Urjalan kulmilta 2013

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012


20.12.13 Kertomus ja satuja
13.12.13 Mitä on laitoshoito?
6.12.13 Hyvä koulutus on perusoikeus
29.11.13 Vastaanotolla varrotessa
22.11.13 Missä olit silloin, kun…
15.11.13 Lehdet ja kirjat murrosvaiheessa
08.11.13 Vanhempana huolestuisin…
01.11.13 Veronkorotus ei korvaa valtion leikkuria
25.10.13 Luettava ja kuunneltava murrekirja
18.10.13 Talvirenkaisiin
11.10.13 Nuutajärven kaupasta
4.10.13 Tunnustusta Pentinkulmalle
27.9.13 Nyt on aika vaikuttaa
20.9.13 Historian lumoissa
13.9.13 Unohdettu taitaja pääsi esille
6.9.13 Hakusessa
30.8.13 Harrastaa voi, jos haluaa
23.8.13 Metsästyskausi on alkanut
16.8.13 Akaan Opisto liipasimella
9.8.13 Koulutie kutsuu
2.8.13 Otsikossa syrjäläisiä ja silmäntekeviä
26.7.13 Sahalla töissä
19.7.13 Puhtaat vedet yhteinen asia
12.7.13 Kylät muuttuvat
5.7.13 Mökkiläisen kirja on jaettu
28.6.13 Rivit kertovat tarinan
21.6.13 Vihta lentää
14.6.13 Kuinka meidän täällä käy?
7.6.13 Mistä rahat yhtenäiskouluun?
1.6.13 Jo joutuu
24.5.13 Ammattitutkinnolla töihin
17.5.13 Passilla maailmalle
3.5.13 Urjala kauppaa Huuhaata
26.4.13 Suomalaisen työn aika
19.4.13 Helyä muistellessa
12.4.13 Yhteisövero ja lasipommi
5.4.13 Kätevä se on
29.3.13 Lähtö ja …
22.3.13 Sote-ehdotuksia lukiessa
15.3.13 Vastuuvapaus
08.3.13 Vauhdikasta kaupankäyntiä
01.3.13 Harmittava pronssisija
22.2.13 Tiedonhankintataitoja kohennetaan
15.2.13 Minne menisin?
08.2.13 ”Kun joku joskus kävis”
01.2.13 ”Eiks täällä  ole mitään syötävää?”
25.1.13 Kyliltä kuuluu
18.1.13 Valtuusto on pitänyt kokouksen
11.1.13 Päättäjillä työntäyteinen kausi
04.1.13 Ajattele, oivalla ja toimi


                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            20.12.2013
Urjalan kulmilta
Kertomus ja satuja

Oli kiva mennä valmiiseen kuusijuhlaan, kun tähän asti on joka vuosi itse ollut niitä järjestämässä. Tämä kuusijuhla oli Säätiötalossa ja sen järjestivät yhteisesti Halkivahan, Nuutajärven ja Urjalankylän koulut. Se olikin ilmeisesti näiden koulujen viimeinen joulujuhla, sillä Urjalan valtuusto on päättänyt lakkauttaa koulut. Valtuusto uskoi satuun, jonka mukaan säästöä tulee 600 000 euroa.

Sali oli täynnä väkeä ja vieruskaveri totesikin, että jatkossakin juhlat ovat suuria, kun näiden koulujen oppilaat menevät Kirkonkylään. Ohjelma oli hyvin valmisteltu ja harjoiteltu. Kaikesta ei kuitenkaan salin peräpäähän saanut selvää, koska käytössä ei ollut mikrofoneja. Lisäksi suuressa yleisöjoukossa on aina äänekästä pientä väkeä, joka ei jaksa ohjelmaa seurata.

Monena vuonna oma joulutunnelma on syntynyt juhlia valmistellessa tai juhlan aikana. Se syntyy jostakin pienestä asiasta ja kantaa aina jouluun asti. Joskus se voi tulla myös kirkossa järjestetyistä joululaulutapahtumista tai kynttilöiden sytyttämisestä haudoille.

Tänä vuonna joulutunnelma syttyi autossa keskiviikkona palatessani iäkkään äitini kanssa Tampereelta, jossa hän oli kaihileikkauksessa. Matkalla juttelimme joulusta ja radiosta tuli joululauluja. Äiti ryhtyi laulamaan radiosta kuulunutta kappaletta ”En etsi valtaa loistoa” . Siinä syntyi tämän vuoden joulumieli.

Jouluun liittyi peruskertomus ja monenlaisia satuja. Hallitsevaksi on tullut satu joulupukista. Lapsuuden joulupukki  ei ollut punanuttuinen, vaan karvanuttu, jolla oli isän turkki väärinpäin. Samaan satuun kuuluvat tontut, jotka aikanaan vahtivat ahkerasti lasten tekemisiä. Ne veivät myös joulupukille kirjoitetun kirjelappusen ulko-oven vuorilaudan välistä. Joskus kesällä kirje kylä saattoi löytyä keittiön kaapin takaa. Silloin ei itse enää uskottu pukkiin, mutta pikkuveljen takia satua pidettiin yllä.

Joulu on iloinen juhla ja pienten lasten ilo on aidointa. Jännittävin hetki on lahjojen saaminen ja avaaminen. Näyttää hetki jännittävän vähän isompiakin lapsia. Kaikilla perheillä on omat joulutapansa, jotka siirtyvät lasten perheisiin.

Uusia perinteitä ovat televisio-ohjelmat. Joulupukin kuuma linja tulee aattona. Samoin tarina lumiukosta ja muita piirrettyjä ja elokuvia. Jos teiltä on jäänyt aiemmin katsomatta Kuusivarkaat, niin kannattaa katsoa. Koskettava kertomus maaseudun elämästä.

Tänä vuonna joulurauhan julistaa uusi kasvo Mika Akkanen. Uskon tuttavani selviytyvän hyvin tehtävästä.  Kaupat sulkeutuvat ja monissa kodeissa rauhoittuminen jouluun alkaa seuraamalla telkkarista Turun tapahtumaa.  Sen jälkeen syömme joulupuuron ja nautimme Lauran tekemistä karjalanpiirakoista.

Joulun peruskertomus on Jeesuksen syntymä. Siitä tapahtumasta syntyi kristinusko. Tämä uskonto on ollut länsimäisen sivistyksen ja kulttuurin perusta merkittävältä osaltaan. Silti sitä jotenkin aina tunnutaan kammettavan sivuun, kun puhutaan eurooppalaisista arvoista. Uskonto ei pidetä yleisenä vaan henkilökohtaisena ja vielä siten, että jokainen saa melko vapaasti päättää mihin uskoo ja mihin ei. Kuvaavaa on, että jouluaatosta on tullut kirkoissakin merkittävämpi kuin joulupäivästä.  Joka tapauksessa väkeä kokoontuu tilaisuuksiin kuulemaan tuttua kertomusta. Se antaa turvallisuutta ja rauhoittaa.

Iloista joulua kaikille!

Seppo Pirhonen

___________________________________________
                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            13.12.2013
Urjalan kulmilta
Mitä on laitoshoito?

Seurasin keskiviikkona televisiosta eduskunnassa käytyä keskustelua rakennepaketista. Siinähän kävi niin kuin kuuluisassa Parkinsonin laissa. Keskustelu keskittyi kokonaisuuden sijasta vanhusten laitospaikkojen määrästä kinastelemiseen.

Tyypillisin esimerkki tästä mainitusta laista on, että valtuuston päättäessä viiden miljoonan investoinnista keskustelee se eniten siihen sisältyvästä 500 euron pyörätelineestä.  Kyseessä on Parkinsonin seitsemäs laki: ”Investointia edeltävän päätöksentekoprosessin perusteellisuus on kääntäen verrannollinen investoinnin kustannuksiin.”

Nämä Parkinsonin lait eivät ole yhtä tunnettuja kuin Murphyn laki. Tämä laki lyhennettynä kuuluu, että jos jokin asia voi mennä pieleen se menee pieleen. Kerrottakoon tässä myös ne muut Parkinsonin lait: 1 Työ pyrkii täyttämään kaiken sille varatun ajan. 2. Menot pyrkivät nousemaan tulojen tasolle. 3. Ekspansio(laajeneminen) merkitsee monimutkaistumista, monimutkaistuminen haavoittuvuutta ja haavoittuvuus rappeutumista. 4. Työntekijämäärä byrokratiassa pyrkii kasvamaan työmäärästä riippumatta ja suorittavien työntekijöiden määrä ei. 5. Viivytys on torjuntataistelun tappavin muoto. 6. Tieteenhaaran kehitys on kääntäen verrannollinen sitä käsittelevien julkaisujen lukumäärään.

Ymmärrän kansanedustajia. Hallituksen rakennepaketissa on yli 30 sivua ja liitteitä on yli sata sivua. Melko monessa kohdassa mainitaan, että selvitetään, valmistellaan ja annetaan esitys myöhemmin.

He siis puhuivat paljon vanhustenhoidon laitospaikkojen vähentämisestä ja painopisteen siirtämisestä kotihoitoon ja avopalveluihin. Keskustelusta sai sen kuvan, että laitospaikka on jotakin huonoa ja ei toivottavaa.

Illalla puolueen puheenjohtajien tentissä selvisikin sitten se, että laitospaikoilla tarkoitetaan ensisijaisesti terveyskeskuksen vuodeosastoja. Halutaan sellaiset hoitoketjut, että potilas on oikeassa paikassa.

Nyt tullaan tässä jutussa Urjalaan. Vuonna 1997 täällä laadittiin vanhuspoliittinen suunnitelma, jonka tavoitevuosi oli 2030. Siinä keskeistä olivat hoidon portaat entisen viiden sijasta niitä oli kymmenen: tukipalvelut, kotihoito, palveluasuminen, palveluasumisen yövalvonta, omaishoito, vanhainkoti/pitkäaikaissairaat, vainhainkoti/dementia, vuodeosasto, erikoissairaanhoito aluesairaaloissa ja erikoissairaanhoito toimenpidekeskeisesti keskussairaaloissa.

Suunnitelman toteutuksessa näkyvin muutos oli Rekonlinnan rakentaminen ja vanhainkodin uudistaminen ja palvelutalojen rakentaminen. Vähitellen pyrittiin kasvattamaan kotipalvelun henkilökuntamäärää ja heidän ensisijaisia tehtäviensä kohdentamista. Olen varma, että tuolla suunnitelmalla otettiin aimo harppaus eteenpäin Urjalan vanhustenhoidossa.

Nykyisin Urjalan vanhustenhuollosta päättää Akaan kaupunki isäntäkuntana. Osa Urjalan hoitoportaista ja hoitokäytänteistä siirtyi henkilöstön mukana sinne. Osassa taas on otettu käyttöön aiempia Toijalan käytänteitä. Suuri asia, jonka päättäjien on lähiaikoina ratkaistava on dementiahoidon tarpeen kasvu.

Kun keskusteluissa joku leimataan kuten nyt näyttää tehdyn ”laitoshoidon” osalta ikään kuin huonoksi, on syytä todeta, että Urjalan laitoksissa asiakaita eli vanhuksia hoidetaan pääsääntöisesti todella hyvin.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            6.12.2013
Urjalan kulmilta
Hyvä koulutus on perusoikeus

Koulutus on parasta, mitä isänmaa voi lapsilleen antaa. Näin voi sanoa, vaikka Suomi antaa kansalaisilleen myös monia muita tärkeitä asioita, joista halutaan pitää kiinni, vaikka hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita murennetaankin.

Nykyinen koulujärjestelmä syntyi pitkällisen valmistelun ja väännön tuloksena. Urjalassa peruskouluun siirryttiin 1976. Siirto tapahtui vähitellen porrastetusti. Sitä ennen meillä oli kaksijakoinen koulujärjestelmä, jossa ikäluokka neljännellä luokalla jakaantui oppikouluun meneviin ja kansakoulusta kansalaiskouluun jatkaviin.

Urjalassa kannatusyhdistyksen ylläpitämä keskikoulu aloitti 1945. Viisikymmenluvun lopulta ja eritoten 1960-luvulla yhä suurempi osa halusi päästä oppikouluun. Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat 1964. Koulussa oli lukukausimaksu ja koulukyydit sekä oppikirjat maksettiin itse. Kaikilla halukkailla ei olut mahdollisuutta kouluttautua.  Kansalaiskoulu oli tosin paljon parempi koulu kuin mitä sitä yleisesti on arvostettu.

Peruskoulun myötä koko ikäluokka sai yhtenäisen yhdeksänvuotisen koulutuksen ilmaiseksi. Peruskoulun jälkeen nuorisoasteella jakaudutaan lukioon ja ammattikouluihin. Kumpaakin kautta on ollut mahdollista jatkaa opintoja aina korkeakouluihin asti.

Nyt lukio- ja ammattikouluverkkoa aiotaan supistaa. Hallitus vahvisti jo hallitusohjelmaan sisältyneen pyrkimyksen rakennepaketissaan. Naapurissamme Akaa yhdistää Toijalan ja Viialan lukiot. Valkeakoski kaavaili jo rakentaessaan nykyistä lukiokampustaan, että oppilaita tulevaisuudessa tulee Urjalasta saakka. Lounais-Hämeessä on pyrkimyksiä yhdistää ammattikoulu ja lukiot.

Urjalalle oman lukion menettäminen olisi iso takaisku koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. Nykyisin lukiokustannuksemme eivät ole järin suuret, kun lukiolla ja yläkoululla on paljon yhteisiä opettajia. Vuosiluokat ovat pienentyneet, kun ikäluokat ovat pienentyneet ja ammatillisen koulutuksen vetovoiman on kasvanut.

Lukiovertailuissa lukiomme on pärjännyt hyvin. Ei ole myöskään osoitettu, että pienet lukiot pärjäsivät isoja heikommin. Viimeksi tehdyssä selvityksessä kärjessä olivat nimenomaan pienet lukiot.

Nyt Pisa-tulosten jälkeen ollaan huolestuneita. Opettajat, kouluväki ja monet vanhemmat ovat jo pitkään olleet huolissaan koulujen resurssien vähentämisestä. Se näkyy nyt koulutuloksissa. Sama kehitys näyttää jatkuvan. Oppivelvollisuusikää aiotaan nostaa, mutta rahaa ei annettaisi enää ilmaisiin oppimateriaaleihin.

Oppimistuloksiin vaikuttaa edelleen oppilaiden kotitausta jopa lievästi lisääntyneesti. Huono-osaisuuden periytyminen tuntuu. Silti alueelliset erot eivät ole lisääntyneet ja myös sukupuolten erot ovat päänlinjoiltaan entiset.

Keskeisin  oppilaan tuloksiin vaikuttava asia on motivaatio eli oppimishalu. Jos ei haluta, ei pysty ja antaa periksi. Tässä suhteessa suomalaisessa koulussa on varmasti eniten tehtävissä. Koulutuksen pitää seurata aikaa ja ennakoida tulevaisuutta. Oppisisältöjä pitää karsia. Työtä pitää oppia tekemään koulussa, jos sitä ei muualla opita.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Seppo Pirhonen

________________________________


                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            29.11.2013
Urjalan kulmilta
Vastaanotolla varrotessa

Kävin keskiviikkona Valkeakosken aluesairaalassa erikoislääkärin vastaanotolla. Pääoven päällä luki kyllä isoin kirjaimin Valkeakosken sairaala. Menin hyvissä ajoin ja ilmoittauduin automaatilla näyttämällä ajokortista viivakoodia. Oikeat olivat tiedot ja vuoronumerolappu tulostui ja siinä kehotettiin jäädä odottamaan sisään kutsua.

Edelläni oli yksi odottaja ja hetken päästä tuli yksi lisää. Aikaa kului, eikä ketään kutsuttu sisälle. Uusin tulokas tarvitsi hieman apua ilmoittautuessa ja kävin häntä neuvomassa. Hetken päästä jo aiemmin paikalla ollutkin ryhtyi puhumaan ja kertoi jo odottaneessa lähes tunnin.

Aika pian sen jälkeen hän pääsikin vastaanotolle ja samassa paikalle tuli taas uusi asiakas, niin kai nykyisin potilaita kutsutaan. Siinä odotellessa aika kului kyllä hyvin, sillä 94-vuotias  odottaja oli puhelias, vaikka oli huonokuuluinen. Muuten hän näytti hyväkuntoiselta.

Noin 40 minuutin kuluttua ilmoitetusta ajasta pääsin lääkärin puheille ja siellä toimenpiteet sujuivat nopeasti. Sen jälkeen piti odotella vielä puolisen tuntia odotustilassa ennen kuin antoivat luvan lähteä.

Iäkäs asiakas pääsi sisään ja tuli iloisena pois, koska epäilys pahemmasta vaivasta olikin osoittautunut vääräksi hälytykseksi. Yksi uusi asiakas oli tullut lisää. Odotellessani ehdin tutustua paikan lehtivalikoimaan. Lääkärin vastaanotolla kaksi vuotta vanhatkin lehdet ovat luettavaa.

Tällä kertaa löytyi valikoimasta jopa kaksi tämän vuoden marraskuussa ilmestynyttä lehteä. Toinen oli lähinnä muotiin keskittynyt ja toinen kuntien asioihin keskittyvä lehti. Monet nuoremmista odottajista eivät taida olla lehdistä kiinnostuneita. He näyttävät keskittyneesti näpräilevän kännykkäänsä. No niillähän voi lukaista lehtiä, pyöriä muutenkin netissä tai tekstailla kaverien kanssa tai pelata jotakin peliä.

Ehdin jossakin vaiheessa pohtia siellä sairaalaympäristössä viime aikoina tehtyjä tutkimuksia. Nyt on nimittäin todettu, että istuminen on hengenvaarallista. Suomalaiset istuvat liikaa ja liian pitkiä aikoja. Tämä varmaan pitää paikkansa ja siksi kehotetaankin, että osa päivästä pitäisi seisoakin. Varmaan löytyy tutkimustuloksia ja ainakin kaupan myyjät tietävät kokemuksesta, että seisominenkin ottaa jalkojen päälle ja rasittaa selkää.

Toinen mielenkiintoinen tutkimus koski lihavuutta. Sen mukaan syrjemmällä keskustoista asuvat ihmiset ovat lihavampia. Olisikohan tässä nyt se vipu, joka pysäyttää kuntauudistuksen tai antaa sillä lisävauhtia. Asun nyt noin kolmen kilometrin päästä keskustasta, mutta, jos Urjala liitetään Akaaseen matka kymmenkertaistuu ja, jos uusi kuntakeskus on Valkeakoskella, tulee matkaa lähes 50 km.  Tässä on siis vaara, että lisäkilot uhkaavat meitä kaikkia urjalalaisia. Ilmeisesti siksi virkamiehet ja muutamat poliitikotkin ovat kautta aikojen halunneet tyhjentää kyliä ja syrjäseutuja ja kehottaneet muuttamaan keskustoihin, jotta väki ei lihoisi. Heillä on siis olut jotakin salattua tietoa, joka nyt vasta paljastui kaikelle kansalle.

Tietenkin joitakin lukijoita kiinnostaa, miksi siellä lääkärin vastaanotolla kävin. Kyse ei liene varsinaisesta sairaudesta, vaikka se aika yleistä onkin. Jotkut muut saattavat jopa saada mustelmia tämän takia, jos puoliso viettää yönsä samassa sängyssä. Kuorsaamistani siis yritetään hillitä lääketieteen keinoin.  Saapa nähdä, kuinka käy.

Seppo Pirhonen

____________________  
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            22.11.2013
Urjalan kulmilta
Missä olit silloin, kun…

Joskus kysytään, missä olit silloin. Luulen, että aika monelle vanhemmalle ihmiselle on jäänyt mieleen päivä tasan 50 vuotta sitten. Silloin murhattiin Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy. Missä olit silloin?

Itse olin kotona Kampparinkulmalla. Oli perjantai-ilta. Isä ja äiti olivat tehneet ilta-askareensa navetassa ja tallissa. Oli syöty ja öljylamppu valaisi keittiötä, jossa ei siis ollut tuolloin vielä sähköä. Kuunneltiin radiota.  Radiokanavia oli kaksi yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. Sieltä tuli senaikainen eräänlainen nuorten ohjelma Kaleidoskooppi, jossa esitettiin kevyttä musiikkia.

Yhtäkkiä  kuuluttaja keskeytti  Kaleidoskoopin ja sanoi, että nyt seuraa ylimääräinen uutislähetys. Hetken  rahinan jälkeen kuuluttaja toisti asian ja kertoi, että ylimääräinen uutislähetys tulee STT:sta eli Suomen tietotoimistosta. Lähetys keskeytyi 21.48. Uutinen oli lyhyt ja siinä kerrottiin vain, että Yhdysvaltain presidenttiä on ammuttu Dallasissa Texasissa ja että hän kuoli sairaalassa laukauksista saamiinsa vammoihin.

Yleisradion sivuilla kerrotaan, että tämä oli radion ensimmäinen ylimääräinen uutislähetys. Muistan kuitenkin, että pari viikkoa aikaisemmin olisi samainen Kaleidoskooppi keskeytetty, kun kerrottiin lento-onnettomuudesta.

Tässä iässä ei aina voi luottaa muistiinsa ja niinpä turvauduin taas netin apuun. Sieltä löytyi tieto, että perjantaina 8. marraskuuta 1963 tapahtui Ahvenanmaalla lento-onnettomuus, jossa kuoli kaksi ohjaajaa ja 20 matkustajaa.

Sitä en nyt pystynyt tarkistamaan, että miten tuo uutinen kerrottiin radiossa, mutta muistan, että sen takia tuo Kaleidoskooppi keskeytettiin jo pari viikkoa ennen Kennedyn murhaa. Nimittäin murha-illan keskeytyksen tullessa ihmettelimme, että mitähän nyt on tapahtunut. Olisi mukava, jos joku muu voisi kertoa muistaako nämä kaksi tapahtumaa.

Yleisradiolla ei tuolloin ollut omia uutisia. Se välitti STT:n uutisia. Telkkaria meillä ei tuolloin olut, mutta joissakin naapureissa sellainen oli ja siellä käytiin katsomassa tuota ihmettä. RinTin ja Musta ori olivat ohjelmia, joita käytiin katsomassa.  Uutisissa näytettiin tietenkin myöhemmin murhasta ja presidentin murhaajan murhasta. Murhasta kertoneita ensimmäisiä televisiouutisia ei ole tallessa.

Varmaan radion muissa varsinaisissa uutislähetyksissä kerrottiin tapahtumasta laajemmin. Kirjeenvaihtaja taisi tuolloin olla Jussi Himanka. Radiosta lähetys päättyi tuolloin aina kelo 24.00 ja se päättyi levyltä soitettuun Maamme-lauluun.

Kennedyn hautajaisia taidettiin näyttää televisiossa. Niistä on jäänyt elämään kuva, jossa niinä päivinä kolme vuotta täyttänyt presidentin poika tekee kunniaa käden ohimolleen nostaen arkkusaattueen lipuessa ohi.

Monesta muustakin tapahtumasta voisi kysyä samalla tavalla, että missä olit silloin, kun… Riippuu varmaan omista kokemuksista ja mielenkiinnon kohteista, mitkä tapahtumat jäävät erityisesti mieleen. Ryhtykääpä siis muistelemaan.

 

Seppo Pirhonen

______________________
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                          15.11.2013
Urjalan kulmilta
Lehdet ja kirjat murrosvaiheessa

Täytyy myöntää, että Yleisradion Hämeen uutisissa kerrottu uutinen Forssan Lehden siirtymisestä Hämeen Sanomien omistukseen pysäytti hetkeksi. Eilen saimme lukea lisää lehdestä taustoista ja ratkaisuun johtaneista syistä sekä hieman myös tulevaisuuden kaavailuista.

Forssan Lehti on kuulunut ja kuuluu edelleen satojen talouksien päivään täällä Urjalassa. Lehti kirjoittaa nopeasti Urjalan tapahtumista ja ilman lehteä olevat saavat paljon vähemmän tietoa Urjalan elämänmenosta. Aamulehti kirjoittaa edelleenkin kovin vähän Urjalan asioista, vaikka lehdellä on hyvä levikki täällä.

Itse olen ensimmäisen kerran lukenut Forssan Lehteä mummullani Urjalan asemalla, jonne hän oli silloin muuttanut Hakolahdesta. Lehti ei tuolloin ilmestynyt joka päivä kuten nykyään. Lehdellä oli urjalalaistaustaisia toimittajia.

Urjalalaiset opettajat ovat kirjoituksillaan kertoneet Urjalan asioista ja uutisista. Kauan sitten niin teki Eevert Vehmas. Carlanderin Pekka toimi pitkään lehden Urjalan kirjeenvaihtajana, kunnes siirtyi paikallislehden leipiin ja on pakinoinut sentaattorina jo pitkään. Ja onhan näitä meikäläisen Urjalan kulmiakin ollut perjantaisin jo yli 30 vuotta.

Forssassa toimi aikanaan aika monen lehden toimittaja lehtien aluetoimittajana. Sieltä he hoitivat Urjalan asioita niin alueradioon, Turun Sanomiin kuin Aamulehteenkin. Väliin tulivat porukalla tänne Urjalaan ja tietenkin Forssan lehden toimittaja ja kuvaaja oli mukana. Nyt aluetoimitukset on karsittu ja lehtiä tehdään muutenkin pienemmällä porukalla.

Tämä menossa oleva talouden alamäki on kohdellut kovalla kädellä lehtitaloja. Lisävauhtia antoi arvonlisävero, joka nosti tilaushintoja.  Ilmoitustulot ovat vähentyneet ja levikit laskeneet, mutta kustannukset nousevat erityisesti jakelun osalta. Posti on kertonut jo uusista nostopaineista, eikä lehtien oma jakelukaan taida mikään kultakaivos olla.

Nuoret alle 30-vuotiaat eivät tilaa sanomalehtiä. He lukevat uutiset netistä joko tietokoneella tai puhelimella. Nämä uutiset ovat lyhyitä ingressinomaisia ja ainakin iltapäivälehdissä myös melko kevyistä tai sensaatiohakuista aiheista.

Tätä taustaa vasten olikin mielenkiintoinen uutinen, että valtakunnan ykköslehden kustantaja oli palkinnut Long Playn eli hitaan journalismin palvelun, joka tuottaa pitempiä artikkeleita, joita ei saa ilmaiseksi, vaan niistä pitää maksaa, kun haluaa lukea niitä netissä. En ole palvelua vielä käyttänyt. Palkinnollaan palvelun toteuttajat aikovat kehittää julkaisualustan, joka mahdollistaa myös kuvien käytön.

Kanta-Hämeen tietokirjailijoiden tapaamisessa tiistaina pohdittiin vähän samantapaisia asioita kirjan tekijöiden näkökulmasta. Miten sähköisten kirjojen yleistyessä taataan tekijöille palkka. Myös huomattava osa apurahoina jaettavista kirjarahoista tulee vielä paperisen kirjan julkaisemisesta, mutta miten käynee sähköisen kirjan yleistyessä.

Urjalan lukiossa tänä vuonna aloittaneet ovat saaneet käyttöönsä tabletit. Niillä voi lukea niin kirjoja kuin lehtiä, mutta tehdä myös koulutehtäviä ja tuottaa omia tekstejä ja kuvia ja muita materiaaleja. Joku väitti äskettäin, että nykykoulussa oppilaiden älyä käytetään liian vähän. Aika moni opettaja on oivaltanut tämän jo aieminkin ja harmitellut, kun oppilas ei viitsi, vaikka älliä olisi. Uusissa puitteissa on aina omat mahdollisuutensa, mutta myös uhkakuvansa oli sitten kyse lehti- tai koulumaailmasta.

