nousee esiin omana erikoisuutenaan. Turkulainen homeopaatti ja lääkäri oli ihan omalla listallaan puolueiden ulkopuolella.

Valtakunnallisesti paikkoja menettivät suuret ja pienemmät voittivat. Kokoomuksen kasvu pysähtyi. Demarit ja keskusta menettivät vahvoilla alueillaan. Vasemmistoliitto menetti tasaisesti. Vihreät voittivat vahvoilla alueillaan ja ohittivat demarit monissa suurissa kaupungeissa. Perussuomalaiset voittivat tasaisesti koko maassa. Jos Soini ei olisi ollut ehdolla, olisi äänestysprosentti laskenut vieläkin enemmän. Paikkakunta- ja äänestysaluekohtaiset tilastot kertovat paljon mielenkiintoista puoluekentän tilasta.

Vasemmiston tappiota on ihmetelty. Puolikas vaalikausi on liian lyhyt aika uudistua. Syvällisemmät muutokset vievät enemmän aikaa kaikissa puolueissa. Monilla vihreillä kuten valtulla meppiparilla on vasemmistolainen nuoruus. Toisaalta vihreät ovat helposti kaikille äänestäjille helppo

vaihtoehto. Puoluekenttä on kuitenkin liikkeessä. Aika näyttää, miten se muuttuu.

Urjalassa koko vasemmisto sai 24,5 prosenttia kaikista äänistä. Mutta kannattaa muistaa, että nämä vaalit eivät kerro koko totuutta, koska äänestysinto oli hyvin alhainen. Sitä pitää miettiä miten se täällä Urjalassa nousisi. Liekö yksi äänestyspaikka sittenkin liian vähän. Ennakkoäänestys voisi myös jatkua valtakunnallisesti pidempään lähemmäksi vaalipäivää.

Vaalit menivät ja vaalit ovat edessä. Jos puolueiden paikallistason toiminta on hiipunutta, niin kuin näyttää Urjalassa olevan, kasvaa median vaikutusvalta ja valta keskittyy yhä enemmän pääkaupunkiseudulle. Tarvitaan kaikissa porukoissa aatteellisesti innostunutta järjestötyötä, jotta maakunnat ja kunnat pärjäävät. Se on yksi käytyjen vaalien opetuksista. Kansanvalta vaatii tekijänsä.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.6.2009
Urjalan kulmilta
Erilaista näkökulmaa

Joskus on mielenkiintoista vaihtaa näkökulmaa perin pohjin. Itselleni tähän tarjoutui mahdollisuus keskiviikkona osallistumalla toimittajamatkaan Kylmäkoskelle ja Urjalaan. Valkeakosken Seudun Kehitys Oy:n eli Vasken järjestämälle teemamatkalle "Yrittävä maaseutu" oli kutsuttu sekä paikallisia että helsinkiläisiä toimittajia. Osallistujia oli ennakkoon ilmoittautuneita vähemmän eli pikkubussin verran.

Tutustumiskohteina oli neljä kohdetta Kylmäkoskelta ja kaksi Urjalasta. Matkan isäntänä toimi yritysasiamies Risto Rantala. Lisäksi Vaskea edustivat Marjaana Kothari ja Satu-Marjo Alahautala. Helsingistä tulleita luotsasi myös Aarre Kanth. Kutsun mukaan matkan tarkoituksena oli päivittää tietoja maaseutuyrittämisen nykytilasta.

Matkan aikana yritin katsella tätä Etelä-Pirkanmaata ensikertalaisen kävijän näkökulmasta. Helsinkiläiset olivat lähteneet liikkeelle jo aamukahdeksalta. Kylmäkoskella oli kymmenkahvit ja sen jälkeen tutustuminen Ilsen lankaan. Urjalalaisella Ilse Palmunoksalla on liiketila Tokmannin vieressä. Myymälässä on myynnissä lankoja. Niitä voi ostaa myös verkkokaupan kautta. Ensimmäistä kertaa tutustuin bambulankaan. Ilse aikoo käynnistää syksyllä kaikille halukkaille avoimen neulekerhon, nykyaikaisen ompeluseuran. Verkkokaupassa hän supistaa valikoimaa ja keskittyy ekologisiin lankoihin.

Toisena kohteena oli Custom Sulky eli ravikärryjen valmistaja. Yksi pääomistajista Pasi Santikko kertoi 32 vuotta toimineen yrityksen valmistavan 2000 ravikärryä vuodessa parinkymmenen työntekijän voimin. Vientiin kärryistä menee noin 80 prosenttia. Perustuotekehitykseen käytetään kymmenen prosenttia 3,7 miljoonan euron liikevaihdosta. Valmennus- että kilpakärryjä tehdään puusta, teräksestä ja hiilikuidusta. Viimeksi mainittujen tekijänä yritys on ainoa maailmassa.

Kylmäkosken vankilassa esiteltiin laitoksen toimintaa ja erityisesti työtoimintaa. Vankila kokoaa alihankintana mm ravikärryjen pinnoitetut pyörät. Kiven sisässä on myös ilmeisen taitava keraamikko, jonka tuotteita voi ostaa ja tilata. Kylmäkosken yrittäjät ovat valmistuttaneet oman lahjaesineensä vankilan keramiikkapajassa.

Vihdoin pikkupussin suunta käännettiin Urjalaan. Matkalla Risto Rantala kertoi joitakin tietoja Urjalasta. Ajellessamme Kampparin tietä pitkin Metsälinnaan, hän kertoi jotakin myös Väinö Linna reitistä.

Metsälinnassa Jaakko ja Hanna Honkaniemi esittelivät Lisa Mäkelän kanssa maaseutuyrittämistä, josta heillä on kokemusta sekä Kampparin Isotalossa että nyt jonkin aikaa Metsälinnan kartanosta. Kartanon kunnostamista voi pitää kulttuuritekona. Kokonaan remontti valmistuu kesän aikana. Lounaalla tarjottiin peuraa. Urjalan kunnan edustajat Simo Laitakari ja Jukka Oksa esittelivät Urjalaa ja erityisesti Pentinkulman päiviä.

Matka jatkui Nokoorin kautta Huhtiin, jossa tutustumiskohteena oli Aliko Automation.. Raskaan teollisuuden levyntyöstökoneiden valmistus oli osalle toimittajista vieras ala. Useammat heistä kyllä yllättyivät yrityksen osaamisesta ja erityisesti Hannu Alitalon keksinnöistä. Erityisesti vesileikkurin käyttömahdollisuudet hämmästyttivät.

Viimeisenä tutustumiskohteena oli Karlundin kivinavetta Kylmäkoskella. Vanha kivinavetta on kunnostettu juhlatilaksi, jonka erityisesti häiden pitäjät ovat löytäneet. Kaikki lauantait on käytännössä varattu syksyyn asti. Tässä kohteessa esiteltiin myös Vasken vetohankeen ideoima seutukunnan menovinkkien, tapahtumien ja palvelujen karttasovellus www.parhaatkoukut.fi. Sivustolle voi laittaa tietoa tapahtumista ja palveluista. Arvellaan että Valkeakosken asuntomessujen aikaan kävijät etsivät myös muita kohteita sivuston avulla.

Toimittajien tutustumismatka oli Kylmäkoski-painotteinen. Urjala jäi vähemmälle huomiolle. Silti uskon, että Urjalan kohteista kerrotaan lehdistössä lähiaikoina, koska ne herättivät selvästi mielenkiintoa.

Seppo Pirhonen


Forssan Lehti
29.5.2009
Urjalan kulmilta
Kaupalliset palvelut muuttuvat

Tänään on merkittävä päivä Urjalan kaupallisessa elämässä. Uusi S-market avaa ovensa tänään entisen Säästöpörssin paikalla valtatien ja Urjalan keskustaan johtavan tien risteyksessä. Asiakasomistajat pääsivät tutustumaan uuteen myymälään jo torstai-iltana.

Urjala on ollut pitkään ilman päivittäistavaroita myyvää osuuskauppaa. Agrimyymäläkin sulki ovensa jo puolitoista vuotta sitten. Kaupan rakensi Pirkanmaan Osuuskauppa ja Urjala oli viimeinen kunta maakunnasta, josta ketjun myymälä puuttui.

Osuuskaupan uusi tuleminen kesti monta vuotta. Sen tavoitteena oli sijoittua Urjalan keskustaan, jossa sijaitsee tänä vuonna uudistunut K-supermarket Mari. Varkausvuorelle yritettiin kaavoittaa osuuskaupalle tonttia, mutta hanke herätti vastustusta. Luonto- ja maisema-arvojen lisäksi tontista olisi tullut liian pieni. Molempien ketjujen olo lähekkäin olisi ollut kaupallisesti niille edullista. Tosin toisenlaisiakin arvioita saattaa olla.

Lopulta S-keju hankki entisen Säästöpörssin kiinteistön haltuunsa. Vanha liikerakennus purettiin ja tilalle alettiin syksyllä rakentaa uutta myymälää. Se on entiseen nähden suorassa kulmassa ja pääty on näin valtatien suuntaan. Turun suunnasta tullessa se näkyy hyvin. Tampereen suunasta tullessa se jää hieman ylikulkusillan ja nousurampin taakse. Samoin jää alueella sijaitsevien molempien polttoainejakelijoiden infotornit. Ysiauton Gulfin kilpailijaksi tulee nyt ABC-ketjun jakelupiste.

Asiakkaita myymälä saa paikallisten asukkaiden lisäksi lähialueilla asuvista ja valtatiellä kulkevista. Kilpailutilanne Urjalassa piristyy, mikä on kuluttajan kannalta tervetullutta. Monet jäivät kaipaamaan Säästöpörssiä, jossa elintarvikkeiden lisäksi oli paljon tekstiilejä, kodintarvikkeita, työkaluja, autotarvikkeita ja paljon muuta tarpeellista. Tätä kirjoittaessani en ole vielä voinut uudessa marketissa käydä, joten en tiedä, miten se tässä suhteessa korvaa säästöpörssin tavaravalikoimaa.

Monella meistä on taskussamme eri kauppaketjujen bonuskortteja. Bonusta ja plussapisteitä kertyy asioinnin mukaan. Ketjut pystyvät seuraaman ostostemme avulla hankintojamme ja voivat suunnata markkinointia sen mukaan. Osuuskaupassa kortti on sidottu jäsenyyteen. Urjalassa lienee ollut osuuskaupan omistajajäseniä parisensataa. Nyt määrä varmaan nousee, vaikka osuusmaksu on suhteellisen kallis eli sata euroa.

Osuustoiminnan historia on pitkä ja sen kulku noudattaa samaa kaavaa kuin koko maassa. Yhteinen osuuskauppa jakaantui kahteen ketjuun. Puhuttiin mollista (Maamiesten osuusliike) ja Nuutajärven kaupasta( E-kauppa). Maamiesten osuusliike muuttui Osuuskauppa Airanteeksi. Se liitettiin sitten Toijalan seudun osuuskauppaan, joka taas fuusioitiin tamperelaiseen Tuotantoon, jonka ympärille rakentui nykyinen Pirkanmaan Osuuskauppa. E-puolella Nuutajärven kaupasta tuli Osuusliike Lounais-Häme, sitten Tammi ja lopulta Tardeka.

Urjalassa myymälöitä oli useissa kylissä. Sok-laisen ketjun paikallinen päämyymälä oli Urjalan asemalla, joka oli kuusikymmenluvulle Urjalan kaupallisen elämän keskus. Kirkonkylään rakensivat molemmat osuuskaupat lähes samanaikaisesti kuusikymmenluvun alussa uudet myymälät, joissa molemmissa oli myös baarit. Entisen E-liikkeen myymälä toimii paikallaan ja siinä on nykyisin Siwa.

Osuuskaupan toiminta hiipui, kun tarmokkaat myymälänhoitajat Ilpo Hynninen ja Erkki Laukkonen lopettivat. Ilmeisesti ketju ei osannut arvostaa tehokkaita kaupanhoitajia. Ketjut pitävät paikallisia vetäjiä tai yrittäjiä tiukoilla nykyisinkin. Vähän aikaan kokeiltiin laatikkomyymälää, mutta se ei menestynyt. Nyt torin laidalla on entisen kaupan paikalla kaksi kerrostaloa.

Nykyisin harva tekee kauppaketjujen välillä rajaa, kuten menneinä vuosikymmeninä tehtiin. Nyt ostetaan sieltä, missä on sopiva tuotevalikoima ja edulliset hinnat. Jonkin verran mennään myös tarjousten perässä. Itse arvostan myös sitä, että henkilökunta on palveluhenkistä ja ystävällistä. Uusi myymälä on myös merkittävä työllistäjä.

Toivotaan, että lisääntyneen kilpailun ja tarjonnan aikana kaikki urjalalaiset kaupat pärjäävät. Tänne kannattaa nyt tulla kauempaakin, koska vaihtoehtoja on useampia(K, M ja S). Tänään juhlii osuuskauppaväki ja uusi kiinnostaa muitakin.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
22.5.2009
Urjalan kulmilta
Uusia oppaita Väinö Linnan reitille

Eilen oli Urjalan uusilla matkailuoppailla jännittävä päivä. Heillä oli opastustesti. Kahdeksan kokelasta opasti vuorollaan Väinö Linnan reitillä vartin jakson. Esitystä arvioivat opasliiton kaksi "virallista valvojaa" Hynnisen Liisan kanssa olin paikallisena asiantuntijana. Meille kahdelle oli annettu tyly tehtävä etsiä asiavirheitä.

Hynnisen Liisalla on mahtava kokemus Väinö Linnan reitin opastuksista jo neljännesvuosisadan ajalta. Opastuskertoja taitaa olla reilusti parisataa. Liisan opastuskierroksilla on ollut aina jotain erikoista, kohderyhmän mukaan harkittua.

Akaan opiston ja Pentinkulma-projektin yhteisvoimin on oppaita perehdytetty sekä kirjallisesti että harjoituksin reitin saloihin. Opetuksesta ovat vastanneet pääasiassa Marja-Riitta Touru ja Simo Laitakari. Kokelaat ovat olleet ahkeria koko opiskelukauden ja ovat innolla etsineet tietoja niin kirjoista kuin netistä.

Joukossa oli jo aiemmin opaskurssin suorittaneita, joiden pitää uudistaa tutkinto aina määräajoin voidakseen toimia auktorisoituina oppaita, joiden tunnuksena on oppaan merkki. Ilahduttavasti joukossa oli paljon uusia kasvoja jopa hiljattain Urjalaan muuttaneita.

