Urjalan kulmilta arkisto 2007
Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013

28.12.07 Hyvää, huonoa ja lupauksia paremmasta
21.12.07 Joulujuhlien aikaa
14.12.07 Kauniita sanoja
7.12.07 Perinteet kunniassa
30.11.07 Tärkeä väline
23.11.07 Jotakin on pielessä
16.11.07 Mikä on oikeasti tärkeää?
9.11.07 Paikalislehti tärkeä identiteetin vaalija
2.11.07 Pyhäinpäivä
26.10.07 Juhlavuoden himmeä kattaus
19.20.07 Lasten oma parlamentti
12.10.07 Silakat joulukaloina
5.10.07 Kyllä kelpaa kulkea
28.9.07 Voima ei ritä EU-mittelöissä
21.9.07 Terveydenhuolto puhuttaa
14.9.07 Nuorisolle toimintaa
7.9.07 Syksyn askareita
31.8.07 Onnistumisen iloa kursseilla
24.8.07 Tiet ovat kehityksen avain
17.8.07 Päivän tärkeät ateriat
10.8.07 Jälkipuintia Pentinkulmalta
3.8.07 Kirjoja kaupan
27.7.07 Haikea muuttoruljanssi
20.7.07 Hirvivaarasta Metsovaaraan
13.7.07 Terveydenhuollossa tehtävää
6.7.07 Lasilla uudet omistajat
29.6.07 Pentinkulman perilliset
22.6.07 Saunat lämpiävät
15.6.07 Terveisiä Kuolemajärveltä
8.6.07 Supervuosi Urjalassa
1.6.07 Juhlan aika
25.5.07 Koulujen tilinpäätös
18.0507 Rakennus tiensä päässä?
11.5.07 Lippu salkoon äitien kunniaksi
4.5.07 Turvallisia kilometrejä
27.4.07 Paperitouosta käytännön töihin
20.4.07 Tietopaketti Linnasta
13.4.07 Mikael Agricola aikansa suurmies
6.4.07 Luomisen tuskaa ja runsaudenpulaa
20.3.07 Heräämisen aika
23.3.07 Sisäpolitiikka kääntyi rajusti
16.3.07 Turvallisuus on tärkeä asia
9.3.07 Erilaisia näkökulmia
2.3.07 Löytöjä vintiltä
23.2.07 Järjestöjen maa
16.2.07 Kunnan tärkein voimavara
9.2.07 Lisälasku piiriltä
2.2.07 Laulut jäävät elämään
26.1.07 Ymmärtävää asennetta kaivataan
19.1.07 Yllättävän siisti lämpölaitos
12.1.07 Painava elämäkerta
5.1.07 Hyvää tarvitaan koko vuonna
__________________________
Puheita:
Menosten kesäjuhla 15.7.2007
Aika ennen meitä - Vremena do nas -kirjan julkistaminen, puhe Viipurissa 9.6.2007
Agricolan jalanjäljillä, puhe rovastikuntapäivillä Urjalan kirkossa 1.4.2007


Forssan Lehti
28.12.2007
Urjalan kulmilta
Hyvää, huonoa ja lupauksia paremmasta

Urjalassa tapahtui päättyvänä vuonna paljon hyviä asioita, mutta ihan riittävästi myös huonoja. Vuoteen sisältyi myös lupauksia paremmasta. Taloudellinen nousukausi on jatkunut ja on näkynyt myös Urjalassa. Henkisesti täällä tarvittaisiin uutta otetta. Toivottavasti uusi vuosi kasvattaa toivon oraita.

Elinkeinoelämän kannalta merkittävin uutinen oli Nuutajärven lasin siirtyminen Fiskarsin omistukseen. Tämä taannee jatkuvuutta. Uusia yrityksiä syntyi tasaiseen tahtiin, varisinkin palvelualoille. Kunta tuskaili Tassu Taimisuojan konkurssin jälkeen hallin takauksen ja ostamisen kanssa. Aina ei yritystoiminnan edistäminen onnistu, myös takapakkeja tulee.

Metsätaloudessa alkuvuonna puun hinta oli korkealla ja kauppa kävi hyvin, vaikka korjuukelit loppuivat melko aikaisin. Metsänhoitoyhdistys päätti yhdistymisestä. Maataloudessa tuskailtiin 141-tuen jatkon ja sokerituotannon kanssa. Viljan hinta oli korkeimmillaan sadonkorjuun aikaan.

Miinusmerkkisiin asioihin kaupan alalla on laitettava Agrimarketin toiminnan päättyminen Huhdissa. Säästöpörssi siirtyi Tokmannin omistukseen ja toiminnan jatkuminen on vielä epäselvää. Plussapuolelle on merkittävä S-marketin rakentamispäätös ja paikan löytyminen valtatien varrelta ahtaan Varkausvuoren kupeen sijasta.

Asuntotuotanto on jatkunut kohtuullisen vilkkaana. Kolkan alueen rakentaminen nytkähti liikkeelle, mutta myös kyläkuntiin on rakennettu. Kunnallistekniikassa suurin investointi oli Urjalankylän runkoviemäri ja vesijohto.

Merkittävin valtion investointi oli Lehmussuon eritasoliittymän valmistuminen. Kauan odotettu järjestely parantaa liikenneturvallisuutta ja mahdollistaa Urjalankylän suunnan kehittämisen. Kevytväylistä on edelleen pulaa, vaikka pieniä suunnitelmia on. Myös valtatie yhdeksän osalta odotetaan kehittämisrahaa.

Välillä tuntuu, että kunnallisesta päätöksenteosta on pallo hukassa. Aiemmin tehdyistä "säästöpäätöksistä" tóteutuivat vain Menosten ja Puolimatkan koulujen lakkauttaminen sekä kirjastoautoyhteistyö Punkalaitumen kanssa. Uimahalli ei käynyt kaupaksi.

Röntgenin säilyttämisestä käytiin pitkään vääntöä. Valitettavasti tässäkään asiassa ei voitu tehdä kunnollisia kustannuslaskelmia. Lääkäripulasta kärsittiin ja koko terveyskeskus tuntuu olleen kaikissa jäsenkunnissa melko lailla sekaisin.

Paras-hanketta käsiteltiin ja annettiin selvityksiä valtiolle. Lisäkysymyksiin on vastattava maaliskuun loppuun mennessä. Kunnan rahat eivät näytä riittävän. Jos tehtäisiin joidenkin tahojen ajama onneton päätös kuntaliitoksesta, olisi meillä Urjalassa entistä vähemmän rahaa käytössä palveluihimme. Puhe mustapukuisista valtion miehistä, jotka laittavat talouden kuntoon on lapsellista pelottelua. Kyllä itse on tehtävä päätökset ja perattava ja uudelleenorganisoitava suurin rahareikä eli sosiaali- ja terveystoimi.

Urjalassa tarvitaan nyt uutta henkistä otetta ja johtajuutta. Ainaisen valittamisen ja synkistelyn sijaan ihmiset tarvitsevat tulevaisuudentoivoa. Itsenäisesti toimien, omiin voimavaroihin ja
vahvuuksiin turvaten voimme kääntää kehityksen kestävälle pohjalle. Meillä on mahdollisuudet

selviytyä ja pärjätä. Tämä uusi asenne ei merkitse silmien ummistamista uhkatekijöiltä ja heikkouksilta sekä talouden tosiasioilta. Asioihin on tartuttava vain uudella otteella. Jos ei omaan tekemiseensä usko, kannattaa miettiä muita tehtäviä.

Keväällä valittiin uudet kansanedustajat. Syksyllä pidetään kunnallisvaalit. Niihin tarvitaan paljon hyviä ehdokkaita, joilla on näkemystä ja rohkeutta nähdä Urjalan mahdollisuudet itsenäisenä ja yhteistyökykyisenä kuntana.

Lopuksi kiitokset kaikille, jotka ovat työskennelleet eri tehtävissä Urjalan ja urjalalaisten hyväksi. Onnea uuden vuoden toimiin!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.12.2007
Urjalan kulmilta
Joulujuhlien aikaa

Tänään on kouluissa syksyn viimeinen koulupäivä. Yläasteen ja lukion joulujuhla on tänään. Kaikissa muissa Urjalan kouluissa se pidettiin torstai-iltana. Minulla illan juhla oli ensimmäinen joulujuhla uudessa koulussani.

Kun siirtyy uuteen työpaikkaan, saa uudet työkaverit ja koulussa tietenkin myös uudet oppilaat. Osa vanhemmista on tuttuja, mutta paljon on sellaisia, joihin ei ole aiemmin tutustunut. Uudessa työpaikassa kestää pitkään ennen kuin oppii löytämään ja muistamaan, missä kulloinkin tarvittavat materiaalit, tarvikkeet ja esineet ovat. Tällä kertaa kouluun tuli paljon kalustoa ja oppimateriaaleja myös Puolimatkan koulusta.

Jokaisessa koulussa on myös omat perinteensä, tottumuksensa ja tapansa. Ne luovat turvallisuutta ja jatkuvuutta. Uudet ihmiset tuovat mukanaan myös jotakin uutta. Kun tätä kaikkea saumataan yhteen, vie se oman aikansa. Toisaalta on mukava verrata käytänteitä ja valita niistä parhaimmat yhteiseen käyttöön.

Sekä Urjalankylässä että Nuutajärvellä on myös oppilailla ollut totuttelemista uuteen kouluun ja uusiin koulukavereihin ja osin myös uusiin opettajiin ja muihin koulussa työskenteleviin. Pääsääntöisesti on mukauduttu uuteen tilanteeseen, mutta on myös jouduttu käymään läpi entisestä luopumisen tuskaa. Aikaihmiset eivät aina ajattele, miltä muutokset lapsissa tuntuvat, kun tekevät päätöksiään.

Täytyy myöntää myös omalta kohdalta, että syksyn aikana on huomannut kuinka syvältä tunnetasolla eräänlainen pakkolähtö omasta pitkäaikaisesta koulusta on kouraissut. Ehkä tämä auttoi tajuamaan myös lasten kokemusta. Tunteen on voinut jakaa myös saman kohtalon kokeneiden opettajien kanssa.

Urjalankylässä elettiin alkusyksystä keittiöremontin keskellä. Syysloman jälkeen päästiin nauttimaan Hannan ruokaa. Muiltakin osin puitteet ovat koulussa tilojen osalta pääosin kunnossa. Syksyn aikana koulu liitettiin kunnalliseen viemäriin ja vesijohtoon. Jääkentän laidalla olevaa pukukoppia kunnostettiin talkoilla, mutta jäälle ei päästy.

Uutta on myös Merjan vetämä aamuparkki. Koulukuljetusten takia monet joutuvat lähtemään jo tuntia ennen koulun alkamista kotoa, jolloin he joutuvat odottamaan koulussa pitkään. Täksi ajaksi on järjestetty monipuolista ohjelmaa. Kuljetusten lisääntymisen myötä koulupäivät venyvät. Osin tilanteeseen koko kunnassa vaikuttaa myös taksipula ja kilpailun puute sekä säästösyistä yhteen nivotut pitkät kuljetusreitit.

Joulun perinteeseen Urjalankylän koulussa kuuluu se, että jouluevankeliumi on käyty kuulemassa läheisellä kivisakastilla. Eilen illalla menimme sinne kynttiläkulkueena, jonka edessä kulkivat enkelit, Maria ja Joosef sekä paimenet. Kynttilät jäivät reunustamaan entistä kirkon paikkaa.

Muu osa juhlasta pidettiin tällä kertaa sisällä liikuntasalissa. Jouluntutkimuskoneen avulla vierailtiin katsomassa islantilaista, brittiläistä, kreikkalaista, suomalaista, intiaanien, amerikkalaisten ja itävaltalaisten joulua eri aikoina. Taidettiinpa välillä piipahtaa aina avaruudessa saakka. Maarit oli ohjannut musiikkiesityksiä ja Kaisa tansseja sekä tositeeveetä. Suomen osuudessa

suomalaiskokki(Aaro) yritti perehdyttää italialaiskokin(Markuksen) suomalaisen jouluruuna saloihin.

Tätä kirjoittaessani torstai-aamuna en tiedä miten ohjelmat sujuivat. Ilmeisesti hyvin, koska oppilaat yleensä löytävät esitykseen lisäpuhtia. Tässä vaiheessa, ennen ensi-iltaa, ei voi kuin todeta Nuutajärveltä tulleen joulutervehdyksen loppukaneetin mukaan: "Viimeiset harjoitukset on pidetty ja sitten se menee niin kuin menee..."

Perjantaiaamuna järjestelemme tuolit ja puvut varastoihin. Jaamme joulukortteja ja nautimme joulupuuron. Myös todistukset jaetaan ja se, jos mikä, jännittää. Sitten on vuorossa joululoma. Se on ansaittu hyvin tehdyn työrupeaman jälkeen. Loppiaisen jälkeen palamme kouluihin Urjalassa.

Iloista joulua kaikille tätä palstaa lukeville!

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.12.2007
Urjalan kulmilta
Kauniita sanoja

Päivittäin on tänä vuonna esitelty televisiossa sanakirjaa, jossa on esitelty suomenkielen sanoja. Ohjelma liittyy Agricolan juhlavuoteen, jota on tänä vuonna vietetty, kun tuli kuluneeksi 450 vuotta Agricolan kuolemasta.

Päivän sanan esittelijöinä on ollut kirjailijoita, näyttelijöitä ja jonkin verran myös toimittajia. Kaikki he ovat olleet julkisuudesta tuttuja sanan käytön ammattilaisia. Ohjelman idea on rakennettu siten, että ensin sanasta kerrotaan jotakin henkilökohtaista ja kun kuulija ja katsoja ovat vähän aikaan arvaillet, paljastetaan sana.

On ollut mielenkiintoista huomata, että yksittäisestä sanasta voidaan luoda kokonainen tarina. Sanoihin liittyy tunteita ja muistoja. Niihin voi liittyä myös muita kuin näkö- ja kuuluaistimuksia. Jotkut esitellyt sanat ovat harvinaisia tai jäämässä pois käytöstä. Jonkin sanan merkitys on muuttunut alkuperäisestä. Joukossa on ollut myös uudissanoja, jotka on varta vasten kehitelty arkipäivän tarpeita varten tai korvaamaan alun perin vieraskielisiä ilmaisuja.

Suomen kielessä on valtavasti sanoja. Meillä on paljon murteita, joissa on todella hienoja, jopa meheviä ilmaisuja. Niitä löytyy tästä Urjalan murteestakin. Urjalasta on myös lähtenyt muutama arvostettu suomen kielen tutkija. Jaakko Yli-Paavola esiintyi aikanaan radiossa "Kielikorva-lähetyksessä.

Joskus kuulin radiosta ohjelman, jossa esiintyi kirosanojen tutkija. Hän kertoi, että erityisesti Urjalan seudulla on paljon tähän kielityypin kuuluvia ilmaisuja. Valitettavasti tutkijan nimi ei jäänyt mieleen, enkä ole saanut toimeksi kaivaa sitä mistään esille. Meikäläisen työhönhän pikemmin kuulu tämän alan sanaston käytön hillintä kuin edistäminen.

Uudessa Kielikello-lehdessä, joka on kielenhuollon tiedotuslehti, käsitellään sukupuolisidonnaista kieltä ja kerrotaan uusista suosituksista. Suomen kielen lautakunnan suositukset vaikuttavat järkeviltä. Joskus tuntuu siltä, että esimerkiksi tasa-arvovaatimusten verukkeella pyritään kohtuuttomuuksiin.

Lähtökohdiltaan Suomen kieli on tasa-arvoinen. Meillä ei ole monien kielen tapaan omaa persoonapronominia miehille ja naisille tai neutreille, eikä muita vastaavia kieliopin vaatimia mies- ja naisilmaisuja. Silti yhteiskunnan muuttuessa ovat sanat muuttuneet. Niinpä kunnallisesta luottamusmiehestä tuli luottamushenkilö, vaikka monissa työpaikoissa on edelleen luottamusmies, oli hän sitten nainen tai mies.

Arkikielessä on meilläkin tehty eroa miesten ja naisten kesken. Urjalassa oli aiemmin tapana sukunimestä käyttää ilmaisua, joka paljasti sukupuolen esimerkiksi Pirhone(n) ja Pirhoska. Aika muuttaa käytänteitä ja niinpä juuri kukaan ei puhu enää pankkineidistä, mutta Urjalan suurimman kartanon omistajasta käytetään kyllä vielä nimitystä neiti.

Agricolan juhlavuonna valittiin suomen kielen kauneimmaksi sanaksi äiti. Suosituimmat kymmenen sanaa olivat järjestyksessä äiti, rakkaus, rakas, kiitos, lumi, kaunis, kulta, usva, aamu ja koti. Kuten huomaatte kaikkiin näihin sanoihin usvaa, lunta ja aamua lukuun ottamatta liittyy vahva läheisyyden tunne. Onkin muutoin melko mahdotonta sanoa, mikä olisi kaunein sana.

Rumimmasta sanasta ei vastaava äänestystä ole käyty, mutta niitä taidetaan kuulla alatyylisessä arkikielessä ihan riittävästi. Voi tosin olla, että nuoremman väestön suosima v-alkuinen sana on niin yleinen ja neutraloitunut, ettei se sijoittuisi rumien sanojen listalla kärkipäähän.

Sanoja ei voi jäättä kenenkään yksinoikeudeksi. Siksi olisi paikallaan, että alussa mainittu Sanakirja-ohjelma jatkuisi televisiossa myös ensi vuonna. Silloin ääneen soisi pääsevän kansannaisten ja -miesten, joilla on hyvä sanavarasto ja puhumisen lahja. Suomen kieli on ilmeikästä niin puhuttuna kuin kirjoitettuna.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
7.12.2007
Urjalan kulmilta
Perinteet kunniassa

Tänä vuonna osallistuin kahteen Urjalassa järjestettyyn itsenäisyysjuhlaan. Toinen oli päivän aattona koululaisille järjestetty ja toinen kunnan virallinen juhla. Tätä kirjoittaessani on televisiosta vielä katsomatta Tasavallan presidentin vastaanotto ja itsenäisyyspäivän paraati. Niistä varmaan sanomalehdet tänään perjantaina kertovat ja aikakauslehdet vielä ensi viikollakin.

Mutta ensimmäiseksi kiitos Urjalan kunnalle, joka järjesti sotaveteraaneille ja -invalideille puolisoineen ja veteraanien leskille juhlalounaan itsenäisyyspäivänä seurakuntatalossa. Se oli hieno ele ja kunnianosoitus.

Kunnan itsenäisyysjuhla Säätiötalossa noudatti perinteistä ja hyväksi koettua kaavaa. Urjalan mieskuoro kajautti Isänmaalle ja Finlandian. Pari nuorta tulevaa pianotaiteilijaa Heidi-Maria Reponen ja Marleena Lehto esittivät Sibeliuksen ja Heino Kasken pianosävellyksiä varsin taitavasti.

Juhlapuhujana oli urjalalaisille tuttu Hämeen sotilaspiirin entinen päällikkö everstiluutnantti Matti Savonjousi. Hän taitaa olla sotilassukua jo kolmannessakin polvessa, sillä muistaakseni jokin hänen sukulaisistaan taisi vaikuttaa jo Urjalan reservikasarmin aikaan sotilastehtävissä. Hänen isänsä osallistui Karjalan kannaksen puolustustaisteluun ja saavutti everstin arvon.

Juhlapuhe oli taattua, ammattilaisen otteella esitettyä asiaa, tunnettakaan unohtamatta. Siinä kertautuivat historiamme suuret käännekohdat ja nykypäivän saavutuksemme. Puhuja viitoitti linjaa myös tulevaisuuteen, kun viestikapula siirtyy nuorille tulevaisuuden tekijöille.

Juhlassa palkittiin vuoden nuori Matias Wesin, urheiluteko, kalakerhon Suomen mestaruus, sekä vuoden urheilijana Ville Maunuksela sekä muita ansioituneita SM-kisoissa menestyneitä. Kulttuuripalkinnon sai esikoisrunoteoksensa julkaissut Asko Viholainen.

Koululaiset juhlivat jo aattona. Yläasteella ja lukiolla oli oma tapahtumansa ja nuoremmat koululaiset kokoontuivat kouluiltaan Kirkonkylän koululle. Mukana olivat myös kaikki esikoululaiset sekä muutama kutsuvieras.

Kirkonkyläläiset olivat tehneet valtavan työn koulun koristelussa sinivalkoisin värein. hienoa koristenauhaa oli punottu ilmeisesti kilometreittäin ja lintujakin oli satoja. Todella hieno kokonaisuus, jota kannattaa mennä katsomaan.

Juhlavieraat otti kätellen vastaan sivistystoimenjohtaja Jukka Oksa ja toimistosihteeri Jaana Jokikoivu-Hiukkamäki. Kättelyn jälkeen juhlaan tulivat Suomen ja Urjalan kunnan liput yleisön laulaessa Maamme-laulua. Sitten kohotettiin malja itsenäiselle 90-vuotiaalle Suomelle.

Kouluilla oli harjoiteltu paritansseista valssia ja humppaa sekä letkajenkkaa. Hienosti tanssit sujuivat. Joukossa oli todella hyviä tanssijoita. Disko-osuus sujuikin ja rutiinilla.

Keskuskeittiö ja koulujen keittäjät olivat loihtineet komean juhlapöydän, josta noutopöydän periaatteella noudettiin ruoka neljästä pisteestä. Ruoka oli koottu pääosin suomalaisista aineksista ja näytti maistuvan hyvin. Tämäkin osuus sujui kaikilta koululaisiltamme hienosti.

Tanssin jälkeen laulettiin muutama yhteislaulu, joita säesti Kirkonkylän koulun oppilasorkesteri. Ruokailun jälkeen odoteltiin vapaan seurustelun merkeissä iloista varttia, jota oli lehtiä myöden mainostettu tämän juhlavuoden iloisena, kansaa yhdistävänä ja kevyempänä juhlahetkenä.

Lattialla istunut koululainen seurasi vähän aikaa televisiosta tullutta ohjelmaa ja toteisi sitten kaverilleen, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Täytyy myöntää, että olen tämän oppilaan kanssa samaa mieltä. Jos on iloista, että haastatellaan presidenttiä itsestään selvyyksistä, jututetaan Helsingin kaupunginjohtajaa ja liikuntatoimenjohtajaa ja kohotetaan kolmeen kertaan maljat itsenäisyydelle, niin olkoon. Idea oli hyvä, mutta toteutus jäi pannukakuksi.

Me opettajat ja koululaiset odotimme jotain iloista meininkiä. Toki Jukka Kuppamäen Sininen ja valkoinen on ollut alusta alkaen suosittu koululaisten keskuudessa ja se kajahti myös meillä komeasti. Koululaisten itsenäisyysjuhla oli onnistunut.

Näissä mietteissä, juhlan jälkeen - post festum, toivon hyviä itsenäisiä vuosia isänmaalle!

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
30.11.2007
Urjalan kulmilta
Tärkeä väline

Ensimmäisen kerran luin Forssan Lehteä mummolassa. Hän asui silloin jo Huhdissa Lintusuolla, jonne oli muuttanut Hakolahdesta. Hakolahti ja aseman seutu ovat olleet muiden Urjalan eteläosien kanssa enemmän suuntautuneita Forssan suuntaan kuin kirkonkylä. Oli luonnollista, että Lounais-Hämeen maakunnallinen äänenkannattaja on tullut alueen talouksiin. Kauppala- ja kaupunkimatkat suuntautuivat usein juuri Forssaan.

Nyt lehti on savuttanut kunnioitettavan iän 90 vuotta. Se on siis aloittanut ilmestymisensä samoihin aikoihin kuin paikallislehtemme Urjalan Sanomat. Vain Somerolla on perinteisen Lounais-Hämeen kunnista Urjalan ohella oma paikallislehti. Muilla Lounais-Hämeen paikkakunnilla Forssan Lehti on paitsi maakunta- myös paikallislehti.

Paljon on Lounais-Hämekin lehden ilmestymisaikana muuttunut. Koijärveä ei ollut itsenäisenä kuntana, kun lehti alkoi ilmestyä. Sehän muodostettiin Tammelasta ja Urjalasta. Kunta on ollut lakkautettunakin jo kohta 40 vuotta. Myös Somerniemi on lakannut itsenäisenä kuntana.

Sittemmin Somero on suuntautunut Varsinais-Suomeen ja Urjala Pirkanmaahan. Olen monta kertaa miettinyt sitä, että, jos Forssa kaupunkina olisi aikaisemmin ymmärtänyt tasevertaisen yhteistyön mahdollisuutenaan, olisiko Lounais-Häme laajempi kuin nykyisin.

Käsittääkseni viime vuosina jäljelle jääneet Lounais-Hämeen kunnat ovat tehneet monella alalla hyvää ja rakentavaa yhteistyötä ja ovat jossakin suhteessa olleet tiennäyttäjinä muillekin seutukunnille.
¨
Myös jatkossa nykyinen Lounais-Häme pärjää kuntien keskinäisellä ja tasavertaisella yhteistyöllä, jossa toteutetaan myös järkevää työnjakoa. Näyttää siltä, että joskus Forssan naapureita häiritsee aika ajoin Forssassa esiin nouseva kuntaliitosajattelu.

Urjalan kannalta yhteistyö Forssan suuntaan on myös mahdollisuus, vaikka ei maakuntaa olla vaihtamassakaan. Silti on perinteisten alojen lisäksi mahdollista kehitellä uusiakin avauksia.

Forssan Lehti on tärkeä väline myös Forssan ja lähialueiden yritystoiminnan kannalta. Lehden avulla myös urjalalaiset pysyvät selvillä Forssan liike-elämän palveluista. Siksi lehden levikki on pysynyt vakaana Urjalassa, jossa valtalehtenä on Aamulehti. Aika usein sitä kritisoidaan siitä, että pirkanmaalainen maakuntalehti kirjoittaa vähän Urjalan asioista.

He, jotka tilaavat ja lukevat Urjalassa Forssan Lehteä saavat siitä usein ensimmäisenä lukea esimerkiksi kunnan päätöksistä ja suunnitelmista sekä muista paikkakuntamme tapahtumista. Joskus täällä on asunut lehden toimittajia, mutta pääasiassa toimittajat matkaavat tänne Forssasta.

Forssan Lehtikin on joutunut kilpailutilanteen takia muuttamaan ilmestymistiheyttään. Näyttää kuitenkin siltä, että näin kauan alueella vaikuttaneen lehden reviirille ei ole helppoa tulla suurella rahallakaan ilmaisjakelulehtien. Toinen päätyi jo saman katon alle ja uusin tulokas näyttää joutuneen myös tarkistamaan levikkialuettaan ja jakelukertojaan.

Siitä olen jonkin verran huolestunut, että on aika paljon ihmisiä, joille ei tule yhtään tilattua sanomalehteä tai paikallislehteä. Tässä joukossa on paljon nuoria perheitä. Lehteä ei katsota niin tärkeäksi, että se tilattaisiin. Tällöin kiinnittyminen paikkauntaan ja alueeseen jää ohuemmaksi.

Forssan Lehti on ollut alusta alkaen uutisillaan, reportaaseillaan ja artikkeleillaan tukemassa monia meille urjalalaisille tärkeitä hankkeita ja tapahtumia. Se on voinut monissa asioissa tuoda esiin myös avaramman näkökulman kuin paikallisesti on oivallettu. Joskus se on saattanut joitakin tahoja ärsyttääkin, mutta hyvä juttu vaikuttaa aina.. Siksi me urjalalaisetkin iloitsemme hyvin toimitetusta Forssan Lehdestä.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.11.2007
Urjalan kulmilta
Jotakin on pielessä

Kun tuli tieto sairaanhoitajien työtaistelunperuuntumisesta, todettiin monesta sairaalasta, että paluu normaalin kestää useampia päiviä, koska työvuorolistoja ei ole laadittu. Tämä kuulostaa kummalliselta. Julkisuuspelin mielikuvissa kaikki huomio meni siihen, miten varaudutaan lakkoon. Kokonaan jäi varautumatta siihen, että päästään sovintoon.

On hyvä asia, että ratkaisu saatiin. Tässä yhteydessä voinee käyttää kuvaannollista ilmaisua pihtisynnytys. Jossakin sairaalan museovitriinissä olen siihen tarviitavat välineet nähnyt. Osapuolet ovat jälkeenpäin kertoneet tuloksen syntymisestä eri tavoin. Äiti(Tehy) oli onnellinen ja kehui lapsen(tuloratkaisun) mittoja estottomasti. Isä(kunnallinen työmarkkinalaitos) ei pyörtynyt, mutta ei tarjoillut sikareitakaan.

Me kaikki tämän maksamme. Pääosa julkisen sektorin palkoista maksetaan joko kunnanveroina tai valtionverona. Vain pieni osa tulee asiakasmaksuista. Aiemmin tehdyt kunnallisen alan palkkaratkaisut, joita sairaanhoitajien ratkaisukin pääosin ensimmäisten vuosien osalta seuraa, voitiin osin ottaa huomioon kuntien ensi vuoden talousarvioissa. Joka neljäs kunta nostaa veroprosenttia. Urjalassa ei näin tapahdu.

Myönteistä syntyneessä ratkaisussa oli se, että nyt kiinnitetään huomiota tuottavuuteen. Kuopion yliopisto julkistikin tällä viikolla selvityksen, jonka mukaan sairaanhoidon kuluja voidaan merkittävästi vähentää tehostamalla toimintaa ja johtamista sekä karsimalla turhia toimenpiteitä ja miettimällä työnjako uusiksi.

Olen usein kiinnittänyt huomiota siihen, että terveyskeskuksissa ja sairaaloissa on liikaa paperin pyöritystä ja monenlaisia palavereita, joissa jatkuvasti käytetään sitä aikaa, jota potilaat tarvitsevat. Toisaalta monet toimenpiteet tuntuvat kohtuuttoman kalliilta. Esimerkiksi monien leikkausten hinta on suorastaan pöyristyttävä.

Tähän alaan on vaikea puuttua. Kuten nytkin nähtiin, on helppo hehkuttaa sillä, että ollaan huolissaan ihmisten terveydestä ja elämästä. Tätä samaa tunteisiin vetoavaa perustelua on aina käytetty, kun on vaadittu lisää rahaa.

Jotakin on pahasti pielessä Urjalankin osalta. Seuraava suora lainaus kunnan talousarviokäsittelystä: "toimintakulujen kasvu (1,78 milj.euroa) aiheutuu suurelta osin terveydenhoitokuluista. Näiden kasvuksi kuluvaan vuoteen verrattuna on arvioitu 1,2 milj.euroa. Erikoissairaanhoidon menojen kasvu 637.500 euroa (13,4 %) ja kansanterveystyön menojen kasvu 559.000 euroa (18,5 %)".

Perusterveydenhuollon menojen kasvua perustelaan osin vanhainkodin remontilla, jolloin osa asiakkaista siirretään vuodeosastolle. Hurjat kasvuprosentit ovat jatkuneet vuodesta toiseen. Päättäjät ovat olleet voimattomia. Jämäkämpää otetta tarvittaisiin.

Huomatkaa nyt myös se, että kansanterveystyö on kuntayhtymän hoitamaa eli täyttää Paras-hankkeen väestöpohjavaatimukset. Erikoissairaanhoito on myös maakunnan kokoisen kuntayhtymän hoitamaa. Kuntaliitos ei auta näihin kuluihin mitään. Ratkaisuja kulujen käsittämättömän suureen vuosia jatkuneeseen kasvuun on haettava toiminnan järkiperäistämisestä.

Toivottavasti nyt vihdoin päästään alkuun. Tähän asti homman johtaminen on ollut pitkään lääkärivetoista. Olin aikanani monissa palavereissa, joissa kävi selväksi, että ammattiedut edut olivat ylittämätön paikka. Suomesta löytyy kuitenkin myös esimerkkejä siitä, miten uudelleenarvioinnilla on voitu merkittävästi tehostaa toimintaa ja säästää yhteisiä varoja. Samalla on voitu hoitaa entistä enemmän potilaita, mikä on päätarkoitus kaikessa toiminnassa.

Hallittu muutos on nyt kaikkien etu. Työntekijät ovat usein alansa parhaita asiantuntijoita, joita kannattaa kuulla. Joskus ulkopuolelta huomataan ne mahdollisuudet, joita ei sisältäpäin arjen keskellä oivalla. Siksi muutoksen tekemiseen tarvitaan kaikkia toimijoita.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.11.2007
Urjalan kulmilta
Mikä on oikeasti tärkeää?

Muutamat ihmiset ovat tavatessamme kyselleet, miten koulussa on suhtauduttu viime viikon tapahtumiin. Olen kertonut, miten olemme tapahtunutta käsitelleet. Ensimmäisenä päivänä laskimme lipun puolisalkoon ja sytytimme yhdeksän kynttilää. Puhuimme asiasta luokissa ja lupasimme kuunnella, jos joku haluaa purkaa tunteitaan. Toisaalta olemme rakentaneet normaalia turvallista arkea, koska koululaisemme ovat pienempiä kuin väkivallan kohteena olleet.

Kaiken tapahtuneen jälkeen ei riitä, että kansakunta suree tai viranomaiset antavat toimintaohjeita kriisin hoitamiseen. Se on normaali hallinnon tapa toimia. Nyt olisi aika pysähtyä vähän pidemmäksi aikaa ja miettiä mihin olemme joutuneet ja mihin olemme menossa. Pian tulevat uudet asiat ja nämä unohtuvat. Julkinen muisti on kaksi viikkoa.

Ei tämä ratkea sillä, että lisätään kouluterveydenhoitajia ja mielenterveyspalveluja, psykologeja, kuraattoreita ja muita sosiaalitätejä. Heitä ei ole riittävästi, mutta he hoitavat jo oirehtineita. Tällä menolla heitä ei ole koskaan riittävästi.

Koulumaailma on viime vuosina muuttunut paljon. Muutos on tapahtunut lapsissa ja nuorissa. On paljon hyviä muutoksia, mutta monissa perustavaa laatua olevissa asioissa on menty huonompaan suuntaan.

On aika kysyä, millaisessa maailmassa lapsemme elävät. Millaista on kotielämä? Miten käytetään (vietetään, kulutetaan) vapaa-aika. Millaisia arvoja ja toimintamalleja lapset saavat meiltä vanhemmilta? Mikä on oikeasti tärkeää?

Mitkä asiat ovat jäänet meille mieleen lapsuudesta? Olivatko ne hienoja tavaroita, jotka saimme vai olivatko ne kenties niitä pieniä yhteisiä hetkiä, jotka koettiin perheen kanssa yhdessä. ruokapöydässä, saunassa, työssä ja puuhassa. tai vapaina hetkinä.

Mitkä ovat kansakunnan ja yhteisöjemme arvot? Luovummeko heti omistamme, kun tänne tulee muita vai kuvittelemmeko olevamme muita parempia luopumalla omistamme ja omaksumalla globaalit käsitykset, joilla luulemme pärjäävämme kasinvälisessä kanssakäymisessä.

Mikä on pyhää ja arvokasta? Koskettaako meitä mikään? Täyttääkö päivämme pienestä lapsesta alkaen väkivaltaiset piirretyt lastenohjelmat, useat murhat päivittäin tv-filmeissä, jatkuva lyöminen ja läiskintä video- ja tietokonepeleissä vai turhanpäiväiset viihdeohjelmat ja tositeeveet.

En minä tiedä vastauksia. Siitä olen varma, että ainakin näitä ja monia muita tärkeitä asioita kannattaisi kerrankin pysähtyä miettimään. Aina kaikkea ei tarvitsisi niin paljon ymmärtää, yhtä vähän auttaa tuomitseminen.

En käsitä sitä, että kaiken tapahtuneen jälkeen kyläverisesti toteutettu ja suunniteltu väkivalta pyörii yhtä päivittäin televisiossa. Kaverista tuli kuuluisuus, johon hän pyrki. Mitä olisi tullut heistä, joiden elämä katkesi kesken ja odottamatta? Heistä ja heidän läheisistään tuli jo ja kohta vielä enemmän myös kapallisen median uhreja. Suru koskettaa, mutta sillä myös myydään.

Elämää pitää kunnioittaa, jotta se säilyisi. Vanhempina, päivähoitajina, opettajina, kasvattajina, kavereina ja ystävinä meidän tulee olla myös armollisia sekä itseämme että toisiamme kohtaan.

Kaikkeen emme voi vaikuttaa. Jotkut asiat tapahtuvat hyvistä pyrkimyksistämme huolimatta. Joskus meillä tulisi olla kuitenkin enemmän rohkeutta puuttua ajoissa asioihin, kun näemme pahaa ja väärää. tapahtuvan lapsillemme ja nuorillemme. Helppoa sitä ei ole mennä naapurille ja tuttavalle mennä sanomaan. Eikä sitä ole kovin helppoa kuulla, kun se tulee kohti. Ehkä silti pitäisi toimia.