Seppo Pirhonen

___________________________   
                                                                                                        Forssan Lehti
                                                                                                            8.11.2013
Urjalan kulmilta
Vanhempana huolestuisin…

En aikonut kirjoittaa tänään kouluasioista. Keskiviikon Forssan Lehdessä valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen Reijo Kuljuntausta perusteli Urjalan kyläkoulujen lopettamista sanomalla sen olevan oppilaiden edun mukaista: ”Pienissä kouluissa oppilaat eivät saa opetusta nykyaikaisilla menetelmillä.”

Sinä aikana, kun olin Urjalassa opettajana ei lausunnon antaja käynyt kertaakaan seuraamassa opetusta. En tiedä, millä perusteella hän noin varmasti antaa lausunnon opetusmenetelmistä. Hän kuului keväällä koulutyöryhmään ja kertoo lehdessä näin saaneensa käsityksen koulujen tilanteesta. Työryhmä oli koulullani vajaan tunnin.

Kuljuntaustan tapaus ei ole laatuaan ensimmäinen. Vastaavia on kuultu ja luettu aieminkin. Usein niitä on liitetty asiakirjoihinkin ikään kuin tosiasioina, kun kouluja on haluttu lakkauttaa. Mainittu lausuma voi olla mielipide, mutta se ei perustu tosiasioihin. Useat tutkimukset osoittavat, ettei koulujen koolla ole merkitystä oppimistuloksiin.  Uusien opetusmenetelmien mm tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotossa Urjalan kyläkoulut ovat olleet ensimmäisten joukossa. Siksi moinen lausunto tuntuu suorastaan loukkaavalta.

Jos olisin kirkonkyläläisen koululaisen isä tai äiti, olisin hieman huolestunut, kun koulun oppilasmäärä kasvaa reippaasti yli sen millaista oppilasmäärä varten koulu on aikanaan suunniteltu. Käytettävissäni ei nyt ole viimeisiä oppilastilastoja, mutta keväällä työryhmän raportissa olevien  lukujen perusteella luokkakoko näyttäisi vaihtelevan 27-35 oppilaaseen. Vuonna 2016 jokaista vuosiluokkaa olisi yksi ja niitä opettaisi yksi opettaja.

Eipä käy kateeksi niitä opettajia, jotka suuria luokkia joutuvat opettamaan. Ammattitaitoisina he kyllä siitäkin selviytyvät sekä perinteisillä että nykyaikaisilla opetusmenetelmillä. Oppilasaines on nykyaikana varsin monipuolista ja ns. haastavia oppilaita on paljon. Opettajalla jää väkisinkin vähemmän aikaa yhtä oppilasta kohden. Siksi viime aikoina on pyritty pienentämään luokkakokoja. Urjalassa mennään nyt vauhdilla päinvastaiseen suuntaan.

Jonkin verran koulukeskustelussa voi kysyä myös äänestäjän kuluttajasuojan perään. Ennen kunnallisvaaleja monet vakuuttivat viimeiseen asti puolustavansa kyläkouluja. Nyt he ovat toisella kannalla.

Saatuja säästöjä liioitellaan näissä ratkaisuissa. Sami Tantarinmäki selvitti asiaa Turun Yliopistossa ja mukana oli Urjalasta Menosten ja Puolimatkan koulut. Tantarinmäki päätyi samaan tulokseen kuin itse oin laskenut. Omat ja silloisen sivistystoimenjohtajan laskemat ovat olleet esillä kaiken aikaa Menosten kotsivuilla. Tantarinmäen kirjan voi lainata vaikkapa kirjastosta.

Se hyvä puoli kyläkoulujen lakkauttamisesta on, että enää ei kylin koulujen, henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien syyksi  ei voida enää laskea kunnan huonoa taloustilannetta. Tästä lähtien ainoa koulu, joka jää lakkautuslistalle on Aseman koulu. Kokemuksesta voin sanoa etteivät koulujen lakkauttajat hellitä ennen kuin viimeisenkin kyläkoulun valot sammuvat.

Lounais-Hämeessä kunnat ovat viisaasti tekemässä yhteistyötä. Tosin Forssa haluaisi sielläkin kuntaliitokset lopullisena ratkaisuna  Toijala haluaa selvittää liitosta vain Valkeakosken suunnan kanssa. Se ei ole meille välttämättä huono uutinen. Tässä ei ole kiirettä koska sote-hanke on vielä ihan sekaisin. Tästä piti kirjoittaa hieman enemmänkin, mutta luulen, ettei aihe vielä kovin pian vanhene.

Seppo Pirhonen

____________________________________________

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            1.11.2013
Urjalan kulmilta
Veronkorotus ei korvaa valtion leikkuria

Kukaan ei varmaan taputa käsiään, jos verot nousevat. Jos kunnanhallitus hyväksyy esittelijän ehdotuksen, nousee Urjalan kunnallisveroprosentti yhdellä yksiköllä eli 22,5 prosenttiin. Lopullisesti asian päättää valtuusto.

Ennen, kun ryhdytään moittimaan omia päättäjiä hallituksessa ja valtuustossa kanttaa katsoa mielenkiintoisia lukuja. Prosenttiyksikön nostolla Urjalan kunta saa lisää verotuloja ensi vuonna 697.000 euroa. Talousarvioesityksen perusteluista löytyy puolestaan luku 870 000 euroa, jonka verran valtionosuudet vähenevät Urjalalta ensi vuonna.

Yhteenvetona edelliseen, Urjalassa kunnallisveroprosentin nosto ja kiinteistöverojen noston tuotto 140 000 eivät riitä kattamaan valtion leikkausta. Kovasti mainostetusta kuntien tehtävien vähentämispyrkimyksestä huolimatta uusia lisätehtäviä ovat oppilas- ja opiskelijahuoltolaki ja lastensuojelulain muutos. Kerrottakoon vielä, että tänä vuonna valtio leikkasi Urjalalta 740 000 euroa ja viime vuonna 620 000 euroa.

On siis liian helppohintaista heittelyä, joita jotkut näyttävät Urjalan tilanteesta silloin tällöin tekevän myös julkisuudessa, syyttää kunnan virkamiehiä ja luottamushenkilöstöä kunnan asioiden huonosta hoidosta. Valtiovalta haluaa laittaa kunnat ahtaalle toteuttaakseen ”kuntauudistuksensa”.

Jos joku uskottelee, että kuntaliitos helpottaisi urjalalaisten verotaakkaa, ei ole oikeassa. Maan hallituksen liitoskumppaneiksimme esitetyissä kunnissa kunnallistalous on yhtä kuralla. Esimerkiksi Urjalassa tämä näkyy terveydenhuollossa ja vanhustenhuollossa ensi vuonna viikon mittaisena henkilöstön lomautuksena, jonka Akaa isäntäkuntana toteuttaa.

Moni ajattelee, että parempi maksaa vähän korkeampaa veroa, jos saa palvelua, kuin maksaa korkeaa veroa saamatta lähipalveluja.

Todellinen kunnallisveroprosentti on kakista ansiotuloista yleensä alempi kuin kunnallisveroprosentti. Viime vuonna maksoi urjalalainen kymppitonnin tulosta noin 5 %, 25 000 eurosta noin 15 % ja 60 000 euron tulosta  18,5 % veroa  kunnalle, kun veroprosentti oli 21.

Me urjalalaiset emme ole kovin suurituloisia. Yle julkisti eilen mielenkiintoisen tutkimuksen tuloeroista postinumeroalueittain. Kaikki täysi-ikäiset jaettiin kymmeneen yhtä suureen tuloluokkaan. Sen jälkeen jokaisen postinumeroalueen  täysi-ikäiset sijoitettiin näihin tuloluokkiin.  Lisäksi voi verrata jakaumaa ikäryhmittäin ja naisten ja miesten kesken. Tuloissa ei ole mukana toimeentulotukea, jonka määrä Urjalassa on aika suuri

Urjalassa pienituloisimpia on eniten Laukeelassa, Honkolassa, Halkivahassa, Tursassa ja Nuutajärvellä.  Muualla eli asemalla, Menosissa ja Urjalankylässä tulonjako on tasaisempaa. Kaikilla alueilla naisten tulotaso on selvästi alhaisempi kuin miesten.

Eläkkeet ovat pieniä ja siksi yli 60-vuotiaiden ryhmässä on eniten pienempiin tuloluokkiin kuuluvia.  Samoin on nuorten laita. Myönteistä tilastossa on keski-ikäisten eli  35 - 59-vuotiaiden osuus paremmissa tulonsaajaryhmissä.  Omaa sijoitustaan voi tutkailla Ylen verkkosivuilla.

Seppo Pirhonen

_____________________________________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            25.10.2013
Urjalan kulmilta
Luettava ja kuunneltava murrekirja

Hanhisuolainen Ida Santala edustaa Urjalaa Suomalaisessa murrekirjassa. Vuonna 1889 syntynyt kertoo miten Mastomäen muori kummitteli Hyrsyn mäessä. Mikä parasta hänen kertomuksensa voi myös kuulla, eikä vain lukea.  Kaikki kirjan 492 murrenäytettä voi kuunnella Kotimaisten kielten keskuksen nettisivulta: www.kotus.fi/suomenmurrekirja.

Urjalalaisnuottia on myös koijärveläisen Selma Lehtosen näytteessä, koska hänen kotinsa on Kokolla. Kojollahan näkyy jo tammelalainen puhetapa. Tammelan murretta  on kirjassa Veera Kulmalan kertomana.

Tammela ja muut lounaishämäläiset kunnat kuuluvat hämäläismurteissa etelähämäläisiin murteisiin.  Urjala on perihämäläistä murrealuetta. Kirjaan on valittu näytteet Juho Töykkälältä Humppilasta, Armas Tiensuulta Jokioisista ja Laina Hirvenkiveltä Ypäjältä. Somero on luokiteltu lounaismurteissa omaksi murreryhmäkseen ja sieltä on näyte Lempi Ruokoselta ja Somerniemeltä Iida Harjulalta.

Kuten huomaatte Forssa ei ole mukana, kuten eivät muutkaan kaupungit. Kuntajako on vuodelta 1959, jolloin  Pentti Virtaranta perusti murrearkiston Helsingin Yliopiston suomen kielen laitokselle. Luovutetun alueen osalta kuntajako on vuodelta 1939 ja esimerkiksi Muolaan murrenäyte on Anni Kultaselta, joka nauhoitushetkellä vuonna 1964 lienee asunut Koijärvellä, koska mainitsee Pietilän kaupan.

Murteiden tallennus on ollut valtava urakka. Keskimäärin kelanauhoille tehtyä näytteitä on noin 30 tuntia pitäjää kohden. Näytteet on kerätty pääosin 1960-luvulla. Urjalasta on yli 50 näytettä arkistossa. Nauhoilta ne on litteroitu eli saatettu kirjoitettuun asuun. Kirjan tekijät Erkki Lyytikäinen ja urjalalaisjuuriset Jorma Rekunen ja Jaakko Yli-Paavola ovat vuosien mittaan tehneet melkoisen urakan.

Kirjan esipuheessa he mainitsevat, että alunperin oli tavoitteena  saada kirjaan myös ääninäytteet. Asia järjestyi, kun näytteet voi nyt kuunnella uuden tekniikan ansiosta. Nauhoilta näytteitä on vähitellen digitoitu.

Tekijät määrittelevät murteen puhutuksi kieleksi, joka poikkeaa normitetusta yleiskielestä.
He kuvaavat murteen lähikieleksi. ”Puhujat ovat kasvokkain, he puhuvat suoraan toisilleen. Tilanteen vaikutus on aina mukana: voi ilmehtiä, näyttää käsillään, nyökkäillä, pudistaa päätään, hymyillä, nauraa, matkia toista ihmistä. Puheen rakenne on toinen kuin kirjakielessä, koska kasvokkaisuus korvaa monta sellaista seikkaa, jotka kirjakieli joutuu ilmaisemaan mutkikkaasti.”

Usein olemme huolissamme murteiden katoamisesta. Puhuttua kieltä välittävät mediat yhtenäistävät kieltä. Kun mainittu tuotanto on keskittynyt pääkaupunkiseudulle, välittyy myös sen aluepuhekieli, joka käsitteenä voi korvata murre-käsitteen.

Suomen murrekirjan tekijät ovat vakuuttuneita, etteivät murteet katoa. Ne muuttavat muotoaan, mutta elävät niin kauan kuin puhujayhteisönsäkin. ”Murteet kannattelevat aikansa kulttuuria. Kun kulttuuri muuttuu, murteetkin muuttuvat, mutta tallenteet jäävät kertomaan tuosta kadonneesta kulttuurista.”  Kirja ja siihen liittyvät murrenäytteet tarjoavat paljon mielenkiintoista luettavaa ja kuunneltavaa, joten siihen kannatta kaikkien äidinkielestämme kiinnostuneiden tutustua.

Seppo Pirhonen

______________________________________  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            18.10.2013
Urjalan kulmilta
Talvirenkaisiin

On taas se aika, jolloin autoihin vaihdetaan talvirenkaita. Säätiedot kertovat, että lumiraja lähenee. Myös yöpakkasten jälkeen pelottaa mustan jään mahdollisuus, jos joutuu aamusta lähtemään liikkeelle.

Useimmilla talvirenkaat löytyvät autotallista paikasta, jonne ne keväällä kesärenkaiden vaihdon yhteydessä on laitettu. Osa putsaa ja pesee renkaat huolellisesti käytön jälkeen ennen varastointia. Tosilla tuppaa tämä hommaa jäämään tekemättä.

Paikallinen rengasliike on jo muutaman vuoden tarjonnut mahdollisuutta rengassäilytykseen. Hyvä vaihtoehto, jos ei ole tilaa renkaiden säilyttämiseen. Liikkeen varastosta renkaat löytyvät ja etukäteen voi sopia myös siitä, että vanteilla on uudet kumit, jos vanhat ovat ehtineet kulua laittomiksi tai niille rajoille.

Talvikelien alettua käydään myös keskustelua siitä onko nastat vai kitkat. Itselläni ei ole kitkoista juurikaan kokemusta. Joskus olen sellaisilla jonkin pätkän ajanut toisen autolla. Omassa autossa on ollut aina nastat. Jotenkin ne tuntuvat Kaisan kaljamilla ja Liisan liukkailla turvallisimmilta.

Kun talvirenkaat on ähelletty alle, pitää mustaa tarkista ilmanpaineet.  Kesällä osa ilmasta on saattanut karata. Oikeilla paineilla on merkitystä myös rengaskerran kestävyyteen. Kehottavat myös tarkistamaan vararenkaan paineen. Useissa autoissahan ne ovat sellaisia kevytversioita, joilla ei kovin pitkälle pääse.

Talvikelit vaativat oman ajotapansa. Päätiet ovat yleensä sulia, mutta risteysalueet saattavat olla yllättävän liukkaita. Pimeä aika tuo omat hankaluutensa. Valoja pitäisi olla riittävästi ja pyyhkijöiden kunnossa ja pissapojassa pesunesteellä terästettyä vettä. Myös jäähdyttäjässä pitää olla riittävän vahvat aineet.

Eilen kerrottiin radiossa, että näillä seuduilla autojen keski-ikä on 12 vuotta. Uusmaalaiset ajavat pari vuotta nuoremmilla ja idässä ja pohjoisessa autokanta on vanhempaa. Tilaston mukaan autojen keski-ikä on kohonnut vuodesta 2008 alkaen. Taantuma on tehnyt ihmiset varovaisemmiksi.

Trafin tilaston mukaan Urjalassa oli kesäkuun lopussa liikennekäytössä 3969 autoa, joista henkilöautoja 3013, pakettiautoja 684, kuorma-autoja 244, linja-autoja 15 ja erikoisautoja 13.  Moottoripyöriä oli 282ja mopoja 311. Traktoreita oli rekisterissä 1264 ja kaikkia edellä mainittuja ja muita ajoneuvoja yhteensä 7449. Rekisterissä oli 8724 ajoneuvoa.

Tilastosta voi päätellä, että yhtä ruokakuntaa kohden on useampi auto. No täällä maallahan auto on välttämättömyys. Julkinen liikenne on niin vähäistä. Silti on paljon sellaisiakin, joilla ei ole lainkaan autoa. Tämä tuppaa unohtumaan autoihin tottuneilta yhteiskunnan palvelujärjestäjiltä.

Autokauppaa ei täällä Urjalassa ole. Monta kertaa on tullut ikävä Laskulan Hessun kauppaa. Nykyisin taitaa ainakin käytettyjen kauppa käyvän netin välityksellä. Sieltä saa kattavan tiedon valikoimasta, jos autokuume puraisee. Turvallisia kelejä kaikille!

Seppo Pirhonen

_______________________________________

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            11.10.2013
Urjalan kulmilta
Nuutajärven kaupasta

Vanhemmat urjalalaiset muistavat vielä Nuutajärven kaupan. Sillä nimellä kutsuttiin edistysmielistä osuuskauppaa vielä silloinkin, kun sen nimi oli vaihtunut Osuusliike Lounais-Hämeeksi. Näinä päivinä tulee kuluneeksi 105 vuotta mainitun kaupan aloittamisesta. Alkuvuodesta tuli kuluneeksi 110 vuotta ensimmäisen urjalalaisen työväenliiketaustaisen osuuskaupan perustamispäätöksestä.

Nuutajärvellä oli olut yksityinen kauppa jo siitä lähtien, kun kauppojen perustaminen tuli mahdolliseksi maaseudulla eli 150 vuotta sitten. Vuoden verran samaan aikaan osuuskaupan kanssa yksityiskauppaa piti vuoteen 1909 lasitehtaan konttorirakennuksessa Ruotsin kansalainen Anders Melcker Ohlsson.

Osuuskaupat syntyivät monilla paikkakunnilla siksi, että yhteishankinnoilla haluttiin päästä edullisempiin ostoksiin. Nuutajärvelläkin oli aluksi yhteisostoja mm. tynnyreittäin suolasilakkaa hankittiin Turusta. Osuuskaupan tulon myötä Nuutajärvellä hinnat laskivat 20-30 prosenttia.

Helppoa ei uuden Nuutajärveläisten Osuuskunta r.l:n alkutaival ollut. Perustamispäätös tehtiin toisten lähteiden mukaan keväällä 1908 ja asiakirjatietojen mukaan heinäkuussa. Kauppa avasi ovensa hiljattain valmistuneessa työväentalossa. Yksityiskauppias ei hankkeesta pitänyt. Osuuskaupan sääntöihin lisättiin pykälä velkakaupasta, mikä toi kaupalle paljon vaikeuksia jatkossa. Toisaalta ei muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, koska yksityiskaupastakin oli saatu velaksi. Velkakaupalla kauppias sitoi asiakkaat itselleen.

Yksityiskauppias omisti pienen tienpätkän työväentalolle menevää tietä ja pyrki estämään osuuskaupan tavarakuljetukset. Heinäkuussa 1909 yksityiskauppias myi kaupan tavaravaraston ja kalusteet osuuskaupalle, joka muutti lasikonttoriin, jossa toimi sittemmin 20 vuotta.

Nuutajärveltä lähtenyt osuustoiminta levisi vähitellen muihin kyliin ja aina Koijärvelle, Kylmäkoskelle ja Vesilahdelle asti. Osuuskaupan nimi muuttui Nuutajärven Osuuskaupaksi 1921  pääkonttori siirtyi Huhtiin 1925.  Lounais-Häme nimi tuli käyttöön 60 vuotta sitten. Myöhemmin se liitettiin forssalaiseen Tammeen ja lopulta koko E-liike hävisi lähes kokonaan. Huhdissa toimii näiltä jäljiltä edelleen Siwa.

On paikallaan mainita ensimmäisen nuutajärveläisen osuuskaupan hallituksen jäsenet, joista nuutajärveläisiä olivat Alfred Sundell, Kasper Dahlman (puheenjohtaja), Kalle Dahl, Aleksanteri Peltonen ja Kalle Sillanpää sekä Frans Kuulammi Urjankylästä ja Oskari Virttamo Brusilankylästä.

Ensimmäisen päivän myynti lauantaina 17.10.1908 oli 310 markkaa. Tavaraa oli hankittu SOK:lta ja lisäksi Hämeenlinnasta ja Turusta eri liikkeistä. Osuuskauppaliikkeen jakautuminen tapahtui 1918 kun SOK ja OTK lähtivät eri teille. Laajimmillaan jäsenmäärä oli 1960-luvun alussa, jolloin heitä oli pari tuhatta. Kauppa oli myös oheistoimintoineen merkittävä työllistäjä Urjalassa.

Enää ei siis osteta Nuutajärven kaupasta, mutta Nummen Leena ja Alpo pitävät lähikauppaa edelleen Nuutajärvellä rakennuksessa, jonka rakensi Martti Pakarinen ja joka välillä oli S-ryhmän kauppa. Osuuskappojen toimipisteiden ohella myös yksityiskauppiaat ovat käyneet vähiin. Keskittymisen ja keskittämisen seurausta.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                          4.10.2013
Urjalan kulmilta
Tunnustusta Pentinkulmalle

Kun Väinö Linnan seuraa aikanaan perustettiin, tuli alusta alkaen Pentinkulman päivien ohjelmaan esikoiskirjailijatapaaminen. Pidettiin tärkeänä, että alkavat kirjailijat voivat yhdessä paneutua uralla eteen tuleviin asioihin. Aluksi tapahtuma oli nimeltään E80. Se tarkoitti Eurooppa 80 tietä eli ysitietä, joka kulkee Urjalan läpi.

Kuten lehdet ovat kertoneet palkitsi WSOY:n kirjasäätiö Pentinkulman esikoiskirjailijatapahtuman tällä viikolla 20 000 euron palkinnolla. Tämä on hieno tunnustus Pentinkulman päiville.

Huomenna lauantaina esikoiskirjailijat esiintyvät ryhmänä ensimmäistä kertaa Turun kansainvälisillä kirjamessuilla. Ohjelmajohtaja Jenni  Haukio mainitsi tämän yhtenä messujen uutuutena Aamu-TV:n haastattelussa.

Yli kolmenkymmenen vuoden aikana Pentinkulman esikoiskirjailijatapahtumaan on osallistunut paljon kirjailijoita, jotka ovat nousseet suuren yleisön tietoisuuteen myöhemmin julkaisemillaan teoksilla. En ryhdy tähän heitä listaamaan.

Urjalan kirjastossa on näiden kirjailijoiden teosten kokoelma, sillä tapahtumaa ensimmäiset vuodet vetänyt Arto Seppälä lahjoitti esikoiskirjailijoiltaan saamansa kirjat kirjastolle.  Mukana on niin romaaneja kuin runokirjoja sekä novellikokoelmia.

Urjalan kirjasto on joka vuosi pitänyt hienosti esillä tapahtumaan osallistuneiden teoksia kirjastossa, jotta lainaajat osasivat niihin helpommin tarttua. Pentinkulman päivien nettisivuilla on ollut esillä arvioinnit kirjoista blogikirjoituksina. Myös paikallislehti on esitellyt kirjoja.

Esikoiskirjailijatapahtuma oli nimenomaan Väinö Linnan toivomus. Voimakkaasti sitä ajoivat myös Tampereen Yliopiston sekä Pirkkalaiskirjailijoiden edustajat seuran johtokunnassa.  Kustantajille tulee satoja käsikirjoituksia vuodessa ja vain pieni osa niistä läpäisee seulan ja julkaistaan. Kustantajat ehdottavat suojattejaan  Urjalan tapahtumaan.

Nykyiset esikoiskirjailijat ovat pääsääntöisesti hyvin koulutettuja. Joukossa on joskus myös Linnan tavoin itseoppineita. Kirjan tekstihän kirjoitetaan useaan kertaan. Ensin sen tekee kirjoittaja itse ja sen jälkeen kustannustoimittajan opastuksella.  Uusi tekniikka  tekstinkäsittelylaitteineen helpottaa tätä näitä vaiheita.

Jos esikoisen saaminen markkinoille on vaikeaa, sanovat kirjailijat ja monet muutkin, että toisen kirjan kirjoittaminen vaikeaa vasta onkin varsinkin, jos ensimmäinen on menestynyt.  Harva kirjailija elää kirjoittamisellaan. Useimmilla on muu työ, joka tuo leivän. Apurahoilla on kuitenkin suuri merkitys aloittaville ja nuorille tekijöille.

Kirjallisuuden edistäminen, lukijoiden ja  kirjoittajien kohtaaminen, nuorten kirjoittajien innostaminen ja opastaminen sekä esikoiskirjailijatapaaminen ovat Pentinkulman päivien ydintä. Niiden tulisi säilyä jatkossakin mukana, kun tapahtuman tulevaisuutta pohditaan. Raha on tiukassa, mutta Urjalan kunnan kannattaa tapahtumaan laittaa rahaa edelleenkin, vaikka rösnsyjä vähän karsittaisiinkin ja organisointia kevennetään. Kannattaa lukea anna.fi-sivustolta miten tämän vuoden osallistuja Karoliina Timonen kertoo innoissaan kokemuksistaan Urjalassa Pentinkulmalla.  Semmoista mainosta ei  pienellä rahalla saisi.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            27.9.2013
Urjalan kulmilta
Nyt on aika vaikuttaa

Viikko on ollut aikaa sulatella urjalalaisia järkyttänyttä uutista Parker Hannifinin Urjalan tehtaan lopettamisesta. Arvelen, että olen löytänyt ratkaisevan syyn tehtaan lopettamiseen Tampereen Kauppakamari-lehdessä vuonna 2007 olleesta haastattelusta. Silloinen tehtaan operatiivinen johtaja Kimmo Hallamaa totesi: ”Erityisesti toimihenkilöiden osalta työmarkkinat ovat ylikuumentuneet, ja Pirkanmaalla Tampere lähinaapureineen vetää osaajat.”

Myöhemminkin on valitettu sitä, että Urjalaan on vaikea saada korkeakoulutettua työvoimaa. Samaa totesi aikanaan Aliko. Nuutajärven lasitehtaan alaspäinmeno alkoi, kun paikallinen johtoryhmä siirrettiin muualle. Voidaankin kysyä, onko kuntamarkkinointimme suunnattu väärille kohderyhmille. Ehkä pitäisi järjestää kohdennettuja kustutilaisuuksia täällä toimivien yritysten työntekijöille, jotka käyvät muualta täällä töissä. Myös kanssakäymistä kunnan ja yritysten eri tasojen johdon kanssa pitää tiivistää.

Suodattamisen idea on vanha. Urjalan tehtaan laboratorio on ollut pohjoismaista huippua. Tuotekehittely on ollut onnistunutta. Asiakkaat ovat vaativia ja valtaosa tuotteista on mennyt vientiin konsernin maailmanlaajuiseen levitykseen. Toisaalta kotimaiset suurasiakkaat ovat Urjalasta katsoen melko lähellä.

Eilen alkaneiden yt-neuvottelujen jälkeen uhkaa 69:ää irtisanominen siirtymäajan puitteissa. Noin 50-60 saanee töitä uudessa tehtaassa, jonka paikasta ei ole vielä mitään tietoa. Urjalassa on hyvät yhtiön omistamat tuotantotilat ja osaava henkilöstö. Tuntuu todella käsittämättömältä, että kaikki tuotanto pitää siirtää pois täältä. Tässä suhteessa pitää kaikkien tahojen pyrkiä vaikuttamaan konsernin ja filtteridivisioonan päättäjiin.