Opastusjärjestys arvottiin ja liikkeelle lähdettiin kunnantalon pihasta. Kaikkiaan reitti on 27 kilometriä ja aikaa sen kiertämiseen kuluu noin puolitoista tuntia minimissään. Aikaa menee enemmän, jos kohteissa jalkaudutaan tutkimaan kohteita tarkemmin. Tällä kertaa autosta ei poistuttu.

Viidentoista minuutin aikaan ei tietenkään paljon ehdi, mutta tällä kertaa kokelaat osasivat asiansa hyvin, vaikka joutuivat aloittamaan aina siitä pisteestä, mihin edellinen oli lopettanut. Jonkin verran he jännittävät, mikä on täysin luonnollista. Hyvää esitystä tuleekin jännittää, koska silloin on itse kokonaan hommassa mukana.

Liisan ja minun epäkiitollisena tehtävänä oli kaivaa esiin asiavirheitä. niitä ei kovin paljon tullut, koska läksyt oli tehty hyvin. Joitakin pieniä epätarkkuuksia ja joskus meni vasen ja oikea sekaisin, mutta niinhän ne menevät muutenkin. Opasliiton edustajat arvioivat esiintymistä, äänenkäyttöä, oikeakielisyyttä, yleisön huomioon ottamista, bussikuskin ohjaamista ja kokonaisuuksien hallintaa.

Väinö Linnan reitillä esitellään paitsi romaanin Täällä Pohjatähden alla maisemaa, johon kirjailija sijoitti tapahtumat, myös kirjailijan perhettä ja sukua, Honkolan kartanon ja pappilan historiaa, myös historiallista taustaa sekä nykyistä Urjalaa. Kaikesta tästä kertyy mahtava tietopaketti, jota ryydittävät lainaukset romaanista.

Liisan kanssa kiinnitimme huomiota siihen, että joitakin käsitteitä kannattaa selittää, koska kaikki eivät ole tuttuja nykyihmisille ja varsinkaan nuoremmille kuulijoille. Torppari- käsitteen selvitti yksi kokelaista erittäin hienosti. Vastaavia selitettäviä sanoja ovat varmaan esimerkiksi taksvärkki, porstua, mäkitupalainen, jne.

Ilahduttavaa oli todeta, että jokaisella oli oma persoonallinen tyylinsä ja omat vahvuutensa. Heistä kaikista tulee hyviä oppaita reitille, Rutiinin myötä tulee lisää itseluottamusta ja

esiintymisvarmuutta. Itsekin opin paljon uusia asioita, vaikka luulin tuntevani reitin vanhastaan perin pohjin.

On ilo todeta, että meillä Urjalassa on näin hieno matkailukohde. Sen totesivat myös ulkopuoliset arvioitsijat, jotka ovat olleet monissa vastaavissa tilanteissa aikaisemminkin. Jos on lukenut trilogian hiljattain, on hyvä lähteä reitille ja kuvitella Pentinkulman romaanin henkilöt kulkemaan omana aikakautenaan niin arkisiin askareisiinsa, yhteiskunnallisiin rientoihin kuin häihin ja hautajaisiin.

Tarvittaessa opas voi tilata jonkin kohteeseen myös ryhmän esittämään jonkin osan pienoiskuvaelmana. Retkelle voi lähteä nyt turvallisin mielin oli sitten oppaana Anneli, Anja, Marja-Riitta, Aila, Kirsti, Pentti, Juha tai Marketta.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
15.5.2009
Urjalan kulmilta
Koulut aina säästökohteina

Kun yksi ikkunaruutu on rikki, on kohta toinenkin. Ruudun särkeminen on paljon helpompaa kuin sen paikkaaminen. Kaksi Urjalan johtavaa virkamiestä on antanut julkisuuteen lausuntoja, jotka ovat pahoittaneet, saamani palautteen perusteella, kovin monen mielen.

Lausunnot on annettu paikallislehdessämme viikon välein. Viime viikolla kunnanjohtaja Hannu Maijala totesi: "Halkivahalaiset eivät voisi enää uhkailla vievänsä lapset Punkalaitumelle kouluun. Toisaalta me taas menetämme valtionosuudet kylmäkoskelaisista lapsista."

Eilisessä lehdessä sivistystoimenjohtaja Jukka Oksa totesi: " Toisaalta kunnalla ei ole enää tarvetta pitää kiinni vaikkapa Puolimatkassa asuvista koululaisista, vaan he voivat taloudellisesta näkövinkkelistä katsottuna mennä vapaasti kouluun Punkalaitumen puolelle niin halutessaan."

Kunnanjohtaja antoi lausuntonsa kunnallistaloutta koskevan jutun yhteydessä. Oksan lausunto oli Urjalan lukion tulevaisuutta koskevassa jutussa. Tuskin on koulun lakkauttamisen haava päässyt arpeutumisen alkuun, kun taas kierretään puukkoa haavassa.

Kunnallistalous on vaikeuksissa. Viime vuosi tosin meni Urjalassa jo aika hyvin. Talouden taantuma tulee vaikeuttamaan tilannetta myös Urjalassa. Kummastuttaa vain se, että mitään muita konkreettisia säästötoimia ei ole kuin koulujen lakkauttaminen. Sen ainakin Maijala tuo lähes joka kerta ainoana konkreettisena kohteena. Se on väärää syyllistämistä. Urjalan talouden ongelmat eivät ratkea kouluja lakkauttamalla.

Sivistystoimenjohtaja Jukka Oksa kaavailee Urjalan lukion liittämistä yhteen Toijalan ja Viialan lukioiden kanssa. Toijalan lukion lehtoriksi on valittu Urjalassa reilun vuoden toiminut Tuovi Ronkainen.

Yhdistämisessä on punnittava toiminnallista ja taloudellista vaikuttavuutta. Yhteisessä hallinnossa olisi yksi rehtori. Opettajan virat olisivat myös yhteisiä. Nyt Urjalan lukiossa kuin muissakin lähiseudunlukioissa on aineita, joihin ei ole mahdollista palkata päätoimista tai päätoimista tuntiopettajaa, koska opetustunteja on vähän.

Taloudellisesti yhdistymisellä ei ole merkitystä, koska Urjalan lukion nettomenot ovat noin 80.000 euroa. Urjalan lukio ja yläaste toimivat samassa rakennuksessa ja niillä on paljon yhteisiä opettajia ja muu henkilökunta sekä yhteiset oppilashuoltopalvelut.

Urjalan kannattaa pitää kiinni omasta itsenäisestä lukiosta. Se on parempi vaihtoehto myös pitemmällä ajalla. Siirtyminen Akaan hallinnoimaan lukioon tietää, että seuraavassa Akaan saneerausvaiheessa sivupisteitä karsitaan. Niin toimii kunnallisen päätöksenteon logiikka kaikissa kunnissa.

Oppilaita Urjalan lukio tarvitsee jatkossakin. Kaikki Urjalassa asuvat peruskouluikäiset ovat mahdollisia lukion oppilaita. Kunnalla ei ole varaa jaotella kuntalaisia vuohiin ja lampaisiin sen mukaan missä he asuvat. Tuskin Punkalaidunkaan ottaa urjalalaisia oppilaita. Pohjoisseudun kouluun, kun se ei saa heistä valtionosuutta. Jokainen sinne siirtynyt urjalalainen vei mukanaan noin 6000 euroa joka vuosi.

Myös kylmäkosken Taipaleelta ja Asemalta tulevat oppilaat ovat tärkeitä, vaikka heistä ei uudessa valtionosuusjärjestelmässä tulisikaan valtionosuutta. Oli meillä sitten oma lukio tai Akaan sivupiste, niin oppilaita tarvitaan.

Koulut tarvitsevat yhteistyötä kaikilla tasoilla. Se on mahdollista ilman yhteistä hallintoa. Verkostoituminen on saatu lukiomme osalta hyvään alkuun ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Yläasteen osalta toimiva koulupari on hyvä ratkaisu. Uskon, että rehtorin virkaan löytyy hyviä hakijoita niin omasta kuin vieraistakin talleista.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.5.2009
Urjalan kulmilta
Golfpallo pellolla

Sanotaan, että hevoskengän löytäminen tuo onnea. Näin keväällä, kun toukotyöt ovat käynnissä, saattaa pellosta sellainen tulla esiin. Hevosen jalasta hevosaikakaudella pudonneet kengät koottiin johonkin paikkaan. Meilläkin taitaa olla autotallissa vanhan aisan päällä niitä. Toisilla on ollut tapana laittaa hevosenkenkä tallin oven yläpuolelle. Siitä, tuleeko sen olla avoin puoli ylös- vai alaspäin, on kaksi koulukuntaa.

Viime vuosina ei ole hevoskenkiä tullut pellosta vastaan. Kiviä tietenkin tulee. Niitä pitää joiltakin pelloilta aina aika ajoin kerätä pois, ainakin isompia, jotka haittaavat koneilla työskentelyä. Syntymäkotini Ruotialan pelloilla on kiviä riittänyt. Meillä on satoja metrejä kiviaitaa, jotka kovalla työllä hevos- ja miesvoimin on aikanaan koottu.

Tällä kertaa, tänä keväänä, erikoisin löytö pellolta on golfpallo. Se oli keskellä peltoa. Valkoisena se osui silmään ja huomattuani päätin korjata sen talteen seuraavalla kierroksella. En tietenkään muistanut, kun oli muuta ajateltavaa. Toisella muokkauskerralla muistin pallon ja kohdan, jossa se oli ja löysin sen. Siinä oli numero yksi.

Mitenkähän se lienee peltoon päätynyt? Suvussa ja naapureissakaan ei taida olla lajin harrastajia. Ikävalkon Reijon latukaan ei kulje siinä kohdassa. Reijo asuu peltoaukean vastakkaisella laidalla. Hän haastaakin aidointa karjalan, Muolaan, murretta Urjalassa. Golfia hänkään ei harrasta, luonnossa kyllä liikkuu ja käy kalassa niin kesällä kuin talvellakin

Toinen mahdollisuus on tietenkin peuramiehet. Heitähän käy Urjalassa jahdissa, joukossa myös isokenkäisiä, joiden harrastuksiin golf kuuluu. Sanotaan, että golffarilla on aina taskussa numeroitu pallo, jonka voi tarvittaessa sujauttaa reikään valmiiksi. Kerran yhdelle kaverille kävi niin, että hän sai oikeasti yhdellä lyönnillä pallon reikään. Nolo tilanne tuli, kun kolosta löytyikin kaksi saman kaverin palloa, toinen lyöty ja toinen etukäteen varmistettu.

Nykyinen valtakunnansovittelija Juhani Salonius on tunnetusti suurikokoinen mies. Tiettävästi hän on olut peurapassissa Meidän Muorinniityn pellon laidalla olevassa kopissa. Ihmettelen, että hän on sinne mahtunut. Nythän selvitellään hänen lentomatkaansa, kun hänet siirrettiin turistiluokasta bisnesluokkaan, jossa on leveämmät lentotuolit.

Uuden vuoden aikaan pelloille päätyy uudenvuoden rakettien jäännöksiä, mutta ne yleensä hautautuvat muokatessa peltoon, eikä niistä jää mitään jäämiä. Joskus näkyy myös lehmien utaretulehdusten hoidossa käytettyjä muovisia ruiskuja, jotka ovat aikanaan joutuneet lantakasaan ja sieltä pellolle. Muovihan ei häviä luonnossa. Pelto kyllä saattaa kätkeä metaliesineen, muitakin kuin hevosenkenkiä pitkäksi aikaa. Pudonnutta auran tai äkeen osaa, ei löydä millään, ehkä vuosien kuluttua.

Traktorilla peltoa kiertäessä on aikaa ajatella monenlaisia asioita. Siispä pohdin golfpalloa, että pitäisikö tämä nyt ottaa ennusmerkkinä eli pitäisikö pelto muuttaakin golfkentäksi. Sellaisen nurmen kasvatukseen saattaisi tietotaitoa ollakin. Toisaalta ei golfkentistä ole Suomessa tullut omistajilleen mitään kultakaivoksia. Sesonki on niin lyhyt. Siksi uutuutena on kokeiltu talvigolfia järven jäällä. Pilkkimiesten kanssa voisi syntyä sellaista synergiaetua.

Urjalaan on tulossa Kokolle Nikkilän niemeen golfkenttä. Jussilan Aarne on ollut toimelias mies ja on luonut pääkaupunkiseudulla mittavan rakennusalan yritystoiminnan. Osa toiminnoista on
Kokolla. Hänellä on myös suunnitelmia alueen kehittämiseksi. Yksi osa tästä on golfkenttä ja yksi osa Laukeelan vanhan koulun siirto ja uudelleenpystytys. Viimeksi mainittu on aikalailla viivästynyt. Aika näyttää, miten suunnitelmat onnistuvat. On syytä toivoa, että ne menestyvät, sillä se on koko paikkakunnan ja lähitienoon etu.

Niin, että en siiten ala golfrataa rakentamaan. Viljaa kylvetään ja toivottavasti on taas pian edessä se hetki, kun oras nousee maasta. Se on kasvun ihme, johon sisältyy kevään toivo. Se kantaa syksyyn niin kuin se on kantanut tähän asti sukupolvelta toiselle.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
1.5.2009
Urjalan kulmilta
Poliittista elämää

"Tämän kertomuksen alku, joka koskee toimintaa ennen v 1918 on kovin haurasta ja vajavaista ja nojautuu se vallan kokonaan eräiden vanhempien puoluetoverien muistitietoihin. Sillä mitään kirjoja ja papereita ei tältä ajalta ole säilynyt. Sillä 1918 silloinen yhdistyksen rahastonhoitaja Kalle Mäkinen kätki ne johonkin Koosanmaan metsään, ja kun hän sitten huhtikuun viimeisenä päivänä 1918 ammuttiin Punkalaitumella, ei kirjoja ole voitu löytää, sillä Mäkisen kanssa kirjoja viemässä ollut kaupanhoitaja Kankaanpäälle, oli metsä niin vierasta, ettei hän voinut muistaa mihin Kauvuoren monista luolista ja onkaloista he Mäkisen kanssa kätkivät kirjat. Ja kun sen lisäksi yhdistyksen muun arkiston valkoiset vielä polttivat, niin on tiedot tältä ajalta jääneet peräti pieniin."