On sanottu, että kaiken tapahtuneen jälkeen Suomi ei ole entisensä. Hyvä niin. Joskus on aika tarkistaa kurssia, muutoin ei tapahdu kehitystä ja muutosta. Muutos alkaa meistä.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.11.2007
Urjalan kulmilta
Paikalislehti tärkeä identiteetin vaalija

Historiallisessa Lounais-Hämeessä vai Urjalalla ja Somerolla on oma viikoittain ilmestyvä paikallislehti. Muilla paikkakunnilla paikallislehden korvaa maakunnallinen Forssan Lehti. Sekä maakunnan pää-äänenkannattaja että Urjalan Sanomat täyttävät tänä syksynä 90 vuotta.

Nykyisin Urjalan Sanomat ilmestyy torstaisin. Aiemmin lehti ilmestyi perjantaina, mutta eritoten kauppiasilmoittajien toiveesta ilmestymispäivä aikaistui jo kauan sitten. Varhempina aikoina lehti ilmestyi lauantaisin. Yhtäkaikki paikallislehti halutaan lukea ilmestymispäivänään aina ensimmäisenä. Osa saa sen varhaisjakeluna ja me muut vasta päiväkannossa.

Ehkä yleisin lempinimi Urjalan Sanomille on ollut "Urjalan liuska", jolla on haluttu kuvata sivumäärä, jonka monet lukijat ovat kautta aikojen toivoneet olevan suuremman. Aikanaan lehteä toimitettiin oman työn ohella ja vähitellen on saatu vakituinen toimittaja ja vihdoin useampiakin toimittajia.

Omana lukemisaikani on päätoimittajan paikalta voinut lukea nimet: Saara Selimaa, Matti Välkki, Anna-Mari Aura. Eino Kajava ja Simo Husso. Uuden päätoimittajan paikka on ollut auki, koska Simo suunnistaa pohjoiseen. Hänen kautensa jäi turhan lyhyeksi.

Kaikki mainitut päätoimittajat ovat olleet omia persoonallisuuksiaan. Välkin Matin aikana aloin itsekin kirjoittaa lehteen. Hän antoi tilaa nuorille ja tuki hyvin silloisen Urjalan nuorisoparlamentin toimintaa ja pyrkimyksiä. Matti istui pyörätuolissa ja hänen kanssaan kävimme monia mieleen jääneitä keskusteluja, kun toimitus sijaitsi hänen kotonaan.

Anna-Marin aikana olin kolmena kesänä töissä lehdessä ja hän arvelikin kerran, ettei hän voisi kuvitella minua Menosten koulun opettajana, joten sinnehän minun piti sitten hakeutua töihin. Noina kesinä lehti tehtiin vielä vanhalla tekniikalla: tekstit ladottiin kuumalatomossa Toijalassa metalliskirjaimiin ja kuvat kehiteltiin toimituksen vessassa ja kellarin pimiössä ja lähetettiin kuvalaattalaitokselle. Toisestakin kesätyöntekijästä tuli sittemmin opettaja. Meriluodon Marjukka on rehtorina Turussa.

Marin pakinat olivat luettuja ja myös hänen seuraajansa EK käytti värikästä kieltä ja terävää kynää. Meihin silloisiin kunnallispäättäjiin hän suhtautui kuin "julkiseen riistaan" käyttääkseni Kajavan Einon omaa sanontaa. Eikka verestelee toimittajantöitä vielä ilmaisjakelulehdessä avustajana.

Paikallislehti on tärkeä paikallisen identiteetin vaalija. Oikeastaan se tehtävä korostuu näinä aikoina, kun jotkut kuvittelevat Urjalan asioiden tulevan paremmiksi liittämällä kunnan naapureihin. Milloin keppihevosena on kunnallistalouden tila milloin pelotellaan valtion lähettämillä mustiin pukeutuneilla "dressmann-miehillä"

Kunnan ja paikallislehden välinen yhteiselo ei ole aina helppoa. Toisaalta tarvitaan luottamukselliset suhteet niin valmistelusta ja toimeenpanosta vastaaviin virkamiehiin kuin luottamustoimisiin päättäjiin. Toisaalta tarvitaan myös etäisyyttä, jotta jää liikkumatilaa. Joskus käydään yhtä jalkaa, joskus on sanottava asiat niin kuin ne ovat, oikeilla nimillä.

Paikallislehti voisi entistä enemmän taustoittaa uutisia ja selvittää syitä ja seurauksia. Siihen sillä ei aina ole aikaa, mutta nykyistä useammin siihen olisi tarvetta. Toisaalta lukijoita kiinnostavat myös erilaiset ilmiöt ja tapahtumat, kun ne kerrotaan ihmisten kautta.

Urjalankyläläiset tekivät 90 vuotta sitten viisaan ja kauaskantoisen päätöksen Urjalan omasta paikallislehdestä. Nykyisin se tavoittaa pääosan Urjalan vakioasukkaista ja sen lisäksi huomattavan joukon täältä kotoisin tai täällä asuneita muualla maailmalla vaikuttavia urjalalaisia.

Onnea toivotan juhlivalle paikallislehdellemme ja sen tekijöille! Mitäpä olisi torstai ilman Urjalan Sanomia?

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.11.2007
Urjalan kulmilta
Pyhäinpäivä

Huomenna lauantaina on pyhäinpäivä. Luterilaisen kirkon mukaan se on kahden päivän yhteenliittymä eli kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien päivästä. Kirkon kotisivujen antaman tiedon mukaan muistelun kohteena ovat kaikki kristikunnan marttyyrit ja kaikki muut uskossa Kristukseen kuolleet.

Tavallisille ihmisille pyhäinpäivä on päivä, jolloin viedään kynttilä läheisten haudalle. Kaikki eivät pääse omaistensa haudoille. Siksi monille kirkkomaille on pystytetty muistomerkki, jonne voi viedä kynttilänsä muualle haudatun omaisensa muistoksi.

Ne ihmiset, joiden omaiset on haudattu sodissa ja rauhanteoissa menetetyille alueille, eivät myöskään pääse omaistensa hautapaikoille. Siksi Urjalassa ja lähiseuduilla on kirkkomaille pystytetty muistomerkki Karjalaan jääneille vainajille. Pyhäinpäivänä Karjala-seurojen edustajat käyvät laskemassa seppeleen päiväjumalanpalveluksen jälkeen tälle muistomerkille. Näin tapahtuu huomennakin.

Hautamuistomerkkejä ei juuri ole rajan taakse jääneillä alueilla. Neuvostovalta hävitti hautausmaat ja muutti sodissa säilyneet kirkot maallisiin tarkoituksiin kulttuuritaloiksi tai varastoiksi. Hautakivet kuljetettiin pois. Osa entisistä hautausmaista otettiin hautausmaiksi ja osa tuli muuhun käyttöön.

Neuvostoajan jälkeen Venäjä ja Suomi sopivat sotilashautausmaiden rauhoittamisesta. Siviilihautausmaiden osalta ei ole vieläkään saatu aikaan vastaava sopimusta. Silti monet entisten Karjalan pitäjien asukkaita edustavat pitäjäseurat ja -säätiöt ovat voineet erilaisin paikallisin sopimuksin pystyttää kirkkojen, sankarihautojen ja siviilien hautausmaiden paikoille muistomerkkejä. Muistomerkkejä ja niiden ympäristöjä kunnostetaan ja varsinkin kesäisin niiden luona käydään hiljentymässä ja laskemassa kukkia. Pääosa muistomerkeistä on saanut olla rauhassa, mutta jotkut ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi.

Urjalaan asutetuista karjalaisista pääosa tuli Muolaasta. Muolaan kirkkoa ei enää ole, mutta kirkon paikalla on muistomerkki. Kesäisiin muolaalaiset ovat pitäneet paikalla suurella joukolla muistojuhlan. Myös sankarihaudalla on oma muistomerkki.

Tänä vuonna Urjalan Karjalaiset ovat kustantaneet uusintapainoksen Martti Saarennon kirjoittamasta kirjasta "Kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa". Jalkaväkirykmentti 5 oli koottu Kymistä, Kotkasta, Vehkalahdelta, Virolahdelta, Iitistä, Jaalasta, Anjalasta, Sippolasta ja Valkealasta. Talvisodassa näiden pitäjien miehet taistelivat Muolaan Punnuksessa ja lähiympäristössä. Rykmentistä kaatui satoja miehiä. Osa kaatui jo joulukuussa 1939, mutta pääosa helmikuun alkupuolella 1940.

Alun perin kirja julkaistiin 1977. Painos on jo ajat sitten loppunut ja monet kaatuneiden ja rykmentin sotaveteraanien lapset ovat sittemmin kiinnostuneet isiensä sotakokemuksista. Urjalan Karjalaiset päättivät ottaa kirjasta uuden painoksen kunnianosoituksena oman kotiseutunsa puolustajille. Esipuheessa todetaan: "Sinun isäsi tai isoisäsi on puolustanut niitä peltoja, jotka meidän esi-isämme raivasivat luodakseen perheilleen hyvät elämän edellytykset."

Kirja tarjoaa mielenkiintoista luettavaa heille, jotka ovat kiinnostuneita isänmaamme puolustamisesta talvisodassa. Sitä voi ostaa Urjalan Karjalaisilta.

Kerrottakoon vielä, että rykmentin lähettinä ollut Eino Kauppila pelasti palavan Punnuksen koulun lipun 19.1.1940, toi sen kotiinsa ja viime vuoden kesänä hänen tyttärensä luovutti lipun Urjalan karjalaisille Virolahden sankarimuistomerkin ääressä. Tässä muistomerkissä lukee: "Isät. veljet uupui taiston teille, maa jäi kallis perinnöksi meille."

Pyhäinpäivä viestittää meille, että maallinen aika on rajallista, mutta taivaallinen isänmaa pysyy.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
26.10.2007
Urjalan kulmilta
Juhlavuoden himmeä kattaus

Suomessa vietetään, kuulemma, itsenäisyyden juhlavuotta. Joulukuussa on kulunut 90 vuotta itsenäisyysjulistuksesta. Juhlavuosi avattiin näyttävästi tammikuussa, mutta sen jälkeen ei ole aiheesta juuri mitään kuulunut. Ainoa näkyvä asia on juhlavuoden juliste, jossa on kahdella virallisella ja yhdellä epävirallisella kielellämme sanat: me, vi ja we.

Parhaillaan on televisiossa käynnissä äänestys yhteisestä onnittelulaulusta, joka on tarkoitus laulaa, juhlapäivän aattona, joulukuun viidentenä kello kaksitoista. Ehdolla ovat: Arvon mekin ansaitsemme, Lähteellä sekä Sininen ja valkoinen.

Alkuperäisenä juhlavuoden ajatuksena on ollut siirtää itsenäisyyden juhlintaa rennompaan suuntaan. Suomalaista itsenäisyyspäivän viettoa leimaa kaavamaisuus. Tarkat muodot ovat muovautuneet paikkakunnaittain ja valtakunnallisesti samannäköisiksi. Iloisen vartin järjestämisellä pyritään tuomaan uutta ilmettä juhlintaan.

Urjalassa itsenäisyyspäivän juhlien järjestämisestä on vastannut kulttuuritoimi. Päivä on alkanut jumalanpalveluksella, jonka jälkeen on laskettu seppeleet sankarihaudoille sekä Kirkonkylässä että Halkivahassa. Päiväjuhla on pidetty tämän jälkeen. Ohjelmaan on kuulunut puheita ja musiikkia sekä erilaisia palkitsemisia. Näin on varmaan tänäkin vuonna.

Koulut juhlivat yhteisesti kymmenen vuoden välein. Yläaste ja lukio viettävät yhteistä juhlaa ja muut peruskoululaiset koontuvat Kirkonkylän kouluun nauttimaan juhlatarjoilusta sekä tekemään yhdessä juhlahetkeä. En vielä paljasta mitä se tulee pitämään sisällään tällä kertaa. Sen verran voi sanoa, että jotakin vanhaa ja hieman uutta.

Juhlavuoden valtakunnallisia teemoja ovat: historia ja tulevaisuus, luonto ja kesä, muotoilu, kieli ja kulttuuri, musiikki sekä liikunta ja urheilu.

Näistä teemoista puhuttaessa Urjala pääsee parhaiten esiin, kun puhutaan muotoilusta. Useimmille ihmisille tulee ensimmäisenä sanasta muotoilu mieleen lasi. Nuutajärven lasitehtaalla on muotoilussa pitkät perinteet ja monet sen taitelijat ovat nousseet maailmanmaineeseen. Nousussa ovat tällä hetkellä Kerttu Nurminen, Oiva Toikka ja nuorimpana Markku Salo.

Kun puhutaan historiasta, pelkään, että nykysuomalaisten tietämys itsenäistymisestämme on aika ohut. Viime vuosina julkisuudessa on korostunut viimeisten sotien aika. Veteraanien panos on aiheellisesti ollut huomion keskiössä, koska ilman heidän panostaan itsenäisyysaika olisi jäänyt lyhyeksi.

Kun itsenäistymisestä on kulunut 90 vuotta, on keskuudessamme vähän sellaisia ihmisiä, jotka muistavat aikaa henkilökohtaisesti. Siitä, jotakin muistavat ovat olleet lapsia tai nuoria, eikä aikuisiässä toimineita ja vaikuttaneita. Vaikuttavimmin tunnemuistiin on jäänyt itsenäistymisen jälkeen alkanut kansalaissota, josta on tulossa useampikin kirja ja myös elokuvia.

Varsinaiseen itsenäistymiseen ei liittynyt suurta draamaa. Eduskunta hyväksyi senaatin julistuksen äänestyksen jälkeen. Ennen sitä oli ehtinyt tapahtua paljonkin. Kansallinen herääminen tapahtui1800-luvun puolivälin jälkeen. Sortokausi vuosisadan vaihteesta alkaen sai kansakunnan pohtimaan asemaansa ja tulevaisuuttaan. Eduskuntauudistus oli myös merkittävä kansanvallan kehittymien kannalta.

Ehkä me kaikki tarvitsisimme jonkinlaisen kertauskurssin näistä vaiheista. Tärkeää on, että tulevaisuudentekijöillä lapsilla ja nuorilla olisi näistä vaiheista vahva tuntemus. Juhlavuoden vietossa on puolustettu vähäistä näkyvyyttä sillä, että kymmenen vuoden päästä on 100-vuotisjuhla. Siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siksi tämä juhlavuosi olisi voinut tarjota hieman enemmän. Edelleen pätee vanha totuus: Ken ei tunne oman kansansa historiaa, tuskin pystyy vaikuttamaan tulevaisuuteenkaan.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.10.2007
Urjalan kulmilta
Lasten oma parlamentti

Ensi maanantaina Urjalan kunnanhallitus valitsee urjalalaisten lasten edustajan Suomen lasten parlamenttiin vuosiksi 2007-2009. Parlamentti perustetaan marraskuun alussa Tampereella ja siihen tuli yksi edustaja jokaisesta Suomen kunnasta. Urjalan edustajaksi valitaan Petja Touru Nuutajärveltä ja varalle Janita Lahtinen.

Sekä Petja että Janita tulevat tehtävään kouluissa käydyn valintaprosessin jälkeen. Jokainen koulu sai tehdä ehdotuksen varsinaisesta edustajasta ja varaedustajasta. Ehdokkaina saivat olla kolmas- ja neljäsluokkalaiset. Jokainen koulu sai itse päättää, miten edustaja valittiin: äänestämällä, arpomalla tai sopimalla halukkaiden joukosta.

Kaikki koulut tekivät ehdotuksen ja koulunjohtajien kokouksessa suoritettiin arvonta. Arpa oli suosiollinen Nuutajärven ja Aseman koulun ehdokkaille. He molemmat matkaavat ensimmäiseen kokoukseen Tampere-taloon 9. marraskuuta.

Lasten parlamentti kokoontuu kerran vuodessa. Muut istunnot pidetään verkossa Internetin välityksellä. Ensimmäisessä kokouksessa valitaan hallitus sekä koulu- ympäristö- ja vapaa-aikatoimikunnat. Parlamentti toimii osoitteessa www.lastenparlamentti.fi. Kaikille lapsille on tarkoitettu osallistumisen ja vaikuttamisen verkkosivusto www.valto.fi.

Idea lasten parlamentista on lähtenyt ilmeisesti lapsiasianvaltuutettu Maria-Kaisa Aulalta. Suomessa on muutaman viime vuoden aikana ollut useita hankkeita, joiden tavoitteena on ollut edistää lasten asemaa ja nostaa esille lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Tavoitteena on tukea lasten toimintaa aktiivisina kansalaisina.

Istuntokauden aikana lapset voivat tehdä aloitteita. Aloitteet toimitetaan sekä paikallisille että valtakunnallisille päättäjille. On myös mahdollista, että viranomaiset voivat kysyä valtakunnalliselta lasten parlamentilta mielipidettä ajankohtaisiin lakimuutoksiin ja muihin päätöksiin.

Jokaista edustajaa varten on laadittu toimenkuva, jossa korostetaan sitä, että edustaja haluaa vilpittömästi toimia kaikkien lasten parhaaksi heidän edustajanaan ja sanansaattajana. Hän lupaa perehtyä käsiteltäviin asioihin ja opetella parlamentin työskentelytavat. Hän lupaa myös kuunnella toisten mielipiteitä ja tuoda esiin omat mielipiteensä. Työvälineenä on verkkosivuston lisäksi oma sähköinen kirja ja muistitikku.

Seuraavan kerran parlamenttiin valitaan edustajat vuonna 2009. Silloin valintaan pääsevät osallistumaan nykyiset eka- ja tokaluokkalaiset.

Urjalassa ei ole monien muiden kuntien tapaan nuorisovaltuustoa. Esimerkiksi Akaassa sellainen on Toijalan peruina. Nuorisovaltuustolla on siellä ollut oikeus valita edustaja lautakuntiin, joissa hänellä on puheoikeus. Nuoret ovat osallistuneet vaihtelevasti. Toiset käyvät säännöllisesti ja toisia ei juuri näy.

Aikanaan Urjalassa toimi nuorisoparlamentti, joka valittiin yleisillä vaaleilla. Se saikin aikaan monenlaisia aloitteita, mutta toteutti myös käytännön työllä monenlaisia hankkeita. Sen silloiset jäsenet alkavat pikapuolin löytyä eläkeläisjärjestöistä ja vanhusneuvostoista.

Koulujen demokratiakokeilut hiipuivat aikanaan. Lukiossa taitaa olla vielä oppilaskunta. Joissakin kouluissa on toiminut luokkatoimikuntia, jotka ovat kertoneet koululaisten mielipiteen. Vaikuttamista on myös opeteltu osallistumalla vaaleihin silloin, kun aikuiset ovat äänestäneet ehdokkaita kunnanvaltuutetuiksi, kansanedustajiksi, euroedustajiksi tai presidentiksi.

On paikallaan, että kehitellään erilaisia tapoja sekä lasten, nuorten että aikuisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi. Jos päättäjillä on sellainen asenne, että he viis veisaavat kuntalaisten ja kansalaisten mielipiteestä, on turha valitella sitä, ettei äänestäminen kiinnosta. Pitää osata kuulla ja kuunnella ja tehdä ratkaisuja, joita ihmiset odottavat. Katsotaan, mihin Suomen lasten parlamentti pystyy. Menestystä Urjalan lasten edustajille!

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.10.2007
Urjalan kulmilta
Silakat joulukaloina

Paikallislehdessä oli ilmoitus, jossa kerrottiin, että Urjalan työttömät järjestävät retken Turun silakkamarkkinoille. Mukaan pääsevät vain jäsenet. Tuli vain mieleen, että aikanaan vähävaraisempi väestö mainituilta markkinoilta sai silakkaa osana palkkaa, joka siihen aikaan suoritettiin rahan asemasta luontaistuotteina. Siitähän tulee nimi "moonamies" kuten Urjalassa tavattiin sanoa.

Työttömänä tulot ovat pienet ja päivittäin joutuu miettimään, mitä ruuaksi. Ei ole ollenkaan huonompi idea lähetä hankkimaan särvintä silakkamarkkinoilta. Aikanaan joku pääministeri taisi suositella silakkaa köyhälle väestölle ja siitäkös sitten tuli aseita silloiselle oppositiolle seuraaviin vaaleihin.

Silakka on yksi parhaista kaloista. Siitä voi valmistaa monenlaisia ruokia, jotka ovat maittavia ja ravitsevia, vaikka sanotaaankin, että pieniä ovat silakat joulukaloiksi. Kalaa pitäisi suomalaisten syödä nykyistä enemmän.

Tulonjakotaistelu on ikuista. Siinäkin näyttää käyvän niin, että puhe solidaarisuudesta ja yhteisvastuusta on enemmän juhlapuheiden koristusta kuin käytännön arkea sopimuksissa. Jo pitkän aikaa on ollut erilaisia tasa-arvoeriä sun muita, mutta käytännössä on aina käynyt niin, että vahvat palkansaajaryhmän kuorivat kermat äältä ja muille jää kurri separoitavaksi.

Paljon esillä ollut kunta-alan neuvottelukierros osoitti, ettei voida nykysäänöin tehdä sellaista sopimusta, jossa joku toinen ala saisi enemmän kuin toiset. Tuli osoitetutuksi, ettei naisvaltaisilla aloilla pystytä korjaamaan epäkohtia nykyjärjestelmällä.

Korotukset ovat viime vuosiin verrattuna suuria. Tosin nyt ei ole mukana tuloveroratkaisuja, joilla on maksettu viime vuosien aikana osa palkanlisistä. Inflaatio nostaa ainakin hetkellisesti päätään.

Kunnissa palkkaratkaisut ovat sekä hyvä että huonoja uutisia. Hyviä lähinnä palkansaajan kannalta. Huonoja budjetin laatijan kannalta, koska arvioitu taso ylittyy. Toisaalta osa tulee takaisin verotulojen kasvuna.

Sairaanhoitajilla on nyt osin vauhtisokeutta. Näin käy, kun poliitikot sekaantuvat työmarkkinakuvioihin. Oppositiosta näkee helpommin epäkohta ja tulee myös hövelisti luvattua. Tämä näkyy sekä entisen että nykyisen opposition toiminnassa. Olisikohan homma olut hoidettavissa palkkaohjelman avulla paremmin kuin nyt välikysymyksin ja työtaisteluin.

On mielenkiintoista nähdä, miten uusi ase joukkoirtisanoutuminen vaikuttaa. Sehän on helpompi niille sairaanhoitajille, jotka ovat työsuhteessa. Virkasuhteessa olevan irtisanoutumista ei voi peruuttaa. Viran täyttö tapahtuu tarkoin askelmerkein.

Vähän aikaa uho jatkuu puolin ja toisin ja menee vielä jonkin aikaa siihen, kun tilanne tuntuu terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa. On varmaa, että osapuolet tulevat käymään myös kovaa mediataistelua siinä vaiheessa kun tilanne on päällä. Silloin kärsivät syyttömät eli hoitamatta jääneet potilaat. Ei heitä auta se, että toinen toistaan syyllistävät osapuolet hakevat sympatiapisteitä sairaiden kustannuksella.

Monesta tuntuu siltä, että saattaa tulla ihan tarpeellistakin uudelleen arviointia työn tuottavuuden suhteen. Kyllä usein tuntuu siltä, että potilas jää vähemmälle, kun koneet ja laitteet, palaverit ja byrokratiat, tilastot ja tutkimukset sekä kehittämishankkeet vievät ne rahat ja ajat, jotka tarvittaisiin ihmisten hoitamiseen. Toisaalta tulevaisuuden kannalta on tärkeää turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti.

Monien palkoilla ja tuloilla silakka on tarpeellinen osa vielä pitkään ruokavaliossa. Sitä ei välttämättä tarvitse hakea silakkamarkkinoilta, koska meillä Urjalassa on hyvä tori. Silti lopuksi hatunnosto Urjalan työttömien yhdistykselle, joka pyrkii huolehtimaan joukostaan järjestämällä myös virkistystä. Jo pitkään he ovat pyörittäneet ihan kelpo kirppistä Urjalassa. Sielläkin kannattaa pistäytyä silloin tällöin.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.10.2007
Urjalan kulmilta
Kyllä kelpaa kulkea

Satuin tiistaina menemään Lehmussuon sillan yli iltapäivällä kahden aikaan. Ihmettelin, että onkos täällä joku onnettomuus sattunut, kun oli tien laidassa paljon porukkaa. Kun tulin kohdalle, huomasin soittokunnan soittavan ja päättelin, että tien vihkiäiset ovat menossa. Ihmettelin sitä, miksei asiasta kerrottu etukäteen. Myöhemmin moni muu on tehnyt samoin. Kerrankin olisi ollut juhlan aihetta, joten olisi sitä voinut suurempikin joukko todistaa.

Lehdistä saimme lukea ja katsoa kuvia tilaisuudesta. Puheet on pidetty ja nauha leikattu ja liikenne soljuu turvallisesti sekä sillan ali että yli. Kauan tätä on odotettu. Monissa tilaisuuksissa on puhuttu, monta kirjelmää ja lausuntoa kirjoitettu ja useita neuvonpitoja pidetty. On yritetty korvamerkittyä rahaa, tehty raha-asianaloitteita ja lobattu monessa paikassa.

Kun silta puuttui, suhtautui tielaitos aina varauksellisesti kaikkeen valtatien länsipuolelle tai tien tuntumaan tulevaan rakentamiseen ja kaavoitukseen. Nyt tämä este on pois ja kehitykselle saadaan uutta vauhtia. Sitä Urjala todellakin tarvitsee. Jos emme itse usko omiin mahdollisuuksiimme, niin kuka sitten. Tosin joskus tarvitaan joku ulkopuolinen, joka oivaltaa paikkakunnan mahdollisuudet, kun itse olemme mahdollisuuksillemme sokeita tai meiltä puutuu uskallusta.

Uutta säpinää valtatien varteen syntyy, kun osuuskauppa sinne rakentaa. Kaavoituksella aiotaan varautua myös muuhun rakentamiseen. Ysitien osalta ovat tulossa mittavat liikennejärjestelyt, joilla turvallisuutta parannetaan edelleen. Tämä tarkoittaa keskikaiteita, ohituskaistoja ja liittymien vähentämistä. Tarvitaan rinnakkaistietä ja ehkä alikulkukin on tulossa.

Kevyen liikenteen väylien parantamiseen tarkoitetut määrärahat ovat ehkä eniten alimitoitettuja. Suuret väylähankkeet ovat otsikoissa, mutta kuka pitäisi ääntä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tarpeista.

Urjalassa pohditaan parhaillaan työryhmässä koulukuljetusten ohjeistamista. Yhtenä lähtökohtana ovat tielaitoksen selvitykset liikennemääristä. Tuoreet kartat kertovat siitä, että monet tienpätkät ovat vaarallisia koululaisille. Hämeen tiepiiri on taas tänä syksynä tehnyt kartoituksen koulujen lähiympäristöjen liikenneturvallisuudesta. Se on myös pyrkinyt jotakin tekemään. Aikanaan mm. Menosiin saatiin karjatunnelista alikulku koululaisille ja tievalaistusta kohennettiin valtatiellä. Kaikkien vielä toimivien koulujen lähiympäristöissä on tehtävää. Toivottavasti löytyy varoja.

Urjalan osalta ohjelmissa ei ole yhtään kevyen liikenteen hanketta. Kironkylän ja aseman väli oli jo aikanaan vuositoteutuslistoilla, mutta on sieltä pudonnut. Kunta on lausunnoissaan pitänyt kiireellisimpänä yhteyttä Urjalankylän suuntaan. Nyt tälle osuudelle laaditaan pienelle pätkälle suunnitelmaa. Toteutus jää riippumaan ylimääräisestä rahoituksesta, jolla Lehmussuon risteystyökin saatiin toteutettua. Moni on ihmetellyt, että, eikö väylä olisi tullut nyt samalla pienellä lisäpanoksella, kun massoja siirrettiin paljon, kun Urjalankylään päin menevää tietä oikaistiin. Onneksi Peltorinteeltä pääsee nyt turvallisesti kirkolle, kunhan kaikki oivaltavat, mistä saa ja voi kulkea.

Urjalan kunta avustaa edelleen yksityisteitä. Valtiohan vähensi omat pelimerkkinsä niiden ylläpidosta. Toisaalta yksityistieavustukset ovat ainoa vastine kiinteistöverolle, jota maksetaan niin taajamassa kuin syrjämissä. Valtion ylläpitämä alempiasteinen tieverkko on kärsinyt viime vuosina rahapulasta.

Aikanaan järjestettiin eri puolilla kunta useita tiejuhlia, kun tie saatiin valtion paikallistieksi. Nyt näyttää kehitys kulkevan toiseen suuntaan. Tiehallinto siirtäisi mielellään joitakin teitä takaisin tiehoitokunnille yksikköteiksi.

Tiet ovat tärkeitä kaikille asummepa sitten sivummalla tai keskellä pitäjää. Julkinen liikenne ei juuri toimi, joten oman auton varassa ollaan. Tai sitten ollaan taksin varassa. Kun palveluja keskitetään naapurikuntiin ja kaupunkeihin taksien tarve kasvaa. Urjalassakin tarvitaan tälle alalle lähivuosina uusia toimijoita.

Kiitokset kaikille, jotka ovat olleet vaikuttamassa Lehmussuon risteyksen parantamiseen! Kyllä nyt kelpaa kulkea!

Seppo Pirhonen


______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
28.9.2007
Urjalan kulmilta
Voima ei ritä EU-mittelöissä

Minun sukupolveni kesätöihin maalla kuului sokerijuurikkaan ja lantun harventaminen. Se tapahtui lyhyellä kuokalla ja konttaamalla edeten. Tietenkin tässä lajissa järjestettiin myös harvennuskilpailuja, joissa kilpailtiin nopeudessa. Olisikohan palkintona olut harvennuskuokkia.

Tuohon aikaan sokerijuurikas ja lanttu kylvettiin niin, että taimia tuli tasaisesti ja niinpä kasviväli piti harventaa ylimääräisistä taimista. Homma tapahtui alkukeväästä ja onnistui vain sateettomina päivinä, joten mieleen on jäänyt, että harvennuspäivinä oli yleensä kuuma. Kun vielä muistutetaan, että myös paarmat saattoivat olla noihin aikoihin liikkeellä, voi harvennuksista olla myös vähemmän miellyttäviä muistikuvia.

Homma kävi tietenkin polvien päälle, mutta muutamassa päivässä siihen tottui. Porukkaa pellolla oli usein paljon, joten juttukavereita riitti, jos pystyi työskentelemään samassa tahdissa. Palkka määräytyi tiettynä pennimääränä harvennusmetriä kohden. Aamuisin isäntä tai työnjohtaja antoi palstat, jotka piti harventaa.

Kotonani ei viljelty sokerijuurikasta, mutta lanttua viljeltiin jonkin verran sekä karjan rehuksi että myös myyntiin elintarviketeollisuudelle. Sellainen muistikuva on jäänyt, että erityisesti karjalaispaikoissa sokerijuurikasta viljeltiin paljon. Kannaksella oli Antreassa ollut sokeritehdas, joten jurtti lienee sitä kautta tullut tutuksi siirtolaisille.

Täällä Lounais-Hämeessä sokerijuurikkaan viljelyä edistivät sokeritehtaiden viljelypäälliköt ja neuvojat. Heistä tunnetuimmat taisivat olla Eino Lottanen Hämeenlinnan Vanajasta ja Kauko Partanen Somerolta. Lottasesta tuli 1966 kansanedustaja, jossa toimessa hän jatkoi vuoteen 1975. Joskus tuona aikana sokerikin joutui niiden elintarvikkeiden listalle, joidenka syömistä pidettiin suorastaan hengenvaarallisena. Kerrotaan Lottasen tokaissen näille terveysintoilijoille, että ainakin viljely on terveellistä.

Kaipa siihenkin aikaan käytettiin torjunta-aineita, sillä pienet taimet olivat myös tuholaisten suosiossa. Myös pellon kasvikunnon piti olla hyvä. Kalkitusta tarvittiin, jotta saviset pellot saatiin hyvään kasvukuntoon. Suuria ja painavia koneita ei tuolloin ollut nykyiseen tapaan, mutta usein puhuttiin, että juurikaspelloilla vaarana oli maan tiivistyminen.

Viime päivinä on käyty kädenvääntöä sokerijuurikkaan viljelyn tulevaisuudesta. Tämä kuuluisa EU supisti pari vuotta sitten maakiintiöitä. Suomi toteutti rajoitukset, mutta suuret maat lisäsivät tuotantoa. Nyt Suomelta vaaditaan lisää supistuksia ja sopimuksia rikkoneet palkitaan. Suomalaisen oikeustajuun tämmöinen ei oikein tahdo mennä. No kyllähän Suomessakin tapahtuu samantapaisia kummallisuuksia. Alipalkattu hoitaja saisi ehdotuksen mukaan neljänkymppiä tasa-arvolisää. Lääkäri kuittaa saman tasa-arvolisän nelin- tai viisinkertaisena.

Aikanaan Suomessa pidettiin tärkeänä sokerin ja muiden elintarvikkeiden omavaraisuutta. Sokerilaissa määriteltiin kotimaisen tuotannon määrät. Ruokosokeri oli usein halvempaa ja niinpä näistä asioista oli paljon kädenvääntöä. Nyt on mahdollista, että Suomen ainoa sokeritehdas, jonka tanskalaiset omistavat, lopettaa toimintansa. Käytännössä viljely loppuu.

Täällä Urjalassa edelleenkin ainoa viljelijä taitaa olla Pulakan Raimo, joten Urjalassa ei muutos välittömästi koske suurta joukkoa. Toisaalta pelkillä viljanviljelytiloilla tuotanto uhkaa
yksipuolistua, joten joskus juurikastuotanto voisi olla uusi mahdollisuus, varsinkin, kun koneita vielä löytyy monilta täkäläisiltä tiloilta. Karjatiloille uudistus merkitsisi sitä, ettei sokerin valmistuksen sivutuotteena syntyvää melassia saisi kotimaasta. Kun rehut tulevat kaukaa, ei aina tiedä millä menetelmillä ne on kasvatettu. Ainakin se tiedetään, että torjunta-aineita ja lannoitteita käytetään Suomessa paljon vähemmän kuin Keski-Euroopassa. Lisäksi täällä viljelijät suhtautuvat suurimmaksi osaksi epäilleen geenimuunneltuihin lajikkeisiin. Mutta minkäs teet, kun voima ei riitä EU-mittelöissä. Toivottavasti vielä ei tarvitse tehdä muistokirjoitusta suomalaiselle sokerijuurikkaalle.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.9.2007
Urjalan kulmilta
Terveydenhuolto puhuttaa

Terveydenhuollon tila on Urjalassa yleisenä puheenaiheena. Asiaa on puitu myös lehtien palstoilla. Pisimpään on esillä olut kuvantaminen eli röntgenkuvausten siirtyminen Toijalaan. Viimeksi on kohistu siitä, että terveyskeskus ei kykene hoitamaan kuin kaikkein kiireellisimmät tapaukset. Syyksi on sanottu lääkäripulaa. On myös enemmän ja vähemmän epäilty nykyistä johtamiskulttuuria, kun parikymmentä palveluksessa ollutta työntekijää on lähtenyt muualle.

Muutama vuosi on harjoiteltu neljän kunnan yhteistyötä, kun Toijala tuli mukaan Etelä-Pirkanmaan terveydenhuollon kuntayhtymään. Viimeisen muutos oli Viialan ja Toijalan yhtyminen Akaan kaupungiksi. Akaalla on päätöksenteossa enemmistö ja puheenjohtajuudet sekä kuntayhtymän valtuustossa että hallituksessa. Lisäksi johtavan lääkärin asemapaikka on Akaan Toijalassa.

On selvää, että jonkin aikaa vie kahden toimintakulttuurin yhdistäminen. Toisaalta näin pienissä yksiköissä on tuskin ollut kovin suuria eroja, koska toiminta on normitettu aika pitkälti valtakunnallisesti. Joku kuitenkin mättää, kun homma ei toimi toivotulla tavalla.

Kolmen kunnan aiemmin muodostamassa kuntayhtymässä oli perussäännössä se hyvä puoli, että kukin kunta vastasi omista kustannuksistaan. Jos joku halusi investoida, päätös tehtiin yhteisesti, mutta sijaintikunta maksoi. Jos muut sitten käyttivät jäsenkunnan kustantamaa investointia, maksoivat muut siitä käyttönsä mukaan. Jatkuvaa erimielisyyttä tosin oli sitä, että oliko investoinnista perittävä "käyttömaksu" kohdallaan.