On sanottu, että Suomen tulevaisuus on suunnittelussa ja tuotekehittelyssä, kun tuotantoa on siirretty halvan työvoiman maihin.  Alan kohta epäillä tätä mandraa. Teollisuutta ajetaan alas sellaisella vauhdilla, että päättäjien olisi jo aika avata silmänsä.  Fokus on valtakunnankin päättäjillä ollut toissijaisissa asioissa.

Tehtaan irtisanottavaksi suunniteltu työvoima on pääosin naisia. Parin vuoden sisällä heille pitäisi löytää korvaavaa työtä. Yhtään ei lohduta suunnitelma, jonka mukaan työtä pitää ottaa vastaan 80 kilometrin säteeltä. Jos konserni tuntee omistajavastuunsa pyrkii se saamaan tyhjiin tuotantotiloihin jotakin käyttöä. Tuskin siihen ensimmäisenä puskutraktoria tilataan.

FinnFilterin tarina alkoi Urjalassa ja Forssassa. Nyt nämä juuret katkaistaan. Toivo Rapakko oli sinnikäs yrittäjä, joka koki vastoinkäymisiä, mutta uskoi aina omaksumaansa asiaan. Sitkeydellä ja sinnikkyydellä hän loi yrityksen, josta kasvoi Urjalan suurin teollinen työnantaja. Tehdas aloitti vuonna 1964 Huhdissa vanhalla yhteiskoululla. 1970- luvulla saatiin uudet tilat, jotka myös Presidentti Urho Kekkonen kävi katsastamassa, vaikka ei vihkiäisin ehtinytkään. Vuonna 1980 Kemira osti tehtaan. Vuonna 1994 omistajaksi tuli Parker Hannifin.

Isot yhtiöt toimivat globaalisti eli maailmanlaajuisesti. Ne toimivat myös lokaalisti eli paikallisesti. Melko usein vedotaan ensiksi mainittuun perusteltaessa muutoksia, vaikka syyt ovatkin paikallisia. Parkerin kotisivuilla on englanninkielinen iskulause:” Together, we can
create a meaningful and positive impact on the world. Suomenettuna: Yhdessä voimme luoda mielekkään ja myönteisen vaikutuksen maailmaan. Maailma-sanan tilalla voisi olla myös Urjala. Niin kauan, kun on aikaa, on toivoakin.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            20.9.2013
Urjalan kulmilta
Historian lumoissa

Viime viikolla tuli piipahdettua Tukholmassa.  Käytin vierailupäivän tehokkaasti tutustuen kolmeen museokohteeseen Djurgårdenin saarella, jossa ovat Skanssen, Vasa-laivan museo ja Nordiska Museet joka vastaa lähinnä meidän kansallismuseoamme. Kohteisa kiertäessä tuli mieleen joitakin yhtymäkohtia myös Urjalaan.

Skanssen  vastaa Seurasaarta, joskin se mainostaa olevansa pohjoismaiden suurin ulkoilmamuseo. Sinne on kerätty 150 taloa eri puolilta Ruotsia ja lisäksi on pieni osuus myös vanhasta kaupunkimiljööstä, jossa on mm. lasinpuhaltajan ja savenvalajan verstaat ja tietenkin tulitikkumuseo.

Pieniä nostalgisia hetkiä koin, kun seurasin parin kolmenkin koululaisryhmän tutustumista alueeseen. Opettajat onnistuivat saamaan joukonsa kiinnostumaan kohteista kertomalla niistä kaupunkilaislapsille, joilla ei ole kosketusta vanhaan maalaiselämään.

Skanssen mainostaa, että siellä on Tukholman paras museokauppa. Tämä on pääportilla, mutta alueella on toinenkin putiikki. Myyntitavaroita katsoessa tulivat mieleen vastaavat suomalaiset matkamuistomyymälät ja käsityöputiikit. Tarjolla oli Aasian halapamaissa tehtyjä pehmoeläimiä ja muita halapatuotteita. Sitten oli tekstiilejä, puu-, lasi-, savi- ja metallitöitä. Lisäksi oli käsintehtyjä saippuoita, mehuja ja muita elintarvikkeita sekä tietenkin kortteja, julisteita ja kirjoja. Useimmat piipahtajat katselivat, mutta eivät juuri ostaneet. Taalainmaan puuhevonen meillä on jo ennestään.  Ehkä täsä suhteessa on mietinnän paikka monissa muissakin, myös suomalaisissa matkamuistomyymälöissä.

Vasa-laiva oli Ruotsin valtakunnan ylpeys suurvalta-ajan kynnyksellä. Kävi vain niin onnettomasti, että se upposi reilun kilometrin purjehduksen jälkeen Tukholman satamassa arvovaltaisen kutsuvierasjoukon katsellessa v. 1628. Viitisenkymmentä vuotta sitten se nostettiin ylös ja sijoitettiin sille rakennettuun museoon. Laivaaa katsellessa  en yhtään ihmetellyt miksi se kellahti. Vaikutti kovin kiikkerältä. Tätä mielenkiintoista kohdettta oli ruotsalaisten ohella katsomassa turisteja Japanista ja Amerikasta. Suomalaisia ei näkynyt. Tästä laivasta puhuttiin Suomen historian tunneilla ja sitä kannattaa kyllä käydä katsomassa.

Nordiska Museet on komea rakennus ja sen tuloaulaa hallitsee Kustaa Vaasan  kuivurirakennuksen kokoinen patsas. Lipunmyyntipisteestä sai mukaansa kuulokkeet, joilla voi kuunnella selostuksia eri kohteista. Hyvä keksintö. Tällä kertaa esiteltiin ruotsalaista kansankotia, koruja, juhlakulttuuria, katettuja pöytiä, kansantaidetta, leluja Strindbergin elämää jne. Paljon mielenkiintoista nähtävää.

Ilta päättyi Grönä Lundissa, joka on Linnanmäkeä vastaava huvipuisto. Huomaan löytäneeni itsestäni avian uusia piirteitä, sillä osallistuin Loreenin konserttiin. Loreen on ruotsalainen euroviisuvoittaja viime vuodelta. Oikestaan viisujen aikaan toivoin venäläisten baabuskojen voittavan, koska he olivat niin sympaattisia, mutta Eurooppa päätti toisin ja valitsi Loreenin ennätyspisteillä.

No en ehkä olisi ihan yksin mennyt sinne Loreenin takia, vaikka hänen musiikkinsa on soinut meillä ympäri vuoden, kun tytär kuuluu hänen faneihinsa. Konsertissa faneja oli Espanjaa myöten eri puolita maailmaa. Tunnelma oli hyvä ja yleisö osasi Euphorian ulkoa. “We're going up-up-up-up-up-up-up.”

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________    

                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                            13.9.2013
Urjalan kulmilta
Unohdettu taitaja pääsi esille

Yle kertoi television uutisissa, että ensi kertaa sataan vuoteen on esillä Aukusti Uotilan taidetta. Näyttely Appelsiinimaalari on avoinna Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä tammikuulle ensi vuonna. Samainen museo aikoo rakentaa lisätilaa 50 miljoonalla eurolla ja rahat löytyvät säätiöltä itseltään.

Aukusti Uotila syntyi toukokuun viidentenä 1858 eli samana vuonna, jolloin Urjalassa aloitti pitäjänkoulu, jonka oppilaana hänkin oli aikanaan, kunnes jatkoi koulua Hämeenlinnassa. Ylioppilaaksi hän  valmistui 1876.  Sitä ennen hän oli ehtinyt käydä paria taidekoulua Helsingissä.

Uotila syntyi talossa, joka nykyisin tunnetaan Majakkana eli nuorisotilana. Laatta erottuu talon seinästä. Vanhemmat olivat Antti Uotila ja Ulrika Maria os. Laatu. Osa hänen veljistään käytti sukunimeä Favén ja taiteellisuus periytyi suvussa Mauri ja Antti Favéniin.

Joissakin yhteyksissä Uotilaa on luonnehdittu ensimmäiseksi talonpoikaissuvusta lähteneeksi taitelijaksi. Silti hänestä tuli yksi kansainvälisimmistä taiteilijoistamme. Hän työskenteli paljon Pariisissa ja muuallakin Ranskassa.

Aukusti Uotilaa on nyt luonnehdittu tuntemattomaksi kultakauden taitelijaksi. Osin tämä johtuu siitä, että hän kuoli hyvin nuorena 27-vuotiaana ja ehti sinä aikana saada aikaan puolentoista sataa teosta. Hän halusi jatkuvasti oppia lisää ja käytti erilaisia tyylejä maalauksissaan.

Albert Edelfelt oli Uotilan aikalaisia ja ikuisti hänet kuuluisaan maalaukseensa Kaarle-herttua herjaa Kalus Flemingin ruumista. Uotilasta on säilynyt myös hänen itse maalamaansa omakuva.

Ylen uutisessa mainittiin, ettei Uotilan töitä ole ollut esillä sataan vuoteen ja siinä varmaan viitattiin muistonäyttelyyn 1886. Urjalassa järjestettiin Uotilan töiden näyttely vuonna 1981 Pentinkulman päivien yhteydessä. Esillä oli 44 teosta. Näyttelyssä käynyt Johannes Virolainen tunnisti heti yhden maalauksen valtioneuvoston Smolnan seinältä. Siellä se on näkynyt myöhemminkin olevan.

Näyttelyn myötä on syntynyt myös uusi kirja taitelijasta. Sen on toimittanut Synnöve Malmström. Kirjan on kustantanut SKS ja sen nimi on Aukusti Uotila (1858-1886) Appelsiinitytön maalari.

Uusi ajantasainen kirja onkin tervetullut, sillä edellinen Aune Lindströmin toimittama kirja julkaistiin 1948 ja sitä ei juuri ole enää ollut saatavissa. Huutonetissä näkyi pari olevan tarjolla.

Urjalan vuoden 1981 näyttelylehtisen kannessa oli Osterinpoimija ja nyt auki oleva näyttely on saanut nimen Appelsiinitytöstä.  Molemmat ovat saanet aiheensa Ranskasta. Kylää hän suomalaisiakin aiheita maalasi ja Urjalan kunnalla on Urjalan kirkkoa esittävä maalaus.
Viimeksi Urjalassa Uotilan töitä oli esillä 2008, jolloin oli kulunut 150 vuotta Uotilan syntymästä. On hyvä asia, että taitelijan työt pääsevät nyt esille myös Helsingissä.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________  
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            6.9.2013
Urjalan kulmilta
Hakusessa

Urjalan kunnanhallitus otti tässä vaiheessa aikalisän kuntaliitoshankkeissa. Päätös oli aivan oikea tässä vaiheessa, koska paljon on vielä epäselvyyttä. Kunnanjohtajan kiirettä on ihmetelty. Hänen puolustukseen on sanottava, että kuntarakennelakiin on asetettu takarajaksi marraskuu. Toisaalta vielä ei ole ilmoitettu yhdistysselvitysten ja esitysten määräaikaa.

Kuntarakennelain kriteereistä yhdenkin täyttyessä selvitys pitää tehdä. Kriteerit on laitettu sellaisiksi, että valtaosa kunnista joutuu selvityksen tekemään.  Näitä ovat 20 000 asukkaan vaatimus, sosiaali- ja terveyspalveluissa sama asukasmäärä, alle 1-vuotiaiden ikäisiä pitää olla vähintään 50 ja kunnan väestöstä 80 prosentilla pitää olla työpaikka kunnan alueella.

”Yhdistymisselvityksen tavoitteena on esitys kuntien yhdistymisestä ja siihen liittyvä yhdistymissopimus.” Näin todetaan yksikantaan. Jos ei päädytä edellä mainittuun tavoitteeseen, tulee silti laatia suunnitelmat hallinnon ja palvelujen tuottamisesta, yhdistymisen vaikutuksista kuntien yhteistoimintaan, taloudellisesta tilanteesta, arvio asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista sekä yksityiskohtainen arvio kuntien yhdistymisen eduista ja haitoista.

Selvityksen tekemisestä päättää valtuusto, jolle hallitus tekee esityksen. Nyt Urjalassa ei esitystä vielä ole. Kunnanjohtaja Hannu Maijala esitti selvitystä Akaan, Valkeakosken ja Pälkäneen kanssa.  Kartastakin näkee, että aikoinaan seutukaavaliiton seutukunta on melko keinotekoinen. Valkeakoski haluaisi Pälkäneen, joka taas haluaisi kaverikseen Kangasalan.

Urjalassa osa päättäjistä hellii ajatusta selvityksen tekemistä Forssan ja ympäristökuntien kanssa. Forssa ja Kanta-Hämeeseen nykyisin kuuluvat Humppila, Jokioinen, Tammela ja Ypäjä perustavat hyvinvointikuntayhtymän ensi vuoden alusta. Se vastaa sosiaalitoimesta ja terveydenhuollosta. Tällä varaudutaan sote-uudistukseen  joka on vielä melko lailla levällään ja tulee eduskuntaan vasta keväällä. Portti on auki vielä Loimaalle, Somerolle ja Urjalalle.

Akaa vastaa Urjalan vanhushuollosta ja terveyshuollosta. Kaupunki sulkee Kylmäkosken terveysaseman 2017 ja myös Viiala on liipasimella. Se esitti jo Urjalan vuodeosaston sulkemista ja muuttamista muistisairaiden osastoksi. Toijalaan halutaan uusi terveysasema ja vuodeosasto.

Kun urjalalaiset haluavat pitää kiinni itsenäisyydestä, eivät he tee sitä tyhmyyttään. Meillä on tieto ja tuntuma ja näytöt siitä, mitä liitettävissä kunnissa on tapahtunut. Palveluista halutaan pitää kiinni.

Maan hallitus katsoo olevansa viisaampi kuin kuntien asukkaat ja siksi halutaan pakkopykälä kuntarakennelakiin. Siltä varalta, että tämä ei mene läpi ilman perustuslain säätämisjärjestystä, annetaan kunnille kahden miljardin säästövaatimus. Siitä puolet tulisi tehtäviä karsimalla. Kunnille ositettuja tehtäviä on yli 500. Niitä kaikkia ei ole Urjalalla. Työryhmän esitykset valmistuvat vasta loppusyksystä ja toteutus on vuoteen 2017 mennessä. Tämä on sinänsä kannatettava esitys. Mutta mistä ihmeestä otetaan toinen miljardi. Kun valtio puhuu kuntataloudessa miljardista on se Urjalan mittakaavassa noin miljoona.
Jos maahan ei sada uutta työtä, uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja, uutta tuotantoa, uusia innovaatioita ei bruttokansantuote kasva. Tällöin julkisen sektorin osuus kasvaa bruttokansantuotteesta ja tulee säästövaateita. Voikin kysyä onko valtakunnan päättäjien fokus väärä. Voimavaroja hukataan kakun jakamiseen, kun kakkua pitäisi kasvattaa.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            30.8.2013
Urjalan kulmilta
Harrastaa voi, jos haluaa

Venetsialaiset päättävät huvilakauden. Viikonloppuna Urjalassakin on nähtävissä järvien rannoilla valoja laitureilla ja rannoilla. Elokuisessa illassa ne luovat tunnelmallisen ilmeen. Perinne on Kokkolan seudulta levinnyt ympäri maan. Alun perin arvellaan perinteen olevan peräisin venäläisen ylhäisten tavasta viettää pimeneviä iltoja.

Kesämökkikausi ei pääty nykyiin kesälomien loppumiseen. Viikonloppuisin monet suuntaavat kaupungeista vielä maalle. Toiset saunovat ja viettävät vapaata, toiset marjastavat ja sienestävät.

Urjalassa syyskausi alkaa näkyä järjestöjen toiminnassa. Lapsille ja nuorille on tarjolla monenlaista toimintaa. Yleisurheilukausi on kilpailujen osalta loppumassa. Maastojuoksumestaruuksia tosin vielä ratkotaan. Jäähallissa käynnistyvät harjoitukset ja monet muut sisäliikuntapiirit käynnistyvät.

Parhaillaan on käynnissä ilmoittautuminen partiotoimintaan. Urjalassa toimii  Urjan Varstat eli UrVa  kerää toimintapiireihinsä Lokoselle kymmeniä urjalalaisia. Partio on yhteislippukunta tytöille ja pojille. Sen taustayhteisönä toimii Urjalan seurakunta.

Toinen merkittävä varhaisnuorisotyötä laajasti eri puolilla pitäjää tekevä järjestö on Urjalan 4H-yhdistys. Sillä on yleiskerhoja, joissa harrastetaan monipuolisesti erilaisia asioita. Lisäksi on liikuntakerhoja ja suosittuja kokkikerhoja. Myös tanssikerhoilla on ollut kysyntää. Kokki- ja tanssikerhoihin on käynnissä ennakkoilmoittautuminen.

4H kerhot aloittavat ensi viikolla ainakin Halkivahassa, Menosissa, Majakassa Laukeelassa, Urjalankylässä, Huhdissa ja Nuutajärvellä. Toimintaa on ollut myös Honkolassa ja Välkkilässä. Osassa kerhoissa on nuoria ohjaajina ja osassa ohjauksesta vastaavat aikuiset.

Urjalan 4H-yhdistys on siitä harvinainen nuorisojärjestö, että sillä on palkattu toiminnanjohtaja. Yhdistys tarjoaa myös palveluja aikuisille esimerkiksi kotipalveluja ja hautojen hoitoa. Tätä toimintaa varten sillä on omaa henkilöstöä, joista osa on palkattu työllisyysvaroin.

Urjalassa lannoitesäkkien keräyksestä on vastannut 4H. Keräyspaikkaan näkyi kertyneen melkoinen kasa kierrätysmuovia. Perheiden metsäpäivää vietetään Metsälinnan kartanon ympäristössä syyskuun lopulla.

Hevosharrastus on suosittua Urjalassa. Suurin osa harrastajista on tyttöjä.  Urjalan Hevosurheilijoiden tukikohta on Hessi-tallilla. Maneesissa ja pihapiirissä voi harjoitella koulu- ja esteratsastusta sekä valjakkoajoa.

Nuorten palvelu on järjestänyt Majakalla nuorten iltoja, joissa nuoret saavat vapaasti toimia ja harrastaa. Järjestön puolesta paikalla on valvoja. Pääsyvaatimuksena on päihteettömyys.
Myös kouluilla toimii erilaisia kerhoja, joiden toiminta on jo osin alkanut tai alkamassa. Urjalassa toimii useampi eläkeläisjärjestö ja niillä on paljon toimintaa sekä kesäaikaan että talvikaudella. Vielä on lukuisa joukko muita yhdistyksiä  kuten Martat ja  Maa- ja kotitalousnaiset, Naisvoimistelijat  jne, jotka järjestävät monenlaista toimintaa. Urjalassa tekemistä piisaa, kunhan vaan halua lähteä mukaan.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            23.8.2013
Urjalan kulmilta
Metsästyskausi on alkanut

Kesän taittuessa syksyyn alkavat myös metsästysseurat aktivoida toimintaansa. On saatu tiedot kaatoluvista, suoritetaan koeammuntoja ja ajokokeita, varaudutaan talviruokintaan ja tehdään muita valmistavia toimenpiteitä. Tällä viikolla alkanut sorsastus aloittaa kunnolla metsästyskauden.

Urjala kuuluu Etelä-Hämeen riistanhoitopiiriin. Täällä toimivat ainakin Halkivahan ja Kehron metsästysseurat, Kokon ja Urjalan metsästäjät, Urjalan Erä, Urjalankylän riistamiehet, Vahosten metsästysseura 82 ja Välkkilän Erämiehet. Tursan suunnalla on oma yhdistyksensä, joka taitaa kuulua Satakunnan suuntaan. Muillakin raja-alueilla saatetaan kuulua yhdistykseen, jonka kotipaikka ei ole Urjalassa.

Metsästysharrastus on usein perinnöllistä. Isä käy metsällä ja pojat alkavat kiinnostua ja kulkea mukana. Urjalassa on myös metsästys harrastavia naisia ja tyttöjäkin. Nuorimmat metsästystutkinnon suorittaneet ovat alle 15-vuotiaita ja he saavat osallistua metsästykseen yhdessä vanhemman kanssa.

Alueelliseen metsästysseuraan on helpointa päästä jäseneksi, jos omistaa alueella maata. Joihinkin seuroihin on tiukka seula, tosiin taas pääsee jäseneksi hakemuksesta. Monet muualle muuttaneet palaavat metsästysaikaan kotipaikkakunnalle.

Metsästysseurat ovat vuokranneet metsästysalueet maanomistajilta. Jotkut maksavat pienen nimellisen korvauksen vuokrana. Usein maanomistajat vuokraavat maansa metsästykseen korvauksetta.  Kyseessä on yhteinen intressi, koska usein liian suureksi paisunut peurakanta tekee vahinkoa viljelyksille.  Seurat pyrkivät yhtenäisiin alueisiin, sillä metsästyksen osuessa raja-alueelle on vaarana, että saalis kaatuu oman alueen ulkopuolelle. Reikiä alueisiin syntyy myös silloin, kun omistaja ei esimerkiksi periaatteellisista syistä halua vuokrata maataan metsästystarkoitukseen.

Vuokrasopimukseen liittyy käytäntö, että esimerkiksi hirvieläinten kaadon osuessa vuokranantajan maalle, saa hän maanomistajan lihakimpaleen. Seurat ovat sopineet sisäisesti, millainen maanomistajan pala on.

Tätä kirjoittaessani en ole ollut puheissa kenenkään kanssa , millainen sorsalintujen saalis on tänä vuonna ollut. Urjalassa on paljon hyviä lintuvesiä. Urjalankylän Riistamiesten 4500 hehtaarin alueeseen kuuluu Kortejärvi, jolle seura myy vieraskortteja päiväksi tai viikonlopuksi. Urjalankyläläisillä on muuten mainiot kotisivut: urjalnkylanriistamiehet.fi.

Useat urjalalaiset seurat ovat rakentaneet itselleen lihankäsittelytilat. Samalla on tehty myös kokoontumistiloja, joita vuokrataan ulkopuolisille erilaisten juhlien pitoon. Tunnetuin näistä lienee Urjalan Erän maja. Tiloissa järjestetään myös peijaisia, joihin kutsutaan milloin maanomistajia milloin koko kylä väki.

Metsästys on hyvä harrastus ja se saa liikkeelle luontoon täällä Urjalassa satoja miehiä ja naisia vuosittain. Metsästyksen arvostelijat unohtavat, että seurat jäsenineen tekevät myös paljon työtä monipuolisen riistakannan turvaamiseksi. Ilman suunnitelmallista  ruokintaa monen eläinlajin määrät romahtaisivat tai niissä olisi huomattavia vaihteluja. Lupamenettelyllä ja keskinäisillä sopimuksilla voidaan säilyttää lajien välinen tasapaino.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            16.8.2013
Urjalan kulmilta
Akaan Opisto liipasimella

Tällä viikolla on Urjalassa jaettu Akaan Opiston opinto-ohjelma syksyllä alkavalle ja kevääseen jatkuvalle kaudelle. Opistossa on 165 kurssia, joista 40 on Urjalassa ja loput nykyisen Akaan eli entisten Kylmäkosken, Toijalan ja Viialan kuntien alueella.

Opiston tarjontaa voisi luonnehtia yllätyksettömäksi. Rehtori Risto Nieminen mainitseekin tervetulotoivotuksessaan, että ohjelma muodostuu pitkälti vanhoista tutuista ja suosituista kursseista.

Urjalassa järjestettävistä 40 kurssista 12 on erilaista liikuntatarjontaa ja 10 erilaisia pääosin naisille suunnattuja käsityökursseja. Muotoilukursseja on kolme, joista kaksi aiemminkin hyvin suosittua posliininmaalausta. Puutöitä on yksi kurssi entisöintiä samoin yksi. Korujenvalmistuksesta on kolme kurssia. Valtaosa opiston opiskelijoista on naisia, joten on ymmärrettävää, että tarjonta kohdistuu heihin niin liikunnassa kuin kädentaidoissakin.

Kielitarjonta on Urjalassa todella vähissä, sillä ohjelmassa on vain englannin kertauskurssi ja espanjan kolmoskurssi. Akaassa tarjolla on 18 kurssia ja kielivalikoiman kuuluvat suomi ulkomaalaisille, englanti, saksa, venäjä espanja, italia ja viro.  Luonnollisesti urjalalaiset voivat mennä näille kursseille kuten mihin tahansa muuhunkin naapuriopistoon, joista mieleisiä opiskelupiirejä on.

Lehtitiedon mukaan Akaan kaupunginhallitus aikoo esittää, että Akaan Opisto liitettäisiin Valkeakoski-opistoon vuonna 2015. Tämä vaihtoehto oli jo kerran aiemminkin esillä Toijalan miettiessä säästötoimia. Akaa on opiston ylläpitäjä ja vastaa kansalaisopistotoiminasta myös Urjalassa.

Valkeakoski-opisto vastaa kansalaisopistotoiminnasta jo Kangasalalla ja Pälkäneellä, joissa on omat ala-osastonsa. Ilmeisesti Akaan opistosta tulisi samanlainen alaosasto, vaikka nykyiset toimistotilat menisivät myyntiin. Viime vuosina ovat monet opistot yhdistyneet suuremmiksi alueopistoiksi.

Valkeakoski-opistolla on paljon päätoimista henkilökuntaa ja sitä kautta opetusresursseja. Opisto on sopimuspohjaisesti vastannut myös osasta Urjalan ja muiden lähialueiden henkilöstön täydennyskoulutuksesta. Siitä on vain sellainen kokemus, että lähes kaikki koulutukset on järjestetty Valkeakoskella opistotalossa.  Luulisi, että olisi helpompi siirtää kouluttaja koulutettavien luo kuin päinvastoin.

Jos Akaa toteuttaa suunnitelmansa ei Urjalalla liene siihen paljon sanottavaa. Akaan saneerauslistalla ovat Kylmäkosken terveysasema vuoden 2014 lopussa, Kylmäkosken kirjasto ja Kylmäkoski-talo sekä Aseman alakoulu. Siinä on hyvää mallia siitä, mitä kuntaliitokset tietävät liittyville kunnille.

Monelle urjalalaiselle opiston tarjonta on tärkeä ja siksi opistopalvelut tulee jatkossakin turvata täällä. Ehkä tarvitaan myös rohkeutta uudistaa tarjontaa vastaamaan enemmän tämän päivän tarpeita. Useilla liikunta- ja käsityöpiireillä on suuri sosiaalinen merkitys viikoittaisena kokoontumisena. Siksi monet ovat käyneet opissa useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä.
Ilmoittautuminen piireihin alkaa ensi viikolla.  Kaupungeissa piirit täyttyvät muutamassa minuutissa. Meillä ei sellaista ryntäystä taida olla. Ei oppi koskaan ojaan kaada.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________  
                                                                                                        Forssan Lehti
                                                                                                          9.8.2013
Urjalan kulmilta
Koulutie kutsuu

Aina yhtä yllättäen tulee loman jälkeen aika, kun koululaiset palaavat pulpettiensa ääreen. Ihan tarkasti osa ei enää palaa, koska siirtyvät jatko-opintoihin muualle tai työelämään. Osa kouluun tulevista on uusia, koska ovat ekaluokkalaisia. Tosin heistä suurin osa on käynyt jo esikouluvuoden, joten homman idea alkaa olla selvillä.