Näin kerrotaan Tursankankaan Työväenyhdistyksen 30-vuotishistoriikissa vuonna 1936. Lainaus taitaa olla aika tyypillinen monen työväenyhdistyksen osalta. Varhaisimmat asiakirjat ovat kateissa ja onnellisen sattuman kautta pelastui mainitun yhdistyksen jäljelle jäänyt arkisto, mukaan lukien historiikki, josta yllä oleva lainaus on.

Urjalaan perustettiin työväenyhdistys ensin Huhtiin 1902 sen jälkeen 1905 Urjalankylään ja Nuutajärvelle sekä ensimmäisten eduskuntavaalien alla 1906 Halkivahaan, Honkolaan, Kehrolle ja Tursankankaalle.

Tursankankaan yhdistyksen toiminta oli alkuvuosina hyvin tyypillistä. Pidettiin kokouksia, jaettiin vaalivalistusta, kuultiin puhujia ja pidettiin kesäjuhlia. Oman talon yhdistys sai 1912. Silloin Valajärven yhdistys lakkautettiin ja se liittyi Tursankankaan yhdistykseen. Puhujina kävi mm Urjalan Kerhrolta oleva Toivonen ja Jokioisista lähtenyt Miina Sillanpää.

Tuon ajan puhujia kutsuttiin agitaattoreiksi. Heidän puheidensa tyyli näkyy myös niissä teksteissä, joita paikalliset yhdistyksen aktiivit kirjoittivat. Poliittiset intohimot olivat voimakkaita puolin ja toisin. Kansalaissodan tapahtumia kuvataan voimakkain värein.

Urjalan poliittinen elämä on ollut värikästä myös myöhempinä vuosina. Isänmaallinen kansanliike saavutti täällä tukevan aseman 1930-luvulla. Onkohan sen toiminnasta jäljellä mitään asiapapereita? Urjalan Sanomien ilmoituspalstoilta voi lukea ilmoituksista, missä tilaisuuksia on pidetty. Saattaa olla, että osa näistä papereista hävitettiin tarkoituksella viimeistään sodan jälkeen.

Maalaisliiton järjestäytynyt toiminta alkoi Urjalassa Tursassa 1933. Ensimmäisessä kokouksessa kävi "isänmaallisia miehiä" kertomassa, ettei sellainen toiminta ole tervetullutta paikkakunnalle.

Huoleni on nyt kaikkien osalta se, että mihin eri kylissä ja koko pitäjässä toimineiden yhdistysten asiapaperit joutuvat. Usein pöytäkirjat ovat sihteerillä tai puheenjohtajalla. Kun nämä vaihtuvat, eivät asiapaperit aina seuraa mukana. Niitä jää edelliselle ja jälkipolvi viimeistään hävittää ne "tarpeettomina" siivotessaan komeroita tai vinttejä.

Kaikilla isommilla puolueilla on omat arkistolaitoksensa, jonne materiaaleja voi toimittaa. Myös maakunta-arkistot ottavat niitä vastaan. Urjalaan on perustettu kotiseutuarkisto, jonne niitä voi myös toimittaa. Arkistoissa ne ovat tutkijoiden käytössä. Halutessaan luovuttaja voi asettaa suoja-aikojakin, mutta se ei liene tarpeen yhdistysten osalta, koska niiden toiminta on ollut julkista.

Vappu on kevään, ylioppilaiden, työväen ja suomalaisen työn juhlapäivä. Silloin juhlitaan paljon kaupungeissa, mutta myös maalla. Monet tulevat silloin kesämökeilleen ja entisiin koteihinsa tekemään kevätsiivouksia. Jos tällä kertaa tarkkailisitte vähän tarkemmin mustakantisia vihkoja ja vaaleanruskeita kirjekuoria. Ne saattavat sisältää arvokasta tietoa menneisyydestä.

Meidän on uskallettava kohdata oma menneisyytemme. Mitä useammalta kantilta se kuvataan, sitä todenmukaisempi kuva siitä meille muodostuu. Iloista vappua!

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.4.2009
Urjalan kulmilta
Esi- ja alkuopetusta

Aseman koululla kokoontuivat keskiviikkona Urjalan esikoulunopettajat ja alkuopettajat sekä koulunjohtajat pohtimaan esi- ja alkuopetuksen nykytilaa ja edessä olevia muutoksia. Tämän vuosituhannen alusta alkaen kuntien on ollut järjestettävä esiopetusta. Kuusivuotiaille se ei kuitenkaan ole pakolista. Urjalassa lähes kaikki kuitenkin esiopetukseen osallistuvat.

Tähän asti esiopetusta on annettu Aseman ja Kirkonkylän koulujen yhteydessä toimineissa esiopetusryhmissä. Myös Halkivahan koulun yhteydessä toimineessa päivähoitoryhmässä on annettu esiopetusta. Nuutajärven päiväkodin yhteydessä ja Kirkonkylässä Laukeelan päiväkodin yhteydessä on ollut esiopetusryhmä.

Kunnan vakauttamisryhmä päätti viime syksynä keskittää esiopetuksen kahteen ryhmään. Jäljelle jäävät Aseman koulun ryhmä ja Opinpolun ryhmä Laukeelan päiväkodin yhteydessä. Muissa pisteissä esiopetus lopetetaan. Nuutajärven päiväkoti siirretään kunnan remontoimista vuokratiloista Nuutajärven koululle kunnostettaviin tuloihin.

Kirkonkylässä koulun yhteydessä toiminut ryhmä liitetään päiväkodin yhteyteen ja sinne korjataan lähes puolella miljoonalla eurolla tilat. Samalla luovutaan ryhmäpäiväkotina toimineesta rakennuksesta.

Tätä investointipäätöstä on myös kritisoitu. Kirkonkylän koulua on tarkoitus peruskorjata. Samassa yhteydessä siihen tulisivat myös esiopetuksen vaatimat tilat. Remonttia odotetaan vuosille 2012-2014. On kysytty, että laitetaanko nyt turhaan rahaa väliaikaiseen vaiheeseen, varsinkin, kun ratkaisua on tarjoiltu säästönä.

Keskiviikkoisessa palaverissa tuli selkeästi ilmi, miten hyvin koulujen yhteydessä toimineet esiopetusryhmät ovat voineet hyödyntää yhteistyössä koulun tiloja, henkilökuntaa, yhteisiä tapahtumia, siivousta ja ruokahuoltoa. Yhteistyö on ollut hyvin tiivistä. Vähemmän yhteistyötä on ollut eri tiloissa toimineiden esiopetusryhmän ja koulun välillä.

Nyt suurin joukko esioppilaista tulee Laukeelan päiväkotiin. Heitä on tiettävästi 26. Asemalle tulee kymmenkunta. Laukeelan esiopetusryhmästä kaikki kolmea lukuun ottamatta tarvitsevat myös päivähoitopaikan.

Säästöpäätökseen kuuluu myös päivähoidon keskittäminen kahteen taajamaan. Käytännössä Urjalan päivähoidosta on tulossa päiväkotikeskeistä. perhepäivähoitajien määrä on kaiken aikaa vähentynyt. Itse asiassa näyttää siltä, että kovin määrätietoisesti ei ole heitä yritetty rekrytoida. Muistaakseni Forssassa ja jossakin muussa Lounais-Hämeen kunnassa aiotaan lisätä perhepäivähoitoa. Se olisi tarpeen Urjalassakin, koska pitäjä on alueellisesti laaja.

Kun lähes koko ikäluokka osallistuu esiopetukseen, on sen luonteva paikka koulun yhteydessä. Monissa kunnissa se on näin toteutettukin. Urjalassa oli asetettu lautakunnan päätöksellä minimikooksi perustettavalle ryhmälle seitsemän. Kokonaan on jätetty kokeilematta ja toteuttamatta malli, jossa esioppilaat olisivat mukana ensimmäisen ja toisen luokan muodostamassa ryhmässä. Tätä mallia on toteutettu monissa kunnissa ja myös Urjalan naapurissa Vesilahdessa. Puolimatkan koulu halusi tätä aikanaan kokeilla, mutta hanke kaatui byrokratian ja etujärjestökiistojen kiemuroihin.

Viimeksi tämänsuuntainen aloite tehtiin Urjalankylän koulun suunnasta, mutta sen lupaavasti alkanut suunnitteluvaihe lopahti pian, kun kunnassa oli jollakin taholla päädytty keskittämisratkaisuun, joka sitten tuotiin vakauttamisryhmän esityksenä julkisuuteen.

Aseman koululla on tarkoitus kokeilla esiopetusryhmän ja alkuopetusryhmän tiiviimpää yhteistyötä ensi syksystä alkaen. Eräänlaisena mallina on Espoon Meriusvan koulussa toteutettu ratkaisu, johon täältäkin on käyty tutustumassa.

Esi- ja alkuopetusta, yhteistyötä, opetuksen järjestämistapoja ja siihen liittyviä hoitoratkaisuja, kuljetuksia ja kustannuksia kannattaa miettiä avoimesti ja tulevaisuuden näkökulmasta. Myös lainsäädännön muutokset suuntaavat kehitystä. Keskustellen hyvä tulee ja asianosaisia kuunnellen vielä parempi.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.4.2009
Urjalan kulmilta
Toivottavasti "Metsolan Erkit" selviytyvät

Lähes miljoona ihmistä seuraa viikoittain uusintana lähetettävää Metsolat-sarjaa. Parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan sijoitettu kertomus kiehtoo aitoudellaan ja mainioilla ihmistyypeillään. Pääosassa on Metsolan Erkki rinnebisneksellään. Hänen sisartensa perheiden kohtalot nivoutuvat tarinaan mukaillen ajan henkeä ja virtauksia.

Tiistaisessa jaksossa kuvattiin monen yrittäjän muistamaa aikaa 1990-luvun alkupuolelta. Silloinen Ahon-Viinasen hallitus yritti vakautuspakettia, jonka kätilönä oli entinen pääministeri Kalevi Sorsa. Pari vahvaa ammattiliittojohtajaa kaatoi sopimuksen. Vahvan markan linja haaksirikkoutui ja ajauduttiin devalvaatioon.

Kuten Metsoloissakin on kerrottu, ajautuivat tuolloin muodissa olleita ulkomaisia lainoja ottaneet yrittäjät vaikeuksiin. Velkamäärä kasvoi. Tuohon aikaan korkotaso oli aivan toinen kuin nykyisin. Tosin osa ulkomaisista lainoista oli ennen devalvaatiota edullisempia kuin kotimaiset.

Pankinjohtajien palkat muuttuivat osin tuloksesta riippuvaisiksi. Tämä johti myös holtittomaan luotonatoon. Vakuuksia ei aina kyselty tarkasti. Niinpä Urjalastakin pieni muutaman neliön kalamaja kelpasi miljoonalainoihin vakuudeksi. Ei kuitenkaan Urjalan pankeissa vaan jossain muualla. Asia oli aikanaan laajasti esillä julkisuudessa.

Monia yrityksiä kaatui ja meni rytinässä pari pankkiryhmääkin. Seurauksena oli pitkä ja vaikea lamakausi ja suurtyöttömyys. Näistä ajoista on vieläkin yllättävän vähän tutkimustuloksia ja tieteellisesti päteviä opinnäytteitä.

Nämä asiat palautuivat mieleeni, kun katselin yhtä pankin lainanmaksuilmoitusta. Huomiotani kiinnitti, että siinä kerrottiin, että viivästyskorko on 18 prosenttia. Kävin pankissa oikein kysymässä, että mitenkäs tämä viivästyskorko on näin korkea. Sain vastaukseksi, että yritys- ja maatilalainoissa viivästyskorko on mainittu. Yksityisasiakkailla pankin perimä viivästyskorko on matalampi.

Kaikki voimme todeta laskuista yleisen viivästyskoron. Sen vahvistaa Suomen pankki korkolain mukaan puolivuosittain. Tällä hetkellä se on 9,5 prosenttia. Viime vuoden loppupuoliskola se oli 11,5 prosenttia. Viivästyskorko on Euroopan keskuspankin puolivuosittain määrittämä viitekorko ja sen päälle 7 %.

Viime kuukausina on puhuttu paljon siitä, että pankkien välinen luottamus pitää palauttaa ja turvata yritysten rahoitus. Tarkoitusta varten on varattu kymmeniä miljardeja euroja lainoja, takauksia ja vakuuksia sekä muita tukielementtejä.

Kysymys kuuluukin, onko näistä valtiovallan ja rahoitusjärjestelmän järjestelyistä hyötyä pienyritysten tasolla. Kun tuleva rahavirta yrityksessä pienenee tai tyrehtyy joksikin aikaa kokonaan, loppuu käyttöpääoma aika pian. Laskut kuitenkin erääntyvät ja myös pankkien lainat ja korot on maksettava. Varmaan tiettyyn rajaan pankin kanssa voi neuvotella järjestelyistä, mutta joskus ahdingon keskellä saattaa käydä, että viivästyskorot alkavat pyöriä ja vaikeudet syvenevät.

Näin kevään koittaessa mielialat yleensä kohentuvat ja ennustellaan jonkinlaista taitetta myös taantuman osalta. Mielellään uskoo parempien aikojen koittavan. Ilman toivoa ja uskoa ei mikään

muutu. Usein aika pienillä ruohonjuuritason ratkaisuilla voitaisiin auttaa niin yrityksiä kuin yksityisiäkin ihmisiä pahimman yli. Joskus tällaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset katkeroituvat, kun eivät saa apua ja saattavat menettää elämäntyönsä tulokset. Jotkut ihmiset sen sijaan elävät koko ikänsä yhteiskunnan kustantaman toimeentuloturvajärjestelmän avulla.

Tällä hetkellä yleinen korkotaso on alhaalla. Jotenkin tuntuu kornilta, että tässä tilanteessa pankit nostavat omia marginaalejaan, jolloin elvytykseen tarkoitetun koronlaskun vaikutus heikkenee. Mielenkiintoista tutkittavaa taitaisi löytyä myös pankkien katteista ja marginaaleista korkotukilainoissa. Toivottavasti nykyajan "Metsolan Erkit" selviytyvät.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.4.2009
Urjalan kulmilta
Pääsiäisen ohjelmaa

Mistä tietää, että tänä viikonloppuna vietetään kristinuskon perusteiden kannalta vuoden tärkeintä juhlaa? Ainakin useimmilla on neljä vapaapäivää, molemmista päistä pidennetty viikonloppu. Kaupallisella puolella ilmoituksissa vilistävät pääsisäistiput ja -puput, suklaamunamainokset pyörivät telkkarissa ja lammas on tarjouksessa. Mämminsyönnin maailmanmestaruuskisoista sen sijaan luovuttiin kannattamattomana.