Jos tätä edellä mainittua periaatetta käytettäisiin nyt, olisi röntgenlaitekiista ollut helppo ratkaista. Jos Urjala haluaa säilyttää terveyskeskuksessa röntgenin, niin se maksaa laitteiden vanhennuttua niiden uusimisen. Perustelu siitä, että tarvitaan vain yksi laitteisto näin pienessä yksikössä, perustuu vain puutteelliseen kustannuslaskentaan. Tulee paljon turhia käyntejä, kun ensin mennään lääkäriin Urjalaan ja siletä passitetaan kuvaan Toijalaan ja taas lääkäriin siellä tai takaisin Urjalaan. Taksit hyötyvät ja osa kustannuksista siirtyy autoileville urjalalaisille ja kylmäkoskelaisille. Säästö toisaalla aiheuttaa lisäkulun toisessa taskussa.

Toiminnoissa on aina myös tehostamisen varaa. Nykyisin kaikessa toiminnassa huomattava määrä ajasta menee erilaisten papereiden täyttämiseen ja siirtämiseen paikasta toiseen. Atk-ohjelmista odotettiin apua, mutta niissäkin on kuulemma jatkuvasti ongelmia. On käsittämätöntä ettei sairaanhoitopiirissä ja valtakunnallisesti saada järjestelmää, jossa tiedot ja kuvat siirtyisivät tarvittaessa toimipisteestä toiseen.

Toinen tyhjäkäynnin paikka ovat erilaiset palaverit, joihin hoitajien ja lääkärien ajasta menee huomattava työpanos. Kaikki tämä aika on pois asiakastyöstä. Joskus kummastuttaa myös se, että yksityislääkäri pärjää ilman avustajia ja vastaanottoapulaisia. Toisaalta juuri vastaanotossa toimivat taitavat hallita parhaiten kokonaisuuden. He myös saavat ensimmäisenä tuntea sen, kun järjestelmä ei toimi ja asiakkaat antavat palautetta.

Hienot periaatteet omalääkäristä eivät ole koskaan oikein toimineet, kun viranhoitajat ovat vaihtuneet tai alueita on rukattu. Pelkäänpä, että lääkäripula ei helpotu Urjalassa, jos terveyskeskuksen ja vuodeosaston toiminnan kannalta tärkeää palveluvarustusta ja laitteistoa karsitaan.

Jotkut ovat tehneet sen johtopäätöksen, että nyt tarvitaan tilanteen korjaamiseksi kuntaliitos. Jos näin tehtäisiin, ei olisi ketään joka katsoisi asia Urjalan näkökulmasta. Tietenkin uuden kunnan hallinnossa olisi ehkä joku urjalalainenkin. Nyt voi Urjala kuntayhtymän jäsenkuntana vaikuttaa asioihin osapuolena monta kertaa vuodessa, kun neuvotellaan budjetista, suunnitteluvuosista ja uusista käytänteistä, henkilöstöstä ja investoinneista. Kaikissa asioissa kunnan yksimielinenkään tahto, jos sellaista ylipäätään on, ei aina toteudu.

Kunnallispolitiikka ja kansanvalta on yhteisten asioiden ja yhteistyön taitamista. Siksi nyt käsillä olevat asiat ovat ratkaistavissa kaikki osapuolet huomioonottavalla yhteistyöllä, jossa kaikki voittavat vähän ja kaikki menettävät mahdollisimman vähän. Tarvitaan valmiutta myös syvällekäyviin uudistuksiin. Pitää hylätä ja karsia se, mikä ei toimi ja rohkaista ja vahvistaa sitä, mikä toimii.

Seppo Pirhonen


______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.9.2007
Urjalan kulmilta
Nuorisolle toimintaa

Urjalassa toimii yksi nuorisojärjestö, joka kykenee palkkaamaan itselleen toiminnanjohtajan ja työntekijöitä. Tämä järjestö 4H, joskin myös sillä on vapaaehtoisia kerhonohjaajia. Muut järjestöt toimivat enemmän ja vähemmän vapaehtoisten varassa. Partiolaisilla on täällä myös paljon toimintaa. Urjalan seurakunta järjestää kerhotoimintaa lapsille ja varhaisnuorille Urjalan kulmakunnilla.

Hyvä tietokilpailukysymys on, mistä tulevat neljä H-kirjainta 4H-järjestön nimeen. Alun perin järjestö on aloittanut toimintansa Amerikassa ja sieltä ovat alkuperäiset H:t eli head, hands, heart ja health. Suomeksi H:t ovat: harkinta, harjaannus, hyvyys ja hyvinvointi.

Suomessa järjestö tunnettiin aikanaan paikallisesti maatalouskerhoina, mutta nyt käytetään 4H-nimeä, koska toimintapiiri on laajentunut ja toimintaa on muuallakin kuin maaseudulla. Järjestössä on jäseniä noin 80 000 ja paikallisyhdistyksiä on lähes 300. Paikallisyhdistykset kuuluvat jäseninä piirijärjestöihin. Lounais-Hämeen yhdistykset kuuluvat Hämeen piirin, jonka piiritoimisto on Tampereella.

Urjalassa 4H-kerhot ovat aloittaneet toimintansa viime viikolla. Ne kokoontuvat kouluilla, kylä- ja seurantaloilla ja joskus jopa yksityisissä kodeissa. Kerhoissa suosittuja aiheita ovat liikunta, askartelu ja leipominen. Kerhopalstojen viljely on vähentynyt. Samoin on käynyt eläinten kasvattamisen ohella. Poikkeuksen muodostaa hevosharrastus. Urjalassa yhdistys järjestää tänä vuonna hevosenhoitajakurssin.

Yrittäjäkasvatus on yksi keskeinen toimintaperiaate. Sillä kannustetaan nuoria hankkimaan itselleen rahaa, mutta myös yleiseen yritteliäisyyteen. Tähän toimintaa kuuluu järjestön antama palvelu esimerkiksi siivouspalvelu vanhuksille, hautojen hoito ja monet muut palvelutehtävät. Vuosittain kerholaiset ovat Urjalassa keränneet lannoitesäkkejä ja muita kierrätettäviä materiaaleja.

Toimintansa paikallisyhdistys rahoittaa erilaisilla toiminnan tuotoilla. Merkityksellinen on kunnan avustus. Myös erilaista projektirahaa on viime vuosina käytetty runsaasti. Järjestöllä on ollut palveluksessaan myös työllisyysvaroin palkattuja henkilöitä hoitamassa sellaisia palveluja, joita lapset eivät voi hoitaa. Yhdistyksen toiminnanjohtajana on pitkään toiminut Leena Mäntysaari. Yhdistyksen toimisto on Osuuspankin talossa.

Urjalan partiolaisten toiminta on ollut kauan vireää. Kerran partiolainen - aina partiolainen periaate näyttää pätevän. Pienistä sudenpennuista kasvaa vähitellen eri vartioiden vetäjiä ja mukana olaan myös aikuisiässä.

Partiolaisten päämajaa Urjalassa kutsutaan Lokoseksi. Näin syksyllä uusien toimintaryhmien alkaessa annetaan juhlallinen partiolupaus. Sen myötä saa partiolaisten tunnukset. Tietääkseni lippukuntaa on pitemmän aikaa luotsannut Johan Lampinen.

Partiolaisten toiminnassa tärkeällä sijalla ovat luonto ja retkeily. Erilaiset leirit ja vaellukset luovat yhteenkuuluvuutta ja antavat monia sellaisia taitoja, joita tarvitaan myöhemminkin elämässä.

Urjalan seurakunnalla on myös paljon kerhoja sekä tytöille että pojille eri puolilla Urjalaa. On toimintakerhoja, joissa tehdään monipuolisesti erilaisia asioita. Osa kerhoista on keskittynyt

liikuntaan. Seurakunnan päätehtävän mukaisesti kerhoissa on joko alussa tai lopussa myös lyhyt hiljentyminen. Seurakunnalla on paljon vapaaehtoisia kerhonohjaajia. Nuorisotoiminnasta vastaa Arja Toivonen.

Muilla nuorisojärjestöillä on vähänlaisesti toimintaa. Nuorisoseurat ovat usein enemmän aikuisten kuin nuorten ja lasten järjestöjä. Yönselkä järjestää toimintaa nuorille. Palokunnilla on ollut myös nuorisotoimintaa, mutta en ole perillä sen nykytilasta. Myös kylätoimikunnat ja kyläyhdistykset järjestävät nuorille toimintaa. Oma lukunsa ovat sitten urheiluseurat, mutta paltaan siihen toisella kertaa. Todetaan vain, että koripallo- ja jääkiekkokausi on alkanut. Yleisurheilu- ja jalkapallokausi ovat päättymässä. Lisäksi on paljon muitakin urheilutoimintoja ja järjestöjä, joilla osalla kausi päättyy ja osalla kausi alkaa näin syksyllä.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
7.9.2007
Urjalan kulmilta
Syksyn askareita

Vähitellen on siirrytty kesästä syksyyn. Syyskuun sateet antoivat tuntumaa syksyisiksi miellettyihin ilmoihin. Hämärä hiipi aikaisemmin, tarvitaan valoja ja myös lämmityskausi käynnistyy, kun mittari öisin laskee nollan tuntumaan ja ilman kosteus pysyy korkeana. Lomien päättyminen ryydittää siirtymistä normaaliin päivärytmiin.

Kesän töistä siirrytään syksyn askareisiin. Perunannosto on kuulunut perinteisiin syksyn puuhiin. Urjalassa monella palstalla kasvatetaan perunaa, vaikka osa onkin luopunut sen viljelystä. Perunan kuokkiminen on selän päälle käyvää hommaa pienpalstoilla.

Mehut on pullotettu. Omenia ei taida tulla juuri lainkaan ja jos tuli niin tuholaiset ehtivät pilata sadon kotipuutarhoissa, joissa ei normaalisti käytetä mitään torjunta-aineita. Marjastaminen ei ole nykyisin niin yleistä kuin aikaisemmin, koska toreilta ja kaupoista saa. Nuoremmat ikäluokat eivät ole saaneet kovinkaan paljon marjastuskokemusta.

Sieniä tänä syksynä pitäisi tulla runsaasti, koska on ollut lämmintä ja kosteaa. Sienestäminenkin on taito, jota on vain harvalla. Toisaalta sieniruuat jakavat myös mielipiteitä. Tosille ne ovat suurta herkkua ja toiset eivät suinsurmin niihin kajoa.

Sienestämisen taito kulkee perheissä vanhemmilta lapsille. Näin syksyihin neuvontajärjestöjen järjestämät sienikurssit vetävät hyvin väkeä, joten kiinnostusta asiaan on paljon. Syötävät sienet oppii tuntemaan vain kulkemalla metsässä. Tietenkin sienikirjoista on apua. Tosin niistäkin kannattaa käyttää uusimpia painoksia. Suosituimpia ruokasieniä ja helpoimmin tunnistettavia ovat kantarellit, suppilovahverot ja tatit.

Puutarhan ja pihojen hoito on harrastus, johon käytetään entistä enemmän rahaa, aikaa ja ainakin suunnitteluvaiheessa myös ammattilaisia. Pihoilla näkyvät myös muotivirtaukset. Milloin ihastutaan japanilaiseen tylliin, milloin kiviin. Joku kerran ihmettelikin, että tähän asti on koitettu pihasta kaivaa ja raijata pois kivet ja nyt niitä tuodaan kovalla tohinalla takaisin.

Syksy on varautumista myös tulevaan kasvukauteen. Jos aikoo saada kukkaloistoa alkukesästä, on aika istuttaa kukkasipuleita. Uusien pensaiden ja puiden istutus on mahdollista, kun käytetään oikeita taimia.

Pelloilla puimurit ovat korjanneet talteen vuoden satoa. Hieman oikullinen kesä viivytti sadon valmistumista. Sateet ja kova tuuli laakoonnuttivat runsaita kasvustoja. Sadosta ennakoitiin suhteellisen hyvää. Lopullisesti tilanne nähdään, kun sato on korjattu. Jotakin myönteistäkin on tapahtumassa. Viljan tuottajahinta on noussut huomattavasti viime vuodesta. Suomessa hintataso on koko EU-ajan ollut huomattavasti muita maita matalammalla.

On ennakoitu, että 15 prosenttia peltoalasta tulisi energiakäyttöön ja tällä on vaikutusta viljan hintaan. Myös elintarvikkeiden kulutus kasvaa maailmanlaajuisesti, kun ihmisten elintaso ja ostovoima kasvaa nopeasti teollistuvissa vielä halvan työvoiman kehitysmaissa.

Ruuan arvonlisäverosta on käyty kummallista keskustelua. Toiset ovat vaatineet sen alentamista muiden EU-maiden tasolle. Toiset taas katsovat, ettei alennusta kannata tehdä, koska se ei näkyisi kuluttajan kukkarossa, koska kauppa ja elintarviketeollisuus nappaisivat siitä isomman osuuden.

Ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että korkea ruuan arvonlisävero vaikuttaa elintarviketeollisuuden kilpailukykyyn. Ulkomaiset valmistajat ovat rynnänneet Suomeen vauhdilla viimeisten vuosien aikana. Kauppa ratkaisee sen, mitä hyllyilleen ottaa. Suurilla kansainvälisillä toimijoilla riittää kykyä uusien maiden valloitukseen. Kuluttajilla on kuitenkin vahva luottamus suomalaisiin tuotteisiin. Siksi osa ulkomaisista tuotteista pakataan niin, että syntyy mielikuva suomalaisesta tuotteesta. Jotkut ratkaisevat ostopäätöksen hinnan perusteella. Suomalaisuutta punnitaan siis myös syksyn aikana.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
31.8.2007
Urjalan kulmilta
Onnistumisen iloa kursseilla

Alkavana syksynä Urjalassa voi opiskella 14 eri toimipisteessä 47 kansalaisopiston kurssia. Akaan opiston tuore ohjelma jaettiin tällä viikolla urjalalaisiin koteihin ja myös Kylmäkoskelle ja Akaan kaupunkiin. Kylmäkoskella on opintopiirejä 26, Toijalassa 60 ja Viialassa 38. Urjalalaiset voivat osallistua myös näihin piireihin.

Ilmoittautuminen alkaa syyskuun kolmantena. Usealla tavalla voi ilmoittautumisen hoitaa: internetin ohjelmalla, tekstiviestillä, sähköpostilla, puhelimella tai ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Jokaisen kurssin kohdalla on tarkemmat ohjeet. Joihinkin kursseihin pääse vain tietty määrä, joten ilmoittautumisjärjestys ratkaisee, joten kannattaa olla tarkkana.

Opetuksesta vastaa kaksi päätoimista opettajaa ja 18 kokenutta tuntiopettajaa. Pääosa heistä on tuttuja, mutta aina joukossa on myös uusia kasvoja, koska opetustarjonta vaihtelee vuosittain. Monet opettajista ovat liikkeellä opiston alueella joka ilta ja opetustunteja kertyy heille kunnioitettava määrä. Pääosin opetus tapahtuu iltaisin. Jonkin verran on opetusta myös iltapäivisin ja joitakin kursseja on päivän mittaisina esimerkiksi viikonloppuisin.

Urjalassa toimipisteitä on eniten eli mainitut 14. Ne ovat pääosin kunnan omistamia kouluja tai muita tiloja. muutama muukin kokoontumispaikka on. Ne ovat tasaisesti kunnan eri osissa, joten matka ei ole opiskelun ja harrastamisen este. Eniten opintopiirejä Urjalassa on Kirkonkylän koulun tiloissa. Toijalassa toimipaikkoja on viidessä kohteessa, Viialassa kuudessa ja Kylmäkoskella kahdeksassa paikassa.

Pääosan opiston kustannuksista maksaa valtio. Jokaisesta oppitunnista se kustantaa 57 prosenttia. Opiskelijat maksavat kurssimaksuina huomattavan osan ja varsinaisen opetuksen kuluista pieni osa jää jäsenkuntien kontolle. Kunnat vastaavat lisäksi tilojen kustannuksista. Tällöin usein raha siirtyy kirjanpidollisesti opistotoiminnasta vaikkapa koulutoimelle. Toisaalta useissa kunnan ylläpitämissä kiinteistöissä olisi samat lämmitys- valaistus, ja siivouskulut, vaikka opisto ei niissä toimisikaan.

Opiskelijan kurssimaksut eivät ole järin suuria. Yksityisopetusta pianossa voi saada 20 minuuttia kerralla 11 kertaa 45 eurolla. Kielipiirissä hinta on 32 euroa 24 tunnista, käsityöpiireissä tunti maksaa euron verran ja liikuntapiirissä tuntihinta jää alle kahden euron. Missä muualla voi harrastaa tai opiskella näin edullisesti?

Jotkut opiskelevat useampia aineita. Heitä varten on kehitetty aktiivimaksu. Maksamalla 130 euroa voi opiskella sekä syksyn että kevään haluamissaan opintopiireissä tietyin rajauksin. Sotaveteraanit puolisoineen sekä työttömät saavat varsinaisista kurssimaksuista puolet alennusta.

Valtaosa kansalaisopistotoimintaan osallistuvista on naisia. Akaan opiston toimintaan osallistuu 2200 yksittäistä opiskelijaa. ja heistä lähes 80 prosenttia on naisia. Ikärajoja ei nykyisin tiukasti noudateta ja niinpä lapsetkin voivat osallistua ja heitä on erityisesti oppimissa musiikin, teatteri-ilmaisun ja kuvataiteen taitoja. Eläkeläiset ovat aktiivinen ryhmä.

Suosituimpia ovat liikunta- ja käsityöpiirit. Opistossa voi halutessaan opiskella myös avoimen yliopiston kursseja vaikkapa oikeustieteessä ja erityispedagogiikassa. Myös ensiapua ja sukututkimusta on tarjolla. Kaikkia näitä ei voi olla joka vuosi kaikkien jäsenkuntien alueella. Mutta kannattaa pitää mielessä se, että naapurikunnan puolella voi myös käydä.

Opistolle voi esittää myös toivomuksia uusista kursseista. Joka vuosi käy niin, että tarjotuista kursseista joku jää toteutumatta tai keskeytyy alkuinnostuksen jälkeen. Tällöin voidaan keväällä täydentää tarjontaa. Miehet voisivat tehdä ehdotuksia heitä kiinnostavista aiheista. Kuulin joltakin päättäjältä, että sosiaalitoimen täytyy käydä joissakin taloukissa opettamassa, miten keitetään perunoita tai makaronia. Pitäisikö kodinhoito ja kokkikursseja ottaa taas ohjelmaan. Vaan toinen kysymys on, että miten uusavuttomat saadaan mukaan. Onnistumisen iloa toivon kaikille opistoon oppimaan tuleville!

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.8.2007
Urjalan kulmilta
Tiet ovat kehityksen avain

Tiet ovat kehityksen avain. Urjala sai aikanaan melkoisen piristysruiskeen, kun Turun ja Tampereen välinen uusi valtatie valmistui ja kaupunkien välinen pääliikenne ohjattiin tälle väylälle. Kauan kamppailtiin myös Forssan ja Urjalan välisen tieyhteyden peruskorjauksesta, joka vihdoin toteutui 1980-luvun alussa. Viimein helpotusta liikkumiseen tuo Lehmussuon liittymän perusparannus, joka avaa uusia kehitysmahdollisuuksia koko kunnalle.

Valtion budjetin valmistelun yhteydessä on huomattu, että tierakentamisen kustannukset ovat kohonneet, ja on vaarana, että jo aloitettavaksi päätettyjä hankkeita joudutaan lykkäämään. Vaikka julkisessa sanassa irvaillaan käsitteellä siltarumpupoliitikko, niin jo ainakin ennen kaksia viimeisiä eduskuntavaaleja ovat kansanedustajat innostuneet lisäämään uusia tie- ja ratahankkeita omiin vaalipiireihinsä. Varmaankaan mikään näistä hankkeista ei ole ollut turha tai tarpeeton. Ehkä joku on loppuväännössä kirinyt liikenteellisesti arvioiden vielä kiireellisemmän hankkeen ohi.

Suurimmat hankkeet nimetään valtion tulo- ja menoarvioon joko määrärahana tai lausumana. Alueellisesti pienemmistä hankkeista päätösvalta on tiepiireillä. Ne laativat ja tarkistavat vuosittain omaa toimenpideohjelmaansa. Rahaa ei ole kuitenkaan riittävästi ja niinpä useiden hankkeiden toteutuminen lykkääntyy aina vuodella eteenpäin.

Joskus joku hanke voi saada ylimääräisistä varoista hankekohtaisen rahoituksen. Näin kävi juuri Lehmussuon eritasoliittymän kohdalla. Muutoin hanke makaisi suunnittelumapeissa odottamassa rahoitusta. Samanlaisen onnenpotkun varaan on suunniteltu valtatie yhdeksän liikenneturvallisuuden parantamien Urjalan ja Kylmäkosken välillä. Suunnittelu on käynnissä ja kuulemistilaisuuksia on pidetty. Tarkoituksena on vähentää liittymiä, rakentaa ohituskaistaoja ja toinen alikulku on tulossa Ruokolan tien risteykseen. Liittymien poiston takia joudutaan rakentamaan paljon myös rinnakkaisteitä.

Autoliikenteen voimakkaan kasvun takia vähemmälle huomiolle jää kevyenliikenteen kehittäminen. Siihen varatut määrärahat ovat valtakunnallisesti vähäisiä ja piirikohtaisesti tarpeeseen nähden moninkertaisesti alimitoitettuja. Urjalaan näitä varoja ei ole saatu vuosikausiin. Lehmussuon eritasoliittymän rakentamisen takia pieni pätkä toteutuu kirkon tyköä Peltorinteentien eli Säästöpörssin liittymään saakka.

Urjalankyläläiset ovat jo pitkään kampanjoineet adressein, kirjelmin ja tietaivaelluksin jalankulu- ja pyörätien saamisesta Urjalankylästä pitäjän nykyiseen keskustaan. Kunta on vuosikaudet suunnitelmissaan ja lausunnoissaan tukenut kyläläisten pyrkimyksiä.

Nyt vihdoin on alkanut tapahtua. Kuulemistilaisuudesta on kerrottu lehdissä. Ensimmäinen pätkä entisen naiskotiteollisuuskoulun eli nykyisten Rantakartanoiden tyköä koulun eli Kantalantien tiehaaraan on suunnittelupöydällä. Korjausesitykset on toimitettava tämän kuun loppuun mennessä.

Joitakin ongelmia suunnitelmassa on, mutta nykyisin suunnittelussa pyritään sekä tienkäyttäjien että maanomistajien toiveet ottamaan huomioon, joten eiköhän suunnitelma vielä parane. Sitten odotetaan rahoitusta. Pulmana on, että liikennelaskelmissa pitäjiä ja kyliä yhdistävien maanteiden kevyenliikenteen määrä on vähäinen. Se on luonnollista, koska vain harvat uskaltavat kulkea vaaralista tietä.

Kun Puolimatka liitettiin Urjalankylän koulupiiriin, tulee tarpeelliseksi kevyenliikenteen väylän jatkaminen Punkalaitumen rajaan saakka. Tiepiirin tavoitteena on koko Urjalan ja Huittisen välin rakentaminen. Aikaa siihen tällä menolla menee. Tosin Huittisten suunnasta on pitkät pätkät jo toteutettu eli nyt alkaisi olla Urjalan pään vuoro. Jos tähän saadaan hankekohtaista rahaa, voi toteutus olla nopeaakin. Siksi suunnittelua pitää jatkaa.

Silloin Urjalankylän kehitys saisi uutta puhtia. Eritasoliittymä nopeuttaa liikennöintiä kylään, vesihuolto paranee ja kevytväylä tulee. Valmistuneen yleiskaavan pohjalta on tarpeen kiirehtiä rakentamismahdollisuuksia kylässä.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.8.2007
Urjalan kulmilta
Päivän tärkeät ateriat

Useimmat suomalaiset syövät päivän tärkeimmän aterian kodin ulkopuolella. Niin tekevät päivähoidossa, koulussa, työelämässä ja erilaissa laitoksissa olevat. Myös vapaa-aikana syöminen "ulkona" on lisääntynyt. Ravintoloissa ei kaikilla ole varaa istua, mutta erilaiset pitseriat ja hampurilaisketjut ovat yhä käytetympiä.

Suomalaiset ovat tulleet toisaalta yhä vaativammiksi ruuan alkuperän ja laadun suhteen. Joillekin hinta on tärkein valintaperuste. Välillä tuntuu myös siltä, että varsinkin ns. roskaruokaa syövät eivät piittaa sen paremmin laadusta kuin hinnastakaan.

Viime päivinä on keskusteltu paljon geenimuunneltujen elintarvikkeiden tuloista Suomen markkinoille. Vielä muutama vuosi sitten kaikkien tahojen asenne oli selkeän kielteinen. Tuhottiinpa näillä seuduilla myös jokin koeviljelmä. Aluksi myös Euroopan Unioni yritti estää amerikkalaisten tuotteiden pääsyn maanosan markkinoille.

Nyt pari lihataloa on päättänyt ryhtyä tuomaan sopimustuottajilleen rehua, joka on geenimuunneltua. Aivan aiheellisesti kuluttajajärjestöt ovat huolestuneet tilanteesta. On vaadittu merkitsemään ne tuotteet, joiden tuotannossa on käytetty geenimuunneltua ainesta. Myös tuottajajärjestö on samaa mieltä. Se vaatii vapaaehtoiset gm-merkinnät. Ratkaisevassa asemassa on jakeluketjussa kauppa. Jos se vaatii merkintöjä, ne tulevat. Jos se korostaa hintaa laadun kustannuksella, ei merkintöjä ole luvassa. Ilmeisesti tilanteesta huolestuvien ainoaksi tiedostuskanavaksi jää jokin nettipalvelu heille, jotka haluavat välttää näitä tuotteita.

Huomattava määrä päivittäisistä aterioistamme tuotetaan suurissa keittiöissä. Suurimpia yksiköitä suositaan sillä perusteella, että yhden annoksen tuotantokustannus on halvempi. Isoja eriä ostamalla tähän osin päästäänkin. Hintaan perustuu myös valmiiden tai puolivalmisteiden käyttö.

Monissa kunnissa on viime vuosina siirrytty laitoskohtaisista keittiöistä yhteiskeittiöihin. Samalla on vähentynyt paikallisten tuottajien toimittamien raaka-aineiden käyttö. Joissakin kunnissa on herätty huomamaan, että tällä tavalla huomattavia summia rahaa paikkakunnan taloudesta siirtyy muualle

Jos ainoa hankintaperuste on hinta, on varmaa, että suurtalouksissa käytetään pian myös geenimuunneltuja tuotteita. Vähitellen ravintoloiden tapaan niissä lisääntyy myös ulkomaisen lihan käyttö. Kuluttaja voi kaupassa valinnoillaan päättää korostaako hintaa, alkuperää vai laatua. Joukkoruokailija ei tiedä, mistä hänen lautasellaan olevan ruuan ainekset ovat.

Urjalassa yhdistettiin vanhainkodin ja terveyskeskuksen keittiöt. Prosessi ei ollut helppo. Nykyisin sama keittiö toimittaa ruuan myös Reikonlinnaan, päiväkoteihin ja Kirkonkylän kouluun sekä kotipalvelun kautta ateriapalveluun yksittäisille kuntalaisille. Valtuusto linjasi periaatepäätöksessään, että muissa kouluissa säilyvät valmistuskeittiöt. Yläasteella ja lukiolla on oma keittiönsä ja Aseman koulun peruskorjauksen yhteydessä päädyttiin samaan ratkaisuun.

Urjalankylän koulun keittiö joutui yllättäen aikaistettuun remonttiin, kun ruokailutilan ja keittiön välisen seinän alareunasta löytyi lattiasieni. Tänä kesänä piti yksi nurkkaus uusia, mutta se siirrettiin ensi vuoteen, koska Puolimatkan koulun muutto kalusteineen ja materiaaleineen vaati paljon ylimääräistä työtä ja kesällä koululla oli kolme leiriä.

Vakuutus korvannee pääosan ylimääräisestä ja yllättäen tulleesta remontista. Kunnanhallitus käsittelee asiaa maanantaina. Koulualaiset, vanhemmat ja henkilöstö odottavat päästöstä, joka mahdollistaa valmistuskeittiön säilymisen. Se on myös valtuuston aiemman periaatepäätöksen mukainen. Lisäksi koulussa on vain yksi ainoa henkilö, joka vastaa niin ruunavalmistuksesta kuin siistimisestä ja talonmiehen tehtävistä. Hän on myös paikalla olevana henkilönä tärkeä oheiskasvattaja. Uskonkin hallituksen ymmärtävän tällä kertaa sekä asian inhimillisen, että kokonnaismerkityksen kouluelämän myllerryksen jälkeen.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________
Forssan Lehti
10.8.2007
Urjalan kulmilta
Jälkipuintia Pentinkulmalta

Ennen varsinaisten puintien käynnistymistä käyn hieman jälkipuintia päättyneistä Pentinkulman päivistä ja Urjala-viikosta. Tällä kertaa tulikin osallistuttua tavallista useampaan tapahtumaan. Valtakunnan mediassa tapahtuma ei juuri näkynyt, maakunnallisesti ja paikallisesti kyllä. Osanottajamäärä ei taitanut muuttua kovinkaan paljon, vaikka budjettia jouduttiin supistamaan, kun kehittämisprojekti päättyi ja kunnan rahallinen panos pieneni.

Jokaiseen kotiin Urjalassa jaettiin päivien esittelylehtinen, jossa oli esitelty sekä Pentinkulman että Urjala-viikon tapahtumat ja myös valotettu esiintyjien taustoja. Mielestäni napakka esittelylehtinen on parempi, kuin lehtimuotoinen, jota välillä käytettiin.

Omalta osaltani päivät alkoivat osallistumisella luontojumalanpalvelukseen. Kirkkoherramme Kauko Keränen pitää usein hyviä saarnoja, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Rehellistä puhetta kuulimme kirkollisen maailman rooliodotuksista ja naamioista sekä vahvaa punnittua pohdiskelua uskomisesta.

Talkoopanokseni oli luontojumalanpalveluksen penkkien poiskorjaamisen ohella päätapahtumapaikan tuolien laittaminen paikoilleen tapahtumaa edeltävänä maanantaina. Närväsen Anteron heittokättä tarvittiin, jotta nauruilla saatiin tumma taustakangas ripustettua ilmastointiputkien eteen näyttämölle Kirkonkylän koululla.

Uutta tapahtumaviikolla oli osallistumiseni Venlan pyöräretkelle. Tapahtumaan on osallistunut vuosittain ilmeisesti sama joukko ja mukaan sopisi lisääkin porukkaa. Noin kolmenkymmenen kilometrin kierros sujui mukavasti rupatellen ja paljon uutta tietoakin sai. Anttilan Aatto ja Pohjosen Reijo liikkuivat omilla kotikulmillaan. Lisätäsmennyksiä sain myös Seikko Eskolalta, vannoutuneelta pyöräilijältä, kirkkomaakävelyn esitykseen Honkolan omistajasuvun vaiheista.

Kouluajoilta tuttu Markkulan Ilkka on julkaissut Sarjakuvakirjan Punainen ratsumies. Punapäällikkö Verner Lehtimäen elämästä on tulossa vielä toinen osa. Biologian opettajana Savossa toimiva Ilkka on harrastuksenaan paneutunut aiheeseen. Samassa tilaisuudessa esiteltiin kiikoislaissyntyisen Raija Westergårdin kirja Maria, joka kertoo vuoden 1918 tapahtumien taisteluihin osallistuneen naistaistelijan tarinan. Hiljattain ilmestyi myös tutkimus Turun Raunistulan naiskaartista.

Tässä tilaisuudessa punaisuus ei jäänyt häivähdykseksi. Yllättävän voimakkaasti monet kuulijoista vielä kokivat ja kertoivat omien sukulaistensa kohtaloista noina vaikeina ja sitä seuranneina aikoina. Kipeitä kohtia on vielä purkamatta, vaikka tapahtumasta on kohta vähintään kolmen sukupolven aika. Haastetta heitettiinkin hieman Markkulan Ilkan suuntaan siitä, että urjalalaisten kohtaloita selvitettäisiin aina kirjaksi asti. Mielestäni se on inhimillisesti katsoen tärkeä hanke.

Päivien pääjuhlassa Erkki Tuomioja, pitkäaikainen ulkoministeri ja kansanedustaja käsitteli analyyttisesti kirjallisuutta historian kuvajana. Hänkin tuntui liittyvän niihin, jotka odottavat jotakin suurta romaania. Hän arveli, että aihe voisi löytyä yhdeksänkymmentäluvun alun "lamasta" ai kansainvälistyvästä, jolloin ei pitäisi pidättäytyä vain kotimaassa.

Historia tuleekin tarjoamaan lähivuosina kiinnostavia aiheita uusista näkökulmista, kun parin vuoden päästä on kulunut 200 vuotta Suomen siirtymisestä Ruotsin yhteydestä Venäjän yhteyteen

ja 70 vuotta talvisodasta. Toisaalta yli puolet suomalaisista on syntynyt vuoden 1963 jälkeen, joten omakohtainen ja lähisuvun kokemus suuriin kansakunnan kohtalonaikoihin ohenee. Elämme eriytyvässä Suomessa ja maailmassa, jossa yhteisiä suuria kokemuksia on vähemmän kuin ennen.

Aikojen kuluessa ihminen muuttuu kovin vähän. Siksi Linnan teoksistakin nousevat vahvat ihmiskuvaukset entistä enemmän esille. Pääjuhlan avannut kansanedustaja Arto Satonen piti Pohjantähteä kuvauksena yrittäjäsuvusta. Sitäkään määritelmää ei voi pitää vääränä. Hyvä kirja kestää lukemista monista näkökulmista.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.8.2007
Urjalan kulmilta
Kirjoja kaupan

Huutokauppa on hyvä keino päästä eroon kaikesta vuosien aikaan nurkkiin kertyneistä tavaroista. Kaikki yleensä menee. Joistakin saa hieman hintaa ja joskus tavarat menevät halvalla. Joskus taas jostakin kohteesta syntyy oikein kunnon kilpa, jolloin tuotteen arvolla ei ole merkitystä, vaan pikemminkin mitataan sitä kumman kantti ja lompsa kestää.

Jokaisella paikkakunnalla on omat meklarinsa. Urjalan markkinoita hallitsee Hynnisen Ilpo. Liisa on tietenkin mukana kirjurina. He myös osaavat pitää yllä sopivasti huutokauppatunnelmaa sopivilla keskinäisillä sutkauksilla. Niinpä sunnuntaina Liisa joutui kommentoimaan Ilpolle, että "huuda sillain kun kotonakin", kun hän ei kirjurinpöydän luokse kuullut myytyä tuotetta ja hintaa.

Urjalan poikia on Pulakan Jukka, jolla on oikein oma huutokauppakamari Piijuska Viialassa. Hän on pitänyt huutokauppoja Menosten lavalla, joka katettuna tilana sopiikin tarkoitukseen vallan hyvin. Menosissa huutokauppoja pidettiin joskus Laakson kaupalla. Ervohan on innokas huutokaupoissa kävijä ja tuntee markongit oikein hyvin.

Myös Puolimatkan koululla, siinä vanhemmassa 1902 valmistuneessa, järjestetään huutokauppoja. Leppäkosken Pentti taitaa olla hänkin urjalalaisia syntyjään, olisikohan ollut tuolta Hanhisuon suunnalta. Kävi maailmalla ja palasi Pirkkonsa kanssa Puolimatkaan. Monissa huutokaupoissa aikanaan nuijinut Lähteen Rauni on puolestaan Tursan poikia.

Puolimatkassa taitaa olla huutokauppa myös tänä viikonloppuna ja sanoivat, että kaikki loput kirjat myydään ensin laatikoittain ja jos ei niin mene, niin sitten kaikki kerralla. Edellisviikonloppuna siellä oli suuren suosion saavuttaneet kirjamarkkinat. Poikkesin jälkimarkkinoilla ja ostin vitosella painavan kassin historiaa.

Kun tässä Pentinkulman viikonloppua vietetään, niin vielä muutama sana kirjoista. Ne myydään huutokaupoissa yleensä laatikoittain. Melko vakiintunut hinta lienee pari euroa laatikko. Jos joku on penkonut niitä tarkemmin ja on löytänyt jotakin mielenkiintoista hinta saattaa nousta useisiin kymppeihinkin.

Suurten painosten kirjat eivät ole kalliita. Väinö Linnan teoksia on melko harvoin kaupan. Päätaloa on sitäkin useammin. Samoin kuin antikvariaateissa on paljon Kirjavaliot-sarjaa. Sarjan kirjoille ei kerry juuri hintaa. Myös muutaman vuoden vanhat tietoteokset eivät taida mennä kovin hyvin kaupaksi.

Vanhoja lehtiä ja kortteja keräilevät niihin erikoistuneet. He yleensä tietävät, mitä hakea tai mitä heidän kokoelmastaan puuttuu. Huutokaupoissa on myös alan ammattilaisia, jotka ostavat ja myyvät ostamaansa edelleen vanhan tavaran kaupoissa tai vastaavissa. He saattavat parin euron löytölaatikoista tehdä hyviä löytöjä. Vanha kauppiaan ohjehan on, että voitto tehdään ostaessa eikä myytäessä. Eurolla ostaa ja kahdella myy.

Urjalassa ei ole antikvariaattia, eikä se täällä varmaan kannattaisikaan. Villen Vanhat on tuttu auto toripäivinä ja jatkuvana virtana varsinkin kesäaikaan porukka käy tutkailemassa valikoimaa. Joku käy tarjoamassa myyntiin ja useimmat käyvät ostamassa. Kesädekkarit ja lastenkirjat saa mukaansa edullisesti.

Kirjastokin tekee aina silloin tällöin poistomyyntejä. Euron kappale on yleensä hintapyyntö. Viimeksi penkoessani myyntihyllyä, totesi Mikkelistä oleva naishenkilö, että heillä myydään poistokirjat 50 sentillä. Kirjapitäjässä kirjalla on arvoa vanhanakin.

Kyllähän tämä euroaika hämmensi hintatietoisuutta näissä kirjoissakin. Markka-aikaan yli satasen kirja tuntui kalliilta. nyt uudet kirjat maksavat 20-50 euroon. Tietokirjat ovat erikseen. Onneksi meillä on hyvä kirjasto ja kirjastoautokin sentään jatkaa, tosin supistettuna.

Pentinkulman päivillä ei Vammalan tapaan myydä vanhoja kirjoja. Esikoiskirjailijoiden teoksia on myynnissä. On historiallista, että ensimmäistä kertaa esikoiskirjailijoiden joukossa on urjalalainen Asko Viholainen. Hän on ollut aiempinakin vuosina ahkerasti mukana. Usein talkoolaisena, joita ilman ei tapahtuma toimisi. Tavataan Pentinkulmalla!

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.7.2007
Urjalan kulmilta
Haikea muuttoruljanssi

Vielä muutama vuosi sitten laitettiin koulun ulko-oveen näihin aikoihin kuulutus siitä, milloin koulu alkaa. Nyt tästä tavasta on luovuttu. Sisäänkirjoitus on siirtynyt myös jo ajat sitten keväälle, jolloin ekaluokkalaiset ilmoittautuvat. Tulin Menosten koulun kirjoille elokuun alussa 1978. Nyt työpaikka vaihtuu Urjalankylään, vaikka koulun lakkautuksesta ei ole lainvoimaista päätöstä. Käytännössä asia on selvä ja valtuusto toiminee elokuun seitsemäntenä tarkkaan pykälien mukaan.

Joku varmaan ihmettelee, että mitäs se nyt vielä koulusta kirjoittelee, kun lomaa on jäljellä pari viikkoa. Mutta, eivätkös vain ensimmäiset mainoksetkin ole jo ilmestyneet lehtiin. Sitä paitsi meillä, jotka olemme joutuneet koulujen muuttoa tekemään, on loma jäänyt aika lyhyeksi.

Alkukesä pakattiin lopetetuilla Menosten ja Puolimatkan kouluilla. Koulun toimiessa keväällä lajittelu ja pakkaus osittain jo alkoivat, mutta täyteen vauhtiin voitiin päästä, kun oppilaat olivat lähteneet kesälaitumille. Inventaariota ja asennustöitä tehtiin myös Nuutajärvellä ja Urjalankylässä, jonne oppilaiden myötä siirtyy kalusteita, opetusvälineitä, kirjoja ja oppimateriaaleja lakkaavista kouluista. Loppukiri otetaan seuraavina päivinä ennen koulun alkua.

Yli sadan vuoden aikana ehtii kertyä yhtä sun toista tarpeellista ja tarpeetonta, komeroihin, kaappeihin ja vintille. Osa meni roskalaivoille, osa paperinkeräykseen, pääosa vastaanottavaan kouluun ja vähän myös muihin kouluihin. Jotakin saattaa jäädä vielä huutokauppaankin, kunhan kaikki ehditään vastaanottopäässä avata ja tarkistaa.

Menosten koulurakennuksen käytöstä on tehty tai ollaan tekemässä sopimus kunnan ja yhdistykseksi rekisteröityvän kylätoimikunnan kanssa. Kahden vuoden aikana menoslaiset katsovat, onko mahdollista saatavilla tuloilla kattaa koulurakennusten ylläpito.

Puolimatkassa on tilanne toinen. Siellä on nuorisoseuralla talo, joten se toiminee jatkossa kokoontumispaikkana. Koulurakennus taitaa mennä myyntiin, kunhan salaojitus on korjattu, jotta vesi ei tule perustuksiin ja kellariin. Torilla on kovasti ihmetelty tätä korjausta ja kyselty, että saadaanko raha takaisin, kun koulu myydään.

No eihän tästä touhusta muutenkaan tule säästöä, mutta täällä tehdään niin kuin muuallakin. Laskelmat olivat, mitä sattuu ja muuttuivat usein. Koulujen lakkautukset etenevät muotiaaltoina. Kirjoittipa aikanaan kuntien keskusjärjestön sivistysasioista vastaava johtaja lehteen artikkelin, jossa väitti kahden kyläkoulun lakkautuksesta syntyvän miljoonan markan säästön. Silloin eivät kahden koulun bruttomenotkaan olleet niin paljoa. Uskokoon kukin mitä tahtoo.

Tällä viikolla vein keskusarkistoon seitsemän pahvilaatikollista aineistoa. Aiemmin olen jo sitä sinne toimittanut ja vieläkin jäi pari mappia, joita ei voi sulkea, ennen kuin kuukausi vaihtuu ja valtuutus Menosten koulun johdossa päättyy. Lisäksi on paljon valokuvia, ääninauhoja ja videokasetteja. Arkistoon nekin taidetaan toimittaa. Arkistonhoitajan kanssa kyllä pohdittiin sitäkin, että pitäisikö VHS-videokasetit muuttaa digitaaliseen muotoon, jotta niitä halukkaat pystyisivät muutaman vuoden kuluttua katselemaan, kun nauhurit korvatuvat digilaitteilla.

Kirjaudun siis ulos Menosista ja sisään Urjalankylään. Urjalankylässä aloitti pitäjänkoulu Immalan talossa. Paikalla on nykyisin muistolaatta lähellä jokirantaa. Aloituksesta on helmikuussa kulunut 150 vuotta. Pitkät ovat siis kouluperinteet kylässä, vaikka koulu välillä vietiinkin kirkolle ja

varsinainen kansakoulu perustettiin Urjalankylään 1896. Urjalankyläläiset puuhasivat aikanaan kylään yhdistyspohjalta aloittaneet kutoma- ja veistokoulut, kuten niitä arkikielessä kutsuttiin. Muutenkin kylän väki on ollut aloitteellista monissa koko pitäjän kannalta tärkeissä asioissa.

Muistelen vielä varmaan monta kertaa kaiholla sitä hienoa aikaa, jonka sain toimia Menosten koulussa. Kiitos menoslaiset! Odottavin ja innostunein mielin siirryn uuteen työyhteisöön Urjalankylään. Toivottavasti tulemme keskenämme hyvin toimeen sekä koulussa että kylässä. Kylä tarvitsee koulun ja koulu kylän tukea. Kannattaa muistaa, että Urjalankylän koulu on jatkossa paitsi kantakylän myös lakkautettujen koulupiirien Haritun, Honkolan, Kiviojan, Puolimatkan ja Vahosten asukkaiden oma koulu. Näin sitäkin huolimatta, että osa puolimatkalaisista oppilaista siirtyy naapuripitäjän kouluihin

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.7.2007
Urjalan kulmilta
Hirvivaarasta Metsovaaraan

Maailmalla tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Kun helle mainitsee, että on kotoisin Urjalasta, tulee monille vanhemmille ihmisille Urjalan taikayö. Monet yhdistävät myös Pentinkulman päivät ja Väinö Linnan. Tapasin henkilön, joka kertoi erilaisen tarinan Urjalasta.

Hän oli nuorena miehenä ajelemassa Urjalassa. taisi olla riiuumatkalla. Hän ihmetteli tienvieressä usein esiintyviä hirvivaarasta varoittavia merkkejä. Tyttö tuumasi, että sekä laukonpeuroja että hirviä on paljon ja siksi niistä merkeillä varoitetaan. Taas tuli vastaan hirvimerkki, jolloin tyttö tokaisi: "ja kohta on Metsovaara". Poika äityi ihmettelemään, että onkos sellainenkin merkki. Silloin tyttö selvensi, ettei se varoita mistään lintuvaarasta, vaan hän tarkoitti sitä, että kohta tulevat näkyviin Metsovaaran tehtaat.

Metsovaaran tehtaat sijaitsivat Urjalankylässä. Käytin monikkoa tarkoituksella, sillä tehtaita on ollut kaksi. Aleksander Metsovaara perusti aikoinaan tehtaan, jonka nimi oli Suomen Matto Oy. Aleksander Metsovaara sai kultamitalin laadusta vuonna 1935 Suomen messuilla. Urjalassa Metsovaara osallistui myös kunnalliselämään. Hän sairastui ja kuoli 1950-luvun alkussa, jolloin hänen vuonna 1949 Taideteollisesta oppilaitoksesta valmistunut tyttärensä Marjatta otti tehtaasta vastuun.

Marjatta Metsovaara perusti sittemmin Metsovaara Oy:n, joka parhaimmillaan työllisti yli neljäkymmentä henkilöä. Tuotantorakennukset erottuivat hyvin kylämaisemassa, koska ne oli maalattu sinisiksi. Yrityksen logossa oli allekkain kirjaimet met- so- vaa-ra(ilman tavumerkkejä).

Metsovaaran kankaat olivat aikanaan käsite ja Marjatta Metsovaara suunnitteli kankaiden lisäksi paljon erilaisia sisustuksia niin laivoihin, lentokoneisiin kuin konserttisaleihin ja muihin julkisiin tuloihin. Huomattavan osan työvuosistaan hän teki Belgiassa, jossa hänen miehellään Albert van Havere´lla oli merkittävät tekstiilitehtaat.

Marjatta Metsovaara on kertonut julkisuudessa, että vähitellen alkoi käydä raskaaksi tehtaan ja tuotannon hoitaminen Suomessa. Hän kävi Belgiasta käsin Suomessa usein ja vietti kesällä aikaa Urjalassa. Koti oli niin Belgiassa Helsingissä ja vapa-ajanpaikat Nizzassa ja Urjalassa.

Metsovaaran tehtaat myytiin 1980 Sellgren Oy:lle, joka toimi Orimattilassa. Nykyisin se taitaa olla kansainvälisessä omistuksessa. Urjalassa toiminta päättyi ja tiloissa toimi jonkin aikaa saksalaisperäinen yrittäjä Schulte Oy:n nimellä. Nykyisin tehtaat ovat Painosorvaamon toimitiloina. Belgian tehtaan Marjatta Metsovaara myi miehensä kuoleman jälkeen 1987.

Marjatta Metsovaarasta on yllättävän vähän kirjallista materiaalia. Nykyisin ehkä luetuin sanakirja internetissä oleva Wikipedia kertoo hänestä näin: " Marjatta Metsovaara on suomalainen tekstiilitaiteilija, joka tunnetaan etenkin painokankaistaan. Hän valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1949. Hän piti omia näyttelyitä koti- ja ulkomaassa, suunnitteli tekstiileitä sekä perheensä yrityksille että muille suomalaisille tekstiilialan yrityksille. 1970-luvulla hän suunnitteli Tampellalle painokankaita ja damasteja. Primavera -pöytäliinasta tuli moderni klassikko. Se oli tuotannossa 1968-1973, väreinä aikakaudelle tyypilliset sini-ruskea, kelta-oranssi ja sini-vihreä. Metsovaara sai Pro Finlandia-palkinnon vuonna 1970."

Sen teidän, että hänestä on ollut tekeillä väitöskirja Lapin Yliopistossa, mutta en tiedä onko se jo valmis, hyväksytty ja mahdollisesti julkaistu jossakin. Lehdistössä Marjatta Metsovaaran
elämänvaiheista on jonkin verran kirjoitettu, mutta näin merkittävä urjalalainen ansaitsisi kyllä ajantasaisen elämäkerran. Odotellaan, milloin taiteenmaisteri Heidi Pietarisen väitöskirja julkaistaan. Ehkä taitelijan juhlavuonna hänen vaiheensa ovat muutoin enemmän esillä julkisuudessa.

Metsovaaran nimi säilyy seuraavallekin polvelle sillä tytär Katariina on alalla ja hänen firmansa nimi on Metsovaara Katariina Design Ky. Se toimii Helsingissä. Katriina Metsovaara taisi olla pitkään katkera Urjalan kunnalle siitä, ettei kunta hänen mielestään tehnyt riittävästi Urjalan tehtaan pelastamiseksi. Puolustukseksi sanottakoon, että se yritettiin, mitä silloisilla resursseilla oli tehtävissä, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.7.2007
Urjalan kulmilta
Terveydenhuollossa tehtävää

Kuulin tuttavaltani aika järkyttävän tapahtuman lähiomaisensa saamasta kohtelusta terveydenhuollossa. En halua kertomisella osoittaa ketään tai mitään tahoja sormella. Olkoon se kuitenkin merkkinä siitä, että kaikki ei ole ehkä ihan kohdallaan, kun kuvatulla tavalla käy.

Tuttavani olivat palanneet viikonloppumatkalta ja soittivat kertojan puolison omassa kodissa yksin asuvalle kunnioitettavaan ikään ehtineelle isälle. Tämä ei kuitenkaan vastannut. Aluksi he arvelivat, että jos tämä on käymässä jossain tai pihalla puuhastelemassa.

Kun soittokertoja oli jo useampia, alkoi heistä tuntua siltä, että nyt on lähdettävä katsomaan. Niinpä he ajoivat paikkakunnan toiselta laidalta toiselle. He löysivät omaisensa kotinsa lattialta. Hän oli ollut sytyttämässä hellaan tulta ja saanut sen jälkeen vakavan sairaskohtauksen. Hellan luukku oli auki, sytykkeenä olleet paperit olivat palaneet, mutta puut eivät olleet syttyneet. Onneksi niin, ehkä olisi käynyt vielä suurempi onnettomuus ja iltapäivälehdet olisivat repineet otsikoita: "Yksinäinen vanhus paloi talonsa mukana".

Ambulanssi hälytettiin ja potilas vietiin vastaanotolle. Siellä perässä omalla autollaan tulleille omaisille sanottiin, että heillä ei ole henkilökuntaa, joka voisi pestä potilaan. Tämän sairaskohtauksen luonteeseen kuului se, että eritteitä oli tullut niin ylä- kuin alapäästä. Niinpä omaisille annettiin esilinnat ja varusteet, joilla he pesivät omaisensa, jotta tämä voitiin ottaa hoitoon.

Meitä oli useampi kuulemassa tuttavamme kertomusta. Joku totesi heti, että turhaan taisi tämäkin sotaveteraani sotansa sotia, kun saa tällaista kohtelua. Veteraanilla meni monta vuotta rintamalla ja nyt ei yhteiskunnalla ole varaa häntä auttaa.

Keskustelun kuluessa tuli mieleeni, että hyvä jo edesmennyt ystäväni ja monien keksintöjen tekijä Samuli Pakkanen työskenteli jonkin aikaa sellaisen laitteen kehittämiseksi, jota vanhainkodeissa ja sairaaloissa voitaisiin käyttää potilaiden pesemiseen.

Myöhemmin jatkoselvittelyssä kävi ilmi, että vastaava laite oli jo ehditty patentoida Japanissa. Muistan itsekin lukeneeni ja taidettiinpa siitä uutisoida radiossakin ehkä vähän keventävänä uutisena. Nyt tarkistin netistä asian ja toden totta hakusanalla "ihmispesukone" löytyi tietoa asiasta. Löytyipä oikein kuvasarja laitteesta ja sitä kokeilevasta henkilöstä.

Laitteessa vain pää on koneen ulkopuolella. Laitteessa ollaan makuuasennossa. Ilmeisesti vesisuihkut pesevät henkilön. Pesuainetta käytetään ja myös lämpötilaa voidaan säädellä. Lisäksi voidaan käyttää muitakin hoitavia aineita samalla. Sitä en tiedä, onko laitetta käytössä sairaaloissa vai onko se vain kylpyläkäytössä.

Alkukesästä keskusteltiin Kuopion yliopiston selvityksestä, jonka mukaan terveydenhuollossamme on riittävästi ja ehkä liikaakin henkilökuntaa. Arvion esittäneen tahon mukaan sairaaloissa ja vanhustenhoitolaitoksissa on paljon tehottomuutta. Toisin organisoimalla ja työtapoja uudistamalla voitaisiin hoitaa henkilöitä paljon nykyistä enemmän.

Olen osittain samaa mieltä. Kun alan ihmisiä kuuntelee, niin tuntuu siltä, että aika menee erilaisissa palavereissa, raporteissa ja paperitöissä ja hoidettaville ihmisille jää vähän aikaa. Toisaalta tiedän, että varsinkin suorittavassa tasossa on usein paljon raskasta työtä ja vähän tekijöitä.

Vanhoja käytänteitä on helppo puolustaa, koska näissä terveysasioissa voi kertoa monia muitakin tapauksia, jotka vetoavat ihmisten tunteisiin. Tosiasia on kuitenkin, että hallinnollisin toimin esimerkiksi yksikkökokoja suurentamalla ei tilanne parane. Tarvitaan uutta otetta, uutta teknologiaa ja monipuolisia uusia hoitokäytänteitä. Paras-hankkeessa keskitytään organisaatioiden muuttamiseen, eikä työn uudistamiseen. Siksi tämä hanke ei tuo kipeästi tarvittavia uudistuksia ja muutoksia eikä kustannussäästöjä. Suomesta löytyy paikkakuntia, joissa on rohkeasti käyty miettimään ja toteuttamaan asioita uudella tavalla. Toivottavasti näilläkin kulmilla osataan toimia niin.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.7.2007
Urjalan kulmilta
Lasilla uudet omistajat

Nuutajärven lasilla on uudet omistajat. Tieto Fiskarsin tulosta uudeksi isännäksi on otettu vastaan täällä rauhallisesti ja sitä on pidetty myönteisenä uutisena. Lyhyen ajan sisällä lasiteollisuuden omistusta on järjestetty uudelleen. Edellisen kerran Hackman luopui omistuksesta hollantilaisen sijoittajapankin ja yritysjohdon hyväksi. Iittala Groupin listautuminen pörssiin herätti mielenkiintoa, mutta listautuminen keskeytettiin. Ilmeisesti jo silloin Fiskars oli kuvioissa mukana.

Nuutajärven lasitehdas aloitti 1793 Nuutajärven kartanon suojissa. Lisävauhtia toiminta sai 1800-luvulla, kun uusia työntekijöitä tuli Keski-Euroopasta. Törnqvistin aikana toiminta laajeni ja herra Stockmann lähti kirjanpitäjän hommista perustamaan pienen myymälän Helsinkiin.

Iittalan tehtaan perustajat olivat lähtöisin Nuutajärveltä. Jostakin syystä nykyisin Iittalan tuotemarkkinoinnissa lasin tekemisen historia aloitetaan Iittalan tehtaan perustamisesta, eikä vanhemmasta Nuutajärvestä. Nuutajärveä ei nykyisin mainita tuotemerkkinä. Niin kävi nytkin, kun kaupan yhteydessä kerrottiin tuotemerkeistä: Iittala, Arabia, Hackman, Rörstrand, Högnäs Keramik, BodaNova ja Høyang-Polaris.

Viisikymmenluvulla Nuutajärvi siirtyi lasitehtaan palon jälkeen Wärtsilälle. Seuraava omistaja olikin Iittalan omistanut Ahlström ja sitä seurasi Hackman ja sitten sijoittajaryhmä ABN AMRO Capital ja yrityksen toimiva johto.

Kaikki muutokset ovat merkinneet muutoksia myös Nuutajärvellä. Viimeisten vuosikymmenien aikana on ollut myös paljon erilaisia kriisejä ja koko toiminnan jatkuminekin on ollut joskus vaakalaudalla. Useita näitä vaiheita seurasin aikana kunnan puolesta valtuuston puheenjohtajana. Lukusia neuvonpitoja ja palavereita pidettiin ja istuttiin erilaisissa työryhmissä.

Kun Nuutajärvi- tuotemerkkinä on jäänyt pois, näkyy se jonkin verran myös matkailuvirrassa. Nuutajärvelle ei voi poiketa, sinne täytyy mennä varta vasten. Humppilassa tehtaan sijainti valtatien varressa houkuttelee pistäytymään myös mielijohteesta. Toisaalta pistäytyjä ei aina hanki lasia. Ehkä Nuutajärvellä kävijä ostaa sitä todennäköisemmin.

Nuutajärven vahvuus on osaavassa henkilökunnassa, pitkässä perinteessä ja pääosin kunnossa olevissa tuotantotiloissa. Myös tehtaiden keskinäisessä työnjaossa sillä on omat vahvuutensa. Näiden varaan lasketaan myös tulevaisuudessa.

Fiskarsin ja Iittalan päällekkäisten toimintojen arvoksi arvioitiin noin viisi miljoona euroa. Se on vähän, jos sitä katsotaan Fiskarsin kuluttajatuotetoiminnan noin 490 miljoonan ja Iittalan 190 miljoonan euron liikevaihtoon. kauppahinta oli 230 miljoonaa, joka saatiin listautumisen yhteydessä keksikurssista. Tuloskunnosta kertovat liikevoittotiedot viime vuodelta Iittala Groupilla 17 ja Fiskarsilla koko yhtiöllä 86 miljoonaa ja kuluttajatuoteryhmän osalta sitä kuvattiin hyväksi

Kaupan myötä Wärtsilä palaa osin Nuutajärven omistajaksi sillä sekä Fiskars että Wärtsilä omistavat toisiaan ristiin. Fiskars on yksi Suomen vanhimmista teollisista yrityksistä, sillä se on perustettu jo 1649.

Voimavaroja ja osaamista on tässä yritysjärjestelyssä. Sopii odottaa, että näillä edellytyksillä on hyvät mahdollisuudet vahvistaa asemaa kasainvälisillä markkinoilla myös pohjoismaiden ulkopuolella.

Urjalan kannalta on tärkeää, että tuotanto Nuutajärvellä säilyy ja kasvaa. Työntekijät uskovat ja toivovat työpaikkojen olevan turvattuja tämän yritysjärjestelyn jälkeen. Toivottavasti yrityksen varoja suunnataan merkittävästi myös Nuutajärven kehittämiseen ja uudistamiseen. Tässä suhteessa paikallisjohdon ja työntekijöiden sekä Urjalan kunnan edustajien kannattaa olla aktiivisia sekä Iittalan toimivan johdon että uuden omistajan Fiskarsin suhteen.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
29.6.2007
Urjalan kulmilta

Pentinkulman perilliset

Heidi Koivula on koonnut yksiin kansiin Väinö Linnan seuran historian lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta. "Pentinkulman perilliset" käy perusteellisesti läpi sekä kirjailijan nimikkoseuran toimintaa että Pentinkulman päivien tapahtumat oheistoimintoineen. Sujuvasti kirjoitettu kirja antaa läpileikkauksen ajanjakson vaiheista ja toimii samalla mainiona hakuteoksena.

Alun perin seuran historia piti valmistua jo 25-vuotispäiväksi. Hankkeeseen ryhdyttiin liian myöhään ja lisäksi kirjoittajakin vaihtui matkan varrella. Suurimmaksi vaikeudeksi osoittautui se, että seuran ja samalla Pentinkulman päivien arkisto oli kokoamatta ja järjestämättä. Materiaalia oli paljon ja osa siitä on ehtinyt myös kadota.

Joensuulainen Eija Komu teki merkittävän esityön arkiston järjestämisessä ja haastattelemalla ääninauhoille seuran toiminnassa mukana olleita henkilöitä. Osa heistä on siirtynyt sen rajan taakse, josta heitä ei voi enää tavoittaa. Aineistosta käy ilmi, että onnistuneella lapsella on monta isää ja äitiä, huonoja ei kukaan tunnusta omikseen.

Kun kirjoittaja on joutunut tukeutumaan pöytäkirjoihin, jää joitakin asioita vähemmälle huomiolle. Seuran perustamisvaiheista jää huomiotta valmistelutyöryhmän työ, niinpä monet yksittäiset asiat kirjautuvat joidenkin henkilöiden nimiin. Perustavasta kokouksesta kerrotaan äänestyslippuja lasketun siitä kirjoitetaanko säännöissä sana" urjalainen" vai "urjalalainen". Tilaisuudesta otettu kuvakuitenkin kertoo, että asia ratkaistiin kättennostoäänestyksellä. Näitä alkuvaiheita tunnen ja muistan, koska olin niissä jonkin verran mukana.

Kirja on samalla Heidi Koivulan opinnäytetyö maisterin tutkintoa varten. Joissakin kohdissa tämä tulee ilmi käsittelytavassa, koska kirjoittaja esittää omia käsityksiään ja arvioitaan opinnäytetöiden arviointiperusteiden mukaan. Mielestäni kirjoittajan väite Urjalan Sanomien vähättelevästä suhtautumisesta sekä seuraan, että Pentinkulman päivien alkuvaiheisiin on turhan raju. Pitäjälehtemme, Forssan Lehti ja Aamulehti ovat keskeisesti uutisoineet ja samalla nostaneet tapahtumaa. Helsingin Sanomat suorastaan vaikeni alkuvuodet.

Kirjan pääotsikot: Väinö Linnan seuran perustaminen, seuran sidosryhmät, Pentinkulman päivät, Pentinkulman esikoiset, Väinö Linnan reitti, seuran muu toiminta, omistautuneet ihmiset ja riittävästi rahaa - työn edellytykset ja arvostelua ja arvostusta - Pentinkulman päivät suurennuslasin alla, antavat kuvan kirjan sisällöstä.

Jos joku on olut kriittinen seuran ja Pentinkulman päivien suhteen, kannattaa hänen lukea kirja. Siitä käy ilmi kattavasti, kuinka paljon erilaisia tapahtumia seuran toiminnan kautta on saatu Urjalaan. Esimerkiksi sellaista määrää taidenäyttelyitä ei muutoin olisi koskaan saatu aikaan. Samaa koskee erilaisia teatteriesityksiä lausuntailtoja ja kirjailijavierailuja. Oikeastaan useimmat taiteenalat ovat olleet edustettuna.

Urjalan kunnan panos näyttää välillä lukujen valossa pieneltä. Tosiasiassa niistäkin markoista käytiin välillä kovaa vääntöä. Ei aina siksi, ettei olisi ollut tahtoa, vaan myös siksi, ettei ollut rahaa. Toisaalta kunta, kuten kirjoittaja toteaa, on pelastanut sekä seuran että Pentinkulman päivät useammankin kerran taloudellisesti.

Niille lukijoille, jotka arvostavat Väinö Linnan seuran toimintaa ja kieltämättä melkoisia aikaansaannoksia, historia on tietenkin mieluisaa luettavaa. Monia merkittäviä hankkeita on pantu alulle ja toteutettu. Viimeisimpänä Väinö Linnan elämäkerta, joka ilmestyi syksyllä.

Vaikka Heidi Koivulan kirjan myyntihinta saattaa tuntua monesta hieman kalliilta, soisi kirjan tavoittavan urjalalaiset ja muut Väinö Linnasta, hänen nimikkoseurastaan ja Pentinkulman päivistä kiinnostuneet ja miksei vastarannan kiisketkin. Kiitokset Heidille hyvästä työstä! Jotakin voin ehkä myöhemmin mahdollisiin omakohtaisiin muistelmiin lisätä seuran vaiheista. Toisaalta tällä palstalla olen vuosittain käsitellyt historiikin aihepiirejä useampaankin kertaan. Mutta eikös se ollut melkein presidentillinen neuvo, ettei koko pajatsoa pidä kerralla tyhjentää.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
22.6.2007
Urjalan kulmilta
Saunat lämpiävät

Mitä olisi juhannus ilman saunaa? Sauna on ollut suomalaisille pyhä paikka, koska elämä on siellä entisaikoina alkanut ja usein myös viimeinen pesu on tehty siellä. Saunoja ja saunomistapoja on yhtä paljon kuin on saunojiakin. Saunasta on tehty myös lukemattomia kirjoja, maalauksia ja lauluja.

Ennen sähkösaunojen ja jatkuvalämmitteisten saunojen aikaa saunan lämmitys vaati pitkän ajan. Savusaunan lämmitys alkoi puoliltapäivin lauantaina, jotta kivet ehtivät kuumentua riittävästi ja savu siintyä ja sauna tuulettua kylpijöitä varten. Meillä kotona saunaan menivät metriset halot ja kivikasakin oli suuri. Puut lisättiin saunan sisältä, eikä ulkoa kuten kätevästi käy uusissa savusaunoissa. Tosin ei meidän vanhassa saunassammekaan savua ollut pesän tasolla. Se nousi ylös ja täytti saunan yläosan ja poistui päätyseinän räppänästä.

Vanhat savusaunat olivat monikäyttöisiä. Niiden orsilla saatettiin kuivata pellon ja puutarhan tuotteita ja tietenkin palvata lihaa. Vieläkin voi haistaa, muistaa ja tuntea vastapalvatun siankinkun, Meillä kotona ei sitä palvattu, mutta Nummelassa niin tehtiin. Maltaat ja talkkunat saivat savusaunan orsilla omat arominsa.

Monilla on sellainen käsitys, että savusaunassa tulee vain mustaksi. Se ei pidä ollenkaan paikkansa. Kyllä siellä vain puhtaaksi tuli, vaikka seinät olivatkin mustat. Piti oppia olemaan saunassa. Lämmintä vettä saatiin eteisen padasta. Aluksi vesi tuli sinne kantamalla ja myöhemmin putkea pitkin, kun karjalle lämmitettiin vesi samassa padassa.

Vihta kuuluu suomalaisen perinteen mukaan ainakin juhannussaunaan. Isän kanssa haettiin koivun oksia ja niistä sidottiin urjalaisittain vihta ja itäsuomalaisittain vasta. Hakureissulla isä taisi opettaa myös laulun: "Lapsoset ketterät kotihaasta koivusta oksat taittaa…"

Hyvin ja oikeaan aikaan tehty vihta ei varise, kun se oikein valmistetaan kylpemistä varten hauduttaen huolella ja taiten. Vihdan haudutusvesi on terveellistä juotavaa, käytetäänhän koivun lehtiä nykyisin myös teesekoituksiin ja salaatteihin. Ennen shampoita ja hoitoaineita vihdan hautomisvesi antoi pestyihin hiuksiin hyvän aromin ja mikseipä vielä nykyisinkin. Tiesittekö muuten, että leikkimieliset vihdanheiton MM-kisat pidetään Urjalan Hanhisuolla joka vuosi.

Saunassa ei saa pitää kiirettä. Ei siellä saisi myöskään meluta, eikä mekastaa. Se on rauhoittumisen ja mietiskelyn paikka. Monet hyvät ajatukset voivat siellä syntyä. Nopeaan pikasaunomiseen tottuneelle nykyihmiselle rauhallinen saunominen voi olla vaikeaa, mutta kun sen oivaltaa, rentoutuu ja virkistyy.

Eivät kaikki suomalaiset saunat sijaitse järven rannalla tai muun veden äärellä. Löylyjen välissä käytiin kesäisin vilvoittelemassa ulkona ja talvella vaikkapa kierähtämässä lumessa. Viimeinen huuhtelu viileällä vedellä jäähdytti ihoa. Kieltämättä uiminen saunomisen lomassa kruunaa nautinnon.

Saunajuoma sanasta tulee nykyihmiselle mielleyhtymä olueen. Ennen sen tilalla oli kotikalja tai omista marjoista valmistettu mehu. Saunakahvit ovat myös vanhaa perinnettä. Käsite lauantaipullo voi tuoda monenlaisia muistoja. Joillekin hyviä ja joillekin sellaisia, jotka haluasi unohtaa.

Tänään saunat lämpiävät. Savu nousee ylöspäin ja antaa tutun tuoksun, joka virittää saunomisen tunnelmaan. Ihmiset ovat hakeutuneet maaseudulle ja rannoille. Joku noutaa vihtansa metsästä ja toinen ostaa sen Urjalan torilta. Aattoon on valmistauduttu myös hankkimalla hyvää ruokaa. Nautitaan juhannusaatosta sitten perheen kesken tai ystävien seurassa, on se yksi kesän kohokohdista.

Valoisa yö ja mikseipä tunnelmaan kuuluva juhannuskokko ja haitarin ääni nostattavat juhlamieltä. Jos näitä asioita ei voi kokea konkreettisesti nousevat ne mieliin muistikuvina eletystä ja koetusta tai muuten omaksuttuna ikään kuin juhannukseen kuuluvina. Juhannus on vahvojen tunteiden aikaa.

Miten ja missä juhlittekin, hyvää juhannusta!

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
15.6.2007
Urjalan kulmilta
Terveisiä Kuolemajärveltä

Terveisiä Viipurista ja Kuolemajärveltä! Viikonloppuna vietettiin suomalais-venäläistä Agricolan juhlavuoden päätapahtumaa näillä paikkakunnilla. Samassa yhteydessä julkaistiin viides toimittamani kirja sekä suomen- että venäjänkielisenä versiona.

Viikonlopun televisiouutisissa tulikin pieni pätkä näistä juhlista. Mikael Agricola kuoli rauhanneuvottelujen paluumatkalla Kuolemajärven Kyrönniemessä 9.4.1557. Paikka on eritäin kaunis kesäaikaan. Siellä on, kuten Karjalan kannaksen meren rannalla muuallakin, upea hiekkaranta.

Vuonna 1900 pystytettiin paikalle muistomerkki, joka sodan aikana hävisi. Se löytyi 1990-luvulla ja Kuolemajärvi-säätiön puitteissa mietittiin, miten se saataisiin uudelleen paikalleen. Tällä kertaa venäläiset yllättivät ja moskovalaisen akateemikon Vladimir N. Smirnovin toimesta muistokivi pystytettiin uudelleen alkuperäiselle paikalleen vuonna 2000.

Alun perin kaikki Venäjän juhlavuoden tapahtumien huipentumat piti pitää Kuolemajärvellä Seivästöllä ja Muurilan Kyrönniemessä. Viipurin piiri tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja niinpä pääjuhla ja ekumeeninen seminaari pidettiin Viipurissa. Silti vaikuttavaksi tapahtumaksi tuli seppeleenlasku puheineen Kyrönniemen muistomerkillä. Paikalle pääsivät nyt linja-autot, kun tie oli kunnostettu. Kuvia ja puheita voi halutessaan selata Kuolemajärven kotisivuilta.

Viipurin teatteriaukiolla, helteisessä suorassa auringonpaisteessa pidettiin pääjuhla. Korkeatasoista musiikkiohjelmaa esittivät Sibelius-akatemian muusikot, tamperelainen Eternitas -kuoro ja viipurilainen Katinka-Galjarda ryhmä. Avauksen suoritti arkkipiispa Jukka Paarma ja juhlapuheen piti valtionarkiston entinen johtaja Kari Tarkiainen. Lisäksi oli paikalliseen tyyliin useita tervehdyksiä eri tahoilta.

Oma puheeni oli viimeisenä. Siinä esittelin kirjoittamani kirjasen Aika ennen meitä Kuolemajärvellä. Sen ensimmäiset venäjänkieliset kappaleet luovutin Koiviston (venäläisittäin Primorsk) kaupungin edustajille. Kuolemajärven alueesta suurin osa kuuluu nyt Koiviston kaupunkiin. Kirjaa on luvattu käyttää oppimateriaalina Kuolemajärven alueen kouluissa. Kirjan nimi venäjäksi on Bremena do nas.

Kirjan nimessä sana "meitä" tarkoittaa alueen nykyasukkaita. Kirja kertoo Kuolemajärven ja osin koko Karjalan Kannaksen vaiheista historian eri käänteissä. Vaikka vallanpitäjät ovat vaihtuneet, asui alueella aina suomalaisia viime sotiin saakka. Tästä ajasta ei paikallisilla asukkailla ole juuri tietoa. Siksi kirjassa kerrotaan myös elinkeinoista ja suomalaisesta elämästä Karjalassa. Tässä suhteessa teos lienee ensimmäinen alallaan.

