Forssan Lehti
25.5.2007
Urjalan kulmilta
Koulujen tilinpäätös
Armeijatermejä
käyttäen tämän päivän jälkeen on
jäljellä viisi koulupäivää ja ylösnousu
eli päätöspäivä lauantaina. Kouluissa viimeiset
päivät ovat vielä työntäyteisiä. Viimeisiä
tavoitteita opiskellaan, opettajat kirjaavat arvosanoja ja paikkoja
järjestellään. Usein viimeisellä viikolla on myös
erilaisia tapahtumia. Urjalassa on jalkapaloturnaus ja useat koulut
ovat myös luokkaretkillään.
Puolimatkassa
ja Menosissa normaalin kevätkiireen lisäksi työskentelyä
leimaa koulujen alasajo. Koulun kalustoja, opetusvälineitä,
opetusmateriaaleja, oppilastarvikkeita, kirjoja ja työaineita on
käyty läpi ja pakattu. Valtuuston lakkautuspäätös
alkaa tuntua kouriintuntuvasti sekä fyysisesti että henkisesti.
Lakkautuspäätös
ei ole vielä lainvoimainen. Valituksia ei ole vielä käsitelty.
Jos ne hyväksyttäisiin, tekisi nykinen valtuusto pian uudet
lakkautuspäätökset. Nyt varmaan myös muodollisesti
oikein eli säännösten mukaisesti. Sillä ei olisi
edelleenkään merkitystä tuleeko säästöjä
vai ei.
Kun molemmat
koulut ovat toimineet yli sata vuotta, on paljon erilaista tavaraa,
ja paperia, jotka yksitellen käydään nyt lävitse,
jotkut useampaankin kertaan. Huomaan ainakin itse olevani säilyttäjä,
joka pohtii, että josko tuotakin taas jossakin tarvitsisi.
Pääosa
säilytettävästä aineistosta menee Menosista Nuutajärvelle
ja Puolimatkasta Urjalankylään eli niihin kouluihin, joihin
oppilaat pääosin menevät. Puolimatkasta kymmenen ala-asteikäistä
menee Punkalaitumen kouluihin ja kuusi Urjalankylään. Menosista
kaksitoista menee Nuutajärvelle. Kaksi muuttaa asemalle ja yksi
siirtyy Urjalankylään.
Myös
Nuutajärvellä ja Urjalankylässä käydään
paikkoja ja tavaroita lävitse. Koulut muuttuvat kolmiopettajaisiksi.
Siksi tiloja joudutaan järjestämään uudelleen, jotta
kaikki syksyllä toimisi. Mitään remontteja ei niissä
tehdä. Pientä fiksausta ja kaluston uudelleenjärjestelyä.
Vanhaa tavaraa, jolla ei ole käyttöä laitetaan roskalavalle
tai huutokauppaan.
Oppilaat
ovat käyneet tutustumassa tuleviin kouluihinsa. Muutos jännittää
ja hieman pelottaakin. Voi vain arvata millainen myllerrys lasten sisällä
on käynyt kuluneen lukuvuoden aikana. Kouluissa olemme kuitenkin
pyrkineet siihen, että päivittäinen koulutyö olisi
ihan normaalia. Siinä on onnistuttu pääosin, mutta aina
silloin tällöin lakkautukset ja koulunvaihdot ovat nousseet
puheenaiheeksi. Emme ole sitä halunneet estää, koska
asioiden läpikäynti helpottaa.
Paria poikkeusta
lukuun ottamatta kukaan työnantajataholta ei ole tullut kysymään,
miten me selviämme ja jaksamme. Tavallisilta ihmisiltä olemme
sen sijaan saaneet paljon ymmärtävää ja myötäelävää
asennetta ja tukea.
Puolimatkassa
on kevätjuhla viimeisellä viikolla ja Menosissa on muistelukahvit
jo sunnuntaina. Lauantaina kesäkuun toisena päivänä
on koululaisjumalanpalvelus ja sen jälkeen kokoonnutaan omalla
koululla syömään jäätelöt ja jaetaan todistukset.
Sen jälkeen oppilaiden osalta koulun ovi koulutoiminnan osalta
sulkeutuu viimeisen kerran. Virallisesti koulut siirtyvät historiaan
heinäkuun viimeisenä.
Väinö Linna teki Pohjantähdessä mahtavia rinnastuksia
suurten ja pienten tapahtumien kesken. Esimerkkeinä olkoot vaikkapa
maan itsenäistyminen ja Koskelan maan ottaminen pappilaan tai vaikkapa
Koskelan Jussin hautajaiset ja pappilan pojan häät.
Huomaan
nyt, että omassa elämässäni tapahtuu samalla tavalla.
Haikein mielin jää taakse lähes kolme vuosikymmentä
Menosissa. Hieno kylä upeat ihmiset, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet
innostuneet ja yrittäneet kaikin tavoin oman kylänsä
ja koulunsa kehittämiseksi. Yritteliäät ja monissa asioissa
taitavat koululaiset vuosien ajalta. Tällaiseen kylään
sen ihmisiin ja työhön heidän omassa koulussaan on ollut
hieno sitoutua. Meidän koulumme on elänyt väkevästi
ajassa mukana ja joskus tiennäyttäjänä muillekin.
Kiitos tästä ajasta!
Tällä
kertaa kohdalleni osuvat samana päivänä viimeinen koulupäivä
Menosissa ja oman pojan lakkiaiset. Siinä on tunteiden koko kirjo
vahvasti samalla kertaa.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.5.2007
Urjalan kulmilta
Rakennus tiensä päässä?
Tiedämme
kokemuksesta, että kotitalouskonetta ei useinkaan kannata korjata.
Kun kone hajoaa, suosittelee korjaaja usein uuden hankintaa, koska korjauskulut
työkustannuksineen ovat merkittävä osa uuden tuotteen
hinnasta. Keskimääräinen suunniteltu käyttöikä
on kymmenkunta vuotta.
Myös
Suomen rakennuskanta on hyvin nuorta. Urjalassakaan ei ole monta useita
satoja vuosia vanhoja rakennuksia. Vanhin lienee kivisakasti Urjalankylässä.
Nykyinen kirkko on 200-vuotias. Myös yli sata vuotta vanhoja rakennuksia
on entistä vähemmän.
Yksi on
tulossa jälleen tiensä päähän. Kirkonkylän
eli Laukeelan vanha koulurakennus ei näe neljättä elämänvaihettaaan
ainakaan nykyisellä paikallaan. Rakennus on myynnissä purkamista
ja poissiirtämistä varten. Teknisen lautakunnan yritykset
pelastaa rakennus kaatuivat tehtyihin laskelmiin.
Joku saattoi
kummastella, että mitä tarkoittaa neljäs elämänvaihe.
Alun perin talo rakennettiin lastenkodiksi. Laukeelan kansakoulu oli
sen vieressä yläkentällä, josta nyt tullaan nykyisen
koulun pihaan. Laukeelan koulu tuhoutui tulipalossa ja niinpä lastenkodista
tehtiin koulu.
Vuosikymmeniä
se toimikin siinä tehtävässä. Vuonna 1976 laulettiin
viimeinen suvivirsi harmoonin säestyksellä, koska syksyllä
toiminta alkoi nykyisessä koulurakennuksessa, joka sekin alkaa
olla jo kuulemma remontin tarpeessa. Kauan uutta koulua oli puuhattu,
ainakin kuusikymmenluvun alkupuolelta. Hanketta lykkäsivät
suunnitelmat kansalaiskoulusta, peruskoulu-uudistuksen tulo ja taisivat
kunnat markat silloinkin olla tiukoilla.
Kolmas
elämä alkoi kouluvuosien jälkeen. Talo oli kyllä
tarkoitus purkaa, mutta me muutamat nuoret teimme valituksen silloisesta
purkupäätöksestä. Valituksen käsittelyn aikana
Arolan kutomo tarvitsi lisätilaa ja niinpä sen ompelimo toimi
jonkin aikaa koulun toisessa päässä. Silloiset nuoret
halusivat talosta tilaa nuorisojärjestöille.
Vähitellen
talosta tuli kansalaisopiston piirien pitopakka. Siellä toimi ainakin
kudontapiiri, ompelupiiri, näytelmäpiiri ja korukivihiontapiiri.
Urjalan Tikka ja monet muut järjestöt kokoontuivat sen suojissa.
Viimeksi siinä toimi nuorisotyöpaja.
Talosta
suunniteltiinkin aina luonnoksiksi saakka opistotaloa, johon myös
kansalaisopiston toimisto olisi muuttanut. Lisäksi siihen olisi
tullut kunnostetut nuorisotilat. Myös sosiaalitoimi kiinnostui
tilasta ja siihen suunniteltiin päivähoitokeskusta, jolloin
se olisi tullut taas lasten käyttöön. Jossakin vaiheessa
suunnitelmasta luovuttiin ja ryhdyttiin suunnittelemaan aivan uutta
päivähoitokeskusta. Sille hankkeelle laittoi pisteen lääninhallitus,
joka piti hanketta liian kalliina ja suurena.
Muutama
vuosi sitten talo tyhjennettiin kaikista toiminnoista ja lämpö
kytkettiin pois päältä. Varastotilana se on ollut. Virkamiesjohto
ei ole ollut innostunut rakennuksen säilyttämisestä ja
uusista käyttötarkoituksista. Sen ja purkamisesta päättäneiden
luottamushenkilöiden mielestä vanhaa ei kannata korjata. Purkamista
on perusteltu myös Reikonlinnan laajentamistarpeilla.
Nyt on
siis myynti-ilmoitus lehdessä. Urjalalainen yrittäjä
oli jo tarjoutunut purkamaan ja siirtämään rakennuksen
Kokolle yrityksen toimitiloiksi. Valtuusto pisti kapuloita rattaisiin
ja vaati julkista myyntiä, odottaen näin lisäeuroja kunnan
rahakirstuun. Pian tiedämme, kuinka käy.
Kuntalaisissa
on kahdenlaista mielipidettä. osa hyväksyy purkamisen ja osan
mielestä se on kulttuuriarvojen tuhoamista. Toiset katsovat, että
se ei yksittäisenä vanhan tyylin rakennuksena sovi uusien
rakennusten väliin. Säilyttämistä puoltavat pitävät
sitä kauniina. Lauekeelan entisille koululaisille siinä on
kysymys myös nostalgiasta.
Mistäpä
tulisi nyt se pelastava yritys, joka sanoisi, että tässä
on meidän yrityksellemme sopivia toimitila ja juuri tässä
paikassa. Muutoin rakennus häviää paikalta syksyn aikana
ja kivijalkakin on tasoitettu jouluun mennessä. Aika muuttuu, mutta
muuttuvatko ihmiset.
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan
Lehti
11.5.2007
Urjalan kulmilta
Lippu salkoon äitien kunniaksi
Kuva äitienpäiviltä
on yleinen jokaisessa kyläkirjassa. Äitienpäiväjuhla
levisi koulujen myötä ympäri Suomen. Koulujen lisäksi
myös työväentaloilla, nuorisoseuran ja joskus suojeluskunnan
taloilla juhlia pidettiin. Juhlan jälkeen kokoontuivat kaikki yhteiseen
valokuvaan. Koska kamerat olivat harvinaisia tavallisilla ihmisillä
ainakin viime vuosisadan alkuvuosikymmenillä, kuvia ottivat kiertävät
kuvaajat. Miten he ehtivät useaan paikkaan saman päivän
aikana, on minulle arvoitus.
Urjalassa
ja lähiseuduilla on ollut tunnettuja valokuvaajia. Joidenkin kokoelmat
ovat tallessa ja täälläkin on ainakin Främlingin
kokoelmasta ollut esillä joitakin valokuvia. Jos teillä lukijoilla
on muistikuvia lapsuudestanne näistä äitienpäivien
ryhmäkuvien ottajista, olisin kiinnostunut kuulemaan heistä
lisää. Kun näin olen eri asioihin pyytänyt lukijoilta
palautetta, olen sitä myös saanut. Osan olen voinut hyödyntää
piankin, mutta muhimassa on myös vastaista käyttöä
varten saamaani aineistoa.
Kuvissa
on yleensä vain naisia ja lapsia, harvemmin miehiä. Yleensä
väkeä on paljon. Kuviin ei yleensä ole merkitty kuvausajankohtaa,
kuten tuli tavaksi myöhemmin koulukuvissa, joissa joku oppilaista
sai pitää taulua, jossa oli koulun nimi, luokka ja lukuvuosi.
Kyläkirjoihin näitä kuvia on laitettu ja on myös
yritetty tunnistaa kuvissa olijoita. Joku hyvämuistinen on muistanut
paljon nimiä, mutta monet kasvot ovat jääneet myös
tunnistamatta.
Äitienpäiväjuhla
oli aikanaan useille lapsille tärkeä tapahtuma, koska siellä
pääsi esiintymään. Moni laulaja, soittaja, lausuja,
näyttelijä tai puhuja on ensimmäisen kerran esiintynyt
julkisesti juuri näillä juhlilla. Väinö Linna muisti
aina mainita nimikkoreittinsä kierroksella palokunnantalon kohdalla
ensiesiintymisensä siellä pidetyssä äitienpäiväjuhlassa.
Jännittänyt oli kovasti. Silti mieleen oli jäänyt
vielä pari säettäkin esitetystä runosta.
Jos juhlissa
jännittivät lapset, niin jännittivät myös äidit.
Oman lapsen esiintyminen on aina koskettava kokemus. Muistaako lapsi
varmasti vuorosanansa? Äidit olivat ne oppineet jo kotona, jos
teksti annettiin kotiin harjoiteltavaksi. Pienimmät toistivat niitä
koulussa niin usein, että varmasti jäivät mieleen. Silti
varmaan jokainen muistaa, kun esiintyessä saattoi tulla hetkellinen
katkos ja nopea vilkaisu kaveriin tai opettajaan, jonka huulilta tai
kuiskauksesta sai avun. Jos esitykset eivät aina menneet ihan täydellisesti,
niin aitoja ne kuitenkin olivat ja ovat tulleet täydestä sydämestä.