On vaikeaa mennä sanomaan, mitä kukin pääsiäisestä itse tykönään miettii. Luterilaisella puolella kirkot eivät täyty niin kuin jouluna. Ortodoksien palvelusta käyvät kokemassa myös monet luterilaiset.

Monilla paikkakunnilla ovat yleistyneet pääsiäiskuvaelmat. Niihin osallistuu ihmisiä sadoittain ja jopa tuhansittain. Kertooko se jotakin siitä, että halutaan eläytyä enemmän, saada tunnekokemuksia. Tavallisesta tallaajasta saattaa normaali kirkonmeno tuntua pliisulta, mitäänsanomattomalta. Sama kuvio toistuu. Tähänkin arvosteluun kannattaa suhtautua varoen, jos ajatellaan asia siltä kantilta, kuinka usein me keskimäärin kirkossa käymme.

Valmistellessani tätä kirjoitusta laitoin netin hakusanaksi pääsiäissaarnan. Ensimmäiseksi ja useimmiten mainittuna tuli esiin ortodoksisen Konstantinopolin patriarkan Johannes Krysostomoksen saarna 300-luvulta. Saarna alkaa sanoin: " Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta." Jos mahdollista, lukekaa se. Siinä kehotetaan iloitsemaan niin kunnon kilvoittelijaa kuin välinpitämätöntäkin.

Samaisella hakemisella löytyi myös luterilaiselta puolelta hyviä tekstejä. Löytyi tavanomaisempaa, mutta myös tekstiä, joissa ei vaihtoehtoja jätetty epäselviksi. Kirkon piirissä vaikuttaa edelleenkin erilaisia herätysliikkeitä ja suuntauksia. Mainittakoon, että Urjalan kirkkoherra Kauko Keränen on myös julkaissut omilla kotisivuillaan pitämiään saarnoja. Tosin viime aikoina päivityksiä on ollut harvemmin. Sen sijaan Urjalan seurakunnan kotisivuilla toivotetaan pääsiäistapahtumien perässä näin: "Ilo nähdä Sinut kirkossa."

Seurakuntamme pääsiäisohjelmaan kuuluu tänään valojen, värien ja urkujen paastotessa sanapalvelus. Illalla on Johan Schneiderin 29. ikoninäyttely ja Jeesuksen hautaamisen muistohetki. Lauantai-iltana on via cruxis (ristin tie) kulkue ja päätteeksi pääsiäisyön vigilia(aamu- tai ehtoopalvelus). Pääsiäispäivänä on messu (ehtoollisjumalanpalvelus) sekä Urjalan että Halkivahan kirkossa. Toisena pääsiäispäivänä on pääsiäiskirkko Huhdin pappilassa. Tarjontaa siis on.

Uuteen, siis vuoden 1986, virsikirjaan tuli useita uusia pääsiäisvirsiä. Osa niistä on koulussa lasten suosikkeja kuten "Lensi maahan enkeli" ja Pilvimuurista valo välähtää. Ne ovat rytmillisesti reippaita ja nuoreen makuun.

Kirkossa virsien lauluun osallistuminen on vähentynyt. Virsiä ei enää osata tai sitten ei kehdata laulaa. Tosin joskus on niin vaikeitakin, ettei niitä osata. Myös muissa kirkollisissa toimituksissa laulaminen on vähentynyt. Ilahduttavaa on, että Urjalan kanttori on käynyt kouluissa opettamassa virsiä. Mielestäni muutaman perusvirren osaaminen kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen.

Kaikki eivät varmaan tiedä, että uskonnonopetus kouluissa ei ole enää tunnustuksellista. Kun opetussuunnitelmauudistuksia ja tuntijakoja taas mietitään, on mahdollista, että aine korvautuu kokonaan elämänkatsomustiedolla.

Joskus kirkon kannattaisi näissä kysymyksissä olla jämäkämpi. Jos joka asiaan otetaan kanta, jonka jokainen voi tulkita miten tahtoo jää vaikutus kehnoksi. Kirkollisella kielellä ilmaisten suola käy mauttomaksi. Mutta semmoisia Pietareita tässä taidetaan kaikki olla, kielletään, kadutaan ja saadaan anteeksi. Viimeksi mainittu ei taitaisi olla mahdollista ilman pääsiäistä siksi toivotan: Iloista pääsiäistä!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.4.2009
Urjalan kulmilta
Vellikellon sointi

Vasta kansakoulu totutti ihmiset säännöllisiin kellonaikoihin maaseudulla. Tämän päätelmän teki Elonheimon Turkka kirjoittaessaan koulun tuomista muutoksista Menosten koulun satavuotishistoriaan. Tämä päätelmä muisti mieleeni, kun taas rukkasimme kelloja kesäaikaan.

Aikanaan riitti, kun vuorokausi jaettiin aamuun, päivään, iltaan ja yöhön. Auringon nousu ja lasku jaksotti päivää. Joskus jaettiin vuokausi vielä tarkemmin: aamuyö, aamuhämärä, aamupäivä, päiväsaika, puolipäivä, iltapäivä, iltahämärä, iltapimeä ja sydänyö. Päivään sisältyi vuodenajasta riippuen kolme tai neljä työrupeamaa ja saman verran ruoka-aikoja.

Vanhoissa lehti-ilmoituksissa saatettiin ilmoittaa jo kelonaikoja. Kun käytettiin kahdentoista tunnin jakoa, ilmoitettiin oliko tapahtuma ennen vai jälkeen puolenpäivän. Myös kymmenkahvien perinne liittyy vanhaan perinteeseen, sillä jo aamulla saatettiin syödä melko tanakasti.

!800- luvulla alkoi isompien talojen asuinrakennusten, aittojen tai tallin päätyihin ilmestyä metallisia kelloja. Niitä varten rakennettiin hirrestä pari pystytolppaa. Näiden päähän saatettiin tehdä pieni katos, jonka alle pientä kirkonkelloa muistuttava vellikello sijoitettiin. Urjalassakin näitä on vielä muutamissa vanhoissa talonpoikaistaloissa ja kartanoissa nähtävissä.

Tuohon aikaan oli näiden kellojen tekemiseen erikoistuneita valajia. Valaja laittoi kelloon oman merkkinsä ja siihen laitettiin tavallisesti myös talon tai isännän nimi. Tämä olikin viisas päätös sillä jossakin vaiheessa erilaiset keräilijät kiinnostuivat näistä kelloista ja osa käytti hankintaan myös oman käden oikeutta. Osa kelloista saattoi tulla myös ulkomailta.

Kelloissa oli oma sointinsa. Väinö Linna muisteli ensimmäisellä hänen lapsuusmaisemiensa linja-autokierroksella Honkolan kartanon sivutilan Velkalan sivutilan ruokakellon soittaneen "Linnan Kallee ja Vellin Villee". Vellin Ville oli Väinö Linnan isoisän veli. Muistan vielä kuinka Linna kertoessaan toisti kellon soiton rytmin.

Lapsuuskodissani Ruotialassa ei ollut vellikelloa. Sehän oli vanha 1922 alussa itsenäistynyt torppa. Mutta kyllä meilläkin yhteen aikaan soitettiin lapsia tai vanhempia syömään tai kahvitauolle. Se tapahtui kellarin takana olevaan koivuun, paksulla rautalangalla ripustetun auran terän avulla. Siihen lyötiin kivellä tai vasaralla. Ääni kuului aina marjastusmetsiin saakka.

En muista milloin ja miksi tämmöinen keksittiin. Olikohan sitä ensikertaa käytetty meidän lasten hautajaisleikeissä. Kun pihalta löytyi kuollut lintu, niin pitihän se haudata. Hauta koverrettiin lapionterällä koivun juureen. Laulettiin virsi ja haudalle laitettiin kivi. Ilmeisesti siinä tarvittiin kirkonkellojakin ja siihen keksittiin sitten mainittu auran osa.

Hyvin se meidän kutsukellomme palveli monta vuotta. Koivu lahosi ja kaadettiin aikanaan. Mihin lienee joutunut auran vantaan palanen. Nyt sillä olisi ainakin nostalgista arvoa.

Varmaan monella muullakin liittyy vellikelloihin mukavia muistoja. Yllensähän sen soitto tarkoitti taukoa työrupeamassa. Päästiin syömään tai kahville. Kahvi saatettiin tietenkin viedä pellolle. Näitä hetkiä on tallennettu lukuisiin suomalaisiin elokuviinkin.

Lapsuudesta muistuu mieleen, että me lapset usein veimme isälle kahvia pellolle, jossa hän oli töissä. Kahvi laitettiin pulloon, jonka pohjalla oli kerros sokeria. Maito lisättiin valmiiksi ja sitten pullo laitettiin villasukkaan. Kyllä se maistui hyvälle, kun sitä pellolla sai maistaa. Lisänä saattoi olla voileipää tai pullan paljoja, joissa oli niissäkin voita päällä. Valitettavasti sitä makuelämystä ei voi sanoin kuvata. Sen voi vain kokea tai näin jälkeenpäin muistaa.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.3.2009
Urjalan kulmilta
Ahkeraa järjestötoimintaa

Jonkinlaisen paikkakunnan elämänsykkeestä saa seuraamalla paikallislehdissä julkaistavia seuratoimintapalstoja. Osa lehdistä julkaisee ne ilmaiseksi, osa ottaa kerta- ja toiset vuosimaksun. Järjestöille palstat ovat kuitenkin edullinen tapa kertoa toiminnastaan.

Osalla ilmoittajista on toimintaa viikoittain ja toisilla harvemmin. Yhdistyksissä aktiivisesti mukana olevat lukevat palstalta oman porukan tapahtumat joka kerta. Muut seuraavat seura- tai järjestöpalstaa satunnaisesti.

Urjalassa ahkerimpia paikallislehden seuratoimintapalstan ilmoittajia ovat eläkeläisjärjestöt. Näitä järjestöjä on useita: Eläkeliitto, Eläkkeensaajien Nuutajärven ja Urjalan yhdistykset, Kansalliset seniorit sekä Menosten varttuneiden piiri. Myös Urjalan vanhustenkotiyhdistys kertoo toiminnastaan säännöllisesti. Varsin iäkkäitä toimijat ovat myös Urjalan Sotaveteraaneissa ja sotainvalideissa.

Vaikka eläkeläisjärjestöjä on useita, eivät ne vain kilpaile keskenään, vaan niillä on melko säännöllisesti myös yhteistyötä, Toisen yhdistyksen jäseniä kutsutaan mukaan erilaisiin tapahtumiin. Vierailuja tehdään myös naapurikuntiin Lounais-Hämettä ja Pirkanmaata myöden. Retket ja erilaiset matkat ovat suosittuja toimintamuotoja.

Myös erityisjärjestöt kuten Akaan seudun Kuulo ry, Punkalaitumen Seudun Invalidit, sydän-yhdistykset ja muut erilaisten sairauksien potilasjärjestöt kertovat tapahtumistaan. Myös Urjalan SPR ilmoittaa tilaisuuksistaan.

Nuorten toiminnoista kertovat Urjalan 4H-yhdistys ja partiolaiset. Molemmilla on useita toimintaryhmiä. 4H:lla on toimintaa monissa kylissä.

Kyläyhdistyksistä ahkerimmin ilmoittavat Urjalankylän ja Tursan seudun kyläyhdistykset, mutta myös muut silloin tällöin. Maa- ja kotitalousnaiset ja Martat kokoontuvat ahkerasti ja näin kertyy säännöllisesti tiedotettavaa. Palvelujärjestöistä vakituisin palstan käyttäjä on Urjalan Rotary.

Tämmöinen järjestöjen luetteleminen on vähän riskaabelia, sillä aina jää joku mainitsematta ja saan palautetta, että muuten kirjoitat hyviä juttuja, mutta unohdit meidän yhdistyksen, vaikka meillä on paljon toimintaa. Niin se on, joten pyydän anteeksi tällä kertaa mainitsematta jääneiltä jo etukäteen.

Urheilutoiminta näkyy myös seuratoimintapalstoilla, vaikka monet yhdistykset ovat siirtäneet toiminnasta tiedottamista Internetiin kotisivuille. Myös sähköpostia ja tekstareita käytetään enenevästi.

Urjalan urheilijoilla on erialisia toimintaryhmiä myös talviaikaan. Toiminta vilkastuu kesän koittaessa. Silloin myös UrPS eli Urjalan Palloseura toimii vireämmin. Urjalan Naisvoimistelijat ja Urjalan Hevosurheilijat ovat säännöllisiä toimijoita. Urjalan Kalakerholla on toimintaa niin talvella kuin kesällä

Järjestöelämässä kevät on vuosikokousten aikaa. Näistä ilmoitetaan omilla ilmoituspalstoillaan maksullisina ilmoituksina. Vuosikokouksissa kerrataan menneen vuoden tapahtumat ja hyväksytään tilit ja myönnetään vastuuvapaudet. Samalla tarkennetaan kuluvan vuoden toimintakalenteria.

En tiedä, kuinka paljon Urjalassa on erilaisia yhdistyksiä. Osa niistä on varmaan sammunut tai nukahtanut hetkeksi. Jotkut heräävät vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen henkiin, kuten teki Urjalan Eläinsuojeluyhdistys, jolla on nyt paljon monenlaista toimintaa.

Usean porukan pulma on siinä, että tekijöitä tahtoo olla liian vähän. Onneksi on näinkin paljon toimivia yhdistyksiä ja seuroja. Kaikilla niillä on tärkeä merkitys sekä jäsenille, toiminnassa mukanaoleville, ympäröivälle yhteisölle että koko paikkakunnalle. Seurataan palstoja.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.3.2009
Urjalan kulmilta
Terhakas valtuusto käytti valtaansa

Kävin seuraamassa Urjalan uuden valtuuston toista kokousta, joka pidettiin Huhdin koulun juhlasalissa, jossa myös kevään abiturientit hikoilevat ylioppilaskirjoituksissa. Yleisöä taisi olla hieman tavallista enemmän, enimmäkseen Huhdin suunnalta, mutta myös Valajärven rannalla kesää viettäviä.

Etukäteen oli lehdissä puhuttu eniten juuri Valajärven rantakaavaan sisällöstä ja mahdollisesta kuntaliitosselvityksestä. Jotenkin olin perillä siitä, että myös pakolaisten vastaanottokeskusasia oli tulossa esille. Näiden asioiden ympärillä käytettiin enimmät puheenvuorot. Lisäksi lopuksi evästettiin Akaan perusturvalautakunnassa olevia urjalalaisia jäseniä.