Koulujen johtajat ovat jo muutamana päivänä valmistelleet lukuvuoden alkua. On monta asiaa järjestettävänä, jotta  työ voi pyörähtää kunnolla käyntiin. Lukujärjestystä on hahmoteltu jo keväällä, mutta viimeiset tarkistukset ovat nyt käsillä. Koulun koosta riippuen puuhaa riittää, jotta kaikki opetussuunnitelman mukaiset tunnit saadaan pidettyä ja kaikille löytyy opettaja.

Urjalassa on paljon koulukuljetuksessa olevia oppilaita. Kuljetusasioista vastaa pitkälle sivistyspalvelukeskuksessa Jaana Jokikoivu-Hiukkamäki. Tieto aikatauluista lähtee oppilaiden vanhemmille koululta.

Wilma on päivitettävä vastamaan luokittain uutta oppilastilannetta. Uudet vanhemmat saavat käyttäjätunnukset. Koulun johtaja puurtaa niin Wilman kuin Multiprimuksen parissa, jotta saa kaikki oppiainekoodit kohdalleen. Populukseen pitää syöttää uusia opettajatietoja ja muita henkilöstöasioita. Rondon kautta kulkevat laskut ja oma ohjelma on myös viranhaltijan päätöksien tekemiseen. Lukuvuoden alussa on paljon tilavarauksia, koska kansalaisopiston ja monien muiden toimintapiirit käynnistyvät viimeistään syyskuussa. Byrokratiaa varten on siis väännettävä monenlaista paperia ja tietuetta.

Koulukuljetusten lisäksi vanhemmat saavat lukuvuositiedotteen, jossa kerrotaan kouluvuoden tärkeimmät tapahtumat ja annetaan yksityiskohtaista tietoa koulun toiminasta. Reissuvihko on korvautunut Wilmalla, jota vanhemmat ovat hienosti oppineet käyttämään. Eivät vielä kuitenkaan kaikki.

Edellä olevat ovat niitä asioita, jotka eivät näy kovin paljon ulospäin. Koululaisen kannalta tärkeimpiä valmistumistoimia ovat kouluvaatteiden ja ennen kaikkea koululaukun tai –repun hankinta. Penaalikin pitää olla ja siellä kaikenmoista kynää, kumia, teroitinta ja viivainta.

Kuten tiedättekin en itse mene ensi maanantaina aloittamaan koulutyötä. Moni on kysynyt, että tuntuuko haikealta. No maanantainahan sen sitten näkee. Sen verran vielä vanha työ on taustalla, että nähdessäni lehdessä jonkun hyvän jutun, niin ajattelen, että tuotahan voisi käyttää koulussa oppimateriaalina. Samalla voi tulla mieleen muitakin ideoita, joita ei tullut käytettyä vuosikymmenten varrella.

Kuluvan lukuvuoden aikana saadaan Urjalassa selvyyttä siihen toteutuuko yhtenäiskouluhanke ja paljonko se tulee lopulta maksamaan ja millaisella aikataululla sitä voidaan toteuttaa. Nykyiset koulut jatkavat valtuuston päätöksen mukaan vuoden 2016 heinäkuun loppuun.

Koulu on koululaisen työtä. Jos me vanhemmat olemme kotona iskostaneet lapsiin käsityksen, että työ on ikävää, tuntuu koulukin ikävältä. Ekaluokkalaiset ovat innokkaita ja sen saman innon soisi säilyvän koko kouluajan. Hyvä koulutus on parasta, mitä kotikunta voi lapsilleen antaa. Uskon, että Urjalan kouluissa monet lapset kokevat alkavana lukuvuotena onnistumisen ja oivaltamisen iloa. Kannustavaa otetta toivon myös opettajille ja muille koulussa työskenteleville. Vanhemmille tärkein terveiseni on, että ole aidosti kiinnostunut koululaisen – oli hän sitten minkä ikäinen tahansa – koulunkäynnistä.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________  
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            2.8.2013
Urjalan kulmilta
Otsikossa syrjäläisiä ja silmäntekeviä

Käytössäni oleva Nykysuomen sanakirja ei tunne sanaa syrjäläinen. Suosittu nettisanakirja Wikipediakin tunnistaa sanan vain sukunimenä. Sanakirjasta löytyvät muodot syrjäkulmalainen tai syrjäkyläläinen, jotka ovat käsitteinä meille maaseudulla asuville tuttuja. ”Syrjäinen” tarkoittaa syrjässä kaukana taajamassa tai jonkin keskustasta olevaa.

Toinen Pentinkulman päivien otsikkosana on silmäntekevä. Mainitussa sanakirjassa se  tarkoittaa johtavassa asemassa olevaa henkilöä, isokenkäistä, pamppua, tappia ja herraa. Nuokin nimitykset ovat arkielämästä ihan tuttuja käsitteitä.

Väinö Linna oli rinnastusten mestari. Hän osasi asettaa yhtä aikaa esille valtakunnallisen ja paikallisen hankkeen. Pappilan rouva kannatti Suomen valtiollista itsenäistymistä, mutta torppien itsenäistyminen ei ollutkaan yhtä mieleinen asia. Torppari raivaamaa maata voitiin ottaa takaisin, kun pappilan kulut kasvoivat.  Niinhän tehdään nykyäänkin. Palvelu pois pienemmästä yksiköstä, kun suuret ovat muka tarpeellisempia.

Kirjailija Linna antoi äänen sellaisille, joiden näkemys ei ollut päässyt esille aiemmin historiankirjoituksessa. Suurmiehet ja –naiset, aikansa silmäätekevät, ovat saaneet nimensä aikakirjoihin. Tavallisen kansan elämänmenosta on kiinnostuttu paljon myöhemmin. Usein kirjailijat ovat heitä nostaneet esiin.

Jokaisessa yhteisössä on silmäntekevät ja syrjäläiset. Ihmiset ovat aika samanlaisia kaikissa olosuhteissa. Siksi ihmiskuvaus on mielenkiintoista. Viime vuosina Linnaa on ryhdytty lukemaan myös ihmiskuvauksen näkökulmasta. Tutuista hahmoista on löytynyt uusia piirteitä, joita ei aiemmin huomannut. Jokainen aika lukee klassikkoja omasta näkökulmasta.

Ihminen voi alusta alkaen olla syrjässä. Hän voi myös joutua syrjään. Monet ovat viime aikoina menettäneet työnsä. Työ Suomessa hyvinvointimme perusta. Työyhteisö häviää, tulee turhautumista, kun uutta työtä ei löydy. Ihminen alkaa syrjäytyä.

Eipä silmäätekevänäkään aina ole helppo olla, vaikka joku taisi kirjoittaa oikein kirjankin, jonka nimi oli ”Herrana on hyvä olla”. Jotkut hakeutuvat johtavaan asemaan. Täytyy olla jokin asia tai hienosti sanottuna missio, miksi pyrkii vaikuttajan paikalle. Pelkkä vallanhalu ei useinkaan riitä motivaatioksi.

Jokainen meistä haluaisi muuttaa maailmaa paremmaksi. Syrjäläisestä tuntuu, että ensin täyttyvät silmäntekevien tarpeet ja rippeet jäävät muille. Isokenkäiset, jolla päättäjiä usein kutsutaan, kyllä yrittävät toteuttaa omia ja taustaryhmiensä päämääriä. Demokratiassa kansa antaa valtakirjan ja voi ottaa sen pois. Talouselämässä valtakirjan antavat omistajat ja heidän edustajansa. Lähtö voi tulla sielläkin nopeasti. Tosin lähtöturva, kultainen kädenpuristus, voi olla turvana. Sellaista ei taas ole syrjäläisellä.

Jotenkin minua ahdistaa tämä nykyinen keskusteluilmapiiri. Kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla. Ei anneta edes mahdollisuutta keskustelulle ja erilaisille mielipiteille. Yksi toisensa jälkeen antaa tuomionsa ja todistuksensa. Ahdistaa, kun kaikkien pitää ajatella samalla tavalla. Toivottavasti kirjailijat edelleen antavat teoksissaan äänen mahdollisimman monelle niin syrjäläiselle kuin silmäntekevillekin ja kaikille siinä välissä oleville. Sitä kautta opimme kunnioittamaan ja arvostamaan toinen toistemme erilaisiakin näkemyksiä.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            26.7.2013
Urjalan kulmilta
Sahalla töissä

Kerrankin olen tyytyväinen siihen, ettei säätiedotus pitänyt paikkaansa. Lupasivat jo keskiviikolle hellettä, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Eilen tuli ja jatkoakin lienee luvassa.  Olin nimittäin nuo kaksi päivää sahaushommissa ja keskiviikko oli oikein mukava päivä sään puolesta siihen. Eilen sen sijaan saimme iltapäivällä tuntea sen miten helle pehmentää valkoihoista miestä ruumiillisissa töissä.

Kenttäsirkkeli on mainio peli ja nykyisin ne ovat hyvin automatisoituja niin, että yksi mies pystyy toimittamaan sahauksen. Ennen tarvittiin perämies, joka sahurin kanssa nosti tukin sahauspöydälle ja kiinnitti sen sopivan asentoon. Perämies ei aina saanut kiitosta, mutta kokemus tehtävässä auttoi.

Sahattujen lautojen, lankkujen, parrujen ja pintojen vastaanotossa tarvitaan edelleen ihmistyövoimaa. Kahdella ihmisellä  siinä on tosi kiire. Kolmella pärjää mukavammin ja aina lisäapu on tarpeen.  Tuore sahatavara ei ole mitään kevyttä kannettavaa.

Helteellä pitää muistaa juoda riittävästi ja taukojakin pitää tarpeen vaatiessa. Kahvit ja ruoka ovat tarpeen. Kovalla auringonpaisteella voi saada  auringonpistoksen tai vaalea suojaamaton iho voi palaa ilman suojaava aurinkovoiteita.

Sahurin kanssa tuli puheeksi myös muutokset, jotka vaikeuttavat pienyritystoimintaa. Lienee EU:sta peräisin määräys, joka velvoittaa rakentajat käyttämään leimattua puutavaraa runkorakenteissa. Oman puun käyttö on jossain muodossa vielä mahdollista ja kuntien rakennustarkastajilla lienee jonkin verran toimivaltaa tässä suhteessa.

Enää ei voi tiettävästi ostaa raakapuuta naapurilla ja sahauttaa sitä rakennuspuuksi ellei sahausta toimita siihen koulutuksen ja luvan saanut henkilö. Kaiken kaikkiaan kenttäsahurille tulisi noin viiden tuhannen euron kulut, jotta hän saisi oikeuden lajitella puut tarkoin määrätyissä olosuhteissa ja leimata ne vaaditulla merkinnällä.

On tietenkin hyvä, että on olemassa määritellyt lujuusvaatimukset rakennuspuulle. En tiedä kuinka monta suomalaista yksityiskäytössä ollutta rakennusta on sortunut suomalaisen puun huonon laadun takia.

Kyse on siitä, että EU:ssa ja myös kotimaississa päätöksentekoelimissä vaikuttavat suuryhtiöiden lobbarit. Tarkoitus on saada lisää markkinoita ja näin karsia pois pienet toimijat. Sitä vartenhan isot vapaakauppa-alueet on aikanaan perustettu, että isot kansainväliset firmat saisivat lisää sisämarkkinoita.

Suomessa puhutaan juhlapuheissa kauniisti siitä, että tarvittaisiin paljon lisää uusia pienyrityksiä. Samanaikaisesti monella alalla pienet yritykset joutuvat yhä ahtaampaan rakoon. Tähän törmää lähes päivittäin, kun on tekemisissä eri alojen yrittäjien kanssa.

Pienyrityksille tulee yhä uusia vaatimuksia, jotka niiden tulisi täyttää. Usein vaatimukset edellyttävät erilaista koulutusta ja tutkintoa ja lupapaperia.  Kaikissa vaiheissa vaaditaan maksuja.  Nyt on aika puolustaa pienyrittäjiä. Tämmöisiä asioita tuli pohdittua sahalla työskennellessä. Urakka tuli tehtyä, vaikka välillä kovilla helteessä oltiinkin. Edessä on vielä taapeleiden teko, joten hommaa piisaa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            19.7.2013
Urjalan kulmilta
Puhtaat vedet yhteinen asia

Vesistöjen tila on viime aikoina ollut esillä Urjalassa. Honkolan joessa on todettu erikoislaatuisia kalakuolemia. Kokkojärvelle perustetaan huomenna suojeluyhdistystä. Sellaisia on ennestään Urjalassa kaksi.

Urjalassa on aika paljon järviä lampia, jokia ja puroja.   Niistä mikään ei ole luonnontilassa, sillä kaikkien äärellä on ollut asutusta sekä vakituista että loma-asutusta pitkään. Osa Urjalan järvistä on aikanaan kuivattu pelloksi. Tunnetuin niistä on keskustaajamassa Kirkonkylän ja asemanseudun välissä sijainnut Vanhajärvi ja Urjalan harjun toisella puolella ollut Uutisjärvi.

Järviä on aikanaan kuivattu ja laskettu lähinnä siksi, että siten on parannettu viljelymahdollisuuksia alavilla rantaniityillä. Kuivatusta järvestä on myös saatu lisää peltoa. Peltoa on tarvittu, jotta on voitu tuottaa ruokaa.

Vanhat ihmiset osaavat kertoa, että aikanaan järvistä tai vesijättömaista on niitetty karjalle rehuksi järviheinää ja kortetta. Ovat kuvanneet sitä raskaaksi työksi. Niitto ylläpiti samalla järven vedenlaatua parempana, kun järvet eivät päässet rehevöitymään. Viimeisen kuvauksen tästä työstä olen lukenut Lassi Rämön kirjasta Takaisin Karjalaan, jossa kerrotaan korteen niitosta maankuululla Äyräpään järvellä Muolaassa. Samanlaista toiminta oli täällä Urjalan järvilläkin aikanaan.

Vedenkorkeuteen vaikuttavat säännöstelyt, joista joihinkin järviimme edelleen kohdistuu. Myös maan kohoamista tapahtuu ja se vaikuttaa veden korkeuteen. Syntyy niin sanottua vesijättömaata.  Siihen ovat monet rantojen omistajat törmänneet mökkipalstoja hankkiessaan. Tontin ja järven väliin jää järven osakaskunnalle kuuluva maa-alue. Sen voi lunastaa tai sen voi joutua lunastamaan itselleen. Vain harvoissa järvissä vesialueet ja vesijättömaat on jaettu, mutta sellaisiakin aina löytyy.

Vesistöjen tilaan vaikuttavat asutus ja maa- ja metsätalous, soiden kuivatus ja monet muut toimet. Urjalan järvet ovat melko matalia. Esimerkiksi Nuutajärvessä se on 1,8 m ja Kortejärvessä metri. Rutajärvessä suojeluyhdistyksen sivulla  mainitaan keskisyvyydeksi 22,5 m, mutta Järviwiki-sivusto mainitsee keskisyvyydeksi 8,2 m.

Ravinnekuormaa on pyritty hillitsemään rajoittamalla lannoitteiden, erityisesti fosforilannoitteiden määriä. Vesistöjen varsille pitää jättää nykyisin myös suojakaistat. Myös erilaisia kosteikko- tai muita suodatusratkaisuja on ryhdytty toteuttamaan. Usein niiden toteutus vaati paljon paperisotaa, vaikka itse käytännön toteutus ei olisi monimutkainen. Harva sellaista kuitenkaan pystyy omalla kustannuksellaan rakentamaan ja valuma-alueen osakkaat eivät mielellään tule mukaan. Tarvitaan siis yhteiskunnan tukea.

Puhtaat vedet ovat kaikkien tahojen yhteinen päämäärä, koska niistä hyötyvät kaikki. Liian helposti etsitään syylisiä vesien huonoon tilaan. Ennemminkin tulisi miettiä niitä myönteisiä keinoja, joilla yhteisesti vesien laatua voitaisiin parantaa. Vastakkainasettelu herättää usein voimakkaita tunnereaktioita ja järkevätkin ja usein pienet, mutta vaikutukseltaan merkittävät asiatkin jäävät toteutumatta.
Vesistöjen suojelun kannalta yhdistykset tekevät ihan hyvää työtä. Ne keräävät aineistoa ja levittävät tietoa vesistöjen tilasta. Kun yhdistyksissä on mukana kaikkia järven osapuolia, on helpompi hakea yhteistä tahtoa ja löytää uusia keinoja vesien puhtauden edistämiseksi.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            12.7.3013
Urjalan kulmilta
Kylät muuttuvat

Urjalan ja muissa Lounais-Hämeen kylissä on kesäaikaan monenlaista elämää. On kylätapahtumia ja –juhlia kuten viikon päästä Halkivahassa ja Menosissa. Kesäaikaan kyliin tulee uutta elämää kesäasukkaiden ja muiden lomanviettäjien sekä sukulaiskäyntien ansiosta.

Kylä voidaan määritellä monella tavalla: asumiskylä, rekisterikylä, talouskylä, hajakylä, ryhmäkylä jne. Nykyisin, kun monessa kylässä on kyläyhdistys voidaan puhua myös kylätoiminnallisesta kylästä, joka itse asiassa voi käsittää useampiakin maarekisterikyliä.

Etymologisesti suomen kielen kylä-sana on kielemme vanhimpia sanoja. Murteissamme sana on voinut tarkoittaa myös asumusta ja taloa. Ehkä tämän vuoksi pitäjähistorioissakin puhutaan yksinäiskylistä, joissa oli vain yksi (veroa maksava) talo

Suomalaisille kylille taidettiin määritellä virallisesti rajat isojaon yhteydessä 1700-luvulla. Hämeessä oli tyypillistä sarkajakoiset pellot ja ryhmässä, toistensa lähellä olevat talot. Monet varmaan muistavat koulutauluista Hämäläisen kylän, jossa oli riukuaitojen reunustama tie ja paljon hirrestä veistettyjä rakennuksia lähellä toisiaan. Urjalassa viimeksi tällainen kylä oli Urjalankylä Rutajärven ja Kortejärven yhdistävän joen varressa.

Reilun sadan vuoden aikana kyliin tuli paljon uusia toimijoita. Sitä ennen oli oikeastaan vain kinkeripiiri eli seurakunnallinen aluejako. Kyliin tulivat nuoriso- ja urheiluseurat kuten Valajärven Veto tai suojeluskunnat kuten Kokolla, työväenyhdistykset, osuustoiminnalliset yhteisöt sonni- ja puimaosuuskunnasta osuuskauppaan.1800-luvun lopulta alkaen tulivat koulut ja yksityiskaupat, kun maaseudun kaupanpitokielto purettiin. Sitten tulivat postit, puhelinkeskukset, sähköt, linja- ja kauppa-autot ja monet muut toiminnot.

Uutta elämää kyliin toivat asutustoimet kuten topparivapautus ja siirtokarjalaisten asuttaminen. Osa kylien asukkaista aina jäi kylään ja osa lähti etsimään elantoaan muualta. Aluksi pääosa väestä sai toimeentulonsa maataloudesta ja siihen liittyvistä toiminnoista. Tosin oli myös teollisia yhteisöjä kuten Nuutajärvi lasitehtaan ympärillä.

Koneellistuminen vapautti väkeä. Koulutettu nuoriso hakeutui jatko-opintoihin ja väkimäärä alkoi maaseutukylissä laskea. Viime vuosikymmenet ovat vireästä kylätoiminnasta huolimatta olleet keskittäjien kulta-aikaa. Palvelu toinen toisensa perään on lähtenyt kylistä.

Koijärveäkään ei kutsuttu liitoksen jälkeen entisellä nimellä vaan Forssassa puhuttiin liitoalueesta tai viheralueesta. Kylmäkoskelaisilta vietiin identiteettiä, kun kaikki osoitteet muuttivat Akaaksi. Hämeenlinnassakaan ei puhuta Rengon kaupunginosasta, mutta ehkä Kaloisten kylästä.
 
Vanhassa laulussa lauletaan, että ”Forssasta poijjaat kotoisin ollaan tuolta Tammelan pitäjästä”. Ehkä pitäjä nimitys pitäisi ottaa uudestaan käyttöön, mikäli kuntauudistajien suunnitelmat toteutuvat ja monet kunnat lakkaavat olemasta.

Kylä on tärkeä paikallisidentiteetin luoja ja ylläpitäjä. Monet täälläkin sanovat, että ovat kotoisin Urjalasta, mutta lisäävät siihen aika pian myös  oman kotikylänsä vaikkapa Honkolan ja kertovat heti perään ketä muita kuuluisia henkilöitä sieltä on kotoisin. Kylä on mieluisia asuinpaikka kymmenille tuhansille suomalaisille edelleenkin.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            5.7.2013
Urjalan kulmilta
Mökkiläisen kirja on jaettu

Kesäviikkoina Urjalan väkimäärä tuplaantuu. Lomanviettäjillä on tärkeä merkitys paikkakuntamme yrityselämälle. Tänä kesänä Urjalan Yrittäjät on jakanut jokaiseen tiedossa olevaan loma-asuntoon Mökkiläisen kirjan, jossa kerrotaan Urjalan elämästä sekä lisäksi yksityisestä että julkisista palveluista.

Vapaa-ajan asumuksia taitaa kohta olla yhtä paljon kuin vakituisesti asuttuja osoitteita. Urjalan järvet ovat melko pitkälle jo rakennettuja. Vain muutamia vapaita rakennuspaikkoja on jäljellä. Tosin kaikki eivät kaipaa vettä, vaan pelkkä maaseudun rauha riittää.

Tehdessämme aikanaan Menosissa  kylätutkimusta pohdimme keinoja, miten saada  tyhjillään olevat asumukset asutuskäyttöön. Kävi ilmi, että niistä eivät omistajat halunneet luopua, vaikka saattavat käydä siellä kerran kesässä. Omasta synnyinpaikasta on vaikea luopua. Onpa niitäkin tapauksia, että joku perikunnasta luopuisi, mutta toiset eivät ja niin asumus jää niille sijoilleen rappeutumaan.

Urjalan torilla kesäasukkaatkin liikkuvat loma-aikaan eli nyt on paras sesonki menossa. Loma-ajan ulkopuolella heistä monet eivät sinne ehdi, koska tori on auki vain puoliin päiviin asti. Osa eläkkeellä olevista kesäasukkaista on tästä tietenkin poikkeus.

Urjalan elintarvikekaupat saavat huomattavan myyntitulon kesämökkiläisiltä. Sama koskee  erikoiskauppaa, jota Urjalassa sentään on väkilukuun nähden ihan huomattava määrä. Kaikki paikkakunnan asukkaatkaan eivät tiedä, miten paljon erilaisia palveluja omalta paikkakunnalta saa. On aivan ymmärrettävää, että muualta tulleet eivät näitä mahdollisuuksia tiedä.

Mökkiläisen kirjassa on paljon yrittäjien ilmoituksia ja mainoksia. Loppuun on koottu vielä mainostajien yhteystiedot, jotta heihin voi tarvittaessa ottaa yhteyttä. Mökkiläisen kirjaa taidetaan tehdä joillakin muillakin paikkakunnilla saman mallin mukaan ja siksi osa aineistosta  käsittää kalenteriosuuksia, ruoka-ohjeita ja erilaisia ohjeita jätehuollosta jokamiehenoikeuksiin. Onpa esitelty myös Urjalaan suunniteltua laajakaistahankettakin.

Kirja on jaettu kaikkiin tiedossa oleviin ositteisiin. Jos joku ei ole sitä saanut, voi kirjasta tiedustella paikallisilta yrittäjiltä, joilla sitä on jonkin verran jaossa asiakkailleen. Esipuheen mukaan kirja on tehty aiemminkin kolme kertaa, joten se on koettu ilmeisen tarpeelliseksi.

Urjalan tapahtumista olisi voinut olla jonkinlainen kalenteri. Tosin sekä Urjalan Sanomat että Forssan Lehti ovat julkaisseet omat kesälehtensä, joissa tapahtumat ovat mukana. Osalle mökkiläisistä tulee kotiin Urjalan Sanomat, josta voivat tapahtumista viikoittain lukea. Urjalan kunnan nettisivuilla on myös osa tapahtumista. Nyt kirjasessa on esillä Urjalan palvelusivuilla vain Pentinkulman päivät ja toinen kesäteatterimme.

Monenlaista asiaa tarvitaan mökkielämässä ja siihen tämä kirjanen antaa apua tarvitaanpa vaikkapa ikkunalasia tai hierontaa, mökin saneerausta tai putkimiestä, soraa tai autonpesua, grilliherkkuja tai ruohonleikkuria, huonekaluja tai sementtirenkaita, ravintola- tai kauppapalveluita.

Urjalan Yrittäjillä on noin 150 jäsentä, mutta yrittäjiä Urjalassa on paljon enemmän.  Mökkiläisen kirja on oikeanalainen tapa tuoda kesäasukkaille tietoa paikkakunnan palveluista.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________  

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                           28.6.2013
Urjalan kulmilta
Rivit kertovat tarinan

Tupa oli täysi, kun keskiviikkona Majakassa juhlittiin Asko Viholaisen uusimman kirjan julistamista. Kirja on seitsemäs ja kolmas karjalanmurteinen.  ”Kiukaalt kierähtänt” sisältää toistasataa runoa.

”Runo on suur kertomus täynnää pienii merkityksii. Rivilöi välitkii on kirjoitettu täytee, jos oikee tarkaa katsot.” Haastattelussa hän täsmensi, että runojen kirjoittaminen on sanojen maistelemista. Se on sanojen pelkistämistä kuitenkin niin, että ytimen pitäisi tulla esiin.

Asko totesi, että murteella kirjoittaminen on vaikea juttu. Hän on itse syntyperäinen valkjärveläinen siis Kannaksen keskipaikkeilta. Haastaminen sujuu, mutta silti hän on käyttänyt apuna sanakirjoja ja karjalaisten kirjeenvaihtoa.

Murre on enemmän puhuttu kuin kirjoitettu. Siksi sen kirjoittaminen ei ole helppoa. Murteella kirjoitetun lukeminen ei ole aina helppoa murteen taitajallekaan.  Näitä karjalanmurteisia tekstejä pystyvät kuitenkin lukemaan muutkin kuin karjalaiset. Mynämäkeläiset vieraat totesivatkin, että aikaa menee enemmän, mutta ehkä tällöin myös tekstin oivaltaa paremmin.

Viholaisen Askon tekstit ovat pitkälle viimeisteltyjä, pohdittuja ja tiivistettyjä. Niissä on mukana huumoria, mutta myös vakavaa pohdintaa oikeasta ja väärästä sekä elämän tarkoituksesta. Runon elämä hän aloittaa suorastaan aforismimaisesti: ”Elämä on aja nauloil naulattu elmise ortee.” Runo päättyy: ”Mut naulat irtovaat aikannaa ja elämä putovaa tuonpuoleise tummaa arvotuksee.”

Urjalalaiset tunnistavat teksteistä tuttuja hahmoja. Osa on helposti löydettävissä ja osa vaatii paikkakunnan ja urjalalaisten hyvää tuntemista.

Askon kieleen ovat ehkä eniten vaikuttaneet mummo ja äijä. He ovat olleet esillä aiemmissa teoksissa. Mummon sanavalmiutta kuvaa kunnanlääkärille annettu vastaus. Kiroilevan lääkärin ihmetellessä, että mitä noin vanha ämmä lääkärissä tekee napauttaa mummo häkeltymättä: ”Kaks viikko uotteli, mut ko kuolema ei kerra tult, läksin lääkäriin.”