Paikallisista asukkaista osa on kiinnostunut suomalaisesta ajasta. Osa ei halua tietää siitä neuvostoajan perinteen mukaisesti mitään. Nyt suomalaiset kotipaikoillaan vierailevat voivat viedä kirjasen tuliaisina kotinsa paikalla tai naapurissa asuville. Vaikka kirja on kirjoitettu ensisijaisesti venäläisille, otettiin siitä painos täällä Urjalassa myös suomeksi. Näin alueen vaiheista saa hyvän käsityksen myös suomalainen lukija. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että en kirjoittanut venäjäksi vaan suomeksi, vaikka naapurin kielen alkeita olen kansalaisopistossa hieman opetellut.

Ensikommenttien perusteella vastaanotto oli myönteinen. Aika näyttää, miten paljon sitä kouluissa, kirjastoissa ja nykyasukkaiden keskuudessa luetaan. Suomalainen kävijä hyötyy siitä myös niin, että kartoissa on alueen suomalaiset nimet ja venäläisten vuonna 1948 antamat nimet.

Kaikkia kyliä ei enää ole. On vain marjapensaita, omenapuita, metsittyneitä peltoja ja kivijalkoja kertomassa, että joskus paikalla on asuttu ja eletty. Pian koittaa myös se aika, ettei ole ketään kertomassa millaista oli ennen. Jos ei tunne historiaa ei ymmärrä tätä päivää, eikä osaa suunnata kohti tulevaa.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.6.2007
Urjalan kulmilta
Supervuosi Urjalassa

Ensi vuotta voisi halutessaan nimittää Urjalassa todelliseksi supervuodeksi. Urjalan kunta täyttää 140 vuotta ja Urjalan koulutoimi 150 vuotta. Ensi vuonna on kulunut myös 150 vuotta kuuluisimman kuvataitelijamme Aukusti Uotilan syntymästä.

Aukusti Uotila syntyi toukokuun viidentenä 1858 siinä rakennuksessa Laukeelassa, jossa nykyisin on nuoriso- ja vapaa-aikatila Majakka. Hänen isänsä oli talonpoika Antti Uotila, joka toimi myös nimismiehenä. Äiti oli Ulrika Laatu, joten sukujuuria on myös Kylmäkoskella.

Aukusti Uotila ehti lyhyen 27 vuotta kestäneen elämänä aikana maalaaman suuren joukon maalauksia, jotka ovat hyvin arvostettuja edelleen. Esimerkiksi maan hallituksen kokoontuessa Smolnassa, voi televisiokuvissa nähdä Uotilan teoksia, jos niitä tuntee.

Professori Aune Lindström on kirjoittanut taiteilijan elämäkerran vuonna 1848. Sitä ei ole kuin sattumalta mistään saatavissa. Olisi hienoa, jos siitä tulisi jonkun tekijän toimesta uudistettu laitos juhlavuoden kunniaksi. Internetistäkään ei kovin paljon löydä tietoa taitelijasta. Muutamasta keskeisestä teoksesta on värivalokuva.

Uotila kävi Suomalaisen piirustuskoulun ja toimi Helsingin yliopiston piirustussaleilla, kunnes matkusti Ranskaan. vuosiksi 1877-79. Siellä hän opiskeli aluksi Pariisissa, mutta vahvimman jäljen hänen tuotantoonsa on jättänyt Bretagne. Rannikon kalastajakylät antoivat hänelle paljon aiheita. Samoja aiheita hän toteutti myös Suomessa.

Kuuluisimmalla taidemaalarillamme ei ollut riittävästi varoja ja niinpä hän joutui keskeyttämään opintonsa. Hänellä oli myös huono terveys ja niinpä hän kuoli Korsikalla Ajacciossa 18.3.1886.

Urjalassa järjestettiin vuonna 1981 Aukusti Uotilan taidenäyttely silloisen Urjalan Säästöpankin taidenäyttelytilassa. Pentinkulman päivien aikaan sijoittunut näyttely keräsi paljon katsojia. Se oli eri tahojen yhteinen voimanponnistus, jollaista, edes juhlavuonna, tuskin saadaan aikaan. Toivottavasti valtakunnallisesti syntymävuosi noteerataan.

Jos juhlitaan Uotilaa toukokuussa, niin Urjalan ensimmäisen pitäjänkoulun aloittamisesta tulee jo helmikuussa 150 vuotta. Koulu sijaitsi Urjalankylässä Immalan talossa. Taloa ei ole jäljellä. Sen paikalla lähellä kivisiltaa on kiveen kiinnitetty muistotaulu, joka satavuotisjuhlissa kiinnitettiin silloin vielä pystyssä olleen talon seinään. Urjala saattoi olla kolmas maalaispitäjä, jossa tällainen koulu aloitti. On todennäköistä, että Urjalassa tytöt pääsivät tällaiseen pitäjänkouluun ensimmäisinä Suomessa

Kun pitäjänkoulu aloitti, ei maaseudulla ollut erotettu seurakuntaa ja kuntaa toisistaan. Ne toimivat yhdessä. Pitäjän asioista päätettiin kirkon yläkerrassa olevassa pitäjänsalissa. Koulusta kuten monista muistakin asioista käytiin pitkään vääntöä puolesta ja vastaan.

Vuonna 1865 säädettiin laki kunnallishallinnosta maaseudulla. Urjalassa kesti kolme vuotta päättää kunnaan perustamisesta. Siinäkin oli monia vaiheita. Lääninhallinto sai useampaan kertaan patistella. Vihdoin kunta aloitti toimintansa 1868.

Jotkut maalailevat sellaisiakin näkymiä, että ensi vuoden syksyllä pidettävät kunnallisvaalit olisivat viimeiset itsenäisessä Urjalassa. Silloin 150 vuotta itsenäisenä kuntana jäisi näkemättä. Toivon kuitenkin, että päättäjillä on sen verran hämäläistä harkintakykyä, että eivät turhaan hötkyile. Urjala selviää tästäkin vaiheesta, jos asioita hoidetaan ja johdetaan taitavasti. Näin on, juhlitaan merkkivuoden tapahtumia tai ei sitten noteerata lainkaan.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti

1.6.2007
Urjalan kulmilta
Juhlan aika

Iloitkaamme - gaudeamus! Koulujen lukuvuosi päättyy tällä viikolla. Ammatilliset oppilaitokset ovat todistuksensa jo jakaneet. Huomenna päättävät peruskoulut ja lukiot lukuvuoden omin perinteisin juhlamenoin. Loma alkaa koulusta ja monilla kesätyöt heti seuraavalla viikolla.

Urjalan lukiosta valkolakin saa 21 kirjoittajaa. Se on pienin määrä pitkään aikaan. Alun perin lukioluokka oli pieni. Yksi kirjoittaja epäonnistui hieman yhdessä kokeessa ja yhdellä jäi jokin lukiokurssi kesken, joten hän ei saa ihan vielä ylioppilastodistusta, vaikka kirjoitukset läpäisikin.

Nykyisin kirjoitusten tuloksia ei julkisteta oppilaskohtaisesti. Aikanaan lakitusjuhlassa luettiin kaikki arvosanat ja vielä yleisarvosana. Tulosten julkisuus on jokaisesta ylioppilaasta kiinni. Häneltä on saatava lupa.

Menivät kirjoitukset sitten hyvin tai odotettua heikommin, on lakkiaispäivä sellainen tapahtuma nuoren elämässä, että se jää varmaan mieleen. Yksi etappi on suoritettu ja yksi tavoite on saavutettu. Sitä sopii siis juhlia.

Alussa oli jo viittaus ylioppilasjuhlassa laulettavaan Gaudeamus igitur lauluun. Sanat ovat latinaa, jota vain hyvin harvassa koulussa opiskellaan. Milloinkahan se jäi pois Urjalan lukiosta? Meillä kielilinjalaisilla se aikanaan kuului ohjelmaan.

Laulun ensimmäisessä säkeistössä kehotetaan riemuitsemaan, koska olemme nuoria. Kohta kuitenkin nuoruus on ohi ja saapuu vaivalloinen vanhuus ja jopa maa kutsuu meitä. Ei siis kovin lohdullinen sisältö. Laulu lieneekin alun perin kapakkalaulu, josta se on jalostettu akateemiseen juhlaperinteeseen, jotka tosin nekään eivät juuri koskaan ole olleet kovin kuivia.

Ne kevään ylioppilaiden luokkakaverit, jotka kolme vuotta sitten valitsivat ammattikoulun, ovat valmistuneet tällä viikolla ammattiin. Heillä on edessä työpaikan etsintä tai opiskelun jatkaminen seuraavalla tasolla. Tätä tietä voi edetä usealla alalla vaikka kuinka korkeisiin oppiarvoihin. Se on hyvä asia. Toisaalta hyvistä eri alojen ammattitaitoisista työntekijöistä on pulaa, joten työmarkkinat vetävät hyvin.

Ylioppilailla on edessä opiskelupaikan hakeminen, pääsykokeet ja niiden tulosten odottelu. Nuorista miehistä monet suorittavat armeijan alta pois ja menevät vasta sen jälkeen jatko-opintoihin. Kaikille ei aukea paikkaa korkeakouluissa. Tänä keväänä on kiinnitetty huomiota siihen, että huonolla ylioppilas- ja lukiotodistuksella saattaa olla vaikeampi päästä eri ammattialojen koulutukseen kuin peruskoulun päästötodistuksella, koska ylioppilaille varatut kiintiöt ovat pieniä.

Ajanoloon kaikille löytyy oma paikkansa. Joillakin se kestää kauemmin. Hyvillä todistuksillakaan ei aina pääse sinne minne haluaa, mutta mitä paremmat paperit sitä useammat ovet ovat auki. Kaikki eivät tätä perusjuttua oivalla aina riittävän ajoissa.

Vaikka Väinö Linnan lukio on suhteellisen pieni, on se edelleen elinvoimainen itsenäinen lukio. Se tarjoaa paikkakunnan ja lähiseudun nuorille turvallisen opiskelupaikan. Oppilaita riittää, mutta yhtään ei olisi varaa sössiä perusopetuksen järjestelyissä. Meillä ei ole varaa menettää oppilaita muualle. Siksi pitää myös lukion tarjonta ja lukujärjestykset laatia niin, että laajan pitäjän eri kulmilta on mahdollista autottoman nuoren käydä koulua. Kilpailu nuorista kiristyy.

Toivottavasti päättäjät ovat tarkkoina oman lukion toimintaedellytysten turvaamisen osalta. Valkeakoski laatii uuden lukionsa rakennussuunnitelmat niin, että se laskee mukaan koko seudun ikäluokan. Seutuhuumassa ei pidä sokeutua ja olla äänetön yhtiömies.

Urjalankylän koulun johtaja Aimo Rytkyn vakinainen opetustyö päättyy ja hyvin ansaitut eläkevuodet alkavat. Parhaat kiitokset Aimolle vuosien hyvästä työstä ja toivotaan terveitä ja elämänmakuisia vuosia vapaaherrana! Toivotan hyvää ja virkistävää lomaa kaikille koululaisille, koulutyöntekijöille ja opettajille! Onnea toivotan myös kaikille ammattiin valmistuville, ylioppilaille ja peruskoulunsa päättäneille!

Iloitkaamme, kun olemme nuoria - Gaudeamus igitur. Iuvenes dum sumus. Sopiihan sitä iloita kyllä vähän vanhempanakin.

Seppo Pirhonen

Forssan Lehti
25.5.2007
Urjalan kulmilta
Koulujen tilinpäätös

Armeijatermejä käyttäen tämän päivän jälkeen on jäljellä viisi koulupäivää ja ylösnousu eli päätöspäivä lauantaina. Kouluissa viimeiset päivät ovat vielä työntäyteisiä. Viimeisiä tavoitteita opiskellaan, opettajat kirjaavat arvosanoja ja paikkoja järjestellään. Usein viimeisellä viikolla on myös erilaisia tapahtumia. Urjalassa on jalkapaloturnaus ja useat koulut ovat myös luokkaretkillään.

Puolimatkassa ja Menosissa normaalin kevätkiireen lisäksi työskentelyä leimaa koulujen alasajo. Koulun kalustoja, opetusvälineitä, opetusmateriaaleja, oppilastarvikkeita, kirjoja ja työaineita on käyty läpi ja pakattu. Valtuuston lakkautuspäätös alkaa tuntua kouriintuntuvasti sekä fyysisesti että henkisesti.

Lakkautuspäätös ei ole vielä lainvoimainen. Valituksia ei ole vielä käsitelty. Jos ne hyväksyttäisiin, tekisi nykinen valtuusto pian uudet lakkautuspäätökset. Nyt varmaan myös muodollisesti oikein eli säännösten mukaisesti. Sillä ei olisi edelleenkään merkitystä tuleeko säästöjä vai ei.

Kun molemmat koulut ovat toimineet yli sata vuotta, on paljon erilaista tavaraa, ja paperia, jotka yksitellen käydään nyt lävitse, jotkut useampaankin kertaan. Huomaan ainakin itse olevani säilyttäjä, joka pohtii, että josko tuotakin taas jossakin tarvitsisi.

Pääosa säilytettävästä aineistosta menee Menosista Nuutajärvelle ja Puolimatkasta Urjalankylään eli niihin kouluihin, joihin oppilaat pääosin menevät. Puolimatkasta kymmenen ala-asteikäistä menee Punkalaitumen kouluihin ja kuusi Urjalankylään. Menosista kaksitoista menee Nuutajärvelle. Kaksi muuttaa asemalle ja yksi siirtyy Urjalankylään.

Myös Nuutajärvellä ja Urjalankylässä käydään paikkoja ja tavaroita lävitse. Koulut muuttuvat kolmiopettajaisiksi. Siksi tiloja joudutaan järjestämään uudelleen, jotta kaikki syksyllä toimisi. Mitään remontteja ei niissä tehdä. Pientä fiksausta ja kaluston uudelleenjärjestelyä. Vanhaa tavaraa, jolla ei ole käyttöä laitetaan roskalavalle tai huutokauppaan.

Oppilaat ovat käyneet tutustumassa tuleviin kouluihinsa. Muutos jännittää ja hieman pelottaakin. Voi vain arvata millainen myllerrys lasten sisällä on käynyt kuluneen lukuvuoden aikana. Kouluissa olemme kuitenkin pyrkineet siihen, että päivittäinen koulutyö olisi ihan normaalia. Siinä on onnistuttu pääosin, mutta aina silloin tällöin lakkautukset ja koulunvaihdot ovat nousseet puheenaiheeksi. Emme ole sitä halunneet estää, koska asioiden läpikäynti helpottaa.

Paria poikkeusta lukuun ottamatta kukaan työnantajataholta ei ole tullut kysymään, miten me selviämme ja jaksamme. Tavallisilta ihmisiltä olemme sen sijaan saaneet paljon ymmärtävää ja myötäelävää asennetta ja tukea.

Puolimatkassa on kevätjuhla viimeisellä viikolla ja Menosissa on muistelukahvit jo sunnuntaina. Lauantaina kesäkuun toisena päivänä on koululaisjumalanpalvelus ja sen jälkeen kokoonnutaan omalla koululla syömään jäätelöt ja jaetaan todistukset. Sen jälkeen oppilaiden osalta koulun ovi koulutoiminnan osalta sulkeutuu viimeisen kerran. Virallisesti koulut siirtyvät historiaan heinäkuun viimeisenä.

Väinö Linna teki Pohjantähdessä mahtavia rinnastuksia suurten ja pienten tapahtumien kesken. Esimerkkeinä olkoot vaikkapa maan itsenäistyminen ja Koskelan maan ottaminen pappilaan tai vaikkapa Koskelan Jussin hautajaiset ja pappilan pojan häät.

Huomaan nyt, että omassa elämässäni tapahtuu samalla tavalla. Haikein mielin jää taakse lähes kolme vuosikymmentä Menosissa. Hieno kylä upeat ihmiset, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet innostuneet ja yrittäneet kaikin tavoin oman kylänsä ja koulunsa kehittämiseksi. Yritteliäät ja monissa asioissa taitavat koululaiset vuosien ajalta. Tällaiseen kylään sen ihmisiin ja työhön heidän omassa koulussaan on ollut hieno sitoutua. Meidän koulumme on elänyt väkevästi ajassa mukana ja joskus tiennäyttäjänä muillekin. Kiitos tästä ajasta!

Tällä kertaa kohdalleni osuvat samana päivänä viimeinen koulupäivä Menosissa ja oman pojan lakkiaiset. Siinä on tunteiden koko kirjo vahvasti samalla kertaa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.5.2007
Urjalan kulmilta
Rakennus tiensä päässä?

Tiedämme kokemuksesta, että kotitalouskonetta ei useinkaan kannata korjata. Kun kone hajoaa, suosittelee korjaaja usein uuden hankintaa, koska korjauskulut työkustannuksineen ovat merkittävä osa uuden tuotteen hinnasta. Keskimääräinen suunniteltu käyttöikä on kymmenkunta vuotta.

Myös Suomen rakennuskanta on hyvin nuorta. Urjalassakaan ei ole monta useita satoja vuosia vanhoja rakennuksia. Vanhin lienee kivisakasti Urjalankylässä. Nykyinen kirkko on 200-vuotias. Myös yli sata vuotta vanhoja rakennuksia on entistä vähemmän.

Yksi on tulossa jälleen tiensä päähän. Kirkonkylän eli Laukeelan vanha koulurakennus ei näe neljättä elämänvaihettaaan ainakaan nykyisellä paikallaan. Rakennus on myynnissä purkamista ja poissiirtämistä varten. Teknisen lautakunnan yritykset pelastaa rakennus kaatuivat tehtyihin laskelmiin.

Joku saattoi kummastella, että mitä tarkoittaa neljäs elämänvaihe. Alun perin talo rakennettiin lastenkodiksi. Laukeelan kansakoulu oli sen vieressä yläkentällä, josta nyt tullaan nykyisen koulun pihaan. Laukeelan koulu tuhoutui tulipalossa ja niinpä lastenkodista tehtiin koulu.

Vuosikymmeniä se toimikin siinä tehtävässä. Vuonna 1976 laulettiin viimeinen suvivirsi harmoonin säestyksellä, koska syksyllä toiminta alkoi nykyisessä koulurakennuksessa, joka sekin alkaa olla jo kuulemma remontin tarpeessa. Kauan uutta koulua oli puuhattu, ainakin kuusikymmenluvun alkupuolelta. Hanketta lykkäsivät suunnitelmat kansalaiskoulusta, peruskoulu-uudistuksen tulo ja taisivat kunnat markat silloinkin olla tiukoilla.

Kolmas elämä alkoi kouluvuosien jälkeen. Talo oli kyllä tarkoitus purkaa, mutta me muutamat nuoret teimme valituksen silloisesta purkupäätöksestä. Valituksen käsittelyn aikana Arolan kutomo tarvitsi lisätilaa ja niinpä sen ompelimo toimi jonkin aikaa koulun toisessa päässä. Silloiset nuoret halusivat talosta tilaa nuorisojärjestöille.

Vähitellen talosta tuli kansalaisopiston piirien pitopakka. Siellä toimi ainakin kudontapiiri, ompelupiiri, näytelmäpiiri ja korukivihiontapiiri. Urjalan Tikka ja monet muut järjestöt kokoontuivat sen suojissa. Viimeksi siinä toimi nuorisotyöpaja.

Talosta suunniteltiinkin aina luonnoksiksi saakka opistotaloa, johon myös kansalaisopiston toimisto olisi muuttanut. Lisäksi siihen olisi tullut kunnostetut nuorisotilat. Myös sosiaalitoimi kiinnostui tilasta ja siihen suunniteltiin päivähoitokeskusta, jolloin se olisi tullut taas lasten käyttöön. Jossakin vaiheessa suunnitelmasta luovuttiin ja ryhdyttiin suunnittelemaan aivan uutta päivähoitokeskusta. Sille hankkeelle laittoi pisteen lääninhallitus, joka piti hanketta liian kalliina ja suurena.

Muutama vuosi sitten talo tyhjennettiin kaikista toiminnoista ja lämpö kytkettiin pois päältä. Varastotilana se on ollut. Virkamiesjohto ei ole ollut innostunut rakennuksen säilyttämisestä ja uusista käyttötarkoituksista. Sen ja purkamisesta päättäneiden luottamushenkilöiden mielestä vanhaa ei kannata korjata. Purkamista on perusteltu myös Reikonlinnan laajentamistarpeilla.

Nyt on siis myynti-ilmoitus lehdessä. Urjalalainen yrittäjä oli jo tarjoutunut purkamaan ja siirtämään rakennuksen Kokolle yrityksen toimitiloiksi. Valtuusto pisti kapuloita rattaisiin ja vaati julkista myyntiä, odottaen näin lisäeuroja kunnan rahakirstuun. Pian tiedämme, kuinka käy.

Kuntalaisissa on kahdenlaista mielipidettä. osa hyväksyy purkamisen ja osan mielestä se on kulttuuriarvojen tuhoamista. Toiset katsovat, että se ei yksittäisenä vanhan tyylin rakennuksena sovi uusien rakennusten väliin. Säilyttämistä puoltavat pitävät sitä kauniina. Lauekeelan entisille koululaisille siinä on kysymys myös nostalgiasta.

Mistäpä tulisi nyt se pelastava yritys, joka sanoisi, että tässä on meidän yrityksellemme sopivia toimitila ja juuri tässä paikassa. Muutoin rakennus häviää paikalta syksyn aikana ja kivijalkakin on tasoitettu jouluun mennessä. Aika muuttuu, mutta muuttuvatko ihmiset.

Seppo Pirhonen


__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.5.2007
Urjalan kulmilta
Lippu salkoon äitien kunniaksi

Kuva äitienpäiviltä on yleinen jokaisessa kyläkirjassa. Äitienpäiväjuhla levisi koulujen myötä ympäri Suomen. Koulujen lisäksi myös työväentaloilla, nuorisoseuran ja joskus suojeluskunnan taloilla juhlia pidettiin. Juhlan jälkeen kokoontuivat kaikki yhteiseen valokuvaan. Koska kamerat olivat harvinaisia tavallisilla ihmisillä ainakin viime vuosisadan alkuvuosikymmenillä, kuvia ottivat kiertävät kuvaajat. Miten he ehtivät useaan paikkaan saman päivän aikana, on minulle arvoitus.

Urjalassa ja lähiseuduilla on ollut tunnettuja valokuvaajia. Joidenkin kokoelmat ovat tallessa ja täälläkin on ainakin Främlingin kokoelmasta ollut esillä joitakin valokuvia. Jos teillä lukijoilla on muistikuvia lapsuudestanne näistä äitienpäivien ryhmäkuvien ottajista, olisin kiinnostunut kuulemaan heistä lisää. Kun näin olen eri asioihin pyytänyt lukijoilta palautetta, olen sitä myös saanut. Osan olen voinut hyödyntää piankin, mutta muhimassa on myös vastaista käyttöä varten saamaani aineistoa.

Kuvissa on yleensä vain naisia ja lapsia, harvemmin miehiä. Yleensä väkeä on paljon. Kuviin ei yleensä ole merkitty kuvausajankohtaa, kuten tuli tavaksi myöhemmin koulukuvissa, joissa joku oppilaista sai pitää taulua, jossa oli koulun nimi, luokka ja lukuvuosi. Kyläkirjoihin näitä kuvia on laitettu ja on myös yritetty tunnistaa kuvissa olijoita. Joku hyvämuistinen on muistanut paljon nimiä, mutta monet kasvot ovat jääneet myös tunnistamatta.

Äitienpäiväjuhla oli aikanaan useille lapsille tärkeä tapahtuma, koska siellä pääsi esiintymään. Moni laulaja, soittaja, lausuja, näyttelijä tai puhuja on ensimmäisen kerran esiintynyt julkisesti juuri näillä juhlilla. Väinö Linna muisti aina mainita nimikkoreittinsä kierroksella palokunnantalon kohdalla ensiesiintymisensä siellä pidetyssä äitienpäiväjuhlassa. Jännittänyt oli kovasti. Silti mieleen oli jäänyt vielä pari säettäkin esitetystä runosta.

Jos juhlissa jännittivät lapset, niin jännittivät myös äidit. Oman lapsen esiintyminen on aina koskettava kokemus. Muistaako lapsi varmasti vuorosanansa? Äidit olivat ne oppineet jo kotona, jos teksti annettiin kotiin harjoiteltavaksi. Pienimmät toistivat niitä koulussa niin usein, että varmasti jäivät mieleen. Silti varmaan jokainen muistaa, kun esiintyessä saattoi tulla hetkellinen katkos ja nopea vilkaisu kaveriin tai opettajaan, jonka huulilta tai kuiskauksesta sai avun. Jos esitykset eivät aina menneet ihan täydellisesti, niin aitoja ne kuitenkin olivat ja ovat tulleet täydestä sydämestä.

Valkovuokot liittyvät oleellisesti äitienpäivään ja silloin pidettyihin juhliin. Saattoi olla niin, että eteisessä valkovuokko kiinnitettiin juhlimaan tulleen äidin rintapieleen. Maljakoissa niitä oli koristamassa tarjoilu- ja kahvipöytiä.

Urjalassa pisimpään äitienpäiväjuhlaperinne on jatkunut Menosissa. Se alkoi ennen sotia ja on jatkunut lähes katkeamatta tähän saakka. Tällä vuosikymmenellä siirryttiin järjestelyyn, jossa joka toinen vuosi juhlan ohjelmasta vastaa koulu ja joka toinen vuosi kylätoimikunta. Sinä vuonna, jolloin ei ole koululaisten vuoro järjestää äitien juhlaa on ollut isänpäivätapahtuma. Niinpä syksyllä oli sen vuoro ja koulun viimeisenä keväänä ohjelmasta vastaa kylätoimikunta. Esiintymässä on kuitenkin myös koululaisia. Jos koulurakennus jää kyläläisten käyttöön, jatkunee perinne kylätoimikunnan voimin, kun oman koulun oppilaita ei enää ole.

Monenlaisia muistoja on pidetyistä äitienpäiväjuhlista jäänyt mieleen. Kyllä opettajakin on joskus jännittänyt ja pelännyt, että kuinkahan menee. Oppilaat ovat kummasti saaneet hengen päälle. He ovat yllättäneet todella hienoilla esityksillä, jota ei vielä kenraaliharjoituksissa olisi osannut odottaa.

Miesten osuus on tarjoilu. Kakkumestarikin on useana vuonna ollut mies, kylätoimikunnan puheenjohtaja Esko Ojala. Karjalanpiirakat on useimmiten tilattu kylän piirakkamestarilta Pullin Eevalta. Kahvikalusto on omasta takaa. Seurakunnan edustaja on juhlissa pitänyt loppuhartauden.

Sunnuntaina nostetaan lippu salkoon äitien kunniaksi, heidän joita näkee vain valokuvissa ja heidän, jotka ovat joukossamme. Kiitos äiti ja onnea kaikille äideille!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.5.2007
Urjalan kulmilta
Turvallisia kilometrejä

Kevät saa aikaan monenlaista pörinää niin luonnon kuin ihmisen toimesta. Oleellisena osana kuvaan kuuluvat motoristit ja mopopojat. Myös autojen määrä kasvaa, kun kesäautot tulevat liikenteeseen.

En tiedä, onko muilla samanlaisia kokemuksia kuin minulla ja meidän kulman muilla mukuloilla. Pärinää piti saada aikaan myös polkupyörään. Niinpä etuhaarukkaan kiinnitettiin vahva pahvinpalanen niin, että se hankasi pinnoihin. Näin oli moottori valmis eikä "änkäätä" tarvinnut tuottaa suulla. Jos halusi enemmän tehoa, kiinnitettiin, myös takapyörään samanlainen räpätin. Polkeminen kävi hieman raskaammaksi, mutta eihän se tahtia haitannut.

Poikien suuri haave on ennen viittätoista vuotta oma mopo. Merkkejä vertailtiin ja vertaillaan. Oma on tietenkin paras. Ennen mopot taisivat olla samankokoisia, mutta nyt niitä on sekä pieniä että niin suuria, ettei niitä moottoripyörästä koon perusteella erota.

Kaikki eivät osta uutta mopoa, koska käytettyjäkin markkinoilta löytyy. Mopon käyttöaika on loppujen lopuksi aika lyhyt. Kuusitoistavuotiaana osa siirtyy kevariin eli kevytmoottoripyörään. Siitä on autoaikaan enää pari vuotta.

Tytöt eivät ole ollenkaan niin innokkaita mopoilijoita kuin pojat. Kyyti tarkalla kyllä kelpaa. Nykyisin tytöille hankitaan joskus skootteri ensimmäiseksi moottoroiduksi menopeliksi.

Jokainen moposukupolvi valloittaa entisten paikat, koska ovat pientä ihailua tuntien seuranneet menoa siinä vaiheessa, kun itse eivät ole päässeet kaasukahvaa vääntämään. Mopoilijat liikkuvat usein porukalla. Joillakin kulmilla asukkaat saavat tottua ilta illanperään pärräykseen. Vaikuttaa siltä, että kaikissa menopeleissä äänenvaimentimet eivät toimi tarkoituksella.

Kun liikutaan porukalla, tulee myös kilpailua ja näyttämisen meininkiä. Ajetaan kilpaa, poltetaan kumia, keulitaan ja tehdään muita temppuja. Jotta mopo kulkisi nopeammin, tehdään virityksiä. Ne voivat tulla kalliiksi sekä mopoilijalle että vanhemmille. Joka kevät uutiset kertovat, kuinka liian lujaa kulkeva mopo on poliisin ratsiassa menettänyt kilpensä. Seurauksena ovat kovat sakot ja vakuutusmaksut ja ajokortin saaminen saattaa siirtyä. Mopoilijaltakin vaaditaan nykyisin oma ajokortti.
Moottoripyörät ovat isompien poikien menopelejä. Usein kuume iskee myös myöhemmällä iällä. Siinä on osalla kaipuuta omaan nuoruusaikaan. Toisilla ei ole sen ajan ajokokemusta, mutta varallisuutta on kertynyt sen verran, että pyörän pystyy hankkimaan ja maksamaan melko kalliit vakuutusmaksut.

Urjalan motoristeilla on monien muiden paikkakuntien harrastajien tavoin säännöllinen kokoontumispäivä, jolloin kokoonnutaan sovittuun paikkaan. Siellä päätetään sitten siitä, mihin kulloinkin suunnistetaan. Keväisin ja kesällä järjestetään eri puolilla maata kokoontumisia, joihin moottoripyöräilijöitä kerääntyy satamäärin erilaisten teemojen ympärille.

Järjestäytyneiden motoristien kunniaksi on sanottava, että he ovat tottuneita liikkumaan maantiellä. Heillä on kokemusta myös autoilijana, joten he tietävät miten menetellä kohdatessa tai ohittaessa.
Usein porukka ajaa muodostelmassa, joka antaa tietynlaista turvaa sekä motoristeille että myös autoilijoille. Enemmän vaaratilanteita synnyttävät yksittäiset kaaharit.

Meidän useimpien kannattaa kuitenkin pysytellä auton ratissa. Tosin kuntoilumielessä ja kesäaikaan muutenkin polkupyörä on ihan kätevä menopeli. Niitäkin on joka lähtöön. Vaihteiden ja erikoisuuksien määrässä vain mielikuvitus on rajana. Meille tavallisille riittää muutama vaihde helpottamaan ylämäkinousua. Kolmivaihteisessa on vielä turvallinen jalkajarru. Pitkiä pyöräretkiä taivaltavat tarvitsevat varmaan vaihteita ja varusteita enemmän. Kypärä on myös pyöräilijän tärkein turvavaruste.

Liikenteessä on tilaa kaikille. Tietenkin kaksipyöräiset ovat aina heikommassa asemassa kuin autoilijat. Aina kannattaa muistaa, ettei tartuntapinta tiehen ole kovin iso. Autoilijalla se on neljä kämmenellistä. Motoristilla se on kaksi ja pyöräilijällä korkeintaan yksi kämmenleveys. Sadekelillä pito heikkenee huomattavasti hyvilläkin renkailla. Toivotaan turvallisia ajokilometrejä niin pienille kuin suurille kuskeille.


Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.4.2007
Urjalan kulmilta
Paperitouosta käytännön töihin

Kevät on toukotöiden aikaa niin pihoissa, puutarhoissa kuin maatiloilla ja usein metsissäkin. Maatilan toukotyöt ovat tuloksen kannalta kaksijakoiset. Ensin tehdään paperitouko ja sitten varsinainen touko pelloille. Kummankin pitää onnistua, jotta voi päätyä taloudellisesti kannattavaan tulokseen.

Suomessa paperitouko on tehtävä huhtikuun loppuun mennessä. Varsinaisille kylvötöille annettu aika vaihtelee vuosittain, koska viimeisen kylvöpäivän päättävät Brysselin ja Helsingin virkamiehet. Luonnonoloille hekään eivät voi mitään.

Paperitouolla tarkoitan sitä paperinippua, joka on toimitettava kunnan maataloussihteerille. Hakuohjeita ja lomakkeita on tullut lähes kymmenessä eri lähetyksessä. Nyt en ole laskenut sivumääriä, mutta kyllä niitä tiheästi laadittuja tekstejä on paljon. Joka vuosi keksitään myös uusia käsitteitä, joten kyllä siinä virkakielessä tavaamista riittää sellaisellekin lukijalle, joka on paljon eleässään ehtinyt lukemaan erilaisia tekstejä.

Viljatilalla kaikki on yksinkertaisempaa kuin karjatiloilla, joilla eläinten luettelointi, määrien muutokset, lannankäyttö, rehuntuotanto ja monet muut yksittäiset määräykset merkitsevät huomattavaa vuotuista työmäärää papereiden ja tietokoneiden äärellä.

Nyt on alkamassa taas uusi ohjelmakausi 2007-2013. Se tarkoittaa sitä, että on sitouduttava uusiin viideksi vuodeksi sitoviin määräyksiin. Oikeusturvan kannalta on haastavaa se, ettei nimeä paperiin vetäessä tiedä, mihin sitoutuu, koska Suomi ja komissio eivät ole päässeet sopimukseen tai kaikkia Suomen esityksiä ei ole vahvistettu.

Ympäristötuen perustoimenpiteiden lisäksi oli valittavana useampia valinnaisia toimenpiteitä kuten: "vähennetty lannoitus, typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla, ravinnetaseet, peltojen kasvukunnon parantaminen, lannan levitys kasvukaudella, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys, peltojen tehostettu talviaikainen kasvupeitteisyys, viljelyn monipuolistaminen, laajaperäinen nurmituotanto ja kerääjäkasvien viljely"

Näistä voi näillä meidän leveyksillä valita yhdestä neljään vaihtoehtoa. Erityisesti seuraavien ympäristötuen lisätoimenpiteiden kohdalla on vielä epäselvyyksiä: viljelyn monipuolistaminen, peltojen kasvukunnon parantaminen sekä ravinnetaseet. Ne ovat juuri niitä, joita viljelijät ovat eniten valinneet. Hakuajan jälkeen voi tiettävästi tehdä uudet valinnat. Osa valinnaisista saatetaan liittää pakollisiksi toimenpiteiksi.

Joissakin valinnoissa ennen kylvöjä pitäisi tehdä maasta esimerkiksi typpimäärän analyysi. Tarvittavia välineitä määrittämiseksi ei ole ollut kuitenkaan pitkään aikaan saatavissa. Ennen EU-aikaa annettiin ymmärtää, että jäsenyyden myötä saataisiin pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. Käytännössä on edelleenkin niin, että muutoksia tulee vuosittain ja syksyllä ei tiedä seuraavasta keväästä - tänä vuonna ei anomusvaiheessakaan - mitä tuleman pitää, mikä käy ja mikä ei.

Kaikesta ei voi syyttää EU:ta, sillä sormensa on pelissä myös suomalaisilla ideanikkareilla ja byrokraateilla. Yhä enemmän tässä alkaa varmistua käsityksessä, että vähän joka alalla hallinnossa pitäisi olla käytäntö, jossa aika ajoin palattaisiin kenttätyöhön määräajaksi. Arjesta vieraantuu vallan kammareissa, olivatpa ne sitten kuntakeskuksessa, maakunnassa, Helsingissä tai Brysselissä.