Uusi valtuusto osoittautui melko puheliaaksi, Eniten puheenvuoroja käytettiin salin laidoilta. Keskellä oltiin enemmän hiljaa. Tosin puheenjohtaja ei kaikkia takapenkkiläisten puheenvuoropyyntöjä nähnyt. Vihreiden Simo Närvänen ja perussuomalaisten Pertti Nuutinen eivät riittävän tomerasti viittailleet puheenvuorojaan.

Demareiden kärkikasvo Esko Valkama näyttää paneutuvan asioihin ja käyttää paljon ja melko pitkiäkin puheenvuoroja useista asioista. Myös valtuustovuosien perusteella veteraanisarjaan kuuluva Heinosen Pekka käyttää edelleen useita puheenvuoroja. Kokoomuksesta eniten puheenvuoroja käyttivät Pauli Lella ja Terttu Hiukkamäki.

Kuntaliitosselvityskeskustelu ei tuonut esiin mitään uusia näkökohtia. Selvityksen ja liitoksen kannattajat arvelevat edelleen, että Urjalan asiat paranevat, jos liitytään isompaan kokonaisuuteen. Jonkinlaisiksi pelottelupuheiksi voi kait määritellä edelleen toistuneet puheet mustapukuisista valtion miehistä ja maininnat siitä, ettei Akaa huoli urjalalaisia. Mainittiin myös, että nyt saisi paremmat liittymisehdot kuin myöhemmin.

Itsenäisyyden kannattajat totesivat, ettei lisää rahaa tulee porkkanarahojen lisäksi ja arvelivat, että rahoista entistä pienempi määrä tulee Urjalaan, kun palveluja täältä karsitaan. Edelleen toistuivat sanat, ettei "tässä vaiheessa". Sekä itsenäisyyden puoltajat että liitoksen kannattajat painottivat säästötarpeita. Numerot äänestyksessä olivat 17-10 itsenäisyyden puolesta. Eniten itsenäisenä jatkamisen kannattajia löytyi keskeltä ja vähiten vasemmalta laidalta. Vanhassa valtuustossa voimasuhteet olivat 18-9.

Tapio Paija toi esille kokoomuksen ryhmäaloitteena pakolaisten vastaanottokysymyksen. Ylimääräisenä asiana hän halusi asian otettavaksi heti käsittelyyn. Valtuuston puheenjohtaja salli kuitenkin keskustelun ennen äänestystä myös itse asiasta, vaikka ensin olisi pitänyt päättää asian ottamisesta esille. Enemmistö kannatti asian ottamista käsittelyyn ja niin keskustelu aaltoili pitkään. Äänessä olivat, pakolaisten vastaanottamista kannattavat. Vastustajat olivat Esko Valkamaa lukuun ottamatta hiljaa.

Kun kannatettua vastaehdotusta ei ollut, joutui puheenjohtaja erikseen kyselemään sellaista puheenvuoroa. En tiedä kenen nimiin kannatus lopulta kirjattiin. Asian sisällön päättäneessä äänestyksessä pari aiemmassa äänestyksessä esille ottamista vastustanutta siirtyi kannattamaan pakolaisten vastaanottokeskusta.

Erikoisimmat ympyrät olivat Lellalla, joka allekirjoitti kokoomuksen aloitteen, Vastusti kuitenkin asian ottamista esille äänestyksessä, kävi kesken kokouksen vetämässä nimensä yli aloitteesta, käytti pakolaisista puheenvuoroja, jotka saivat valtuutetut heristelemään sormea, mutta äänesti lopulta pakolaisten ottamisen puolesta.

Lopuksi saatiin esimakua siitä, miten isäntäkuntamalli toimii. Laitteita, työntekijöitä ja paleluja siirretään Toijalaan. Johtava lääkäri tekee. mitä haluaa. Evästyksiä annettiin ja vaadittiin pysäyttämään moinen meno. Nähtäväksi jää, miten evästykset purivat. Valtuusto käytti kuitenkin terhakkaasti sille kuuluvaa valtaa. Hyvä niin.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.3.2009
Urjalan kulmilta
Lukio ei mene koskaan hukkaan

Vain joka kymmenes Urjalassa vuonna 2006 lukion suorittanut päätyi samana vuonna yliopistoon. Tämä käy ilmi Yleisradion tekemästä lukioselvityksestä. Neljännes Urjalan silloisista ylioppilaista päätyi yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Ylioppilaita tutkittuna vuonna oli täällä poikkeuksellisen paljon eli 50.

Keskiviikkoaamuna TV-uutiset uutisoi asian niin, että suurista kaupunkilukioista pääse parhaiten yliopistoon. Radiouutisissa tuotiin esiin myös se, että monien pienten lukioiden (alle 75 ylioppilasta) valkolakit pääsivät hyvin korkeakouluopintoihin. Illalla asia tuli esiin myös television uutisissa.

Olen huomannut, että kirjoitusten jälkeen monella on vielä epäselvää, mihin jatko-opiskelupaikkaan pyrkiä. Suuri osa pyrkii heti johonkin, mutta kaikki eivät aina heti pääse haluamaansa opiskelupaikkaan. Ykköstoiveen jälkeen valitut muut alat eivät välttämättä innosta ainakaan heti ottamaan opiskelupaikkaa..

Poikien kohdalla käy usein niin, että edessä on armeijan suoritus. Keväällä kirjoittanut pääsee sinne usein vasta seuraavassa tammikuussa. Armeijan leivissä menee vähintään puoli vuotta, mutta useimmilla ylioppilailla yhdeksän tai yksitoista kuukautta. Pari vuotta vierähtää helposti tässä vaiheessa. Jos sekä alku että loppupäähän armeijaa ei löydy töitä, saattaa luppoaika olla henkisesti aika rassaavaa.

Hyvin arvosanoin valmistuvat tytöt haluavat usein pitää välivuoden. He ovat lukiossa todella paahtaneet saadakseen hyvät arvosanat. Akut ovat tyhjentyneet ja niitä halutaan ladata. Jotkut menevät töihin. Monelle hyvä todistuksen saaneelle ei ole vielä selvinnyt minne pyrkisi, kun mahdollisuuksia on paljon.

Osa Urjalan vuoden 2006 ylioppilaista hakeutui ammattikouluihin ylioppilaslinjoille. Lukion päästötodistuksen saanut ei voi pyrkiä ammattikouluun peruskoulun päästötodistuksella. Heikoin arvosanoin ei välttämättä pääse ylioppilaspohjaisiin paikkoihin. Kilpailu on kovaa. Joku voi sanoa, että päätymällä ammattikouluun lukion jälkeen, lukio meni hukkaan. Radiossa joku kommentoi asiaa mielestäni aivan oikein toteamalla, että yleissivistävänä kouluna lukio ei mene koskaan hukkaan.

Hallituksen toimikauden puolivälitarkastelussa kiinnitettiin aivan oikein huomiota siihen, että jatko-opiskelun alkuun pitäisi päästä nopeammin. Miten tähän käytännössä päästään on pohtimisen arvoinen asia.

Kuultuaan lukioselvityksen tuloksista opetusministeri Hanna Virkkunen vaati lukioihin päätoimisia opinto-ohjaajia. Lausunnosta käy hyvin ilmi se, että jyväskyläläisenä hän ajattelee lukiot suurina yksiköinä. Valtaosassa Suomea lukioilla ja yläasteilla on yhteiset opinto-ohjaajat.

Kun lukio on ohi, ei ylioppilaalla ole käytettävissään opinto-ohjaaja, vaikka siihen saattaisi olla tarvetta ainakin siinä vaiheessa, kun ykköstavoitteena olleeseen opiskelupaikkaan ei pääse. Armeijassa sellaista pitäisi olla kattavasti tarjolla. Työvoimatoimistoissa olisi myös luonteva paikka nuorten tehostetulle tulevaisuuden suunnittelulle.

Yleisradion lukioselvitys on vain suuntaa antava. Varsinkin pienissä lukioissa kirjoittajien määrä vaihtelee vuosittain. Esimerkiksi tutkimusvuonna Urjalassa kirjoitti mainitut 50, mutta seuraavana vain 22 ja viime vuonna kolmisenkymmentä. Muissa lukiovertailuissa Urjalan Väinö Linnan lukio on pärjännyt aika hyvin

Kirjoitukset ovat parhaillaan käynnissä. Hajauttaminen mahdollistaa lukutaakan jakamisen. Kirjoitusten jälkeen ovat vuorossa pyrkimiset ja mahdolliset valintakokeet ja niitä edeltävät preppauskurssit. Menestystä koitoksiin!

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.3.2009
Urjalan kulmilta
Ratkaisevia viikkoja

Käsillä olevat viikot ovat monen nuoren tulevaisuuden kannalta ratkaisevia. Parhaillaan on menossa yhteishaku ammatillisiin kouluihin ja lukioihin. Yhdeksäsluokkalaisten, tänä vuonna 16 vuotta täyttävien, on valittava jatkokoulutuspaikka. Samalla haetaan myös ylioppilaspohjaiseen ammattikoulutukseen. Käynnissä on myös nuorten kesätöiden haku.

Tänä vuona on käytössä nettihaku. Hakemuslomake täytetään netissä. Sen täyttämiseen menee parikymmentä minuuttia ja sitten se lähetetään napin painalluksella eteenpäin. Järjestelmä oli käytössä jo viime vuonna, jolloin tuli jonkin verran vaikeuksia, kun osa tiedoista oli järjestelmästä hukkunut. Nyt vakuutetaan kaiken olevan kunnossa. Silti kannattaa tulostaa itselle myös paperikopio ja tallentaa lähetetty versio pdf-muodossa talteen omalle koneelle.

Tietoa yhteishaun kohteista saa internetistä eri koulujen ja oppilaitosten kotisivuilta. Koulutusnetti-sivusto tarjoaa tietoa keskitetysti tarjolla olevista vaihtoehdoista. Myös kouluissa opinto-ohjaajat ovat opon tunneilla yhteisesti ja kunkin nuoren kanssa erikseen käynet lävitse tulevia koulutusmahdollisuuksia ja uravalintoja.

Valittavana on kaksi pääväylää eli lukio tai ammatillinen koulutus. Kumpikin kestää pääsääntöisesti kolme vuotta. Lisäksi on tarjolla jatkokoulutukseen valmistavaa yleissivistävää koulutus esimerkiksi kansanopistoissa. Myös maahanmuuttajille on räätälöity omaa koulutusta.

Urjalassa on tarjolla oma lukio. Se on tarjonnut hyvän koulutuksen sekä oman paikkakunnan että muualta tulleille oppilaille. Väinö Linnan lukio tarjoaa yleiskoulutusta. Ensi syksynä käynnistyy joitakin liikunnan kursseja, joissa hyödynnetään vieressä olevaa jäähallia. Kurssit eivät tee lukiosta vielä urheilulukiota, mutta ne voivat ratkaista jääurheilua harrastava kouluvalinnan. Näin ainakin sekä koulussa että Urjalassa toivotaan. Lukioon mahtuu hyvin lisää oppilaita. Myös lukioiden yhteistyön avulla on mahdollista monipuolistaa kurssitarjotinta.

Urjalasta ammatilliseen koulutukseen on menty perinteisesti lähipaikkakunnille Forssaan, Loimaalle, Tampereelle, Valkeakoskelle, Vammalaan (Sastamalaan) ja Hämeenlinnaan. Forssan on toistaiseksi jonkinlaiset linja-autoyhteydet ainakin keskustaajamasta.

Muihin kouluihin on vaikea päästä päivittäin julkisilla kulkuneuvoilla. Tämä on monen kohdalla hankala asia. Päättäjätkään eivät ole olleet kovin kiinnostuneita linja-autoyhteyksien kehittämisestä. Enemmän huomiota on saanut junanliikenteen uudelleen käynnistäminen. Toisaalta päättäjät joutuvat lähinnä kamppailemaan supistuvien linja-autovuorojen kanssa. Viimeksi loppui suora linja-autoyhteys Helsinkiin.

Koulutuspaikan valinta tuntuu nuoresta vaikealta. Onneksi nykyinen koulujärjestelmä antaa monipuoliset jatkomahdollisuudet sekä lukion että ammattikoulun jälkeen. Tie on auki ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin asti. jos halua ja intoa riittää.

Kesätyöpaikka voi tarjota ensikosketuksen tulevaan alaan. Yläasteen aikana on myös pari viikon mittaista työelämään tutustumisjaksoa, jossa voi saada tuntumaa haluamaansa työalaan. Tosin työharjoittelupaikka valitaan usein läheltä sen kummemmin pohtimatta jatkosuunnitelmia.

Urjalan kunta on jo vuosikusia ilahduttavasti tukenut 16-22-vuotiaden nuorten kesätyöllistymistä. Työnantaja saa 168 euron (tuhannen markan) suuruisen tuen, kun työllistää nuoren neljäksi viikoksi ja vähintään kuudeksi tunniksi päivässä. Viime vuonna tukea maksettiin 30 työsuhteesta. Lisäksi kunta ottaa nuoria myös kesätöihin. Haku on parhaillaan käynnissä.

Kun vertailin Urjalan kunnan työllistämien nuorten määrää Helsingin vastaavaan, on se suhteellisesti ja vaikuttavuudeltaan Urjalassa huomattavasti suurempi, vaikka kuntien taloudelliset resurssit ovat ihan eri luokkaa. Hyvä Urjala!

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.2.2009
Urjalan kulmilta
Uudistuksia ja heikennyksiä

Kuten arvata saattoi, julkisuus ei pysty kerralla käsittelemän kuin yhtä asiaa. Tällä kertaa se on yleisen eläkeiän korottaminen. Juupastelu ja eipästely on alkanut. Hallituksen politiikkariihessä tehtiin paljon muitakin päätöksiä ja linjauksia, jotka vaikuttavat meidän tavallisten tallaajien elämään.

Näyttää siltä, että talouden laskukausi saa aikaan myös realismia ja todellisuudentajua. Yksi sellainen löytyy mainitun riihen 13-sivuisen kannanoton sivulta seitsemän: "Suuri kuntakoko, kuntaliitos tai yhteistoiminta-alueen perustaminen eivät ilman palveluiden järjestämis- ja tuottamistapojen uudistamista paranna palveluiden saatavuutta, laatua ja tehokkuutta."