Asko aloitti kirjoittamisen aikuisiällä. Tosin hän tunnusti kirjoittaneensa ja nuorena merimiehenä ja viskanneensa tekstit mereen. Nyt hänestä tuntuu, että perälauta näkyy ja siksi kirjoja on syntynyt joka vuosi. Hän mainitsi, että tuntee syyllisyyttä, jos ei kirjoita mitään useampaan päivään. Asko tuntee, että joissakin runoissa sisimpänsä koskettaa elämäntunnetta ja totuutta ja haluaa, että ajatuksillansa olisi kantavuutta ja syvälle yltävä terä.

Kiukaalta kierähtänt ei saa valitettavasti laitalalaismurteisen Heli Laaksosen murrerunojen kaltaista levikkiä ja julkisuutta. Pienkustantajalla  Kustannus HD:lla ei ole varaa laajaan markkinointiin. Edelliset kaksi karjalanmurteista kirjaa kustansi Urjalan karjalaiset. Kuletuista kujasista on otettu toinen painos ja ”Murteet murenoot” on jo loppuunmyyty.

Askon runot ovat löytäneet monta tyytyväistä lukijaa ja moni lausujakin on ottanut ne ohjelmiinsa. Suuri koulukirjojen kustantaja oli valinnut yhden murretekstin näytteeksi myös  viidennen luokan äidinkielen oppikirjaan. Uusimman kirjan lukeminen vangitsee ja vapauttaa kuten hyvä runo.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            21.6.2013
Urjalan kulmilta
Vihta lentää

Jo useana vuonna on Urjalassa pidetty maailmanmestaruuskilpailut. Kisat eivät ole vielä saaneet ihan maailmanlaajuista kuuluisuutta, mutta se ei tietenkään riistä niiltä kilpailun arvoa. Hanhisuolla ratkotaan nimittäin vihdanheiton maailmamestaruus juhannusaattona. Tarjolla on niin miesten, naisten, lasten kuin joukkueiden mestaruus.

Hanhisuon kisoissa järjestäjät antavat kisavälineen, joten ei ole mahdollista tehdä minkäänlaista filunkia. Heittäjille ei tiettävästi tehdä mitään dopingtestejä, joten jokuset voivat olla enemmän tai vähemmän erilaisten nestepitoisten aineiden vaikutuksen alaisia. Näissä kisoissa ei muutenkaan olla turhan tukkapitoisia.

Kilpailijoita kannustetaan tasapuolisesti ja luonnollisesti kisailijoilla on omat huutosakkinsa. Kisat ovat avoimet kaikille halukkaille. Ehkä osanottajajoukon kasvaessa joudutaan pian järjestämään alueellisia karsintoja. Toistaiseksi kisailijoilla on ollut jonkinlainen yhteys Hanhisuohon joko suvun, kotipaikan, kesäpaikan, naimakaupan muun rasituksen perusteella.

Kansanperinteessä kyllä vihtaa tai itäsuomalaisittain vastaa on heitetty naimaonnen raottamiseksi. Saunan katolle se piti viskata ja tyvipää näytti, mistä suunasta ylkä on tuleva. Totuuden nimessä on sanottava, etten ole yhtään vihtaa nähnyt yhdenkään saunan katolla, vaikka olisi olut liikkeellä juhannuspäivänä. Eivät tainneet muutkaan juhannustaiat tehota, koska niiden tekemisen perinne ei ole siirtynyt nykyaikaan.

Joku vuosikymmen sitten eri tanssipaikoilla järjestettiin vihtaseuroja. Sana seura viittaa kyllä enemmän kirkolliseen termistöön, mutta tässä yhteydessä sitä käytettiin ihan maallisiin rientoihin.

Nykyisin nuoret koontuvat erilaisille juhannusfestareille. Nuoria on koolla kymmenin tuhansin eri puolilla Suomea. Esiintyjinä on huippunimiä ja juhlat kestävät useamman päivän. Kaljaa, siideriä ja muita juomia kuluu litrakaupalla.

Juhannuksena ihmiset siirtyvät tiheästi asutuista kaupungeista tiivisti kansoitettuihin paikkoihin maaseudulla. Joku aika sitten televisiossa eräs saunomistutkija väitti, että rantasauna onkin kaupunkilainen ilmiö. Sen perustana olisi kylpylätoiminta, jonne vallasväki 1800-luvulla tapasi kokoontua.

Tässäkin voi väittää, että niin on, jos siltä näyttää. Jospa asiaa tutkitaan vähän tarkemmin, voi todeta, että ensimmäiset suomalaiset asettuivat asumaan vesistöjen rannoille. Luultavasti he silloin myös rakensivat saunansakin rantaan.

Rantasaunakulttuurissa siis yhdistyy, kuten monessa musakin perinteessä, useita erilaisia vaikutteita ja kansanperinteen kerrostumia. Huviloiden rakentamisen jälkeen kesämökkien rakentaminen yleistyi paljon sotien jälkeen. Urjalassa taitaa olla rantaviivaa 350 kilometriä ja valtaosa käyttökelpoista rannoista on rakennettu.

Tänään Urjalan torilla voi tavata monia kesäurjalalaisia, jotka ovat saapuneet lomaa viettämään. Juhannuksena lomalaisten määrä taitaa olla enimmillään.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.6.2013
Urjalan kulmilta
Kuinka meidän täällä käy?

Urjalassa valtuusto tekee koulupäätöksiä maanantaina. Kyse on periaatelinjauksesta, jonka pohjalta jatkovalmistelu tehdään. Kyse on siitä rakennetaanko yhtenäiskoulu vai päädytäänkö ratkaisuun, jossa alakouluja olisi enemmän. Kiivas päätöstahti on yllättänyt kouluasioista kiinnostuneet. Internetissä on allekirjoitettavana vetoomusadressi, jossa vastustetaan yhtenäiskoulua. Asialla on Aseman koulun vanhempainyhdistyksen johtokunta. Eilen iltapäivällä listalla oli 189 nimeä. Nykytilanteen voi tarkistaa osoitteesta: www.adressit.com.

Yksi adressiin allekirjoittaneista ihmettelee, että eikö tämmöisessä asiassa kuulla kuntalaisia lainkaan, kuten kuntalaki edellyttäisi. Varmemmaksi vakuudeksi hän on liittänyt kommenttiinsa pitkä lainauksen kuntalaista ja sen soveltamisesta

Valmistelutyöryhmä, sivistyslautakunta ja kunnanhallitus haluavat nyt valtuustolta selvän vastauksen siitä, miten kouluasiassa menetellään. Hallitus äänesti asiasta ja niin tekee ilmeisesti valtuustokin. Mielenkiintoista on nähdä löytyykö kyläkouluille puolustajia. Ennen kuntavaaleja viime syksynä heitä oli useita niin vaalikoneissa kuin puheissa ja keskinäisissä keskusteluissa.

Kuinkahan moni valtuutettu on lukenut työryhmän tuottaman aineiston. Siinä on laajasti kuvattu tilanteita, mutta sen luettuaan ei voi tulla muuhun päätelmän kuin siihen, että se on kirjoitettu selkeästi tukemaan yhtenäiskouluratkaisua.

Kun valtuusto tekee päätöksen, alkaa vaihe, jossa yksityiskohtaisemmin suunnitellaan tilaratkaisuja. Kustannusarviot tulisi laatia todellisiksi. Usein on käynyt niin, että päätösvaiheessa kuluja on aliarvioitu. Kaikki kulut ratkaisusta tulee avoimesti ottaa esille. Nyt tehdään laskua seuraaville vuosikymmenille.

Urjala ei ole nyt ollenkaan huolestuttavasti velkaantunut. Yhtenäiskoulun rakentaminen kolmin- tai nelinkertaistaisi velkasumman asukasta kohti laskettuna. Kyse ei ole syömävelasta, vaan investoinnista. Tosin myös korkokulut tulee ottaa huomioon laskelmissa ja ne rahoitetaan normaaleilla kunnan tuloilla eli maksuilla ja  veroilla.

Aikataulu, koulun sijoitus, tilaratkaisut, ulkoalueet, parkkipaikat, liikuntapaikat, valtionosuus, käytöstä poistuvat kiinteistöt jne ovat asioita, jotka pitää vielä perusteellisesti selvittää. Jos Aseman koulu jäisi omaksi koulukseen, kuten siellä suunnalla vahvasti toivotaan, pitää vielä miettiä mitä tiloja oikeasti tarvitaan lisää, jotta korjausbudjetti ei karkaisi liian suureksi.

Oli päätös sitten mikä tahansa, on ilmeistä, että siitä valitetaan. Todennäköisesti kunnanhallitus tulee vastineissaan sanomaan, ettei valmistelupäätöksestä voi valittaa. Kuitenkin jatkoratkaisut tehdään maanantaina valtuuston päätökseen vedoten. Koulujen lakkautuspäätökset on tehtävä lain mukaan erikseen.

Suunniteltu aikataulu vaatii kiirehtimistä. Eri asia on, onko aikatauluehdotus olenkaan realistinen, jos halutaan valtion mukaantuloa. Kirkonkylän koulun hanke ei ole vielä ainakaan vuoden 2015 listoilla ja se oli vain kolmannes nyt esitetystä summasta.

Lopuksi palaan hieman historiaan. 1800-luvulla valtuusto saattoi samassa kokouksessa tehdä päätöksen useamman koulun rakentamisesta. Vuonna 1968 päätettiin lakkauttaa peräti viisi koulua kerralla. Silloin päättyi Annulan, Hanhisuon, Haritun, Salmen ja Välkkilän koulujen toiminta.

Vanha kansa sanoo, että kiirehtimällä ei tule mitään kunnollista. Jossakin iskelmässä todetaan: ”Ajomes älä kiirehdi suotta, pakoon ei pääse kohtaloaan.”

 

Seppo Pirhonen

______________________________________________________
Forssan Lehti
7.6.2013
Urjalan kulmilta
Mistä rahat yhtenäiskouluun?

Lehtitietojen mukaan Urjalassa kaavaillaan koulujen keskittämistä yhteen tai kahteen yksikköön. Tavoite on vuodessa 2016, jolloin arvioidaan saatavan valmiiksi rakennuskohteet. Rahoituksesta ei ole vielä minkäänlaista selkoa. Jos otetaan 15 miljoona euroa velkaa on lasku jokaista kuntalaista kohti 3000 euroa.

Urjalassa on viimeksi rakennettu kokonainen koulu Kirkonkylään 1976. Se osoittautui alusta alkaen erityisesti kattorakenteeltaan vuotavaksi ja siitä aiheutui monia muita ongelmia. Muutoin koulu on palvellut hyvin tehtävässään. Se on ollut remonttilistalla monta vuotta, mutta viimeksi Aseman koulu kurvasi sen edelle. Joskin Asemankaan muutostyötä ja laajennusta ei ole vielä aloitettu .

Urjalan varsinaiset kyläkoulut Halkivaha, Nuutajärvi ja Urjalankylä ovat tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Sen sijaan Huhdin koulun eli yläkoulun ja lukion rakennuksesta on kohistu. Hometta ei ole löytynyt, mutta joitakin mirkobeja kylläkin. Nyt pitääkin kysyä ollaankaan tämä rakennus hylkäämässä melko heppoisin perustein.  Sinne on sentään vuosien saatossa investoitu paljon niin laajennukseen kuin peruskorjauksiinkin.

Työryhmä esittää uuden koulukeskuksen rakentamista kirkonkylään. Siinä olisi ala- ja yläkoulu sekä lukio kaikille urjalalaisille. Koulu toimisi yhtenäiskouluna. Ilmeisesti mukana olisi myös esiopetus eli oppilaat kävisivät tätä koulua vähintään kymmenen vuotta ja lukiolaiset vielä kolme vuotta lisää. Arvelen ja olenkin melko varma, että tämä koulu ei nouse 15 miljoonalla.

Toisena vaihtoehtona on, että Aseman koulu jäisi, mutta muuten olisi yhtenäiskoulu Kirkonkylässä. Asemalla tehtäisiin tammikuussa valtuustossa hyväksytty korjaus ja laajennus. Hanke on uudestaan kesäkuussa esillä.

Sivistyslautakunta käsitteli raporttia eilen ja kunnanhallitus maanantaina ja valtuusto viikon päästä maanantaina. Jos esitys viedään läpi, kuten sopii olettaa, koska esitys oli yksimielinen, niin Halkivahassa alkaisi viimeinen kouluvuosi syksyllä. Sen jälkeen oppilaat menisivät Urjalankylään. Kirkonkylän oppilaat menisivät vuoden päästä pääosin Nuutajärvelle. Uusi koulu aloittaisi kirkolla syksyllä 2016.

Yhtenäiskoulussa on omat etunsa. Tällöin voidaan kysyä, miksi sitten jäisi Aseman koulu. Tulevaisuudessa Urjalan yhtenä vetovoimatekijänä voisi olla aito kyläkoulu. Mainittu raportti oli kirjoitettu vähän siihen henkeen kuin aiemmat muutkin, että vain isossa koulussa saa parempaa opetusta. Opetuksen taso tai laatu ei määräydy koulukoon mukaan pääsääntöisesti. Jostakin syystä Suomessa on ihmisiä, jotka arvostavat opetusta pienessä yksikössä. Heillekin tulisi jättää sellainen vaihtoehto. Joku kunta sen ymmärtää tehdä, kun tästä valtakunnallisesta keskittämisen koohotuksesta vihdoin päästään.

Valtio on vetäytynyt koulurakentamisen rahoituksesta viime vuosina. Nähtäväksi jää, millaiset mahdollisuudet Urjalalla olisi pärjätä rahoitusjonossa. Saattaa olla vuosi 2016  aloitusvuodeksi uudessa koulussa on ylioptimistinen, koska jo ensi vuonna pitäisi aloittaa rakentaminen.

Nyt vaaditaan päättäjiltä kykyä miettiä vaihtoehtoja. Ihan parissa viikossa se ei varmaankaan onnistu. Jäitä hattuun.

Seppo Pirhonen

______________________________________________

Forssan Lehti
31.5.2013
Urjalan kulmilta
Jo joutuu

Aikanaan koulu päättyi toukokuun viimeisenä. Nyt on säädetty niin, että se päättyy viikon 22 lauantaina eli useimmiten kesäkuun puolella kuten huomennakin. Huomenna saavat päästötodistuksen peruskoulunsa päättävät ysiluokkalaiset ja lukionsa päättävät saavat valkolakkinsa. Peruskoulun päättymistä ei juuri juhlisteta. Tosin nuoret itse eri paikkakunnilla järjestävät omia pirskeitään, joissa juominen on usein pääasiallista juhlintaa.

Itselleni huominen on viimeinen varsinainen koulupäivä, kun työ opettajana päättyy. Koulun johtajalle jää vielä kesäksi monenlaista puuhaa. Seuraajan valinta siirtyy kesään ja muita hallinnollisia tehtäviä. Eläkeajan pitäisi alkaa elokuun alussa. Viralliset paperit eivät ole vielä tulleet.

Monet ovat kyselleet, että miltä tuntuu. Sanovat, että eläkkeelle siirtyminen vie pari vuotta aikaa. Osa siitä kuluu valmistautumisessa muutokseen ja osa muutoksen elämiseen.  Olen pikkuhiljaa valmistautunut  ja tuumaillut lukuvuoden mittaan, että nyt tämä yksittäinen tapahtuma on viimeinen tässä hommassa. Tänään tuli allekirjoitetuksi viimeiset todistukset.

Kyllä luopumiseen liittyy aina haikeutta. Ehkä se konkretisoituu sitten elokuussa, kun muut menevät kouluun ja itse en mene. Samanlaista haikeutta kokevat töissä jatkavatkin opettajat, jos he ensi viikolla menevät koulullaan käymään. Tyhjässä koulussa kaipaa kesälaitumille lähteneitä oppilaita.

Työn päättyessä voi kokea myös helpotuksen tunteita. Opettajan työ on nykyisin hyvin vaativaa ja rakasta ja kuluttavaakin. Opetustyön oheen on tullut kaiken aikaa paljon muuta: kehittämistä, hankkeita, tapahtumien kirjaamista, palavereja, kokouksia, monenmoista paperinpyöritystä, projekteja, teemapäiviä jne. Lisätyötä  aiheuttavat myös uudet tiedotustavat kuten Wilman kautta tapahtuva yhteydenpito vanhempiin, mikä sinällään on oikein hyvä ja kiitosta saanut tapa toimia.

Monia asioita jää varmaan kaipaamaan. Lapset ovat aina aitoja. Työkaverit ovat pienessä työyhteisössä tärkeitä kuten myös kollegat muissa koulussa. Meillä Urjalassa on paljon koulujen välistä kanssakäymistä. Samoin monet muut toimijat, jotka ovat koulun kanssa vuoden mittaan tekemisissä.

Kun jonkun oven sulkee, on tapana sanoa, että toinen ovi avautuu. Työkaverit olivat lainanneet Elastiselta kylttiin tekstin: ”En aio pysähtyy, mä pysyn liikkeessä, nostan kytkimen ja annan vauhdin kiihtyä.”

Kokeneemmat sanovat, että eläkeläiset ovat kiireisiä. Joitakin suunnitelmia tietenkin on olemassa, mutta niiden toteutuminen ei aina ole omissa käsissä. Aika näyttää, mitkä toteutuvat ja mitkä eivät.

Terveyden säilymistä tietenkin toivoo. Jos niin käy, on mahdollista toteuttaa monia asioita. On varmaan ihan hyvä joskus välillä vähän levähtää ja ottaa rennommin. Monet arvelevat, että en ole paikallaan pysyvää tyyppiä.

Huomenna lauletaan Suvivirsi kirkossa. Mielen täyttää kiitollisuus, kun on saanut tehdä mielenkiintoista työtä. Kiitos kaikille näistä vuosista! Hyvää kesälomaa kaikille niin koululaisille kuin aikuisille! Onnistumisen iloa syksyllä kouluun palaaville!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________
Forssan Lehti
24.5.2013
Urjalan kulmilta
Ammattitutkinnolla töihin

Ensi viikolla valmistuvat ammattikouluista tuhannet nuoret. Heidän juhlintansa on vähäeleisempää kuin ylioppilaiden. Ammattitutkinto on kuitenkin arvokas saavutus ja antaa mahdollisuudet päästä aloittamaan työuraa.

Urjalalaisista nuorista yhä useampi on viime vuosina lukion sijaan valinnut  ammattikoulutuksen. Niinpä uusia ylioppilaita omasta lukiostamme tuli ennätyksellisen vähän eli 14. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten heitä oli 41.

Ammatilliseen koulutukseen voi hakeutua mihinkä tahansa Suomessa. Käytännön syistä hakeudutaan yleensä lähelle Forssaan, Loimaalle, Valkeakoskelle, Vammalaan, Hämeenlinnaan tai Tampereelle.

Valmistuneet haluavat päästä töihin. Työllisyystilanne ei ole kaiken kaikkiaan paras mahdollinen. Osa nuorista kuitenkin työllistyy varsin pian. Pojat usein käyvät tässä vaiheessa armeijan.

Suomessa on tämän vuoden alusta ryhdytty toteuttamaan pitkään vireillä ollutta nuorisotakuuta. Nimestään ja uudistukseen kohdistuneista odotuksista huolimatta järjestelmä ei kuitenkaan takaa työ- tai koulutuspaikka kolmen kuukauden sisällä. Järjestelmä on käynnistynyt kangerrellen.  Byrokratia vaati oman aikansa ja tietenkin alkuvaiheessa on paljon tietämättömyyttäkin.

Työantaja voi saada työllistäessään nuoren 700 euroa palkkatukea kymmenen kuukauden ajan. Sanssikorttia mainostetaan iskulauseella: ”Mahdollisuus päästä töihin, mahdollisuus ottaa töihin.” Palkkatukea voidaan myöntää työhön tai oppisopimuskoulutukseen. Sitä voivat saada kunnat, yritykset ja muut yksityisen sektorin työnantajat kuten yhdistykset, säätiöt ja sosiaaliset yritykset. 

Urjalassa jotkut yritykset ovat tutustuneet tähän mahdollisuuteen ja toivottavasti yhä useampi siihen perehtyy, jotta nuoremme saisivat töitä. Toivottavasti työvoimatoimistoissa on riittävästi henkilökuntaa hoitamaan näitä asioita

Osa ammattitutkinnon saattaa suunnata suoraan myös jatko-opintoihin. Nykyisin ammattikoulutusväylää pitkin voi edetä kuinka pitkälle tahansa.  Osa saattaa valita jatkokoulutuksen myös siksi, ettei ammattia vastaava työtä heti löydy. Koulutus on aina hyvä vaihtoehto. Tietenkin siihen pitää olla tarve ja motivaatio. Työllisyyskoulutuksessa on liian paljon sellaista koulutusta, joka kaunistaa tilastoja, mutta ei innosta koulutettavaa millään lailla.

Etelä-Pirkanmaalla on käynnistynyt hanke, jossa vaikeasti työllistettäville pyritään luomaan väyliä työelämään.  Kelkasta putoaminen tapahtuu yllättävän pian. Siksi olisi tärkeää, että nuoret pääsisivät ajoissa töihin ammattiin valmistuttuaan. Siihen nykyaikana kuitenkin pitää varautua, että monikaan työpaikka ei ole pysyvä. Työuraa karttuu useamman työnantajan leivissä.

Urjalassa oli huhtikuussa 30 pitkäaikaistyötöntä alle 25-vuotiasta nuorta. Määrä on parin vuoden aikana ollut onneksi laskeva. Avoimia työpaikkoja Urjalassa oli huhtikuussa 24.

Ammattitutkinto on hieno saavutus. Siksi on syytä onnitella kaikki heitä, jotka tänä keväänä valmistuvat ammattiin.  Kesäkuussa odottelevat nykyiset ysiluokkalaiset tietoa siitä, ovatko päässeet johonkin koulutuspaikkaan. Osa heistä valitaan todistuksen ja osa lisäksi pääsykokeiden perusteella.  Kevät on siis toivon aikaa.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________
Forssan Lehti
17.5.2013
Urjalan kulmilta
Passilla maailmalle

Kesä on tulossa ja silloin monet suuntaavat ulkomaille.  Joihinkin maihin pääse ilman passia, mutta moneen paikkaan se edelleen vaaditaan. Urjalassa passin voi noutaa vastaisuudessa R-kioskilta. Hakemusta siellä ei sentään voi tehdä. On käytävä passiviranomaisten luona, jotta tarvittavat tunnisteet tulevat oikein.

En ihan tarkkaan muista, koska hankin ensimmäisen passin. Sen muistan, että ensimmäiselle ulkomaanmatkalle tarvittiin henkilötodistus. Ensimmäinen matka oli soittokunnan matka ja silloin olimme alaikäisiä, eikä meillä voinut olla passia.

Henkilötodistuksen sai siihen aikaan nimismiehen konttorista, joka oli Huhdissa siinä talossa, jossa Johan Lampinen on asunut viime vuodet. Nimismiehenä oli U. A. Koivulahti, mutta henkilöpaperit taisi tehdä itse ”keisarinna” eli Leila Nissi.

Soittokuntamme matkasi kuusikymmenluvun lopussa silloiseen Neuvostoliittoon Novgorodiin nuorison ystävyysfestivaaleille. Vaalimaalla Suomen puolella havaittiin, että minun henkilötodistuksestani puuttui yksi leima. No rajamiehet löivät sen paperiin ja sanoivat, että naapurin puolella ollaan tarkkoja leimojen määrästä. Onneksi puute huomattiin Suomen puolella.

Pitkään nimismiehen toimitilat olivat 1970-luvun lopussa rakennetussa valtion virastotalossa. Kerran jouduin lähtemään kiireisesti ulkomaanmatkalle ja sanoin Savolaisen Annelille, että nyt tulin testaamaan teidän palvelukykyä.  Ja hyvin palveltiin pikapassin sai seuraavaksi päiväksi.

Tämän nykyisen passin sain Marin kiinteistössä toimineesta poliisin palvelupisteestä. Nyt palvelupiste toimii kunnantalolla kerran viikossa maantaisin. Tai ehkä pitää kirjoittaa, että pitäisi toimia, sillä henkilökuntapulaan vedoten piste on ollut muutaman viikon suljettuna. Toivottavasti tilanne pian korjaantuu.

Suomen sinikantinen passi oli aikanaan kovaa valuutta maailmalla. Saksassa niitä ei edes katsottu maahan lentäen saapuessa. Siellä vaan näytettiin, että suomalaiset voivat mennä. Nythän meillä on punakantinen Euroopan Unionin passi, joka ei erotu muista.

Eilen lähti Urjalasta suuri joukko yläkoulun ja lukion ranskan opiskelijoita leirikoulumatkalle Ranskaan. Matkalla käytäneen niin Monacon kuin Italiankin puolella. Urjalalaisten kanssa tällä kertaa samaan kohteeseen matkasi myös kymmenkunta loimaalaista nuorta.

On hieno asia, että koulussa on viitseliäisyyttä järjestää tällaista toimintaa. Vuorovuosin ovat matkalla ranskan ja saksan kielen lukijat. Monelle nuorelle tämä on ainutkertainen mahdollisuus päästä matkaan. Ohjelma on koottu myös siten, että sen aikana tutustutaan monipuolisesti erilaisiin kohteisiin, joihin normaalilla turistimatkalla ei ole mahdollisuutta.

Nykynuorilla on varmasti paljon monipuolisempi kuva maailmasta kuin vanhemmilla ikäluokilla. Tietoa saa useista lähteistä ja monet ovat saattaneet matkustaa ulkomailla perheen kanssa.

Matkailu avartaa näkemyksiä. On hyvä tutustua erilaisiin kulttuureihin ja elämänmenoon. Kesällä on kuitenkin parasta matkailla Suomessa, sillä täälläkin on paljon nähtävää ja koettavaa.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________
Forssan Lehti
3.5.2013
Urjalan kulmilta
Urjala kauppaa Huuhaata

“Läpi Urjalan ja kautta Huittisten kuuluu hirveä jyske varstojen, nytpä maistuu työ, varstat maihin lyö, tää on Urjalan taikayö.” Martti Innasen sanoittama ja Erik Lindströmin säveltämä jenkka  on kohta 45 vuotta ollut suosittu yhteislaulu tai karaoke.

Urjalassa oli valtuustossa tuolloin vuonna 1967 pelisilmää ja ymmärrystä, miten suosittua laulua voi hyödyntää pitäjän tunnetuksi tekemisessä. Valtuusto päätti antaa Innaselle elinikäiseen käyttöön rantapalstan Pynnänjärven rannalta. Tästä kirjoitettiin aikanaan paljon lehdissä. Innanen ei kuitenkaan ole käyttänyt hänelle osoitettua rantapaikkaa.

Joitakin vuosia sitten Pynnänjärvelle laadittiin rantakaava. Siihen saatiin kolme reilun puolen hehtaarin kokoista rantatonttia. Niille annettiin nimiksi Innanen, Huuhaa ja Varsta. Nyt Urjalan kunta on laittanut tontit myyntiin ja odottaa niistä tarjouksia toukokuun puoliväliin mennessä. Valitettavasti myynti-ilmoitusta ei ole suosituilla  nettisivuilla Etuovi, Oikotie tai Jokakoti. Joissakin lehdissä oli ilmoitus ja kunnan nettisivulla.