Tämän luettuaan, joku voi ajatella, että aina ne viljelijät rutisevat tai, että se leikin kestäköön, joka leikkiin ryhtyy. Kun viljelijät ryhtyvät paperitouosta käytännön kylvöihin, näkyvät tulokset pian suomalaisessa maisemassa hoidettuina ja kauniina peltoina. Kasvu antaa monia kauniita värisävyjä luontoon koko kasvukauden ajan. Keto, haka ja niittykään eivät säily hoitamatta. Sen olemme voineet havaita, kun karjatalous on vähentynyt. Toukomies ja kylväjänainen on luonnon liittolainen. Tämän päivän kunniakansalaiset sotaveteraanit puolisoineen mahdollistivat aikanaan myös tämän meille suomalaisille.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.4.2007
Urjalan kulmilta
Tietopaketti Linnasta

Keskiviikkona avattiin yleisölle Väinö Linna-tietopankki. Sen on nimikkoseura toteuttanut professori Yrjö Varpion Linnan elämäkerran kirjoittamisen yhteydessä kertyneestä materiaalista. Opetusministeriö on rahoittanut hanketta.

Tietopankista voi Internetissä seuraavien otsikoiden alta saada tietoa Väinö Linnan tuotannosta: teokset, käännökset, artikkelit, arvostelut, kirjallisuus, lehtihaastattelut ja Bragen arkisto. Väinö Linnan seuran omilla sivuilla on lyhyt luettelo kirjailijan elämänvaiheista.

Tietopankki on ainakin avattaessa vain suomenkielinen. Mainittuun Bargen arkistoon on kerätty ruotsiksi Linnan kirjoitusten, teosten arvostelujen, lehtihaastattelujen, yleisönosastokirjoitusten, henkilöhaastattelujen ja kirjailijaa koskevien artikkelien otsikot ruotsiksi. Mielestäni olisi tärkeää, että tietopankista saisi tietoa myös muilla kielillä.

Tietopankissa on runsaasti luetteloita teoksista, niiden käännöksistä, arvosteluista ja lehtikirjoituksista. Selkeä puute on se, ettei yhtäkään artikkelia pysty lukemaan Internetin välityksellä. Otsikoita ei ole siis linkitetty itse artikkeliin. Eli jos tietopankkia selaileva haluaa tietää mitä Väinö Linna kirjoitti artikkelissaan: "Urjalan ja kirjallisen tuotantoni suhteet. Urjalan Sanomat 10.8.1978.", pitää etsiä jostakin mainittu lehti. Silloin pitää tietää, mistä lähtee sitä etsimään.

Varmaan ainakin osa aineistosta olisi voitu sisällyttää tietopankkiin. Suurin este on ollut varmaan tekijänoikeudet. Samasta syystä tietopankista on ainakin tässä vaiheessa turha etsiä kuvia. Samoin puuttuvat luettelot elokuvista, radio- ja televisiohaastatteluista, äänikirjoista ja muista tallenteista. Ehkä yleisradio voisi saattaa tämän materiaalin omalta osaltaan suuren yleisön käyttöön, kootusti Väinö Linnan nimen alla omassa arkistossaan koska materiaalia on paljon. Myös Pertti Virtaranta on haastatellut paljon Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa varten.

Nykyaikaa olisi myös linkkipankki, jonne koottaisiin Linnaa hänen teoksiaan, elämäänsä ja toimintaansa koskevat linkit. Tällä tavalla saataisiin aikaan kattava verkosto. Kun hankkeeseen on käytettävissä 10 000 euroa, odottaisi sillä saatavan aikaan enemmän.

Ulkoisesti sekä seuran että tietopankit sivut ovat selkeät ja visuaalisesti näyttävät ja silmää miellyttävät. Sivujen teknisestä toteutuksesta ja päivityksestä vastaa seuran jäsensihteeri Simo Laitakari. Sivuille pääsee Internet-osoitteella: www.vainolinnanseura.fi, tai www.pentinkulmanpaivat.fi.

Seuran uudistetulla sivustolla esitellään seuran ajankohtaisia asioita ja tapahtumia, hallintoa, historiaa ja yhteystiedot. Pentinkulman päivät otsikon alta löytyvät viimeiset tiedot tulevien päivien ohjelmasta. Ehkä sinne kannattaisi koota myös edellisten päivien ja vuosien aiheet sekä luettelot pidetyistä esitelmistä ja puheista.

Kesällä seura julkaisee oman historiansa, joka on ollut usean vuoden työn alla. Joulukuussa on kulunut kolmekymmentä vuotta seuran perustamisesta. Toiminnanjohtaja Heidi Koivulan kirjoittama kirja julkaistaan Koskelan torpalla kesäkauden avajaisissa juhannuksen alla.

Tämän vuoden Pentinkulman päivien teema on: "Kirjailijan roolit ja naamiot". Pääjuhlassa esiintyvät mm kansanedustaja Erkki Tuomioja ja koijärveläislähtöinen nuori kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen. Tuomioja valottaa teemaa isoäitinsä Hella Vuolijoen kautta.

Pentinkulman päivät sai opetusministeriöltä vain 7000 euroa valtionavustusta. Se on käsittämättömän vähän. Valtakunnallisia merkittäviä kirjallisuustapahtumia on vähän. Näyttää siltä, että valtakunnallisesti avustettavien listalla pärjäävät hyvin erilaiset musiikkitapahtumat. Ehkäpä tuore lounaishämäläinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka on ollut tuttu kävijä päivillä, voi vaikuttaa tähänkin asiaan. Onnea uuteen tehtävään! Ministerin toimialan hän tuntee monipuolisesti eri näkökulmista.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.4.2007
Urjalan kulmilta
Mikael Agricola aikansa suurmies

Kun Mikael Agricola on ainoa keskiaikainen suurmiehemme, palaan hänen vaiheisiinsa vielä. Osallistuin toisena pääsiäispäivänä pääjuhlaan Turussa. Huhtikuun yhdeksäs on Agricolan kuolinpäivä. Syntymäpäivää, eikä edes vuottakaan tiedetä tarkasti. Se on oikeastaan ihme, koska merkkimies itse kirjoitti ja julkaisi kymmenkunta kirjaa. joukossa myös Rukouskirja, jossa oli laaja kalenteriosa.

Katolisena aikana ei syntymäpäivällä ollut niin suurta merkitystä kuin nykyisin. Silloin nimipäivä oli tärkeämpi. Nimi lapselle annettiin jonkun pyhimyksen mukaan ja näin nimipäivänä juhlittiin ensisijaisesti pyhimystä. Agricolan etunimi tuli hänen syntymäpitäjänsä Pernajan kirkon suojeluspyhimyksen Mikaelin mukaan. Sukunimen hän sai vasta Viipurissa koulussa. Ajan tavan mukaan se oli latinaa. Agricola tarkoittaa maanviljelijää, joka oli hänen isänsä ammatti.

Ehkä joitakin kiinnostaa, kävikö hän aikanaan täällä Urjalassa. Se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. Hänen teki paljon matkoja seurakuntiin olleessaan Turun tuomiokapitulin kirjurina ja kanslerina sekä piispana. Teologian tohtori Jyrki Kuusela on selvittänyt, että syntymäpitäjän Pernajan, koulukaupunki Viipurin, työpaikkansa Turun ja kuolinpaikkansa Kuolemajärven lisäksi 55 paikkakuntaa liittyy todistettavasti hänen elämäänsä, toimintaansa ja elantoonsa. Urjalasta ja lähiseudun muista seurakunnista hän sai palkkaansa kuuluvia piispan kymmenyksiä. Lisäksi on 44 sellaista paikkakuntaa, jotka ovat matkareittien varrella ja Agricola on näin voinut niissä piipahtaa tai oleskella.

Koulussa historiantunneilla pyrimme liittämän aina kulloinkin käsiteltävään asiaan myös oman paikkakunnan historiaa. Niinpä aikanaan paikallishistoriakansioon liitimme Urjalan Sanomissa olleen Arvo Kytölän artikkelin kenraalikuvernööri Pietari Brahen vierailusta Urjalassa. Juttu on oikein hyvä ja kuvaa tarkasti miten asiat olisivat voineet tapahtua. Sitä en vieläkään tiedä, mitkä ovat Kytölän lähteet. Hän oli värikäs sanankäyttäjä ja saattoi laittaa joukkoon joskus omaansakin. Toisaalta hän ei aikanaan itseoppineena saanut sitä arvostusta, jota olisi ansainnut. Mutta kukapa olisi profeetta omalla maallaan.

Agricolakin joutui arvostelun kohteeksi niin elinaikanaan kuin sen jälkeen. Rukouskirjaansa hän on sisällyttänyt turhantakoille arvostelutuomareille seuraavat riimit: "Niin kuin sokea erottaa värit, niin tyhmät kirjoja ymmärtävät. Yksi sanoo: "Tässä on väärää", toinen moittii ilman määrää, kolmas hylkii, kaikki sylkee." Edelleen hän puolustaa uranuurtajatyötään: "Eikö kaikki ole alussa heikkoa". Sitten hän kehottaa moittijaansa tekemään paremman, mikäli taitaa. Huumoriakin löytyy: "Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä on jokunen vika."

Teemavuoden pääjuhla Turussa oli mielenkiintoisesti toteutettu läpileikkaus Agricolan elämästä lapsuudesta, opiskeluajoista, työntäyteisistä vuosista, kuolemaan päättyneestä rauhanneuvottelu-matkasta ja päätymisestä patsaita saaneeksi suurmieheksi. Vaikka juhla kesti kaksi tuntia, oli usein juhlissa puuduttaviksi koetut puheet nivottu tarkasti rajaten kuhunkin päähenkilön elämänvaiheeseen. Moni muukin juhla olisi mielenkiintoinen, jos tuttua kaavaa uudistettaisiin rohkeasti.

Koulussa ovat oppilaat tehneet innostuneina Agricolan aviisia. Se on yksi juhlavuoden kilpailuista kouluille. Tarkoituksena on saada aikaan Agricolan vaiheita ja elämäntyötä valottava lehti.

Mainitussa pääjuhlassa jaettiin lukioiden kilpailun suomen kielen olympialaisten palkinnot parhaille suomalaisille, maahanmuuttajille ja virolaisille lukiolaisille. En tiedä ottivatko Urjalan ja lähiseudun lukiot osaa tähän kisaan.

Kaikkiin teemoihin ja merkkipäiviin kouluissa ei ehditä osallistua. Välillä tuntuu, että Helsingissä opetusviranomaiset ovat vieraantuneet koulun arjesta, kun kuvittelevat siellä ehdittävän toteuttaa milloin mitäkin teemaa. Oma kielemme on kuitenkin aina muistamisen arvoinen asia, oli sitten juhla tai arki.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.4.2007
Urjalan kulmilta
Luomisen tuskaa ja runsaudenpulaa

Täytyy myöntää, että ajatus tuppasi välillä karkaamaan, kun viime sunnuntaina kirkossa luettiin Agricolan ajan ja kielen mukaisia pitkiä rukouksia. Taisi olla jonkun kanssa puhetta myös siitä, ettei ollut ihme, että unilukkaria tarvittiin ennen muinoin, kun saarnatkin saattoivat kestää pari tuntia.

Kirkossa oli paljon väkeä Urjalasta ja muista Sääksmäen rovastikunnan seurakunnista. Erilaisuus taitaa kiinnostaa. Toisena pääsisäispäivä samaan tunnelmaan voi päästä television välityksellä, kun Turun tuomiokirkosta tulee Mikael Agricolan juhlavuoden jumalanpalvelus.

Jumalanpalveluksen ja muiden kirkollisten toimitusten kaavat ja sisällön määrää kirkkokäsikirja. Agricolan aikaiset tekstit olivat yksityiskohtaisia ja varsin tomerasti kohti käyviä. Joku voisi tästä päätellä suolan käyneen mauttomaksi nykykielisissä versioissa.

Paljon on ehtinyt äidinkielemme muuttua vuosituhannen puolikkaassa. Puhuttu ja kirjoitettu kieli muuttuu kaiken aikaa. Omana elinaikanamme emme muutosta aina huomaa, koska muutokset tapahtuvat vähitellen ja huomaamatta. Osa sanoista jää pois käytöstä. Jotkut sanat saavat uuden merkityksen. Uudissanoja tulee niin lainoina kuin varta vasten kehiteltyinä vastineina vierassanoille.

On varsin perusteltua puhua äidinkielestä. Suomalaisilla kansannaisilla on ollut hyvä ja monipuolinen puhutun kielen sanavarasto. Miettikääpä vain tuttavapiiriänne, niin keksitte aika pian sellaisia. jotka ovat olleet hyviä suustaan, kuten tavataan sanoa ihan myönteisessä mielessä.. Sellaisiakin varmaan löytyy, jotka ovat osanneet sen toisenkin puolen.

Äidiltä useimmat opimme ensimmäiset sanat. Opimme kuuntelemalla, matkimalla ja toistamalla. Yksittäiset sanat kasvavat vähitellen lauseiksi. Puhumisen oppimisen jälkeen opitaan lukemaan ja vihdoin kirjoittamaan.

Kirjoittaessaan ihmisen on myös pakko ajatella. Kirjoittamisella on terapeuttinen merkitys. Tuhannet ovat purkaneet tuntojaan päiväkirjoihin, pöytälaatikkoon tai sinikantisiin vihkoihin. Kirjeet on kohta korvattu sähköpostilla.

Lehteen kirjoittavalla on monia mahdollisuuksia muotoilla sanottavansa. Sanottavansa voi laittaa tekstiin. Jotkut pystyvät laittamaan sen myös rivien väliin ja vielä useammat ovat juuri sieltä löytävinään oleellisimman. Tekstin pitää olla selkeää ja ymmärrettävää. Silti saman tekstin voi tajuta monella tavalla, koska lukijan omat kokemukset ja ajatukset suodattavat luettua.

Maanantaina tuli kuluneeksi 25 vuotta ensimmäisen Urjalan kulmilta palstan ilmestymisestä. Siitä alkaen ne ovat ilmestyneet perjantaisin kerran viikossa. Tarkkaa lukumäärä en ole selvittänyt, mutta yksinkertaisella laskutoimituksella päädyin lukemaan 1250.

Yleensä torstaiaamuisin ennen kouluun lähtöä olen kirjoittanut. Alkuun teksti lähti linja-autolla Forssaan. Nyt se lähtee sähköpostina. Kirjoituspaikka on vaihtunut. Aloitin Menosissa koululla asuessani, hetken asuimme rivitalossa Laukeelassa ja nyt tekstit syntyvät täällä Huningolla.

Ihmiset kysyvät aina, että mistä keksin aiheet. On myönnettävä, että joskus olen istunut koneen ääreen ja vasta siinä olen saanut ajatuksen. Onko se sitä luomisen tuskaa? Joskus on taas runsaudenpulaa, sanottavaa olisi monista asioista.

Jotkut ovat kertoneet, että perjantaisin he aloittavat lukemalla ensin tämän palstan. Toiset taas lukevat satunnaisesti. Palautetta saan jatkuvasti eri muodoissa ihmisiä tavatessa, puhelimella, joskus kirjeillä ja nykyisin sähköpostilla. Palaute on tärkeää. Kiitos siitä!

Varmaan on niitä, jotka haluaisivat kirjoitettavan toisella tavalla. Juutalaisten ylipapitkin sanoivat aikanaan Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas.' Kirjoita, että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'" Pilatus vastasi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."

Niinpä niin. Omalla nimellä kirjoittaessa oma paita on aina pyykissä. Hyvää pääsiäistä!

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
30.3.2007
Urjalan kulmilta
Heräämisen aika

Täytyy sanoa, että tulin murheelliseksi kuin luin viimeviikkoisesta Urjalan Sanomista kunnanjohtaja Hannu Maijalan kirjoituksen mustapukuisista salkkumiehistä. Murhe ei tullut niinkään kirjoituksen sisällöstä, vaan siitä asenteesta, josta se kertoo. Kunnanjohtaja on luopunut itsenäisen Urjalan kunnan puolustamisesta, tehtävästä, joka oli yksi keskeinen peruste siihen, että juuri hänet valittiin kunnanjohtajaksi.

Mainitussa yleisönosastokirjoituksessa Maijala tarkoitti mustapukuisilla salkkumiehillä valtion edustajia, jotka tulevat kuntaan mukanaan valmiit suunnitelmat kuntaliitoksesta ja rajusta palvelujen karsimisesta. Kirjoittaja päättää näin: "Pahoin pelkään, että nykyisellä kehityksellä salkkumiehet koputtavat Urjalan kunnan ovea lähivuosina."

Maijala luetellee ne perusteet, joilla valtio voi puuttua huonosti hoidettujen kuntien tilaan. Urjalan osalta hän kertoi tilanteen kunkin kriteerin osalta. Aivan oikein hän totesi myös sen, että kuntien ahdinko on pääosin valtion aiheuttama.

Järkyttävin asiatieto kirjoituksessa oli, että erikoissairaanhoidon kustannukset kasvoivat 19 prosenttia vuodessa. Vuosikasvu terveyden- ja vanhustenhuollossa on ollut aiemmin viisi prosenttia. Kunnanjohtaja on useammallekin valtuustolle budjetti- tai tilinpäätöskokouksessa kertonut, että näin vain on, eikä asialle voi tehdä mitään. Samalla hän on jatkanut, että ainoa paikka, jossa voidaan säästä, on kyläkouluverkko.

Vuosi sitten Urjalan, Kylmäkosken ja Viialan yhteiseen perusterveydenhuollon kuntayhtymään liittyi Toijala. Tämän vuoden alusta Toijala ja Viiala yhtyivät Akaaksi. Olen jo aiemmin kertonut, että Toijala sai kolminkertaisesti palautusta siihen nähden mitä Urjala joutui maksamaan erikoissairaanhoidosta. Olisiko tämä seurausta siitä, että toimintoja ollaan keskittämässä Toijalaan myös perusterveydenhuollossa. Viimeinen esimerkki on röntgentoimintojen siirto tulevana syksynä.

Urjalassa otetaan vuodessa 2000, tai jos luku olisi keskimääräinen eli jokaista suomalaista kohden yksi kuva vuodessa, tarkoittaa se, että urjalalaiset tekisivät 2000-5000 turhaa käyntiä ensin Urjalan terveyskeskukseen ja menisivät sitten kuvaan Toijalaan. Urjala maksaa molemmat käynnit. Lisäksi asiakas maksaa matkan ja ehkä joillekin Kela osan siitä.

Olen aiemmin kirjoittanut myös siitä, että Urjalassa olisi aika uudistaa kunnan laskentatoimi. Ennen jokaista päätöstä pitäisi olla kustannukset laskettuna esillä olevista vaihtoehdoista. Luottamushenkilöiden ei pidä päättää mutu-tuntumalla. Valmistelijoiden ei pidä perustella mutu-tuntumalla. Paljonko kunta säästää puhelinkeskustoiminnan siirtämisellä Valkeakoskelle. Onko säästö lehdissä ja esityslistoissa luvattu 50 prosenttia?

Nyt on aika valtakunnallisesti, maakunnallisesti, seutukunnallisesti ja Urjalassa tarttua sekä perusterveydenhoidon että erikoissairaanhoidon käytänteiden uudistamiseen. On otettava oppia niistä kunnista, jotka ovat ajatelleet asioita uusiksi, Vanhassa pitäytyminen ajaa meidät haaksirikkoon. Väärät korjausliikkeet voivat nopeuttaa haverin tuloa.

Pitää myös miettiä sitä, että olemmeko oikeassa seutukunnassa. Valkeakoski on vielä taloudellisesti vahva ja se ei aidosti tarvitse työnjakoon perustuvaa yhteistyötä. Sen hoitamina palvelumme maksavat usein meille enemmän kuin itse järjestäen ja tuottaen.

Kunnanjohtajan työ näyttää olevan Urjalassakin yksinäistä työtä. Siitä kertovat viimeaikaiset esiintymiset julkisuudessa. Hannua ei pidä jättää yksin. Hän tarvitsee kaikkien apua itsenäisen Urjalan kunnan ja sen palveluiden puolustamisessa. Kun valtuusto on määritellyt tavoitteeksi itsenäisen Urjalan, on siihen sitouduttava myös virkamiesten.

Tarvitaan myös poliittista johtajuutta luottamushenkilöiltä. Uusia avauksia on nähty kovin vähän, vanhan valmistelun toistoa kylliksi. Nyt paikat on lunastettava ja käytettävä urjalalaisten hyväksi. Politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitamista. Se on mahdollisuuksien taitamista. On aika herätä.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.3.2007
Urjalan kulmilta
Sisäpolitiikka kääntyi rajusti

Saattaa olla, että käytyjen eduskuntavaalien seurauksena Suomen sisäpolitiikassa tapahtui merkittävä käänne. Keskusta säilyi suurimpana ja kokoomus ohitti sosialidemokraatit. Vasemmiston kokonaiskannatus on vajaa kolmannes. Mauno Koiviston teoria siitä, että 25 prosentin kannatuksella SDP voi Suomessa käyttää puolet valtaa, on toiminut tähän asti. Nyt on aistittavissa muutos.

Kokoomus pohjusti neljän vuoden aikana taitavalla taktiikalla vaalimenestyksen. Se haastoi kunnallisvaaleissa demarit. Presidentinvaaleissa Niinistö haastoi Halosen ja näissä eduskuntavaaleissa he haastoivat demareita. Tarkoituksena oli saada päähuomio näin mediassa itselle ja demareille. Rakennettiin vastakkainasettelua, vaikka mainoksissa luki, että sen aika on ohi.

Myös demareille tämä taktiikka sopi. Hyvän hallitusyhteistyön takia ja pääministerin suosion takia oli vaikea haastaa keskustaa. Toisaalta he eivät voineet tehdä kuin Ville Itälä neljä vuottaa sitten eli jäädä pääministerin ja oppositiojohtajan varjoon. Pitämällä kokoomusta pääkilpailijana demarit antoivat sille myös mahdollisuuden. Oppositio lupaa aina enemmän kuin hallituspuolueet. Oppositio toisti toistamasta päästyään teemojaan. Menneen maailman ajattelusta oleva SAK:n mainos sai vasemmiston kannattajien asemasta liikkeelle kokoomuksen kannattajat. Alhainen äänestysprosentti sinetöi kokoomuksen menestyksen.

Jää nähtäväksi onko kokoomus uudistunut neljän vuoden aikana niin, että se hallituksessa kykenee kohtaamaan yhteiskunnan todelliset haasteet. Usein neljä vuotta on liian lyhyt aika. SDP:lla on nyt paitsi jälkipyykin myös uudistumisen aika.

Keskusta sai vaaleissa muistutuksen siitä, että maaseudusta täytyy pitää huolta. Kuntien kaavamaiset yhdistämiset ja suuruuden ihannointi eivät tunnu hyvältä niistä, jotka ovat kokeneet keskustan olevan pienten puolella. Toivottavasti edes yksi ministeri on tyypillisestä maaseutukunnasta.

Pirkanmaalla vain kolme kansanedustajaa on Tampereen keskusseudun ulkopuolelta: Klaus Pentti Hämeenkyröstä, Tero Rönni Mäntästä ja Arto Satonen Vammalasta. Urjalasta katsoen maantieteellisesti lähin on Pertti Salovaara Lempäälästä. Pirkanmaan ja koko Suomen äänikuningatar Marja Tiura on kotoisin Kylmäkoskelta. Voiko kokoomus sivuuttaa hänet ministeripostilta. Ei voi, "jos vaalitulosta kunnioitetaan".

Urjalassa oli Pirkanmaan alhaisin äänestysprosentti. Me emme ole vielä löytäneet pirkanmaalaisista sitä oikein omaa. Sama näkyi Punkalaitumella, jonka asukkaat nyt äänestivät ensimmäistä kertaa uudessa piirissä. Seuraavissa vaaleissa Urjalasta tulisi olla varteenotettava ehdokas.

Hiihtoloman aikana pistäydyin torilla seuraamassa vaalimeininkiä. Entinen opettajani Jorma Tähtinen kysyi, että mitenkähän Urjalassa oppikoulua käyneistä ehdokkaana olevat pärjäävät. Esitin silloin arvion, että ainoana Sanna Perkiöllä on läpimenomahdollisuudet. Helsingissä hänet sitten valittiinkin. Hänen isänsä tapasin vaalien aattona. Kuohujuoma taisi olla ostoskorissa. Eikä siis aiheetta, vaikka hän pankinjohtajan tapaan sanoikin, että siellä se tuhlaa rahojaan kalliiseen kampanjaan. Sanoin hänelle, ettei nykyvaaleissa ilman pärjää.

Minuakin kysyttiin viime keväänä ikään kuin vanhasta muistista ehdokkaaksi. Lupasin lähteä, jos hommaavat kampanjarahaa 50 000 euroa. Eivät saaneet ilmeisesti kokoon tai eivät pitäneet sen arvoisena. Rahalla ei pääse edustajaksi, mutta kunnon kampanja maksaa, jos tosissaan haluaa yrittää. Muistutan vielä kaikkia ehdokkaaksi haluavia, että vaalilaskut kannattaa maksaa ennen vaalitulosta. Jos ei pääse läpi, mikään ei tunnu turhemmalta kuin maksaa ikään kuin hukkaan mennyttä.

Lopuksi lunastan lupaukseni. Sata vuotta sitten pidetyissä vaaleissa Urjalan vaalitulokset olivat seuraavat. Äänestysprosentti oli korkeampi kuin nyt el 70,4 prosenttia. Pitäisikö meidän hävetä? Ääniä saivat SDP 60,1 prosenttia(nyt 23,9%), suomalainen puolue 18,8 %(nyt kokoomus 23,1 %), nuorsuomalainen puolue 14,2 % ja ryhmä muut 6,8 %. Nykyisistä puoleista puuttui monta pienpuoluetta ja keskusta. Hylättyjä oli 25 ääntä.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.3.2007
Urjalan kulmilta
Turvallisuus on tärkeä asia

Valtion paikallishallintoa on uudistettu (lue on purettu) viime vuosikymmenen alusta alkaen parissa aallossa. Ennen näitä muutoksia Urjalassa oli oma nimismiespiiri poliiseineen, veropiiri, posti, kela ja joitakin muitakin eri alojen toimijoita.

Yhdeksänkymmentäluvulla toteutettiin kihlakuntauudistus. Silloin Urjalasta lakkautettiin oma nimismiespiiri ja siirryimme Valkeakosken poliisipiiriin. Kahdeksankymmentäluvun alussa poliisi oli saanut Urjalassa ajanmukaiset tilat. Urjalalaisten poliisien työhönmenopaikaksi tuli ensin Toijala ja sittemmin Valkeakoski. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että Urjalassa asuvien poliisien määrä on kaiken aikaa vähentynyt. Pieni palveluyksikkö on palvellut kuitenkin meitä tärkeissä asioissa Urjalassa.

Nyt puuhataan vuoden 2009 alussa voimaan tulevaa muutosta, jolla myös Valkeakosken kihlakunta yhdistetään poliisitoimen osalta Tampereen poliisilaitokseen. Tampere vastaa suunnitelman mukaan lähes koko Pirkanmaan poliisiasioista. Saman kaavan mukaan uudistus etenee myös Hämeessä, jossa Forssa menettää poliisilaitoksen Hämeenlinnaan.

Urjalan kunnanhallituksella ei ollut maanantaisessa kokouksessaan huomautettavaa suunnitelman osalta. Toivomuksena se esitti poliisin palvelupisteen säilyttämistä poliisilaitoksen eteläisimmässä kunnassa. Samalla se korosti, että poliisin pitäisi näkyä laajassa kunnassa.

Valmistelutyöryhmä painotti omassa esityksessään myös näkyvyyttä ja alueellisen tasa-arvon merkitystä. On selvää, että jäljelle jäävät 29 poliisipiiriä merkitsevät huomattavaa toimintojen keskittämistä. Samalla työpaikat tulevat keskittymään keskuspaikkoihin kuten kävi edellisessäkin muutoksessa.

Veropiirin lakkauttaminen vei myös paljon työpaikkoja. Verotoimistomme siirtyi Toijalaan ja nyt silläkin toimialalla keskittäminen jatkuu. Toisaalta verotuksessa on kehitetty järjestelmiä, joilla asiakkaita pystytään palvelemaan kauempaakin. Veroilmoitukset ovat muuttuneet. Palveluja on viety Internetiin ja monet toistuvat ilmoitukset voi tehdä sitä kautta. Poliisi ei voi myöntää passia netin kautta, eivätkä kolttosten tekijät ilmoita tekemisistään netin kautta. Korkeintaan voivat tehdä erehdytyshälytyksen, jotta saavat tahollaan puuhata rauhassa.

Valtio näyttää luopuvan paikallishallinnostaan ja paikallispalveluistaan. Ne keskittyvät maakuntakeskuksiin. Urjalan osalta pelastuskeskusuudistus merkitsi huomattavia lisämenoja. Keksittäminen ei siis välttämättä säästä, kuten uudistuksia tehtäessä yleisesti perustellaan muutostarvetta.

Kelan eli kansaneläkelaitoksen palvelupiste on edelleen Urjalassa, vaikka silläkin puolella piirejä vähennettiin. Kela on jakanut työtä eri toimistojen kesken siten, että urjalalaista koskeva päätös saatetaan tehdä jossain muualla ja täällä vastaavasti saatetaan tehdä muualla asuvia koskevia etuuspäätöksiä.

Posti muuttui liikelaitokseksi, lopetti tai muutti kyläpostit asiamiesposteiksi. Urjalan oma konttori lakkasi. Postin lajittelu on keskitetty muutamaan pisteeseen. Lähijakelun lähtöpiste on sentään vielä Urjalassa. Postin osalta kirjeiden määrät vähenevät, kun laskut muuttuvat paperilta sähköiseen muotoon. Tämä vaikuttaa tulevaisuudessa myös jakeluun ja kantoaikoihin.

Teletoiminnan puolella tapahtuu myös muutoksia. Operaattorit, meidän tapauksessa Sonera, pyrkivät saamaan ihmiset luopumaan lankapuhelimista. Mikä vaikutus tällä on lankoja pitkin kulkevaan laajakaistaverkkoon, jää nähtäväksi. Viime viikkoina Urjalassa on laajakaistayhteyksissä ollut jatkuvasti toimintahäiriöitä, mutta valituksista huolimatta niille ei ole tiettävästi tehty mitään. Monopoliasemassa ei pienistä asiakasmääristä tarvitse välittää.

Turvallisuus on tärkeä asia. Arkipäivässä se tarkoittaa sitä, että voimme luottaa siihen, että myös valtion vastuulla perinteisesti olleet palvelut toimivat. kaikkialla. Samalla tavalla valtion tulisi turvata myös hyvinvointipalveluista oma osansa palauttamalla kuntien valtionosuudet tasolle, jolla palvelut voidaan tasapuolisesti turvata.

Sunnuntaina olemme tasa-arvoisia. Meillä kaikilla on yksi ääni. Siksi se kannattaa käyttää.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.3.2007
Urjalan kulmilta
Erilaisia näkökulmia

Suomi näyttää hyvin erilaiselta, kun sitä katsotaan Helsingistä, Tampereelta, Kuopiosta, Utsjoelta tai Urjalasta käsin. Jokainen maakunta näyttää erilaiselta, kun sitä katsotaan keskuksesta tai laidalta. Myös Urjala näyttää erilaiselta, kun sitä katsotaan kirkonkylästä tai Halkivahasta.

Käynnissä oleva eduskuntavaali on hyvin pääkaupunkikeskeinen mediassa. Se on myös hyvin puheenjohtajakeskeinen, koska he esiintyvät yksitellen ja yhdessä niin valtakunnallisissa radion, yleisradion, MTV3:n, nelosen ja ruotsinkielisen FST:n kanavilla. Kysymyssarjat ovat kanavasta riippumatta lähes identtisiä. Toimittajat haluavat olla nokkelia päällepäsmäreitä ja tahtovat jäädä jankkaamaan liian usein melko epäoleellisia yksityiskohtia.

Pirteä poikkeus vaalilähetyksissä on ollut Yleisradion vaaliekstra, joka toteutettiin eri puolilla maata. Ääneen pääsivät paikalliset ehdokkaat, äänestäjät ja asiantuntijat.

Television vaalimainonta näyttää melko epäonnistuneelta kautta linjan. Se pyrkii olemaan mielikuvamainontaa. Asiasta on paljon keskusteltu ja taitettu peistä. Toisten mollaaminen nostaa usein reaktion, joka toimii käänteisesti. Yksittäisten ehdokkaiden mainonta näyttää televisiossa perinteisemmältä, koska mainonta on hintavaa.

Vaalikeskustelun aiheet pyörivät yleisellä tasolla. Kaikkia haluavat parantaa vanhustenhuoltoa, terveydenhoitoa, huolehtia lapsiperheistä ja saada kaikille töitä, keventää verotusta joko yleisesti tai kohdentaen. Parempia palveluja luvataan. Puhutaan jakovarasta vaihteluvälillä miljoonasta kahteen ja puoleen. Semmoisilla summilla ei luvattuja asioita laiteta kuntoon. Eduskunta päättääkin paljon suuremmista summista. Rakenteelliset muutokset vaativat huomattavia siirtoja nykyisten menoerien sisällä ja välillä.

Palaan alussa esittämääni näkökulmaan. Suurista keskuksista katsellen vanhusten hoidosta on tulossa suuri ongelma. Urjalassa on väestörakenne olut jo pitkään sellainen miksi se on kasvukeskuksissa vasta tulossa. Täällä meillä on varauduttu ja reagoitu ja vanhukset on pääosin hoidettu hyvin. Ehkä meilläkin tarvitaan painopisteen siirtoa laitoshoidosta kotona selviytymiseen ja sitä tukeviin toimintoihin.

Helsingistä tarjottu malli veisi meiltä kunnallisen itsenäisyyden, päätösvallan omissa asioissa ja keskittäisi resurssit uuteen kaupunkikuntakeskukseen. Niihin tarvitaan uusia maksajia, meitä.

Terveydenhoitoon luvataan höylisti uusia varoja. Lisävaroin onkin saatu purettua hoitojonoja eli rästejä. Erikoissairaanhoidon kustannuksiin on pakko puuttua. Siellä on paljon tehottomuutta, päällekkäisyyttä, kalliita käytäntöjä ja tyhjäkäyntiä ja tehotonta toimintakulttuuria. Näistä asioista ei puhuta vaalien alla. Toimittajat eivät osaa kysyä ja poliitikot eivät nosta näitä asioita esiin.

Tärkeää olisi, että kansanedustajina olisi myös maaseutukunnissa asuvia ja toimivia ihmisiä. Jokainen toimija ja päättäjä katsoo asioita ensisijaisesti omasta kokemusmaailmastaan käsin. Tamperelainen näkee asiat eri vinkkelistä kuin urjalalainen, forssalainen eri näkökulmasta kuin ypäjäläinen ja akaalalainen erilailla kuin vesilahtelainen.

Lapset eivät saa äänestää. Siksi heidän tarpeensa jäävät liian usein vähälle huomiolle. Kouluasioista on puhuttu liian vähän. Päivähoidosta on puhuttu hieman, mutta lasten parissa lisääntyvät ongelmat

ovat jääneet miltei huomiotta. Perhe-elämän ja työelämän yhteensovittaminen vaatii erityishuomiota. Sellaisia päättäjiä, joilla nämä asiat ovat arkipäivää, on liian vähän.

Ennakkoäänestys käynnistyi vilkkaana. Urjalassa oli viime kerralla yksi Pirkanmaan alhaisimmista äänestysprosenteista. Saapa nähdä pääsemmekö nyt samalle tasolle kuin ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sata vuotta sitten. Silloin äänesti 3512 urjalalaista eli 70,4 prosenttia. Jos nyt kävisi lukumääräisesti saman verran urjalalaisia vaaliuurnilla, olisi prosentti 78,4. Se olisi urjalalaisittain jo hyvä. Vuonna 1983 ylsimme 83 prosenttiin.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.3.2007
Urjalan kulmilta
Löytöjä vintiltä

Vintit ovat mielenkiintoisia. Sieltä voi tehdä löytöjä. Niinpä minäkin löysin Menosten koulun vintiltä sata vuotta vanhoja papereita, jotka liittyvät ensimmäisiin Suomessa pidettyihin eduskuntavaaleihin. Silloinen koulun ainoa opettaja E Veijonen(E tarkoittaa sekä Erkkiä että Edvardia.) oli Urjalan viidennen äänestysalueen vaalilautakunnan puheenjohtaja.

Urjalan kunnan Matkun äänestysalueen vaalilautakuntaan kuuluivat Veijosen lisäksi talollinen H Harju, sahanasettaja E Sundström, talollinen J Mansikkala ja ratamestari N Koskinen, joka toimi kirjurina. Äänestysalueeseen kuuluivat Matkun, Vuolteen ja Menosten kylät sekä Huhdin kylästä ne talot yms, jotka eivät kuulu Huhdin äänestysalueeseen.