Siinä on nyt sanottuna se, mitä näilläkin palstoilla on tullut useampaan kertaan miltei jankutettua. On vain yksinkertaisesti niin, etteivät päättäjät valtakunnan tasolla ole ymmärtäneet, miten Suomi makaa. Uutta heräämistä osoittaa edellä mainitussa hallituksen kannanotossa seuraava kohta: "Väestörakenteen muutokset aiheuttavat tulevina vuosina suuria ongelmia ennen kaikkea väestöä luovuttavilla alueilla, mutta myös kasvukeskuksissa. Palvelurakenteita kehitetään niin, että kaikille maassa asuville voidaan järjestää riittävät palvelut."

On tehnyt mieli kirjoittaa valtiovarainministerille kirje, kun hän toistamasta toistamiseen on sanonut, ettei kunnille kannata lapioida rahaa vanhoihin rakenteisiin. Urjalassa tehtiin jo 1997 Urjalan vanhuspoliittinen suunnitelma, matka vuodesta 1997 vuoteen 2030. Tämän suunnitelman pohjalta on uudistettu rakenteita toteuttamalla mm. Reikonlinnan palvelukeskus, tehty vanhainkodin remontteja, kehitetty dementoituneiden hoitoa ja pyritty siihen, että sairaalapäivät jäisivät vähiin tukemalla kotona asumista.

Tästä huolimatta sosiaali- ja terveysmenot ovat kasvaneet ainakin viiden prosentin vuosivauhtia. Meillä on jo pitempään ollut se ikärakenne, joka on tulossa kasvukeskuksiin aivan lähivuosina. Se tulee kasvattamaan näitä menoja hurjasti, vaikka isoissa asutuskeskuksissa ei vanhuksia välttämättä hoideta niin hyvin kuin täällä meillä.

Näin se ikärakenne vaikuttaa. toivottavasti se myös valtiovarainministeriössä ymmärretään. Urjalan tapaiset kunnat ovat vaihtoehtoja ja niukkuutta jakaneet kauan. Lisää rahaa tarvitaan kunnille. Se, jolla on korvat kuulkoon.

Syksyllä hallitus päättää kuntien valtionosuuksien uudistamisesta. Kehysriihessä päätetään jo pääperiaatteet. On aika käsittämätöntä, että julkisuudessa tämä kuntien ja kuntalaisten kannalta keskeinen uudistus ei saa minkäänlaista huomiota. Edellä mainitussa asiapaperissa asia sanotaan selvällä virkamieskielellä näin: "hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistetään hallitusohjelman mukaisesti puitelain edellyttämin poikkeuksin ja tehdään tästä välittömästi aiheutuvat muutokset valtionosuusperusteisiin." Lisää virkakielen ihanuuksia voi löytää lukemalla koko asiakirjan valtioneuvoston kotisivuilta.

Palaan vielä eläkeuudistukseen. Siihenhän sisältyi myös se, että nuoret tulisi saada aiemmin työelämään. Nuori ei kuitenkaan hyödy ensimmäisistä työelämävuosistaan mitenkään, koska eläke alkaa karttua vasta 25-vuotiaana. Nuori valmistuu ammattikoulusta keskimäärin 19-vuotiaana. Tulevaisuudessa hän pääsee eläkkeelle 65-vuotiaana. Ensimmäiset viisi vuotta eläkettä ei kartu ollenkaan. Tässä on epäkohta, joka pitää välittömästi korjata. Epäkohdasta kärsivät etenkin naiset,jotka usein saavat ensimmäiset lapset 25 ikävuoden jälkeen. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla eläkekartunta on pientä.

Paljon on siis tulossa muutoksia, osa uudistuksia ja osa varmasti heikennyksiä. Talouden muutoksiin on reagoitu nopeasti, kuten pitääkin. Silti joskus tuntuu, että miljardi on herkässä pankeille ja yritysmaailmalle. Työllisyysvaikutus on ihmisten huolehtimisessa suurempi. Kansainväliset lainanantajat on vakuutettava jämäkin toimenpitein. Niille ei riitä Nikkelimarkka- iskelmän vanha totuus: "Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu"(Molli-Jorin ensimmäisessä Saksassa tehdyssä levytyksessä viimeinen sana kuuluu suomenruotsalaisittain: "velkantuu")

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.2.2009
Urjalan kulmilta
Tilastojen kertomaa

Olin viran puolesta kuuntelemassa viime maanantaina kunnan päättäjille suunnattua tiedotustilaisuutta pakolaisten vastaanottokeskuksen perustamisesta Urjalaan. TE.keskuksen (työvoima- ja leinkeino) edustaja esitteli jossakin vaiheessa kalvon, jossa esiteltiin kuntien "pärjäämisindeksejä". Luku oli Urjalan osalta 0,69. Se on huono. Jos se olisi hyvä, sen tulisi olla reilusti yli yhden.

Hieman meni ohi, mitä kaikkea mainittu pärjäämisindeksi piti sisällään, mutta mukaan oli laskettu väestön ikärakennetta, koulutustasoa, tulotasoa jne. Niiden lukujen valossa Urjalan tilanne ei näyttänyt hääviltä.

Siksi yritin etsiä mainittua indeksi TE-keskuksen sivuilta, mutta en löytänyt. Sen sijaan Pirkanmaan Liiton sivustoilta löytyy paljonkin mielenkiintoista tilastoaineistoa, jotka kuvaavat meitä urjalalaisia.

Yksi hätkähdyttävimmistä tilastoista kertoo, että meistä 51 prosenttia kuuluu siihen tuloluokkaan, joiden tulot ovat alle 15 000 euroa vuodessa. Seuraavan tuloluokkaan 15 000 -24 999 kuuluu meistä noin 23 prosenttia. Ylimpään yli 50 000 vuodessa tuloja saaviin kuuluu 3,1 %

Pirkanmaalta on vain kolme kuntaa, joissa alimpaan tuloluokkaan kuuluvia on enemmän kuin Urjalassa. Naapureissamme osuus on alhaisempi. Koko seutukunnan luku on 42,3 ja Valkeakoskella on tähän ryhmään kuuluvia 38,8 %.

Eipä siis ihme, että toimeentulotukea sai vuonna 2006 peräti 485 urjalalaisista eli 8,8 prosenttia väestöstä. Toimeentulotuki oli asukasta kohden laskettuna 81 euroa, kun se seutukunnassa oli 64 euroa. Kylmäkoskella oli Urjalaa korkeampi luku eli 90 euroa. Asumistukea sai 96 ruokakuntaa ja eläkkeensaajista 236 sai heille kuuluvaa asumistukea.

Myös asumistilastot antavat mielenkiintoisia tietoja. Tilastovuonna 2007 - tuoreimpia tietoja ei vielä ole - Urjalassa oli 2592 ruokakuntaa. Asuntokunnan keskikoko oli 2,08. Yhtä ihmistä kohden oli 42,1 neliömetriä. Silti ahtaasti asuviksi luokiteltiin 20,7 prosenttia henkilöistä. Hätkähdyttävin luku oli kuitenkin se, että puutteellisesti varustetuissa asunnoissa asui 26,9 prosenttia.

Viimeksi mainittu luku on näinä aikoina myös mahdollisuus. Kun rakennustarvikkeiden hinnat ovat laskeneet ja työvoimaa on jäämässä työttömiksi, olisi nyt mahdollista parantaa asuntojen varustetasoa hyödyntämällä myös kotitalousvähennystä. Urjalan kunta on julistanut haettavaksi korjausavustukset, energia-avustukset ja terveyshaitta-avustukset. Hakemukset on jätettävä huhtikuun alkuun mennessä.

On oletettavissa, että asumisasioissakin köyhyys kasaantuu. Pienituloisimmat asuvat ahtaimmin ja heikoimmin varustelluissa asunnoissa, koska tulot eivät tahdo riittää jokapäiväisiin menoihin saati sitten asuntojen korjaamiseen.

Edellä olevat tilastot osoittavat, kuinka kohtalokkaita ovat olleet Urjalan kuntatalouden kanalta viime vuosikymmenen veronkevennykset, jotka on tehty kunnallisveron kautta. Valtion kompensaatiot eivät ole menetyksiä korvanneet.

Mielestäni parhaiten heikommassa asemassa olevia autettaisiin siten, että omatoimisesti hankitut tulet eivät saisi heti leikata tukia. Suurella joukolla tulot ovat kerrassaan niin pienet, että niillä on vaikea pärjätä. Muutoin alkaa olla yhä enemmän sellaisia henkilöitä, jotka jo toisessa polvessa elävät yhteiskunnan tukien varassa. Töihin ei kannatta mennä. Palkat ovat monella alalla niin pienet, että tukien varassa elää paremmin.

Tilastot ovat mielenkiintoisa, tosin hieman hankalia tämmöisessä yhteydessä esitettyinä. Niitä tutkimalla voi löytää selityksiä nykytilanteeseen, mutta myös löytää uusia mahdollisuuksia paikkakunnan ja sen asukkaiden elinolojen parantamiseen. Ja niitähän me nyt juuri tarvitsemme. Rohkeasti uusia avauksia.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.1.2009
Urjalan kulmilta
Pakolaisia Urjalaan?

Vai että pakolaisia Urjalaan? Jollakin varhaiskannon piirissä olevalta saattoi mennä pullanmuru väärään kurkkuun luettuaan lehdestä, että Urjalan Puolimatkaan on tulossa pakolaisia. Aiheesta keskustelua jatkettiin työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa.

Valmistelut ovat edenneet niin pitkälle, että alkaa olla päätöksenteon aika. Aloite on tullut Pirkanmaan Te-keskuksesta. Viranomaiset ja toimintaa käytännössä pyörittävä SPR ovat käyneet arvioimassa tilat. Koulun uusi omistaja on valmis aloittamaan toiminnan.

Tulossa olisi nuorta väkeä yli viisitoista mutta alle kahdeksantoista. He ovat yksin, ilman perhettä; Suomeen tulleita pakolaisia lähinnä Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Heidän oleskeluajakseen on arvioitu puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Sen jälkeen heistä voi tulla kuntalaisia ja alkaa heidän kotouksensa Suomeen ja suomenmaalaisiksi.

Vastaanottokeskuksen menoista vastaa valtio. Urjalalla tuskin lienee varaa lisäkustannuksiin, kun rahat eivät tahdo riittää omista asukkaista aiheutuviin menoihin. Työllistämisvaikutus on merkittävä.

Itse asiassa Urjalassa ei pohdita nyt ensimmäistä kertaa pakolaisten vastaanottamista. Kun Punkalaitumella oli aikanaan täyttä, pohdittiin sivukeskuksen perustamista Urjalankylän koulutuskeskukseen. Asiaa puitiin pari kertaa kunnanhallituksessa ja tiloja katsastettiin, mutta silloin lisätilat järjestyivät Punkalaitumelta.

Kunnanhallituksessa oli silloin kahdenlaista ilmaa. Muistan kuinka jo nyt edesmennyt Lilja Jääskeläinen totesi, että hän on ollut pakolainen, karjalainen evakko. Hän osaa ajatella, miltä tuntuu olla vieraissa oloissa, vaikka kotimaassa. Lilja olikin sillä kannalla, että pakolaisia pitäisi ottaa. Sen puheenvuoron jälkeen moni mietti asiaa uudesta näkökulmasta.

On selvää, että tämmöisissä asioissa on yhtä monta mieltä kuin on miestä ja naista. Omat kokemukset, ennakkoluulot ja käsitykset vaikuttavat kannanottoihin. Sekä kannattajilla, että vastustajilla on huomionarvoisia näkökohtia esitettävänä.

Jostakin syystä pakolaisten määrä, eritoten lasten ja nuorten määrä on kasvanut viime kuukausina huomattavasti. Maahanmuuttovirasto, jonka ylijohtajana on Urjalan entinen nimismies Jorma Vuorio, on helisemässä maahantulijoiden kanssa. Käsittelyajat venyvät ja ovat nykyisin lähempänä kahta vuotta.

On ymmärrettävää, että monesta pienituloisesta tuntuu pahalta, jos maahan tuleva pakolainen saa paremman ylläpidon kuin oman maan kansalainen. Jossain vaiheessa päätöstä odottavat pakolaiset eivät saaneet ottaa vastaan mitään työtä.

Toisten mielestä pakolaisia pitäisi auttaa heidän kotimaassaan tai mahdollisimman lähellä sitä. On myös totta, että pakolaisten kohtalaolla tehdään rahaa. Jotkut pakolaiset joutuvat tilittämään huomattavia summia rahaa päästäkseen eteenpäin. Ammattilaiset etsivät sopivia kohdemaita, kun monissa maissa on kiristetty maahantuloehtoja.

Pian tiedämme tuleeko Puolimatkasta pakolaisten puolimatka Suomeen. Kylään ja Urjalaan uudet tulokkaat antavat oman värinsä ja leimansa. Sekä tulijoilta että paikallisilta asukkailta vaaditaan sopeutumista uuteen tilanteeseen.

Punkalaitumella taitaa olla jo kolmas vaihe menossa tässä asiassa ja siellä on selviydytty kohtalaisen hyvin. Punkalaitumelta saadaan varmasti hyviä vinkkejä tänne Urjalaankin. Sitä ennen tarvitaan päätöksiä, jotta toiminta käynnistyisi. Erilaisia näkökohtia on syytä pohtia tarkkaan. Sitten katsotaan miinukset ja plussat ja päätetään, mitä tehdään.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.2.2009
Urjalan kulmilta
Eevertti tietolähteenä

Penkoessani vuosi sitten Urjalan pitäjänkoulun vaiheita, tuli eteen useampaan kertaan tietolähteenä Eevertti Vehmas. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita paitsi Urjalan varhaisista kouluvuosista myös monista muista aiheista Forssan lehteen, muihin lehtiin ja vuosikirjoihin. Lounais-Hämeen bibliografiasta löysin 26 hänen artikkeliaan.

Kuka oli Eevertti, kuten hän itse etunimensä kirjoitti, kirkonkirjojen mukaan Evert Vehmas? Sen verran olen saanut hänestä selville, että hän syntyi helmikuussa 1876 Vahosten kylän Vehmaksen talossa Urjalassa. Ilmeisesti talo oli kuitenkin lähinnä Halkivahassa. Maakirjakylät ovat joskus aika pitkiä kaistaleita pitäjän kartalla. Hän itse kertoo yhdessä artikkelissaan koulunkäynnistään silloin jo Laukeelassa sijainneessa pitäjän ainoassa koulussa. Lisäksi hän on kirjoittanut laajan kuvauksen Halkivahan kylästä.

Eevertti valmistui Jyväskylästä kansakoulun opettajaksi ja muutti sieltä Punkalaitumelle 1899. Vuotta myöhemmin hän avioitui kokkolaisen Alma Aleksandra Heikkilän kanssa. Urjalaan he palasivat 1929, jolloin Eevertti aloitti opettajana Hanhisuon koulussa. Punkalaitumen lisäksi hän lienee toiminut opettajana Yläneellä. Hanhisuon jälkeen hän oli sota-aikana tovin sijaisena Urjalankylän koulussa.

Pääosan julkaistuista artikkeleistaan hän on kirjoittanut 1940-luvun alkupuoliskolla. Forssan Lehdessä julkaistut artikkelit on koottu useiksi erikoispainosniteiksi nimellä Kotiseutukuvauksia Lounais-Hämeessä. Sen lisäksi hän on kirjoittanut Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirjoihin, Lounais-Hämeen jouluun ja Opettaja-lehteen ja luultavasti Urjalan Sanomiin

Kirjoitusten aiheina ovat olleet kiertokoulut, varhaiset kouluolot, opettajayhdistys, nuorisoseura, köhäinhoidon alkutaival, kunnanlääkärikysymys, osuusmeijeri, maanviljelysseura, torpparikysymys, Kokon järven lasku, Halkivaha, varhaisimmat lahjoitukset Urjalan kunnalle, Urjalan osuus suuressa lähetystössä, räätälimestari, ja muut urjalalaiset merkkimiehet kuten August Perho, Aukusti Uotila ja Oskar Heikkilä. Joistakin näistä merkkimiehistä on tehty erillinen nide.

Vuonna 1950 Vehmas on muuttanut Hämeenlinnaan. Sitä en tiedä oliko hänellä lapsia. Minulle on kerrottu, että hänen tyttärensä olisi toiminut jonkin aikaa opettajana Kokon koulussa. Jos joku tuntee asiaa paremmin, olisin kiinnostunut lisätiedoista.

Edellä kävi jo ilmi, että Vehmas on kirjoittanut Urjalan opettajista ja myös opettajayhdistyksen 30-vuotishistoriikin. Opettajayhdistys perustettiin niin, että työ alkoi 1901. Puuhamiehenä toimivat Laukeelan Leo Suomela ja Nuutajärven opettaja Nestori Järvinen. Vuotta myöhemmin tuli puheenjohtajaksi K. Saxman. Muina puheenjohtajina mainitaan Konrad Perkiö Halkivahasta ja O Anttila.

Saxmanin lisäksi kunnallishallintoon osallistui ainakin Matti Järvi Välkkilästä. Matti Järvi kirjoitti myös kirjoja esim. mehiläisten hoidosta. Mielenkiintoinen nimi on myös Aapo Pärnänen, jonka vaiheita Valo Saikku parhaillaan selvittelee. Nuutajärvellä toiminut opettaja kirjoitti ja julkaisi tekstejä.

Sekä Saxman että Pärnänen menehtyivät kansalaissodassa. Saxmanista Vehmas mainitsee, että Saxman olisi ollut aluksi kiivas kokoomuslainen (ilmeisesti vanhasuomalainen, koska kokoomus on perustettu vasta myöhemmin), mutta kääntyi nopeasti vasemmistolaiseksi ja tuhoutui kapinassa.

Urjalassa on toiminut eri aikakausina opettajia, kuten Vehmas, joiden toiminnasta kaipaisin lisätietoa. Yritän koota vähitellen Urjalan koulujen vaiheista tiedostoa internetiin. Pyrin sinne saamaan henkilökuvia myös opettajista. joten laittakaa paperille muistoja omista opettajistanne ja lähettäkää joko kirjeenä tai sähköpostina ja soittaakin voi Aidot muistot ovat parhaita, mutta myös pienet tiedonjyväset auttavat eteenpäin palapelin kokoamisessa. Jokainen opettaja on myös laulun arvoinen.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
30.1.2009
Urjalan kulmilta
Lamaa vastaan

Urjalan Makeistukun Raimo Tuominen haluaa antaa laman torjunnalle kasvot. Hän on näkyvästi ollut käynnistämässä kampanjaa, jossa luvataan kaikin tavoin torjua lamamielialaa, säilyttää yritys ja työpaikat. Raimolla on tapana toimia, eikä voivotella, vaikka siihenkin aiheita varmasti hänenkin urallaan on riittävästi tarjoutunut.

Urjalasta tulivat ensimmäiset uutiset yt-neuvotteluista Parkerilta, jonka tuotteet menevät autoihin, koneisiin ja laitteisiin, joiden kysyntä on viime kuukausina hiipunut. Yritys on keskeisesti riippuvainen maailmamarkkinoiden tapahtumista. Yritys on Urjalan suurin teollinen työantaja työntekijämäärältään.

Toivottavasti neuvottelut päättyvät siten, ettei työpaikkojen määrä vähene. Monet yritykset haluavat pitää kiinni osaavasta ja ammattitaitoisesta työvoimasta. Työvoimakoulutus voi tulla näinä aikoina avuksi

Kvartaalitalous(neljännesvuositalous) määrää pörssiyhtiöissä. Huippuesimerkkinä on koko maan lippulaiva Nokia. Kun voittoa ei tullut enää kuin vajaa 500 miljoona euroa, pitää kuulemma ryhtyä väkeä vähentämään. Pörssin ulkopuolelta löytyy kuitenkin yrityksiä, jotka ovat ottaneet opiksi 1990-luvun alun lamasta. Ne ovat kasvattaneet itselleen sellaiset puskurit, jotta voivat selvitä tästä notkahduksesta irtisanomatta työvoimaa.

Valtiovaltakin heräsi vihdoin ja viimein huomamaan, ettei kuntatalous selviä tilanteesta hyvän ajan tuloilla saati sitten huonompana aikana. Kansaneläkemaksu ollaan poistamassa ja kuntien osuutta yhteisöveroista aiotaan tilapäisesti korottaa. Aluksi kunnat saivat valtaosan tästä verosta. Ensin se puolitettiin ja sitten vielä toistamiseen valtion hyväksi. Urjalakin sai aikanaan merkittävästi, monta miljoonaa, tätä tuottoa.

Kunnanjohtaja Hannu Maijala ansaitsee erityisen kiitosmaininnan vuoden ensimmäisen kunnanhallituksen asiaesittelystä. Hän toteaa esityksestä viljelijätukihallinnon keskittämisestä nasevasti: "Urjalan kunta vastustaa tällaista kohtuutonta ja tehottomuutta lisäävää hallintoa." Vajaan tuhannen viljelijän tukipapereita setvimään tarvittaisiin kuusi ihmistä. Byrokratia pitää puolensa niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Valtionosuutta kunnalle näytti ensin tulevan hieman laskettua enemmän. Riemu oli ennenaikainen sillä koulupuoli joutuu palauttamaan, koska oppilasmäärä laskee. Siinä näkyy osin myös lakkautusten kääntöpuoli.

Takaisin on jouduttu myös maksamaan pitkäaikaistyöttömien työllistämistoimien vajaakäytöstä sakkoja kansaneläkelaitokselle. Urjalan osuus oli Forssan Lehden mukaan reilut 209 000. Tähänkin muutama vuosi sitten tulleeseen kuntien uuteen velvoitteeseen olisivat käyneet edellä mainitut Maijalan ukaasit. Yli 500 päivää työttömien joukossa on nyt valtaosa sellaisia, jotka ovat olleet työttöminä vuosikausia ja melko varmasti voi sanoa, ettei pääosa heistä työllisty koskaan. Toki joukossa on sellaisia, joiden hyväksi on tehtävissä enemmän.

Pennissä miljoonan alku sanottiin oman markan aikaan. Kuvaavaa on, että euroaikana ei pienintä kolikkoa otettu Suomessa edes käyttöön. Inflaatio näyttää kaupassa laukkaavan. Joku sanoikin, että nyt hintoja nostetaan, jotta voidaan syksyllä sanoa, ettei ruuan arvonlisäveron lasku mennyt kauppiaitten taskuun.

Pienistä asioista syntyy paljon ja siksi Pirkanmaalla käynnissä oleva kampanja, jossa Urjalasta on kuusi pilottiyritystä mukana, on tärkeä. Mieliala ratkaisee ja lamaan ei ole pakko alistua, eikä ainakaan sitä ei pidä asenteillamme edistää. Karkkikaupasta haetaan hyvää mieltä, siksi Tuomisen Raimo sopii hyvin Urjalassa positiivisen asenteen ilmentymäksi. Jos ei nyt aivan makean elämän päiviä vietetä, niin ainakin kevättä kohti ollaan menossa ja silloin on valoisampaa.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.1.2009
Urjalan kulmilta
Opistotyö tarvitsee resursseja

Kun joulukuun kolmantena palasin kotiin Akaan opistoa hallinnoivan koulutuslautakunnan kokouksesta, totesin perheelle, että siinä taisi päättyä urani kunnallisena luottamushenkilönä. Olin viimeiset neljä vuotta jaoston puheenjohtajana.

Myöhemmin minulta kysyttiin muussa yhteydessä, että olenko halukas jatkamaan jaostossa jäsenenä. Totesin siihen, että varmaan ehdokkaina olleille ei taida riittää tehtäviä, jolloin tehtävä sopii kansalaisopistosta kiinnostuneelle.

Kunnanhallitus kuitenkin esitti minua tehtävään edelleen, mutta valtuuston kokouksen jälkeen luin lehdestä, että olinkin tullut varajäseneksi. Tavallaan tämä on paluuta kunnallisurani alkuun, sillä vuonna 1973 minut valittiin Urjalan kansalaisopiston johtokuntaan varajäseneksi. Saman vuoden lopulla tulin varsinaiseksi jäseneksi, kun kunnansihteerinä toiminut Suontaustan Heikki lähti kunnanjohtajaksi Kuhmoisiin ja jäi näin pois myös opiston johtokunnasta. Itse jäin johtokunnasta pois 1977, kun tulin valtuuston puheenjohtajaksi.

Itse asiassa muistan olleeni myös Urjalan opiston avajaisjuhlassa soittokunnan mukana soittamassa. Myöhemmin olen ollut opistossa sekä opiskelijana että opettajana ja luennoitsijana. Kahdeksankymmentäluvulla kiersimme opiston rehtorin Aulis Ruuskan ja Samuli Pakkasen kanssa kylissä sekä Urjalassa että Kylmäkoskella kertomassa kylätoiminnasta. Silloin perustettiin paljon kylätoimikuntia, joista monet elävät edelleen. Myös kylätutkimuksia toteutettiin täällä Urjalassa Menosten mallin pohjalta ja lopulta koko Pirkanmaalla.

Toimin kansalais- ja työväenopistojen liiton hallituksessa vuosina 1984-1991. Liitossa oli sekä ylläpitäjien, opettajien että ennen kaikkea opiskelijoiden aktiivisia edustajia. Liitto vaikutti merkittävästi opistolaissäädäntöön.

Kun Urjalan-Kylmäkosken kansalaisopisto yhdessä Viialan ja Toijalan työväenopistoiden kanssa yhdistettiin Akaan opistoksi, vetosivat Urjalan valtuustoryhmät, että olisin Urjalan edustaja opistoa hallinnoivassa Toijalan kaupungin koulutuslautakunnan jaostossa. Viialan ja Toijalan yhdistettyä Akaaksi nimi muuttui vastaavasti. Tämä olikin ainoa luottamustoimi, jossa olen ollut varsinaisena jäsenenä jäätyäni pois valtuustosta.

Työmme jaostossa on sujunut kahtena kautena hyvin sopuisasti. Olemme sopineet myös siitä, että jaoston puheenjohtajuus kiertää jäsenkuntien kesken. Seuraavalla kaudella on Kylmäkosken edustajan vuoro olla puheenjohtajana. Alusta alkaen sovittiin myös siitä, että opiston toiminta jatkuu vähintään entisessä laajuudessaan kaikissa jäsenkunnissa. Silti muiden kuntien edustajat saavat olla tarkkana, ettei isäntäkunta vyörytä omia kustannuksiaan muille.

Nämä ovat siis hellät jäähyväiset toiminnalle opiston luottamustehtävissä, sillä uskon, että Urjalan edustajaksi valittu Mikko Ristimäki hoitaa tehtävänsä niin, ettei varajäsentä tarvita. Kun toivotan Mikolle menestystä tehtävässä, toivon samalla, että hän ottaa opistotyön sydämenasiakseen.

Opiston avulla tuotetaan poikkeuksellisen pienin kustannuksin urjalalaisille edelleenkin monipuolisesti palveluja monissa kylissä. Kevätkausi on taas alkanut ja opiston piireihin tullaan oppimaan kieliä, tietotekniikkaa, kädentaitoja, liikuntaa, taideaineita ja monia muita aiheita.

Työkauden päätteeksi on opistotöiden näyttely, jossa on esillä hienoja töitä. Opiston piirit ovat tärkeä henkireikä ja yhdessäolon hetki monelle urjalalaiselle. Siksi toivon, että opistotyö saa jatkossakin riittävät resurssit. Monet kunnat ovat "säästäneet" opistonsa hengiltä. Valtionosuusjärjestelmä on nykyisin sellainen, että kunnan säästäessä euron valtio säästää ainakin kaksi. Kunnan osuus on todella pieni valtionosuuden ja opiskelijoiden omien maksujen jälkeen.

Toivon kaikille opistossa mukana oleville intoa opiskeluun ja taitoa ja kykyä kehittää opistoa niin, että se kykenee tulevina vuosina vastaamaan sekä asukkaiden kysyntään että muuttuviin tarpeisiin. Suuri haaste on löytää tarjontaa, joka houkuttelisi myös miehiä entistä enemmän mukaan.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.1.2009
Urjalan kulmilta
Valinnat on tehty

Uusi valtuusto on aloittanut valitsemalla puheenjohtajiston, kunnanhallituksen, lautakunnat ja kunnan edustajat kuntayhtymiin ja Akaan toimielimiin. Valtuuston puheenjohtajana jatkaa keskustan Paula Virtanen. Sen sijaan kokoomuksen Ilkka Vuori vaihtui Jaakko Honkaniemeen ja sosialidemokraattien Pekka Heinonen Reijo Kuljuntaustaan. Heinonen ehti olla pitkään kunnanhallituksen pöydässä, joka on merkittävin päätösareena, vaikka valtuusto tärkeimmissä asioissa lopullisen sanan sanoo.

Kunnanhallitus uudistui. Kokenut ja maltillinen puheenjohtaja Samuli Kortesato jäi pois vaaleissa ja nyt hallitusta johtaa IlkkaVuori, joka on ensikertalainen hallituksessa, mutta on valtuuston varapuheenjohtajana ollut mukana kokouksissa. Kokoomuksen Terttu Hiukkamäki tekee paluun hallitukseen.

Sosialidemokraateista jatkuvuutta edustaa nuutajärveläinen kauppias Leena Nummi. Hallituksessa asioihin vaikuttaa uutena Heinosen kanssa samaa ikäsarjaa edustava ääniharava Esko Valkama. Vihreiden Simo Närvänen on uusi kasvo kuten keskustan ääniharava Anna Saari. Mikko Ristimäki ehti olla jo yhden nelivuotiskauden.

Joku viime kauden valtuutetuista sanoi, että Pauli Lella määräsi tahdin kokoomuksen ryhmässä. Nyt Lella yrittää määrätä tahdin koko valtuustossa. Hän puuttui toisten ryhmien valintoihin, vaikka vanha hyväksi havaittu periaate on, että toisten valintoihin ei puututa. Demarien taholta puuttuminen torjuttuunkin ja Simolan Kari johtaa teknistä lautakuntaa.

Sen sijaan keskustan rivit näyttävät olevan uudessakin valtuustossa sekaisin. Keskustavaikuttaja kertoi, ettei yhdessäkään äänestyksessä päättyneellä kaudella ryhmä äänestänyt yhtenäisesti ja ryhmäkokouksissa sovitut askelmerkit eivät pitäneet valtuustossa. Sama tahti näyttää jatkuvan.

Keskustan kunnallisjärjestö kokoontui kahdesti päättämään valinnoista. Puolueen sääntöjen mukaan yleinen kokous päättää johtokunnan ja valtuustoryhmän esityksestä luottamushenkilöpaikoista. Jos ryhmä poikkeaa valinnoista, on sen annettava selvitys, joka käsitellään yleisessä kokouksessa.

Nyt tällainen selvitys on ilmeisesti luvassa. Kunnallisjärjestön yleinen kokous päätti tiettävästi kahdessa kokouksessa, selvin äänestysnumeroin, että Akaan perusturvalautakunnassa varsinaiset jäsenet ovat Erkki Tirkkonen ja Tuula Närvänen. Kun Lella puuttui asiaan, teki muutosehdotuksen kuntayhtymävaltuustossa aiemmin ollut Anna Saari, jota kunnallisjärjestön puheenjohtaja Simo Vehmaa kannatti. Neuvottelutauon jälkeen sekä Tirkkonen että Närvänen vaihdettiin Mikko Ristimäkeen ja Paula Virtaseen.

Terveystoimen siirtymistä Akaan alaisuuteen olivat valmisteemassa luottamushenkilöistä Urjalasta Leena Nummi, Erkki Tirkkonen ja Tapio Paija. Viime mainittu ei tiettävästi kovin usein ehtinyt paikalle.

Lella moitti valtuustossa, lehtitiedon mukaan, sekä Nummea että Tirkkosta: "He ovat päästäneet terveydenhuollon tällaiseksi." Nummi ehti olla kaksi vuotta yhtymähallituksessa ja Tirkkonen pitempään. Terveydenhuollon ongelmat syntyivät muualla kuin yhtymähallituksessa. Molemmilla on sitä asiantuntemusta, jota tässä siirtymävaiheessa tarvitaan.

Vaaleissa käy joskus myös niin, että ihmiset pitävät jonkun valintaa niin varmana, että äänestävät kylältä tai pitäjältä toista, jonka toivoisivat myös tulevan valituksi. Äänimäärien erot ovat aika pieniä. Jos paita on vaalipyykissä, niin on oikeus myös luottamuspaikkoihin. On turha kasata tehtävä liika samoille.

Se hyvä puoli Akaan perusturvalautakunnan jäsenissä on, että he kaikki ovat Urjalan kunnanhallituksen pöydän ympäriltä. Joskus on tuskailtu siitä, että Urjalan edustajat kuntayhtymissä ja vastaavissa eivät edusta kunnan yhteistä kantaa, vaan tekevät oman päänsä mukaan.

Valituille on syytä toivottaa onnea tehtävässään. Sen lisäksi tarvitaan halua perehtyä asioihin, taitoa viedä asioita eteenpäin ja kykyä yhteistyöhön, eikä asiantuntemuksesta ja kokemuksestakaan ole yleensä haittaa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.1.2009
Urjalan kulmilta
Vastoinkäymisissä uuden alku

Parhaillaan kaikkialla laaditaan elvytyspaketteja, joilla pyritään turvaamaan työllisyys kansainvälisen taloustaantuman aikana. Äkkikuulemalta lääkkeet näyttävät olevan kaikilla ja kaikkialla samantyyppisiä ja hyvin perinteisiä. Ajatellaan julkisen sektorin ja eritoten valtion omaavan keinot, joilla taataan työ ja toimeentulo. Myös elinkeinoelämä huutaa valtiota apuun. Hyvinä aikoina se pyrkii torjumaan kaikki puuttumiset jopa selviin ylilyönteihin.

Suomessa on yrityksiä moniin muihin nähden sekä lukumääräisesti että suhteellisesti vähän. On arvioitu, että meillä voisi olla satatuhatta yritystä enemmän. Yrittäjäksi ryhtymisen kynnys koetaan korkeaksi. Toisen palveluksessa oleminen on paljon varmempaa ja työttömyysturvajärjestelmät takaavat toimeentulon, jos työ loppuu.

Urjalassa yrityksiä on tilastojen mukaan lukumääräisesti hyvin ja paikkakuntamme kuuluu omassa sarjassaan jopa kärkipäähän yritysten määrässä. Silti täälläkin olisi vielä paljon mahdollisuuksia pienyrityksille.

Suurimalla osalla menee edelleenkin kohtuullisen hyvin. Taantuman merkit eivät näy. Silti ihmiset ovat tulleet varovaisiksi. Jouluostoksissa tingittiin ja suurempia hankintoja kuten asunnonvaihtoa tai -hankintaa, autokauppaa tai muita konehankintoja lykätään. Kuitenkin valtiovalta on viimeksi pääministerin suulla kehottanut ihmisiä jatkamaan järkevää kuluttamista, jotta kotimaan pyörät pyörisivät, kun vienti ei vedä entiseen malliin.

Huonompina aikoina keskitytään oleelliseen perustarpeisiin. Abraham Maslow julkaisi kuuluisaksi tulleen viisiportaisen psykologisen hierarkiansa. Ensin ovat fysiologiset tarpeet. Sitä seuraavat turvallisuudet tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet ja ylimmällä tasolla itsensä toteuttamisen tarpeet.

Perustarpeita ovat tietenkin ruoka, asuminen ja päivittäinen toimeentulo. Turvallisuuteen kuuluu terveys ja muu huolenpito jokapäiväisessä elämässä. Juuri näitten perusasioitten parista saattaisi löytyä mahdollisuuksia uudelle yritystoiminnalle.

Monilla paikkakunnilla ovat perhepäivähoitajat loppumassa. On liiaksi keskitytty päiväkoteihin hoitopaikkoina. Perhepäivähoitajan työ voisi kuitenkin tarjota toimentulon tai lisätulon monelle perheelle. Tarvitaan työn arvosuksen kohottamista, koulutuksen kehittämistä ja kunnon palkkaus tai yrittäjätulo.

Urjala on pinta-alaltaan hyvin laaja pitäjä. Taajamaväestön määrä on täällä keskimääräistä pienempi. Enemmistö kuntalaisista asuu taajamien ulkopuolella. Tässä tilanteessa olisi paikallaan, että kylien lastenhoitotarpeet turvattaisiin riittävällä perhepäivähoitajien määrällä. Myös taajamissa monet perheet haluaisivat hoitopaikaksi perhepäivähoitajan. Tässä ei ole kysymys eri hoitomuotojen paremmuudesta, vaan valinnanmahdollisuudesta.

Urjalassa on myös vanhuksia keskimääräistä enemmän. Suurin osa heistä selviää loppuun asti omin voimin. Osa kuitenkin tarvitsee erilaista hoitoturvaa. Paljon tästä tarpeesta voitaisiin toteuttaa kotona. Tänne onkin syntynyt muutamia pieniä yhden hengen yrityksiä, jotka palveluja tarjoavat. Yleisen eläketason kohentuessa myös vanhusten maksukyky paranee ja palvelutarpeet monipuolistuvat. Mitä pitempään kotona pärjätään sitä parempi. Laitostuminen tulee parissa viikossa.

Rakentamista, peruskorjausta, energiantuotantoa ja ympäristönhoitoa on mainittu aloiksi, johon yritystoimintaa voisi syntyä paljon nykyistä enemmän. Nyt olisi sopiva aika luoda uudenlaista yritystoimintaa. Pitäisi olla myös sellaista osayrittämistä, joka tulisi toimeentuloturvan tai pienen palkkatulon lisäksi. Tämä yritysmuoto tarvitsisi omat säädöksensä, joka mahdollistaisi yrittämisen, eikä sitä heti torppaisi.

Uuden ajattelun ohella on meillä Urjalassa kyllä esittää valtiovallalle sopivia kohteita perinteisiin työllistämistoimiin: Ysitien turvallisuuden parantaminen, Urjalankylän kevytväylä, vesihuoltohankkeet, Kirkonkylän koulun remontti ja muut peruskorjaukset jne.

Vastoinkäymisissä voi olla myös uuden alku. Tarvitaan oivaltavia tekijöitä.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.1.2009
Urjalan kulmilta
Vähän vanhasta ja jotakin uudesta

Uusi vuosi toi Urjalalle kaksi uutta kaupunkinaapuria. Lännessä Vammala muuttui kuntaliitosten myötä Sastamalaksi. Idässä on nyt uutena rajanaapurina Hämeenlinna, kun Kalvola liittyi kaupunkiin. Kaupunginvaloja ei Annulan suunnassa juuri päästä nauttimaan näin talvella. Kesäaikaan Kokkijärven vastarannalta tuikkii muutaman kesämökin valo.

Vuodenvaihteessa tehdään tiliä menneestä vuodesta ja arvellaan alkavaa vuotta. Muutamissa asioissa Urjala pääsi päättyneenä vuotena maakunnalliseen ja jopa valtakunnalliseen julkisuuteen.
Urjalan kunta täytti 140 vuotta. Koulutoimi juhli 150-vuotiasta pitäjänkoulua ja 130-vuotiasta Nuutajärven koulua. Kulttuurin puolella muisteltiin samoin 150 vuoden takaista Aukusti Uotilan syntymää. Eläinsuojeluyhdistyskin on yksi maan vanhimmista. Pentinkulmaa juhlittiin, vietettiin Nuutajärvi-päivää ja pidettiin useissa kylissä kesäjuhlia. Asko Viholaisen toinen runokirja julkaistiin. Kirkonkylän vanhan koulun purku alkoi. Kaksi kesäteatteria toimi edelleen.

Wincapita toi Urjalaa valtakunnallisiin lehtiin ja televisio-ohjelmiin. Pitäjällä on arvuuteltu, että ketkä kaikki ovat pyramidipelissä rikastuneet tai menettäneet rahojaan. Vain harva on julkisesti myöntänyt olleensa mukana, joku on kiistänyt lehdessä mukanaolonsa, mutta eniten on huhuja. Alkava oikeusprosessi selvittänee tilannetta.

Kaupan alalla on ollut muutosta. Agrimyymälä, Halkivahan kyläkauppa ja Säästöpörrsi löivät ovet säppiin kokonaan TV-Aalto osittain. S-marketin uudisrakennus alkoi kohota Säpön paikalle. Elintarvikkeiden hinnat nousivat. Kansainväliset keinottelijat heiluttivat niin öljy- kuin viljapörssiäkin.

Yleisurheilijat ovat laajalla rintamalla pärjänneet seuraluokituksissa. Jalkapallon harrastuksessa on menty takapakkia. Samoin tyttöjen oma koripallotoiminta on kaventunut. Jääkiekossa on useissa ikäluokissa junioritoimintaa. Urjalan Sisukiekko tipahti divariporrasta alemmaksi. Hiihtäjillä ei ole ollut kunnon kelejä. Suunnistukset ovat jatkuneet viikoittain.

Toimintansa päättää kunnanvaltuusto, joka ensi töikseen poisti kylien kehittämisen kuntastrategiasta. Lopputöinään se päätti keskittää kaikki palvelut keskustaajamaan. Vakauttamistyöryhmiä toimi kaksikin. Molemmissa oli heikkoutena todellisten laskelmien puute. Päätöksiä on tehty mutu-menetelmällä. Virkamiesjohto on ajanut kuntaliitosta, valtuutetut ovat sopivasti haranneet vastaan. Uudessa valtuustossa on enemmän itsenäisyystahtoa, mutta paljon kokematonta ja asioista vielä liian vähän perillä olevia, joten on luultavaa, että virkamiesveto jatkuu. Tarvittaisiin vahvaa luottamushenkilöjohtoa.

Vuoden alusta terveyspalvelumme tuottaa Akaan kaupunki isäntäkuntamallin pohjalta. Lääkäriliitto on uhkaillut hakusaarrolla, jos Toijalan perusturvajohtaja johtaa lääkärin asemasta. Urjalan perusturvajohtaja on myös Akaan valtuutettu. Jos tässä ei ole ristiriitaa ja jääviyttä, niin missä sitten. Toivotaan, että muutos onnistuu. Myös Forssan sairaalan käyttö mahdollistuu.

Elinkeinoelämällä on toistaiseksi mennyt hyvin. Iittala on ilmoittanut toimihenkilöihin kohdistuvista supistamistarpeista. Vienti määrää myös vauhtia Urjalassa, joten toivottavasti notkahdus on tilapäinen. Forssan ja muiden naapureiden vaikeudet yritysmaailmassa heijastuvat myös tänne.

Uusi alku on aina uusi mahdollisuus. Meissä ihmisissä on sopivasti optimismia ja siksi toivomme uudelta alkaneelta vuodelta parempaa. Vastoinkäymisiin pitää varautua, mutta niiden odotuksen varjolla voidaan kaivaa tarpeettomiakin kuoppia. Tähtäin kannattaa pitää riittävän pitkällä. Tavoitteita pitää olla ja niiden puolesta pitää toimia tarmokkaasti. Jotkut tekevät lupauksia. Se on hyvä. Jostakin pitää aloittaa. Kyllä me täällä Urjalassa pärjäilemme, jos haluamme. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Seppo Pirhonen