Innanen- niminen tontti oli pitkään TVL:n miesten ja naisten virkistyspaikkana. Kunta ei perinyt siitä mitään vuokraa. Tielaitoksen väki vietti siellä vapaa-aikaa perheineen vuorolistan mukaan. Paikalla on ollut jalaksilla oleva sauna, pieni vaja ja siinä samassa ulkohuone. Rantaan on tehty rappuset ja laituri. Tontille tulee perille asti tie. Viime aikoina ranta on kuulemma ollut partiolaisten käytössä.

Kahdelle muulle tontille, jotka erottaa virkistysalueeksi merkitty kaista edellä mainitusta tontista, on tehty tontin reunaan tie. Tontit ovat raivaamattomia ja tiekustannusta tulee, jos aikoo autolla rantaan saakka päästä. Millekään tontille ei tule sähköä, eikä niillä ole kaivoa.

Kiinnostusta on ilmeisesti riittänyt. Tontteja esiteltiin huhtikuun lopulla ja niihin voi omatoimisesti käydä tutustumassa, jos löytää perille, sillä vain Halkivahasta Vesilahteen menevän tien varressa olevassa tiehaarassa on kyltti myynnissä oleville tonteille. Kunnan nettisivuilla on kaavakartta ja lähestymiskartta, joten kartanlukutaitoinen löytää perille ja nykyisinhän auttaa navigaattori.

Urjala on suosittua lomailualuetta ja täällä on satamäärin kesämökkejä. Nykyisin kait pitää käyttää termiä loma-asuntoja, koska ainakin uudet huvilat ovat hyvin varusteltuja nykyaikaisine mukavuuksineen. Mökeistä ja rantapaikoista on kysyntää. Tosin viime aikoina kaupankäynti on ollut melko hiljaista.

Urjalan yrityselämälle ja muulle elämänmenolle kesäaika on melkoinen piristysruiske. Urjalan Yrittäjätkin ovat huomanneet tämän ja jakavat tänä keväänä kaikille loma-asunnon omistaville Urjalan ulkopuolella asuville mökkikirjasen, jossa kerrotaan paikkakunnan palveluista.

Nuorille Urjalan taikayö ei ole enää tutu biisi. Ehkä olisi aika lämmittää se uudelleen ja tehdä siitä nykyrytmeihin sopiva sovitus. Samanlaista menestystä ei voi luvata kuin Innaselle ja tuskin kuntakaan enää lupailee tontteja.

Kun otsikko on vähän raflaava, jotta se houkuttelisi lukemaan, pitää kuitenkin huomauttaa, että sana Huuhaa on kirjoitettu isolla kirjaimella. Se siis tarkoittaa myynnissä olevan tontin nimeä. Urjalassa myydään kaupoissa ihan hyviä tuotteita, ei siis mitään epäkuranttia.  Ei kuntakaan myy mitään huonoa. Mökkikuumeeseen on tarjolla kolme rantatonttia hyvine rakennusoikeuksineen. Niistä saa kyllä ihan mukavat lomapaikat, mutta rahaa ja työtä homma vaatii. Tänään markkinoille tulleita vitosia tarvitaan melkoinen määrä. Kesää odotellessa!

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________
Forssan Lehti
26.4.2013
Urjalan kulmilta
Suomalaisen työn aika

Ensi viikolla on jo vappu. Viimeinen kevätkuukausi alkaa, mutta vielä ei viherrä sen paremmin maassa kuin puissakaan. Tosin tähän aikaan kaikki muuttuu nopeasti luonnossa. Haravoitsijat ja puutarhojen rupsuttajat ovat jo liikkeellä. Viljelijät trimmaavat koneistoa kevättöihin.

Vappu itsenäisyyspäivän ohella ainoa vapaa päivä, jolla ei ole uskonnollista perustaa. Tosin ennen kristinuskoa kevään tuloa taidettiin juhlia sen ajan uskomusten pohjalta. Päivään sisältyy kevään juhlinnan perintönä ylioppilaiden juhla.

Vapaapäiväksi vapun sai työväki, joka pitkään on juhlinut päivää niin ammatillisesti kuin poliittisestikin. Vasemmiston tontille ovat tulleet juhlimaan politiikan puolelta niin keskustalaiset kuin oikeistolaisetkin.

Toukokuun ensimmäinen on liputuspäivä ja se on nimetty suomalaisen työn päiväksi. Suomalaisille työ on ollut kunnia-asia. Meitä pidetään hyvin työorientoituneena yhteiskuntana.  Tuttu on sanonta: ”Työ on miehen kunnia”.

Perinteisessä työväenlaulussa kehotetaan työn orjia nousemaan sorron yöstä. Työ voi myös orjuuttaa. Venäläinen Maxim Gorki on tiivistänyt:” Kun työ on nautinto, elämä on ilo. Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta”.

Työn ensisijaisuus korostuu myös politiikan kielessä, kun puhutaan työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Työ mainitaan siis ennen perhe-elämää, eikä päivänvastoin.

Suomalaisesta työstä voimme todellakin olla huolissamme. Erilaista toimenpiteistä huolimatta työpaikkojen määrä on laskenut ja jotkut ennakoivat vielä tänä vuonna jopa 50 000 työpaikan olevan vaarassa.

Työn väheneminen koskee myös monia urjalalaisia. Nuutajärven lasitehdasta koskevat YT-neuvottelut ovat käynnistymässä. 220-vuotta kestänyt teollisen työn perinne ja osaaminen uhkaa katketa.

Lasiuunit eivät sammu kokonaan, mutta alkuperäisen tehtaan osalta kylläkin.  Nuutajärvellä näitä lasikriisejä on riittänyt. Olen ollut aikanaan kunnan edustajana monessakin palaverissa, joissa on mietitty kulloisiakin muutoksia, uhkakuvia, mutta myös mahdollisuuksia.

Selkeästi on sanottava, että lasitehtaan sulkeminen on kulttuuriskandaali. Jos niin kuitenkin käy, on kaikki voimavarat koottava siihen, että vauriot jäävät mahdollisimman pieniksi ja löydetään uutta yritystoimintaa ja työtä. Tässä taloudellisessa tilanteessa se ei varmasti ole helppoa.

Suomalaisen työn päivän lähellä tuntuvat kummalliselta ehdotukset halpatyövoiman tuomisesta Suomeen. Eikö enemminkin kannattaisi miettiä, miten epäsuosittujen töiden teettämistä ja tekemistä voitaisiin tehdä kannattavammaksi ja houkuttelevammaksi sekä työantajalle että työntekijälle. Työnteon pitäisi olla aina kannattavampaa kuin tukien varassa elämisen. Palkan pitäisi myös olla sellainen, että sillä voisi tulla toimeen. Jos näin ei ole, pitää työn päälle antaa tukea niin, että työ on mielekästä ja tarjoaa yhdessä toimeentulon. Näissä asioissa ideologiat ja eri eturyhmien käsitykset törmäävät helposti. Jos ei tehdä mitään ei työ houkuttele, eikä kannata ja toimeentulotukimenot kasvavat. Urjalassa toimeentulotukimeno on jo nyt asukasta kohti laskettuna Pirkanmaan korkein eli 154 euroa.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________
Forssan Lehti
19.4.2013
Urjalan kulmilta
Helyä muistellessa

Maaseudun elämänmenoon kuuluvat naapurit. Naapureiden kanssa ollaan tekemisissä. Ehkä aiemmin enemmän kuin nykyisin.  Ennen pistäydyttiin kylässä useammin. Nyt on melkein kutsuttava erikseen. Hyvä naapuri on kaikissa elämäntilanteissa kullanarvoinen.

Syntymäkotini on Kampparin kulmalla. Siellä oli tiivis kyläyhteisö ja meillä oli hyvät naapurit. Kylässä käytiin, juhliin osallistuttiin ja arjessa autettiin.  Jokainen naapuri olisi, kuten runollisesti tavataan sanoa, laulun arvoinen. Joistakin olen aina silloin tällöin tällä palstalla kirjoittanutkin.

Tällä kertaa on mielessäni Laineen Hely ja Olavi tai Olli kuten häntä arkipuheessa tavataan kutsua.  He ovat olleet siitä alkaen, kun vanhempani keväällä 1952 kulmakunnalle muuttivat, meidän perheellemme läheisiä naapureita.

Usein he tulivat kylään metsän poikki pientä polkua pitkin oikaisten. Aina he olivat mieluisa vieraita. Hely oli puheliaampi ja Olli vähäpuheisempi, mutta laukaisi aina väliin nasevasti tai humorististesti. Ilta kului rattoisasti.

Yhtä mieluisaa oli lähteä Kalevaan, kuten Helyn kotipaikkaa kutsuttiin. Aluksi siellä asuivat myös Helyn vanhemmat ja heistä hänen äitinsä eli pidempään, kummankin hyvässä hoidossa. Joskus Fanni-mummu tapasikin sanoa tyttärelleen tämän piipahtaessa päivällä kylässä, että älä jää sitten olemaan.

”Pankaas kastaen, ei saa paljasta juoda”, tapasi Hely todeta. Pöydässä oli monenlaisia herkkuja. Viime vuosina hän kutsui toukotöistä tai syystöistä kahville ja tarjosi myös voileipää. Siinä sitten yhdessä ihmeteltiin maailman menoa, muisteltiin menneitä aikoja, joista Laineen pariskunta muisti paljon asioita.

Helyn puhetapa sisälsi monia persoonallisia  sanontatapoja. Niistä tässä voisi mainita vaikkapa pari. Joskus kummastellessamme erilaisia elämänmenon kiemuroita, niin Hely kyllä pisti asiat kohdalleen sanomalla: ”Oikeutta myöden” Se tarkoitti, että asiat pitäisi hoitaa tavallisella talonpoikasjärjellä. Toinen sanonta oli ”voi yhden kerran”, kun päivittelimme jotakin hassua tai aivan käsittämätöntä toimintatapaa.

Laineilla oli pieni maapaikka ja he pitivät ennen eläköitymistään muutamaa lehmää. Olli kävi Urjalan kunnalla töissä teknisen toimen työntekijänä. Heidän pihapiirinsä oli aina kauniisti hoidettu. Siellä oli erilaisia kukkaryhmiä, jotka olivat kukassa ympäri kesän vuorotellen.

Syksyllä he muistivat omenoilla. Joka vuosi heidän puissaan kasvoi runsaasti omenoita. Niitä oli mukava syödä sellaisenaan, tehdä mehuksi tai hilloksi.

Parina viime talvena Hely ja olivat olivat Laukeelassa, kun autonajo ei ollut enää mahdollista. Kumpikin sairasteli. Hely meni aika nopeasti huonoon kuntoon. Muutama viikko sitten hänen pojallaan Karilla oli raskas ilmoitus. Hely oli nukkunut pois. Huomenna hänet saatetaan haudan lepoon.
Jäämme kaipaamaan hyvää naapuria ja ystävää. Hänestä jää kuitenkin hyvin valoisa muisto ja monta kertaa voi muistella monia hyviä ja aitoja yhdessäolon hetkiä ja kannustavia sanoja vaikkapa näistä kolumneista.

Viimeksi tavatessamme sairaalavuoteen äärellä hänen ilmeensä selvästi kirkastui, kun toivotin paranemista ja sanoin, että tavoitteeksi laitettaisiin se, että tavattaisiin kesällä vielä kerran Kalevassa kauniissa pihapiirissä. Tämä toive ei nyt toteudu, mutta uskon hänen olevan matkalla paikkaan, jossa on ikuinen kesä. Se lohduttakoon myös hänen läheisiään surun keskellä.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________
Forssan Lehti
12.4.2013
Urjalan kulmilta
Yhteisövero ja lasipommi

Usein julkisuudessa käytetään käsitteitä olettaen, että kaikki ymmärtävät mistä on kysymys. Viime viikkojen muotisana on ollut yhteisövero. Ensi vuonna sitä tarvitsee maksaa vain 20 prosenttia. Alkaa siis kiinnostaa, miten voisi päästä niin pienellä verolla.

Yhteisöveroa maksavat osakeyhtiöt, osuuskunnat tietyin edellytyksin liikelaitokset, julkisyhteisöt, yhdistykset, säätiöt ja asunto-osakeyhtiöt. Liikelaitosten, julkisyhteisöjen, yleishyödyllisten yhteisöjen ja laitosten yhteisöverovelvollisuus koskee vain niiden elinkeinotuloja. Eli siis, jos jääkiekkoseura pyörittää urheilutoimintaa ei mene veroa, mutta jos sama yhdistys pitää kaljakuppilaa, niin yhteisöveroa menee.

Yhteisövero kehiteltiin 1990-luvun alussa olleen laman yhteydessä. Vero menee valtiolle, mutta valtio pitää osan tuotosta itse ja jakaa loput kunnille ja seurakunnille. Veron kannon alkuvaiheessa kuntien osuus oli merkittävä Sittemmin sitä on useaan kertaan rukattu eli yleensä pienenetty. Tänä vuonna veron tuotosta valtio saa 68,16 %, kunnat 29,49 % ja seurakunnat 2,35 %. Tälle vuodelle kuntien osuus nousi  6,67 prosenttiyksikköä.

Kuten tunnettua kehysriihessä päätettiin alentaa yhteisöveroprosenttia nykyisestä 24,5 prosentista 20 prosenttiin.  Vielä muutama vuosi sitten veroprosentti oli 29. Eli edellä mainittu yhteisö maksaa puhtaasta tuloksestaan ensi vuonna 20 %veroa.

Useimmat veroa maksavat yhteisöt ovat osakeyhtiöitä. Niitä taas on kahdentyyppisiä eli yksityisiä osayhtiöitä, jolloin firman perässä on lyhenne oy tai julkisia osakeyhtiöitä, jolloin nimen perässä on oyj. Ensiksi mainitun perustamiseen tarvitaan rahaa 2500 euroa osakepääomaksi, ja jälkimmäiseen jo 80 000 euroa.

Osayhtiötä verotetaan myös pääomatulosta siinä tapauksessa, että omistajat ottavat osakeyhtiöstä osinkotuloja. Tämän veron maksaa osingon saaja ei osakeyhtiö. Tätä verotustahan nyt hieman kiristetään yhteisöveron alennuksen korvauksena. Yhtiöissä tuloja ei jaeta ansio- ja pääomatuloihin. Yhtiöstä ei voida jakaa ulos kaikkea, sillä osa pääomasta on sidottu osakepääomaan, arvonkorostusrahastoihin ja vararahastoihin.

Tavalliset palkansaajat, eläkeläiset ja yrittäjät olipa yritysmuoto sitten avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö tai yksityinen elinkeinonharjoittaja, maksavat tuloverot ansiotuloina ja pääomatuloina. Verosta osa menee valtiolle osa kunnalle ja osa seurakunnalle ja lisäksi menee vielä veroluontoisia maksuja kuten eläkemaksuja. Kulutuksesta maksamme kaikki arvonlisäveroa.

Urjalan kunnan kannalta oli huono uutinen, että yhteisöveron tuotto puolittui viime vuonna. Vero piti tulla 1,66 miljoonaa ja tuli 0,84 miljoonaa. Tulos kertoo yritysten tulokehityksestä ja yleisestä taloudellisesta tilanteesta ja valtion käyttämästä kepistä kuntaliitoshankkeissa.

Lisää varjoa Urjalaan tuo Fiskarsin suunnitelma lopettaa lasintuotanto Nuutajärvellä ensi vuonna. Nyt siis kävi ilmi, että miksi ei haluttu juhlistaa lasinvalmistuksen 220-vuotsijuhlaa. Nuutajärvellä tekee lasia 34 henkeä ja keskittämällä kaikki tuotanto Iittalaan vähenee työvoima 36 hengellä yhtiön tuoreen tiedotteen mukaan. Hiljaiseksi vetää. Iittalaan tehdään uutta tuotantotilaa ja sinne valmistuu myös mänkihalli eli lasin raaka-aineen valmistus, joka oli vielä Nuutajärvellä pari vuotta sitten. Toivottavasti Fiskarsin lasiuunien sammuttaminen ei kylmennä muita Nuutajärven lasiuuneja. Nyt on taas jälleen kerran näytön paikka Nuutajärven pelastamiseksi.

Seppo Pirhonen

______________________________________________
Forssan Lehti
5.4.2013
Urjalan kulmilta
Kätevä se on

Koulun keittiön pöydällä oli torstaiaamuna uudistunut Forssan Lehti.  Naisväki oli ehtinyt jo sitä selailla ja Hanna totesi, että kätevä se on.  Historiallinen muutos on nyt siis totta. Oman aikansa vaatii ennen kuin uuteen tottuu ja löytää lehdestä aiemmin totutuilla paikoilla olleet lehden osastot ja jutut.

On aina jännittävää avata päivän lehti. Tällä kerta se oli tietenkin erityisen jännittävää, kun saattoi nähdä miltä toimituksen ja muiden esivalmistelijoiden työ näyttää.  Ensivaikutelma ulkoasusta on myönteinen. Otsikot ovat riittävän suuria ja miellyttävän näköisiä. Kuvat ovat onnistuneet hyvin, mutta pienemmässä sivukoossa ne joutuvat joskus kahdelle sivulle yli taitteen, jolloin kuva jonkin verran kärsii.

Uutisten leipäteksti on helppolukuista ja riittävän suurta. Osastojako on selkeä. Taidan kuulua siihen kansanosaan. Joka haluaisi lukea TV-ohjelmat takasivulta. Ymmärrän, että se on lehden taloudelle tärkeä ilmoituspaikka. Ilmoittajille lehden koon muutos on isoa asia.

Etusivusta lehden uudistunut nimi-logo ja juttuvinkit vievät noin neljäsosan. Aika näyttää miten etusivun uutiset asettuvat uuteen muotoon. Varmaan sitäkin on toimituksessa pohdittu.
Annetaan siis toimitukselle ja lehden tekijöille sen  kaikissa vaiheissa nyt näytönpaikka. Uusi on aina haaste, mutta se antaa myös uutta virtaa ja uusia mahdollisuuksia. Lukijoiltakin vaaditaan aikaa, jotta uuteen tottuu.

Forssan Lehti on toinen kotiin tulevista lehdistä, joka  muuttui tabloidi-kokoon. Tammikuussa muutoksen teki Helsingin Sanomat. Jotenkin en ole päässyt sinuiksi  sen muutoksen kanssa. Minusta tuntuu, että sivumäärä ja aineistomäärä on vähentynyt huomattavasti. Ei myöskään ole kovin helppoa löytää lehden stiftattuja osia lehden välistä. Ilman kotiinpäin vetoa täytyy sanoa, että Forssan Lehti onnistui nyt paremmin.

Tähän uuteen kokoon on totuttu jo iltapäivälehdissä ja muissakin sanomalehdissä. Osa lehtitaloista on tehnyt päätöksen tabloidi-kokoon siirtymisestä. Osa vielä pohtii muutosta.

Huolestuttavinta minusta n se, että nuorempi polvi ei tilaa lehtiä.  Heille näyttää riittävän netti ja ilmaisjakelulehdet sekä televisio ja kaupallisten radiokanavien lyhyet sähkeuutiset. Tässä suhteessa lehtien laittaminen arvonlisäverollisiksi oli karhunpalvelus. Korkeampi tilaushinta ei houkuttele tilaamaan.

Paikalliset asiat kiinnostavat. Urjalassa kiinnostavat Urjalaa koskevat uutiset ja jutut. Lounais-Hämeessä olemme tottuneet seuramaan myös naapuripaikkakuntien elämänmenoa. Toivottavasti tätä kotiseutuidentiteettiä ei lopullisesti murenneta kaikenmoisilla huonosti perusteluilla hallintomalleilla. Kunta ja maakunta ovat ihmistä varten kuten hyvä lehtikin.

Maakunnallinen ja paikallinen lehti katsoo asioita läheltä. Sen pitää löytää aina näkökulma siihen, miten valtakunnalliset ratkaisut politiikassa, taloudessa,  kulttuurissa ja vaikkapa vapaa-ajanilmiöissä vaikuttavat ja tuntuvat lounaishämäläisten elämässä. Kokonaisuus on osiensa summa ja siksi omalta osaltani olen mukana valottamassa sitä mitä näillä kulmilla tuumitaan ja puuhaillaan.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

___________________________________

Forssan Lehti
29.3.2013
Urjalan kulmilta
Lähtö ja …

Pääsiäisen kuulaan Urjalan kirkossa Kauko Keräsen lähtösaarna. 35 vuotta kestänyt työpesti päättyy ja alkavat eläkevuodet. Kaiken piti olla kunnossa, kun seuraajan piti aloittaa Kaukon lähtiessä. Kappalainenkin lähti kirkkoherraksi toiseen seurakuntaan ja niin ollaan sijaisen varassa. Kuinka kauan sitä ei tiedä kukaan. Kirkolliseen tapaan pitäisi sanoa, että vain Herra yksin tietää.  

Keräsen Kauko ilmoitti lähtöaikaistaan hyvissä ajoin, joten seurakunnalla oli aikaa valmistautua muutokseen. Seuraaja valittiin kahdesta ehdokkaasta ja äänestysprosentti oli aika hyvä.  Sitten tulikin tieto, että valittu Sami Tammisalo jatkaa sotilaspappina kesään. Sitten tietoa, että jotakin tutkittavaa on edellisen paikan toimissa. Lampisen Johan sai paikan Honkajoen kirkkoherrana ja lähtee sinne. Tutut miehet lähtevät. Syntyy väkisinkin jonkinlainen tyhjiö. Epätietoisuus tulevasta on aina kalvavinta aikaa.

Taisin tavata Keräsen Kaukon monivaiheisen liftausmatkan jälkeen ensimmäisen kerran. Olin nimittäin armeijassa Niinisalossa ja olin anonut sunnuntailomaa osallistuakseni seppeleenlaskuun kaatuneitten muistopäivänä kunnanvaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa. Ensin lomaa ei myönnetty, mutta sitten tuli tieto, että voikin lähteä. Linja-autoa ei koskaan tullut varhaisena aamuna ja pääsin vanhemman pariskunnan kyydissä Ikaalisiin. Sieltä kuorma-auton kyydissä Tampereelle ja sieltä linja-autolla Urjalaan.

Samalle päivälle osui uuden papin virkaanasettaminen. Ja niistä ajoista saakka olemme tunteneet. Väkevän Keijon jäädessä eläkkeelle, tuli Keräsestä kirkkoherra. Kerran hän oli vähällä tulla valituksi Luumäelle.  Tiheätunnelmaisessa vaalissa hän hävisi vain viitisenkymmentä ääntä. Hän olisi varmaan Etelä-Karjalassa viihtynyt, kun on äidin puolelta karjalaisjuurinenkin. Onneksi meille, hän jäi Urjalaan. Ja onpa luvannut jäädä Urjalaan myös eläkepäiviksi.

Olen pitänyt Keräsen saarnoista silloin, kun olen ollut niitä kuulemassa. Hän on paneutunut kulloiseenkin aiheeseen ja on pyrkinyt löytämään uusia mielenkiintoisia näkökulmia. Helppoahan se ei ole. Peruskertomukset ovat monille tuttuja, joten ei niistä helpolla löydä uutta sanottavaa. Osumatarkkuus onkin usein kiinni kuulijan mielentilasta ja elämäntilanteesta. Joskus kolahtaa kohdalle, joskus menee ohi huomaamatta. Kaukolla on ollut joskus tapana haastaa kuulijansa keskusteluun, mutta eipä täällä juuri rohjeta, ei ainakaan kirkossa. Eräälle toiselle papille totesi eräs urjalalainen, että me on täällä totuttu siihen, että pappi puhuu ja väki kuuntelee.

Usein ajatellaan kirkosta ja seurakunnasta, että kun se ajattelee kuin minä, se on oikealla asialla. Haluamme muuttaa kirkon kaltaiseksemme, emme elää kirkon opettamalla tavalla. Eipä siinä ole saarnamiehen helppo luovia. Keränenkin on tunnustanut, että nuorempana oli ehdoton ja tiesi melko varmasti mikä on oikein. Vanhempana ja elämänkokemusten jälkeen ei ole niinkään varma. Eiköhän siinä tarvita kuitenkin edelleen hiukan uskoa, toivoa, anteeksiantoa ja rakkauttakin. Armo on myös lohdullista. Sen antaa alkaa aina alusta seuraavana päivänä.         

Luulenpa, että eläkkeelle siirtyvää Kaukoa pyydetään vielä monta kertaa kastamaan, vihkimään ja siunaamaan.  Pappina hän haluaa jatkaa, mutta on tietenkin oikeutettu joskus myös sanomaan, ettei tällä kertaa pääse.  Sunnuntaina voi kuulla lähtösaarnan, ei lähtöloitsua. Keittoa ja juhlaakin on tarjolla.

Toivottavasti seurakunnan tilanne selkeytyy piakkoin. Pari pappia Urjalan kokoisessa seurakunnassa tarvitaan. Olisi hyvä, että he harrastusten tai muuta kautta olisivat ihmisten keskellä kuten Keränen urheilun kautta.  Toivon sekä Lampisen Johanille että Keräsen Kaukolle onnistumista uudessa elämäntilanteessa.

Pääsiäinen on iloinen kirkollinen juhla. Kristinuskoa ei olisi ilman sitä. Jos kirkon sanomasta ei ole kiinnostunut, on tarjolla muutama vapaapäivä useimmille puurtajille. Siis iloista pääsiäistä kaikille!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

____________________________________________________
Forssan Lehti
22.3.2013
Urjalan kulmilta
Sote-ehdotuksia lukiessa

”Esimerkiksi lähipalveluna voidaan toteuttaa pienellä paikkakunnalla lääkärinvastaanotto kerran viikossa, silloin kun jokapäiväiselle vastaanotolle ei ole tarvetta”  Lainaus on keskiviikkona julkistetusta esityksestä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseksi. Lähipalveluja tässä 178-sivuisessa raportissa käsitellään sivulla 14 yhteensä  reilulla yhdeksällä  rivillä sekä yhden sivun verran sivulla 21.

Kartat tulivat nyt julkisiksi. Urjalan osalta ei ollut yllätys, että meidät sijoitettiin Valkeakosken sote-alueeseen. Yllätys oli, että Kangasala irrotettiin Tampereen keskusseudusta ja liitettiin tähän alueeseen. Sote-alueet on koottu aluesairaaloiden ympärille. Aluesairaalapaikkakunnasta tulee ”vastuukunta”, joka vastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä alueella.

Keskussairaalapiireistä tulee ”erityisvastuualueita”  Urjala kuuluisi Valkeakosken sote-alueen kautta Tampereen piiriin, mutta ei voisi alustavan hallintomallin mukaan olla päätöksenteossa mukana, koska asioista päättäisivät keskussairaaloissa vastuukunnat ja sote-alueet sekä yliopistojen edustajat.  Lisäksi purettaisiin äänimäärän rajoituksia niin, että Tampereen painoarvo kasvaisi. Nyt vasta syntyykin todellisia hallintohimmeleitä.

Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että terveydenhuollosta romutetaan nyt sen toimivin osa eli erikoissairaanhoito. Se olisi ollut järkevintä pitää  maakuntapohjalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että koko erikoissairaanhoito on valtion vastuulla.

Ehdotetun järjestelmän kustannuksista ei ole vielä mitään tietoa. Se on raportissa luettavissa, että kunnat vastaavat sekä sosiaalitoimesta, perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta joko yksin tai yhdessä. Kuinka alue kerää rahat kunnilta on vielä täysin auki. Kaikki tietävät, että suuressa yksikössä on helppo vyöryttää kuluja. Toisaalta voi olla, että tässä toimitaan kuten nyt isäntäkuntamallissa.