Tammelan kihlakunnan henkikirjoittaja oli lokakuussa 1906 laatinut luettelon niistä henkilöistä, jotka asuvat viidennellä äänestysalueella ja "jotka 1907 vuoden alkaessa ovat täyttäneet neljäkolmatta vuotta". Luettelossa oli 320 miestä ja 284 naista.

Marraskuussa vaalilautakunta piti luettelon tarkistuskokouksen Menosten koululla. Siihen osallistuivat myös nimismies A Vikman ja kirkkoherra N Borg ja vaivaishoidon esimies J Kantala. tällä joukolla täydennettynä vaalilautakunta teki luettelon tarkistuksen ja poisti sieltä muutamia nimiä. Poiston syiynä oli henkilön kuolema. Toinen melko yleinen poistamisperuste oli kruununverojen maksamatta jättäminen. Lisäksi syynä saattoi olla: "nauttii vakinaista vaivaisapua, mielenvikainen, holhouksenalainen ja kansalaisluottamusta vailla". Poistoja tehtiin 22.

Joulukuussa haki Wihtori Hakonen muutosta luetteloon ja lautakunta puolsi muutosta lähettäessään asian kuvernöörin ratkaistavaksi. Hän sai oikaisun aikaan, koska oli maksanut kruununverot 1904 ja 1905.

Ennen vaaleja lautakunta joutui kokoontumaan vielä vahvistamaan lopullisen kuvernöörin vahvistaman luettelon, päättämään vaaliavustajista ja järjestyksenpitäjistä. Puheenjohtaja valtuutettiin tilaamaan kunnalta tulevat vaalitarpeet.

Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston kansliasta L. Mechelin oli lähettänyt Hämeen läänin kuvernöörille ohjeet ja lääninkanslia lähetti puolestaan ohjeet kunnille ja lautakunnille. Tässä ohjeessa muistutettiin vaalilain määräyksestä, "että valitsija saattaa täysin säilyttäen vaalisalaisuuden vaalilippuun merkitä, miten hän äänestää". Ohjeessa todettiin tehokkaimmaksi suojelukeinoksi sen, että huoneeseen sijoitetaan tarpeellinen määrä "varjostimia, joiden suojassa puheenalainen merkitseminen voidaan häiritsemättä toimittaa". Senaatti oli nähnyt hyväksi tehdä näytevarjostimen valtion kustannuksella ja yksi sellainen "pulpettiin yhdistetty varjostin" lähettiin jokaiseen kuntaan.

Lisäksi senaatti määräsi toimitettavaksi tarpeellisen määrän punaisia värikyniä vaalilautakunnille. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ei tehty numeroa, vaan vedettiin punainen viiva siihen ruutuun, jossa ehdokkaiden nimet olivat.

Valitettavasti löytämistäni papereista ei löytynyt ensimmäistä ehdokaslistojen yhdistelmää. Esimerkkinä olkoon sieltä löytynyt vuoden 1910 lista. B-listalla Perustuslaillisten ja Nuorsuomalaisen puolueen vaaliliiton ruudussa 14 lukee: Urjala, alleviivattuna sanat laillinen edistys ja sitten ehdokkaat Astala Juho, maanviljelijä Urjala, Larsson-Knaapi K maanviljelijä
Tammela ja Tarjanne Utte, toimittaja Hämeenlinna. Kaikilla muillakin puolueilla oli samalla tavalla ruudussa kolme ehdokasta. Erikoista tässä on se, että Astalan nimi oli kahdeksassa muussakin vaaliliiton ruudussa joko ensimmäisenä, toisen tai kolmantena. Nimet ovat painetut faktuuralla eli olivat vaikealukuisia.

Miten ensimmäisissä eduskuntavaaleissa Urjalassa sitten kävi, siitä kerron myöhemmin. Vaalin tulos vahvistettiin huhtikuun neljäntenä 1907. Ääniä ei laskettu paikanpäällä, vaan Hämeenlinnassa ja asiakirjoista löytyy kuitti, jolla postinkantaja on vaaliaineiston kuitannut vastaanotetuksi.

Tämän vuoden eduskuntavaalit alkavat jo ensi. viikolla. Urjalassa on nyt vain yksi äänestyspaikka kunnantalolla, jossa myös ennakkoäänestys tapahtuu. Juhlavuoden kunniaksi voimme kaikki vaikuttaa. Valta on nyt kansalla.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.2.2007
Urjalan kulmilta
Järjestöjen maa

Alkaa olla käsillä aika, jolloin järjestöt pitävät vuosikokouksiaan, joissa arvioidaan mennyttä vuotta niin toiminnan kuin taloudenkin osalta. Osa yhdistyksistä on siirtynyt syys- ja vuosikokouksista yhden vuosittaisen kokouksen järjestelmään. Sinä tapauksessa näissä järjestöissä tehdään keväisin myös henkilövalintoja.

Urjalassa on paljon eri alojen järjestöjä; aatteellisia, ammatillisia, neuvonnallisia tai harrastuksellisia yhdistyksiä. Viime mainittuja on luonnollisesti eniten. Tähän joukkoon kuuluvat niin liikunta- nuoriso kuin eläkeläisyhdistykset. Joillakin järjestöillä on koko Urjalaa kattava yhdistys ja joillakin on useampia yhdistyksiä ympäri laajaa kuntaa. Kyläkohtaisia yhdistyksiä ovat luonnollisesti myös kylätoimikunnat, joista osa on rekisteröityneitä ja osa rekisteröimättömiä.

Järjestörutiinien ja toiminnan pyörittämiseen tarvitaan paljon vireitä ja toimeliaita ihmisiä. Osa heistä toimii useissa järjestöissä ja osa on vihkiytynyt toimimaan vain yhdessä. Yleisenä havaintona voi todeta, että tekijöitä ei taida juuri missään porukassa olla yhtään liikaa. Tehtävät tahtovat keskittyä muutamien harteille oli sitten kysymys urheilusta tai vaikkapa politiikasta.

Jäsenmaksun maksaminen kiinnittää ihmisen järjestöön. Silti kaikilla järjestöillä on myös sellaisia jäseniä, jotka eivät ole jäsenmaksuaan maksaneet joko ollenkaan tai sitten vasta parin karhuamiskierroksen jälkeen. Euroaikaiset jäsenmaksut ovat reaaliselta arvoltaan huomattavasti suurempia kuin markka-aikaiset. Viiden markan jäsenmaksusta tuli kätevästi viisi euroa.

Kaikki järjestöt eivät saa koko jäsenmaksuaan paikalliseen toimintaan, koska osan siitä ottaa valtakunnallinen järjestö piiriorganisaatioineen. Kaikille tuttuja ansaintakeinoja ovat arpajaiset, kahvirahat, tempaukset ja talkoot. Joillakin järjestöillä on myös järjestön omia tuotteita, joita myydään. Varsinkin nuoriso- ja liikuntajärjestöissä ovat tuttuja erilaiset kaupallisten tuotteiden myynnit: vessa- ja talouspaperit, piparkakut ja leivonnaiset, makeiset, pesuaineet, sukat, alusasut ja edustusasut.

Järjestöjen tapahtumista ilmoitetaan lehdissä. Urjalan Sanomissa on monien muiden paikallislehtien tapaan seuratoimintapalsta, jossa pientä maksua vastaan voi ilmoittaa viikkotapahtumista. Muuta ilmoitukset kuuluvat normaaleihin kokous- tai tapahtumailmoituksiin.

Aika harvalla järjestöllä on omaa paikallista jäsenlehteä. Urjalassa Urjala-seura julkaisee ehkä ainoana sellaista. Monilla muilla on valtakunnallinen järjestölehti, jonka tilausmaksu saattaa sisältyä jäsenmaksuun. Toiset myyvät joulun alla joululehteä. Urjalan Urheilijat puolestaan tekevät kilpailukalenterin, jossa ovat kauden tapahtumat ja harjoitukset. Ilmoitustilan myynnillä katetaan kulut ja saadaan myös toimintarahaa.

Joillakin yhdistyksillä on myös Internet-sivut eli omat kotisivut. Kotisivujen käyttäminen tiedotukseen on erittäin edullinen keino. Vaikka tietokoneita on jo paljon, ei tällä tavalla vielä kyetä tavoittamaan kaikkia jäseniä ja toiminnasta kiinnostuneita. Tilanne kuitenkin paranee kaiken aikaa.

Kotisivuja on kahdenlaisia. Sellaisia, jotka on kerran tehty ja sitten on alkuinnostuksen jälkeen unohdettu niiden ajan tasalla pitäminen eli päivittäminen. Kun avautuvalta sivulta löytyy monen vuoden takaisia tapahtumia, ei se anna kovin hyvää kuvaa yhdistyksestä.

Päivittäminen kannattakin antaa jonkun jäsenen tehtäväksi. Sen voi myös ulkoistaa antamalla sen jokin kotisivupalvelua tekevän yrityksen tai henkilön tehtäväksi. Netissä tapahtumat ovat esillä vuorokauden ympäri. Urjalassa on myös hyviä esimerkkejä hyvin hoidetuista kotisivuista. Urjalan kunnan sivuilta löytyy lista Urjalassa toimivista järjestöistä ja myös niiden kotisivuista. Kaikki eivät ole tietojaan sinne vielä toimittaneet.

Yhdistykset huolehtivat monista koko yhteiskunnan kannalta tärkeistä tehtävistä. Ne edustavat valtion ja kuntien sekä yritysten jälkeen merkittävää ns. kolmatta sektoria, joka enenevässä määrin vastaa koko hyvinvointiyhteiskunnan kannalta tärkeistä tehtävistä. Parhaimmillaan toiminta järjestössä antaa paljon vastinetta omalle ajankäytölle ja on suorastaan ihan mukavaa. Suomi on järjestöjen maa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.2.3007
Urjalan kulmilta
Kunnan tärkein voimavara

Kolmasosa Urjalan kunnan palveluksessa olevista jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Eläkkeelle lähtee 103 työntekijää. Paras-hanketta varten tuotetun tilastoaineiston perusteella voidaan todeta, että henkilöstön tarve on kokonaisuudessa Urjalassa aika hyvin mitoitettu.

Urjalan kunta on hyväksynyt henkilöstöstrategian, jota parhaillaan esitellään kunnan eri toimialoille. Hallintokeskus on valmistellut paperin yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa ja sitä on tarkoitus tarkistaa valtuustokausittain. Nykyaikaiseen tilinpitoon kuuluu myös henkilöstötilinpäätös, jossa näitä asioita voidaan vuosittain seurata.

Paperille on kirjattu hieno tavoite, jonka mukaan Urjalan kunta on luotettava, arvostava, määrätietoinen ja kilpailukykyinen työnantaja. Henkilöstö puolestaan määritellään osaavaksi, motivoituneeksi ja uudistushaluiseksi siten että, se tuottaa ja järjestää laadukkaita asiakkaan tarvitsemia palveluja tehokkaasti ja taloudellisesti.

Kunnan palveluksessa on hieman yli 300 työntekijää. he jakaantuvat eri toimialoille. Suurin ryhmä on nimikkeen hallinto- ja tukipalvelut alla. Se ei kuitenkaan tarkoita paperinkääntäjiä, sillä tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi siivous. ja ruokahuollon työntekijät sekä maatalouslomittajat, jotka tosin siirtyivät Lempäälän kunnan palvelukseen. Muita suuria henkilöstöryhmiä ovat opettajat, päivähoito- ja esiopetushenkilöstö sekä perus- ja lähihoitajat.

Ehkä jotakin huolestuttavaa on siinä, että Urjalan kunnan palveluksesta noin puolet on lähtenyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä on merkinnyt sitä, että eläkkeelle siirtyvien keski-ikä on alentunut 56 vuoteen, kun se Etelä-Pirkanmaan seutukunnassa on noussut parilla vuodella.

Kun kunnan henkilöstön asemasta puhutaan, helposti unohdetaan, että suurin osa väestä toteuttaa kuntalaisten kannalta tärkeää palvelua, huolehtimalla siitä, että taajamissa ja nykyisin enenevästi useissa kylissäkin vesi tulee ja menee, tiet ovat kunnossa, lapset saavat päivähoitoa tai opetusta, saamme terveyspalveluja ja vanhuksia hoidetaan. On kovin helppoa heittää löysänä puheena, että sen ja sen verran väkeä vähemmäksi.

Tietenkin nykyaikana joudutaan jatkuvasti, mutta aina aika ajoin myös saumakohdissa miettimään sitä, miten palvelut parhaiten järjestettäisiin. Muutos herättää aina vastarintaa luonnostaan. Paljon riippuu myös valmistelusta ja suunnittelusta, henkilöstön aidosta kuuntelemisesta ja ajatusten ja ideoiden huomioonottamisesta.

Tärkeää on sitoutua omaan työhönsä. Vastaavasti on syytä odottaa, että työnantaja huolehti väen jaksamisesta, työkyvystä ja työympäristöstä. Kannustus, kuuleminen, omaan työhön vaikuttaminen, koulutus- ja etenemismahdollisuudet ovat myös tärkeitä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.

Palkkajärjestelmät ovat julkisella sektorilla hyvin kaavamaisia. Liukumat ja paikalliset sopimiset ovat vielä uutta. Työn arviointimenetelmät ovat vielä kehittymättömiä ja henkilöstö suhtautuu varauksellisesti työn vaativuuden mukaiseen palkkaukseen. Esimiehille uudet järjestelmät tulevat asettamaan uusia vaatimuksia.

Kunta tarvitsee siis tulevina vuosina uusia työntekijöitä seuraavana neljänä vuotena kahdeksan ja vuosikymmenen vaihteen jälkeen kymmenkunta työntekijää vuosittain korvaamaan eläkkeelle lähteviä.

Väestörakenteessa huomattavin muutos on yli 75-vuotaiden määrän huomattava nousu ja kouluikäisten määrän laskeminen. Tämä merkitsee jonkin verran muutoksia myös ammattirakenteeseen.

On hyvä, että kunnassa on herätty miettimään näitä asioita. Kunnat joutuvat kilpailemaan työvoimasta muiden alojen kanssa. Jokaisen kuntalaisen etu on, että jokainen kunnan palveluksessa oleva taitaa hyvin työnsä ja on siitä innostunut. Toivottavasti tämä henkilöstöstrategia ei jää suunnitelmaksi suunnitelmien joukkoon. Henkilöstö on kunnan tärkein voimavara palvelujen tuottamisessa ja siksi siihen pitää myös panostaa nykyistä enemmän.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.2.2007
Urjalan kulmilta
Lisälasku piiriltä

Pirkanmaan 34 kunnasta 28 sai Urjalan tapaan lisälaskun sairaanhoitopiiriltä viime vuoden menoista. Urjalan lisälasku oli noin 290 000 euroa ja kaikkiaan piiri karhuaa 16,8 miljoonaa euroa. Kyse on viime vuoden toimintamenojen kattamisesta.

Urjala käytti erikoissairaanhoitoon vuonna 2005 4,2 miljoona euroa.. Viime vuodelle oli budjetoitu 4,67 miljoonaa ja tälle vuodelle 4,74 miljoonaa. Viime vuoden summa kasvoi siis lisälaskun myötä jo 4,96 miljoonaan euroon.

Vertailun vuoksi otettakoon perusterveydenhuollon menot, jotka olivat 2005 3,325 miljoonaa euroa, 2006 oli budjetoitu 3,620 ja tälle vuodelle 3,371 miljoonaa euroa. Menot näyttävät siis olevan laskussa, mutta vielä viime vuoden tilinpäätös ei ole valmistunut, joten emme tiedä tuleeko sieltä palautusta, riittäkö maksettu summa vai tuleeko sieltäkin lisälasku.

Erikoissairaanhoidon lisälaskun syytä ei vielä tiedetä. Sairaanhoitopiiri on luvannut selvittää tilannetta, koska suurin osa kunnista sai lisämaksua. Lehtitiedon mukaan piiri arvelee keskeisimmäksi syyksi hoitotakuujärjestelmän. Takuu mahdollistaa potilaan pääsyn hoitoon tietyssä määräajassa. Takuujonojen purkaminen kiihtyi loppuvuotta kohden.

Toisena syynä pidetään sitä, että kunnat eivät ole mitoittaneet oikein ennakkotilauksiaan. Niiden perusteella määräytyvät ennakkomaksut. Urjalan tavoin monet kunnat ovat muodostaneet tilaajarenkaita. Tästä renkaasta naapurimme Kylmäkoski ja Viiala saivat suuremman lisälaskun kuin Urjala ja lisäksi Valkeakoski meitä pienemmän. Toijala sai palautusta lähes sen summan, jonka naapurit maksavat lisää. Tosin Viialan lisälasku pienentää uuden Akaan palautusta.

Erikoissairaanhoidon luonne on muuttunut viime vuosina huomattavasti. Toiminta on tehostunut uusien hoitokäytäntöjen takia. Lääketieteellisin keinoin voidaan hoitaa monia sairauksia paljon tehokkaammin kuin aiemmin.

Päiväkirurgia on hyvä esimerkki toimintojen tehostumisesta. Potilas tulee aamulla leikkaukseen ja pääse kotiin jo samana päivänä tai seuraavana päivänä. Sairaalat eivät ole hotelleja, joissa potilaat voivat maata pitkään. Tietenkin hoitoaika on kiinni sairaudesta. Joissakin tapauksissa hoitopäiviä kertyy luonnollisesti paljon. Tärkeää on, että terveyskeskusten vuodeosastot vetävät hyvin, jotta potilaalla on oikea hoitopaikka.

Lääkkeet ovat myös tehostuneet. Uusien tehokkaiden lääkkeiden hinnat ovat korkeita. Tämä lisää myös kustannuksia. Erikoissairaanhoitoon pääsee paitsi kunnallisen terveydenhuollon myös yksityislääkärien lähetteillä. Jonkinlaista seurantaa on tältäkin osin, koska kunnan puolesta antaa maksusitoumuksen perusterveyshuollossa siihen tehtävään nimetty lääkäri.

Erikseen ovat sitten ennalta arvaamattomat sairastumiset tai onnettomuudet. Kaikkeahan ei voida ennustaa. Vakava liikenneonnettomuus tai työtapaturma voi vaatia erikoistoimenpiteitä ja pitkäaikaista hoitoa.

Kuntien kannalta erikoissairaanhoitoon käytetty raha on tavallaan isännätöntä rahaa. Kunnilla ei ole riittävästi keinoja seurata sairaanhoitopiirien toimintaa. Keinoja on liian vähän niin virkamiehillä luottamushenkilöillä.

Kaikkea toimintaa on vaikea uudistaa. Erityisen vaikeaa se on terveydenhuollon osalta. Siinä on ihmisten tunteet vahvasti pelissä kaikissa muutoksissa. Siitä huolimatta lähivuosina on pakko tehostaa toimintaa, uudistaa toimintatapoja, parantaa työnjakoa ja päästä taloudellisempaan ja tuloksellisempaan toimintaan. Maan koko väestön vanheneminen pakottaa toiminnan uudelleen arviointiin.

On selvää, että kustannukset eivät voi kohota Urjalan osalta sitä vauhtia kuin nyt on tapahtunut. Parissa vuodessa menot ovat kasvaneet 0,8 miljoonaa euroa eli lähes parikymmentä prosenttia. Jotakin on siis aika tehdä.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.2.2007
Urjalan kulmilta
Laulut jäävät elämään

"Koska Hetki lyö-levytyksestä tulee ensi vuoden syksynä kuluneeksi 40 vuotta, niin varmaankin tulemme juhlistamaan myös sitä tavalla tai toisella. En tiedä vielä millä keinoin." Näin kirjoitti tällä viikolla kuollut urjalalaisten ja erityisesti halkivahalaisten vävypoika Kirka tervehdyksessään faniklubilaisilleen joulun alla. Uutta levyä oli tarkoitus tehdä toukokuussa, jotta se olisi voitu julkistaa syksyllä.

Kirkasta on näinä päivinä puhuttu ja kirjoitettu paljon. Sekä radioissa että televisiossa hänen poismenonsa johdosta on teemaohjelmia samaan tapaan kuin syksyllä riveistä poistuneen Juicen kohdalla.

Kirka kävi Urjalassa ensimmäistä kertaa Urjalan Yhteiskoulussa kuusikymmenluvun puolivälin jälkeen. En itse silloin päässyt paikalle, mutta muistan meidän koulumme silloisen rehtorin Ilma Petäjikön kehuneen Kirkaa ihan fiksuksi nuoreksi mieheksi. Varmaan hän oli ihan oikeassa, sillä jossakin vaiheessa, paljon myöhemmin, Kirka palkittiin parhaiten pukeutuvana nuorena miehenä.

Toisen kerran Kirka esiintyi Urjalassa toistaiseksi viimeisillä messuilla 1995. Halkivahassa hän järjesti kesäkonsertteja useana vuonna. Viime vuonna konserttia ei järjestetty. Konserttien tuotoilla Kirkan oma säätiö lahjoitti musiikkivälineitä päiväkoteihin ja esikouluihin. myös Halkivahan päivähoitoryhmä sai näin soittimia ja oheisvälineitä.

Halkivahassa nähtiin kesäkonserteissa iskelmä- ja viihdemaailman kirkkaimpia ajankohdan tähtiä. Kesän 2005 konsertissa innokkaimmat Antti Tuiskun ihailijat saapuivat aamusta paikalle saadakseen eturivin paikat.

Joku saattaa kysyä, että miksi Halkivahassa? Syy on selvä. Kirkan toinen puoliso on sieltä kotoisin. Paula Nummelan ja Kirkan yhteinen asumistaival alkoi vuonna 1991 ja seuraavan vuoden marraskuussa heidät vihittiin.

Jossain vaiheessa Kirka innostui juoksemisesta ja hän osallistui Halkivahan perinnepäivänä järjestettyihin hölkkiin yhdessä Paulan kanssa. Saattoipa osallistua jollekin maratonillekin.

Urjalan kannalta Kirkan poismeno on valitettava asia. Tuskin konsertteja nyt Halkivahaan saadaan. Kirka oikealta nimeltään Kirill oli kuollessaan 56-vuotias.

Suomalaisen kevyen musiikin aarteistoon häneltä jää soimaan paljon ihmisten mieleen jääneitä kappaleita. Eniten levytyksiä hän teki Islanders-yhtyeen kanssa. Ensimmäinen hitti oli Anna suukko ja ja läpimurto kappale 1967 Hetki lyö. Sitä seurasivat pian Leijat ja Ehkä suukon antaa saan.

Danny oli kuusikymmenluvulla ainoa, joka järjesti suuria kesäkiertueita. Vähitellen muutkin alkoivat tehdä samoin ensin suuren D:n siipien suojassa ja sittemmin omin voimin. Kirka kiersi myös kesäkiertueilla. Punkalaitumen Särkässä hän kävi muistaakseni noihin aikoihin joka kesä jos ei juhannuksena tai häränpaistajaisissa niin muulloin.

Suomalaisia silloisia nuoria järkytti vuoden 1973 huhtikuussa Sammy Babitzinin järkyttävä kuolema liikenne-onnettomuudessa. Myös Kirkan muut sisarukset Anna, Muska ja Ykä ovat levyttäneet ja kiertäneet keikoilla. Myöhemmin tehtiin levy, johon Sammyn levyyn liitettiin uudella tekniikalla Kirkan osuus.

Suurta suosiota sai myös Mestrait keikalla kiertue ja siinä yhteydessä tehdyt levyt. Kiertueella oli mukana Pepe Villberg, Hecktor ja Pave Maijanen. Iskelmäradion äänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi syksyn säveleksi valittiin Surun pyyhit silmistäni. Hetki on lyönyt inhimillisesti katsoen liian varhain. Laulut jäävät elämään.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
26.1.2007
Urjalan kulmilta
Ymmärtävää asennetta kaivataan

Kuuman koulukeskustelusyksyn jälkeen on kaikessa hiljaisuudessa pyritty vähitellen rakentamaan kouluverkkoamme muutoksen jälkeiseen aikaan. Työ on vieläkin kesken ja ensimmäisiä päätöksiä on luvassa helmikuun alussa. He, joita muutokset koskevat kipeimmin odottavat nyt ihmisiä kunnioittavaa ja ymmärtävää asenneta ja sen mukaisia toimenpiteitä.

Toimintansa päättävissä Menosten ja Puolimatkan kouluissa ovat vanhemmat kokoontuneet useaan kertaan pohtimaan syntynyttä tilannetta ja sen edellyttämiä jatkotoimia. Eri vaihtoehtoja on puntaroitu ja avoimiin kysymyksiin on itse etsitty vastauksia ja osin niitä on odotettu kunnan virkamiehiltä ja päättäjiltä.

Sivistyslautakunta asetti myös työryhmän pohtimaan sekä oppilaaksiottoalueiden (entinen koulupiiri) että osin laajemminkin kouluihin liittyviä kysymyksiä kuten oppilasrajat, opettajatarpeet, koulukuljetukset. Työryhmä ehti pitää vain yhden kokouksen. Sen jälkeen siitä pyysi eroa kaksi jäsentä. Nyt asioiden valmistelu jää sivistystoimenjohtajan tehtäväksi.

Kaiken koetun jälkeen voi vain todeta, että alun alkaenkin olisi pitänyt lähteä liikkeelle kokonaisselvityksestä ja edetä sovitun aikataulutuksen mukaan johdonmukaisesti. Näin olisi vältytty väkivaltaisilta ja epäoikeudenmukaisiksi koetuilta ratkaisuilta. Myös taloudelliset vaikutukset olisi voitu selvittää täsmällisemmin.

Nyt on katsottava eteenpäin ja mietittävä tulevaisuutta. Tulevaisuudentekijöiltä tarvitaan parantavan lääkärin asennetta ja taitavan psykologin silmää. Taistoissa syntynyt haava on edelleen vereslihalla ja paraneminen vie aikaa.

Menoslaiset ovat käyneet tutustumassa Nuutajärvellä ja puolimatkalaiset Punkalaitumen Oriniemessä ja Urjalankylässä. Kunta on järjestänyt yhteisen kyläkouluillan tammikuussa. Uutta koulua miettivät vanhemmat eivät vielä silloin saaneet odottamiaan ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi.

Olen Urjalankylän koulun johtajan Aimo Rytkyn aloitteesta käynyt alustavia keskusteluja laajenevan Urjalankylän koulun tilanteesta, koska minua on kaavailtu sinne opettajaksi. Useampaan otteeseen olen keskustellut myös Puolimatkan koulun opettajien ja vanhempien kanssa opettajajärjestelyistä ja kuljetuksista.

Nyt näyttää siltä, että sekä Nuutajärven että Urjalankylän koulut muuttuisivat kolmiopettajaisiksi. Pääosa menoslaisista on menossa Nuutajärven kouluun, jos kuljetukset hoidetaan turvallisesti. Nuutajärven oppilasennusteet osoittavat, että yhdistettynäkin koulun oppilasmäärä vähenee niin, että se toimisi kolmiopettajaisena pari vuotta. Urjalankylä toimisi koko ennustejakson kolmen opettajan kouluna. ratkaisevasti tilanteeseen vaikuttavat puolimatkalaisten valinnat.

Puolimatkalaisten kannalta keskeiseksi kysymykseksi näyttää muodostuvan koulukuljetuksen järjestäminen. Alueen kaikista koululaisista tulee kuljetettavia. Vain pieneen osaan voidaan käyttää olemassa olevia linja-autoyhteyksiä aamuisin ja iltapäivisin. Pääosa kuljetuksista pitäisi hoitaa riittävän tilavalla taksilla, jotta pitkiltä odotuksilta vältyttäisiin.

On sanottu, että Urjalassa ei olisi riittävästi isoja takseja. Tänä vuonna kaikki Urjalan kunnan koulukuljetukset kilpailutetaan. Tavoitteena on parin kolmen vuoden sopimusaika, jolloin sekä taksiyrittäjät että linja-autoyrittäjät voivat mitoittaa kaluston koulujen tarpeen mukaan.

Meidän kaikkien urjalalaisten pitäisi nyt ymmärtää, että tarvitsemme kaikki oman kunnan asukkaat omiin kouluihin, jotta voimme turvata jatkossa myös monipuolisen opetuksen yläasteella ja oman lukion säilymisen. Kolmannes oppilaista tulee taajamakoulujen ulkopuolelta. Aseman ja Kirkonkylän koulujen tilannetta pyritään helpottamaan tuntiopettajajärjestelyin.

Vanhemmilla on nyt haku päällä ja he odottavat. Käsillä olevat päätökset ratkaisevat paljon. Toivottavasti nyt löydetään oikea asenne ja toimitaan sen mukaan ihmisiä kunnioittaen eikä jyräten. Siinä on avain tulevaisuuteen..

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.1.2007
Urjalan kulmilta
Siisti lämölaitos

Airanteen Energian uusi lämpölaitos esiteltiin suurelle yleisölle viikko sitten perjantaina. Paljon väkeä osallistui avointen ovien päivään. Opastetuilla kierroksilla esiteltiin laitoksen toimintaa ja yleisöllä oli paljon myös kysymyksiä.

Urjalan keskustaajaman kiinteistöistä osa lämpiää nyt hakkeella uuden lämpölaitoksen myötä. Kunnan keskeiset kiinteistöt ovat mukana samoin kirkko, joitakin liikelaitoksia ja asuintaloja. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä.

Erikoista tässä hankkeessa on se, ettei yhtiö ole kunnallinen. Se on syntynyt yksityiseltä pohjalta. Aluksi muutamat metsänomistajat olivat liikkeellä ja perustivat yhtiön. Toiminnan piti käynnistyä aiemmin, mutta lämpölaitoksen sijainnista tehdyt valitukset viivyttivät asiaa. Lopulta paikka vaihtui Lähdin talon ja paikallisen huoltoaseman väliselle alueelle. Paikka on ilmeisesti parempi kuin alkuperäinen. Tosin putkistolle tuli pituutta alun perin laskettua enemmän. Toisaalta paikalta on lyhyempi matka Huhdin suuntaan.

Urjalan omien metsävarojen hyödyntämiseen perustuvaa lämpölaitosta on suunniteltu ja ehdotettu perustettavaksi aiemminkin. Ensimmäisen ehdotuksen taisi tehdä Urjalan Metsänhoitoyhdistys. Myös valtuustossa asiasta on tehty useampia aloitteita. Esitysten pohjalta ja välillä kunnan toimesta teetettiin useita selvityksiä, jotka osoittivat, ettei hanke olisi kannattava silloin mukaan ajatellulla lämmitettävien kuutioiden määrällä. Joissakin selvityksissä näkyi muiden lämmöntuottajien intressi.

Nyt meillä on lämpölaitos, joka toimii aluksi Vapon toimittamalla hakkeella. Vähitellen lisääntyy Urjalan omien metsien hyväksikäyttö. Hakeketjun perustaminen maatilalle vaatii joitakin investointeja. Sopivan hakepuun kaatoon käy niin raivaussaha kuin moottorisaha. Nykyisin on myös tarkoitusta varten kehitettyjä korjuukoneita. Puun kuljetus metsästä onnistuu parhaiten tarkoitukseen sopivalla kuljetuskalustolla, joka on yhdistettävissä tilan traktoriin.

Hakepuu vaatii oman kuivumisaikansa. Kuiva hake palaa paremmin ja sen lämpöarvo on parempi. Haketus voi tapahtua pienemmillä laitteilla. Järeämpi puu vaatii urakointipalvelujen käyttämistä. Hakkeen kuljetus tilalta lämpölaitokselle käy viljakärryillä. Kun hake tulee useammasta paikasta, vaatii se aikataulutusta ja logistisia järjestelyjä, koska varastotila ei ole kovin suuri. Tilavarastointi vaatii myös omat suojansa.

Urjalan laitoksessa voidaan käyttää myös muita bioperäisiä raaka-aineita. Vilja on yksi varteenotettava vaihtoehto ja sen käytöstä yhtiöllä on tiettävästi joitakin suunnitelmia.

Uusi lämpölaitos oli silmiinpistävän siisti. Hake kulkee kuljetinta pitkin pitkälle polttoarinalle, jossa se palaa tasaisesti ja hyvin. Tuhka poistuu vesikylvyn kautta omaan konttiinsa. Savukaasujen puhdistukseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Sähkökatkoksen ja toimintahäiriöiden varalle on öljyllä toimiva varavoimalaitos. Myös lämmityskausien lämmöntarpeen vaihteluihin on varauduttu.

Mittarein seurataan kiertoon lähtevän veden ja palaavan veden lämpötilaa. Lämpölinjat on koeponnistettu. Laitoksessa on tietokonepohjainen valvomo, josta voidaan seurata laitoksen toimintaa. Sinä aikana, kun paikalla ei ole henkilöstöä automatiikka hoitaa ilmoitukset päivystäjälle. Tähän mennessä ei ole ilmennyt ongelmia.

Jos jollakin taajamassa asuvalla on ajankohtaista uuden talon tai jonkin muun lämmittävän rakentaminen tai lämmitysjärjestelmän uusiminen on ajankohtaista kannattaa pyytää tarjous kaukolämmöstä. Liittymis- ja käyttökustannukset selviävät sillä tavoin. Eri vaihtoehtojen pohjalta voi sitten ratkaista, mikä vaihtoehto pitkässä juoksussa on taloudellisesti, mutta myös ympäristön kannalta edullisin.

Pienkiinteistöihin on saatavissa myös kiinteistökohtaisia kotimaisella bioenergialla toimivia lämmitysratkaisuja, joihin polttoaine tuotetaan metsissä, pelloilla tai soilla. Urjalassa lähellä kirkonkylää olleilta aukkohakkuilta kerättiin talteen myös latvat ja oksat. Niistä tehdään pellettiä. Sen käytössä Ruotsi on Suomea paljon edellä. Ehkä joskus hitaasta kiirehtimisestä on hyötyäkin.


Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.1.2007
Urjalan kulmilta
Painava elämäkerta

Kun kirja painaa 1,8 kiloa, siinä on yli 700 sivua ja sen kirjoittaminen on kestänyt kolme vuotta, on kyseessä tähän mennessä laajin suomalaisen kirjailijan elämäkerta. Olen nyt lukenut kertaalleen Yrjö Varpion Väinö Linnan elämä-teoksen. Muutamaan riviin ei kirjasta voi tehdä sille kokonaisuutena oikeutta tekevää arviointia. Seuraavassa on muutama ensihavainto.

Kirjan otsikkoluvut antavat käsityksen kirjan sisällöstä: Elämäkerran kirjoittamisesta, Yrittäjäsuku, Lapsuus ja poikavuodet, Maailmalle, Sodassa, Esikoisteos, Musta rakkaus, Mäkelän piirissä, Kohti umpikujaa, Sotaromaani, Kirjallinen jatkosota, Käkisaaren isäntä, Pohjantähti-trilogia, Kiistelty kansalliskirjailija, Elämä hakee suuntaa, Mielipidevaikuttaja sekä Sitaattien ja mielikuvien meri. Lisäksi viitteitä ja lähteitä on viitisenkymmentä sivua.

Kirjoittaja toimi kirjallisuuden professorina Tampereen Yliopistossa. Siksi pääpainoa elämäkerrassa on Väinö Linnan kirjoittamisessa ja kirjoissa. Tavalliselle lukijalle ne luvut saattavat paikka paikoin olla raskaita luettavia. Kyllä nekin luvut aukeavat, koska niitä ei ole kirjoitettu vain tieteellisin metodein, vaan ajatellen tavallista lukijaa. Käsitteenä tavallinen lukija on hieman epämääräinen, koska jokaisella lukijalla on oma kokemuspiirinsä, johon hän lukemaansa peilaa, lukee hän sitten elämäkertaa tai kaunokirjallisuutta.

Urjalan merkitys kirjailijan elämään tulee hyvin kattavasti esille. Siihen tulee paljon aiemmin esillä ollutta enemmän lisätietoa mm se, että Linna kirjoitti myös Urjalassa, mutta sen lisäksi myös Punkalaitumella ja Turun liepeillä. Varsinainen uutinen on, että kirjailija suunnitteli omaelämäkerrallista teosta, joka yhdistelisi vapaasti romaanin ja omaelämäkerran elementtejä. Kenties tähän pohdiskeluun häntä johdattelivat myös ne nimikkoseuran tilaisuudet, joissa Linna kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Kuten mainitsin alussa, on lähteitä paljon. Paljon sellaisia katosi savuna ilmaan kirjailijan kuoleman jälkeen. Sanotaan, että se oli kirjailijan toivomus. Varpio kertoo, että vakavan sydänkohtauksen keskellä kirjailija pelkäsi, ettei ehtisi kotiin hävittämään keskeneräisiä ja muita papereita. Joskin hän sitten toteaa hetken päästä, että olisiko hävittäminen sittenkään niin tärkeää.

Linnan teosten lukemisen yksi ongelma tulee moneen kertaan esille elämäkerrassa. Hän kirjoitti niin vahvaa tekstiä, että ihmiset eläytyivät siihen täysillä. Vähitellen teoksia alettiin pitää myös historioina. Kivutta tällaiseen tilanteeseen ei tultu. Tuntematon sotilas aiheutti paljon reaktioita puolesta ja vastaan. Samoin kävi Pohjantähden kanssa. Linna kertookin, kuinka hävyttömiä kirjeitä hän sai. Niissä arvosteltiin kirjailijan kieltä, moraalia, käsityksiä ja kaikkea mahdollista. Varmaan osa palautteesta sattui, mutta osalle hän varmaan hihitteli Vanhalan tapaan ja mietti, ettei noin roisiin kieleen itse pystyisi.

Varpio käy laajasti läpi Linnaan liitettyjä määritelmiä esimerkiksi kansalliskirjailija, työläiskirjailija tai maaseutunaturalisti. Paljon kuvataan tietynlaista vastakkainasettelua Tampereen ja Helsingin ja toisaalta vanhemman polven ja nuorten modernistien kesken. Kannattaa huomata, että Linna oli muuten aika nuori kirjoittaessaan pääteoksensa. Kirjoitustyön raskaudesta kertoo se, että Linna näytti ikäistään vanhemmalta.

Linna sai paljon julkisuutta, pelkäsi sitä alussa ja maksoi omat oppirahansa. Tottui siihen ja nauttikin kiperissä kirjallisuus- ja kulttuuritaisteluissa. Häneltä kysyttiin kantaa moniin asioihin ja
hänellä oli sellainen. Varpio toteaakin ihan lopussa, että Linna oli kirjailijana omaksunut käsityksen, että kirjailijan on hyvä olla yhteiskunnan omatunto. Varpio lisää, että nykytilanteessa kirjallisuus tuskin tarjoaa enää niin mittavia mahdollisuuksia.

Linnan kirjojen suosio perustuu siihen, että niistä voi eri lukukerroilla löytää uusia piirteitä kuten Hannu Raittila, joka pitää Linnaa ei maalaisen vaan kaupunkilaisen mentaliteetin kuvaajana. Linnan teokset kestävät tämänkin luonnehdinnan. Linnan antoi suurelle kansanosalle oman äänen, tavallisille ihmisille, joilla oli omaa tahtoa ja suunnitelmia tai myös niille, jotka ajelehtivat. Nämä ihmiset joutuivat myös osaksi tapahtumia, joiden syntyyn he eivät voineet mitenkään vaikuttaa.

Kannattaa lukea Väinö Linnan elämä. Kerralla siihen ei pysty, muttei tarvitsekaan. Siinä on paljon sulateltavaa ja aineksia pohdintaan. Teosten taustat aukeavat ja elämäkerrasta saa uusia näkökulmia seuraavan Linnan teosten lukukertaan.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.1.2007
Urjalan kulmilta
Hyvää tarvitaan koko vuonna

Hyvää jatkoa! Näin tavataan alkuvuodesta toivottaa. Mikäpäs siinä, hyvää tarvitaan koko vuonna. Vähän aikaa aina alussa huomaa, että vuosiluku aikoo tulla papereihin vanhan mallin mukaan. Kalenterikin pitää vaihtaa. Minulla on siinä vielä liitteenä puhelinmuistio. Tosin kännykässäkin on numeroita muistissa. Joillakin koko kalenteri on kännykässä.

Jokainen uusi vuosi alkaa samalla tavalla. Kun on ilotulituksista päästy alkavat alennusmyynnit eli nykyaikaisesti Ale, Rea på svenska. Sanasta ale, minulle tulee aina mieleen ensimmäisen opettajani Anna-Liisa Närväsen ja hänen Tauno-miehensä poika Ale, ihan kunnon poika. Nimi lienee lyhentymä sanasta Aleksanteri. Karjalassa oli ihmisillä paljon etunimiin liitettyjä lisänimiä tyyliin Mati Anton Taavetti, jos kylässä sattui olemaan paljon samannimisiä.

Keskiviikkoaamuna tekstitelevision uutiset kertoivat, että Muhammed-nimi on syrjäyttänyt yleisyydessä Jarin, Sepon ja Timon. Mahtoiko sittenkään olla väärässä muuan ennustaja, joka veikkasi, että Suomen viimeinen asukas on suomenruotsalainen musliminainen Pohjanmaalla. Hänen nimensä voisi kuitenkin olla Maria, joka edelleen on yleisin tytön nimi.

Urjalan seurakunnan väkilukutilastot julkistettiin eilen. Sen mukaan seurakunnan väkiluku oli vuoden lopussa 5070. Kun sitä vertaa kunnan väkilukuun, niin voi todeta, että noin puolentuhatta ihmistä ei kuulu evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Osa ei kuulu mihinkään, osa on jäsenenä, jossain muussa uskonnollisessa yhteisössä. Urjalassahan on esimerkiksi Jehovan todistajilla kaksi toimipistettä.

Sama tilasto kertoo, että seurakunnan jäsenmäärä on 5162. Vähän aikaan mietitytti, mistä ero jäsenmäärän ja väkimäärän osalta johtuu. Joskus puhuttiin läsnä olevasta ja poissaolevasta väestöstä. Suomessahan seurakuntakin on valittava asuinpaikan mukaan.

Seurakunnastamme erosi 34 henkilöä. Kun liittyjiä oli neljä, tuli tappioksi 30. Nykyisin eroon riittää ilmoitus. Eron syyt voivat olla uskonnollisia tai taloudellisia. Jotkut katsovat, että kirkollisveroa on turha maksaa ja eroavat siksi.

Kun aikanaan pari vuosikymmentä sitten tutkittiin avioerotilastoja, päiviteltiin, että Helsingissä erosi joka kolmas pari. Nyt saisi isokirjaimisen lööpin myös Urjalan luvuista, kun 25 paria vihittiin ja 12 erosi, eikös se ole melkein puolet. Näinkin tilastoja siis voidaan lukea, mutta eihän se ihan oikeasti näin mene. Yllättävää, että 25 parista seitsemän sai siviilivihkimyksen. Seurakunnan tilasto ei kerro sitä, oliko Urjalassa samaa sukupuolta olevien pariskuntien rekisteröintejä

Edelleen pätee, että meillä Urjalassa on kuolleita enemmän kuin syntyneitä. Seurakunnan tilaston mukaan viime vuonna kuoli 61 ja kastettiin 53 lasta. Lukujen suhde on kyllä kaunistunut, joskus ero oli useita kymmeniä. Kuolleiden määrä on vähentynyt.

Muuttoliikkeen luvut kertovat, että yhdeksän ihmistä enemmän muutti Urjalasta pois kuin tuli tänne. Lopulliset ja koko kuntaa koskevat luvut valmistuvat myöhemmin. Silti voi päätellä, että alkuvuoden myönteinen väestökehitys taantui loppuvuodesta. Minussa on sen verran tutkijan vikaa, että kiinnostaisi tietää, miksi ihmiset muuttavat tänne ja täältä pois. Olisihan siinä jollekin opiskelijalle opinnäytetyön paikka. Jos ei tutkita olemme mutu-tiedon(minusta tuntuu) varassa ja luulo ei ole ollenkaan tiedon väärti.

Juutuinpa lukuihin. Alennusmyynnissä luvataan kovat prosentit. Ilmeisesti vielä talvivarusteiden osalta hieman pidätelläänkin lumen toivossa. Toisaalta kauppiaat kertovat, ettei tavaraa voi pitää kauan varastossa ja hyllyillä, koska kevättavarat ovat jo tulossa.

Lukuja tarvitaan myös toisessa alkuvuoden muoti-ilmiössä painonhallinnassa. Monta lupausta lienee tehty tässäkin asiassa. Kursseja ja ihmeaineita on tarjolla. Resepti on kuitenkin yksinkertainen. Syö vähemmän ja liiku enemmän. Tilastollisesti pätevä neuvo, aina ei kuitenkaan helppo pidettävä. Hyvää jatkoa kuitenkin!


Seppo Pirhonen


Menosten kesäjuhla 15.7.3007
Juhlapuhe Seppo Pirhonen

Nykymuotoinen kylätoiminta käynnistyi 30 vuotta sitten. Se alkoi muiden kansanliikkeiden tapaan osin protestina valitsevaa kaupunki- ja keskuskeskeistä kehityssuuntaa vastaan osin oivalluksesta, että omin yhteen kootuin voimin voidaan tehdä paljon kotikylän puolesta.

Urjalassa ensimmäiset kylätoimikunnat syntyivät 1980 alkaessa. Menonen ei ollut aivan ensimmäinen, mutta kärkipäässä. Urjalan-Kylmäkosken kansalaisopisto järjesti sekä Kylmäkoskella että Urjalassa kyläiltoja, joissa toimintaa esteltiin. Meitä oli useimmissa näissä illoissa mukana Aulis Ruuska ja Samuli Pakkanen. Muistan kuinka Hanhisuolla yksi vanhimmista osanottajista tokaisi, että nythän tässä elämä vasta alkaakin.

Urjalassa kylätoimikunnat ovat pysyneet vaihtelevasti hengissä. Kaikki toimivat aluksi rekisteröitymättä. Menosten kylätoimikunta rekisteröityy yhdistykseksi tänä kesänä, koska sen on oltava oikeustoimikelpoinen yhteisö ottaessaan vastuun ainakin aluksi kahdeksi vuodeksi Menosten koulurakennusten ylläpidosta.

Kylätoimikunnista tuli vähitellen myös osin tärkeitä toimijoita kunnan kehittämisessä ja kuntasuunnittelussa. Kylätutkimuksia tehtiin - Menosissa peräti kolme noin viiden vuoden välein. Myös kyläsuunnitelmia laadittiin, koska muutoin ei tahdottu saada rakennuslupia, kun lääni katsoi, että on taajama, jos on viisi rakennusta lähekkäin. Se puolestaan olisi edellyttänyt jo kaavoitusta sen aikaisen käsityksen mukaan.

Kylätoiminnan myötä suhtautuminen maaseutukyliin muuttui vähitellen myönteiseksi. Huomattiin, että kylien talkootyöllä ja kuntien pienellä tuella saatiin merkittäviä asioita aikaan. Kylät eivät vaatineet. Ne tekivät ehdotuksia, mutta antoivat samalla vahvoja näyttöjä siitä, mitä omaehtoisesti yhteistyöllä kyläläisten voimin saadaan aikaan.

Menosissa tämä kaikki merkitsi sitä, että tänne muuttui paljon uusia asukkaita, syntyi lapsia ja koulussa tehtiin peruskorjaus 1986. Tietenkin oli myös niin, että täälläkin joskus oma väki epäili, ettei taida tulla mitään, kun esimerkiksi teknillisen korkeakoulun opiskelijat esittelivät kyläsuunnitelmia, joissa oli ravintola ja muita palveluja. Tarvittiin ulkopuolelta tulleita, jotka oivalsivat kylän mahdollisuudet. Syntyi kahvila-ravintola Sirkkavuori, Maunulan Tilapuoti- nykyisin Cafe Deco, Päivin kudepuoti ja Ojan Riston Autokorjaamo- "Menosten Veho".

Mutta myös kylässä syntymästään saakka tai muutoin pitkään asuneet oivalsivat uusia mahdollisuuksia, esimerkkinä olkoot kyläpaja Menosten puutuote, Japo hevoskärryt, monet hevosalan yritykset jne.

Tonttimaan saanti oli alussa vaikeaa. Keskeinen maanomistaja Maunulan kartano( omistaja Suomen kotieläinjalostusyhdistys) ei myynyt, koska se oli saanut näpeilleen joissakin kaupoissa. Kunta sai vihdoin ostettua tonttialueen, jonka palstoitus valmistui juuri lama-ajan kynnyksellä. Rivitalohankkeelle oli jo yrittäjä, mutta se kaatui rahoitukseen, kun pankinjohtajat sanoivat, että miksi ostaisit Menosista, kun meillä on Kirkonkylässä pankin oma kohde.

Uutta esimerkillistä ajattelua on edustanut asukasosuuskunta meidän Menonen, joka hankki vanhoja asuntoja, korjasi ja myi edelleen. Se ehti myös rakentaa yhden uuden omakotitalon ja toisesta oli jo esisopimus. Kunnanvaltuusto äänesti jo täytetakauksesta, koska ei haluttu vastustajien sanoin "tukea keinotekoisesti koulun ylläpitämistä". Periaatepäätös koulun lakkauttamisesta sai esisopimuksen tehneen lapsiperheen peruuttamaan aikomuksensa.

Nykyinen valtuusto poisti kuntasuunnitelmasta kylien kehittämisen. Linjana näyttää laajemminkin olevan keksittäminen keskustaajamaan tai jopa naapurikuntiin. On syntynyt käsite "kyläpolitikointi", jota ovat lehtihaastatteluissaan tuominneet monet tahot seutujohtajasta ja yrittäjäjärjestön johtohenkilöistä joihinkin kunnallispäättäjiin ja pankinjohtajiin.

Käsitteellä kyläpolitikointi he ilmeisesti tarkoittavat sitä, että kylien puolestapuhujat eivät ymmärtäisi kokonaisuutta. Mutta kysytäänpä näin. Kuinka monta koko kunnan kannalta keskeistä tai keskustaajaman kannalta tärkeä hanketta kylien edustajat ovat kaataneet? Tiettävästi ei yhtään. Päinvastaisia esimerkkejä kyllä on. Ihmetellä täytyy myös niiden kylien edustajien logiikkaa, jotka ovat ryhtyneet keskittäjien myötäjuoksijoiksi.

Urjalassa tarvitaan nyt selkä oivallus siitä, että kokonaisuus on osien summa. Ilman eläviä kyliä ei ole elinvoimaista kuntakeskusta. Kyllien asukkaat tarvitsevat myös vahvan sekä julkisia että yksityisiä palveluja tarjoavan kunta- ja liikekeskuksen. Siksi kylät tarvitsevat päätöksenteossa vahvoja puolustajia, jotka ymmärtävät edelleen myös vahvan kuntakeskuksen kehittämistarpeet.

On tärkeää ymmärtää myös se tosiseikka, että Urjala jatkossa pärjää itsenäisenä kuntana parhaiten. Isomman kunnan osana myös kuntakeskuksesta tulee syrjäkylä, jonka tarpeita ei uudessa keskuksessa ymmärretä. Tästä olemme saaneet esimakua jo röntgenlaitteista käydyssä väännössä. Liitosmiljoonat ovat hetken lämmikettä. Urjalalla ja urjalalaisilla on vahva omanarvontunto ja yhteisöllisyys. Sitä ei pidä nyt vaarantaa Paras-hankkeen ja kuntaliitosten myllerryksessä.

Entäs nyt Menonen? Näin ovat monet kysyneet, kun takana on tappioon päättynyt yli kolmekymmentä vuotta kestänyt taistelu oman kyläkoulun puolesta. Sen verran sitkeähenkinen tuntuu koulu olevan, että lakkautuspäätös pitää tehdä vielä kerran elokuun seitsemäntenä.

Oppilasmäärä oli tulossa aallonpohjaan. Sieltä olisi ollut mahdollista nousta, jos kylää olisi tuettu. Tonttipäivät ja kylän markkinointi antoivat jo hyviä ja lupaavia viitteitä paremmasta. Asukasosuuskunnan hankkeisiin jo viittasin. Toisaalta, jos armonvuoden jälkeen ei olisi ollut riittävästi oppilaita, olisi koettu luonnollinen koulukuolema, jonka kyläläiset olisivat hyväksyneet.

Nyt saatiin täystyrmäys ja on selvää, että se vaikuttaa pitkään varsinkin niihin lukusiin kyläläisiin, jotka omia vaivojaan, jopa varjoaan ja työpanostaan, säästämättä ovat ahertaneet kylän kehittämiseksi, asukkaiden pitämiseksi ja uusien saamiseksi Menosiin ja Urjalaan.

Kunniakkaat 104 kouluvuotta ovat takana. haluan vielä kerran kiittää kaikkia teitä, jotka olette vuosien varrella tukeneet kouluamme monin erin tavoin. Täällä on todella olut upeaa tehdä elämäntyö menoslaisten kanssa.

Elämä jatkuu. Kylää odottavat uudet haasteet, joista ensimmäinen on koulun jääminen kyläläisten käyttöön kylätalona. Päättäkää itse käytättekö kylätalo-nimitystä vai puhutteko edelleen Menosten koulusta, kun tarkoitatte koulumäen rakennuksia.

Toivottavasti hanke onnistuu. Tietenkin on ratkaistava monia käytännön asioita, kuten talonmiehen tehtävät, siivous, avainten käyttö ja varausten vastaanotot sekä riittävät tulot menojen kattamiseksi. Säännöllisen viikoittaisen toiminnan lisäksi koulu voi olla erilaisten perhejuhlien pitopaikka ristiäisistä hautajaisiin. Tässä voisi olla mahdollisuus myös paikalliselle toiselle pitopalveluyritykselle.

Oman kylän kehittäminen on edelleenkin omien asukkaiden varassa. Kirvestä ei kannata heittää kaivoon. Nyt on vielä sitkeämmin näytettävä, että Menosissa on hyvä elää, asua ja yrittää sekä viettää monipuolisesti vapaa-aikaa. On oma museo, uimaranta, venevalkama, pururata, hiihtoladut, monitoimikenttää kesällä ja jääkiekkokaukalo talvisin sekä kansalaisopiston piirit. Vielä on monia ideoita ja ajatuksia, jotka odottavat toteuttamista.

Kun viimeksi olin näissä juhlissa juhlapuhujana 1993, esitin neljä toivomusta kylätoiminnalle: Ensinnäkin: Varautukaa ajoissa tulevaan ennakoikaa uhat ja vaikeudet etukäteen, koska niiden tullessa on usein myöhäistä toimia.
Toiseksi. Uusien asukkaiden saaminen ja kolmanneksi pienyritystoiminnan lisäämisen ja itsensä työllistäminen sekä maatalouden kehittäminen riippumatta silloin vielä edessä olevista EU-ratkaisuista. Neljäntenä toiveena esitin ajatuksen Menosten omasta kyläkirjasta.

Kyläkirja syntyi kylähistoriapiirissä Turkka Elonheimon ja Merja Isotalon johdolla. Koulun satavuotishistoria on toinen kyläkirja. Trilogiasta puuttuu siis vielä yksi osa. Heitän siitä haasteen nyt. Seuraavien vuosien aikana se on mahdollista tehdä keskittyen sodanjälkeiseen aikaan. Lisäksi siihen voi tulla niitä tarinoita, jotka eivät tulleet vielä kahdessa kirjassamme.

Kuten huomaatte, kylätoiminta ei ole pelkkää vuosittain toistuvien tapahtumien järjestämistä. Tarvitaan paljon muutakin. Samalla kun kiitän teitä kaikkia kylän kehittämisessä mukana olevia, toivotan teille menestystä, sitkeyttä, pitkämielisyyttä ja korvenraivaajan peräänantamattomuutta, mutta myös joustavaa oivaltavuutta tehdessänne työtä Menosten ja menoslaisten hyväksi. Pitäkää Menonen elävien kylien joukossa ja eläkää täysillä entiset, nykyiset ja tulevat menoslaiset ja vapaa-ajan asukkaat!


___________________________________________________________

Suomalais-venäläinen Mikael Agricolan muistojuhla Viipurissa 9.6.2007
Aika ennen meitä - Vremena do nas -kirjan julkistaminen
Seppo Pirhonen, Kuolemajärvi -säätiö

Hyvät kuulijat!

Olette varmaan joskus ihmetelleet luonnossa kulkiessanne siellä olevia rakennusten kivijalkoja, metsän keskellä kukkivia omenapuita ja marjapensaita. Joillakin paikoilla on asuintalojen, eläinsuojien ja kellarien jäänteitä. Mistä ne kertovat? Keitä täällä on asunut ennen meitä?

Varsinkin kesäisin täällä liikkuu paljon suomalaisia turisteja. Osa heistä on aika iäkkäitä ja osa nuoria. Miksi ihmeessä he kulkevat täällä? Mitä he etsivät niiltä paikoilta, joilla te nyt asutte ja myös keskeltä nyt asumattomia paikkoja tiettömien taipaleiden takaa?

Tässä lyhyessä teoksessa kerromme siitä ajasta, kun tällä teidän nykyisellä kotiseudullanne asui suomalaisia. Monet teistä paikallisista asukkaista ja paikallishallinnon edustajista ovat pyytäneet meiltä tietoa alueen suomalaisista vaiheista.

Nykyiset täällä olevat asukkaat ovat suhtautuneet ystävällisesti täällä käyneisiin entisiä kotipaikkojaan katsomaan tulleisiin Suomen karjalaisiin. Monet ovat ystävystyneet ja odottavat toistensa näkemistä. Venäläiseen tapaan pöytä on laitettu koreaksi. Usein ei ole ollut edes yhteistä kieltä. Sana sieltä toinen täältä on riittänyt. Joskus on voitu käyttää tulkkia ja on tutustuttu paremmin.

Suomessa on sanonta: "Joka ei tunne historiaa, ei ymmärrä nykypäivää." Täällä Karjalan kannaksella on ollut erilaisia vallanpitäjiä kautta vuosisatojen, novgorodilaisia, ruotsalaisia venäläisiä ja suomalaisia. Vuoteen 1939 näillä alueilla asui kuitenkin kaiken aikaa suomalaisia. Vuosien 1939-1944 sodat hävittivät paljon suomalaista rakennuskantaa. Tilalle tullut neuvostojärjestelmä oli toisenlainen yhteiskuntajärjestelmä kuin täällä oli aiemmin ollut.

Toivottavasti tämä kirjanen auttaa lukijoita tutustumaan tämän alueen historiaan. Kannattaa muistuttaa myös siitä, että käsitykset menneestä poikkeavat sen mukaan, ketkä historiaa tutkivat ja kirjoittavat sekä milloin historiaa kirjoitetaan. Niinpä suomalainen, neuvostoliittolainen tai venäläinen historia voivat olla erilaisia. Joskus tavallisen kansalaisen näkemys ja kokemus voi olla erilainen kuin vallanpitäjän.

Toivottavasti tämä kirjanen samalla tuo meitä lähemmäksi toisiamme. Kansainvälistyvässä maailmassa on hyvä tuntea naapurinsa. Kirjasen on kustantanut Kuolemajärvi-säätiö, joka vaali täällä ennen asuneiden karjalaisten kotiseudun muistoa ja kulttuuria. Taloudellisesti hanketta on tukenut Mikael Agricolan juhlavuoden hanke. Tekstin venäjäksi on kääntänyt Ljudmila Volosatova.

Pyydän teitä vastaanottamaan kirjasemme koulujen ja kirjastojen käyttöön ensisijaisesti entisen Kuolemajärven (Krasnaja Dolinan) alueella Koiviston, Primorskin kaupungissa. Toivon kirjasen herättävän mielenkiintoa suomalaisaikaan ja myös Mikael Agricolan elämäntyöhön.

______________________________________________________________________
Rovastikuntapäivät Urjalassa
palmusunnuntaina 1.4.2007
Agricolan jalanjäljillä
Seppo Pirhonen


Mikael Agricola kuuluu niihin suomalaisiin merkkihenkilöihin, joiden muistopäivää vietetään hänen kuolinpäivänään, koska syntymäpäivää ei tiedetä. Kuolinpäivä tiedetään ja myös paikka, jossa hänet todettiin kuolleeksi. Tarkalleen toisena pääsiäispäivänä 9.4. on kulunut 450 vuotta uskonpuhdistajamme kuolemasta. Syntymävuosi on 1510 tai pari vuotta aiemmin. Sukunimensä hän sai Viipurissa koulussa isänsä mukaan, joka oli maanviljelijä. Etunimi tuli synnyinpitäjän Pernajan kirkon suojeluspyhimyksen Mikaelin mukaan.

Tämän maallikkopuheenvuoron aiheena on "Agricolan jalanjäljillä". Ulottuivatko ne aivan oikeasti myös tänne Urjalaan? Kysymykseen vastaan puheenvuoroni lopussa. Ehkä ennen sitä selviää myös todennäköinen syy siihen, miksi olen tällä paikalla.

Milloinka ensimmäisen kerran kohtasin Agricolan? Siitä minulla ei ole tarkkaa mielikuvaa. Jotkut teistä varmaan muistavat, että joidenkin koulujen muotokuvakokoelmaan Agricola saattoi kuulua Uuno Cygnaeuksen ja J L Runebergin ohella. Ainakin Menosten koulumuseossa heidän kuvansa ovat ja ovat päätyneet sinne jostakin Urjalan koulusta.

Historiasta olen aina olut kiinnostunut. Tarkistin varta vasten, että ainakaan lukion historiankirjassa ei Agricolasta paljon puhuttu. Lehtori Liisa Ääri kyllä hänet toi varmasti esiin kuten ensimmäisen suomenkielisen lehden toimittajan, Tyrväällä syntyneen ja Pöytyällä kirkkoherrana toimineen Antti Litzeliuksen. Myös toinen oppikoulunaikainen historian lehtori oli varsinaissuomalainen Hannele Laakio.

Kun päädyin opiskelemaan opettajaksi Turun väliaikaiseen opettajakorkeakouluun(va:na jo 25 vuotta), tuli Agricola esiin historiasta. Ylioppilaskunnan vuosipäivä oli nimittäin Agricolan päivänä ja niinpä komeana kulkueena liput liehuen marssimme Nummenmäeltä tuomiokirkon eteen Oskari Jauhiaisen muovaamalle Agricolan patsaalle. Puhe pidettiin ja seppele laskettiin.

Suomen kielen opintoihin kuului tutustuminen vanhaan kirjasuomeen ainakin Martti Rapolan lukemiston pohjalta. Sieltä tulivat tutuiksi ABC-kirjan nimiösivu ja Rukouskirjan varsin käytännönläheiset ohjeet eri elämänaloille.

Seuraavaksi Agricola tuli vastaan harrastuksen kautta. Isäni oli syntynyt Kuolemajärvellä, menetetyssä Karjalassa. Kuolemajärveläiset tulivat talvisodan alkaessa evakkoon tänne Urjalaan ja Koijärvelle. Lomalla käydessään isäni tapasi urjalalaisen äitini. Niinpä he avioiduttuaan jäivät tänne. Pääosa kuolemajärveläisistä sijoitettiin Turun ympäristöön ja tänne Urjalaan tulivat muolaalaiset.

Talousneuvos Tatu Muurinen minut houkutteli tekemään juttua lehteen Kuolemajävi-juhlista. Vuodesta 1982 olen kuulunut Kuolemajärvi-säätiön hallitukseen. Vastuullani on Kuolemajärveläinen lehden toimittaminen, kotisivujen ja kuva-arkiston ylläpito ja pitäjäjuhlien juontaminen.

Mikael Agricola kuoli Kuolemajärvellä palatessaan rauhanneuvotteluista. Jotkut ovat arvelleet, että pitäjän varsin synkähköltä kuulostava nimi johtuisi Agricolan kuolemasta. Pitäjän nimi on kuitenkin vanhempaa perua. Ruotsalainen sotaväki ylitti järveä lautoilla ja äkillisesti noussut myrsky upotti heidät. Venäläisistä pitäjän nimi kuulostaa äänteellisesti kauniilta. Nimi on säilynyt pitäjän rautatieaseman nimenä, vaikka kaikki Leningradin alueen nimet muutettiin 1940-luvun lopulla venäläisiksi. Itse järvestä tuli Pieonerskoje ozero - Pioneerijärvi, kirkkomaalla toimivan leirin mukaan. Suurin taajama entinen Akkala on Kranaja Dolina, punainen laakso.

Vuonna 1900 heinäkuussa oli Koiviston nuorisoseura pystyttänyt, hiekkarannoistaan ja lentohiekastaan kuulun, Muurilan kylän, Kyrönniemeen uskonpuhdistajan kuolinpaikalle muistokiven. Ennen hankkeeseen ryhtymistä nuorisoseuran puuhamies opettaja K.K.Talvisen tiedusteli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta, että kuoliko Agricola varmasti Kuolemajärvellä. Saatuaan myöntävän vastuksen pantiin toimeksi.

Agricolaa piispanvirassa seuranneen Paavali Juustenin piispankronikan mukaan Agricolan kuolinpaikkana on pidetty silloisen Uudenkirkon, sittemmin Kuolemajärven pitäjän Kyrönniemeä. Kronikka on laadittu 1560- tai 1570-luvulla. Erich Tegell on kirjannut vuonna 1622 ilmestyneeseen Konung Gustaffs Historiaan kuolinpaikasta "Eurepen kylässä". Kari Tarkiainen löytämässä ruotsalaisessa diplomaattiraportissa mainitaan myös "på vägen wti en by i Eurapä benämndh Seivaste" suomennettuna: "tiellä Äyräpäässä kylässä nimellä Seivästö".

Äyräpää oli Pähkinäsaaren rauhassa Suomen puolella ensimmäinen kihlakunta ja käsitti alueet Terijoelta Heinjoelle, Muolaaseen ja Vuokselaan saakka. Seivästö ja Kyrönniemi ovat lähekkäin Suomenlahden rannalla. Kuolemajärvellä on pitkään perimätietona pidetty kuolinpaikkana Kyrönniemeä Suomen lahden jäätien varressa.

Sodan aikana muistomerkki rauta-aitoineen ja perustuksineen tuhoutui. Sodan jälkeen alue oli suljettua sotilasaluetta, koska lähellä sijaitsi rakettitehdas, joka Neuvostoliiton myötä lakkasi toimimasta. Tehtaan loppumista edesauttoi jonkinlainen onnettomuus.

1990-luvun alussa varsinaisen muistokiven löysi paikallinen lähihistoriasta kiinnostunut henkilö. Jonkin talon porraskivenä ollutta kivipaatta luultiin Kuolemajärven perustajan muistokiveksi. Säätiömme edustajien vierailun jälkeen he saivat tietää, mistä oli kysymys. Halusimme saada merkin paikalleen, mutta sitä ennen toteutettiin kirkon ja sankarihaudan muistomerkit.

Kun menetetyn pitäjän vaiheista kertova kuvateos "Taas tulloo itku" päätyi Karjalassa kesiään viettävän Moskovan tiedeakatemian jäsenen Vladimir N Smirnovin käsiin, alkoi tapahtua. Hän ryhtyi toimeen ottaen yhteyksiä sekä Venäjälle ja Suomeen. Kolmessa kuukaudessa patsas oli entisellä paikallaan, hyvin perustettuna ja vanhan mallin mukaisella taotulla rauta-aidalla varustettuna. Aidan kylkeen oli laitettu kyltti, jossa oli venäjäksi sama teksti kuin kivipaadessa:

TÄSSÄ PAIKASSA KUOLI
MIKAEL AGRICOLA
SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN
ISÄ 9.P. HUHTIKUUTA 1557

KOIVISTON NUORISOSEURAN TOIMESTA
V.1900

Juhannuksen aatonaattona vuonna 2000 osallistuin muistopatsaan paljastusjuhlaan, siis melko tarkasti sata vuotta ensimmäisestä paljastusjuhlasta. Paljon puheita pidettiin. Erityisesti jäi mieleen Viipurin luterilaisen seurakunnan kuoro Cantica, joka lauloi latinankielisen hymnin sekä suomeksi virret Soi kunniaksi Luojan ja Maa on niin kaunis. Se oli vaikuttavaa ja lähtemättömästi mieleeni.

Voisin melkein väittää melko perustellusti, että tästä venäläisestä kulttuuriteosta käynnistyi suomalais-venäläisten seminaarien kautta tapahtumasarja, joka on johtanut siihen, että nyt vietämme Agricolan juhlavuotta.

Agricola oli palaamassa rauhanneuvotteluista, joita käytiin sekä Moskovassa että Novgorodissa. Niissä kummassakin olen käynyt itsekin. Novgorodissa olin Urjalan nuorisoittokunnan mukana nuorisofestivaaleilla soittamassa tuhansiin nousseelle yleisölle. Moskovassa kävin toimiessani Suomenmaan eduskuntatoimittajana.

Agricola nimettiin rauhanneuvottelijaksi, koska toimi Turun piispana. Marraskuussa hän hyvästeli kuusivuotiaan poikansa Christianin ja Birgitta-vaimonsa. Tammikuussa he lähtivät Viipurista sadan hengen joukkona kohti rajaa hevospelillä matkustaen.

Agricola tapasi ilmeisesti kahdesti Iivana IV Julman. Tämä ei halunnut tunnustaa Kustaa Vaasa arvoisekseen, koska ei pitänyt tätä perinnöllisenä kuninkaana. Erittäin mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen päädyttiin pitämään Pähkinäsaaren rauhan raja voimassa ja rauha solmittiin 40 vuodeksi. Pähkinäsaaren rauha oli solmittu "ikuisiksi ajoiksi", venäläiseen tapaan ristiä suudellen. Tsaari halusi, että sopimus vahvistetaan vielä Novgorodissa, kuten on tehty aiemminkin. Eikä rauha tosin nytkään kauan kestänyt. Ryöstö- ja hävitysretkiä tehtiin puolin ja toisin ja sodan seurasivat toisiaan.

Ehkä liian vähälle huomiolle on jäänyt, että tämän rauhanneuvotteluprosessiin seurauksena Kustaa Vaasa teki Suomesta herttuakunnan, Ajatuksena oli se, että se olisi vastapari Novgorodin ruhtinaskunnalle.

Paluumatka sujui vauhdikkaasti sekä Moskovasta Novgorodiin että sieltä Suomeen. Rajalla seurue päätti oikaista rannikkoa seuraten. Myöhään illalla Agricola kuoli ilmeisesti äkilliseen sairaskohtaukseen noin 47-vuotiaana. Hänellä oli ollut joitakin terveysongelmia aiemmin. Hänet haudattiin Viipuriin 12. huhtikuuta 1557.

Ensi kesäkuussa pidetään Kuolemajärven Seivästöllä ja Muurilan Kyrönniemessä suomalaisten ja venäläisten yhteiset juhlat. Kyrönniemessä on tarkoituksena luovuttaa paikallisia kouluja ja kirjastoja sekä alueen suomalaisesta historiasta kiinnostuneille, venäjäksi käännettävä, kirjoittamani kirjanen, joka kertoo alueen suomalaishistoriasta. Työnimenä on: Aika ennen meitä, Vremja do nas. Lähtekääpä juhliin mukaan.

Olemme nyt seuranneet Agricolan jalanjälkiä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Entä ehtikö hän käydä myös Urjalassa? Olisi melkoinen uutinen, jos joku voisi vahvistaa näin tapahtuneen. Agricola teki paljon tarkastusmatkoja toimiessaan Turun piispana. Teologian tohtori Jyrki Kuusela on selvittänyt, että Pernajan, Viipurin, Turun ja Kuolemajärven lisäksi 55 paikkakuntaa liittyy todistettavasti hänen elämäänsä, toimintaansa ja elantoonsa. Näiden joukossa, tästä rovastikunnasta, Urjala, Sääksmäki ja Akaa maksoivat hänelle piispankymmenysosuuksia.

Lisäksi silloisesta luetteloidusta 120 seura- ja anneksikunnasta on vielä 44 sellaista paikkakuntaa, joilla piispa on saattanut liikenneyhteyksien tai muiden syiden perusteella käydä tai oleskella. Yhteensä se on siis 80 prosenttia kaikista silloisista seurakunnista. Sääksmäen Lahisissa hän oli 14.6.1549 tekemässä perunkirjoitusta. Mainittakoon, että hänen edeltäjänsä Turun piispana Martti Skytte oli Sääksmäen kihlakunnantuomarin poika.

Jätti hän jalanjälkensä tänne tai ei, niin merkittävämpää on se mitä hän sai aikaan. Loi kirjakielen, teki aapisen, rukouskirjan, käänsi Uuden Testamentin, alkoi juurruttaa uutta uskoa rauhallisesti ja kärsivällisesti. Hän antoi myös mallin siitä, että opiskelu kannattaa. Saksan opiskeluajasta ja hänen kirjakokoelmistaan saa hyvää lisätietoa Simo Heinisen kirjasta Mikael Agricola, elämä ja teokset.

Vuoden teema: oma kieli - oma mieli kiteyttää monet tärkeät asiat. Ensin kuulen, sitten toistan, puhun, ajattelen ja kirjoitan. Agricola kehotti myös rukoilemaan. Hänen sanojaan mukaillen voimme olla myös varmoja siitä, että Taivaan isä kuulee ja ymmärtää myös meidän suomeamme, äidinkieltämme.