Valkovuokot
liittyvät oleellisesti äitienpäivään ja silloin
pidettyihin juhliin. Saattoi olla niin, että eteisessä valkovuokko
kiinnitettiin juhlimaan tulleen äidin rintapieleen. Maljakoissa
niitä oli koristamassa tarjoilu- ja kahvipöytiä.
Urjalassa
pisimpään äitienpäiväjuhlaperinne on jatkunut
Menosissa. Se alkoi ennen sotia ja on jatkunut lähes katkeamatta
tähän saakka. Tällä vuosikymmenellä siirryttiin
järjestelyyn, jossa joka toinen vuosi juhlan ohjelmasta vastaa
koulu ja joka toinen vuosi kylätoimikunta. Sinä vuonna, jolloin
ei ole koululaisten vuoro järjestää äitien juhlaa
on ollut isänpäivätapahtuma. Niinpä syksyllä
oli sen vuoro ja koulun viimeisenä keväänä ohjelmasta
vastaa kylätoimikunta. Esiintymässä on kuitenkin myös
koululaisia. Jos koulurakennus jää kyläläisten käyttöön,
jatkunee perinne kylätoimikunnan voimin, kun oman koulun oppilaita
ei enää ole.
Monenlaisia
muistoja on pidetyistä äitienpäiväjuhlista jäänyt
mieleen. Kyllä opettajakin on joskus jännittänyt ja pelännyt,
että kuinkahan menee. Oppilaat ovat kummasti saaneet hengen päälle.
He ovat yllättäneet todella hienoilla esityksillä, jota
ei vielä kenraaliharjoituksissa olisi osannut odottaa.
Miesten
osuus on tarjoilu. Kakkumestarikin on useana vuonna ollut mies, kylätoimikunnan
puheenjohtaja Esko Ojala. Karjalanpiirakat on useimmiten tilattu kylän
piirakkamestarilta Pullin Eevalta. Kahvikalusto on omasta takaa. Seurakunnan
edustaja on juhlissa pitänyt loppuhartauden.
Sunnuntaina
nostetaan lippu salkoon äitien kunniaksi, heidän joita näkee
vain valokuvissa ja heidän, jotka ovat joukossamme. Kiitos äiti
ja onnea kaikille äideille!
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.5.2007
Urjalan kulmilta
Turvallisia kilometrejä
Kevät
saa aikaan monenlaista pörinää niin luonnon kuin ihmisen
toimesta. Oleellisena osana kuvaan kuuluvat motoristit ja mopopojat.
Myös autojen määrä kasvaa, kun kesäautot tulevat
liikenteeseen.
En tiedä,
onko muilla samanlaisia kokemuksia kuin minulla ja meidän kulman
muilla mukuloilla. Pärinää piti saada aikaan myös
polkupyörään. Niinpä etuhaarukkaan kiinnitettiin
vahva pahvinpalanen niin, että se hankasi pinnoihin. Näin
oli moottori valmis eikä "änkäätä"
tarvinnut tuottaa suulla. Jos halusi enemmän tehoa, kiinnitettiin,
myös takapyörään samanlainen räpätin.
Polkeminen kävi hieman raskaammaksi, mutta eihän se tahtia
haitannut.
Poikien
suuri haave on ennen viittätoista vuotta oma mopo. Merkkejä
vertailtiin ja vertaillaan. Oma on tietenkin paras. Ennen mopot taisivat
olla samankokoisia, mutta nyt niitä on sekä pieniä että
niin suuria, ettei niitä moottoripyörästä koon perusteella
erota.
Kaikki
eivät osta uutta mopoa, koska käytettyjäkin markkinoilta
löytyy. Mopon käyttöaika on loppujen lopuksi aika lyhyt.
Kuusitoistavuotiaana osa siirtyy kevariin eli kevytmoottoripyörään.
Siitä on autoaikaan enää pari vuotta.
Tytöt
eivät ole ollenkaan niin innokkaita mopoilijoita kuin pojat. Kyyti
tarkalla kyllä kelpaa. Nykyisin tytöille hankitaan joskus
skootteri ensimmäiseksi moottoroiduksi menopeliksi.
Jokainen
moposukupolvi valloittaa entisten paikat, koska ovat pientä ihailua
tuntien seuranneet menoa siinä vaiheessa, kun itse eivät ole
päässeet kaasukahvaa vääntämään.
Mopoilijat liikkuvat usein porukalla. Joillakin kulmilla asukkaat saavat
tottua ilta illanperään pärräykseen. Vaikuttaa siltä,
että kaikissa menopeleissä äänenvaimentimet eivät
toimi tarkoituksella.
Kun liikutaan
porukalla, tulee myös kilpailua ja näyttämisen meininkiä.
Ajetaan kilpaa, poltetaan kumia, keulitaan ja tehdään muita
temppuja. Jotta mopo kulkisi nopeammin, tehdään virityksiä.
Ne voivat tulla kalliiksi sekä mopoilijalle että vanhemmille.
Joka kevät uutiset kertovat, kuinka liian lujaa kulkeva mopo on
poliisin ratsiassa menettänyt kilpensä. Seurauksena ovat kovat
sakot ja vakuutusmaksut ja ajokortin saaminen saattaa siirtyä.
Mopoilijaltakin vaaditaan nykyisin oma ajokortti.
Moottoripyörät ovat isompien poikien menopelejä. Usein
kuume iskee myös myöhemmällä iällä. Siinä
on osalla kaipuuta omaan nuoruusaikaan. Toisilla ei ole sen ajan ajokokemusta,
mutta varallisuutta on kertynyt sen verran, että pyörän
pystyy hankkimaan ja maksamaan melko kalliit vakuutusmaksut.
Urjalan
motoristeilla on monien muiden paikkakuntien harrastajien tavoin säännöllinen
kokoontumispäivä, jolloin kokoonnutaan sovittuun paikkaan.
Siellä päätetään sitten siitä, mihin kulloinkin
suunnistetaan. Keväisin ja kesällä järjestetään
eri puolilla maata kokoontumisia, joihin moottoripyöräilijöitä
kerääntyy satamäärin erilaisten teemojen ympärille.
Järjestäytyneiden
motoristien kunniaksi on sanottava, että he ovat tottuneita liikkumaan
maantiellä. Heillä on kokemusta myös autoilijana, joten
he tietävät miten menetellä kohdatessa tai ohittaessa.
Usein porukka ajaa muodostelmassa, joka antaa tietynlaista turvaa sekä
motoristeille että myös autoilijoille. Enemmän vaaratilanteita
synnyttävät yksittäiset kaaharit.
Meidän
useimpien kannattaa kuitenkin pysytellä auton ratissa. Tosin kuntoilumielessä
ja kesäaikaan muutenkin polkupyörä on ihan kätevä
menopeli. Niitäkin on joka lähtöön. Vaihteiden ja
erikoisuuksien määrässä vain mielikuvitus on rajana.
Meille tavallisille riittää muutama vaihde helpottamaan ylämäkinousua.
Kolmivaihteisessa on vielä turvallinen jalkajarru. Pitkiä
pyöräretkiä taivaltavat tarvitsevat varmaan vaihteita
ja varusteita enemmän. Kypärä on myös pyöräilijän
tärkein turvavaruste.
Liikenteessä
on tilaa kaikille. Tietenkin kaksipyöräiset ovat aina heikommassa
asemassa kuin autoilijat. Aina kannattaa muistaa, ettei tartuntapinta
tiehen ole kovin iso. Autoilijalla se on neljä kämmenellistä.
Motoristilla se on kaksi ja pyöräilijällä korkeintaan
yksi kämmenleveys. Sadekelillä pito heikkenee huomattavasti
hyvilläkin renkailla. Toivotaan turvallisia ajokilometrejä
niin pienille kuin suurille kuskeille.
Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.4.2007
Urjalan kulmilta
Paperitouosta käytännön töihin
Kevät
on toukotöiden aikaa niin pihoissa, puutarhoissa kuin maatiloilla
ja usein metsissäkin. Maatilan toukotyöt ovat tuloksen kannalta
kaksijakoiset. Ensin tehdään paperitouko ja sitten varsinainen
touko pelloille. Kummankin pitää onnistua, jotta voi päätyä
taloudellisesti kannattavaan tulokseen.
Suomessa
paperitouko on tehtävä huhtikuun loppuun mennessä. Varsinaisille
kylvötöille annettu aika vaihtelee vuosittain, koska viimeisen
kylvöpäivän päättävät Brysselin ja
Helsingin virkamiehet. Luonnonoloille hekään eivät voi
mitään.
Paperitouolla
tarkoitan sitä paperinippua, joka on toimitettava kunnan maataloussihteerille.
Hakuohjeita ja lomakkeita on tullut lähes kymmenessä eri lähetyksessä.
Nyt en ole laskenut sivumääriä, mutta kyllä niitä
tiheästi laadittuja tekstejä on paljon. Joka vuosi keksitään
myös uusia käsitteitä, joten kyllä siinä virkakielessä
tavaamista riittää sellaisellekin lukijalle, joka on paljon
eleässään ehtinyt lukemaan erilaisia tekstejä.
Viljatilalla
kaikki on yksinkertaisempaa kuin karjatiloilla, joilla eläinten
luettelointi, määrien muutokset, lannankäyttö, rehuntuotanto
ja monet muut yksittäiset määräykset merkitsevät
huomattavaa vuotuista työmäärää papereiden
ja tietokoneiden äärellä.
Nyt on
alkamassa taas uusi ohjelmakausi 2007-2013. Se tarkoittaa sitä,
että on sitouduttava uusiin viideksi vuodeksi sitoviin määräyksiin.
Oikeusturvan kannalta on haastavaa se, ettei nimeä paperiin vetäessä
tiedä, mihin sitoutuu, koska Suomi ja komissio eivät ole päässeet
sopimukseen tai kaikkia Suomen esityksiä ei ole vahvistettu.
Ympäristötuen
perustoimenpiteiden lisäksi oli valittavana useampia valinnaisia
toimenpiteitä kuten: "vähennetty lannoitus, typpilannoituksen
tarkentaminen peltokasveilla, ravinnetaseet, peltojen kasvukunnon parantaminen,
lannan levitys kasvukaudella, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys
ja kevennetty muokkaus, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys, peltojen
tehostettu talviaikainen kasvupeitteisyys, viljelyn monipuolistaminen,
laajaperäinen nurmituotanto ja kerääjäkasvien viljely"
Näistä
voi näillä meidän leveyksillä valita yhdestä
neljään vaihtoehtoa. Erityisesti seuraavien ympäristötuen
lisätoimenpiteiden kohdalla on vielä epäselvyyksiä:
viljelyn monipuolistaminen, peltojen kasvukunnon parantaminen sekä
ravinnetaseet. Ne ovat juuri niitä, joita viljelijät ovat
eniten valinneet. Hakuajan jälkeen voi tiettävästi tehdä
uudet valinnat. Osa valinnaisista saatetaan liittää pakollisiksi
toimenpiteiksi.
Joissakin
valinnoissa ennen kylvöjä pitäisi tehdä maasta esimerkiksi
typpimäärän analyysi. Tarvittavia välineitä
määrittämiseksi ei ole ollut kuitenkaan pitkään
aikaan saatavissa. Ennen EU-aikaa annettiin ymmärtää,
että jäsenyyden myötä saataisiin pitkäjänteisyyttä
ja ennustettavuutta. Käytännössä on edelleenkin
niin, että muutoksia tulee vuosittain ja syksyllä ei tiedä
seuraavasta keväästä - tänä vuonna ei anomusvaiheessakaan
- mitä tuleman pitää, mikä käy ja mikä
ei.
Kaikesta
ei voi syyttää EU:ta, sillä sormensa on pelissä
myös suomalaisilla ideanikkareilla ja byrokraateilla. Yhä
enemmän tässä alkaa varmistua käsityksessä,
että vähän joka alalla hallinnossa pitäisi olla
käytäntö, jossa aika ajoin palattaisiin kenttätyöhön
määräajaksi. Arjesta vieraantuu vallan kammareissa, olivatpa
ne sitten kuntakeskuksessa, maakunnassa, Helsingissä tai Brysselissä.
Tämän
luettuaan, joku voi ajatella, että aina ne viljelijät rutisevat
tai, että se leikin kestäköön, joka leikkiin ryhtyy.
Kun viljelijät ryhtyvät paperitouosta käytännön
kylvöihin, näkyvät tulokset pian suomalaisessa maisemassa
hoidettuina ja kauniina peltoina. Kasvu antaa monia kauniita värisävyjä
luontoon koko kasvukauden ajan. Keto, haka ja niittykään eivät
säily hoitamatta. Sen olemme voineet havaita, kun karjatalous on
vähentynyt. Toukomies ja kylväjänainen on luonnon liittolainen.
Tämän päivän kunniakansalaiset sotaveteraanit puolisoineen
mahdollistivat aikanaan myös tämän meille suomalaisille.
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.4.2007
Urjalan kulmilta
Tietopaketti Linnasta
Keskiviikkona
avattiin yleisölle Väinö Linna-tietopankki. Sen on nimikkoseura
toteuttanut professori Yrjö Varpion Linnan elämäkerran
kirjoittamisen yhteydessä kertyneestä materiaalista. Opetusministeriö
on rahoittanut hanketta.
Tietopankista
voi Internetissä seuraavien otsikoiden alta saada tietoa Väinö
Linnan tuotannosta: teokset, käännökset, artikkelit,
arvostelut, kirjallisuus, lehtihaastattelut ja Bragen arkisto. Väinö
Linnan seuran omilla sivuilla on lyhyt luettelo kirjailijan elämänvaiheista.
Tietopankki
on ainakin avattaessa vain suomenkielinen. Mainittuun Bargen arkistoon
on kerätty ruotsiksi Linnan kirjoitusten, teosten arvostelujen,
lehtihaastattelujen, yleisönosastokirjoitusten, henkilöhaastattelujen
ja kirjailijaa koskevien artikkelien otsikot ruotsiksi. Mielestäni
olisi tärkeää, että tietopankista saisi tietoa myös
muilla kielillä.
Tietopankissa
on runsaasti luetteloita teoksista, niiden käännöksistä,
arvosteluista ja lehtikirjoituksista. Selkeä puute on se, ettei
yhtäkään artikkelia pysty lukemaan Internetin välityksellä.
Otsikoita ei ole siis linkitetty itse artikkeliin. Eli jos tietopankkia
selaileva haluaa tietää mitä Väinö Linna kirjoitti
artikkelissaan: "Urjalan ja kirjallisen tuotantoni suhteet. Urjalan
Sanomat 10.8.1978.", pitää etsiä jostakin mainittu
lehti. Silloin pitää tietää, mistä lähtee
sitä etsimään.
Varmaan
ainakin osa aineistosta olisi voitu sisällyttää tietopankkiin.
Suurin este on ollut varmaan tekijänoikeudet. Samasta syystä
tietopankista on ainakin tässä vaiheessa turha etsiä
kuvia. Samoin puuttuvat luettelot elokuvista, radio- ja televisiohaastatteluista,
äänikirjoista ja muista tallenteista. Ehkä yleisradio
voisi saattaa tämän materiaalin omalta osaltaan suuren yleisön
käyttöön, kootusti Väinö Linnan nimen alla
omassa arkistossaan koska materiaalia on paljon. Myös Pertti Virtaranta
on haastatellut paljon Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa varten.
Nykyaikaa
olisi myös linkkipankki, jonne koottaisiin Linnaa hänen teoksiaan,
elämäänsä ja toimintaansa koskevat linkit. Tällä
tavalla saataisiin aikaan kattava verkosto. Kun hankkeeseen on käytettävissä
10 000 euroa, odottaisi sillä saatavan aikaan enemmän.
Ulkoisesti
sekä seuran että tietopankit sivut ovat selkeät ja visuaalisesti
näyttävät ja silmää miellyttävät.
Sivujen teknisestä toteutuksesta ja päivityksestä vastaa
seuran jäsensihteeri Simo Laitakari. Sivuille pääsee
Internet-osoitteella: www.vainolinnanseura.fi, tai www.pentinkulmanpaivat.fi.
Seuran
uudistetulla sivustolla esitellään seuran ajankohtaisia asioita
ja tapahtumia, hallintoa, historiaa ja yhteystiedot. Pentinkulman päivät
otsikon alta löytyvät viimeiset tiedot tulevien päivien
ohjelmasta. Ehkä sinne kannattaisi koota myös edellisten päivien
ja vuosien aiheet sekä luettelot pidetyistä esitelmistä
ja puheista.
Kesällä
seura julkaisee oman historiansa, joka on ollut usean vuoden työn
alla. Joulukuussa on kulunut kolmekymmentä vuotta seuran perustamisesta.
Toiminnanjohtaja Heidi Koivulan kirjoittama kirja julkaistaan Koskelan
torpalla kesäkauden avajaisissa juhannuksen alla.
Tämän
vuoden Pentinkulman päivien teema on: "Kirjailijan roolit
ja naamiot". Pääjuhlassa esiintyvät mm kansanedustaja
Erkki Tuomioja ja koijärveläislähtöinen nuori kirjailija
Vilja-Tuulia Huotarinen. Tuomioja valottaa teemaa isoäitinsä
Hella Vuolijoen kautta.
Pentinkulman
päivät sai opetusministeriöltä vain 7000 euroa valtionavustusta.
Se on käsittämättömän vähän. Valtakunnallisia
merkittäviä kirjallisuustapahtumia on vähän. Näyttää
siltä, että valtakunnallisesti avustettavien listalla pärjäävät
hyvin erilaiset musiikkitapahtumat. Ehkäpä tuore lounaishämäläinen
ministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka on ollut tuttu kävijä
päivillä, voi vaikuttaa tähänkin asiaan. Onnea uuteen
tehtävään! Ministerin toimialan hän tuntee monipuolisesti
eri näkökulmista.
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.4.2007
Urjalan
kulmilta
Mikael Agricola aikansa suurmies
Kun Mikael
Agricola on ainoa keskiaikainen suurmiehemme, palaan hänen vaiheisiinsa
vielä. Osallistuin toisena pääsiäispäivänä
pääjuhlaan Turussa. Huhtikuun yhdeksäs on Agricolan kuolinpäivä.
Syntymäpäivää, eikä edes vuottakaan tiedetä
tarkasti. Se on oikeastaan ihme, koska merkkimies itse kirjoitti ja
julkaisi kymmenkunta kirjaa. joukossa myös Rukouskirja, jossa oli
laaja kalenteriosa.
Katolisena
aikana ei syntymäpäivällä ollut niin suurta merkitystä
kuin nykyisin. Silloin nimipäivä oli tärkeämpi.
Nimi lapselle annettiin jonkun pyhimyksen mukaan ja näin nimipäivänä
juhlittiin ensisijaisesti pyhimystä. Agricolan etunimi tuli hänen
syntymäpitäjänsä Pernajan kirkon suojeluspyhimyksen
Mikaelin mukaan. Sukunimen hän sai vasta Viipurissa koulussa. Ajan
tavan mukaan se oli latinaa. Agricola tarkoittaa maanviljelijää,
joka oli hänen isänsä ammatti.
Ehkä
joitakin kiinnostaa, kävikö hän aikanaan täällä
Urjalassa. Se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä.
Hänen teki paljon matkoja seurakuntiin olleessaan Turun tuomiokapitulin
kirjurina ja kanslerina sekä piispana. Teologian tohtori Jyrki
Kuusela on selvittänyt, että syntymäpitäjän
Pernajan, koulukaupunki Viipurin, työpaikkansa Turun ja kuolinpaikkansa
Kuolemajärven lisäksi 55 paikkakuntaa liittyy todistettavasti
hänen elämäänsä, toimintaansa ja elantoonsa.
Urjalasta ja lähiseudun muista seurakunnista hän sai palkkaansa
kuuluvia piispan kymmenyksiä. Lisäksi on 44 sellaista paikkakuntaa,
jotka ovat matkareittien varrella ja Agricola on näin voinut niissä
piipahtaa tai oleskella.
Koulussa
historiantunneilla pyrimme liittämän aina kulloinkin käsiteltävään
asiaan myös oman paikkakunnan historiaa. Niinpä aikanaan paikallishistoriakansioon
liitimme Urjalan Sanomissa olleen Arvo Kytölän artikkelin
kenraalikuvernööri Pietari Brahen vierailusta Urjalassa. Juttu
on oikein hyvä ja kuvaa tarkasti miten asiat olisivat voineet tapahtua.
Sitä en vieläkään tiedä, mitkä ovat Kytölän
lähteet. Hän oli värikäs sanankäyttäjä
ja saattoi laittaa joukkoon joskus omaansakin. Toisaalta hän ei
aikanaan itseoppineena saanut sitä arvostusta, jota olisi ansainnut.
Mutta kukapa olisi profeetta omalla maallaan.
Agricolakin
joutui arvostelun kohteeksi niin elinaikanaan kuin sen jälkeen.
Rukouskirjaansa hän on sisällyttänyt turhantakoille arvostelutuomareille
seuraavat riimit: "Niin kuin sokea erottaa värit, niin tyhmät
kirjoja ymmärtävät. Yksi sanoo: "Tässä
on väärää", toinen moittii ilman määrää,
kolmas hylkii, kaikki sylkee." Edelleen hän puolustaa uranuurtajatyötään:
"Eikö kaikki ole alussa heikkoa". Sitten hän kehottaa
moittijaansa tekemään paremman, mikäli taitaa. Huumoriakin
löytyy: "Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä
on jokunen vika."
Teemavuoden
pääjuhla Turussa oli mielenkiintoisesti toteutettu läpileikkaus
Agricolan elämästä lapsuudesta, opiskeluajoista, työntäyteisistä
vuosista, kuolemaan päättyneestä rauhanneuvottelu-matkasta
ja päätymisestä patsaita saaneeksi suurmieheksi. Vaikka
juhla kesti kaksi tuntia, oli usein juhlissa puuduttaviksi koetut puheet
nivottu tarkasti rajaten kuhunkin päähenkilön elämänvaiheeseen.
Moni muukin juhla olisi mielenkiintoinen, jos tuttua kaavaa uudistettaisiin
rohkeasti.
Koulussa
ovat oppilaat tehneet innostuneina Agricolan aviisia. Se on yksi juhlavuoden
kilpailuista kouluille. Tarkoituksena on saada aikaan Agricolan vaiheita
ja elämäntyötä valottava lehti.
Mainitussa
pääjuhlassa jaettiin lukioiden kilpailun suomen kielen olympialaisten
palkinnot parhaille suomalaisille, maahanmuuttajille ja virolaisille
lukiolaisille. En tiedä ottivatko Urjalan ja lähiseudun lukiot
osaa tähän kisaan.
Kaikkiin
teemoihin ja merkkipäiviin kouluissa ei ehditä osallistua.
Välillä tuntuu, että Helsingissä opetusviranomaiset
ovat vieraantuneet koulun arjesta, kun kuvittelevat siellä ehdittävän
toteuttaa milloin mitäkin teemaa. Oma kielemme on kuitenkin aina
muistamisen arvoinen asia, oli sitten juhla tai arki.
Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.4.2007
Urjalan kulmilta
Luomisen tuskaa ja runsaudenpulaa
Täytyy
myöntää, että ajatus tuppasi välillä karkaamaan,
kun viime sunnuntaina kirkossa luettiin Agricolan ajan ja kielen mukaisia
pitkiä rukouksia. Taisi olla jonkun kanssa puhetta myös siitä,
ettei ollut ihme, että unilukkaria tarvittiin ennen muinoin, kun
saarnatkin saattoivat kestää pari tuntia.
Kirkossa
oli paljon väkeä Urjalasta ja muista Sääksmäen
rovastikunnan seurakunnista. Erilaisuus taitaa kiinnostaa. Toisena pääsisäispäivä
samaan tunnelmaan voi päästä television välityksellä,
kun Turun tuomiokirkosta tulee Mikael Agricolan juhlavuoden jumalanpalvelus.
Jumalanpalveluksen
ja muiden kirkollisten toimitusten kaavat ja sisällön määrää
kirkkokäsikirja. Agricolan aikaiset tekstit olivat yksityiskohtaisia
ja varsin tomerasti kohti käyviä. Joku voisi tästä
päätellä suolan käyneen mauttomaksi nykykielisissä
versioissa.
Paljon
on ehtinyt äidinkielemme muuttua vuosituhannen puolikkaassa. Puhuttu
ja kirjoitettu kieli muuttuu kaiken aikaa. Omana elinaikanamme emme
muutosta aina huomaa, koska muutokset tapahtuvat vähitellen ja
huomaamatta. Osa sanoista jää pois käytöstä.
Jotkut sanat saavat uuden merkityksen. Uudissanoja tulee niin lainoina
kuin varta vasten kehiteltyinä vastineina vierassanoille.
On varsin
perusteltua puhua äidinkielestä. Suomalaisilla kansannaisilla
on ollut hyvä ja monipuolinen puhutun kielen sanavarasto. Miettikääpä
vain tuttavapiiriänne, niin keksitte aika pian sellaisia. jotka
ovat olleet hyviä suustaan, kuten tavataan sanoa ihan myönteisessä
mielessä.. Sellaisiakin varmaan löytyy, jotka ovat osanneet
sen toisenkin puolen.
Äidiltä
useimmat opimme ensimmäiset sanat. Opimme kuuntelemalla, matkimalla
ja toistamalla. Yksittäiset sanat kasvavat vähitellen lauseiksi.
Puhumisen oppimisen jälkeen opitaan lukemaan ja vihdoin kirjoittamaan.
Kirjoittaessaan
ihmisen on myös pakko ajatella. Kirjoittamisella on terapeuttinen
merkitys. Tuhannet ovat purkaneet tuntojaan päiväkirjoihin,
pöytälaatikkoon tai sinikantisiin vihkoihin. Kirjeet on kohta
korvattu sähköpostilla.
Lehteen
kirjoittavalla on monia mahdollisuuksia muotoilla sanottavansa. Sanottavansa
voi laittaa tekstiin. Jotkut pystyvät laittamaan sen myös
rivien väliin ja vielä useammat ovat juuri sieltä löytävinään
oleellisimman. Tekstin pitää olla selkeää ja ymmärrettävää.
Silti saman tekstin voi tajuta monella tavalla, koska lukijan omat kokemukset
ja ajatukset suodattavat luettua.
Maanantaina
tuli kuluneeksi 25 vuotta ensimmäisen Urjalan kulmilta palstan
ilmestymisestä. Siitä alkaen ne ovat ilmestyneet perjantaisin
kerran viikossa. Tarkkaa lukumäärä en ole selvittänyt,
mutta yksinkertaisella laskutoimituksella päädyin lukemaan
1250.
Yleensä
torstaiaamuisin ennen kouluun lähtöä olen kirjoittanut.
Alkuun teksti lähti linja-autolla Forssaan. Nyt se lähtee
sähköpostina. Kirjoituspaikka on vaihtunut. Aloitin Menosissa
koululla asuessani, hetken asuimme rivitalossa Laukeelassa ja nyt tekstit
syntyvät täällä Huningolla.
Ihmiset kysyvät aina, että mistä keksin aiheet. On myönnettävä,
että joskus olen istunut koneen ääreen ja vasta siinä
olen saanut ajatuksen. Onko se sitä luomisen tuskaa? Joskus on
taas runsaudenpulaa, sanottavaa olisi monista asioista.
Jotkut
ovat kertoneet, että perjantaisin he aloittavat lukemalla ensin
tämän palstan. Toiset taas lukevat satunnaisesti. Palautetta
saan jatkuvasti eri muodoissa ihmisiä tavatessa, puhelimella, joskus
kirjeillä ja nykyisin sähköpostilla. Palaute on tärkeää.
Kiitos siitä!
Varmaan
on niitä, jotka haluaisivat kirjoitettavan toisella tavalla. Juutalaisten
ylipapitkin sanoivat aikanaan Pilatukselle: "Älä kirjoita:
'Juutalaisten kuningas.' Kirjoita, että hän on sanonut: 'Minä
olen juutalaisten kuningas.'" Pilatus vastasi: "Minkä
kirjoitin, sen kirjoitin."
Niinpä
niin. Omalla nimellä kirjoittaessa oma paita on aina pyykissä.
Hyvää pääsiäistä!
Seppo Pirhonen
___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
30.3.2007
Urjalan kulmilta
Heräämisen aika
Täytyy
sanoa, että tulin murheelliseksi kuin luin viimeviikkoisesta Urjalan
Sanomista kunnanjohtaja Hannu Maijalan kirjoituksen mustapukuisista
salkkumiehistä. Murhe ei tullut niinkään kirjoituksen
sisällöstä, vaan siitä asenteesta, josta se kertoo.
Kunnanjohtaja on luopunut itsenäisen Urjalan kunnan puolustamisesta,
tehtävästä, joka oli yksi keskeinen peruste siihen, että
juuri hänet valittiin kunnanjohtajaksi.
Mainitussa
yleisönosastokirjoituksessa Maijala tarkoitti mustapukuisilla salkkumiehillä
valtion edustajia, jotka tulevat kuntaan mukanaan valmiit suunnitelmat
kuntaliitoksesta ja rajusta palvelujen karsimisesta. Kirjoittaja päättää
näin: "Pahoin pelkään, että nykyisellä
kehityksellä salkkumiehet koputtavat Urjalan kunnan ovea lähivuosina."
Maijala
luetellee ne perusteet, joilla valtio voi puuttua huonosti hoidettujen
kuntien tilaan. Urjalan osalta hän kertoi tilanteen kunkin kriteerin
osalta. Aivan oikein hän totesi myös sen, että kuntien
ahdinko on pääosin valtion aiheuttama.
Järkyttävin
asiatieto kirjoituksessa oli, että erikoissairaanhoidon kustannukset
kasvoivat 19 prosenttia vuodessa. Vuosikasvu terveyden- ja vanhustenhuollossa
on ollut aiemmin viisi prosenttia. Kunnanjohtaja on useammallekin valtuustolle
budjetti- tai tilinpäätöskokouksessa kertonut, että
näin vain on, eikä asialle voi tehdä mitään.
Samalla hän on jatkanut, että ainoa paikka, jossa voidaan
säästä, on kyläkouluverkko.
Vuosi sitten
Urjalan, Kylmäkosken ja Viialan yhteiseen perusterveydenhuollon
kuntayhtymään liittyi Toijala. Tämän vuoden alusta
Toijala ja Viiala yhtyivät Akaaksi. Olen jo aiemmin kertonut, että
Toijala sai kolminkertaisesti palautusta siihen nähden mitä
Urjala joutui maksamaan erikoissairaanhoidosta. Olisiko tämä
seurausta siitä, että toimintoja ollaan keskittämässä
Toijalaan myös perusterveydenhuollossa. Viimeinen esimerkki on
röntgentoimintojen siirto tulevana syksynä.
Urjalassa
otetaan vuodessa 2000, tai jos luku olisi keskimääräinen
eli jokaista suomalaista kohden yksi kuva vuodessa, tarkoittaa se, että
urjalalaiset tekisivät 2000-5000 turhaa käyntiä ensin
Urjalan terveyskeskukseen ja menisivät sitten kuvaan Toijalaan.
Urjala maksaa molemmat käynnit. Lisäksi asiakas maksaa matkan
ja ehkä joillekin Kela osan siitä.
Olen aiemmin
kirjoittanut myös siitä, että Urjalassa olisi aika uudistaa
kunnan laskentatoimi. Ennen jokaista päätöstä pitäisi
olla kustannukset laskettuna esillä olevista vaihtoehdoista. Luottamushenkilöiden
ei pidä päättää mutu-tuntumalla. Valmistelijoiden
ei pidä perustella mutu-tuntumalla. Paljonko kunta säästää
puhelinkeskustoiminnan siirtämisellä Valkeakoskelle. Onko
säästö lehdissä ja esityslistoissa luvattu 50 prosenttia?
Nyt on
aika valtakunnallisesti, maakunnallisesti, seutukunnallisesti ja Urjalassa
tarttua sekä perusterveydenhoidon että erikoissairaanhoidon
käytänteiden uudistamiseen. On otettava oppia niistä
kunnista, jotka ovat ajatelleet asioita uusiksi, Vanhassa pitäytyminen
ajaa meidät haaksirikkoon. Väärät korjausliikkeet
voivat nopeuttaa haverin tuloa.
Pitää
myös miettiä sitä, että olemmeko oikeassa seutukunnassa.
Valkeakoski on vielä taloudellisesti vahva ja se ei aidosti tarvitse
työnjakoon perustuvaa yhteistyötä. Sen hoitamina palvelumme
maksavat usein meille enemmän kuin itse järjestäen ja
tuottaen.
Kunnanjohtajan
työ näyttää olevan Urjalassakin yksinäistä
työtä. Siitä kertovat viimeaikaiset esiintymiset julkisuudessa.
Hannua ei pidä jättää yksin. Hän tarvitsee
kaikkien apua itsenäisen Urjalan kunnan ja sen palveluiden puolustamisessa.
Kun valtuusto on määritellyt tavoitteeksi itsenäisen
Urjalan, on siihen sitouduttava myös virkamiesten.
Tarvitaan
myös poliittista johtajuutta luottamushenkilöiltä. Uusia
avauksia on nähty kovin vähän, vanhan valmistelun toistoa
kylliksi. Nyt paikat on lunastettava ja käytettävä urjalalaisten
hyväksi. Politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitamista. Se on
mahdollisuuksien taitamista. On aika herätä.
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.3.2007
Urjalan kulmilta
Sisäpolitiikka kääntyi rajusti
Saattaa
olla, että käytyjen eduskuntavaalien seurauksena Suomen sisäpolitiikassa
tapahtui merkittävä käänne. Keskusta säilyi
suurimpana ja kokoomus ohitti sosialidemokraatit. Vasemmiston kokonaiskannatus
on vajaa kolmannes. Mauno Koiviston teoria siitä, että 25
prosentin kannatuksella SDP voi Suomessa käyttää puolet
valtaa, on toiminut tähän asti. Nyt on aistittavissa muutos.
Kokoomus
pohjusti neljän vuoden aikana taitavalla taktiikalla vaalimenestyksen.
Se haastoi kunnallisvaaleissa demarit. Presidentinvaaleissa Niinistö
haastoi Halosen ja näissä eduskuntavaaleissa he haastoivat
demareita. Tarkoituksena oli saada päähuomio näin mediassa
itselle ja demareille. Rakennettiin vastakkainasettelua, vaikka mainoksissa
luki, että sen aika on ohi.
Myös
demareille tämä taktiikka sopi. Hyvän hallitusyhteistyön
takia ja pääministerin suosion takia oli vaikea haastaa keskustaa.
Toisaalta he eivät voineet tehdä kuin Ville Itälä
neljä vuottaa sitten eli jäädä pääministerin
ja oppositiojohtajan varjoon. Pitämällä kokoomusta pääkilpailijana
demarit antoivat sille myös mahdollisuuden. Oppositio lupaa aina
enemmän kuin hallituspuolueet. Oppositio toisti toistamasta päästyään
teemojaan. Menneen maailman ajattelusta oleva SAK:n mainos sai vasemmiston
kannattajien asemasta liikkeelle kokoomuksen kannattajat. Alhainen äänestysprosentti
sinetöi kokoomuksen menestyksen.
Jää
nähtäväksi onko kokoomus uudistunut neljän vuoden
aikana niin, että se hallituksessa kykenee kohtaamaan yhteiskunnan
todelliset haasteet. Usein neljä vuotta on liian lyhyt aika. SDP:lla
on nyt paitsi jälkipyykin myös uudistumisen aika.
Keskusta
sai vaaleissa muistutuksen siitä, että maaseudusta täytyy
pitää huolta. Kuntien kaavamaiset yhdistämiset ja suuruuden
ihannointi eivät tunnu hyvältä niistä, jotka ovat
kokeneet keskustan olevan pienten puolella. Toivottavasti edes yksi
ministeri on tyypillisestä maaseutukunnasta.
Pirkanmaalla
vain kolme kansanedustajaa on Tampereen keskusseudun ulkopuolelta: Klaus
Pentti Hämeenkyröstä, Tero Rönni Mäntästä
ja Arto Satonen Vammalasta. Urjalasta katsoen maantieteellisesti lähin
on Pertti Salovaara Lempäälästä. Pirkanmaan ja koko
Suomen äänikuningatar Marja Tiura on kotoisin Kylmäkoskelta.
Voiko kokoomus sivuuttaa hänet ministeripostilta. Ei voi, "jos
vaalitulosta kunnioitetaan".
Urjalassa
oli Pirkanmaan alhaisin äänestysprosentti. Me emme ole vielä
löytäneet pirkanmaalaisista sitä oikein omaa. Sama näkyi
Punkalaitumella, jonka asukkaat nyt äänestivät ensimmäistä
kertaa uudessa piirissä. Seuraavissa vaaleissa Urjalasta tulisi
olla varteenotettava ehdokas.
Hiihtoloman
aikana pistäydyin torilla seuraamassa vaalimeininkiä. Entinen
opettajani Jorma Tähtinen kysyi, että mitenkähän
Urjalassa oppikoulua käyneistä ehdokkaana olevat pärjäävät.
Esitin silloin arvion, että ainoana Sanna Perkiöllä on
läpimenomahdollisuudet. Helsingissä hänet sitten valittiinkin.
Hänen isänsä tapasin vaalien aattona. Kuohujuoma taisi
olla ostoskorissa. Eikä siis aiheetta, vaikka hän pankinjohtajan
tapaan sanoikin, että siellä se tuhlaa rahojaan kalliiseen
kampanjaan. Sanoin hänelle, ettei nykyvaaleissa ilman pärjää.
Minuakin
kysyttiin viime keväänä ikään kuin vanhasta
muistista ehdokkaaksi. Lupasin lähteä, jos hommaavat kampanjarahaa
50 000 euroa. Eivät saaneet ilmeisesti kokoon tai eivät pitäneet
sen arvoisena. Rahalla ei pääse edustajaksi, mutta kunnon
kampanja maksaa, jos tosissaan haluaa yrittää. Muistutan vielä
kaikkia ehdokkaaksi haluavia, että vaalilaskut kannattaa maksaa
ennen vaalitulosta. Jos ei pääse läpi, mikään
ei tunnu turhemmalta kuin maksaa ikään kuin hukkaan mennyttä.
Lopuksi
lunastan lupaukseni. Sata vuotta sitten pidetyissä vaaleissa Urjalan
vaalitulokset olivat seuraavat. Äänestysprosentti oli korkeampi
kuin nyt el 70,4 prosenttia. Pitäisikö meidän hävetä?
Ääniä saivat SDP 60,1 prosenttia(nyt 23,9%), suomalainen
puolue 18,8 %(nyt kokoomus 23,1 %), nuorsuomalainen puolue 14,2 % ja
ryhmä muut 6,8 %. Nykyisistä puoleista puuttui monta pienpuoluetta
ja keskusta. Hylättyjä oli 25 ääntä.
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.3.2007
Urjalan kulmilta
Turvallisuus on tärkeä asia
Valtion
paikallishallintoa on uudistettu (lue on purettu) viime vuosikymmenen
alusta alkaen parissa aallossa. Ennen näitä muutoksia Urjalassa
oli oma nimismiespiiri poliiseineen, veropiiri, posti, kela ja joitakin
muitakin eri alojen toimijoita.
Yhdeksänkymmentäluvulla
toteutettiin kihlakuntauudistus. Silloin Urjalasta lakkautettiin oma
nimismiespiiri ja siirryimme Valkeakosken poliisipiiriin. Kahdeksankymmentäluvun
alussa poliisi oli saanut Urjalassa ajanmukaiset tilat. Urjalalaisten
poliisien työhönmenopaikaksi tuli ensin Toijala ja sittemmin
Valkeakoski. Käytännössä tämä on merkinnyt
sitä, että Urjalassa asuvien poliisien määrä
on kaiken aikaa vähentynyt. Pieni palveluyksikkö on palvellut
kuitenkin meitä tärkeissä asioissa Urjalassa.
Nyt puuhataan
vuoden 2009 alussa voimaan tulevaa muutosta, jolla myös Valkeakosken
kihlakunta yhdistetään poliisitoimen osalta Tampereen poliisilaitokseen.
Tampere vastaa suunnitelman mukaan lähes koko Pirkanmaan poliisiasioista.
Saman kaavan mukaan uudistus etenee myös Hämeessä, jossa
Forssa menettää poliisilaitoksen Hämeenlinnaan.
Urjalan
kunnanhallituksella ei ollut maanantaisessa kokouksessaan huomautettavaa
suunnitelman osalta. Toivomuksena se esitti poliisin palvelupisteen
säilyttämistä poliisilaitoksen eteläisimmässä
kunnassa. Samalla se korosti, että poliisin pitäisi näkyä
laajassa kunnassa.
Valmistelutyöryhmä
painotti omassa esityksessään myös näkyvyyttä
ja alueellisen tasa-arvon merkitystä. On selvää, että
jäljelle jäävät 29 poliisipiiriä merkitsevät
huomattavaa toimintojen keskittämistä. Samalla työpaikat
tulevat keskittymään keskuspaikkoihin kuten kävi edellisessäkin
muutoksessa.
Veropiirin
lakkauttaminen vei myös paljon työpaikkoja. Verotoimistomme
siirtyi Toijalaan ja nyt silläkin toimialalla keskittäminen
jatkuu. Toisaalta verotuksessa on kehitetty järjestelmiä,
joilla asiakkaita pystytään palvelemaan kauempaakin. Veroilmoitukset
ovat muuttuneet. Palveluja on viety Internetiin ja monet toistuvat ilmoitukset
voi tehdä sitä kautta. Poliisi ei voi myöntää
passia netin kautta, eivätkä kolttosten tekijät ilmoita
tekemisistään netin kautta. Korkeintaan voivat tehdä
erehdytyshälytyksen, jotta saavat tahollaan puuhata rauhassa.
Valtio
näyttää luopuvan paikallishallinnostaan ja paikallispalveluistaan.
Ne keskittyvät maakuntakeskuksiin. Urjalan osalta pelastuskeskusuudistus
merkitsi huomattavia lisämenoja. Keksittäminen ei siis välttämättä
säästä, kuten uudistuksia tehtäessä yleisesti
perustellaan muutostarvetta.
Kelan eli
kansaneläkelaitoksen palvelupiste on edelleen Urjalassa, vaikka
silläkin puolella piirejä vähennettiin. Kela on jakanut
työtä eri toimistojen kesken siten, että urjalalaista
koskeva päätös saatetaan tehdä jossain muualla ja
täällä vastaavasti saatetaan tehdä muualla asuvia
koskevia etuuspäätöksiä.
Posti muuttui
liikelaitokseksi, lopetti tai muutti kyläpostit asiamiesposteiksi.
Urjalan oma konttori lakkasi. Postin lajittelu on keskitetty muutamaan
pisteeseen. Lähijakelun lähtöpiste on sentään
vielä Urjalassa. Postin osalta kirjeiden määrät
vähenevät, kun laskut muuttuvat paperilta sähköiseen
muotoon. Tämä vaikuttaa tulevaisuudessa myös jakeluun
ja kantoaikoihin.
Teletoiminnan
puolella tapahtuu myös muutoksia. Operaattorit, meidän tapauksessa
Sonera, pyrkivät saamaan ihmiset luopumaan lankapuhelimista. Mikä
vaikutus tällä on lankoja pitkin kulkevaan laajakaistaverkkoon,
jää nähtäväksi. Viime viikkoina Urjalassa on
laajakaistayhteyksissä ollut jatkuvasti toimintahäiriöitä,
mutta valituksista huolimatta niille ei ole tiettävästi tehty
mitään. Monopoliasemassa ei pienistä asiakasmääristä
tarvitse välittää.
Turvallisuus
on tärkeä asia. Arkipäivässä se tarkoittaa
sitä, että voimme luottaa siihen, että myös valtion
vastuulla perinteisesti olleet palvelut toimivat. kaikkialla. Samalla
tavalla valtion tulisi turvata myös hyvinvointipalveluista oma
osansa palauttamalla kuntien valtionosuudet tasolle, jolla palvelut
voidaan tasapuolisesti turvata.
Sunnuntaina
olemme tasa-arvoisia. Meillä kaikilla on yksi ääni. Siksi
se kannattaa käyttää.
Seppo Pirhonen
____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.3.2007
Urjalan kulmilta
Erilaisia näkökulmia
Suomi näyttää
hyvin erilaiselta, kun sitä katsotaan Helsingistä, Tampereelta,
Kuopiosta, Utsjoelta tai Urjalasta käsin. Jokainen maakunta näyttää
erilaiselta, kun sitä katsotaan keskuksesta tai laidalta. Myös
Urjala näyttää erilaiselta, kun sitä katsotaan kirkonkylästä
tai Halkivahasta.
Käynnissä
oleva eduskuntavaali on hyvin pääkaupunkikeskeinen mediassa.
Se on myös hyvin puheenjohtajakeskeinen, koska he esiintyvät
yksitellen ja yhdessä niin valtakunnallisissa radion, yleisradion,
MTV3:n, nelosen ja ruotsinkielisen FST:n kanavilla. Kysymyssarjat ovat
kanavasta riippumatta lähes identtisiä. Toimittajat haluavat
olla nokkelia päällepäsmäreitä ja tahtovat
jäädä jankkaamaan liian usein melko epäoleellisia
yksityiskohtia.
Pirteä
poikkeus vaalilähetyksissä on ollut Yleisradion vaaliekstra,
joka toteutettiin eri puolilla maata. Ääneen pääsivät
paikalliset ehdokkaat, äänestäjät ja asiantuntijat.
Television
vaalimainonta näyttää melko epäonnistuneelta kautta
linjan. Se pyrkii olemaan mielikuvamainontaa. Asiasta on paljon keskusteltu
ja taitettu peistä. Toisten mollaaminen nostaa usein reaktion,
joka toimii käänteisesti. Yksittäisten ehdokkaiden mainonta
näyttää televisiossa perinteisemmältä, koska
mainonta on hintavaa.
Vaalikeskustelun
aiheet pyörivät yleisellä tasolla. Kaikkia haluavat parantaa
vanhustenhuoltoa, terveydenhoitoa, huolehtia lapsiperheistä ja
saada kaikille töitä, keventää verotusta joko yleisesti
tai kohdentaen. Parempia palveluja luvataan. Puhutaan jakovarasta vaihteluvälillä
miljoonasta kahteen ja puoleen. Semmoisilla summilla ei luvattuja asioita
laiteta kuntoon. Eduskunta päättääkin paljon suuremmista
summista. Rakenteelliset muutokset vaativat huomattavia siirtoja nykyisten
menoerien sisällä ja välillä.
Palaan
alussa esittämääni näkökulmaan. Suurista keskuksista
katsellen vanhusten hoidosta on tulossa suuri ongelma. Urjalassa on
väestörakenne olut jo pitkään sellainen miksi se
on kasvukeskuksissa vasta tulossa. Täällä meillä
on varauduttu ja reagoitu ja vanhukset on pääosin hoidettu
hyvin. Ehkä meilläkin tarvitaan painopisteen siirtoa laitoshoidosta
kotona selviytymiseen ja sitä tukeviin toimintoihin.
Helsingistä
tarjottu malli veisi meiltä kunnallisen itsenäisyyden, päätösvallan
omissa asioissa ja keskittäisi resurssit uuteen kaupunkikuntakeskukseen.
Niihin tarvitaan uusia maksajia, meitä.
Terveydenhoitoon
luvataan höylisti uusia varoja. Lisävaroin onkin saatu purettua
hoitojonoja eli rästejä. Erikoissairaanhoidon kustannuksiin
on pakko puuttua. Siellä on paljon tehottomuutta, päällekkäisyyttä,
kalliita käytäntöjä ja tyhjäkäyntiä
ja tehotonta toimintakulttuuria. Näistä asioista ei puhuta
vaalien alla. Toimittajat eivät osaa kysyä ja poliitikot eivät
nosta näitä asioita esiin.
Tärkeää
olisi, että kansanedustajina olisi myös maaseutukunnissa asuvia
ja toimivia ihmisiä. Jokainen toimija ja päättäjä
katsoo asioita ensisijaisesti omasta kokemusmaailmastaan käsin.
Tamperelainen näkee asiat eri vinkkelistä kuin urjalalainen,
forssalainen eri näkökulmasta kuin ypäjäläinen
ja akaalalainen erilailla kuin vesilahtelainen.
Lapset
eivät saa äänestää. Siksi heidän tarpeensa
jäävät liian usein vähälle huomiolle. Kouluasioista
on puhuttu liian vähän. Päivähoidosta on puhuttu
hieman, mutta lasten parissa lisääntyvät ongelmat
ovat jääneet
miltei huomiotta. Perhe-elämän ja työelämän
yhteensovittaminen vaatii erityishuomiota. Sellaisia päättäjiä,
joilla nämä asiat ovat arkipäivää, on liian
vähän.
Ennakkoäänestys
käynnistyi vilkkaana. Urjalassa oli viime kerralla yksi Pirkanmaan
alhaisimmista äänestysprosenteista. Saapa nähdä
pääsemmekö nyt samalle tasolle kuin ensimmäisissä
eduskuntavaaleissa sata vuotta sitten. Silloin äänesti 3512
urjalalaista eli 70,4 prosenttia. Jos nyt kävisi lukumääräisesti
saman verran urjalalaisia vaaliuurnilla, olisi prosentti 78,4. Se olisi
urjalalaisittain jo hyvä. Vuonna 1983 ylsimme 83 prosenttiin.
Seppo Pirhonen
___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.3.2007
Urjalan kulmilta
Löytöjä vintiltä
Vintit
ovat mielenkiintoisia. Sieltä voi tehdä löytöjä.
Niinpä minäkin löysin Menosten koulun vintiltä sata
vuotta vanhoja papereita, jotka liittyvät ensimmäisiin Suomessa
pidettyihin eduskuntavaaleihin. Silloinen koulun ainoa opettaja E Veijonen(E
tarkoittaa sekä Erkkiä että Edvardia.) oli Urjalan viidennen
äänestysalueen vaalilautakunnan puheenjohtaja.
Urjalan
kunnan Matkun äänestysalueen vaalilautakuntaan kuuluivat Veijosen
lisäksi talollinen H Harju, sahanasettaja E Sundström, talollinen
J Mansikkala ja ratamestari N Koskinen, joka toimi kirjurina. Äänestysalueeseen
kuuluivat Matkun, Vuolteen ja Menosten kylät sekä Huhdin kylästä
ne talot yms, jotka eivät kuulu Huhdin äänestysalueeseen.
Tammelan
kihlakunnan henkikirjoittaja oli lokakuussa 1906 laatinut luettelon
niistä henkilöistä, jotka asuvat viidennellä äänestysalueella
ja "jotka 1907 vuoden alkaessa ovat täyttäneet neljäkolmatta
vuotta". Luettelossa oli 320 miestä ja 284 naista.
Marraskuussa
vaalilautakunta piti luettelon tarkistuskokouksen Menosten koululla.
Siihen osallistuivat myös nimismies A Vikman ja kirkkoherra N Borg
ja vaivaishoidon esimies J Kantala. tällä joukolla täydennettynä
vaalilautakunta teki luettelon tarkistuksen ja poisti sieltä muutamia
nimiä. Poiston syiynä oli henkilön kuolema. Toinen melko
yleinen poistamisperuste oli kruununverojen maksamatta jättäminen.
Lisäksi syynä saattoi olla: "nauttii vakinaista vaivaisapua,
mielenvikainen, holhouksenalainen ja kansalaisluottamusta vailla".
Poistoja tehtiin 22.
Joulukuussa
haki Wihtori Hakonen muutosta luetteloon ja lautakunta puolsi muutosta
lähettäessään asian kuvernöörin ratkaistavaksi.
Hän sai oikaisun aikaan, koska oli maksanut kruununverot 1904 ja
1905.
Ennen vaaleja
lautakunta joutui kokoontumaan vielä vahvistamaan lopullisen kuvernöörin
vahvistaman luettelon, päättämään vaaliavustajista
ja järjestyksenpitäjistä. Puheenjohtaja valtuutettiin
tilaamaan kunnalta tulevat vaalitarpeet.
Keisarillisen
Suomen senaatin talousosaston kansliasta L. Mechelin oli lähettänyt
Hämeen läänin kuvernöörille ohjeet ja lääninkanslia
lähetti puolestaan ohjeet kunnille ja lautakunnille. Tässä
ohjeessa muistutettiin vaalilain määräyksestä, "että
valitsija saattaa täysin säilyttäen vaalisalaisuuden
vaalilippuun merkitä, miten hän äänestää".
Ohjeessa todettiin tehokkaimmaksi suojelukeinoksi sen, että huoneeseen
sijoitetaan tarpeellinen määrä "varjostimia, joiden
suojassa puheenalainen merkitseminen voidaan häiritsemättä
toimittaa". Senaatti oli nähnyt hyväksi tehdä näytevarjostimen
valtion kustannuksella ja yksi sellainen "pulpettiin yhdistetty
varjostin" lähettiin jokaiseen kuntaan.
Lisäksi
senaatti määräsi toimitettavaksi tarpeellisen määrän
punaisia värikyniä vaalilautakunnille. Ensimmäisissä
eduskuntavaaleissa ei tehty numeroa, vaan vedettiin punainen viiva siihen
ruutuun, jossa ehdokkaiden nimet olivat.
Valitettavasti
löytämistäni papereista ei löytynyt ensimmäistä
ehdokaslistojen yhdistelmää. Esimerkkinä olkoon sieltä
löytynyt vuoden 1910 lista. B-listalla Perustuslaillisten ja Nuorsuomalaisen
puolueen vaaliliiton ruudussa 14 lukee: Urjala, alleviivattuna sanat
laillinen edistys ja sitten ehdokkaat Astala Juho, maanviljelijä
Urjala, Larsson-Knaapi K maanviljelijä
Tammela ja Tarjanne Utte, toimittaja Hämeenlinna. Kaikilla muillakin
puolueilla oli samalla tavalla ruudussa kolme ehdokasta. Erikoista tässä
on se, että Astalan nimi oli kahdeksassa muussakin vaaliliiton
ruudussa joko ensimmäisenä, toisen tai kolmantena. Nimet ovat
painetut faktuuralla eli olivat vaikealukuisia.
Miten ensimmäisissä
eduskuntavaaleissa Urjalassa sitten kävi, siitä kerron myöhemmin.
Vaalin tulos vahvistettiin huhtikuun neljäntenä 1907. Ääniä
ei laskettu paikanpäällä, vaan Hämeenlinnassa ja
asiakirjoista löytyy kuitti, jolla postinkantaja on vaaliaineiston
kuitannut vastaanotetuksi.
Tämän
vuoden eduskuntavaalit alkavat jo ensi. viikolla. Urjalassa on nyt vain
yksi äänestyspaikka kunnantalolla, jossa myös ennakkoäänestys
tapahtuu. Juhlavuoden kunniaksi voimme kaikki vaikuttaa. Valta on nyt
kansalla.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.2.2007
Urjalan kulmilta
Järjestöjen maa
Alkaa olla
käsillä aika, jolloin järjestöt pitävät
vuosikokouksiaan, joissa arvioidaan mennyttä vuotta niin toiminnan
kuin taloudenkin osalta. Osa yhdistyksistä on siirtynyt syys- ja
vuosikokouksista yhden vuosittaisen kokouksen järjestelmään.
Sinä tapauksessa näissä järjestöissä tehdään
keväisin myös henkilövalintoja.
Urjalassa
on paljon eri alojen järjestöjä; aatteellisia, ammatillisia,
neuvonnallisia tai harrastuksellisia yhdistyksiä. Viime mainittuja
on luonnollisesti eniten. Tähän joukkoon kuuluvat niin liikunta-
nuoriso kuin eläkeläisyhdistykset. Joillakin järjestöillä
on koko Urjalaa kattava yhdistys ja joillakin on useampia yhdistyksiä
ympäri laajaa kuntaa. Kyläkohtaisia yhdistyksiä ovat
luonnollisesti myös kylätoimikunnat, joista osa on rekisteröityneitä
ja osa rekisteröimättömiä.
Järjestörutiinien
ja toiminnan pyörittämiseen tarvitaan paljon vireitä
ja toimeliaita ihmisiä. Osa heistä toimii useissa järjestöissä
ja osa on vihkiytynyt toimimaan vain yhdessä. Yleisenä havaintona
voi todeta, että tekijöitä ei taida juuri missään
porukassa olla yhtään liikaa. Tehtävät tahtovat
keskittyä muutamien harteille oli sitten kysymys urheilusta tai
vaikkapa politiikasta.
Jäsenmaksun
maksaminen kiinnittää ihmisen järjestöön. Silti
kaikilla järjestöillä on myös sellaisia jäseniä,
jotka eivät ole jäsenmaksuaan maksaneet joko ollenkaan tai
sitten vasta parin karhuamiskierroksen jälkeen. Euroaikaiset jäsenmaksut
ovat reaaliselta arvoltaan huomattavasti suurempia kuin markka-aikaiset.
Viiden markan jäsenmaksusta tuli kätevästi viisi euroa.
Kaikki
järjestöt eivät saa koko jäsenmaksuaan paikalliseen
toimintaan, koska osan siitä ottaa valtakunnallinen järjestö
piiriorganisaatioineen. Kaikille tuttuja ansaintakeinoja ovat arpajaiset,
kahvirahat, tempaukset ja talkoot. Joillakin järjestöillä
on myös järjestön omia tuotteita, joita myydään.
Varsinkin nuoriso- ja liikuntajärjestöissä ovat tuttuja
erilaiset kaupallisten tuotteiden myynnit: vessa- ja talouspaperit,
piparkakut ja leivonnaiset, makeiset, pesuaineet, sukat, alusasut ja
edustusasut.
Järjestöjen
tapahtumista ilmoitetaan lehdissä. Urjalan Sanomissa on monien
muiden paikallislehtien tapaan seuratoimintapalsta, jossa pientä
maksua vastaan voi ilmoittaa viikkotapahtumista. Muuta ilmoitukset kuuluvat
normaaleihin kokous- tai tapahtumailmoituksiin.
Aika harvalla
järjestöllä on omaa paikallista jäsenlehteä.
Urjalassa Urjala-seura julkaisee ehkä ainoana sellaista. Monilla
muilla on valtakunnallinen järjestölehti, jonka tilausmaksu
saattaa sisältyä jäsenmaksuun. Toiset myyvät joulun
alla joululehteä. Urjalan Urheilijat puolestaan tekevät kilpailukalenterin,
jossa ovat kauden tapahtumat ja harjoitukset. Ilmoitustilan myynnillä
katetaan kulut ja saadaan myös toimintarahaa.
Joillakin
yhdistyksillä on myös Internet-sivut eli omat kotisivut. Kotisivujen
käyttäminen tiedotukseen on erittäin edullinen keino.
Vaikka tietokoneita on jo paljon, ei tällä tavalla vielä
kyetä tavoittamaan kaikkia jäseniä ja toiminnasta kiinnostuneita.
Tilanne kuitenkin paranee kaiken aikaa.
Kotisivuja
on kahdenlaisia. Sellaisia, jotka on kerran tehty ja sitten on alkuinnostuksen
jälkeen unohdettu niiden ajan tasalla pitäminen eli päivittäminen.
Kun avautuvalta sivulta löytyy monen vuoden takaisia tapahtumia,
ei se anna kovin hyvää kuvaa yhdistyksestä.
Päivittäminen
kannattakin antaa jonkun jäsenen tehtäväksi. Sen voi
myös ulkoistaa antamalla sen jokin kotisivupalvelua tekevän
yrityksen tai henkilön tehtäväksi. Netissä tapahtumat
ovat esillä vuorokauden ympäri. Urjalassa on myös hyviä
esimerkkejä hyvin hoidetuista kotisivuista. Urjalan kunnan sivuilta
löytyy lista Urjalassa toimivista järjestöistä ja
myös niiden kotisivuista. Kaikki eivät ole tietojaan sinne
vielä toimittaneet.
Yhdistykset
huolehtivat monista koko yhteiskunnan kannalta tärkeistä tehtävistä.
Ne edustavat valtion ja kuntien sekä yritysten jälkeen merkittävää
ns. kolmatta sektoria, joka enenevässä määrin vastaa
koko hyvinvointiyhteiskunnan kannalta tärkeistä tehtävistä.
Parhaimmillaan toiminta järjestössä antaa paljon vastinetta
omalle ajankäytölle ja on suorastaan ihan mukavaa. Suomi on
järjestöjen maa.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.2.3007
Urjalan kulmilta
Kunnan tärkein voimavara
Kolmasosa
Urjalan kunnan palveluksessa olevista jää eläkkeelle
seuraavan kymmenen vuoden aikana. Eläkkeelle lähtee 103 työntekijää.
Paras-hanketta varten tuotetun tilastoaineiston perusteella voidaan
todeta, että henkilöstön tarve on kokonaisuudessa Urjalassa
aika hyvin mitoitettu.
Urjalan
kunta on hyväksynyt henkilöstöstrategian, jota parhaillaan
esitellään kunnan eri toimialoille. Hallintokeskus on valmistellut
paperin yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa
ja sitä on tarkoitus tarkistaa valtuustokausittain. Nykyaikaiseen
tilinpitoon kuuluu myös henkilöstötilinpäätös,
jossa näitä asioita voidaan vuosittain seurata.
Paperille
on kirjattu hieno tavoite, jonka mukaan Urjalan kunta on luotettava,
arvostava, määrätietoinen ja kilpailukykyinen työnantaja.
Henkilöstö puolestaan määritellään osaavaksi,
motivoituneeksi ja uudistushaluiseksi siten että, se tuottaa ja
järjestää laadukkaita asiakkaan tarvitsemia palveluja
tehokkaasti ja taloudellisesti.
Kunnan
palveluksessa on hieman yli 300 työntekijää. he jakaantuvat
eri toimialoille. Suurin ryhmä on nimikkeen hallinto- ja tukipalvelut
alla. Se ei kuitenkaan tarkoita paperinkääntäjiä,
sillä tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi siivous.
ja ruokahuollon työntekijät sekä maatalouslomittajat,
jotka tosin siirtyivät Lempäälän kunnan palvelukseen.
Muita suuria henkilöstöryhmiä ovat opettajat, päivähoito-
ja esiopetushenkilöstö sekä perus- ja lähihoitajat.
Ehkä
jotakin huolestuttavaa on siinä, että Urjalan kunnan palveluksesta
noin puolet on lähtenyt työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tämä on merkinnyt sitä, että eläkkeelle siirtyvien
keski-ikä on alentunut 56 vuoteen, kun se Etelä-Pirkanmaan
seutukunnassa on noussut parilla vuodella.
Kun kunnan
henkilöstön asemasta puhutaan, helposti unohdetaan, että
suurin osa väestä toteuttaa kuntalaisten kannalta tärkeää
palvelua, huolehtimalla siitä, että taajamissa ja nykyisin
enenevästi useissa kylissäkin vesi tulee ja menee, tiet ovat
kunnossa, lapset saavat päivähoitoa tai opetusta, saamme terveyspalveluja
ja vanhuksia hoidetaan. On kovin helppoa heittää löysänä
puheena, että sen ja sen verran väkeä vähemmäksi.
Tietenkin
nykyaikana joudutaan jatkuvasti, mutta aina aika ajoin myös saumakohdissa
miettimään sitä, miten palvelut parhaiten järjestettäisiin.
Muutos herättää aina vastarintaa luonnostaan. Paljon
riippuu myös valmistelusta ja suunnittelusta, henkilöstön
aidosta kuuntelemisesta ja ajatusten ja ideoiden huomioonottamisesta.
Tärkeää
on sitoutua omaan työhönsä. Vastaavasti on syytä
odottaa, että työnantaja huolehti väen jaksamisesta,
työkyvystä ja työympäristöstä. Kannustus,
kuuleminen, omaan työhön vaikuttaminen, koulutus- ja etenemismahdollisuudet
ovat myös tärkeitä työhyvinvointiin vaikuttavia
tekijöitä.
Palkkajärjestelmät
ovat julkisella sektorilla hyvin kaavamaisia. Liukumat ja paikalliset
sopimiset ovat vielä uutta. Työn arviointimenetelmät
ovat vielä kehittymättömiä ja henkilöstö
suhtautuu varauksellisesti työn vaativuuden mukaiseen palkkaukseen.
Esimiehille uudet järjestelmät tulevat asettamaan uusia vaatimuksia.
Kunta tarvitsee
siis tulevina vuosina uusia työntekijöitä seuraavana
neljänä vuotena kahdeksan ja vuosikymmenen vaihteen jälkeen
kymmenkunta työntekijää vuosittain korvaamaan eläkkeelle
lähteviä.
Väestörakenteessa
huomattavin muutos on yli 75-vuotaiden määrän huomattava
nousu ja kouluikäisten määrän laskeminen. Tämä
merkitsee jonkin verran muutoksia myös ammattirakenteeseen.
On hyvä,
että kunnassa on herätty miettimään näitä
asioita. Kunnat joutuvat kilpailemaan työvoimasta muiden alojen
kanssa. Jokaisen kuntalaisen etu on, että jokainen kunnan palveluksessa
oleva taitaa hyvin työnsä ja on siitä innostunut. Toivottavasti
tämä henkilöstöstrategia ei jää suunnitelmaksi
suunnitelmien joukkoon. Henkilöstö on kunnan tärkein
voimavara palvelujen tuottamisessa ja siksi siihen pitää myös
panostaa nykyistä enemmän.
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.2.2007
Urjalan kulmilta
Lisälasku piiriltä
Pirkanmaan
34 kunnasta 28 sai Urjalan tapaan lisälaskun sairaanhoitopiiriltä
viime vuoden menoista. Urjalan lisälasku oli noin 290 000 euroa
ja kaikkiaan piiri karhuaa 16,8 miljoonaa euroa. Kyse on viime vuoden
toimintamenojen kattamisesta.
Urjala
käytti erikoissairaanhoitoon vuonna 2005 4,2 miljoona euroa.. Viime
vuodelle oli budjetoitu 4,67 miljoonaa ja tälle vuodelle 4,74 miljoonaa.
Viime vuoden summa kasvoi siis lisälaskun myötä jo 4,96
miljoonaan euroon.
Vertailun
vuoksi otettakoon perusterveydenhuollon menot, jotka olivat 2005 3,325
miljoonaa euroa, 2006 oli budjetoitu 3,620 ja tälle vuodelle 3,371
miljoonaa euroa. Menot näyttävät siis olevan laskussa,
mutta vielä viime vuoden tilinpäätös ei ole valmistunut,
joten emme tiedä tuleeko sieltä palautusta, riittäkö
maksettu summa vai tuleeko sieltäkin lisälasku.
Erikoissairaanhoidon
lisälaskun syytä ei vielä tiedetä. Sairaanhoitopiiri
on luvannut selvittää tilannetta, koska suurin osa kunnista
sai lisämaksua. Lehtitiedon mukaan piiri arvelee keskeisimmäksi
syyksi hoitotakuujärjestelmän. Takuu mahdollistaa potilaan
pääsyn hoitoon tietyssä määräajassa. Takuujonojen
purkaminen kiihtyi loppuvuotta kohden.
Toisena
syynä pidetään sitä, että kunnat eivät
ole mitoittaneet oikein ennakkotilauksiaan. Niiden perusteella määräytyvät
ennakkomaksut. Urjalan tavoin monet kunnat ovat muodostaneet tilaajarenkaita.
Tästä renkaasta naapurimme Kylmäkoski ja Viiala saivat
suuremman lisälaskun kuin Urjala ja lisäksi Valkeakoski meitä
pienemmän. Toijala sai palautusta lähes sen summan, jonka
naapurit maksavat lisää. Tosin Viialan lisälasku pienentää
uuden Akaan palautusta.
Erikoissairaanhoidon
luonne on muuttunut viime vuosina huomattavasti. Toiminta on tehostunut
uusien hoitokäytäntöjen takia. Lääketieteellisin
keinoin voidaan hoitaa monia sairauksia paljon tehokkaammin kuin aiemmin.
Päiväkirurgia
on hyvä esimerkki toimintojen tehostumisesta. Potilas tulee aamulla
leikkaukseen ja pääse kotiin jo samana päivänä
tai seuraavana päivänä. Sairaalat eivät ole hotelleja,
joissa potilaat voivat maata pitkään. Tietenkin hoitoaika
on kiinni sairaudesta. Joissakin tapauksissa hoitopäiviä kertyy
luonnollisesti paljon. Tärkeää on, että terveyskeskusten
vuodeosastot vetävät hyvin, jotta potilaalla on oikea hoitopaikka.
Lääkkeet
ovat myös tehostuneet. Uusien tehokkaiden lääkkeiden
hinnat ovat korkeita. Tämä lisää myös kustannuksia.
Erikoissairaanhoitoon pääsee paitsi kunnallisen terveydenhuollon
myös yksityislääkärien lähetteillä. Jonkinlaista
seurantaa on tältäkin osin, koska kunnan puolesta antaa maksusitoumuksen
perusterveyshuollossa siihen tehtävään nimetty lääkäri.
Erikseen
ovat sitten ennalta arvaamattomat sairastumiset tai onnettomuudet. Kaikkeahan
ei voida ennustaa. Vakava liikenneonnettomuus tai työtapaturma
voi vaatia erikoistoimenpiteitä ja pitkäaikaista hoitoa.
Kuntien
kannalta erikoissairaanhoitoon käytetty raha on tavallaan isännätöntä
rahaa. Kunnilla ei ole riittävästi keinoja seurata sairaanhoitopiirien
toimintaa. Keinoja on liian vähän niin virkamiehillä
luottamushenkilöillä.
Kaikkea
toimintaa on vaikea uudistaa. Erityisen vaikeaa se on terveydenhuollon
osalta. Siinä on ihmisten tunteet vahvasti pelissä kaikissa
muutoksissa. Siitä huolimatta lähivuosina on pakko tehostaa
toimintaa, uudistaa toimintatapoja, parantaa työnjakoa ja päästä
taloudellisempaan ja tuloksellisempaan toimintaan. Maan koko väestön
vanheneminen pakottaa toiminnan uudelleen arviointiin.
On selvää,
että kustannukset eivät voi kohota Urjalan osalta sitä
vauhtia kuin nyt on tapahtunut. Parissa vuodessa menot ovat kasvaneet
0,8 miljoonaa euroa eli lähes parikymmentä prosenttia. Jotakin
on siis aika tehdä.
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.2.2007
Urjalan kulmilta
Laulut jäävät elämään
"Koska
Hetki lyö-levytyksestä tulee ensi vuoden syksynä kuluneeksi
40 vuotta, niin varmaankin tulemme juhlistamaan myös sitä
tavalla tai toisella. En tiedä vielä millä keinoin."
Näin kirjoitti tällä viikolla kuollut urjalalaisten ja
erityisesti halkivahalaisten vävypoika Kirka tervehdyksessään
faniklubilaisilleen joulun alla. Uutta levyä oli tarkoitus tehdä
toukokuussa, jotta se olisi voitu julkistaa syksyllä.
Kirkasta
on näinä päivinä puhuttu ja kirjoitettu paljon.
Sekä radioissa että televisiossa hänen poismenonsa johdosta
on teemaohjelmia samaan tapaan kuin syksyllä riveistä poistuneen
Juicen kohdalla.
Kirka kävi
Urjalassa ensimmäistä kertaa Urjalan Yhteiskoulussa kuusikymmenluvun
puolivälin jälkeen. En itse silloin päässyt paikalle,
mutta muistan meidän koulumme silloisen rehtorin Ilma Petäjikön
kehuneen Kirkaa ihan fiksuksi nuoreksi mieheksi. Varmaan hän oli
ihan oikeassa, sillä jossakin vaiheessa, paljon myöhemmin,
Kirka palkittiin parhaiten pukeutuvana nuorena miehenä.
Toisen
kerran Kirka esiintyi Urjalassa toistaiseksi viimeisillä messuilla
1995. Halkivahassa hän järjesti kesäkonsertteja useana
vuonna. Viime vuonna konserttia ei järjestetty. Konserttien tuotoilla
Kirkan oma säätiö lahjoitti musiikkivälineitä
päiväkoteihin ja esikouluihin. myös Halkivahan päivähoitoryhmä
sai näin soittimia ja oheisvälineitä.
Halkivahassa
nähtiin kesäkonserteissa iskelmä- ja viihdemaailman kirkkaimpia
ajankohdan tähtiä. Kesän 2005 konsertissa innokkaimmat
Antti Tuiskun ihailijat saapuivat aamusta paikalle saadakseen eturivin
paikat.
Joku saattaa
kysyä, että miksi Halkivahassa? Syy on selvä. Kirkan
toinen puoliso on sieltä kotoisin. Paula Nummelan ja Kirkan yhteinen
asumistaival alkoi vuonna 1991 ja seuraavan vuoden marraskuussa heidät
vihittiin.
Jossain
vaiheessa Kirka innostui juoksemisesta ja hän osallistui Halkivahan
perinnepäivänä järjestettyihin hölkkiin yhdessä
Paulan kanssa. Saattoipa osallistua jollekin maratonillekin.
Urjalan
kannalta Kirkan poismeno on valitettava asia. Tuskin konsertteja nyt
Halkivahaan saadaan. Kirka oikealta nimeltään Kirill oli kuollessaan
56-vuotias.
Suomalaisen
kevyen musiikin aarteistoon häneltä jää soimaan
paljon ihmisten mieleen jääneitä kappaleita. Eniten levytyksiä
hän teki Islanders-yhtyeen kanssa. Ensimmäinen hitti oli Anna
suukko ja ja läpimurto kappale 1967 Hetki lyö. Sitä seurasivat
pian Leijat ja Ehkä suukon antaa saan.
Danny oli
kuusikymmenluvulla ainoa, joka järjesti suuria kesäkiertueita.
Vähitellen muutkin alkoivat tehdä samoin ensin suuren D:n
siipien suojassa ja sittemmin omin voimin. Kirka kiersi myös kesäkiertueilla.
Punkalaitumen Särkässä hän kävi muistaakseni
noihin aikoihin joka kesä jos ei juhannuksena tai häränpaistajaisissa
niin muulloin.
Suomalaisia
silloisia nuoria järkytti vuoden 1973 huhtikuussa Sammy Babitzinin
järkyttävä kuolema liikenne-onnettomuudessa. Myös
Kirkan muut sisarukset Anna, Muska ja Ykä ovat levyttäneet
ja kiertäneet keikoilla. Myöhemmin tehtiin levy, johon Sammyn
levyyn liitettiin uudella tekniikalla Kirkan osuus.
Suurta
suosiota sai myös Mestrait keikalla kiertue ja siinä yhteydessä
tehdyt levyt. Kiertueella oli mukana Pepe Villberg, Hecktor ja Pave
Maijanen. Iskelmäradion äänestyksessä kaikkien aikojen
parhaaksi syksyn säveleksi valittiin Surun pyyhit silmistäni.
Hetki on lyönyt inhimillisesti katsoen liian varhain. Laulut jäävät
elämään.
Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
26.1.2007
Urjalan
kulmilta
Ymmärtävää asennetta kaivataan
Kuuman
koulukeskustelusyksyn jälkeen on kaikessa hiljaisuudessa pyritty
vähitellen rakentamaan kouluverkkoamme muutoksen jälkeiseen
aikaan. Työ on vieläkin kesken ja ensimmäisiä päätöksiä
on luvassa helmikuun alussa. He, joita muutokset koskevat kipeimmin
odottavat nyt ihmisiä kunnioittavaa ja ymmärtävää
asenneta ja sen mukaisia toimenpiteitä.
Toimintansa
päättävissä Menosten ja Puolimatkan kouluissa ovat
vanhemmat kokoontuneet useaan kertaan pohtimaan syntynyttä tilannetta
ja sen edellyttämiä jatkotoimia. Eri vaihtoehtoja on puntaroitu
ja avoimiin kysymyksiin on itse etsitty vastauksia ja osin niitä
on odotettu kunnan virkamiehiltä ja päättäjiltä.
Sivistyslautakunta
asetti myös työryhmän pohtimaan sekä oppilaaksiottoalueiden
(entinen koulupiiri) että osin laajemminkin kouluihin liittyviä
kysymyksiä kuten oppilasrajat, opettajatarpeet, koulukuljetukset.
Työryhmä ehti pitää vain yhden kokouksen. Sen jälkeen
siitä pyysi eroa kaksi jäsentä. Nyt asioiden valmistelu
jää sivistystoimenjohtajan tehtäväksi.
Kaiken
koetun jälkeen voi vain todeta, että alun alkaenkin olisi
pitänyt lähteä liikkeelle kokonaisselvityksestä
ja edetä sovitun aikataulutuksen mukaan johdonmukaisesti. Näin
olisi vältytty väkivaltaisilta ja epäoikeudenmukaisiksi
koetuilta ratkaisuilta. Myös taloudelliset vaikutukset olisi voitu
selvittää täsmällisemmin.
Nyt on
katsottava eteenpäin ja mietittävä tulevaisuutta. Tulevaisuudentekijöiltä
tarvitaan parantavan lääkärin asennetta ja taitavan psykologin
silmää. Taistoissa syntynyt haava on edelleen vereslihalla
ja paraneminen vie aikaa.
Menoslaiset
ovat käyneet tutustumassa Nuutajärvellä ja puolimatkalaiset
Punkalaitumen Oriniemessä ja Urjalankylässä. Kunta on
järjestänyt yhteisen kyläkouluillan tammikuussa. Uutta
koulua miettivät vanhemmat eivät vielä silloin saaneet
odottamiaan ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi.
Olen Urjalankylän
koulun johtajan Aimo Rytkyn aloitteesta käynyt alustavia keskusteluja
laajenevan Urjalankylän koulun tilanteesta, koska minua on kaavailtu
sinne opettajaksi. Useampaan otteeseen olen keskustellut myös Puolimatkan
koulun opettajien ja vanhempien kanssa opettajajärjestelyistä
ja kuljetuksista.
Nyt näyttää
siltä, että sekä Nuutajärven että Urjalankylän
koulut muuttuisivat kolmiopettajaisiksi. Pääosa menoslaisista
on menossa Nuutajärven kouluun, jos kuljetukset hoidetaan turvallisesti.
Nuutajärven oppilasennusteet osoittavat, että yhdistettynäkin
koulun oppilasmäärä vähenee niin, että se toimisi
kolmiopettajaisena pari vuotta. Urjalankylä toimisi koko ennustejakson
kolmen opettajan kouluna. ratkaisevasti tilanteeseen vaikuttavat puolimatkalaisten
valinnat.
Puolimatkalaisten
kannalta keskeiseksi kysymykseksi näyttää muodostuvan
koulukuljetuksen järjestäminen. Alueen kaikista koululaisista
tulee kuljetettavia. Vain pieneen osaan voidaan käyttää
olemassa olevia linja-autoyhteyksiä aamuisin ja iltapäivisin.
Pääosa kuljetuksista pitäisi hoitaa riittävän
tilavalla taksilla, jotta pitkiltä odotuksilta vältyttäisiin.
On sanottu,
että Urjalassa ei olisi riittävästi isoja takseja. Tänä
vuonna kaikki Urjalan kunnan koulukuljetukset kilpailutetaan. Tavoitteena
on parin kolmen vuoden sopimusaika, jolloin sekä taksiyrittäjät
että linja-autoyrittäjät voivat mitoittaa kaluston koulujen
tarpeen mukaan.
Meidän
kaikkien urjalalaisten pitäisi nyt ymmärtää, että
tarvitsemme kaikki oman kunnan asukkaat omiin kouluihin, jotta voimme
turvata jatkossa myös monipuolisen opetuksen yläasteella ja
oman lukion säilymisen. Kolmannes oppilaista tulee taajamakoulujen
ulkopuolelta. Aseman ja Kirkonkylän koulujen tilannetta pyritään
helpottamaan tuntiopettajajärjestelyin.
Vanhemmilla
on nyt haku päällä ja he odottavat. Käsillä
olevat päätökset ratkaisevat paljon. Toivottavasti nyt
löydetään oikea asenne ja toimitaan sen mukaan ihmisiä
kunnioittaen eikä jyräten. Siinä on avain tulevaisuuteen..
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.1.2007
Urjalan kulmilta
Siisti lämölaitos
Airanteen
Energian uusi lämpölaitos esiteltiin suurelle yleisölle
viikko sitten perjantaina. Paljon väkeä osallistui avointen
ovien päivään. Opastetuilla kierroksilla esiteltiin laitoksen
toimintaa ja yleisöllä oli paljon myös kysymyksiä.
Urjalan
keskustaajaman kiinteistöistä osa lämpiää nyt
hakkeella uuden lämpölaitoksen myötä. Kunnan keskeiset
kiinteistöt ovat mukana samoin kirkko, joitakin liikelaitoksia
ja asuintaloja. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä.
Erikoista
tässä hankkeessa on se, ettei yhtiö ole kunnallinen.
Se on syntynyt yksityiseltä pohjalta. Aluksi muutamat metsänomistajat
olivat liikkeellä ja perustivat yhtiön. Toiminnan piti käynnistyä
aiemmin, mutta lämpölaitoksen sijainnista tehdyt valitukset
viivyttivät asiaa. Lopulta paikka vaihtui Lähdin talon ja
paikallisen huoltoaseman väliselle alueelle. Paikka on ilmeisesti
parempi kuin alkuperäinen. Tosin putkistolle tuli pituutta alun
perin laskettua enemmän. Toisaalta paikalta on lyhyempi matka Huhdin
suuntaan.
Urjalan
omien metsävarojen hyödyntämiseen perustuvaa lämpölaitosta
on suunniteltu ja ehdotettu perustettavaksi aiemminkin. Ensimmäisen
ehdotuksen taisi tehdä Urjalan Metsänhoitoyhdistys. Myös
valtuustossa asiasta on tehty useampia aloitteita. Esitysten pohjalta
ja välillä kunnan toimesta teetettiin useita selvityksiä,
jotka osoittivat, ettei hanke olisi kannattava silloin mukaan ajatellulla
lämmitettävien kuutioiden määrällä. Joissakin
selvityksissä näkyi muiden lämmöntuottajien intressi.
Nyt meillä
on lämpölaitos, joka toimii aluksi Vapon toimittamalla hakkeella.
Vähitellen lisääntyy Urjalan omien metsien hyväksikäyttö.
Hakeketjun perustaminen maatilalle vaatii joitakin investointeja. Sopivan
hakepuun kaatoon käy niin raivaussaha kuin moottorisaha. Nykyisin
on myös tarkoitusta varten kehitettyjä korjuukoneita. Puun
kuljetus metsästä onnistuu parhaiten tarkoitukseen sopivalla
kuljetuskalustolla, joka on yhdistettävissä tilan traktoriin.
Hakepuu
vaatii oman kuivumisaikansa. Kuiva hake palaa paremmin ja sen lämpöarvo
on parempi. Haketus voi tapahtua pienemmillä laitteilla. Järeämpi
puu vaatii urakointipalvelujen käyttämistä. Hakkeen kuljetus
tilalta lämpölaitokselle käy viljakärryillä.
Kun hake tulee useammasta paikasta, vaatii se aikataulutusta ja logistisia
järjestelyjä, koska varastotila ei ole kovin suuri. Tilavarastointi
vaatii myös omat suojansa.
Urjalan
laitoksessa voidaan käyttää myös muita bioperäisiä
raaka-aineita. Vilja on yksi varteenotettava vaihtoehto ja sen käytöstä
yhtiöllä on tiettävästi joitakin suunnitelmia.
Uusi lämpölaitos
oli silmiinpistävän siisti. Hake kulkee kuljetinta pitkin
pitkälle polttoarinalle, jossa se palaa tasaisesti ja hyvin. Tuhka
poistuu vesikylvyn kautta omaan konttiinsa. Savukaasujen puhdistukseen
on kiinnitetty erityistä huomiota. Sähkökatkoksen ja
toimintahäiriöiden varalle on öljyllä toimiva varavoimalaitos.
Myös lämmityskausien lämmöntarpeen vaihteluihin
on varauduttu.
Mittarein
seurataan kiertoon lähtevän veden ja palaavan veden lämpötilaa.
Lämpölinjat on koeponnistettu. Laitoksessa on tietokonepohjainen
valvomo, josta voidaan seurata laitoksen toimintaa. Sinä aikana,
kun paikalla ei ole henkilöstöä automatiikka hoitaa ilmoitukset
päivystäjälle. Tähän mennessä ei ole ilmennyt
ongelmia.
Jos jollakin
taajamassa asuvalla on ajankohtaista uuden talon tai jonkin muun lämmittävän
rakentaminen tai lämmitysjärjestelmän uusiminen on ajankohtaista
kannattaa pyytää tarjous kaukolämmöstä. Liittymis-
ja käyttökustannukset selviävät sillä tavoin.
Eri vaihtoehtojen pohjalta voi sitten ratkaista, mikä vaihtoehto
pitkässä juoksussa on taloudellisesti, mutta myös ympäristön
kannalta edullisin.
Pienkiinteistöihin
on saatavissa myös kiinteistökohtaisia kotimaisella bioenergialla
toimivia lämmitysratkaisuja, joihin polttoaine tuotetaan metsissä,
pelloilla tai soilla. Urjalassa lähellä kirkonkylää
olleilta aukkohakkuilta kerättiin talteen myös latvat ja oksat.
Niistä tehdään pellettiä. Sen käytössä
Ruotsi on Suomea paljon edellä. Ehkä joskus hitaasta kiirehtimisestä
on hyötyäkin.
Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.1.2007
Urjalan kulmilta
Painava elämäkerta
Kun kirja
painaa 1,8 kiloa, siinä on yli 700 sivua ja sen kirjoittaminen
on kestänyt kolme vuotta, on kyseessä tähän mennessä
laajin suomalaisen kirjailijan elämäkerta. Olen nyt lukenut
kertaalleen Yrjö Varpion Väinö Linnan elämä-teoksen.
Muutamaan riviin ei kirjasta voi tehdä sille kokonaisuutena oikeutta
tekevää arviointia. Seuraavassa on muutama ensihavainto.
Kirjan
otsikkoluvut antavat käsityksen kirjan sisällöstä:
Elämäkerran kirjoittamisesta, Yrittäjäsuku, Lapsuus
ja poikavuodet, Maailmalle, Sodassa, Esikoisteos, Musta rakkaus, Mäkelän
piirissä, Kohti umpikujaa, Sotaromaani, Kirjallinen jatkosota,
Käkisaaren isäntä, Pohjantähti-trilogia, Kiistelty
kansalliskirjailija, Elämä hakee suuntaa, Mielipidevaikuttaja
sekä Sitaattien ja mielikuvien meri. Lisäksi viitteitä
ja lähteitä on viitisenkymmentä sivua.
Kirjoittaja
toimi kirjallisuuden professorina Tampereen Yliopistossa. Siksi pääpainoa
elämäkerrassa on Väinö Linnan kirjoittamisessa ja
kirjoissa. Tavalliselle lukijalle ne luvut saattavat paikka paikoin
olla raskaita luettavia. Kyllä nekin luvut aukeavat, koska niitä
ei ole kirjoitettu vain tieteellisin metodein, vaan ajatellen tavallista
lukijaa. Käsitteenä tavallinen lukija on hieman epämääräinen,
koska jokaisella lukijalla on oma kokemuspiirinsä, johon hän
lukemaansa peilaa, lukee hän sitten elämäkertaa tai kaunokirjallisuutta.
Urjalan
merkitys kirjailijan elämään tulee hyvin kattavasti esille.
Siihen tulee paljon aiemmin esillä ollutta enemmän lisätietoa
mm se, että Linna kirjoitti myös Urjalassa, mutta sen lisäksi
myös Punkalaitumella ja Turun liepeillä. Varsinainen uutinen
on, että kirjailija suunnitteli omaelämäkerrallista teosta,
joka yhdistelisi vapaasti romaanin ja omaelämäkerran elementtejä.
Kenties tähän pohdiskeluun häntä johdattelivat myös
ne nimikkoseuran tilaisuudet, joissa Linna kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Kuten mainitsin
alussa, on lähteitä paljon. Paljon sellaisia katosi savuna
ilmaan kirjailijan kuoleman jälkeen. Sanotaan, että se oli
kirjailijan toivomus. Varpio kertoo, että vakavan sydänkohtauksen
keskellä kirjailija pelkäsi, ettei ehtisi kotiin hävittämään
keskeneräisiä ja muita papereita. Joskin hän sitten toteaa
hetken päästä, että olisiko hävittäminen
sittenkään niin tärkeää.
Linnan
teosten lukemisen yksi ongelma tulee moneen kertaan esille elämäkerrassa.
Hän kirjoitti niin vahvaa tekstiä, että ihmiset eläytyivät
siihen täysillä. Vähitellen teoksia alettiin pitää
myös historioina. Kivutta tällaiseen tilanteeseen ei tultu.
Tuntematon sotilas aiheutti paljon reaktioita puolesta ja vastaan. Samoin
kävi Pohjantähden kanssa. Linna kertookin, kuinka hävyttömiä
kirjeitä hän sai. Niissä arvosteltiin kirjailijan kieltä,
moraalia, käsityksiä ja kaikkea mahdollista. Varmaan osa palautteesta
sattui, mutta osalle hän varmaan hihitteli Vanhalan tapaan ja mietti,
ettei noin roisiin kieleen itse pystyisi.
Varpio
käy laajasti läpi Linnaan liitettyjä määritelmiä
esimerkiksi kansalliskirjailija, työläiskirjailija tai maaseutunaturalisti.
Paljon kuvataan tietynlaista vastakkainasettelua Tampereen ja Helsingin
ja toisaalta vanhemman polven ja nuorten modernistien kesken. Kannattaa
huomata, että Linna oli muuten aika nuori kirjoittaessaan pääteoksensa.
Kirjoitustyön raskaudesta kertoo se, että Linna näytti
ikäistään vanhemmalta.
Linna sai
paljon julkisuutta, pelkäsi sitä alussa ja maksoi omat oppirahansa.
Tottui siihen ja nauttikin kiperissä kirjallisuus- ja kulttuuritaisteluissa.
Häneltä kysyttiin kantaa moniin asioihin ja
hänellä oli sellainen. Varpio toteaakin ihan lopussa, että
Linna oli kirjailijana omaksunut käsityksen, että kirjailijan
on hyvä olla yhteiskunnan omatunto. Varpio lisää, että
nykytilanteessa kirjallisuus tuskin tarjoaa enää niin mittavia
mahdollisuuksia.
Linnan
kirjojen suosio perustuu siihen, että niistä voi eri lukukerroilla
löytää uusia piirteitä kuten Hannu Raittila, joka
pitää Linnaa ei maalaisen vaan kaupunkilaisen mentaliteetin
kuvaajana. Linnan teokset kestävät tämänkin luonnehdinnan.
Linnan antoi suurelle kansanosalle oman äänen, tavallisille
ihmisille, joilla oli omaa tahtoa ja suunnitelmia tai myös niille,
jotka ajelehtivat. Nämä ihmiset joutuivat myös osaksi
tapahtumia, joiden syntyyn he eivät voineet mitenkään
vaikuttaa.
Kannattaa
lukea Väinö Linnan elämä. Kerralla siihen ei pysty,
muttei tarvitsekaan. Siinä on paljon sulateltavaa ja aineksia pohdintaan.
Teosten taustat aukeavat ja elämäkerrasta saa uusia näkökulmia
seuraavan Linnan teosten lukukertaan.
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.1.2007
Urjalan kulmilta
Hyvää tarvitaan koko vuonna
Hyvää
jatkoa! Näin tavataan alkuvuodesta toivottaa. Mikäpäs
siinä, hyvää tarvitaan koko vuonna. Vähän aikaa
aina alussa huomaa, että vuosiluku aikoo tulla papereihin vanhan
mallin mukaan. Kalenterikin pitää vaihtaa. Minulla on siinä
vielä liitteenä puhelinmuistio. Tosin kännykässäkin
on numeroita muistissa. Joillakin koko kalenteri on kännykässä.
Jokainen
uusi vuosi alkaa samalla tavalla. Kun on ilotulituksista päästy
alkavat alennusmyynnit eli nykyaikaisesti Ale, Rea på svenska.
Sanasta ale, minulle tulee aina mieleen ensimmäisen opettajani
Anna-Liisa Närväsen ja hänen Tauno-miehensä poika
Ale, ihan kunnon poika. Nimi lienee lyhentymä sanasta Aleksanteri.
Karjalassa oli ihmisillä paljon etunimiin liitettyjä lisänimiä
tyyliin Mati Anton Taavetti, jos kylässä sattui olemaan paljon
samannimisiä.
Keskiviikkoaamuna
tekstitelevision uutiset kertoivat, että Muhammed-nimi on syrjäyttänyt
yleisyydessä Jarin, Sepon ja Timon. Mahtoiko sittenkään
olla väärässä muuan ennustaja, joka veikkasi, että
Suomen viimeinen asukas on suomenruotsalainen musliminainen Pohjanmaalla.
Hänen nimensä voisi kuitenkin olla Maria, joka edelleen on
yleisin tytön nimi.
Urjalan
seurakunnan väkilukutilastot julkistettiin eilen. Sen mukaan seurakunnan
väkiluku oli vuoden lopussa 5070. Kun sitä vertaa kunnan väkilukuun,
niin voi todeta, että noin puolentuhatta ihmistä ei kuulu
evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Osa ei kuulu mihinkään,
osa on jäsenenä, jossain muussa uskonnollisessa yhteisössä.
Urjalassahan on esimerkiksi Jehovan todistajilla kaksi toimipistettä.
Sama tilasto
kertoo, että seurakunnan jäsenmäärä on 5162.
Vähän aikaan mietitytti, mistä ero jäsenmäärän
ja väkimäärän osalta johtuu. Joskus puhuttiin läsnä
olevasta ja poissaolevasta väestöstä. Suomessahan seurakuntakin
on valittava asuinpaikan mukaan.
Seurakunnastamme
erosi 34 henkilöä. Kun liittyjiä oli neljä, tuli
tappioksi 30. Nykyisin eroon riittää ilmoitus. Eron syyt voivat
olla uskonnollisia tai taloudellisia. Jotkut katsovat, että kirkollisveroa
on turha maksaa ja eroavat siksi.
Kun aikanaan
pari vuosikymmentä sitten tutkittiin avioerotilastoja, päiviteltiin,
että Helsingissä erosi joka kolmas pari. Nyt saisi isokirjaimisen
lööpin myös Urjalan luvuista, kun 25 paria vihittiin
ja 12 erosi, eikös se ole melkein puolet. Näinkin tilastoja
siis voidaan lukea, mutta eihän se ihan oikeasti näin mene.
Yllättävää, että 25 parista seitsemän
sai siviilivihkimyksen. Seurakunnan tilasto ei kerro sitä, oliko
Urjalassa samaa sukupuolta olevien pariskuntien rekisteröintejä
Edelleen
pätee, että meillä Urjalassa on kuolleita enemmän
kuin syntyneitä. Seurakunnan tilaston mukaan viime vuonna kuoli
61 ja kastettiin 53 lasta. Lukujen suhde on kyllä kaunistunut,
joskus ero oli useita kymmeniä. Kuolleiden määrä
on vähentynyt.
Muuttoliikkeen
luvut kertovat, että yhdeksän ihmistä enemmän muutti
Urjalasta pois kuin tuli tänne. Lopulliset ja koko kuntaa koskevat
luvut valmistuvat myöhemmin. Silti voi päätellä,
että alkuvuoden myönteinen väestökehitys taantui
loppuvuodesta. Minussa on sen verran tutkijan vikaa, että kiinnostaisi
tietää, miksi ihmiset muuttavat tänne ja täältä
pois. Olisihan siinä jollekin opiskelijalle opinnäytetyön
paikka. Jos ei tutkita olemme mutu-tiedon(minusta tuntuu) varassa ja
luulo ei ole ollenkaan tiedon väärti.
Juutuinpa
lukuihin. Alennusmyynnissä luvataan kovat prosentit. Ilmeisesti
vielä talvivarusteiden osalta hieman pidätelläänkin
lumen toivossa. Toisaalta kauppiaat kertovat, ettei tavaraa voi pitää
kauan varastossa ja hyllyillä, koska kevättavarat ovat jo
tulossa.
Lukuja
tarvitaan myös toisessa alkuvuoden muoti-ilmiössä painonhallinnassa.
Monta lupausta lienee tehty tässäkin asiassa. Kursseja ja
ihmeaineita on tarjolla. Resepti on kuitenkin yksinkertainen. Syö
vähemmän ja liiku enemmän. Tilastollisesti pätevä
neuvo, aina ei kuitenkaan helppo pidettävä. Hyvää
jatkoa kuitenkin!
Seppo Pirhonen