Kun jotakin puretaan siirtyy omaisuusmassoja. Miten keskussairaalan kuntayhtymän jäsenille korvataan niiden omistusosuudet?  Edellisessä uudistuksessa parikymmentä vuotta sitten maksuja suoritettiin Valtava-hankkeessa vuosien ajan. Urjala oli silloin saamapuolella.

Urjalan aluesairaalapalvelut on saatu viime vuosina Valkeakoskelta. Jonkin verran on voitu käyttää myös Forssaa, jossa ennen olimme mukana omistajana kuten aikanaan Loimaallakin.  Valtuuston enemmistö haluaisi katsoa myös Forssa-kortin. Siihen liene estettä. Tosin lausuntoja pitäisi taas kirjoittaa melkoisella kiireellä. Näyttää myös siltä, että valtiovalta suhtautuu kuntien lausuntoihin kuten kunnat kyläkouluja lakkautettaessa asukkaiden kuulemiseen kyläilloissa. Kuullaan, mutta ei vaikuta.

Tässä on suuri kokonaisuus, joka on niputettu ”kuntauudistushankkeeseen”. Tässä ei ole mahdollista puuttua kuin muutamiin kohtiin. Tarvitaan vielä paljon lisätietoa, jota tähän mennessä julkaistuissa raporteissa ei lainkaan käsitelty riittävästi. Paljon on siis selvitettävää.
Asukkaan ja palveluja tarvitsevan kannalta on ratkaisevaa, että saa palvelun tarvitessaan nopeasti ja läheltä.  Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää, että  lähipalvelut kirjataan selkeästi lakiin ja niin, että yksiselitteisesti tiedetään, mitä tarkoitetaan. Muuten todella saattaa käydä, että Urjalan tapaisilla paikkakunnilla julkista lääkäripalvelua saa vain kerran viikossa. Lukekaa mitä mainituilla sivuilla asiasta sanotaan. Raportti löytyy ministeriön kotisivulta. Minut teksti laittoi mietteliääksi niin riveiltä kuin rivien välistä lukiessa.

Olisi toivottavaa, että nyt vielä kerran mietittäisiin onko tämä se pohja, jolta perustalta julkista sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelua järjestetään ja tuotetaan. Minusta tuntuu, että ollaan vielä raakileasteella.  Siihenkin joudutaan varautumaan, että tätä tietä joudutaan kulkemaan, koska takana on paljon poliittista offensiivia.

Seppo Pirhonen
sepo.pirhonen@urjamedia.fi

__________________________________________________
Forssan Lehti
15.3.2013
Urjalan kulmilta
Vastuuvapaus

” Vahvistetaan tilinpäätös ja myönnetään asianosaisille vastuuvapaus.” Tämä lause lausutaan näinä aikoina monien yhdistysten vuosikokouksissa. Kevät on yleensä se aika, jolloin ne yhdistykset, jotka eivät ole siirtyneet yhden kokouksen järjestelmään, pitävät kokouksen, jossa tarkastellaan mennyttä vuotta.

Suomi on yhdistysten maa. Yhdistyksiä on perustettu edistämään monia asioita, kuten harrastustoimintaa, ammatillista edunvalvontaa, puoluetoimintaa, kulttuuria, urheilua, maanpuolustusta, nuorisotoimintaa, naistoimintaa jne edistämään. Urjalassa myös monet kylätoimikunnat ovat muuttuneet kyläyhdistyksiksi.

Yhdistystoimintaa säätelee oma lakinsa ja yhdistys voi toimia rekisteröimättömänä, mutta yleensä se merkitään yhdistysrekisteriin. Perustamisen jälkeen joskus saattaa jäädä retuperälle vuosi-ilmoituksen tekeminen, jossa ilmoitetaan sääntöjen mukaisista nimenkirjoittajista ja toimihenkilöistä.

Yleensä yhdistykset eivät pyöritä kovin suuria rahasummia, mutta silti tilit pitää hoitaa asianmukaisesti. Tilit myös tarkastetaan. Aiemmin puhuttiin tilintarkastajista ja nykyisin heitä kutsutaan toiminnantarkastajiksi. Tällä halutaan korostaa sitä, että tarkastus kohdistuu kaikkeen yrityksen toimintaan. Sen tulee olla lakien, yhdistysten sääntöjen ja yhdistyksessä tehtyjen päätösten mukaista. Kokouksen myöntämä vastuuvapaus vapauttaa yhdistyksen hallituksen vastuista. Rekisteröidyn yhdistyksen jäsen ei vastaa koskaan yksin, sillä vastuu on yhteistä.

Kuten mainitsin osa urjalalaisista yhdistyksistä on siirtynyt yhden kokouksen järjestelmään eli ei enää pidä syyskokousta ja kevätkokousta, vaan yksi vuosikokous. Tässä kokouksessa hyväksytään toimintakertomus ja tilit ja myönnetään vastuuvapaus, mutta valitaan sen lisäksi tyypillisen syyskokouksen tapaan myös puheenjohtaja, sihteeri ja muut hallituksen jäsenet sekä hyväksytään toimintasuunnitelma. Yleisin toiminta- ja tilivuosi on kalenterivuosi.

Ehkä yhden kokouksen järjestelmään on siirrytty siksi, ettei kokouksiin tahdota saada riittävästi väkeä. Taitaa olla yhdistys kuin yhdistys, joissa kärsitään verenvähyyttä. Toiminta on yksien samojen aktiivisten harteilla. Onneksi heitä on riittänyt, sillä yhdistykset saavat aikaan paljon asioita jokaisella paikkakunnalla.

Olen tänä keväänä osallistunut yhteen kokoukseen ja kovin monta ei onneksi olekaan, sillä erilaisissa yhdistysten ja muissa kokouksissa on tullut aikanaan istuttua ihan riittävästi. Kokous, johon osallistuin oli ammattijärjestön kokous ja se sujui  rivakasti. Asiat oli valmistelut hyvin yhdistyksen hallitus. Se kiinnitti huomiota, että yhdistyksen 60-henkinen jäsenistö maksaa melkoisen suman jäsenmaksua, josta vain murusia palautuu keskusjärjestöltä paikalliselle tasolle. Toimintaintoa olisi esimerkiksi harrastus- ja virkistystoiminnan puolella, mutta kovin vähän siihen voidaan varata mainitusta syystä.

Kokouksiin kannattaa varata muutakin ohjelmaa kuin kokousasiat. Ehkä sillä tavalla  tilaisuuteen saataisiin lisää väkeä. Joillakin seuroilla on tapana kokousten yhteydessä palkita

jäseniä tai kilpailutoiminnassa menestyneitä. Melkein kaikissa  tarjotaan kahvit ja joissakin jopa ruoka, mutta se taitaa sentään olla melko harvinaista näin paikallistasolla.

Joskus yhdistyksiä lakkautetaankin. Viimeksi Urjalassa Etelä-Pirkanmaan kiekko päätti purkaa yhdistyksen ja siirtää jääkiekon junioritoiminnan Urjalan Sisukiekon alaisuuteen, jossa se oli ennen jäähallin perustamista.  Yhdistys voi lakata myös sillä tavoin, että rekisteriviranomainen siivoaa rekisteristä yhdistykset, joista ei vuosikausiin ole kuulunut mitään.

Ennen hyvän sihteerin tunsi siitä, että hän kirjoitti yhdistyksen pöytäkirjan jo etukäteen, jotta nimikirjoituksia ei tarvinnut pyydystellä kokouksen jälkeen pöytäkirjantarkastajilta. Nykytekniikan aikana tämä olisi vielä helpommin tehtävissä kuin paksuun yhdistysvihkoon käsin kirjoittamalla. Hyviä vuosikokouksia.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

________________________________________________
Forssan Lehti
8.3.2013
Urjalan kulmilta
Vauhdikasta kaupankäyntiä

Taisivat monet rukkaset joutua naulaan. Ainakin ne joihin Sutki ja Sorjonen Konetalo Niemelän markkinoilla laittoivat nimikirjoituksensa. Pirinpellon työpari vieraili viikonloppuna Urjalassa vauhdittamassa Niemelän talvimarkkinoita. Keskiviikkona päättynyttä suosikkisarjaa Pirunpelto kuvattiin osin myös Halkivahassa Urjalassa. Siellä suunnassa on paljon paikallisia soravaroja. Taitaa olla sorakeisareitakin, mutta heidän elämänmenonsa on paljon rauhallisempaa kuin telkkarissa nähty.

Luoman Heikin sarja keräsi ennätysyleisön keskiviikkoisin ja vielä sunnuntaisinkin uusintaan. Sarjan hahmot tulivat tutuiksi ja jännitettävää riitti loppuun saakka. Kiitos vaan Heikille tästä ja monista muistakin maaseutuelämää valottaneista kirjoista ja televisiosarjoista!

Konetalo Niemelän markkinoilla on nähtävillä paitsi talon omia tuotteita niin myös monia muita markkinoilla mukana olleita. Milloin esillä ovat traktorit ja milloin autot. Tällä kertaa tuotteita esitteli forssalainen autoliike.

Tapasin markkinoilla urjalalaissyntyisen Jaakkolan Heikin, joka on tehnyt pitkän uran autokauppiaana ensin vieraan palveluksessa ja sitten kimppayrittäjänä Kankaanpään Mikon kanssa ja viime vuosiin omassa yrityksessä. Nyt hän kertoi jo jäähdyttelevänsä, mutta netissä löytyy vielä Autoyhtymä H Jaakkolan autoja. Hessu sanoi, ettei oikein osaa lopettaakaan, kun homma on mennyt veriin. Olikohan se nyt 16 000 autoa, jotka hän on myynyt, jos oikein muistan.

Autokaupoista saisi varmaan aika mielenkiintoisen tarinan. Urjalassa legendaarinen paikallinen yrittäjä on ollut Heikki Laskula. Hänen jälkeensä ei autokauppaa ole ollutkaan. Jonkin aikaa joku sellaista käynnisteli käytetyillä autoilla, mutta yritys taisi kuolla sauhuunsa.

Tämä vuosi on muutoin merkkivuosi Urjalan kaupallisessa elämässä Tasan 150 vuotta sitten aloitti Urjalassa ensimmäinen kauppa. Sitä piti Knut Jansson Laukeelassa. Hän oli tullut tänne Paimiosta ja kirjoitti ammattinimikkeensä ruotsiksi.

Kaupan pito maaseudulla oli lailla kiellettyä vuoteen 1859 asti, jolloin maakauppakielto purettiin. Vasta vuonna 1879 tuli voimaan täydellinen elinkeinovapaus myös maaseudulle. Ennen oman kaupan saamista urjalalaisten kauppamatkat suuntautuivat Hämeenlinnan ja myös Tampereelle.

Janssonin kauppaa ensin arasteltiin, mutta vähitellen kauppa lähti käyntiin hyvin. Sanottiin jopa, että ”rikastu niin mahtavasti, ettei viittinyt enää pitää puotia”. Tuohon aikaan kauppa oli auki myös sunnuntaisin, joten sekään kauppatapa ei siis ole uusi ilmiö. Jonkin verran ainakin seurakunnan papisto oli huolissaan tästä ja niinpä jumalanpalveluksen aikana ei kauppaa pidetty auki. Sunnuntai oli vilkkain kauppapäivä 1900-luvun alkuun asti.

Palataan nykypäivään. Mainituilla markkinoilla nähtiin myös erilaisia temppuja autoilla. Lumihyppyristä auto hyppäsi ja kaatoi pystyyn nostetun auton.  Niemelän Pasi on ennenkin tuottanut tapahtumiinsa näitä auto- ja moottoripyörätemppuja tekeviä ammattilaisia. 

Tuoreen Urjalan valtuuston puheenjohtajan Raimo Saaren kanssa tuli puheeksi, että hän on pelastustoimissa aikanaan joutunut kohtaaman monenlaisia potilaita, jotka pienemmästäkin töytäisystä ovat joutuneet sairaalareissulle ja joiltakin on mennyt henkikin. Totesimme, että autonromutuskin on ammattilaisten hommaa. Pahalta ja vaaralliselta näyttää, mutta niin vaan kuski kerta toisensa jälkeen nousee esiin rusinaksi menneestä ajoneuvosta.

Tiettävästi Niemelän Pasi on hommaamassa Urjalan Motoactionin kanssa Urjalaan kesäksi tapahtumaa, jossa nähdään toisenlaista vauhtia. Ilmeisesti silloin ajellaan päältä ajettavilla ja jonkin verran viritetyillä ruohonleikkureilla formula-ajoja SM-tasolla.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_________________________________________________________
Forssan Lehti
1.3.2012
Urjalan kulmilta
Harmittava pronssisija

Talvilomalla on ollut mahdollisuus seurata hiihdon MM-kisoja tai oikeastaan tällä kertaa hiihdon NM-kisoja (Norjan mestaruus).  Kisa-aikaan kuuluu tietysti doping-epäilyjen julkistamista. Nyt on esitelty 1990-luvun kisojen epäiltyjä käyttöjä.  Käytetty jotakin on todennäköisesti kautta aikojen, joten kisoja olisi voinut kutsua myös DM-kisoiksi.

Viikon aikana on tullut ilmi lisää tietoja ruokavilpistä. Hevosenlihaa, joka sinällään ei ole vaarallista, on löytynyt yllättävän monesta ruuasta myös täällä Lounais-Hämeessä tuotetusta. On yllättävää, että valmistajat ottavat tällaisia riskejä. Siinä mustaantuu alan maine pitkäksi aikaa. On selvää, että tämä johtaa tehostettuun valvontaan ja toivottavasti myös valmistajien oma rintama ryhdistäytyy tarkempaan omavalvontaan ja tuoteselosteen tekoon.

Hallitus istui eilen valmistelamassa puolivälitarkistusta. Päätöksiä on luvassa kevätpäiväntasauksen aikaan. Maaperää on valmisteltu jo pidemmän aikaa. Jotenkin tuntuu siltä, että meillä velkaongelmaa yritetään hoitaa enemmän vertaamalla velkaosuutta bruttokansatuotteen nykymäärään. Prosenttiosuus pienenisi myös sillä, että bruttoakansatuote kasvaisi. Painopiste pitäisi siis olla työpaikkojen määrän kasvattamisessa. Kasvua pitää hakea.

Urjalan osalta tammikuun työttömyystilastot olivat murheellista luettavaa.  Etelä-Pirkanmaalla ensi kertaa tilaston kärjessä ja koko Pirkanmaalla Tampereen ja Mänttä-Vilppulan jälkeen  kolmas sija. Työttömyysaste on 13,3 lisäystä 11 prosenttia, kun koko Pirkanmaalla lisäys 18 %. Hämeessä työttömien määrä kasvoi samaa luokkaa kuin Urjalassa.

Urjalassa työttömiä on 312 ja avoimia työpaikkoja 16. Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä on 39, joista alle 20-vuotiaita yhdeksän. Työlliseen työvoimaan lasketaan kaikki 15-64-vuotiaat. Tämä tuntuu aika kummalliselta, sillä 15-vuotiaat ovat vielä peruskoulussa yhdeksännellä luokalla. Tietenkin he kesällä ovat oppivelvollisuutensa suorittaneet ja osa heistä ei jatka missään koulussa.

Toinen kummallisuus Suomessa on se, että alle 23-vuotiaana ansaitut palkat eivät kartuta eläkettä lainkaan. Tämä on tosi epäoikeudenmukaista, koska huomattava osa nuorista suorittaa kolmivuotiset ammatilliset opinnot ja siirtyy sen jälkeen työelämään noin 19-vuotiaana.

Yhtä kummallisia ovat ehdotukset, jotka haluaisivat nuorille 20 prosenttia pienemmät palkat kuin työehtosopimuksissa on. Sillä tavalla ei motivoida aktiiviseen työnhakuun ja työelämään siirtämiseen.  Nuorten ansiot eivät muutenkaan ole kovin suuria, kun ei ole mitään lisiä peruspalkan päälle.

Kun tammikuun työllisyystilastoja tutkailee, voi huomata, että työllisen työvoiman määrä on supistunut. Nuorten työttömyyden lisäksi on kasvanut pitkäaikaistyöttömien määrä. Urjalassa yli vuoden työttömänä olleita oli 77.  Toinen tärkeä huomio on se, että yli 50-vuotiaita Urjalan työttömistä on 42,6 prosenttia. Urjalan työvoimaan kuuluu 2346 henkilöä.

Huomattava määrä urjalalaisia käy töissä Urjalan ulkopuolella. Toisaalta Urjalassakin käydään paljon töissä muualta. Toivottavasti täällä saadaan uutta vauhtia elinkeinoelämän kehitykseen, jotta voidaan turvata nykyiset työpaikat ja saada niitä jonkin verran myös lisää. Urjalassa on asukalukuun nähden huomattavan paljon yrityksiä, joten yksi painopiste on siinä, miten saadaan ikääntyville yrittäjille jatkajia. Aina sellaista ei löydy omasta perhepiiristä ja silloin joudutaan tilannetta tosissaan miettimään.

Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi ja valoisa aika kasvaa silmissä. Toivottavasti maaliskuu tuo valoisuutta myös työttömyyteen.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________
Forssan Lehti
22.2.2013
Urjalan kulmilta
Tiedonhankintataitoja kohennetaan

Millaista tietotekniikka pitäisi koulussa olla? Tätä kysymystä pohdittiin tiistaina Urjalan koulunjohtajien kokouksessa.  Lähiviikkoina vaihtuvat tietokoneet kouluissa ja lopuissa kesällä. Koneet vaihtuvat kolmen vuoden välein, koska ne on liisattuja. Tietotekniikasta vastaa täällä Valkeakosken tietohallinto.

Ensimmäiset tietokoneet tulivat Urjalan kouluihin 1980 luvulla Asemalle, Menosiin ja Nuutajärvelle. Aika pitkälti niiden tulo oli silloin ja on edelleenkin kiinni opettajien kiinnostuksesta ja innostuksesta. Seuraavassa vaiheessa laadittiin suunnitelma koneiden ja ohjelmien hankinnasta sekä henkilöstön kouluttamisesta. Kaikki opettajat koulutettiin, mutta koneiden vähäinen määrä ja heikot tietoliikenneyhteydet vaikeuttivat niiden käyttöä. 

Koneiden hankinta on ollut keskitettynä Valkeakosken tietohallinnolle. Kouluväki ei ole ollut oikein tyytyväinen siihen, että sen näkökohtia ei ole otettu riittävästi huomioon. Järjestelmä on ollut hyvin raskas ja keskitetty sekä melko kallis. Monissa kouluissa on tuskailtu myös  sitä, että hankintaratkaisut eivät ole olleet koulujen toiveiden mukaisia.

Nyt on ilmeisesti jonkin verran tilanne kohentunut, mutta nytkin koneiden vaihto tapahtuu tietämättä erilaisista vaihtoehdoista. Pääosa koneista on pöytäkoneita, kun koulut toivovat kannettavia. Myös tabletteja on toivottu. Viimeksi mainittuja on helpompi siirtää paikasta toiseen eli niiden käyttö on joustavampaa.

Ensi syksynä lukion aloittavat kirjoittavat vuonna 2016, jolloin ylioppilaskirjoitukset toteutetaan huomattavilta osilta tietokoneilla. Ilmeisesti Urjalassa syksyllä lukion aloittavat saavat käyttöön tablet-koneet, jotta voivat hyvissä ajoissa valmistautua uusimuotoisiin kokeisiin.

Oppilaat osaavat käyttää koneita, mutta monissa perustaidoissa on kuitenkin huomattavia eroja. Esimerkiksi tekstikäsittelytaidot eivät ole kovin hyviä. Saattaapa käydä niin, että alakoulussa koneita käytetään, mutta yläkouluissa ei läheskään niin paljon kuin pitäisi.

Oppilaat ovat tottuneet hakemaan internetistä tietoa. Tiedonkäsittelytaidot ovat kuitenkin puutteellisia. Jos ministeritason ihmiset ovat eri maissa kopioineet jopa väitöskirjoja, ei ole ihme, että koululaiset kopioivat esitelmiinsä tekstin suoraan Wikipediasta karsimatta, jäsentämättä, tiivistämättä ja analysoimatta.

Nykyisiin oppikirjoihin kuuluu oleellisena osana myös digitaalista aineistoa joko Cd-levyinä tai muina paikalisesti käytettävissä muodoissa. Yhä useammin aineistoa käytetään netin kautta. Kustantajat, joille oppimateriaalituotanto on olut hyvin kannattava bisnes, pyrkivät tarjoamaan omia oppimisalustojaan koulujen käyttöön. Urjalassakin niitä on kokeiltu. Kokemusten pohjalta on vielä menossa harkinta mihin suuntaan mennään. On mahdollista hankkia myös kustantajasta riippumattomia oppimisalustoja, mutta tällöinkin taustalla on aina jokin kaupallinen toimija. Selvitystyö tältä osin jatkuu kevään aikana.

Urjalan yläkoulu ja lukio. Aseman koulu ja Kirkonkylän koulu pääsevät valokuituyhteyden pariin. Muihin kouluihin ei ole monista esityksistä huolimatta saatu monopoliasemassa olevalta operaattorilta nykyvaatimusten mukaisia yhteyksiä.  Ekanet-hanke, josta kirjoitin hiljattain pyrkii parantamaan tilannetta. Mutta ennen kuin se saadaan toteutettua menee vielä aikaa.

Vaikka tietotekniikka ja ohjelmat kehittyvät ja monipuolistuvat, säilyvät kouluissa vielä oppikirjat ruutuvihot ja lyijykynät. Yhtä selvää on myös se, että koulussa on läksyjä ja kotitehtäviä, joista osa tehdään perinteisesti, mutta yhä suurempi osa hyödyntäen  kotona olevaa tietokonetta.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

___________________________________________________
Forssan Lehti
15.2.2013
Urjalan kulmilta
Minne menisin?

Sitä mukaa, kun päivä pitenee, ryhdytään miettimään tulevaa. Koulunsa päättöluokalla oleville kevät merkitsee jatko-opintojen pohtimista. Peruskoulun jälkeisiin opintoihin haetaan helmikuun lopusta maaliskuun puoliväliin. Ammattikorkeakouluihin  ja yliopistoihin hakuaika on maaliskuun alusta huhtikuun alkuun.

Ysiluokkalaiset ovat täällä jo syksystä lähtien opinto-ohjaajan johdolla käyneet läpi valintaprosessia. Myös vanhemmille kerrottiin asiasta syksyn vanhempainillassa. Pohdinnoissa joudutaan laskemaan todennäköisiä pistemääriä, joilla on mahdollista päästä haluttuun opiskelupaikkaan. Tässä vaiheessa ehkä jotkut huomaavat, että kouluun olisi kannattanut panostaa hieman enemmän, jotta mielialalle voisi päästä.

Joillakin ammattialoilla tarvitaan paisti koulumenestystä myös muita ominaisuuksia. Näihin pyrittäessä onkin usein edessä pääsykokeet. Suurin osa niistä järjestetään jo huhtikuussa. Kokeissa on soveltuvuustestejä, joilla pyritän saamaan selville sopiiko hakija alalle. Joskus eteen voi tulla myös terveydellisiä seikkoja kuten mahdolliset allergiat. Joihinkin kokeisiin sisältyy kielikokeita niin äidinkielessä kuin vieraissa kielissä.

Ammattikouluihin ja lukioihin pyrkijät saavat tiedon opiskelupaikasta kesäkuun 13. päivä. Oma paikka pitää varmistaa oppilaitokseen 27.6. mennessä.

Abiturientit ovat juhlineet eilen ja osa palailee abiristeilyiltä tänään tai viikonloppuna. Ylioppilaskirjoitukset alkoivat viime viikolla äidinkielen tekstitaidon kokeella. Alkuviikosta oli kielten kuunteluja ja loput kirjoitukset ovat maaliskuussa. Tiedot tuloksista ovat tiedossa toukokuun loppupuolella. Lakkiaispäivä ja lukuvuoden päätöspäivä on lauantaina 2. kesäkuuta. Ammatillisissa oppilaitoksissa päätösjuhlat ovat pari päivää aiemmin.

Lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto avaa portteja ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Näihinkin haetaan pääsääntöisesti, kuten ammattikouluihin ja lukioihin nettihaulla. Joihinkin erityiskorkeakouluihin saattaa olla oma erityinen hakuaika, joka poikkeaa yleisistä hakuajoista, joten pitää olla tarkkana, että lomakkeet lähtevät ajoissa. Näihin hakevat ovat jo sen ikäisiä, ettei niihin tarvita vanhempien allekirjoitusta, kuten vaaditan nuorisoasteen hauissa.  Silti ei ole pahitteeksi kysyä vanhempien mielipidettä, vaikka ratkaisu on aina oma.

Jotkut, usein ahkerasti päntänneet tytöt, haluavat pitää välivuoden. Pojille välivuosi, jopa kaksikin, tulee, kun on käytävä armeija.

Koulutuspaikkojen määrää säädellään valtakunnallisesti. Osin näihin päätöksiin vaikuttavat ikäluokan koko, osin eri alojen työvoimantarve ja osittain koulutuksen ylitarjonnan karsiminen. Nyt on opetusministeriön suunnitelmissa aika huomattavia muutoksia. Koulutuspaikkakuntia karsitaan ja keskitetään ja alueellisia muutoksia on tulossa. Kanta-Hämeestä paikkoja karsitaan ja Pirkanmaa näyttää saavan jonkin verran lisää. Eniten lisäystä on Uudellamaalla.

Urjalassa ei ole muuta ammattikoulutusta kuin lasikoulutusta. Oma lukio sentään vielä on. Ammattikouluihin voi hakea minne haluaa. Usein käytännön syistä haetaan lähelle. Niinpä Forssan, Valkeakosken Sastamalan, Loimaan, Hämeenlinnan ja Tampereen oppilaitokset ovat kiinnostuksen kohteina. Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja on harvemmassa, joten niihin päästessä on usein mentävä paikkakunnille asumaankin. Silti toivoisi, että Urjalasta pääsisi ammattikoulupaikkakunnille yleisillä  kulkuneuvoilla, koska noiden koulujen oppilaat eivät vielä ole auton ajokortti-ikäisiä.

Paljon on siis nuorillamme mietittävää jatko-opiskelun osalta. Toisaalta edessä on uusi mielenkiintoinen elämänvaihe Yksi porras eteenpäin itsenäistymisen tiellä. Onnea valintoihin!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

________________________________________
Forssan Lehti
8.2.2013
Urjalan kulmilta
”Kun joku joskus kävis”

”Ei tule enää ketään tuttuja vastaan.” Näin totesi eräs vanha ihminen jutellessamme. Toinen tuttu taas kertoi, että kaikki entiset tyttöystävät ajelevat nykyään rollaattorilla.  Vielä on niitäkin ja aika paljon, jotka eivät liiku missään ja keillä ei käy ketään kylässä. Silloin ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi.

Joku nuorempi saattaa joskus sanoa perhe-elämän hälyn keskellä, että kunpa joskus saisi vain olla ihan yksikseen ja elää vain itselleen. Aika monelle sellainen aika joskus koittaa, kun lapset lähtevät omille teilleen ja jäädän kahden puolison kanssa. Tilastojen mukaan miehet kuolevat nuorempina kuin naiset ja siksi yksinäisten vanhusten joukossa on paljon naisia.

Yksinäisissä vanhuksissa on paljon sellaisia, jotka pärjäävät ihan yksin. He hoitavat kotinsa, pesevät pyykin, piipahtavat kaupassa ja torilla, laittavat ruokansa  ja seuraavat maailmanmenoa  radiosta ja televisiosta, lukevat lehtiä ja kirjojakin. Heillä on erilaisia harrastuksia ja he osallistuvat järjestöjen toimintaan. Retkeilevät ja matkailevat ja käyvät välillä hoitamassa jälkipolvien pieniä lapsia.

Entäs sitten, kun toimintakyky heikkenee. Ikä tuo tullessaan monenlaista kremppaa. Askel lyhenee ja ”takki käyp väljks” kuten vaimoni Liisa-mummo tapasi sanoa. Joillakin alkaa myös muisti heiketä ja se tuo tullessaan monenlaista tuskaa iäkkäälle itselleen ja tuottaa huolta lapsissa. Väillä ei tiedä onko ilta vai aamu tai mikä päivä on menossa ja joskus kotikaan ei tunnu tutulta paikalta.

Kun itse ei kykene enää lähtemään mihinkään supistuvat yhteydet ympäristöön.  Tässä vaiheessa ovat vähissä myös he, jotka joskus ovat piipahtaneet kylässä kahvilla ja juttelemassa. Tuntuu kurjalta, kun kukaan ei käy. Tulee tunne, että minut on unohdettu

Tänä vuonna Kirkon yhteisvastuukeräys kerää varoja sekä kotimaan että Kambodzan yksinäisten vanhusten elinolojen kohentamiseksi. Keräyksen avasi presidentti Niinistö edeltäjiensä tapaa. Keräystä johtaa piispa Irja Askola.

Viime vuonna keräys tuotti 4,1 miljoonaa euroa. Urjalassa keräystä ovat tehneet eri kylien diakoniapiirien ihmiset. He ovat listojen kanssa kiertäneet talosta taloon. Nykyisin vain tahtoo olla niin, ettei aina ole käteistä rahaa, kun käytetään niin paljon pankkikorttia. Siksi paikallislehden kirkollisissa uutisissa oli mainittu tilinumeroita, jonne rahaa voi laittaa. Osa varoista palautuu paikalliseen diakoniatyöhön käytettäväksi yksinäisten vanhusten hyväksi.

Yhteisvastuukeräyksellä on tietenkin omat nettisivut, joilla kerrotaan keräyksen tarkoituksesta ja esimerkkejä, mitä erilaisilla rahasummilla saadaan aikaan. Sivujen kautta voi myös lahjoittaa rahaa. Siellä myös kerrotaan, miten muuten voi osallistua keräykseen.

Ensi viikolla Urjalassa järjestetään ystävänpäivänä yhteisvastuumyyjäiset seurakuntatalolla. Puuhassa ovat mukana Urjalan toimeliaat Martat, jotka ovat muutamana vuonna muutenkin olleet mukana keräystä avittamassa.

Olen aika useinkin kirjoittanut, että terveydenhuollossa ja vanhustenhuollossa pitäisi olla joka kunnassa ainakin yksi ihminen, jonka ainoana tehtävä olisi kiertää ikäihmisten luona juttelemassa ja kuuntelemassa. Ehkä siinä hommassa ei heikkomahainen pärjää, sillä moni pitää kunnia-asiana kahvinkeittämistä vieraalle. Luulen kuitenkin, että tämä toiminta voisi monessa tapauksessa auttaa iäkästä asumaan pitempään kotona.

Tiedän, että on monia vapaaehtoisia, jotka tätä työtä tekevät ystäväpalveluna. Sellaiset ihmiset ovat kullanarvoisia sekä heille, joiden luona käyvät, että koko yhteiskunnalle. Yhtä tärkeää työtä tekevät luonnollisesti kuntien kotipalveluyksiköiden työntekijät, jotka helpottavat heidän arkeaan, jotka eivät yksikseen pärjää.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_____________________________________________________________
Forssan Lehti
1.2.2013
Urjalan kulmilta
”Eiks täällä  ole mitään syötävää?”

Torstaisin näyttä lehdissä olevan paljon ruokaan liittyviä artikkeleita. Mukana on reseptejä ja vinkkejä niin ajankohtaan sopiviin ruokiin kuin ruokajuomiinkin. Oikeastaan päivä on ihan sopiva, kun ihmisten ajatukset alkavat kääntyä kohti viikonloppua. Varmasti myös lehtien ilmoitusosastoilla tämä ruokatorstai on harkittu sopivaksi.

Kun meikäläinen katselee kaupassa ostoslistaansa, ovi huomata, että siinä on suurin piirtein sama vakiosa joka kerta on se siiten itse laadittu tai vaimon tekemä. ”Leipä, maito, voi, leivänpäälle, salaattiaineita, jauhelihaa, kahvi, hedelmiä jne.” Tavallisten tallaajien ostoslistat ovat varmaan aikalailla samanlaisia. Tietenkin vuodenaika ja erilaiset juhlapyhät vaikuttavat tuotteiden saatavuuteen ja hintaan.

Näin markettien aikakautena valinnanvaraa riittää. Juuri yhtenä päivänä turinoitiin marketissa muutaman miehen kanssa. Eräs heistä ihmetteli, että miten tälle kaikelle riittää ostajia. Karkkihyllykin on niin pitkä, että entisessä kyläkaupassa kaikki tarjolla olleet  tavarat olisivat siihen mahtuneet.

Kun näitä  torstailehtien reseptejä lukee, huomaa varsin pian, että niihin tarvitaan juuri sellaisia aineita, joita ei meidän huushollista taida löytyä. On monenlaista raaka-ainetta ja maustetta, jota tarvitaan lusikallinen tai pari. Kauppaketjujen asiakaslehdissä on myös omat ruokareseptit. Niissä sanotaankin aina, että juuri sen kaupan merkin mukaisia  aineita tarvitaan.

Jos jokin ainesosa puuttuu, ei se tietenkään estä kokeilemasta. Täytyy niin sanotusti säveltää itse.  Eipä juuri taida koskaan ihan saman makuista tulla, vaikka samat aineet olisi. Jokainen kokki tekee omalla tavallaan.

Urjalassa 4H-yhdistys järjestää muutamilla kylillä kokkikursseja. Ne ovat suosittuja ja niissä lapset oppivat tekemään perusruokia ja kokeilemaan jotakin uutta.  Kerhossa harjoiteltuja tehdään myös kotona.

Ilokseni olen huomannut, että osa meidän koululaisistamme on innostunut leipomisesta.  Parilta oppilaalta sain joululahjaksi itse leivottua. Tapaamme maanatain ensimmäisellä tunnilla kertoilla viikonlopun tapahtumia ja kokemuksia. Monet kertovat leiponeensa. Eivät vain tytöt, vaan myös pojat,. Joskus on tosin mennyt teelusikallinen ja desilitrallinen sekaisin, mutta ei se ole tahtia haitannut. Seuraavalla kerralla tietää jo mikä ero niillä on esimerkiksi suolaa tai sokeria lisättäessä.

Itsestäni ei ole oikein leipuriksi, mutta ruokaa laitan aina silloin tällöin. Joskus tulee kokeiltua jotakin uutta. Välillä joku epäilee, ettei sitä taida kukaan syödä, mutta kummallisesti keitokset aina häviävät. Syödyksi ovat yleensä tulleet.

Kyllä nuori polvi joskus tapaa kysyä, kun tulee kotiin, että ”eiks täällä ole mitään syötävää”. Kun sanon, että onhan tossa hyvää laatikkoa, niin vastaukseksi  voi tulla, että ”luuleks sää, että

tommosta kukaan syö”. Jos eivät maista ja syö, kaivavat esiin paistinpannun ja kattilan ja tekevät sitä ”syötävää” ruokaa. Eihän siinä aina niin monipuolista taida tulla, mutta on ainakin nälkä tyydytetty.

Kotikokin hommaa helpottaa se, että kaupoista saa paljon puolivalmista, josta on helppo nopeasti valmistaa maittavia ruokalajeja. Pakastimeen kannattaa varata myös ruoka-aineita, joista voi vaivatta tehdä perheelle aterian.

Tavallinen kotiruoka on ihan hyvää. Joskus paistinperunatkin maistuvat oikein hyvältä. Tosinaan voi kokeilla jotakin uutta tai tehdä tutun ruuan toisella tavalla, jotta saa erilaista.  Vaihtelu virkistää ja siksi on ihan kiva lueskella lehtien ruokavinkkejä. Eipä niitä juuri tule talteen leikatuksi. Netistä löytyy ohjeita yllin kyllin ja myös monen lehden vinkit. Hyviä ruokakokemuksia vain kaikille näin laihduttamisen suosikkikuukausina.

 

Seppo Pirhonen
eppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

___________________________________________________________
Forssan Lehti
25.1.2013
Urjalan kulmilta
Kyliltä kuuluu

Mieskuoro taitaa olla pelastettu! Urjalankylän koululle kerääntyi eilen nimittäin viitisentoista miestä aloittamaan kuorotoimintaa uudelleen. Kuoro ryhtyy johtamaan Sven Enwald, joka on pitänyt Akaan opistossa pianopiiriä.

Urjalankylään saatiin nyt lainaksi Puolimatkan koulun entinen piano, jotta mieskuoro saa sieltä sopivat taustat lauluharjoituksiin. Sven on soittanut pianoa aikanaan myös mainitun koulun opettajana.  Piano kerättiin aikanaan lahjoitusvaroin koululle ja lahjakirjaan sisältyi ehto, että paino jää kyläläisten käyttöön, jos koulu joskus loppuu.  Meillä Urjalankylässä on ennestään sähköpiano.

Hyviä uutisia olisi luvassa myös Tourunkulman, Nuutajärven ja Menosten kyläkunnille. kyläillassa edellisviikolla esiteltiin nimittäin sopimusmalli, jolla mainittujen kylien kyläyhdistykset voisivat saada  tuulivoimayhtiöltä  kehitysrahaa. Ensimmäiset sopimukset mallin pohjalta on jo Suomessa tehty. Paikalla ollut yhtiön edustaja piti sopimusta myös mahdollisena Urjalassa.

Kyläkehitysrahan suuruus on sidottu tuulivoimayhtiön alueen tuotannon liikevaihtoon. Kylä voi käyttää rahaa tarpeellisten hankkeiden toteuttamiseen. Ihan kahvikolehtirahoista ei puhuta, joten toteutuessaan Urjalan hanke avittaisi mainittuja kyliä eteenpäin.

Kaava-asiat ovat nyt kunnan käsittelyssä. Pidän jonkin verran yllättävänä tietoa, että sähköverkkoa ylläpitävä yhtiö ei pysty ottamaan verkkoonsa tiettyä määrää enempää tuulivoimasähköä. Näin Humppilan ja Urjalan yhteinen tuulivoimalamäärä pienenee huomattavasti alkuperäisestä suunnitelmasta. Mahtaisiko humppilalaislähtöinen Liuhalan Tapani Elenian toimitusjohtajana voida vaikuttaa verkon kapasiteettiin.

Kyläillassa esiteltiin myös kylien ja haja-asutuksen kannalta tärkeää valokuituhanketta. Tarkoituksena on rakentaa teleoperaattoreista riippumaton nopean nettiyhteyden mahdollistama kuituverkko. Esiselvitystä tehdään Etelä-Pirkanmaalla ja vuoden loppuun mennessä pyritään kartoittamaan, missä on eniten tarvetta ja kiinnostusta.

Kiinnostuksen pohjalta laaditaan toteuttamissuunnitelma. Urjalassa on monissa kylissä huonot nettiyhteydet ja vain alhaiset nopeudet ovat mahdollisia. Jos tästä kärsii, niin kannattaa ilmoittautua hankkeen kartalle. Eilen Urjalasta oli vain kuusi hankekartalla. Parhaiten ilmoittautuminen käy netissä osoitteessa www.ekanet.fi. Kiinnostus ei sido vielä mihinkään. Jos hanke ei toteudu jäädään täällä mokkuloiden varaan. Asiasta kannattaa kertoa myös kesäasukkaille.

Osana kulttuurimatkailuhanketta kerätään tietoja myös Urjalan kulmakuntien kulttuuri- ja vapaa-aikatoimintaa soveltuvista kokoontumistiloista. Näistä tiloista laaditaan lista yhteystietoineen, jotta halukkaat voivat löytää tapahtumalleen, oli se siten perhejuhla tai jokin muu tapahtuma, sopivan pitopaikan. Lomakkeita saa  kunnanvirastolta ja nettilomakekin löytyy kunnan kotisivuilta.

Viime kesän suosituksi tulivat järjestetyt retket eri kyläkuntiin. Retkille on luvassa jatkoa tänä kesänä. Toivottavasti paikkoja on nyt riittävästi autoissa. Keväällä tulee varmaankin tietoa reiteistä ja kohteista tarkemmin.

Nuutajärvellä on aloittanut ”Hehkuva Nuutajärven lasikylä”-hanke. Sen avulla yritetään saada matkailijat löytämään Nuutajärvelle uudelleen. Samalla voidaan saada lisäväkeä myös muihin Urjalan kulttuurikohteisiin.

Talven keskelläkin siis tapahtuu monenmoista. Pienistä uutisista voi joskus tulla isompiakin. Tosin pienikin uutinen on paikalisesti tärkeä. Mahdollisuuksiin pitää osata tarttua.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.1.2013
Urjalan kulmilta
Valtuusto on pitänyt kokouksen

Kävinpä kuulemassa ja katsomassa, miten uusi valtuusto aloitti toimintansa viime maanantaina. Istuntoon sisältyi paljon tuttua, mutta myös yllätyksiä. Jotenkin tuli sellainen olo, että sitä saa mitä tilaa.

Ennakkotietojen mukaisesti keskeiset paikat menivät. SDP johtaa valtuustoa ja perussuomalaiset ja kokoomus kaksivuotisjaksoin hallitusta. Jonkinlainen kiista saatiin aikaiseksi siitä kumpi aloittaa. Keskusta oli kuulemma pilannut omat mahdollisuutensa liian suurilla ennakkovaatimuksilla.

Silti tuntuu aikaa erikoiselta, että kokoomukselle kelpasivat nyt yhteistyökumppaneiksi kaikki muut ryhmästä lähteneet paitsi keskustaan siirtynyt Tapio Paija. Monelle puolueen kannattajalle taitaa olla yllätys, että yhteistyön seurauksena hallitusta johtaa nyt Pauli Lella, joka näin kruunaa vuodesta  1977 parin keskeytyksin jatkuneen kunnallispoliittisen uransa. Lellan ja kunnanjohtajan välit eivät tiettävästi ole olleet lämpimimpiä. Nyt tätä yhteistyötä on kuitenkin molemmin puolin opittava tekemään.

Jonkinlaisena yllätysvetona pidän Raimo Saaren valinta valtuuston puheenjohtajaksi. Äänimäärä oli vahva suositus ja rauhallisena miehenä hän varmaan karikoistakin selviytyy. Eri asia on sitten onko hänellä halua poliittiseen johtajuuteen, jonka valtuuston puheenjohtajuus kuitenkin mahdollistaa.

Outoa oli, että henkilövalintoja ei ollut mietitty loppuun. Aikaisempina vuosina kunnanhallitus teki esitykset valtuustolle jo etukäteen. Nyt ei näitä esityksiä ollut. Tosin kunnantoimistoon oli pyydetty etukäteen ryhmien ehdokkaita ja jonkinlainen lista valtuutetuilla olikin monisteena.

Mainitusta syystä valtuusto jouti käyttämään aikaa henkilöiden sovittamiseen niin sukupuolikiintiöihin kuin poliittiseen jakoonkin. Näyttää siltä, että puoluekoneistot eivät Urjalassa toimi enää entiseen malliin. Nyt nimiä heiteltiin sattumanvaraisesti ja osalle kasautui enemmänkin tehtäviä.

Muistan hyvin ajan, jolloin tehtäviin halukaita kartoitettiin kylittäin  ja paikkoja jaettiin äänimäärien suhteessa pisteyttämällä tehtävät niiden vaativuuden mukaan. Asioita pohtivat niin ryhmien neuvottelijat, valtuustoryhmät kuin kunnallisjärjestöt tai vastaavat puolue-elimet.  Nyt vaikuttaa siltä, että joissakin ryhmissä päätösvaltaa käyttää aika pieni piiri. Ehkäpä luottamustoimiin kannattaisi valita muitakin kuin ehdokkaina olleita.

Valintojen ohella valtuusto päätti myös Aseman koulun laajennuksesta. Rivitalosta osa jää jäljelle äänestyksen seurauksena. Kahden valtuustoryhmän puheenjohtaja esitti asiaa pöydälle ilmeisesti viitaten lehtijuttuun, jossa pelättiin homevaaraa yläkoulun rakennuksessa. Kunnanjohtaja käytti jämäkän puheenvuoron, jossa hän totesi koko hankeen lykkäytyvän tältä vuodelta, ellei sitä päätetä nyt.

Kun viime viikolla kirjoitin, että varsinkin valtuustokauden alussa virkamiesjohto saattaa viedä luottamusjohtoa kuin pässiä narussa, sain palautetta, että miksi noin menit

kirjoittamaan. No ehkä sanavalinta saattaa jotakin loukata, mikä ei tietenkään ollut tarkoitus. Kun kuuntelin kunnanjohtajan puheenvuoron ja näin mihin se johti, niin tuli sellainen olo, että tähän asiaan ei tarvitsisi lisätä kuin kirjaimet MOT eli ”mikä oli todistettava”.  Valtuutetut hyväksyivät hallituksen esityksen pienellä tarkistuksella.  Näin syntyi päätös, josta ainakin Aseman kulmilla ollaan tyytyväisiä. Luottamushenkilöidenkin kannattaa muistaa, etteivät virkamiehet aina ole väärässä.

Omalta kohdaltani maanantai päätti yhtäjaksoisesti vuodesta 1973 jatkuneen kunnallispoliittisen urani. Se alkoi nuorisolautakunnan puheenjohtajuudesta ja päätyi varajäsenyyteen Akaan koulutuslautakunnan jaostossa, joka päättää kansalaisopiston eli Akaan opiston asioista. Siihen väliin mahtuu paljon muutakin, jossa on saanut olla kotikunnan ja kuntalaisten asialla. Onnea nyt valituille! Teette arvokasta työtä Urjalan hyväksi. Tehkää se arvokkaasti ja tyylikkäästi.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_________________________________________________________________________

Forssan Lehti
11.1.2013
Urjalan kulmilta
Päättäjillä työntäyteinen kausi

Urjalan uusi valtuusto aloittaa maanantaina. Lokakuun vaaleissa valittu valtuusto järjestäytyy ja valitsee itselleen puheenjohtajan ja kolme varapuheenjohtajaa. Lisäksi valtuusto valitsee kunnanhallituksen ja lautakuntien jäsenet ja edustajat kuntayhtymien valtuustoihin ja joihinkin muihin toimielimiin.

Kuntavaaleissa keskusta sai kahdeksan, sosialidemokraatit seitsemän sekä perussuomalaiset ja kokoomus kumpikin kuusi valtuutettua. Tiettävästi suurin ryhmä jää keskeisten puheenjohtajatehtävien ulkopuolelle. Valtuustoon lisättiin yksi varapuheenjohtajan paikka ja kunnanhallitus kasvoi kahdella yhdeksänjäseniseksi.  Valtuuston puheenjohtajistossa on näin paikka kaikilla ryhmillä ja kunnanhallituksessa suurimmalla ryhmällä kolme paikkaa ja muilla kaksi kullakin.

Keitä mihinkin paikalle valitaan pysynee auki maanantaihin asti. Osa nimistä lienee jo selvillä, mutta jonkin verran tasa-arvopykälät saattavat vaikuttaa henkilöedustukseen. Eri puolueryhmillä on erilaisia tapoja päättää edustuksesta. Joillakin päätöksen tekee valtuustoryhmä ja joillakin tarvitaan käsittely myös puolueen paikallisessa toimielimessä.

Toivon, että merkittäville paikoille valitaan hyviä henkilöitä, joilla on aikaa, halua ja kykyä paneutua asioihin. Into ei aina riitä, sillä asiat ovat monimutkaisia ja perehdyttämistä tarvitaan paljon, kun väki vaihtuu. Muutoin käy niin, että virkamiesjohto vie luottamushenkilöitä kuin pässiä narussa. Usein iskun paikka on juuri valtuustokauden alussa. Parasta olisi, että löytyisi hyvä yhteistyö valtuutettujen ja virkamiesten välille. Tärkeää olisi myös sitoutua tehtyihin päätöksiin. Joskus tuntuu siltä, että tässä suhteessa Urjalassa on vielä paljon opittavaa.

Uusilla päättäjillä on työntäyteinen kausi. Heti keväällä alkaa vääntö kuntauudistuksesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Erilaisia selvittäjiä on jo liikkeellä ja karttapohjia on paljon jo valmiina. Valtakunnallisessa Sote-ryhmässä osa asiantuntijoista on jo ehtinyt turhautua, kun heidän näkemyksiään ei tahdota kuulla. Kellään ei tunnut olevan käsitystä siitä, mihin ollaan menossa.

Uuden valtuuston toivoisin löytävän Urjalalle myönteisen kehittämisotteen. Siihen kuuluu toimintalinjojen paaluttaminen siitä, miten elinkeinoelämää ja yritystoimintaa kehitetään ja lisätään. Toiseksi, miten Urjalaa voidaan kehittää asuinkuntana, josta on hyvät ja toimivat liikenne- ja kulkuyhteydet niin töihin kuin opiskelemaan. Miten turvataan toimivat peruspalvelut päivähoidossa, koulutuksessa, terveydenhoidossa ja vanhuspalveluissa. Jos kunta ei saa ambulanssia lähtemään Urjalasta, kuten sairaanhoitopiirin valtuusto selvästi päätti, on asioiden hoito löperöä. Asiaan on puututtava jämäkästi.

Nyt on oiva mahdollisuus miettiä paikkakunnan kehittämistä. Tietysti voidaan aloittaa tämäkin valtuustokausi perustamalla säästöryhmä ja saada aikaan lehtiin ja mediaan otsikoita, jotka tappavat kaiken Urjalaan kohdistuvan myönteisen kiinnostuksen.

Aluksi kannattaa käyttää aikaa ideointiin ja uusien käytänteiden miettimiseen. Usein oivalletaan jotain uutta. Uusilla imisillä on erilaisia ideoita, joita voidaan selvittää ampumatta heti kaikkea alas. Urjala tarvitsee nyt hyviä uutisia. Uutisten aiheet syntyvät urjalalaisilta itseltään. Jokainen on paikallaan merkittävä vaikuttaja.

Aika näyttää miten valtuustokausi lähtee liikkeelle. Toivotan  kaikille menestystä tehtävässä. Toivon myös, että valtuusto onnistuu tehtävässään niin, että Urjala on jatkossakin itsenäinen ja toimintakykyinen kunta.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.1.2013
Urjalan kulmilta
Ajattele, oivalla ja toimi

Presidentti on pitänyt puheen. Se oli hänen ensimmäisensä uudenvuodenpäivänä. Puhe sai paljon huomiota ja on käynnistänyt aikamoisen keskustelun palkoista, kun Sauli Niinistö halusi palkkansa laskettavan edelliskauden tasolle.

Mielestäni presidentin paras puhe on tähän mennessä ollut virkaanastujaisissa pidetty puhe. Siinä oli paljon hyvää analyysiä ja sanomaa. Puhe oli esitetty myös jämäkästi. Nyt televisiossa hän oli puhelaitteen vankina, eikä puheteknisesti vaihdellut paljon äänenpainojaan.

Puhe sisälsi joitakin uusia käsitteitä, joista mielestäni kuvaavin oli termi oleskeluyhteiskunta. Se jää varmasti elämään. Presidentti oli harvinaisen oikeassa siinä, että osa porukasta on tottunut siihen, että kaikki tulee eteen valmiina, ilman omia ponnisteluja.

Varoituksen sana on paikallaan. Nyt ei pidä tulkita käsitettä niin, että kaikki toimisivat edellä mainitulla tavalla. Varsinkin nuorten joukossa, täällä Urjalassakin, on niitä, jotka ovat käyneet koulunsa, opiskelleet ammattiin, mutta heillä ei ole ammattiaan vastaavia töitä. He eivät ole työhaluttomia hengailijoita.

Paljon odotetaan nuorisotakuulta. Sen tarkoituksena on taata tietyssä ajassa koulutus- tai työpaikka. Mutta mitä mahtaa ajatella nuori, joka juuri on saanut käteensä ammattitutkintotodistuksen, kun hänelle taas tarjotaan vain uutta koulutusta. Opiskelumotivaatio on pysynyt, kun on ajatellut, että pian pääsee tienaamaan omaa rahaa. Kun näin ei käykään, kun työtä ei ole, on vaarana turhautuminen ja katkeroituminen.

Toinen varoituksen sana koskee varsinkin työnantajapiirien johtajien markkinoimaa  palkanalennuspuheita. Näitä puheenvuoroja käyttävillä ei ole oikein käsitystä siitä, millaisessa tilanteessa monet palkansaajat ovat.  Heihin ovat rinnastettavissa monet ammatinharjoittajat ja pienyrittäjät. Monella palkasta ei jää mitään jäljelle, kun arkimenot, asuminen, ruoka, kulkeminen, vaatemenot ja muut välttämättömyystarvikkeet on katettu.

Yleinen palkanalennus söisi ostovoimaa, vähentäisi verotuloja ja pienentäisi taloudellista toimeliaisuutta sekä lisäsi toimeentulotukimenoja. Osa-aikatyö, lyhyet työsuhteet ja töiden ketjuttaminen lisääntyvät kaiken aikaa. Tällä on vaikutusta ihmisten jaksamiseen, kun esimerkiksi lomat jäävät pitämättä.

Ahneus ja kohtuus on asetettu aiemminkin rinnakkain. Yhteiskunnassa esiintyvät arvot ovat koventuneet siksi on ihan oikein muistuttaa oikeudenmukaisuudesta ja oikeudentunnosta.

Moni pohtii, miksi tavallinen kansa aina laitetaan maksamaan niin oman maan kuin muidenkin velkoja ja ylielämistä. Kun esimerkiksi kreikkalaisille on luettu madonlukuja ja vaadittu luopumaan etuuksistaan, niin onko silloin pelastettu kansalaisia vai kansainvälisiä pankkeja ja sijoittajia.

Kuusikymmentä vuotta sitten silloinen pääministeri Urho Kekkonen kirjoitti kirjan Onko maallamme malttia vaurastua. Kirja käynnisti ennennäkemättömän investointitoiminnan eri

puolilla maata.  Myös maaseudulla rakennettiin paljon ja elämässä oli eteenpäinmenon henki. Samaa tarvitsisimme myös nyt. Tarvitaan uutta työtä ja siitä saatavaa toimeentuloa.

En oikein jaksa uskoa sitä ajatusta, että meille urjalalaisille olisi varattu jatkuvasti vain häviäjän rooli kansainvälistyvässä maailmassa, yhdentyvässä Euroopassa ja keskittyvässä Suomessa. Totta on, että on paljon asioita, jotka näyttävät ikään kuin luonnonlain tavoin toimivan meitä vastaan. Olen varma, että meilläkin on onnistumisen mahdollisuus, kun sen oivallamme.

On aika ajatella joitakin asioita uusiksi, pitää kiinni kestävästä ja rakentaa tulevaisuutta kukin omalla paikallaan.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja