Urjalan kulmilta 2012

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.

2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012 2013



28.12.12. Huomioita vuoden varrelta
21.12.12 Kortti ilahduttaa
14.12.12 Tuskasta iloon
30.11.12 Miten lehdet pärjäävät?
23.11.12 Kipinä syttyi Urjalassa
16.11.12 Parhaita poikia maailm
alla
9.11.12 Nyt valitaan kirkkoherraa
2.11.12 Ihmettelen, arvostelen ja kannustan
26.10.12 Rakenne ei uudista toimintatapoja
19.1012 Jere on oikeassa
12.10.12 Jäljet pelottavat
5.10.12 Sadonkorjuu viivästyy
28.9.12 Hyvät ja huonot uutiset
21.9.12 Askelmerkit on asetettu
14.9.12 Yritykset tekevät Urjalasta elinkelpoisen
7.9.12 Opiskelijaelämää
31.8.12 Toimintaa tarjolla
24.8.12 Poliisit entistä kauempana
17.8.12 Vanaveden lukijana
10.8.12 Ostin repun
3.8.12 Säpinää riittää
27.7.12 Muolaalaiset tulevat
20.7.12 Katsottavaa Pertunkulmalla
13.7.12 Urjalan harjua pitkin
6.7.12 Maaseudun naiset eivät kapinoi
29.6.12 Kyliä Urjalassa piisaa
22.6.12 Lapsen juhannus
15.6.12 Kyläkierrokset alkoivat
8.6.12 Ryhtyisitkö ehdokkaaksi?
1.6.12 Luokkakokouksessa
25.5.12 Kesämökin voi myös vuokrata
11.5.12 Sähköinen tukihaku kiinnosti
4.5.12 Riittääkö voittamisen nälkä?
27.4.12 Vaputtaa
20.4.12. Pappilaa kaupataan
13.4.12.Multasormet kutiavat
6.4.12 Pääsiäisen aikaan
30.3.12 Tietä Pitkin pääsee
23.3.12 Mikä minusta isona tulee...
16.3.12 Niin metsä vastaa
9.3.12 Wilma tulee
2.3.12 Mihin me kuulumme
24.2.2012 Tuulista ja muista sääilmiöistä
17.2.2012 Valta vaihtuu koulussa
9.2.2012 Väärä diagnoosi - väärä lääke
3.2.2012 Puu lämmittää
27.1.2012 Kansalaiset valitsevat
20.1.2012 Kansa valitsee
13.1.2012 Unohdettu vai unohtunut?
6.1.2012 Vähän vanhasta ja uudesta


Forssan Lehti
28.12.2012
Urjalan kulmilta
Huomioita vuoden varrelta

Parin päivän päästä aloitellaan uutta vuotta. Lupasuksia tehdään ja annetaan. Ennustuksilla yritetään kurkistaa tulevaan. Jotkut ennakoivat laskemalla tulevaisuutta toiset turvautuvat tinanvalantaan.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata vuoden tapahtumia.  Lehdet niitä viimeisissä numeroissaan esittelevät. Jokainen miettii ainakin jonkin verran, miten vuosi meni työssä, harrastuksissa ja perhe-elämässä.

Vuoden aikana tarvittiin kaksi kierrosta uutta presidenttiä valittaessa. Syksyllä valittiin kunnan päättäjät. Urjalassa menettivät paikan keskusta, sosialidemokraatit ja vihreät. Kokoomus menetti kaksi ja ainoa voittaja oli perussuomalaisten ryhmä, jonka edustajamäärä kuusinkertaistui.

Urjalassa oli myös kirkkoherran vaali, koska Keräsen Kauko aikoo jäädä eläkkeelle tulevasta pääsisäisestä. Heinäveden kirkkoherra voitti kappalaisemme Johan Lampisen. Johan näyttää hakeneen virkaa pohjoisemmasta Hämeestä.

Kunta-asiat olivat esillä hallituksen kuntakarttojen ja Sote-uudistuksen (sosiaali- ja terveyspalvelujen) osalta. Alkuvuodesta hallitus on pakottanut kunnat tekemään selvityksiä kuntarakenteesta. Pakkoa liitoksin ei ole luvattu käyttää. Kas sitäkin on niin monenlaista, mutta toivotaan, että järkevöitymistä tapahtuu. Urjalan päättäjiltä kysytään nyt neuvokkuutta. Siksi olisi tärkeää, ettei mikään ryhmittymä tuntisi olevansa sivussa.

Viime vuoden lopussa olivat suuret myrskyt ja myrskytuhoja korjattiin pitkin kevättä. On arvioitu, että myrsky kaatoi puuta Urjalasta vuotuisen kasvun verran. Tuhojen määrä vaihteli kulmakunnittain.

Koko kesä meni kesää odotellessa. Näin ovat sanoneet niin lomalaiset kuin viljelijätkin. Sadetta piisasi. Loppuvuodesta olemme saaneet miltei sulaan maahan myös lunta. Ensimmäinen suoja taitaa ajoittua näihin loppupäiviin.

Mustajärven Jarin ja Taika-orkesterin saavutus Eurovision laulukilpailun karsinnoissa on maininnan arvoinen. Ei päässyt Jari ajamaan vanhalla Zetorilla Bakuun. Tänä vuonna taitaa olla uusi yritys tulossa. Saapa nähdä kuinka pitkälle yritys nyt kantaa.

Vuoden tappioihin voi kirjata sen, että urheilurintamalla ei vuosikymmeniin saatu miesten edustusjoukkuetta jääkiekkoon. Sisukiekko vetää henkeä. Toivottavasti syksyllä tilanne on toinen. Itsenäisyysjuhlassa palkittiin kuitenkin monia lupaavia nuoria muilta aloilta, joten ainakin yleisurheilussa voidaan olettaa tulevan menestystä myös tulevina vuosina, jos kaikkia luonaa.

Vuoden loppua kohden  ovat ihmiset tulleet varovaisimmiksi. Mitään suuria investointeja ei juuri nyt tohdita tehdä.  Kiinteistökauppa on ollut hiljaista. Urjalan keskustaan on tulossa kerrostalo. Huoneistojen markkinointi on parhaillaan käynnissä.

Kenellä on töitä, hänellä ei ole lamaa. Urjalassa työllisyystilanne on pysynyt melko vakaana. Toisaalta meillä tytöttömyysaste on ollut aina naapurikuntiin verrattuna korkeampi. Tiettävästi joitakin lomautuksia yrityksissä on tulossa. Lomautus on tietenkin parempi kuin irtisanominen.

Tärkeää olisi, että nuorille olisi töitä. Mitä varhemmin pääsee työelämään sitä pidemmäksi tulee työura. Tulevina vuosina työelämästä poistuu enemmän väkeä, kun sinne tulee. Silti tarvittaisiin aivan uudenlaista otetta elinkeinoelämän monipuolistamiseksi. Mutta se onkin jo eri  tarinan aihe. Hyvää uutta vuotta!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_________________________________________

Forssan Lehti
21.12.2012
Urjalan kulmilta
Kortti ilahduttaa

Näinä päivinä on tällä maalla postilaatikoihin ja taajamissa postiluukuihin tullut joulukortteja. Jotkut saavat niitä kymmeniä ja jotkut vain muutaman. Luulenpa, että melkein jokainen, jolla on jonkinlainen osoite saa ainakin yhden kortin.

Kortti ilahduttaa saajaansa. Aika moni laittaa joulukortin sellaisellekin, jonka kanssa ei välttämättä ole vuoden aikana oltu tekemisissä. Joskus se saattaa olla moneen vuoteen ainoa yhteydenotto sukulaisiin ja tuttaviin. Jotakin ihmeellistä joulussa siis on, kun se saa muistamaan kortilla.

Joulukorttien historia, kuten monen nykyisin jouluun itsestään selvästi kuuluvaksi laskettavan asian, on aika nuori. Ensimmäisenä joulukorttina pidetään Englannissa lähetettyä korttia vuonna 1843. Ensimmäinen suomalainen kortti ajoittuu vuoteen 1871. Vaikutteet tulivat tuolloin Saksasta ja Ruotsista. Vasta reilut sata vuotta sitten joulukorttien lähettäminen yleistyi Suomessa tavan leviteässä myös maaseudulle ja työväestön pariin.

Korttien aiheet ovat vaihdelleet vuosikymmenten aikana. Niitä tutkimalla voi päästä selville siitä, mitkä asiat ovat kulloinkin joulussa olleet keskeisiä. Uskonnolliset aiheet ovat olleet suosittuja, mutta lukumääräisesti enemmän on kortteja, joissa esiintyy joulukuusi, tontut ja joulupukki.

Joulukorttien piirtäjinä on ollut kuuluisia taiteilijoita, mutta paljon niitä ovat korttitehtailijat tuottaneet sarjatyönäkin. Jotkut tekevät kortit itse. Joulun lähestyessä ryhdytään suunnittelemaan erilaisia aiheita ja kerätään materiaaleja, joista niitä voi valmistaa. Itse tehty kortti tuntuu arvokkaammalta kuin teollinen tuote.

Joulukortit ovat myös merkittävä tulonlähde monille järjestöille. Tänä vuonna olen ostanut ainakin partiolaisten joulukortteja. Myös 4H-järjestö ja Punainen Risti saavat korttimyynnillä varoja toimintaansa. Joillakin on periaatteena käyttää Unicefin kortteja, joilla parannetaan kansainvälisesti lastenoikeuksia.

Suosiota ovat saaneet kortit, joissa on käytetty valokuvaa. Kuvan aiheina ovat usein perheen lapset. He esiintyvät korteissa jouluissa asuissa ja tunnelmissa. Paperikuvia tehdään nykyisin vähemmän. Useimpien kuvat ovat digitaalisessa muodossa tietokoneiden muisteissa. Digiaikaan kuuluvat myös sähköpostitse tai puhelimella lähetettävät joulutervehdykset

Joulukorttien lähettäminen ei olisi ollut mahdollista ilman postimerkkejä. Niidenkin historia on suurin piirtein korttien ikäinen. Posti julkaisee joka vuosi joulumerkkejä. Tänä vuonna se oli kolmionmuotoinen kuusi. Nykyisin postimerkkiin voi saada oman aiheen, paremman puutteessa vaikkapa oman kuvansa.

Koulussamme on tapana, että joulunalusviikolla on esillä korttilaatikko, johon laitetaan kortit, jotka tänään viimeisenä koulupäivänä jaetaan.  Muistattehan ne pienikokoiset kortit. Jouluilo välittää myös niiden kautta.

Tänä vuonna ei perheemme lähettänyt kortteja. Laitoimme joulutoivotuksen lehteen samaan yhteyteen syntymäpäiväkiitosten kanssa. Jotkut paikallislehden levikin ulkopuolella olleet eivät näin tulleet tavoitetuksi.

Jouluaatto on jo maanantaina ja monilla ovat välipäivätkin lomaa, joten pimeän syksyn jälkeen tulee mukavan mittainen levähdystauko. Tosin naisväellä taitaa kiireitä piisata jouluvalmisteluissa. Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Joulun perussanoma on tänä vuonnakin ajankohtainen.

Toivotan kaikille lukijoilleni riemullista joulua!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.12.2012
Urjalan kulmilta
Tuskasta iloon

”Joka tietoa lisää se tuskaa lisää” sanoo suomalainen sananlasku. Se näyttäisi pätevän suomalaisessa koulussa edelleen, koska tuoreen tutkimuksen mukaan oppimisen ilo on hukassa. Urjalankylän koulu osallistui Urjalasta neljäsluokkalaisiin kohdistuneeseen tutkimusosioon. Muistaakseni täältä osallistui myös yksi kahdeksas luokka. Koko maasta oli mukana reilu 4600 oppilasta.

Tutkimus toteutettiin alkuvuodesta 2010, joten silloiset neljäsluokkalaiset ovat jo kuudesluokkalaisia. Mukana oli samanaikaisesti 40 maata. PIRLS-tutkimuksella selvitettiin  neljäsluokkalaisten lukutaitoa ja TIMSS-tutkimuksella  neljäs- ja kahdeksasluokkalaisten matematiikan ja luonnontieteiden  osaamista.

Tutkimusajankohtana ei tutkimuksesta saanut kertoa tiedotusvälineille. Tulokset julkistettiin tällä viikolla ja ne ovat olleet julkisessa sanassa hyvin esillä. Koulukohtainen palaute tuli lokakuun alussa. Koska koulustamme osallistui tutkimukseen vain kuusi oppilasta ei tuloksista voi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä. Sekä lukutaidossa että matematiikassa ja luonnontiedossa tulokset olivat valtakunnallista keskitasoa. Oppilaskohtaiset erot olivat samansuuntaisia kuin koulussakin oli tuolloin omatoimisesti havaittu. Kaikilla oppilailla ei ollut samaa tehtävävihkoa. Niiden vaikeustaso vaihteli, mikä vaikeuttaa myös oppilaiden keskinäistä vertailua tutkimuksessa.

Hyvää tutkimuksessa oli suomalaisten hyvä lukutaito ja luonnontieteiden osaaminen. Luonnontieteiden tuntiosuus on viime vuosina supistunut. Matematiikassa oltiin eurooppalaisessa kärjessä. Huolta pitäisi aiheuttaa tutkimustulos, jonka mukaan 12 vuodessa matematiikan osaamisen taso oli pudonnut yhden lukuvuoden verran. Matematiikan tuntimäärä ei ole vastaavana aikana juuri muuttunut.

Vanhastaan tiedetään ja tässäkin tutkimuksessa kävi ilmi, että oppilaiden kotitaustalla on vaikutusta koulumenestykseen. Sen sijaan maan sisällä erot olivat Suomessa pienimmät tutkimusmaista. Myöskään koulun koolla ei ollut vaikutusta.

Poikien osalta aiheuttaa huolta lukutaitoero tyttöihin. Neljäsluokkalaisten osalta ero oli 21 pistettä valtakunnallisesti. Tämä tieto ja kotitaustan vaikutus menestymiseen on haaste suomalaiselle koululle.

Yläkoulun oppilaiden vanhemmat ovat saaneet tällä viikolla erityisopettajan sijaisena toimineelta kokeneelta opettajalta Jukkapekka Matssonilta  Wilmassa viestin, jossa hän virittää keskustelua ongelmiin puuttumiseen.

Mattsson kiinnittää huomiota siihen, että koulu ja sosiaalityö ovat kyvyttömiä puuttumaan asioiden kulkuun nuoren kannalta. Hän toteaa, että hänen työuransa aikana yleinen käsitys normaaliudesta on muuttunut. Esimerkkeinä hän mainitsee käsitykset seksuaalisuudesta, hyvästä ja pahasta, suhtautuminen vanhenevaan väestöön, auktoriteetteihin, perheen pysyvyyteen pitkänä jatkumona ja yhteiskunnan pysyvyyteen. Hän kysyy: ”Miten voisimme olettaa, että lapset ja nuoret eivät reagoisi tähän kaikkeen jollakin tavoin?”

Luulenpa, että aika monet opettajat jakavat erityisopettajan huolen.  Voimattomuuden tunne on tuttu jokaiselle lasten ja nuorten parissa työskentelevälle. Varhainen puuttuminen olisi tärkeää, mutta myös vanhempien vastuunotto.

Motivaatio ja oppimisen ilo ovat asioita, jotka edellä mainittujen tutkimusten mukaan on syytä ottaa vakavasti suomalaisessa koulussa. Jo neljännellä todettiin valtakunnallisesti, että lukemismotivaatio on tutkimusmaiden heikoimpia. Matematiikasta ei tykätä, eikä luonnontietokaan aina kiinnosta. Tutkijat kehottavatkin kiireesti uudistamaan peruskoulun opetustapoja. Tähän voisi ehkä todeta, että vähän vähemmän tavaraa opetussuunnitelmiin ja painopiste opetuksen ja oppimisen kehittämiseen.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________________
Forssan Lehti
30.11.2012
Urjalan kulmilta
Miten lehdet pärjäävät?

On oikeastaan aika erikoista että sekä Forssan Lehti että Urjalan Sanomat alkoivat ilmestyä samaan aikaan 95 vuotta sitten. Forssan Lehdestä tuli vähitellen aluelehti Lounais-Hämeeseen, joka silloin ulottui Somerniemeltä Urjalaan. Urjalan Sanomat oli paikkakunnan ja myöhemmin jonkin veran myös kylmäkoskelaisten lehti. Huomionarvoista on kuitenkin se, että noin puolet Urjalan Sanomien levikistä menee pitäjän ulkopuolelle. Lehti on siis tärkeä muualle muuttaneille. Kotiseutuidentiteetti on vahvaa.

Meillä kuten muissakin perheissä syntyy kisa siitä, kuka paikallislehden saa torstaina ensimmäisenä lukea, jos jälkikasvua on paikalla. Etuoikeus on yleensä sillä, joka sen noin 400 metrin päästä laatikosta noutaa. Paikalliset uutiset, tapahtumat ja ilmoitukset kiinnostavat. Joskus voi kuulla myös kommentin, että näinkö ohut tämä tällä kerta oli. Tästä kai lienee jonkinlainen lehden lempinimi Urjalan liuska. Rakkaudella sekin on silti sanottu.

Forssan Lehti ilmoitti eilen, että huhtikuussa lehti muuttaa kokoa isommasta pienempään tabloidi-kokoon. Tämä kokohan näyttää nyt olevan suunta, jonka muutamat päivälehdet ovat valinneet ja jota toiset harkitsevat. Maan suurin lehti vaihtaa kokoa jo tammikuussa. En ole tehnyt tieteellisesti pätevää laskentaa, mutta jotenkin tuntuu, että Hesarin sivumäärä on kutistunut tänä vuonna. Voin olla väärässäkin.

Me Forssan Lehden lukijat saimme esimakua tulevasta juhlanumerosta, joka on uusi ilmestymiskoko. Helppo pitää kädessä. Osat nidotaan, joten sivut pysyvät kasassa. Uusi muoto vaati oman ilmeensä ja sitä varmaan suunnitellaan ja harjoitellaan toimituksessa, jotta kaikki olisi valmista huhtikuussa. Koko antaa uusia mahdollisuuksia, mutta sillä on myös omat rajoitteensa.

Jollakin tapaa huolestuttavaa on se, etteivät alle kolmikymppiset juuri tilaa sanomalehtiä. Tämä sukupolvi on tottunut lukemaan lehtiä verkossa, jossa iltapäivälehdet ovat olleet pitkään. Muut sanomalehdet tulivat vähitellen perässä. Nyt on siirrytty vaiheeseen, jossa lehdet pyrkivät tekemään verkkosisällön maksulliseksi.

Verkkosisältöjä on luettu tähän asti tietokoneen näytöllä, mutta nyt erilaiset tablet-versiot ovat vauhdilla lisääntymässä. Toivottavasti tässä päästään jonkinlaisen yhtenäiseen käytäntöön, jotta eri lehtiä voi lukea sujuvasti yhdeltä tabletilta tai ”älypuhelimesta”.

Pidän huolestuttavana sitä, että jonkinasteinen viihteellistyminen saa jalansijaa vakavasti otettavissakin lehdissä.  Se on seurausta kaupallisesta televisiotarjonnasta. Lehtiä tehdään aika pienillä toimittajajoukoilla, joten aina ei jää riittävästi aikaa paneutua asioihin syvällisesti. Liian helposti menevät lävitse myös valmiit aineistot ja uutiset  kautta linjan. Tämän voin todeta omin silmin, koska luen päivittäin useampaa sanomalehteä.

Toimittajalla pitää olla vankat taustatiedot tai käytettävissä tausta-aineistoja, jotta uutisen taustaa voi valottaa, avata ja selkeyttää sekä avata myös rivinvälit ja vielä senkin, mitä jätettiin sanomatta.

Maailma muuttuu. Muuttavatko lehdet maailmaa onkin sitten toinen kysymys.  Toivottavasti meillä on terhakka  eri näkökulmille tilaa antava lehdistö myös tulevaisuudessa. Muutoksessa on oltava mukana. Valtakunnallisten isojen maakuntalehtien lisäksi tarvitaan myös alue- ja paikallislehtiä.  Ehkä ne tulevina vuosina kertovat uutiset nopeasti ja napakasti verkkolehtinä. On paljon uutisia ja juttuja, jotka vaativat edelleen paperista lehteä. Toivottavasti tässä kisassa sekä Forssan Lehti että Urjalan Sanomat elävät pitkään. Onnea molemmille!

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_____________________________________________________
Forssan Lehti
23.11.2012
Urjalan kulmilta
Kipinä syttyi Urjalassa

”Irtolaisjoukon aiheuttama hävitys oli ilmeisesti suurta sillä maaherra ei yleensä puuttunut tämäntyyppisiin asioihin. Nyt hän oli määrännyt sotilaat auttamaan kruununvoutia ottamaan miehet kiinni ja pelastamaan talonpojan joukkioilta, joka oli väkivalloin asettunut hänen ruokittavakseen.” Näin kertoo Mirkka Lappalainen Uudenmaan ja Hämeen läänin varamaaherran  G.J. Maydellin kirjeestä kuninkaalle tammikuussa 1697 Urjalan tapahtumista kirjassaan Jumalan vihan ruoska.

Kirja käsittelee 1600-luvun suuria kuolonvuosia, jolloin kolmasosa suomalaista menehtyi nälänhädän seurauksena. Poikkeukselliset luonnonolot olivat pääsyy satojen menettämiseen useampana vuonna. Kuolonvuodet sattuivat pieneksi jääkaudeksi kutsuttuun ajanjaksoon. Elokuun halla johti nälkään, kerjuulle lähtöön, ryöstöihin ja mitä erilaisimpiin selviytymisyritykseen ja viimein kuolemaan.

Helsingin yliopistossa työskentelevä Mirkka Lappalainen on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Hän on pyrkinyt tuomaan uusia näkökulmia tähän ajanjaksoon, jolloin Ruotsi ja Suomi sen osana oli suurvalta Itämeren ympäristössä.

Hänen väitöskirjansa Suku, valta, suurvalta vuonna 2005 käsitteli Creutzin aatelissuvun vaiheita suurvalta-ajan Ruotsissa. Vuotta myöhemmin ilmestyi esseekokoelma Maailman painavin raha, joka palkittiin vuoden tiedekirjana. Pari vuotta sitten ilmestyneestä Susimessusta hän sai Lauri Jäntin palkinnon. Uusin teos Jumalan vihan ruoska on saanut paljon kiitosta.

Vaikka Urjalasta ei tässä viimeisessä kirjassa olekaan muuta mainintaa kuin alussa ollut lainaus silloiselle sairaalle kuninkaalle Kaarle XI:lle lähetystä kirjeestä, on Mirkka Lappalaisen kiinnostukselle historian ollut Urjalalla ehkäpä ratkaiseva merkitys. Helsingissä 1975 syntynyt Mirkka vietti lapsuuskesiään Urjalankylässä.

Vuoden 2008 Tiede-lehdessä Jarno Forssellin haastattelussa todetaan näin: ” Kipinän historiaan Mirkka Lappalainen sai jo lapsena perheen kesäpaikassa Urjalankylässä. Kesämökin pihapiirissä on keskiaikainen kivisakasti, hautausmaa ja "Urjalan nuorison" 1930-luvulla pystyttämä muistokivi. Joen takana on rautakautisia viikinkikalmistoja.” 

Lisäksi Lappalainen mainitsee, että vahvimmat ahaa-elämyksensä hän sai sarjakuvista sekä lasten kirjoista. Erityisen vaikuttava oli Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa.  Sen esikuvamiljööhän on Urjalan naapurista Punkalaitumelta.

Yleensä kirjailijan tuotantoa pitäisi lukea ensimmäisistä teoksista alkaen. Olen nyt aloittanut tällä kertaa viimeksi julkaistusta. Tietokirjojen kohdalla ei järjestyksellä olekaan niin suurta merkitystä kuin kaunokirjallisuudessa. Lappalaisen kerronta on sujuvaa ja helposti ymmärrettävää. Ehkä tämäntyyppisissä kirjoissa olisi paikallaan olla lopussa osio., jossa kerrotan ja avataan käsitteitä. Jos lukija ei ole historian harrastaja, ei kaikkia käsitteitä voi ymmärtää.

1600-luvun historiaa valottavaa mielenkiintoista kirjaa olisi saanut ehkä vieläkin elävämmäksi  lisäämällä sinne enemmän kuvia. Ilmeisesti joitakin muistomerkkejä aihepiiristä saattaisi Suomesta löytyä. Lisäkuvituksena olisi voinut käyttää vaikkapa kuvia avunpyynnöistä, joista Suomesta on Ruotsin hoviin lähetetty. Esimerkiksi tuo Urjalaan liittyvä kirje olisi voinut olla esimerkkinä. Ulkoasusta ei päätä kirjoittaja vaan graafinen suunnittelija.

Joulun aika on myös kirjojen aikaa. Ehkäpä menneistä ajoista kiinnostuneille on Mirkka Lappalaisen neljästä tähän mennessä ilmestyneestä kirjasta saatavissa oikein hyvää lukemista. Minä en ainakaan olisi malttanut jättää kirjaa kädestä. Se on yleensä hyvän kirjan merkki.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.11.2012
Urjalan kulmilta
Parhaita poikia maailmalla

Tällä viikolla 13.11. tuli kuluneeksi sata vuotta Atte Pakkasen syntymästä. Kehrolla syntynyt Pakkanen oli 22 vuotta eduskunnassa ja kahdesti ministerinä. Hän edusti Pohjois-Hämeen vaalipiiriä, joten urjalalaiset eivät voineet häntä eduskuntaan äänestää.

Pakkasen perheessä arvostettiin koulutusta ja niinpä Atte luki ylioppilaaksi ja valmistui agronomiksi 1945.  Sen jälkeen hän alkoi vaikuttamisen erilaisissa järjestöissä. Hän toimi Maaseudun Nuorten Liiton ensimmäisen toiminnanjohtajana viisi vuotta ja sen jälkeen pari vuotta MTK:n palveluksessa. Yleisradiossa hän toimitti pari vuotta maatalousohjelmia otsikolla Maamiehen tunti.

Merkittävän päivätyön Pakkanen teki Säästöpankkimaailmassa toimiessaan ensin maatalousasiamiehenä ja vuosina 1955-1975  Suomen Säästöpankkiliiton toisena johtajana ja pääjohtajan varamiehenä.

Kansanedustajan ura alkoi 1948 ja päättyi 1970. Jonkinlaisena iskulauseena taisi jossain vaiheessa olla, että ”Suomi luottaa Kekkoseen ja Pohjois-Häme Pakkaseen”. Pakkanen ei omassa puolueessaan silloisessa Maalaisliitossa ja sittemmin Keskustapuolueessa kuulunut K-linjalaisin, vaan oli lähempänä Johannes Virolaisen näkemyksiä.

Yleisradiossa Pakkanen oli pariinkin otteeseen hallintoneuvoston jäsennä. Kolme vuotta neljäkymmentäluvulla ja uudestaan vuosina 1961-1978, joista puheenjohtajana viimeiset  kahdeksan vuotta. Hän oli aikanaan erottamassa Hella Wuolijokea ja suitsimassa ylen punastumista pääjohtaja Eino S. Revon jälkeen. Hänen mielestään toimittajia piti olla tasapuolisesti eri aatesuunnista, jolloin kukaan ei pääsisi ujuttamaan vain omaa aatettaan.

Pakkanen oli kerronnassaan hyvin perusteellinen. Kerrotaan, että monet hän taivutteli aikanaan Ylen lupamaksujen korotuksen puolelle. Osa kuitenkin antoi periksi parissa minuutissa, jotta ei olisi tarvinnut kuulla Pakkasen pitkiä perusteluja.

Pakkanen menetti hallintoneuvoston puheenjohtajan paikan muistaakseni Reino Karpolalle.  Ehkä osin tämän seurauksena hän ryhtyi voimakkaasti ajamaan MTV:n uutishanketta seitsemänkymmentä luvun lopulla. Temppelinharjalle asiassa nousikin keskustapuolueen kanta. Puolue hyväksyi Turun puoluekokouksessa MTV:n uutisia puoltavana kannan. Jotkut sanovat, että tämä kanta voitti, koska sitä vastustaneet olivat edellisyön juhlineet Paavo Väyrysen voittoa Virolaisesta, eivätkä vielä jaksaneet herätä uutisäänestykseen.

Pakkanen puolusti kilpailevia televisiouutisia monipuolisuudella ja moniarvoisuudella. Nythän jonkinlaiset uutiset on joka TV-kanavalla. Ylen uutisten päätoimittajana on forssalaissyntyinen Atte, sukunimeltään Jääskeläinen.

Vesilahdesta liitettiin Urjalaan 1953 Pynnän koulupiiri. Pakanen saattoi menettää muutaman äänestäjän toiseen vaalipiiriin, mutta ei vastustanut liitosta. Urjalassa syntymäkodissaan Kehron Pakkasella hän vieraili aina ainakin perhejuhlissa.

Hänen veljenä Samuli Pakanen oli innokas kaitafilmien ja videokuvien tekijä. Hän filmasi Aten 50-vuotsijuhlat ja halusi tehdä kaitafilmistä videon 80-vuotsijuhliin.  Samuli halusi siihen selostuksen, mutta emme oikein tunteneet, ketä vieraat olivat. Apua saimme Vironperän isännältä, joka luetteli 30 vuoden takaisesta tapahtumasta miltei kaikkien osallistujien nimet. Virolaisella oli ilmiömäinen nimimuisti. Samuli-veljen lahja lämmitti päivänsankaria kovasti.

Atte Pakkanen asui koko työuransa Helsingissä. Siellä hän myös kuoli vaikean sairauden murtamana 1994. Semmoisiakin poikia on siis Urjalasta maailmalle lähtenyt. Kerrotaan, että, kun joku valitti töitään niin Pakkasen  Atte tuli ja sanoi: ”Lähdetääs taas, sillä isänmaa tarvitsee parhaita poikiaan.”

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.11.2012
Urjalan kulmilta
Nyt valitaan kirkkoherraa

Sunnuntaina iltakahdeksalta on selvillä kuka on Urjalan seurakunnan 28. kirkkoherra. Ennakkoon voi äänestää vielä tänään ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina, jolloin äänestys on kirkossa 11.45-19.00. Ehdokkaita on kaksi Sami Tammisalo ja Johan Lampinen tuomiokapitulin vaalisijajärjestyksessä mainittuna. Valituksi tulee enemmistön äänistä saanut.

Edellisen kerran urjalalaiset pääsivät äänestämään kirkkoherrasta 1977. Silloin kansa oli liikkeellä ja kirkon ensimmäinen penkki murtui, kun väki ryntäsi äänestämään. Valituksi tuli silloinen kappalainen Keijo Väkevä. Nyt ei ole ollut niin kiivasta kamppailua kuin silloin. Toivottavasti seurakuntalaiset kuitenkin äänestävät.

Nykyinen kirkkoherra Kauko Keränen oli viran ainoa hakija, joten vaalia ei tarvittu vuonna 1992. Kerran Keränen haki Luumäen kirkkoherran virkaa ja taisi hävitä sen noin 50 äänellä paikkakunnalla aiemmin toimineelle Svinhuvud-nimiselle papille. Lienee ollut presidentillistä sukua.  Kauko heivaa virasta pääsiäisenä ja sen jälkeen tarvitaan uusi mies remmiin. Naishakijoita ei tällä kertaa ollut.

Kävin kuuntelemassa kirkossa molempien ehdokkaiden vaalisaarnat. Heinäveden kirkkoherra Sami Tammisaloa oli kuulemassa hieman enemmän väkeä kuin paikkakuntamme omaa meistä Johan Lampista. Kumpikin ehdokas joutui viemään koko jumalanpalveluksen tai messun, kuten ehtoollisjumalanpalvelusta nykyään kustustaan, yksin alusta loppuun. Keräsen Kauko avusti ehtoollisen jaossa.

Kumpikin ehdokkaista selvisi tästä tulikokeesta hyvin. Selkein ero, jolle monet tuntuvat laittavan jonkin verran painoa, on se, että Tammisalo lauloi papin messuosuudet ja Lampinen ei.  Kyllä Lampisen Johanikin laulaa.  Olen istunut joskus kirkossa hänen vieressään. Ei kuitenkaan pidä itseään esilaulajan veroisena. Tammisalo puolestaan meni uskontunnustuksen sellaisella vauhdilla, että hämäläisväki ei pysynyt perässä.

Kummankin ehdokkaan vaalisaarnan jälkeen oli haastattelutilaisuus kirkossa. Kummallekin esitettiin muutamia kysymyksiä. Viime sunnuntaina oli vielä vaalipaneeli, jossa en ollut paikalla, joten en tiedä, mistä siellä puhuttiin. Paikallislehdessä oli kyllä selostus tilaisuuden kulusta.

Tammisalo on vaihtanut usein paikkaa ja hän on ilmeisen viehättynyt sotilaspapin tehtävistä, koska siinä on jälleen kevääseen saakka ulkomailla. Hän ollut myös Afganistanissa. Vaimo on papin virassa Tampereella ja siksi Urjala kiinnostaa.

Lampisen Johan on ollut Urjalassa jo pitkään ja löysi vaimonkin Urjalasta. Hänellä on kotipaikkaetu. Tosin se voi olla joskus haittakin. Hän tuntee seurakunnan työntekijät, talouden ja seurakuntalaisten mentaliteetin. Varsinkin nuorten keskuudessa hän on toiminut paljon, ovathan rippikoulut olleet hänen työsarkaansa jo pitkään.

Minusta ei taida tässä olla ennustajaksi. Arvelen, että Lampinen voittaa, jos kansa käy vilkkaasti äänestämässä. Jos äänestysprosentti jää alhaisemmaksi ja perinteinen seurakuntaväki äänestää, niin Sami Tammisalo saanee tukevamman otteen.

Urjala saanee joka tapauksessa uuden papin. Jos Lampisesta tulee kirkkoherra tarvitaan hänen paikalleen uusi henkilö. Jos Tammisalo voittaa on hän myös uusi voima seurakunnassa.

Kaikkia ei kirkkoherran vaali kiinnosta. Äänioikeus on 3684 äänioikeutetulla. Monet muutokset ovat seurakunnissakin mahdollisia. Papin tehtävien lisäksi virkaan kuuluu paljon hallinnollisia tehtäviä. Ei ole ihan sama, kuka seurakuntamme peräsimessä on.  Kaukon hyvä työ tarvitsee hyvän jatkajan. Käykää siis äänestämässä!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirkoittaja on urjalalainen opettaja

___________________________________________________
Forssaan Lehti
2.11.2012
Urjalan kulmilta
Ihmettelen, arvostelen ja kannustan

Urjalalaiset kulkivat vastavirtaan kunnallisvaleissa. Äänestysprosentti nousi täällä, kun se koko maassa laski. Vakiintuneet puolueet häväisivät täällä ääniosuutta enemmän kuin koko maassa. Perussuomalaisten viisi lisäpaikkaa lienee Urjalan kunnallisvaalihistoriassa ennätyksellisen suuri voitto.

Myönteistä oli siis se, että äänestysprosentin lasku Urjalassa kääntyi ihan pieneksi nousuksi. Silti 59,3 % on alhainen lukema. Ihmisiä tavatessa monet sanoivat, että he eivät oikein  löydän itselleen sopivaa ehdokasta. Ehkä tästä syystä jotkut jättivät äänestämättä.

Ihmettelen Ylen ja muiden valtakunnallisten TV-kanavien vaaliohjelmia.  Niitä seuraamalla sai kyllä aika kummallisen käsityksen kunta-asioista. Ihmettelen, miksei lupamaksuvaroilla ylläpidetty Yle tehnyt alueellisia lähetyksiä ja joitakin eri tyyppisten kuntien lähetyksiä, joissa paikalliset ehdokkaat olisivat olleet mukana. Joskus sellaisia tehtiin ja Urjala oli mukana neljän esimerkkikunnan joukossa.

Suomi näyttää erilaiselta Helsingistä katsottuna kuin Savosta katsottuna. Myös Urjala näyttä erilaiselta kirkonkylästä katsottuna tai Halkivahasta tai Välkkilästä katsottuna. Näkökulmia varmasti löytyisi vaalilähetyksiin, niin, ettei samoja naamoja tarvitsisi katsella illasta iltaan puhumassa toistensa päälle.

Ylen vaalilähetys oli myös floppi. Samat asiat kysyttiin moneen kertaan samoilta naamoilta. Maakunnissa ja kunnissa vierailtiin vasta puolenyön aikaan. Sanottiin, että kunkin kunnan tulokset saa netistä. Niin sai, mutta miten palveltiin netittömiä katsojia, joita heitäkin oli useita satojatuhansia.

Mutta palataanpa Urjalan vaalitulokseen. Oma ennusteen osui kohdalleen muilta osin paisti, että perussuomalaiset saivat yhden paikan enemmän ja kokoomus yhden vähemmän kuin ennakoin.

Naisten määrä väheni ja keski-ikä nousi Nuorin valtuutettu on 27-vuotias Susanna Karhu. Keskustan 18-vuotias Suvi Mäkeläinen oli vielä ennakkoäänien jälkeen valtuustopaikassa kiinni, mutta lopullisessa hän jäi varajäseneksi. Sosiaalisessa mediassa monet nuoret ovat kertoneet, että olisivat äänestäneet, jos olisivat arvanneet tilanteen olleen näin tipalla.

15 valittua valtuutettua vastasi Ylen vaalikoneen kysymyksiin. Heidän kantojaan voi vieläkin tarkastella vaalikoneesta.

Luopujien lisäksi vaaleissa on aina putoajia. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Terttu Hiukkamäki kampanjoi vaisusti ja tipahti. Kirvelin putoaminen lienee ollut Esko Valkamalle, joka on ahkerasti kirjoitellut niin paikalislehteen kuin Forssan Lehteen. Varavaltuutettuna häntä, Tuija Näppistä , Maija-Leena Kraftia ja Suvi Mäkeläistä kuultaneen uudessakin valtuustossa silloin tällöin.

Puolueesta toiseen siirtyneet pärjäsivät nyt hyvin. Tapio Paija ole keskustan ääniharava ja läpi menivät viimeksi Paijan lisäksi kokoomuksen  listalta valitut Ilpo Viitasaari ja Pauli Lella nyt perussuomalaisissa. Lellan Pauli on nyt tehnyt kierroksen, jonka hän aloitti SMP:ssa, ja jatkoi yhteislistoilla ja päätyi keskustan ja kokoomuksen kautta perussuomalaisten listalle. Hänellä on aina ollut vahva äänimäärä.

Haluan toivottaa kaikille valituille onnea tulevaan tehtävään! Paneutukaa asioihin, opiskelkaa ja osallistukaa koulutuksiin. Isoja asioita on tulossa käsittelyyn alkavalla kaudella. Hyvällä yhteistyöllä ja toisten huomioonottamisella saadaan tuloksia. Etsikää luovasti uusia ratkaisuja ja pitäkää kunta itsenäisenä, sillä silloin meillä urjalalaisilla on puhevalta niissä pöydissä, joissa asioistamme päätetään.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
26.10.2012
Urjalan kulmilta
Rakenne ei uudista toimintatapoja

On järjestelmän vika, jos homma ei toimi. Näinhän me usein ajattelemme. Läheskään aina ei vika ole järjestelmässä sinällään. Jos terveyskeskuksessa ei ole lääkäriä, tarkoittako se sitä, että kunnallinen terveydenhuolto on tiensä päässä.  Ei tarkoita.

Suomessa on lääkäripula ja siitä kärsivät niin syrjäseutujen kuin keskusseutujen ja isojen sekä pienten kuntien terveyskeskukset.  Terveyskeskusten koon tai hallinnon muuttaminen ei ratkaise tätä pulmaa.

Miksi lääkäreistä on pulaa? Koulutetaanko heitä liian vähän? Maksetaanko heille liian vähän palkkaa? Tekevätkö he terveyskeskuksessa sellaisia hommia, jotka voisi hoitaa terveyden- tai sairaanhoitaja? Eikö työ tarjoa riittävästi haasteita? Ovatko lääkärit niin ahneita, että haluavat heti paremmat ansiot yksityiseltä sektorilta? Kysymyksiä on monia, mutta vastauksia ei ole juuri kuultu.

Urjalalainen haluaa mennä omaan terveyskeskukseen. Häntä jurppii, jos ei pääse heti puhelimella varaamaan aikaa. Ajanvarausten ansiosta odotussalissa ei ole sellaisia väkimäärä kuin aiempina vuosina. Tietenkään aikaa ei saa, jos ei ole lääkäriä. Jos lääkäreitä on, ajan saa.

Urjalalaiset haluavat pitää kiinni omasta vuodeosastosta, jota Akaan suunnitelmassa on taas esitetty lopetettavaksi. Tilalle tarjotaan dementiayksikköä. Oma vuodeosasto tarvitaan, jotta hoitoa saisi lähellä ja omaiset pääsisivät katsomaan. Kaikilla ei ole omaa autoa. Urjalassa on paljon vanhempia naisia, joilla ei ole ajokorttia.

Erikoissairaanhoitoa voidaan osittain järjestää terveyskeskuksissa, mutta tuskin niihin saadaan erikoistuneita lääkäreitä ainakaan kaikkiin hommiin. Suomeen rakennettiin aikanaan hyvä aluesairaaloiden verkosto. Urjala käytti enimmäkseen Forssan aluesairaala, mutta oli osakkaana myös Loimaalla. Valtava-uudistuksessa painopiste siirtyi Pirkanmaalle ja Valkeakosken aluesairaalaan. Urjalan joitakin kulmia lähellä on myös Vammalan eli nykyisen Sastamalan aluesairaala.

Keskussairaalamme on ollut aina Tampereella. Muista erikoissairaanhoidon yksiköistä niin mielenterveyden kuin kehitysvammaisten osalta on luovuttu kokonaan.

Yksi ongelman ydin koko maata ajatellen on se, että terveys- ja sairaanhoito sekä sosiaalialan palvelujen tarve kasvaa lähivuosina. Kasvu tapahtuu ikärakenteen muutoksesta johtuen juuri suurissa kaupungeissa. Täällä Urjalassa ja Lounais-Hämeessä on eletty jo pitkään sitä tulevasuutta, johon suuret keskuskaupungit ovat vasta heräämässä.

Ratkaisu ei löydy pelkästään kuntien määrän vähentämisestä. Ratkaisu ei löydy pelkästään niin sanotusta Sote-uudistuksesta. Valmistellut, esitetyt ja kesken olevat suunnitelmat askartelevat rakenteiden ja hallinnon muutoksissa. Ne eivät paneudu toimintatapojen uudistamiseen. Tähänastinen historia osoittaa, että rakenneuutoksilla on ollut tapana säilyttää rakenteet ja jopa paisuttaa niitä.

Nyt pitäisi pohtia sairauden ennaltaehkäisyä, varhaista hoitoon pääsyä, oikea-aikaista hoitoa oikeassa paikassa, hoitoketjuja, paperisodan ja byrokratian vähentämistä. Jos ihminen jonottaa, joku maksaa jonotuksen rahassa ja joku ehkä hengellään. Ei auta yhtään pallottelu siitä maksaako potilas itse, kunta, valtio, Kela, sairaskassa vai vakuutus.

On paljon tehottomuutta, turhaa tilastointia ja turhia palavereja. Kaikki aika on pois ihmisten kohtaamisesta ja hoidosta. On paljon hyvää henkilökuntaa, jolla olisi ajatuksia siitä, miten työtä voitaisiin tehostaa ja vaikuttavuutta lisätä. Kun heitä ja asiakkaita kuultaisiin vähenisivät työssä jaksamisen ongelmat. Myös rahaa säästyisi ja kaikki voisivat paremmin. On aika tehdä oikeita asioita.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________________

Forssan Lehti
19.10.2012
Urjalan kulmilta
Jere on oikeassa

Joka kerta, kun yritän mennä MTV3:n vaalikoneeseen käy hassusti. Kone ilmoittaa, että se automaattisesti tunnistaa, mistä kunnasta koneelle tulija on. Minut on joka kerta luokiteltu valkeakoskelaiseksi.  Kirjoittamalla sanan Urjala pääsee vastaamaan koneen kysymyksiin, joista osa on aika kaukana kunta-asioista.

Valitettavan laiskasti urjalalaiset ehdokkaat ovat vaalikoneisiin vastanneet. Ehkä hei eivät vielä ole oivaltaneet sitä, kuinka paljon nettikansa käyttää näitä ehdokkaanhakukeinoja osa tosissaan ja osa huvin vuoksi ja urheilun kannalta, kuten tavataan sanoa.

Muutoin vaalikampanjat näyttävät olevan perinteisiä. Lehdissä on ilmoituksia, joissa ehdokkaat vakuuttavat ajavan ihmisten asioita vauvasta vaariin ja puolustavat peruspalveluja, eivätkä korota veroja. Uutta mainoksissa on, että niissä mainitaan nyt ilmoituksen maksaja.

Ehdokkaiden kuvista on käyty pääkaupunkiseudun valtamedioissa jo vääntöä, joten siihen ei kannatta puuttua. Hyvällä kuvalla on huomioarvoa, joten aina ei ihan automaatin passikuvaa kannattaisi käyttää.

Ennakkoäänestys on käynnissä ja varsinaiseen vaalipäivään on vielä viikko. Ilmeisesti vaalilehtien aika on ohi, koska sellaisia ei ainakaan toistaiseksi ole tupsahtanut postilaatikoihin tai –luukkuihin. Muutamia ulkomainoksia on Urjalassa. Osan on jo vesisade huuhdellut.

Torista on Urjalassa tullut paikka, jossa puolueet ehdokkaineen kampanjoivat. Tänäänkin Urjalan torilla on tarjolla aatetta, kahvia ja kasvomaalausta. Muihin vaalitilaisuuksiin ei vaikea tahdo tulla. Jos joku tulee on mukana joku utelias ja muut pomminvarmoja oman porukan äänestäjiä.

Kokeilkaapas vielä yhtä juttua. Ainakin puolueiden nettisivujen kautta joillekin ehdokkaille löytyy joko puhelinnumero tai sähköposti. Olen joskus aiemminkin lähettänyt viestejä tai kysymyksiä ehdolla oleville. Aika harva vastaa, vaikka kaikki lupaavat herkästi kuunnella kuntalaisten  mielipiteitä.

Sama toistuu vaalien jälkeen kiitosilmoituksissa, joissa valitut kiitävät luottamuksesta äänestäjiä ja lupaavat pitää yhteyttä vaalien välilläkin, mutta unohtavat ilmoituksesta yhteystietonsa.

Urjalassa ehdokkaat osa ehdokkaista tunnetaan. Silti listoilta löytyy ihan uusia nimiä. Sehän on ihan hyvä asia. Minusta on erittäin myönteistä, että ihmiset laittavat itsensä likoon ja lähtevät ehdokkaiksi.

Monella äänestäjällä saattaa silti olla todellisia vaikeuksia löytää sopivaa ehdokasta. Joskus tämä johtaa siihen, että jätetään äänestämättä. Joillekin äänestäminen tuntuu samantekevältä, koska ei uskota sen vaikuttavan mitään. Urjalassa yksi ääni on joskus ratkaissut paikkamäärän ja läpimenijän.

Urjalan yläkoulussa ja lukiossa oli yhteinen vaalikeskustelu, josta olen useammalta taholta kuullut myönteistä palautetta. Oppilailla oli paljon kysymyksiä ehdokkaille, kuten Forssan Lehti ja Urjalan Sanomat ovat jo kertoneet.

Mielestäni Jere Toivonen ja Eemeli Tilli ovat ihan oikeassa, kun haluaisivat äänestää jo 16-vuotiaina. Sen ikäisinä ollaan yleensä omalla paikkakunnalla koulussa ja paikkakunnan asiat kiinnostavat. Mielestäni viimeistään seuraavalla kerralla voitaisiin kokeilla. Jo 40 vuotta sitten oli tilanne, jolloin 18-vuotias sai äänestää, mutta ehdokkaan piti olla 20-vuotias Muistan hyvin, koska silloin sain äänestää ensi kerran kunnallisvaaleissa. Ehdokkaana oli sitten vasta neljä vuotta myöhemmin.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________
Forssan Lehti
12.10.2012
Urjalan kulmilta
Jäljet pelottavat

Otsikko on alun perin latinankielinen aforismi ja kuuluu festigia terrent. Yhtymäkohta latinaan tuli siitä, kun olin viime viikonloppuna Turun kirjamessuilla esittelemässä kirjoja Kuolemajärvi-säätiön osastolla. Säätiön puheenjohtaja on Turun kalssikon kasvatti Kalevi Kettinen ja hänen puheillaan osastolla piipahti myös koulun nykyinen latinanopettaja. Siitä tuli mieleen, että latinaa opiskeltiin täällä Urjalassa lukion kielilinjalla vielä 1970-luvulla. Latinaa voi nykyään tavata vielä lääkärien papereista, mutta eipä juuri muualta.

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan kertoa latinan opiskelusta, vaikka itsekin kieltä kielilinjalla tankkasin. Otsikko liittyy ajankohtaisempaan asiaan, johon sain aiheen torstaisesta Aamulehdestä, jossa kerrottiin, että Sastamalan kaupunki aikoo lopettaa lukiot Mouhijärveltä ja Äetsästä ja keskittää ensi elokuussa opetuksen Vammalan lukioon. Jos Punkalaidun olisi liittynyt myös Sastamalaan olisi sieltäkin nyt menossa lukio.

Muutama vuosi sitten oli Urjalassakin joillakin tahoilla kovaa halua lähteä neuvottelemaan kuntaliitoksesta Valkeakosken ja nykyisten Akaan osien eli Kylmäkosken, Toijalan ja Viialan kesken. Jos hanke olisi toteutunut, olisi meilläkin ollut Sastamalan kaltainen tilanne. Valkeakoskihan rakensi muutama vuosi sitten uuden lukion, jota se markkinoi seutulukiona, johon olisi tullut oppilaita Urjalaa ja Pälkänettä myöden.

Vieläkään ei tämä vaihtoehto ole poissa laskuissa. Se on maan hallituksen virallisissa kuntauudistushankkeessa Urjalalle tarjottu vaihtoehto. Ukaasi kuuluu, jos ei vapaaehtoisesti liitosta synny valtio asettaa selvitysmiehen. Jotkut ajattelevat ja ovat ehdottaneetkin, että pitäisi vapaaehtoisesti selvittää kuntaliitosta.

Käynnissä olevissa kuntavaaleissa toisaalta ratkaistaan ja toisaalta ei ratkaista kuntauudistushanketta. Nyt on käynyt ilmi, ettei ole syntymässä karttaharjoituksen mukaisia ”vahvoja peruskuntia”. Niitä ei synny muuta kuin pakolla ja siihen sentään eivät kaikki ole halukaita, ainakaan näin ennen vaaleja. Vaalien jälkeen hallituksella on eduskunnassa sellainen enemmistö, että se saa siellä läpi haluamansa kuntamyllerryksen.

Kunnissa tilanne on aivan toinen. Riippumatta siitä kuuluvatko valtuutetut hallituspuolueisiin tai oppositioon, on monissa kunnissa halu pysyä itsenäisenä ja lisätä kuntien välistä yhteistyötä. Äänestäjä tässä on vähän ihmeissään, kun puoluejohdot ja paikalliset ehdokkaat puhuvat eri tavalla.

Parasta olisi, että nyt otettaisiin aikalisä. Kuntia tulee liittymään vielä jonkin verran toisiinsa vapaaehtoisesti. Ne voidaan eri tavoin asettaa myös asemaan, jossa ne pakotetaan liittymään, mutta siitä ei synny hyvää tulosta. Ensisijaista olisi selvittää nyt koko kuntien ja valtion välinen työnjako palvelujen järjestämisessä. Avainasemassa on terveydenhuollon  järjestäminen. Siinä ei vielä ole sen paremmin hallitukselta kuin oppositioltakaan esitetty ratkaisua, joka turvaisi palvelut Urjalan tapaisissa kunnissa.

Aikaa siis tarvitaan. Tarvitaan myös sellaista lainsäädäntöä, joka antaisi jonkinlaista turvaa ja palveluiden jatkuvuutta niiden kuntien asukkaille, jotka liittyvät johonkin naapuriin tai

suurempaan kuntaan. Nyt tämä tarkastelukulma on täysin unohtunut kaikesta lainsäädäntövalmistelusta. Asioita katsotaan keskuksesta käsin. Hyvää oppia saataisiin tutkimalla, miten on käynyt tähän mennessä toteutetuissa liitoksissa.  Niitä on hyvin vähän tutkittu. Yksi tutkimusta tehneistä on urjalalaisyntyinen Kari Leinamo, joka vuodesta 2004 alkaen on tutkinut näitä asioita Vaasan yliopistossa.

Nyt tarvitaan avointa, avarakatseista ja luutuneista asenteista vapaata ajattelua, jotta hyvinvointimme voidaan turvata tasavertaisesti kaikille kuntalaisille eli kansalasille. Jotakin vanhaa ja jotakin uutta. Repititio mater studiourum est eli kertaus on opintojen äiti, kuten latinistit tapaavat sanoa.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.10.2010
Urjalan kulmilta
Sadonkorjuu viivästyy

Tähän mennessä myöhäisin ajankohta, jolloin olen ollut leikkuupuimurin kanssa pellolla, on kahdeksas lokakuuta. Siitä on jo aika monta vuotta, lienee olut viime vuosituhannen puolella. Tänä vuonna on hyvä mahdollisuus lyödä vanha ennätys.

Tällä viikolla pellolle pääsi ensimmäisen kerran keskiviikkona. Tasan kaksi viikkoa sai odottaa, että pääsi jatkamaan kauran puintia. Sinä aikana lupaavalta näyttänyt kaurapelto ehti lakoontua aika pahasti. Lakokohdissa lämpimästä ja kosteasta säästä johtuen itäminen ehti käynnistyä, joten maata vasten lakoontuneesta ei tule hyödynnettävää satoa.

Naapuri kertoi käyneensä jo ennen keskiviikkoa kokeilemassa vehnän puintia. Hän kertoi, että satsin kuivaus vaati parikymmentä tuntia. Ensimmäisen viiden tunnin aikana ei tapahtunut oikein muuta kuin vettä valui kuivurista. Näillä polttoöljyn hinnoilla moinen kuivaaminen ei oikein lyö leiville.

Toiset ovat kertoneet, että puintiyrityksissä viljan kosteus on ollut lähempänä kolmekymmentä kuin kahtakymmentä eli tämä syksy koettelee nyt oikein kunnolla.

Kun teillä kulkee, näkee paljon puimattomia viljapeltoja. Puimatta on niin ohraa, joka yleensä valmistuu ensimmäisenä kuin kauraa sekä vehnää. Rypsin puinnit ovat monella vasta alkuvaiheessa. Joku taisi mainita, että puimatta on vielä yli 30 hehtaaria rypsiä.

Perunaa nosti naapuri viime viikonloppuna. Kosteat olivat olot, mutta korjuunhan perunakin pitää saada. Saattaa olla, että juuri perunasta tulee ensi talvena pulaa, kun päätuotantoalueilla Pohjanmaalla on kärsitty vielä suuremmista sateista kuin näillä kulmilla. Tässä lehdessä kerrottiin jo aiemmin, miten porkkanaviljelyksillä on kärsitty märkyydestä. Kotipuutarhurit ovat kokeneet samaa.

Maaseudun Tulevaisuus arvioi tällä viikolla, että puimatta voi jäädä yli satatuhatta hehtaaria, koska pellot eivät kanna koneita. Nämä seudut eivät kuulu pahimpiin alueisiin, sillä vielä paljon ehditään saada talteen, jos sää on suosiollinen. Ennusteet eivät ole kuitenkaan luvanneet kovinkaan hyviä kelejä. Sadevoittoinen säätyyppi jatkunee viikonloppunakin.

Muista väestöryhmistä varmaan joskus ihan aiheesta ja joskus aiheetta saattaa tuntua, että viljelijät aina ovat tyytymättömiä ja valittavat ja ovat vaatimassa erilaisia satokorvauksia. Nykymaataloudessa katteet ovat aika pienet, joten sadonmenetykset näkyvät heti viivan alle jäävässä tuloksessa. Kustannukset ovat nousseet esimerkiksi lannoitteissa, siemenkuluissa ja polttoöljyssä.

Muualla maailmalla on kärsitty jossakin tulvista ja jossakin kuivuudesta. Tämä on nostanut jonkin verran viljan maailmanmarkkinahintoja. Kun näitä hintoja seuraa, on voinut todeta, että Suomessa
hintataso on ollut lähes aina maailmanmarkkinahintojen alapuolella. Mieluiten viljelijä ottaisi tulonsa tuotteen hintana kuin tukena. Ilman tukea ei maatalous missään Euroopassa näytä pärjäävän.

Maaseutupaikkakuntien kanalta odotettua pienemmäksi jäävä sato näkyy heti investointien siirtymisenä ja tuotantopanoksia ja koneita pystytään ostamaan entistä vähemmän. Kaikki tämä näkyy paikkakunnan elämässä.
On syytä muistaa, että myös monet muut väestöryhmät ovat nyt varovaisia päätöksissään, kun ei ole varmuutta talouden kehityksestä. Hankalin tilanne on irtisanotuilla. Odottaisi ainakin suuremmilta yrityksiltä tässä suhteessa jonkinlaista yhteisvastuuta. Toivottavasti kuitenkin kaikki selviämme näistä vastoinkäymisistä. Sateisen kesän jälkeen vanha vertaus samassa veneessä olemisesta voisi olla jopa ihan hyvin tilannetta kuvaava. Jos vielä osataan soutaa samaan suuntaan, voimme onnistua.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

________________________________________________________
Forssan Lehti
28.9.2012
Urjalan kulmilta
Hyvät ja huonot uutiset

”Haluatko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?” Tämän kysymyksen moni on meistä kuullut ja joutunut samalla miettimään kummasta aloittaisi. Kuulisko ensin hyvät, että kestäisi huonot. Vai ottaisiko alta pois huonot uutiset, jotta hyvistä jäisi parempi olo.

Tällä viikolla on selvitetty, että positiivisesti ajattelevat ihmiset elävät paremmin ja pidempään kuin kielteisesti ajattelevat. Reilu enemmistö ihmisistä ajattelee myönteisesti, mutta on paljon heitäkin, jotka näkevät asiat huonossa valossa.

Urjalasta on viime aikoina kantautunut aika paljon hyviä uutisia. Useimmiten on vain niin, että nykyaikana hyvä uutinen ei taida aina olla tiedotusvälineissä uutinen ollenkaan. Onnettomuudet ja huonot uutiset saavat helpommin palstatilaa.

Yksi myönteisimmistä asioista Urjalassa on asukkaiden vahvistunut itsenäisyystahto. On ymmärretty, että asioiden ollessa omissa käsissä kunta pidemmässä juoksussa pärjää parhaiten. Ilman ongelmia ja pulmia ei tälläkään tiellä selvitä. Kun on tahtoa selvitä, silloin myös usein selvitään edessä olevista karikoista.

Urjalassa on Suomen kärkeä oleva määrä yksityisen toimialan työntekijöitä julkisen sektorin työntekijöihin nähden. Urjalassa on paljon pieniä yrityksiä. Tässäkin suhteessa olemme kärkipäässä, kun määrä suhteutetaan asukalukuun.

Urjalassa on paljon ammattitaitoista työvoimaa ja opinhaluisia nuoria. Joillakin aloilla on pulaa työntekijöistä. Tähän voisi olla lääkkeenä se, että yritykset ottaisivat vielä nykyistä enemmän nuoria kesätöihin ja harjoittelujaksoille. Näin parhaat tekijät saivat jalkansa työelämän ovenrakoon ja yrittäjät löytäisivät heille sopivia tekijöitä.

Urjalassa on asukalukuun nähden paljon yksityisiä palveluja. Erikoiskauppojakin on yllättävän paljon. Joskus jonkun tarvikkeen saattaa saada halvemmalla kauempaa, mutta usein oman kylän kauppiaat pärjäävät hintavertailussa oikein hyvin. Yksityisten lisäksi myös yritykset voisivat käyttää enemmän paikallisia palveluja. Näin turvataan palvelut ja työpaikat.

Viime vuosina on kunta ollut mukana monenlaisissa hankkeissa, projekteissa ja kampanjoissa. Osa niistä on ollut aika heppoisia, eikä niistä ole jäänyt käteen oikein yhtään mitään. Syy ei ole useinkaan kunnan, vaan ehkä melko byrokraattisen hankejärjestelmän jossa on mukana maakuntatason, kansallisen tason ja Euroopan Unionin rahastoja ja byrokraatteja.

Nyt on saatu Nuutajärvelle merkittävä rahasumma elinvoiman lisäämiseen. Jos tällä hankkeella saadaan lasitehtaan omistajat oikeasti mukaan, on hanke  hyvä. Tärkeätä olisi saada ostavat ihmiset löytämään Nuutajärvelle. Muutoin eivät kaupalliset ja muuta palvelut siellä pärjää.

Tuulivoimala-alueesta on virinnyt vilkas keskustelu. Se on ihan hyvä. Uskon, että hyvin valmistellen ja kaikkia osapuolia oikeasti kuunnelleen ja näkökohtia kunnioittaen syntyy hyvä ratkaisu. Uusia ideoita tarvitaan, eikä niitä pidä selvittämättä tyrmätä.

Lopuksi vielä kysymys kaikille urjalalaisille. Kun sinulta kysytään, mitäs sinne Urjalaan kuuluu, niin kannattaa ehkä miettiä valmiiksi vastaus. Muuten tulee sanottua tavanomaisesti, ettei mitään erikoista.  Kannattaa tuoda esiin jokin pieni tai suuri hyvä asia. Jos näin tekee tilaston mukaan 60 prosenttia myönteisesti ajattelevista, niin Urjalasta syntyy muille myönteisempi kuva. Liioitteluun ei kannata ryhtyä, koska se vie uskottavuuden. Ne neljäkymmentä prosenttia ajattelevat varmaan tosin. Se olkoon täälläkin heille sallittua. Ja voihan olla niinkin, että joku uutinen on toiselle hyvä ja toiselle huono. Tehkäämme hyviä uutisia.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________
Forssan lehti
21.9.2012
Urjalan kulmilta
Askelmerkit on asetettu

Kuntavaalien askelemerkit on asetettu, kun puolueet ovat jättäneet ehdokaslistansa. Hyvän kunnallisvaalituloksen kannalta edustava ja moninuolinen ehdokasjoukko on hyvin ratkaiseva. Urjalassa esiintyvät vaaleissa nyt samat puolueet kuin viimeksi. Samat ryhmät saivat viimeksi ainakin yhden kunnanvaltuutetun.

Eri ehdokasryhmistä on kerrottu, että ehdokkaiden hankinta oli tällä kertaa tavallista työläämpää. Joskus Urjalassa on nähty täysikäkin ehdokaslistoja.. Maksimimäärähän on ollut kaksi kertaa valittavien määrä eli 54, kun Urjalassa valitaan 27 valtuutettua. Tällä kertaa ei millään ryhmällä ole edes puolta maksimimäärästä.

Eräs kiusallinen piirre, joka näyttää toistuvan joka kerta kunnallisvaalien alla on se, että niin sanotut istuvat eli nykyiset valtuutetut panttaavat oma ehdokkaaksi ryhtymistään ihan viime päiviin. Osalla on kyse taktiikasta eli halu nähdä, ketä muita on tulossa ehdolle ja miten se vaikuttaa omaan menestymiseen.

Moinen menettely on harmilista, sillä silloin estyy vaihtoehtona olevien ehdokkaiden kyseleminen, samalta kylältä tai samasta viiteryhmästä. Urjalassa saattavat sukulaissuhteetkin vaikuttaa ehdokkaaksi ryhtymiseen. Aina näin ei käy sillä joskus on ehdokkaina ollut aviopuolisoita jopa eri puolueessa. Joskus on ollut isä ja poika yhtä aikaa jne.

Monet ovat kiinnostuneita kunnan asioista ja heillä on vahvoja mielipiteitä, mutta eivät tohdi asettua ehdolle. He vetoavat siihen, ettei ole aikaa, tai riittävästi tietoa. Jos mukaan lähdetään, halutaan vaikuttaa.

Nytkin näyttää Urjalassa jäävän listoilta pois sellaisia valtuutettuja, jotka ovat olleet mukana vain yhden nelivuotiskauden. En tiedä onko poisjäämisen syynä turhautuminen tai tunne siitä, ettei ole pystynyt vaikuttamaan tai sitten se, ettei ole saanut riittävästi valtaa. Osa on ilmoittanut syyksi varsin riitaisen valtuuston alkukauden. Ymmärtääkseni loppupuolella meno hieman tasaantui.

Ehdokasjoukossa ovat hyvin edustettuna keski-ikäiset ja vanhemmat. Pikaisen tarkastelun perusteella joukossa on vain yksi alle kaksikymppinen ehdokas. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kunnallisvaaleissa äänestysikäraja pitäisi olla 16 vuotta. Silloin nuoret ovat vielä omalla paikkakunnalla ja sen asiat kiinnostavat, koska päätöksillä on merkitystä nuorille itselleen. Olen ilokseni huomannut, että ajatukseni on saamassa kannatusta valtakunnallisestikin.

Pian ehdokkaat saavat numerot ja vaalikamppailu alkaa. Urjalassa on tulossa ainakin kaksi kaikkien ehdokasryhmien yhteistä vaalipaneelia. Lisäksi ehdokkaat saavat monelta tiedotusvälineeltä kysymysjoukon, jolla heidän mielipiteitään halutaan erilaisin vaalikoneisiin. Kysymykset ja usein vastausvaihtoehdot ovat annettuja ja ne saattavat johdattaa vastauksia tiettyyn suuntaan. Siksi katson vaalikoneessa myös, mitä ehdokas on vastannut ns. avoimiin kysymyksiin, joissa hän voi täsmentää vastaustaan.

Toivottavasti ehdokashankinnan hankaluudet eivät ennakoi alhaista äänestysintoa. Tällä kertaa kuntavaaleilla on paljon merkitystä, koska kuntakenttää pyritään muuttamaan varsin rankalla kädellä. Siinä touhussa valituilta valtuutetuilta vaaditaan vahvaa omaa tahtoa puolustaa Urjalaa, jotta kuntalaisten asema ei heikkene.

Valitettavasti lähes kaikki valmistelut, joita kuntauudistuksen yhteydessä on tehty, ovat lähtökohtaisesti sellaisia, että niissä lähdetään keskuspaikan näkökulmasta. Juuri missään en ole nähnyt sellaisista tekstiä, jossa asiaa tarkasteltaisiin liitettäväksi esitetyn kunnan ja asukkaiden näkökulmasta.

Tarvitaan paljon viisautta ja näkemystä, että tulevista karikoista selvitään. Nyt ryhdymme joukolla testaamaan ehdokkaita siitä, millaisia näkemyksiä heillä on. Elämme mielenkiintoista aikaa. onnea kaikille ehdokkaille! Olette ryhtymässä tärkeään luottamustoimeen meidän kuntalaisten kannalta. On hienoa, että laitatte itsenne likoon meidän muiden puolesta.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_____________________________________________________________
Forssan Lehti
14.9.2012
Urjalan kulmilta
Yritykset tekevät Urjalasta elinkelpoisen

 

Oikein piti hieraista silmiään viime lauantaina, kun Urjala oli päässyt Helsingin Sanomien etusivulle otsikolla ”Yritykset tekevät pienestä kunnasta elinkelpoisen”. Lehden toimitus oli tehnyt selvityksen kaikkien kuntien yksityisen ja julkisen sektorin työntekijöiden määrän suhteesta.

Tässä tilastossa Urjala on kärjessä. Jokaista kymmentä julkisen toimialan työntekijää kohden on Urjalassa 41 yksityisen toimialan työntekijää.  Vastaavat luvut ovat esimerkiksi Tampereella 24, Helsingissä 26, Oulussa ja Jyväskylässä19. Jos on kiinnostunut muiden paikkakuntien suhdeluvusta, voi tutkailla Hesarin verkkosivua.

Urjalassa, Karvialla ja Kärkölässä ihmiset työllistyvät maan keskiarvoa enemmän yksityisten yritysten palkkalistoille. Yksityiseltä sektorilta saatavat verotulot ovat kunnille tärkeitä niin palkkaveroina, kiinteistöveroina kuin yritysten voitosta saatavina yhteisöveroina.

Hesarin jutussa oli laskettu esimerkki Parkerin työntekijästä, joka saa palkkaa 2400. Siitä päätyy Urjalan kunnan kasaan kunnallisverona 336 euroa. Vastaavasti lehti otti esimerkin perushoitajasta, joka on kunnan palveluksessa ja saa samansuuruisen palkan 2400 eli häneltäkin tulee kunnan kassaan 336 euroa, mutta tämä raha on alunperinkin kunnalta

Kunta pärjää sitä paremmin mitä enemmän sillä on yksityisen sektorin työpaikkoja ja niissä paikkakuntalaisia työntekijöitä. Yhtä hyviä kunnan kanalta ovat naapurikunnissa työssä käyvät ovatpa he sitten yksityisen tai julkisen palkanmaksajan palveluksessa.

Mannaa urjalalaisille päättäjille on lehdessä julkaistu elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan johtajan Hannu Kasevan lausuma, jossa hän toteaa: ”Kunnan elinkelpoisuus määräytyy juuri tätä laskelmaa vasten.” Sitten hän lisää viitaten parhaillaan käytävään kuntauudistushankkeeseen, että ”tämä on sellainen, mitä ei oikein ääneen saisi sanoa”.

Kuntaministeriäkin jutussa on haastateltu ja hän toteaa siinä uudistuksen lähtökohtana olevan sen, että kunnat voisivat omilla verotuloillaan pyörittämään palvelutoimintansa.
Tämähän ei nykyisin toteudu. Suurin osa kunnista saa valtionosuuksina ja verotulojen tasauksen kautta huomattavan osan tuloistaan.

Urjalassa on, kuten ennestään tiedetään, paljon yksityisiä yrityksiä. Urjala on tässä suhteessa väkilukuun suhteutettuna kärkipäätä. Kysymys kuuluukin, miten yritystoimintaa voidaan edelleen kehittää niin, että olemassa olevat yritykset menestyvät, niille löydetään jatkajat ja miten niiden toimintaa voidaan edelleen kehittää.

Tärkeää on myös, että uusien yritysten hankinnassa onnistutaan. Joskus tuntuu, että juuri uusien yritysten hankinnassa monissa kunnissa edetään vanhoja latuja eli ajatellaan enemmän seiniä kuin sitä, mitä seinien sisällä voitaisiin tehdä. Pitää olla käsitys myös siitä millaisia palveluja ja yritystoimintaa Suomessa ja Urjalassa tulevina vuosina tarvitaan.

Ja on julkisellakin sektorillakin tehtävää. Kohta miltei koko Urjalan viranhaltijoiden johtoryhmä asuu Urjalan ulkopuolella. Akaan kaupungin vastatessa terveydenhuollosta ja pääasiasta sosiaalitointa, näyttää käyvän niin, että avoimiin paikkoihin valitaan usein muita kuin urjalalaisia, vaikka työtehtävä olisi täällä. Samoin koulupuolella lähes puolet opettajista on kirjoilla muualla kuin Urjalassa.

Urjala on vahva monilla mittareilla. Näitä vahvuuksia pitää edelleen kohentaa. Urjalalla on heikkouksia. Ne pitää ottaa haasteena, jotka voitetaan. Mitään ei synny itsestään. Kaikki tulokset syntyvät tekemällä.. Imagon vahvistamisessa ja Urjalan tunnetuksi tekemisessä kannattaa nyt pannat eurot likoon ja kertoa tässä kuvaamastani tutkimustuloksesta. Se on todellista näyttöä ja kertoo yrityspohjastamme ja sen vahvuudesta. Ruikuttajat eivät pärjää. Tekijät voivat tulla sankareiksi.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjala.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

__________________________________________________________________
Forssan Lehti
7.9.2012
Urjalan kulmilta
Opiskelijaelämää

Yliopistot, korkeakoulut ja ammattikorkeakoulut ovat aloittamassa lukuvuottaan hieman jäljessä muuta koulumaailmaa. Urjalalaisia nuoria suuntaa opiskelupaikkoihin eri puolille maata. Osa heistä on ensikertalaisia ja osalla on kokemusta jo aiemmilta vuosilta. Opiskelua aloittavalla on monia asioita selvitettävänä.

Asunnon saaminen näyttää olevan joka vuosi yhtä hankalaa. Yliopistokaupungeissa on aina pulaa asunnoista. Opiskelijan kannalta on hankalaa se, että tieto opiskelupaikasta tulee monelle aika myöhäisessä vaiheessa. Tällöin ei tietenkään voi ryhtyä hankkimaan asuntoa ennen opiskelupaikan varmistumista. Kokemuksesta tiedetään, että juuri meneillään olevat viikot ovat hektisempiä. Kaikki ovat samaan aikaan etsimässä opiskelukämppää.

Harva kuitenkaan joutuu ”veneen alle”, sillä vähitellen kaikille järjestyy joko tilapäinen majapaikka tai pysyvämpi asunto.  Kaikilla korkeakoulupaikkakunnilla on erityisiä opiskelija-asuntoja, joihin on aina pitkät jonot. Monet hankkivat asunnon vapailta markkinoilta.  Hinta on tällöin korkeampi. Vuokramenot ovat merkittävin menoerä opiskelijan kukkarossa.

Sellaisen nuori, jonka molemmat vanhemmat ovat töissä, ansaitsevat yleensä sen verran, että alle kaksikymppinen nuori ei aina saa yhteiskunnan tukea asumiseensa ja opiskelukustannuksiin. Osa opiskelijoista rahoitta opintojaan omalla työllä ja osa turvautuu opintolainaan. Väkisinkin on opeteltava laskemaan sitä, mihin rahat riittävät.

Nuoren muutto omilleen, merkitsee itsenäisen elämän alkamista. Vähitellen oppii huolehtimaan monista sellaisista arkipäivän asioista, joista vanhemmat ovat kotona huolehtineet.  Siivous, vaatehuolto, ruuanlaitto, kämpän kalustaminen, tietoliikenneyhteydet ja liikkuminen opiskelupaikkakunnalla on jotenkin ratkaistava. Ajankäytön suunnittelu on myös tärkeää opetella, kun joutuu itse vastaamaan opiskelujen etenemisestä.

Facebookissa ovat muutamat vanhemmat kertoneet omien nuoriensa lähdöstä opiskelemaan. Muutos on tietenkin vanhemmille suuri, kun nuori lähtee pesästä koittamaan omien siipiensä kantamista.  Toisaalta pitää luottaa ja toisaalta on kumminkin huolissaan siitä, miten oma lapsi maailmalla pärjää.

Vähitellen nuori saa uudella paikkakunnalla uusia kavereita. Opiskelu- tai harrastuskavereista muodostuu vähitellen verkosto ja monessa mielessä myös jonkinlainen turvaverkko uudella paikkakunnalla ja opiskelijayhteisössä.

Ensimmäisten opiskeluviikkojen jälkeen on oikeastaan ihan mukava tulla kotiin ja tavata oman paikkakunnan kavereita ja vaihtaa kuulumisia ja kertoa opiskelijaelämän kokemuksista. Usein näissä kertomuksissa on päällimmäisenä sosiaalinen elämä ja vähemmälle jää itse opiskelusta kertominen.

Kotona voi olla vähän irrallinen olo, kun on tavallaan siirtynyt itsenäiseen elämään, mutta on kuitenkin monella tavalla riippuvainen vielä kodista ja vanhemmista.  Sekä vanhemmat että opiskelemaan lähtenyt nuori ovat uudenlaisessa tilanteessa. Haasteita riittää puolin ja toisin.

Tässä vaiheessa tulee tietysti helposti nostalginen olo ja alkaa muistella omaa opiskeluaikaansa. Oikeastaan oli aika hämmästyttävää havaita, että omasta lähdöstä Turkuun opiskelemaan on jo kulunut neljä vuosikymmentä.  Ja kuitenkin monet asiat siltä ajalta muistaa kuin eilisen päivän. Olkoon se kuitenkin toinen tarina.

Korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat ovat jo nuoria aikuisia. Urjalasta opiskelemaan lähtee myös kuusitoistavuotiaita toisille paikkakunnille ammatillisiin kouluihin.  Forssassa monet käyvät kotoa, mutta muualla opiskelevien on asuttava viikot koulupaikkakunnalla. Kyllä siellä varmasti välillä ihan aidosti tulee ikävä kotia, vanhempia ja sisaruksia.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_________________________________________________________________
Forssan Lehti
31.8.2012
Urjalan kulmilta
Toimintaa tarjolla

Mitähän kummaa Urjalassa on tekeillä? Uimahallissa toimii kudontapiiri, ompelupaja, kädentaitopaja.  No paikalliset asukkaat kyllä tietävät, ettei uimahallimme altaassa ole ollut vettä moneen vuoteen. Akaan Opisto on saanut sinne hyvät toimitilat monille tilaa vieville opintopireilleen.

Näin syksyllä ihmiset alkavat miettiä mitä ryhtyisivät puuhaaman ja harrastamaan. Monilla samat toimet jatkuvat vuodesta toiseen, mutta yllättävän moni pohtii myös jotakin uutta pimentyvien syysiltojen askareeksi. Tämän ovat huomanneet erilaiset näitä palveluja tuottavat tahot ja lehtiin ilmestyy tietoja talvikauden tarjonnasta.

Urjalassa aikuisille ja myös jonkin verran lapsille ja nuorille järjestää opintomahdollisuuksia Akaan Opisto eli nykyinen kansalaisopistomme. Sen esite tuli jokaiseen talouteen pari viikkoa sitten. Urjalassa opisto järjestää yli 40 erilaista opintopiiriä.

Suosituimpia opintopiirejä ovat olleet kädentaitoihin ja liikuntaan liittyvät ryhmät. Niitä on valtaosa tarjonnasta. Kielipiirit ovat supistuneet aika vähiin, koska tarjolla on vain englannin kertausta ja espanjan kakkoskurssia sekä suomea ulkomaalaisille, joita Urjalassakin jonkin verran on.

Musiikissa tarjonta on myös supistunut entisiin vuosiin verrattuna, sillä mieskuoron lisäksi on kolme pianoryhmää keskittyen klassiseen ja kevyempään pianomusiikkiin. Musiikin sarallahan meillä tuli myös muutos siten, että Lounais-Hämeen musiikkiopisto ei enää järjestä opetusta Urjalassa. Forssan pitää kaikkien opinhaluisten matkata.

Kansalaisopiston opiskelijoista valtaosa on  naisia. Miehiä on vaikea vierottaa kotisohvilta tai missä he sitten mahtavat ollakaan. Akaan opisto järjestää opetusta Urjalan lisäksi Toijalassa, Kylmäkoskella ja Viialassa, mutta käsiohjelmassa nämä kaikki paikkakunnat ovat Akaan otsikon alla. Mikään ei estä menemästä Urjalasta myös näihin piireihin. Yhtä hyvin voi suunnat Lounais-Hämeeseen tai Pirkanmaalle, jos sopivia opiskelukohteita löytää.

Järjestöt käynnistävät toimintaansa myös näin syksyllä. Se näkyy myös koulujen tilojen hakupapereina. Haku päättyy nyt kuun vaihteessa ja omalle koulullenikin Urjalankylään on tullut iso nippu hakemuksia.. Akaan Opisto järjestää koululla pianonsoiton opetusta, joogaa, kuntojumppaa ja kunnossa kaiken ikää kursseja. Urjalan 4H-yhdistys on toinen ahkera tilojen käyttäjä. Sille on tulossa liikunta- ja kokkikerhot sekä uutena kaksi tanssiryhmää tavallaan viime talvisen koulun tanssikerhon jatkona. Kyläyhdistys ja maa- ja kotitalousnaiset pyörittävät parina iltana palloilupelejä ja myös potkunyrkkeilijät ovat jatkamassa. Lisäksi on varattu yksityisten tai yritysten toimesta henkilökunnalle salivuoroja.

Koko kesän on koulumme pallokenttä ollut käytössä ja siellä on edelleen hyvä nurmi, vaikka kolme kaveria autoillaan kaahaillessaan aiheuttivat melkoista vahinkoa. Talveksi on toiveita saada myös jääkaukalo vireään käyttöön. Samalla tavalla ovat kaikki koulumme  vilkkaassa talvikauden iltakäytössä. Kun valot palavat kouluilla on se elävän kyläyhteisön merkki.

Urheilujärjestöt  siirtyvät vähitellen kesälajeista talvisempiin puuhiin tai sisälajeihin. Naisvoimistelijoilla on täällä ollut perinteisesti vireää toimintaa. Epik odottaa kiekkojoukkueisiin vielä lisääkin pelaajia. Eli kyllä Urjalassa on kaikenikäisille aika lailla tekemisen mahdollisuuksia, jos on vain halua ryhtyä johonkin. Mutta niinhän Hämäläisten laulun alkuperäisissä sanoissa sanotaan, ”jos toimeen tartutaan”. Oliskohan jo aika?

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________________
Forssan Lehti
24.8.2012
Urjalan kulmilta
Poliisit entistä kauempana

Urjalassa lähin poliisi on ”peltipoliisi”. Muutama vuosi sitten tehtiin muutos, jossa  paikallispoliisi nimismiehineen häipyi pitäjästä Toijalaan. Sieltä toimintoja siirtyi Valkeakoskelle ja viimein Tampereelle. Jokunen poliisin palveluksessa toiminut sentään jäi asumaan paikkakunnalle.

Nyt poliisitointa rukataan taas uuteen muottiin. Keskuspaikkoja karsitaan ja Liikkuva poliisi aiotaan lopettaa kokonaan. Työryhmä esittää, että paikallispoliisit huolehtisivat jatkossa liikennevalvonnasta. Ministeriön työryhmän esitys ei ole saanut kovin paljon kannatusta eduskunnassa, mutta voi olla, että vielä hallituspuolueiden rivit suoristetaan esityksen taakse. Tosin hallituksen esitystä ei vielä ole, joten nyt on aika vaikuttaa siihen, millainen esitys on tulossa.

Jotenkin on ikävä niitä aikoja, jolloin poliisiasema oli pitäjän keskustassa. Tutut persoonat hoitivat tehtäviään kukin omalla tavallaan. Heitä olivat Matti Luukkaa,  Aarne Seppälä, Felix Kettunen, Seppo Savolainen, Pentti Siivonen, Tauno Kannisto ja monet muut. Pitkäaikainen nimismies oli U.A. Koivulahti. Hänen jälkeensä vallesmannit viipyivät lyhyempiä aikoja ja ovat edenneet omalla virkaurallaan.

Pitkään erilaisissa poliisin tehtävissä toimineet tunsivat paikkakunnan asukkaat. He tiesivät, miten kuhunkin tuli suhtautua. Poliisin ololla paikkakunnalla oli rauhoittava vaikutus. Se loi myös turvallisuudentunnetta.

Vielä 1980-luvun alussa rakennettiin poliisille uudet toimitilat kirkolle. Sitä ennen oli toimittu Koivulahden talossa Laukeelan ja Huhdin välillä. Nyt toimitilat ovat yksityisessä omistuksessa. Poliisin palvelupiste on toiminut vielä joinakin päivinä, mutta muutoin toimipistettä ei ole.

Tietotekniikan kehittyessä joitakin asioita voi poliisin kanssa hoitaa internetin välityksellä. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole kaikilla. Tällöin asiointimatkat saattavat muodostua pitkiksi. Julkista liikennettäkään ei juuri ole.

Liikenteen valvontaa hoidetaan niillä peltipoliiseilla. Urjalan seudulla olevat valvontapylväät ovat olleet hyvin tuottoisia. Ylinopeuksiin näillä on ollut hillitsevä vaikutus. Tosin jotkut näyttävät jarruttavan kohdalla ja jatkavat sitten taas kovempaa. Uusimmissa autoissa voi käyttää vakionopeuden säätöä siten, että riskiraja ei ylity.

Muitakin rikkeitä liikenteessä tehdään ja sattuu oli sitten valvontaa tai ei. Rattiin mennään maistissa ja nykyisin kuskeissa on myös huumeiden käyttäjiä. Jotenkin tuntuu harkitsemattomalta, että Liikkuva poliisi lakkautettaisiin. Sillä on taito ja kyky huolehtia liikenteestä.

Järjestyspoliisilla näyttää olevan kädet täynnä töitä kaupungeissa. Melkein joka televisiokanavalla on omat poliisiohjelmansa, jossa arkea ja viikonloppuja kuvataan. Rikospuolella tapauksia on niin paljon, että rikosilmoitukset kyllä otetaan vastaan ja mapitetaan, mutta pienemmissä tapauksissa ei juuri ehditä muuta tekemäänkään. Sattumalta

voi jonkin toisen jutun yhteydessä löytyä vahingontekijä tai luvaton käyttöönottaja, varas tai murtautuja. Rikospuolella poliisilla on varmaankin omat vakioasiakkaansa. Ammattirikolliset ovat hyvin selvillä poliisin toimintatavoista ja resursseista. Toivottavasti Suomessa pystytään ehkäisemään kasainvälisen rikollisuuden enempi rantautuminen maahan.

Ehkä meillä pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, onko poliisilla riittävästi määrärahoja. Kun valtio säästää, leikkaa se jokaisesta paikasta. Varmaan tehostamistarpeita on, sillä joskus organisaatioiden sisällä voi olla erilaisia reviiritaisteluja, jotka aiheuttavat tehottomuutta ja tarpeetonta tyhjäkäyntiä.  Monella alalla yhä suurempi osa ajasta menee erilaisten papereiden täyttämiseen. Koskahan sitä puolta joku ryhtyy perkaamaan. Olen melko varma, että sitä kautta tulisi säästöjä ja samalla tehokkuutta ja vaikuttavuutta melko nopeasti.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________
Forssan Lehti
17.8.2012
Urjalan kulmilta
Vanaveden lukijana

”On turha lähteä merelle, jos ei kestä merta.” Näin tokaisee  Tuomiston Reino merenkulkija henkeen ja mereen Asko Viholaisen uudessa kirjassa Vanaveden tekijät. Kirjassa on lyhyitä kertomuksia merelle lähteneistä, sinne jääneistä ja sieltä tulleista.

Viholaisen Asko kuuluu siihen urjalalaismiesten ikäluokkaan, josta useampi lähti aikanaan merille. Merille lähdön syitä on useita. Monilla saattoi olla romanttinen kuva merestä ja merimieselämästä. Joillekin ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa, piti ottaa irtiotto vanhasta elämästä. Joillakin taas on ollut sen verran seikkailijan verta, että on pitänyt lähteä kokeman, mitä elämä merellä on.

Askon kirjailijanura alkoi runoteoksesta ”Merellä ei ole muistia”. Sitä seurasivat kaksi karjalamurteista runo- ja tarinakirjaa, jotka saavuttivat hyvän menestyksen. Meriaiheeseen palattiin osin vielä ”Hiekkaan piirtyvät hetket”-kirjassa. Viides kirja ”Suutari, kulkuri ja 51 muuta tarinaa, sisälsi paljon kertomuksia eletyistä elämästä. Monet tarinoista olivat kiinnittyneet tänne Urjalaan.

Kuudes, eilen ilmestynyt kirja ”Vanaveden tekijät” palaa meriaiheisiin ja merimieselämään. Tosin puhutaan kirjassa myös naisista eli laivatytöistä, laivan henkilökuntaan kuuluvista naisista, satamien naisista, vaimoista ja tyttäristäkin. Kaikkia heitä kuvataan realistisesti ei kaunistelen, eikä kauhistellen.

Työ merillä on raskasta. Merimiesuralla edettiin ennen vähän arvostetuista ja raskaista siivous- ja lämmitystöistä ja vähitellen eteenpäin. Jos kannen puhdistaminen öljyläikistä ei tyynessä tuntunut kovin mielekkäältä, ymmärsi myrskyn käydessä ja aallon lyödessä yli kannen, miten tärkeää oli, ettei liukastunut.

Kantapään kautta moni asia on opittu laivalla. Vähitellen laivatkin ovat muuttuneet. Tekniikkaa on kehittynyt, koneet  ja työskentelyolosuhteet ovat parantuneet. Meri on kuitenkin välillä armoton ja näyttää voimansa, jossa uusikaan tekniikka ei auta.

Asko kirjoittaa monista todellista merellä työskennelleistä. Joillekin hän on antanut uusia nimiä, jotta ei loukkaisi ketään. Omasta  itsestään hän kertoo Eskona. Siis aika näppärä muunnos vain A on vaihtunut E:ksi.

Esko oli donkeyman, dunkki eli konepuolen työnjohtaja. On mainio oivallus laittaa kirjan perään sanasto, jossa selvitetään meille maakravuille merimiessanastoa.
Kirjan viimeisessä luvussa kerrotaan, kuinka avioliitto ja lapset vaikuttivat Eskon elämään ja miten hän jäi sairaseläkkeelle.

Loppukappaleessa hän toteaa:” Vastoinkäymisiä on myöhemmin ollut monenlaisia. On leikattu kättä ja jalkaa useamman kerran, on ollut sydän- ja aivoinfarktit. Mutta nyt hän tuntee olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämän tunteen saavuttamiseksi ovat kaikki kommellukset olleet hänelle tarpeellisia – jopa välttämättömiä.”

En paljasta kirjasta tässä sen enempää, jotta hyvä lukukokemus ei kärsi. Kun tarinat ovat lyhyitä itsenäisiä lukuja, voi kirjaa lukea vähitellen, vaikka itse luin sen suurin piirtein yhteenmenoon. Yleensä sellainen lukeminen johtuu siitä, että tarinat ovat kiinnostavia. Viholaisen Askon kertomistapa kehittyy jokaisessa kirjassa.

Peräkaneettina täytyy vielä todeta, että vaikka merimieselämä ei sinällään kiinnostaisi, on kirjassa kerrottujen ihmisten elämäntarinoissa paljon sellaistakin, mikä olisi voinut yhtä hyvin sattua maallakin. Koneoppilas Opis, josta kehittyi kunnon vanaveden tekijä, on sitä mieltä, että jokainen oli täällä vain oman aikansa, teki ja touhuili hän sitten elääkseen mitä tahansa.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_________________________________________
Forssan Lehti
10.8.2012
Urjalan kulmilta
Ostin repun

Se kävi äkkiä ja suunnittelematta. Ostin nimittäin repun. Olin Tampereella ja odottelin poikaa jääkiekkoharkoista. Poikkesin Punaisen ristin kirpparille ja siellä se osui silmiini. Kiertelin ja katselin, mitä muuta on tarjolla ja lopuksi palasin repun luo ja tutkin sen lokerot perusteellisesti ja koitin selkäänikin. Olkahihnakin löytyi ja lisäksi sitä voi kantaa kädensijasta.

Astelin kassalle ja sanoin kassaneidille, että täytyy ostaa koulureppu. Hän hymyili kainosti ja ajatteli, että mikähän koululainen noin vanha äijä mahtaa olla. No, en ryhtynyt selvittämään paremmin ammattiani ja maksoin vaaditut viisi euroa, enkä tavalliseen tapaani ryhtynyt tinkimään.

Nyt on sitten reppu ja koulu alkaa maanantaina. Tosin Urjalan opettajat ovat jo tänään koulunpenkillä tekemässä virkaehtosopimuksen mukaista suunnittelu- ja koulutuspäivää. Eikös näitä koulutuspäiviä ole tulossa nyt muillekin aloille työmarkkinaratkaisun kylkiäisenä.

Ekalla luokalla sain ensimmäisen repun. Kun siitä ei ole valokuvaa, täytyy turvautua muistikuvaan. Sitä en muista oliko se vähän vihertävä vai hiekanharmaa tai jotakin ruskean suuntaan. Sellaisiahan ne siihen aikaan olivat. Nahkahihnat ja yksi päälilokero taisi olla, joka suljettiin metallisoljella.

Siihen aikaan reppuun laitettiin kotoa eväät. Voipaperiin käärityt makkaravoileivät ja maitopullo. Jos pullo ei joskus vuotanut reppuun, niin se kaatui joskus pulpetilla. Tämmöisiä muistoja on varmaan monella.

Reilun neljän kilometrin kävelymatkalla reppu kulki kätevästi selässä. Tokalla sain polkupyörän ja matka taittui Tunturilla. Talvella reppu oli selässä, kun mentiin suksilla.

Oppikoulussa taisi olla sininen jenkkikassi, joka kulki hyvin pyörän tangossa. Kun kassi sitten hajosi sain käyttää isän nahkalaukkua. Muita muistikuvia ei sitten olekaan tuon ajan koululaukuista.

Kun lähdin töihin Helsinkiin ostin ruskean salkun, joka palvelikin pitkään. Se maksoi 153 silloista markkaa. Huomattava lovi silloisen kesätoimittajan ensitiliin. Salkkuun mahtui poikamiehen tärkeimmät tarvikkeet ja myöhemmin sitten kaikenmaailman asia- ja kokouspaperit. Tosin joskus tuli käytettyä kunnan luottamushenkilöilleen hankkimaa oikein vaakunalla varustettua asiakirjasalkkua.  Joissakin valtakunnallisissa tapahtumissa esitelmät ja kokousaineistot oli laitettu  mm. Marimekon suunnittelemiin laukkuihin. Jokunen on vielä tallella ja ne ovat olleet hyviä eväskasseja maatilan töissä.

Lehtisen Eeva ikuisti ruskean salkkuni eräässä lehdessä julkaistuun piirrokseen. Se on täällä työhuoneeni seinällä kehystettynä. Kun salkku hajosi ostin uuden työsalkun. Tai oikeastaan samalla kertaa sai isomman ja pienemmän salkun. Lienee ollut joku tarjous. Isommasta on nyt alkanut lukitusmekanismi reistailla, joten repulle taitaa olla nyt sosiaalinen tilaus.

Hieman selailin netistä tätä juttua silmällä pitäen reppumallistoa. Kuulemma tänä vuonna reppu on noussut jopa teini-ikäisten suosioon. Joku oli laskenut Tampereen keskustorilla, että viikonloppuna tuli viiden minuutin aikana näkyviin 30 nuorta miestä reppu selässä. Havainnoitsija ihmetteli, että mistä moinen suosio vapaa-aikana. Hänen mielestään koululaiset, opiskelijat metsästäjät ja työmiehet ovat reppunsa ansainneet. Ehkäpä hän ei tiedä, miten näppärä keksintö on kysymyksessä. Kuka lie repun keksinyt? Kuulemma oikein käytettynä parantaa ryhtiäkin.

Joku sanoi, että selvisi koulusta avaamatta reppua eli kuljetti sitä kodin ja koulun väliä. Joskus on kyllä huomattu koulussa, että jotkut viestit kotiin saattavat viipyä repussa ja koululaukussa pitkään. Joten vanhemmat, tarkkailkaapa lastenne reppuja.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________
Forssan Lehti
3.8.2012
Urjalan kulmilta
Säpinää riittää

Tänään Urjalan vilkkaalla kesätorilla on kolmatta kertaa kirjakahvila. Esiintyjistä tunnetuin nimi ainakin minulle on Seppo Jokinen, joka kirjoissaan kertoo tamperelaisen poliisimiehen Sakari Koskisen työ- ja yksityiselämästä. Dekkareita on tullut vuodesta 1996 joka vuosi yksi. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat Tampereelle ja kirjoja lukiessa on mukava miettiä, miltä paikat näyttävät. Tuttu ympäristö antaa kirjoittajalle vahvan selustan. Kerran poliisimies Koskinen seikkaili Kreikassa ja onpa käynyt ihmettelemässä kerran Turussakin, jossa kuuluisa Vares ratkoo kaupungin alamaailman tapahtumat.

Toritapahtuman juontaja Karo Hämäläinen toimittaa työkseen Arvopaperi-lehteä, mutta kirjoittaa myös ihan luettavia kirjoja. Mielenkiintoisen näkökulman tuonee myös suomalaisten kirjailijoiden norjantaja Tor Tveite.

Torilta ehtii kunnantalolle, jossa on luvassa mielenkiintoinen esitys Väinö Linnan elokuvaversioiden äänimaailmasta. Perjantai-ilta tarjoaa runon ystäville ensi kertaa Säätiötalossa mielenkiintoisen tapahtuman. Siellä esiintyy Claes Andersson, joka on aiemminkin vieraillut Pentinkulman päivillä. Illan voi päättää yöulkoilmaelokuvaan Honkolan lavalla. En ole koskaan esityksiin päässyt, mutta mukana olleet ovat kertoneet, että niissä on ihan oma taianomainen tunnelmansa. Nyt esitetään Hiljaisuus-elokuva, joka kertoo jatkosodan viimeisestä kesästä.

Lauantain pääjuhlassa on mielenkiintoisia esiintyjiä. He ovat tällä kertaa kaikki naisia, kun pääteemana on: ”Entäs nyt naiskirjallisuus?” Väliajan jälkeen nähdään Kirsi-Kaisa Sinisalon esittämä Pentinkulman naiset, joka on esitetty juhlassa muutama vuosi sitten. Esitys on hyvä ja katsomisen arvoinen.

Pentinkulman päivät ovat usean vuoden kulkeneet tuttua ja turvallista uomaa. Vähitellen on mukaan tullut jotakin uutta ja ilmeisesti joitakin uutuuksia on tiedossa tulevina vuosina. Mukana jatkanee kuitenkin E80 esikoiskirjailijaseminaari, johon on vuosikymmenten ajan osallistunut lukijoiden ja kriitikoiden suosikeiksi nousseita. Urjalan kirjasto on pitänyt esillä tämän vuoden esikoisten teoksia. Yhden olen niistä lukenutkin eli Jarmo Mällisen Kieroonkasvukertomuksen.

Urjala-viikolla on ollut jo monenlaisia tapahtumia. En voi olla vielä palaamatta Asemanpuistobluesiin, joka oli viime lauantaina. Odotettu esiintyjä 37 vuoden jälkeen oli Mummi kutoo-yhtye, joka saikin satamäärin kuulijoita paikalle. Kuulijoiden joukossa oli paljon ryhmään ”entiset nuoret” kuuluvia. Monia kouluaikaisia kavereita oli mukava nähdä.

Entinen Urjalan rautatieaseman tavaramakasiini on sopivan krouvi tila tämmöisen tapahtuman järjestämiseen. Ilmeisesti jatkoa seuraa ensi vuonna, mutta tuskin Mummi kutoo silloin esiintyy, mutta ehkäpä vielä ennen kuin toiset 37 vuotta kuluvat.

Minusta hieno kokemus oli myös kansanlaulukirkko. Muolaan juhlien ansiosta kirkossa oli väkeä ja laulaminen onnistui. Tunnettuihin sävelmiin oli tehty uudet sanat, jotka etenivät jumalanpalveluksen teemojen mukaisesti. Kirkossa on ensi sunnuntaina perinnejumalanpalvelus, jossa käytetään vanhoja Raamatunkäännöksiä.

Tämä viikonloppu on oikein tapahtumien viikonloppu perinteisessä Lounais-Hämeessä. Urjalan lisäksi kansaa on liikkeellä Forssassa ja Tammelassa. Kun tapahtumat ovat erityyppisiä, keräävät ne myös erilaista yleisöä. Naapurien tapahtumista itseäni kiinnostaisi eniten Hakkapeliittatapahtuma. Ehkäpä joskus sinnekin pääsen osallistumaan.

Rohkeasti mukaan tapahtumiin. Joskus kannattaa kokeilla jotakin, mitä ei ennen ole nähnyt ja kokenut. Mahdollisuuksia nyt on rauhalliseen menoon ja säpinäänkin.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.7.2012
Urjalan kulmilta
Muolaalaiset tulevat

Sunnuntaina muolaalaiset ystävineen kokoontuvat Urjalaan pitäjäjuhlille. Edelliskerralla vuonna 2007 juhlat olivat kaksipäiväiset, mutta nyt juhlitaan vain yhtenä päivänä. Ohjelmaan kuuluvat jumalanpalvelus, Muolaalaisten seuran vuosikokous ja päiväjuhla.

Muolaa oli Karjalan kannaksen keskivaiheilla sijainnut pinta-alaltaan hieman nykyistä Urjalaa suurempi kunta, jossa oli yli 11 000 asukasta. Heistä lähes pari tuhatta oli venäjänkielisiä ortodokseja, kolmessa kylässä, jotka vuoteen 1934 muodostivat itsenäisen Kyyrölän kunnan.

Talvisodan seurauksena muolaalaiset joutuivat jättämään kotiseutunsa ja heistä suurin osa päätyi Loimaan seudulle. Melko pian heidän asutusalueekseen määrättiin Valkeakoski, Sääksmäki, Toijala, Kylmäkoski, Urjala, Koijärvi. Forssa, Humppila, Jokioinen, Ypäjä, Somero ja Somerniemi. Kyyrölän asukkaat sijoitettiin Hämeenlinnan seudulle.

Seitsemänkymmentä vuotta sitten muolaalaiset palasivat taksin kotiseudulleen, kun Karjala oli vallattu takaisin jatkosodassa. Valtaosa heistä palasi, vaikka suuri osa alueen rakennuksista oli hävinnyt sotien seurauksena. Alkoi  pari vuotta kestänyt jälleenrakennuskausi, jolloin rakennettiin uusia asuinrakennuksia, navettoja, saunoja ja erilaisia tuotantorakennuksia.

Kesäkuussa 1944 neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen seurauksena muolaalaiset joutuivat toistamiseen jättämään kotiseutunsa. Tehdyn kyläkohtaisen sijoitussuunnitelman mukaisesti Urjalaan sijoitettavaksi tuli toistatuhatta muolaalaista lähinnä Punnuksen ja naapurikylien asukkaita. Toki Urjalaan asettui karjalaisia muistakin kunnista.

Ennen kuin kaikille maan saantiin oikeutetuille oli saatu osoitetuksi lopulliset tontit tai maatilat, vaihtuivat tilapäiset majoituspaikat useaan kertaan. Ei ollut harvinaista, että toisena evakkokautena asuttiin viidessä tai useammassakin paikassa.

Maanhankintalakia ryhdyttiin soveltamaan vuonna 1945. Karjalaiset lunastivat heille ositetut tilat itselleen vähitellen vuotuisen maksuohjelman mukaan. Lisäksi rakennettiin uudet kodit ja tuotantorakennukset. Elämä oli työntäyteistä.

Vähitellen hämäläiset ja karjalaiset oppivat elämään rinnakkain. Solmittiin heimorajat ylittäviä avioliittoja ja lapset kävivät koulua. Muolaalaiset tulivat mukaan kunnan, seurakunnan ja järjestöjen sekä liikelaitosten toimintoihin. Evakoista tuli kavereita, vaikka hankauksiakin joskus oli.

Muolaan seurakunta ja kunta lakkautettiin vuoden 1949 lopussa. Pitäjän perinteitä ryhtyi vaalimaan Muolaalaisten seura. Tärkeiksi muodostuivat perinteisen kihupyhän aikaan järjestetyt pitäjäjuhlat, jotka kiertävät sijoituspaikkakunnilla. Urjalassa taidetaan nyt olla koolla yhdeksättä kertaa.

Muolaalaisten seuran ohella järjestelyistä täällä Urjalassa vastaa Urjalan karjalaseura. Tosiaankin Urjalan Karjalaiset nimi on vaihtunut karjalaseuraksi. Tarkoituksena on korostaa sitä, että karjalaisuutta voivat vaalia myös muut kuin karjalaiset. Seuraan ovat siis tervetulleita hämäläiset ja myös muuheimoiset karjalaisten ohella. Tietoja seuran toiminnasta saa vaikkapa kotisivujen kautta. Ne löytyvät edelleen osoitteella www.urjalankarjalaiset.fi.

Tervetuloa sunnuntaina Urjalaan ensin kansalaulukirkkoon ja sitten muihin juhlatapahtumiin niin alkuperäiset muolaalaiset kuin kaikki muutkin karjalaisuutta arvostavat! Ehkä saamme kuulla vilkasta puhetta ja kokea jälleennäkemisen riemua.  Muistakaa, että murre säilyy vain puhumalla. Nyt sitä voi taas kerrata.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_____________________________________________________
Forssan Lehti
20.7.2012
Urjalan kulmilta
Katsottavaa Pertunkulmalla

Pertunkulmalla Urjalassa oli viime sunnuntaina mahdollisuus tutustua Pentti  Kangasahon yksityismuseoon. Tasaisena virtana kävijöitä riitti, vaikka sade aina välillä uhkaili ja tosinaan myös satoi maahan saakka. Suurelle yleisölle museo oli  avoinna yhtenä päivänä toistamiseen.

Urjalassa on siis Pertunkulma. Savossa on Pertunmaa kunta. Ypäjällähän tämä nimi on varsin tuttu ja lienee pitäjän vanha nimikin ollut joskus Perttula. Pertunkaaressa nimi on säilynyt edelleen. Urjalan Pertunkulma on Salmen ja Uuden-Salmen välissä oleva kulmakunta.

Pertun päivä on elokuun 24. ja päivään liittyy monia sanontoja mm. ”mitä päivä Pärttylinä sitä sää sinä syksynä”. Sanottiin, että rukiin kylvö oli tehtävä viimeistään silloin. Aiemmin Pertun, Perttelin, Pärttylin ja Pärttyn päivää vietettiin 6.9., kun elettiin juliaanista kalenteria. Nimi johtuu kreikkalais-roomalaisesta  Bartolomeus-apostolista ja vielä jopa aramealaisesta nimestä. Perttuja on etunimenä Suomessa nykyisin  yli kolmetuhatta. Yksi heistä on veljeni.

Palataanpa Pertunkulmalle. Siellä Pentti ja Mervi ovat luoneet suurella työllä kauniin pihapiirin, joka muutama vuosi sitten palkittiin Urjalan kauneimpana  pihapiirinä. Pihaa rajaa kiviaita ja kauniit istutukset ja piha-alueet on hoidettu huolella. Pihapiirin rakennukset ovat tiptop kunnossa.  Pihalla on myös haloista ja klapeista tehtyjä taidokkaita pinoja. Tai oikeastaan ne eivät ole pinoja, vaan niistä on tehty monenlaisia rakennelmia.

Museossa on Pentin mukaan luetteloituna yli 2000 esinettä. Yksittäisiä esineitä on enemmänkin, sillä esimerkiksi samanlaista pulloa ei ole luetteloitu useampaan kertaan. Mikä parasta myös esineisiin liittyviä tarinoita on kirjattu muistiin.

Kaikista museoista saa parhaiten irti hyvän oppaan johdolla. Mervi ja Pentti osaavat kertoa museonsa kokoelmista mielenkiintoisella tavalla. Paikalla olleet saivat arvuutella ja ihmetellä erilaisia esineitä. Vanhat esineet eivät ole olleet käytössä pitkään aikaan, joten me nykyihmiset olemme vieraantuneet niistä. Voi vain ihmetellä entisajan ihmisten luovuutta ja nerokkuutta. Museossa on myös paljon sellaisia esineitä, jotka tuovat ainakin meikäläisen ikäluokan ihmisille mieleen monia muistoja eletystä elämästä.

Yhdessä rakennuksessa on kokonainen seinä täynnä autojen ja moottoripyörien rekisterikilpiä. Siellä on myös vanhoja Urjalassa käytössä olleita tienviittoja. Näiden mallien mukaan on Pentti pystyttänyt sisääntulon lähelle tienviitan, jossa on matkat lähiseudun keskuksiin. Esillä on myös vanhoja moottoripolkupyöriä ihan sananmukaisessa merkityksessä ja moottoripyöriä, joita muutama vuosikymmen sitten liikkui runsaastikin ennen autojen valtakautta Urjalan teillä.

Naisten töitä ei ole unohdettu, sillä kokoelmissa on paljon käsitöiden tekoon kuten lankojen luomiseen ja käsittelyyn ja silitykseen liittyvä esineistöä. Ruokatalouteen liittyviä esineitä on paljon sokeritopasta alkaen vaikkapa mielenkiintoiseen esineeseen, joka esti maidon pohjaan palamisen kattilassa. Esillä on myös pula-aikana paperista tehtyjä käyttötavaroita.

Pentti kertoi, että kokoelma on karttunut vähitellen. Jotkut yksityiset ovat tuoneet mukanaan esineitä. Osa tavaroista on löytynyt sattumalta tai vihjeiden perusteella. Tilat ovat rajalliset, joten kovin isoja esineitä ei ole hankittu.

Jos sunnuntainen tutustumispäivä sattui menemään ohi, voi museossa pistäytyä sopimalla siitä etukäteen. Monenlaiset yhdistykset tai ryhmät ovat käyneet tutustumassa. Etukäteen varaamalla voi saada opastuksen lisäksi järjestetyksi vaikkapa kahvitarjoilun. Kangasahon yksityismuseo on todella upea kunnianosoitus menneiden sukupolvien työlle.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_______________________________________________________
Forssan Lehti
13.7.2012
Urjalan kulmilta
Urjalan harjua pitkin

Kun Tapaninpäivän myrsky kaatoi puita Urjalasta, syntyi paljon tuhoa ja vahinkoja sekä vaikeuksia ihmisille. Jotakin maisemallisesti hyvääkin sentään syntyi. Tämän voi todeta, kun lähtee kulkemaan Urjalan asemalta kohti Toijalaa.  Tie kulkee Urjalan harjun päällä. Nyt maisema näyttää paikoin kuin Punkaharjulla.

Aiemmin Toijalaan menevää tietä reunusti tiheä metsä molemmin puolin tietä. Muutaman vuoden takainen kesämyrsky verotti puustoa ankaralla kädellä Annulan maisemissa. Jokin vuosi sitten hakattiin metsää menosuunnassa vasemmalla ja sieltä avautui näköala Jokikulman pelloille ja suolle.

Tapanin myrsky verotti puita tien alkupäästä  Jokikulman tiehaarasta Toijalan suuntaan. Nyt Paskolampi ja Pitkälampi näkyvät puiden välistä hienosti tielle. Jos metsää muuallakin harjun rinteillä harvennettaisiin tulisi komea harju paremmin esille. Jokainen hoitaa metsäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä ketään ulkopuolisten parane mennä ohjailemaan.

Urjalan harjualue kulkee halki koko pitäjän. Vanha maantie seuraili Huhdin ja Laukeelan välillä harjua. Paikoin soraa on otettu harjusta aikanaan runsaastikin. Viime vuosikymmeninä sorakuoppia ja soranottoalueita on maisemoitu ja maisemahaavat ovat parantumassa.

Valtatien rakentaminen kulutti harjua motellin alueen tuntumassa. Urjalan harjun toinen haara alkaa Hunningolta ja jatkuu siitä kohti Halkivahaa. Halkivahasta harjujono jatkuu kohti Vammalaa Sammaljoelle j sieltä eteenpäin Roismalaan.

Halkivahassa on useita soranottopaikkoja lähellä tietä, Vielä enemmän soraa on aikanaan otettu Vammalan puolelta. Soraa on tarvittu niin teiden kuin rakennusten ja muun yhdyskuntatekniikan rakentamiseen.

Pirkanmaan Liitto, joka nykyisin vastaa alueellamme seutukaavoituksesta, on laatinut useita erillisohjelmia mm. harjujen suojelusta. Kaikkialta ei siis voida soraa hyödyntää ja niinpä kiviaineksen tarvitsijat ovat kiinnostuneet kallioalueista.

Kun Lehmussuon risteysaluetta parannettiin murskattiin kalliota Kampparintien tiehaaran läheltä.  Viime kuukausina räjäytyksiä on tehty Mieliöntien tienoilla, jonne Lahma-Trans Oy rakentaa rekkaterminaalia. Kauempana Mieliössä on murskattu kalliota jo pitempään yhdyskuntarakentamisen tarpeisiin.

Tievarsimaisemia hoidetaan näin kesäaikaan niittämällä. Valtion hoidossa olevien teiden varsilla on kiireellisyysluokituksensa, jonka mukaan niittokoneet tai oikeastaan murskaimet kulkevat eri teillä.

Mielestäni Lehmussuon risteysalue ei ole sellaisessa kunnossa kuin sen pitäisi olla. Sehän on kohta ainoa reitti, jota kautta valtatieltä Urjalan keskustaan pääsee. Aluetta pitäisi hoitaa paremmin ja jotenkin siihen sopisi myös toisenlaisia istutuksia kuin mitä siinä nyt on. Monilla paikkakunnilla on kiinnitetty erityistä huomiota sisääntuloteihin. Ne antavat ensivaikutelman paikkakunnasta.

Näillä näkymin tästä kesästä näyttää tulevan sadekesä. Allergikoille sadesää on parempi kuin kuiva ja aurinkoinen ilma, jolloin siitepölyjä on paljon ilmassa. Pujoallergikoille tämä aika on huonoa aikaa. Siksi tähän aikaan järjestetään eri puolilla maata erilaisia tempauksia ja talkoita, joissa pujoa kitketään mm. Tienvieristä ennen kuin se ehtii kukkimaan.

Monenlaisia havaintoja ehtii tehdä, kun kulkee kesäisillä teillä. Samoja teitä kulkiessa tottuu maisemaan ja näkymiin. Joskus kannattaa omaakin paikkakuntaa katsella totutusta poikkeavasti ja huomioita tehden. Silloin voi huomata senkin, mitä ei ole aiemmin havainnut sekä kaunista että vähemmän silmää hivelevää.

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
6.7.2012
Forssan Lehti
Maaseudun naiset eivät kapinoi

Honkolan Palokunnantalolla avattiin viime sunnuntaina Kirjallisuuden kapinalliset naiset  - näyttely. Pentinkulman päivien teemana on tänä vuonna ”Entäs nyt, naiskirjallisuus”. Honkolan näyttelyn on koostanut kirjallisuudentutkija Saija Isomaa, joka on tutkinut 1800-luvun naiskirjallisuutta ja naiskirjailijoita.

Näyttelyssä esitellään seuraavat kirjailijat: Fredrika Wilhelmina Castrens, Fredrika Runeberg, Marie Linder, Hanna Ongelin, Minna Canth, Ina Lange, Elvira Willman, L. Onerva, Maria Jotuni, Aino Kallas, Edith Södergran, Hella Wuolijoki, Katri Vala, Elvi Sinervo, Eeva-Liisa Manner, Tove Jansson, Märta Tikkanen, Arja Tiainen, Tytti Parras, Anja Snellman, Rosa Liksom, Pirkko Saisio ja Sofi Oksanen.

Näyttelyn koostaja kertoi avauspuheessaan, että sanaa kapina on käytetty tässä yhteydessä sen laajassa merkityksessä. Ensiksi sanasta tulee mieleen aseellinen nousu esivaltaa vastaan ja urjalalaisessa puheenparressa punakapina. Kapinalla voidaan tarkoittaa myös vastusta, vastarintaa, vastahankaa, vastustelua, niskottelua ja muuta kapinahenkisyyttä. Nuoriso voi olla kapinallista ja heidän kapinansa voi kohdistua paitsi kotiväkeen niin myös muihin auktoriteetteihin.

Esille on nyt nostettu naiskirjailijoita, joko itse tai heidän teoksensa ovat olleet kapinallisia sanan laajassa merkityksessä. Täytyy myöntää, että listassa on monia nimiä, jotka eivät meikäläiselle sano yhtään mitään.  Niin arvelen monen muunkin kokevan. Silloinhan heidän esiin nostamisensa on perusteltua.

Yhtä perustellusti voisi luetella pitkän listan suomalaisia naiskirjailijoita, jotka yhtä hyvin olisivat voineet olla  esillä  Palokunnantalolla. Esimerkiksi internetissä on muutamia kirjallisuudenharrastajien listoja, joissa luetellaan kirjat, jotka pitäisi lukea ennen kuolemaansa. Listalla voisivat olla vaikkapa: Orvokki Autio, Eeva Heilala, Laila Hirvisaari, Anna-Leena Härkönen,  Eeva Joenpelto, Eeva Kilpi, Leena Lehtolainen, Aila Meriluoto, Enni Mustonen,  Eila Pennanen, Anni Polva, Anni Swan, Kaari Utrio, Hilja Valtonen jne. Vai onko heistä osa niin suosittuja, etteivät he siksi täytä kriteerejä.

Kysyin näyttelyn koonneelta Saija Isomaalta, että missä ovat maaseudun naiset. Ensin hän tarjosi Hella Wuolijokea. Niskavuori –sarja kertoo kyllä maaseudun vahvoista naisista. Tarkoitan tässä nyt maaseudun naista, joka on pienviljelijän tai maanviljelijän emäntä. Niskavuori olisi ylempää maaseudun kerrosta eli talollisia. Laihialaissyntyinen Aino-Inkeri Niemistö nosti aikanaan Pellervon Miina-pakinoissan esiin sen, että emäntä ei kelvannut edes viralliseksi titteliksi. Oli kyllä keittiössä ja autossa emäntä, mutta maaseudulla oli vain virallisesti maanviljelijän vaimo.

Isomaa ei löytänyt oikein ketään kapinallista maaseudun naista tai naiskirjailijaa. Neuvokaahan nyt muutkin löytyykö sellaista naiskirjailijaa joka kertoisi tarkoittamastani raskasta työtä tehneestä maaseudun emännästä, maatalon tyttärestä tai naisyrittäjästä. Entä onko kuvattu maaseudun virkanaista tai palveluammatissa toimivaa tai työläisammatissa

toiminutta naista, joka olisi kapinoinut sanan laajassa merkityksessä. Erityisesti olisin kiinnostunut ajanjaksosta sotien jälkeen alkavasta ajasta nykyaikaan

Miehet ovat kirjoittaneet maaseudunkin naisista. Meille tuttuja ovat Väinö Linnan vahvat naiskuvat: Alma ja Elina Koskela, Anna Kivivuori, Aune Leppänen, Ellen Salpakari, Emma Halme jne.

Jos maaseudun naiset eivät kirjallisuudessa tai naiskirjailijoina kapinoi, niin ihan noin lopuksi on todettava, sen mukaan, mitä etupäässä muilta miehiltä olen kuullut, että eivät maaseudun naiset mitenkään tuppisuita ole. Osa on kielellisesti hyvin lahjakasta kapinoidessaan. Tosin mykkäkoulukin kuuluu joskus olevan hyvin tehokas kapinoimistapa.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_______________________________________________________________
Forssan Lehti
29.6.2012
Urjalan kulmilta
Kyliä Urjalassa piisaa

Kun kirjoitin pari viikkoa sitten kyläkierroksista, sain mielenkiintoisen palautteen. Palaute koski Kokko, Ikaala, Välkkilä, Hakolahti nimisiä alueita. Palautteen antaja arveli, että Välkkilä ei olisi varsinainen kylä, vaan Hakolahden osa. Edelleen hän arveli kuulemansa ja selvitystensä perusteella, että Välkkilä olisi ollut alun perin muotoa Wälikylä ja lyhentynyt sitten muotoon Välkkilä.

Kun suositut kyläkierrokset vielä jatkuvat, niin ajattelin hieman kosketella Urjalan nimistöä laajemminkin. Itse asiassa kyläkierroksille eivät ole kaikki halukkaat mahtuneetkaan.
 Vuonna 1999  Airanteen aallot- nimisessä Urjala-Seuran lehdessä Valo Saikku luetteli Urjalan 42 Urjalan henkikirjakylää.

Luettelo oli seuraava: Alholahti, Annula, Brusila(Rusila), Haaronen, Hakkila, Hakolahti, Halkivaha, Hautaa, Honkola, Huhti, Ikaala, Ilonen, Jokioinen, Järviö, Kamppari, Kankaanpää, Kehro, Kinola, Kokko, Korpiniemi, Kostiala, Laukeela, Matku, Mellola, Menonen, Moisio, Narva, Nuutajärvi, Oriniemi, Pappila, Perho, Puolimatka, Pöyhölä, Rautiala, Sakoinen, Salmi, Taipale, Toivola, Urjala (Urjalankylä), Vahonen, Velkala ja Yliskylä.

Mainittujen kylien, joista osa on pääosin nykyisen Urjalan ulkopuolella, lisäksi Saikku luetteli yleisesti käytettyinä kulmakuntaniminä seuraavat: Hanhisuo, Harittu, Hunninko, Koulunkulma, Kölli, Leikikangas, Mieliö, Myllynkulma, Raikonkulma, Tourunkulma, Tursa, Valajärvi, Vehmaa, Välkkilä ja Väkkärä. Saikun mukaan Välkkilä ja Väkkärä ovat aiemmin olleet virallisten kylien luettelossa. Näin on todettu Kirsti Arajärven kirjoittamassa Urjalan historiassa.

Joissakin Urjalan henkikirja- tai maakirjakylissä saattaa olla ollut vain yksi talo. Olisi mielenkiintoista nähdä sellainen Urjalan kartta, jossa olisi kylien rajat. Nykyisellä tekniikalla se ei liene vaikeaa. Ehkäpä aluearkkitehdillä tai Urjalan kunnan teknisellä toimella sellainen onkin puhtaaksi piirrettynä.

Osa vain kulmakuntina olevista urjalalaisista kylistä on todellisuudessa ollut elävä kylä kouluineen ja kauppoineen. Esimerkiksi oma koulu on olut Hanhisuolla, Haritussa, Koulunkulmalla, Tourunkulmalla, ja Välkkilässä. Vastaavasti osa virallisista henkikirjakylistä on sellaisia, ettei niiden olemassaolosta tai sijainnista ole juuri kenelläkään nykyurjalalaiselle minkäänlaista hajua.

Oma lukunsa on sitten kylien nimen tausta, josta Välkkilän osalta sain palautetta. Tässäpä olisi jollekin nimistöntutkijalle mielenkiintoinen tehtävä. Valtakunnallisessa nimistöarkistossa on varmasti tähän löydettävissä apua kerättyinä nimilappuina. Joidenkin kylien osalta on nimistöä selvitetty joissakin kirjoissa ja lehtiartikkeleissa. Olisipa kiva, kun joku keräisi nämä tiedot yhteen ja kaikkien saataville. Monilla urjalalaisilla ja Urjalasta kiinnostuneilla saattaa näistä Urjalan kylien nimistä olla tarinoita tai tietoja. Otan niitä mielelläni vastaan, koska kotiseudun historia kiinnostaa.

Nimet ovat sikäli ongelmallisia, että niiden kirjoitusasu vaihtelee eri lähteissä. Tämä johtuu siitä, että suomalaisia nimiä ovat kirjoittaneet aikanaan äidinkieleltään ruotsinkieliset.
Esimerkiksi Urjalan kirkonkirjoja ryhdyttiin kirjoittamaan suomeksi vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Kun tälle perjantaiselle palstalle kolmekymmentä vuotta sitten pohdittiin nimeä, päädyttiin nimeen ”Urjalan kulmilta”, koska Urjalassa puhutaan usein kulmista, ei peristä eikä syrjistä. Jotkut kotiseutuihmiset ovat sitä meiltä, että Urjalan tulisikin olla Airanne, jolla nimellä seurakunta joissakin varhaisissa lähteissä esiintyy.

Terveisinä naapuriin, josta osa on vanhaa Urjalaa,  sen verran, että pohdittaessa ”Pohjois-Forssan oppimiskeskuksen” nimeä, niin eikö olisi yksinkertaisempaa turvautua vanhaan nimistöön ja puhua Koijärven koulusta, vaikka sinne ennen kuntaliitosta Forssaan kuuluneeltakin alueelta joku oppilas tulisi. Perinteikkäät ja aidot nimet kunniaan!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

____________________________________________________________
Forssan Lehti
22.6.2012
Urjalan kulmilta
Lapsen juhannus

Äiti kaatoi lypsyämpäristä maitoa siivilään, josta se valui tonkaan.  Kun viimeinen lehmä oli lypsetty, otettiin siivilästä vanu pois ja Mallu-kissamme sai sen nuolla omassa kupissaan.  Maitotonka nostettiin  jäähtymään maitosaaviin. Isä oli ruokkinut siat ja vasikat. Äidin jäädessä lopettelemaan askareitaan, lähdimme siskoni ja isän kanssa hakemaan saunavihdan aineksia läheisen saviläven reunalla kasvavista koivuista. Pikkuveli nukkui sisällä pinnasängyssä.

Oksia taitellessaan isä kertoi pienenä poikana käyneensä oman isänsä kanssa hakemassa vastoja samalla tavalla. Isä oli opettanut laulun: ”Lapsoset ketterät kotihaasta koivusta oksat taittaa…” Nyt mekin opimme laulun ja lauloimme sitä kipitellessämme takaisin kotipihalle.  Tällä kertaa eteläisen ilmavirtauksen ansiosta kuului ehtookellojen kaukainen ääni pihallemme.

Lehmät laskettiin takaisin laitumelle. Isä sitoi vihdat ja vei sen saunaan hautumaan. Savusaunamme lämmitys oli aloitettu jo keskipäivällä. Iltapäivällä olimme hakeneet juhannuskoivut, jotka isä laittoi kivirappujen kahden puolen. Olisivatkohan nämä luonnonkivistä tehdyt raput olleet Ruotialan Kustaan veistämät. Rappusten päihin äiti oli istuttanut aiemmin keväällä orvokit, jotka nyt kauniisti kukkivat.

Oli aika lähetä saunaan. Siellä tuoksui hautunut vihta ja savusaunan aromit. Istuimme lauteilla ja isä heitti löylyä. Äiti meni ensin alas peseytymään. Saunavedet olivat valmiina. Sitten oli meidän lasten vuoro isän vielä vihtoessa itseään. Pesuvadissa pestiin pää ja viimeksi kaadettiin vettä kuupalla huutelemiseksi. Jos silmissä vielä kirveli saippua, imi äiti sen pois. Se olikin viimeinen juhannus, kun meillä oli savusauna. Syksyllä siitä tehtiin uloslämpiävä, mutta seinissä säilyi noen patina ja tuoksu.

Kotona sisällä tuoksuivat sireenit ja juhannusruusut maljakossa. Niitä kasvoi talomme päädyssä hevoshaan vieressä. En muista tarkalleen, mitä söimme, mutta ainakin lopuksi oli uunimaitoa, joka hillon kanssa maistui hyvälle.

Iltaruuan jälkeen isä ja äiti ottivat polkupyörät keskimmäisestä aitasta. Minä ja siskoni istuimme tarkalla ja alle vuoden ikäinen velipoika laitettiin istumaan äidin pyörän edessä olevaan istuimeen. Äidin pyörässä oli takana verkko, etteivät jalat olisi osuneet pinnoihin. Ennen lähtöä vietiin leipäpala ja sokeria  Virpille ja Hurmalle hevoshakaan. Ne tulivat portille ja kiviaidan päältä tai portin raosta me yletyimme niitä silittämään.

Lähdimme kohti Laukeelaa ja sieltä silloista tietä pitkin kohti Huhtia. Mummomme oli juuri muuttanut Hakolahdesta Lintusuolle, jonne tie erkani Paavolan mäestä alatienä. Matkalla tuli vastaan muutama auto, jonka etupuskuri oli koristeltu koivun oksilla. Vastaan tuli myös moottoripyöräilijöitä nahkakypärissään.

Mummolassa aikuiset joivat kahvia ja me lapset saimme mehua ja pullaa. Peti tehtiin meille lattialle. Kävimme siskon kanssa nukkumaan. Aikuisten puheet kuuluivat oven takaa.

Höyryjunan ääni kuului Puutteenperän ja yhteislaitumen yli. Sisko nukahti ensimmäisenä,  peukalo suussa, kuten hänellä oli tapana. Valoisan kesäyön hämy täytti huoneen ja nukahdin.

Sellaista oli juhannuksena viisikymmenluvun lopulla. Joskus mietin, mitä omat lapset mahtavat muutaman vuosikymmenen päästä muistaa omista lapsuutensa juhannuksista. Nuoret elävät tässä ja nyt, mutta keski-iässä aletaan vähitellen keriä muistoja. Sanotaan, että aika kultaa muistot. Niin se saa tehdäkin. Juhannuksena palataan perinteisiin. Sieltä haetaan jotakin tuttua ja turvallista, joka halutaan uudestaan kokea ja siirtää lapsille ja lapsenlapsille. Hyvää juhannusta!

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
15.6.2012
Urjalan kulmilta
Kyläkierrokset alkoivat

Kirjoitan normaalisti tämän perjantaisen palstan jutun torstaina. Tällä kertaa kirjoitin tämän kuitenkin jo maanantaina, koska tiistaista torstaihin oli matkalla isäni kotiseudulla Karjalan Kannaksella Kuolemajärvellä. Paluu matkalta ajoittui niin myöhään etten olisi ehtinyt kirjoittaa ennen lehden painoon menoa.

Matkan tarkoitus on näin alkukesästä aina sama. Käymme laittamassa kuntoon kivijalkaan asti puretun kirkon raunioilla olevan kirkon ja hautausmaan muistomerkin sekä sankarihaudan kukkaistutukset. Samalla matkalle istutamme kesän kukat myös Mikael Agricolan kuolinpaikan muistomerkille.

Kun kirkkomaan kaksi muistomerkkiä on saatu kukkaistutuksin koristeltua, on tapanamme ollut hiljentyä hetkeksi. Joku on saattanut puhua muutaman sanan ja lopuksi on laulettu Suvivirsi. Hetki on herkkä ja vaikuttava.

Tällä viikolla täällä Urjalassa alkoivat järjestetyt kotiseuturetket. Kunnan kulttuuritoimi järjesti keskiviikkona ensimmäisen kyläkierroksen, joka suuntautui Annulaan, Perholle, Kokolle ja Välkkilään. Olisin lähtenyt mukaan ellei olisi ollut matkaa Karjalaan.

Meistä urjalalaisista ei kovin moni ole tutustunut kaikkiin Urjalan kyliin. Luulenpa, että ensimmäisen kyläkierroksen kyliin on harva kirkonkyläläinen tai kauempana asunut tutustunut. Ei ole ollut luontaisesti asiaa.

Annulasta tulee ensimmäisenä mieleen linkkitorni. Se välittää televisiokuvaa kuten TammelanTorajärven mastokin. Annulassa toimi koulu vuosina 1925-1964. Kylässä oli paljon asutusta, mutta vuosikymmenten kuluessa väkimäärä on vähentynyt. Osa entisistä asumuksista on edelleen pystyssä ja vapaa-ajan asuntoina. Paljon on myös kivijalkoja.

Perholla on edelleen rukoushuone, joka pystytettiin lahjoitusvaroin. Viime sunnuntaina kesän ensimmäisen rippikoululeirin päätös oli Perhon rukoushuoneella. Kylässä kuten Annulassakin on ollut oma kauppa, mutta ei koulua. Kylä rajoittuu entiseen Kalvolan pitäjään.

Perholta pääsee Välkkilään oikotietä suon poikki. Välkkilässä oli koulu vuosina 1897-1968. Kylään liittyy myös Hakolahti, jossa oli Urjalassa viimeksi perustettu koulu vuosina 1949-1998. Tässä kylässä on toinen Urjalan Jehovan todistajien valtakunnansaleista. Välkkilän koulua on ylläpitänyt ja kunnostanut kokoontumistilana Välkkilän nuorisoseura.

Kokko on entisiä Urjalan peruskyliä, mutta osa vanhasta Kokosta ja niin sanottu uusi Kokko eli Saviniemi liittyivät aikanaan Koijärven kuntaan. Kun Koijärvi lakkasi olemasta 1969 liittyi osa kokkolaisista takaisin Urjalaan.

Kokon entisellä koululla toimii nykyisin Urjalan Keinukaluste. Urjalalainen keinutuoli on toinen Suomen päämalleista. Toinen on nakkilalainen malli. Keinukaluste on tuotekehittelyllä luonut myös uudenlaisia keinuja. Tunnettu kokkolainen yritys on Urjalan sementtivalimo ja myös Atomilines.

Mainittakoon, että aikanaan kokkolaiset kisailivat koulun saamisesta Urjalankylän kanssa. Kumpikin kylä kampitti vuoroon toisensa hankkeita.

Paljon mielenkiintoista löytyy Urjalan kylistä. Osa kylien menneisyydestä on tallentunut historian lehdille tai muuten kirjallisesti muistiin. Paljon on varmaan myös sellaista tietoa, joka olisi säilyttämisen arvoista, mutta niitä ei ole saatu tallennettua.

Toivottavasti kyläkierros onnistui. Lisää on tulossa myöhemmin. Jokaisella kylällä ja kulmakunnalla on omat mielenkiintoiset tarinat ja tarinoiden kertojat. Jos ei opastetuille kierroksille pääse, voi kiertää omatoimisesti autolla tai muulla menopelillä. Opastetulta kierrokselta saa enemmän irti.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.6.2012
Urjalan kulmilta
Ryhtyisitkö ehdokkaaksi?

Oletko ajatellut ryhtyä kunnallisvaaliehdokkaaksi?  Jos et, niin harkitse vielä uudelleen. Seuraava nelivuotinen valtuustokausi on monen kunnan osalta yksi tärkeimmistä. Lokakuussa valittavilla valtuutetuilla on todella paljon valtaa. Joillekin kunnille valtuustokausi on viimeinen.

Suurimman osan ehdokkaista asettavat puolueet. Niiden edustajat ovat olleet jo liikkeellä ja kyselleet ehdokkaita. Osa nykyisistä valtuutetuista on ilmoittanut tavoittelevansa jatkokautta, osa on ilmoittanut luopumisesta ja osa panttaa joko aidosti tai vaaliasetelman nähdäkseen jatkopäätöstään. Joskus kovin kilpa käydään ehdokasjoukon sisä- eikä ulkopuolella.

Mielestäni Urjalassa päättäjiksi tarvitaan sekä kokeneita ja koeteltuja että myös uusia ja rohkeita näkemyksiä omaavia itsenäisen kunnan kehittäjiä. Tärkeää on alueellinen kattavuus ja yhtä tärkeää on, että eri ikäryhmät olisivat edustettuina. Nykyisestä valtuustosta nuorten ääni on puuttunut.

Valtuutetulla ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä erikoisominaisuuksia. Pitää olla halua vaikuttaa. Jos haluaa vaikuttaa, on perehdyttävä asioihin monelta kantilta. Usein annetaan liian paljon valmiita ratkaisuja, joiden taustalla on pyrkimyksiä, joita kokematon päätöksentekijä ei heti huomaa, eikä osaa havaita. Jotkut valmistelijat ja poliitikot vievät omaa kantaansa eteenpäin käsitekikkailulla. Tällöin koulusta voi tulla vaikkapa osaamiskeskus.

Nykyisetkin valtuustot pääsevät vielä lausumaan käsityksensä hallituksen kuntahankkeesta. Kantaa kysytään syksyllä. Uusien valtuustojen on päätettävä kunnan itsenäisyydestä tai liitoksesta viimeistään aprillipäivään  mennessä vuonna 2014. Jos päätös ei tyydytä valtiota, se voi asettaa oman selvitysmiehen. Uusi kuntajako olisi todellisuutta 2017

Tämän kuun loppuun mennessä hallitus määrittelee kunnille asetettavat kriteerit. Tämänviikkoisessa periaatepäätöksessä niitä ei sanottu vielä suoraan, mutta rivien välistä ja aikaisemman valmistelun pohjalta voi todeta, mitä ne pitävät sisällään. Niissä määritellään aluekoko, asukasmäärä, työssäkäyntialueperusta, yhdyskuntarakenteen keskittämistarpeet, kyky selvitä palveluiden järjestymisvastuusta ja kunnan omasta palvelutuotannosta sekä uudistettavista terveys- ja sosiaalipalveluista.

Vahvan peruskunnan talouslukuina käytetään vuosikatetta, lainamäärää, kertynyttä alijäämää ja verotuloprosenttia. On ilmeistä, että samalla määritellään kunnan yleinen tehtävä ja erityistehtävät. Viimeksi näihin tehtäviin päätettiin lisätä erikoissairaanhoito purkamalla sairaanhoitoiirit ns miljoonapiirejä eli yliopistollisia keskussairaaloita lukuun ottamatta. Edellä mainitut asiat sisältävä rakennelaki aiotaan saada voimaan ensi vuoden vapuksi.

Hallitus voi viedä hankkeensa läpi käyttämällä lasten kasvatuksesta tuttuja keinoja: lahjonta, kiristys ja uhkailu. Todennäköistä on, että pieniin käytetään enemmän keppiä kuin porkkanaa. Vahvoille kaupunkiseutujen ympäryskunnille hallitus ei voine mitään.

Luin valtiovarainministeriön sivuilta kuntien antamia lausuntoja. Niissä korostettiin selkeästi vapaaehtoisuutta, vieroksuttiin pakottamista ja kiirettä.  Ne kunnat, jotka olivat saamassa lisää asukkaita, pääsääntöisesti kannattivat, muut vastustivat. Silti, elokuussa Urjalassa vieraileva, kuntaministeri totesi valtaosan lausunnonantajista kannattaneen hallituksen kaavailuja. Tuttu tilanne monesta muustakin tilanteesta. Laki ja suunnitelma on niin kuin se luetaan.

Tämmöisten asioiden ja aikataulujen kanssa vähän vanha ja etenkin tuleva valtuusto määrittelee tulevaisuuttamme. Valtuustoihin tarvitaan paikkakuntien parhaat kyvyt. Harkitse siis myöntävää vastausta, jos sinua kysytään ehdokkaaksi.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
1.6.2012
Urjalan kulmilta
Luokkakokouksessa

Eilen tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun 38 uutta ylioppilasta painoi valkolakin päähänsä Urjalan Yhteiskoulussa. Meistä 24 kokoontui viikko sitten muistelemaan tapahtumaa ja kouluaikoja. Kokoontumisia on ollut aiemminkin noin kymmenen vuoden välein ja joskus siinä välilläkin.

Me kuuluimme 40 vuotta sitten kahteen luokkaan, koska lukiossa oli linjajako eli oli matematiikkalinja ja kielilinja.  Molemmat luokat kuuluivat viimeiseen ikäluokkaan joka luki pitkänä kielenä saksaa. Meistä seuraavat saivat valita englannin ja saksan välillä. Valinta tehtiin oppikoulun toisella luokalla. Kielilinjalla luettiin silloin vielä latinaakin.

Oppikouluun pyrittiin ja vuonna 1964 aloitti kahdella luokalla kummallakin 40 oppilasta. Kahdeksan vuoden aikana osa päätti koulunsa keskikouluun eli viiden vuoden jälkeen. Jotkut saivat koulusta tarpeekseen jo aieminkin. Silloin koulussa sai nelosiakin ja joutui suorittamaan ehtoja. Jos todistukseen tuli kolme nelosta oli edessä luokan kertaus.

Ylioppilasluokillamme oli jo aiemmin koulunsa aloittaneita, jotka olivat kerranneet jonkun luokan, mutta abivuosi yhdisti porukkaa niin, että yhteyttä on pidetty, vaikka tiet ovat johtaneet eri puolille Suomea.

Anssi Kela lauloi laulussaan, että meistä tuli… Pojista monet suuntautuivat insinöörin tehtäviin. Tytöistä monet päätyivät hoitoaloille, mutta myös ristiin tehtiin ammattivalintoja. Kaupallisilla ja hallinnon aloilla työskentelee muutamia. Niinpä monet sukkuloivat työtehtävissä ympäri maailmaa. Jokunen yrittäjä ja opettajakin joukkoon mahtuu. Pari kaveria oli peltotöissä, eikä päässyt tapaamiseemme. Muutama joukostamme on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Urjalaan joukostamme jäi neljäsosa. Heidät oli helppo tunnistaa. Joistakin en olut nähnyt pitkään aikaan, mutta kyllä kaikki pystyi tunnistamaan, vaikka elämä on jättänyt jälkensä meihin kaikkiin.  Vähitellen kaikista alkoi paljastua tuttuja luonteenpiirteitä. Ilmeisesti jokainen solahtaa jotenkin siihen rooliin tai muottiin, jossa oli kouluaikanakin. On huuliveikot ja hiljaisemmat.

Tietenkin tapaamisessa muisteltiin myös opettajia ja ihmeteltiin, miten nuoria heidän on täytynyt olla silloin, kun me olimme koulussa. Luokanvalvojinamme olivat Marjatta Heinonen ja Terttu Tähtinen. Heidän lisäkseen moni muu vaikuttaa edelleen täällä Urjalassa ja muuallakin. Lämpimin ajatuksin muisteltiin kaikkia opettajiamme, joilla monilla lempinimiä. Joitakin kutsuttiin sukunimellä ja joitakin etunimellä.

Kuten tuli todettua oli meillä pitkä saksa. Kevään viimeisellä tunnilla ”suolattiin”. Silloin saksan opettajamme Jukka Pulkki toi luokkaan levysoittimen ja joka vuosi saman levyn. Se oli Freddy Quinnin Die Gitarre und das Meer. Sanat kirjoitettiin taululle ja siltä vihkoihimme ja sitten laulettiin. Tietenkin Määttäsen Jorma oli hommannut levyn myös tähän meidän tapaamiseemme.

Olen koonnut muutaman vuoden ajan koulumuistoja.fi-sivustoa. Siellä on tämän juhlavuotemme kunniaksi ylioppilaskuvamme ja muutamia luokkakuvia. Malinin Sakari otti tapaamisessamme paljon kuvia. Ehkä laitan jonkun niistä sinne. Samalla toivon, että Urjalassa koulua käyneet lähettäisivät omista kouluajoistaan tarinoita ja kertomuksia sekä valokuvia. Lisään näin saatuja aineistoja pikkuhiljaa sivustolle. Muisteleminen on ihan terveellistä meille kaikille, olemme sitten aikanaan käyneet mitä tahansa koulua. Onnea tämän vuoden ylioppilaille ja ammattiin valmistuville!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_________________________________________________________________________

Forssan Lehti
25.5.2012
Urjalan kulmilta
Kesämökin voi myös vuokrata

Lomakauden lähestyessä moniin iskee mökkikuume. Tekee mieli maalle, puhtaan järven rantaan hyvin varustettuun mökkiin. Urjala on hyvä mökkipitäjä. Täällä on paljon erikokoisia järviä ja lampia. Järvien rannat alkavat olla melko tarkkaan rakennettuja, joten rantatonttien hinnat ovat aika korkeita.

Rantapaikkojen lisäksi Urjalassa on paljon niin sanottuja kuivan maan mökkejä. Useimmat niistä ovat aikanaan olleet vakituisia asuntoja, mutta ovat tyhjilleen jäätyään jääneet joko perikunnan yhteiseksi tai jonkun jäsenen lunastamaksi kesäpaikaksi. Osaan näistä taloista on tullut myös aivan uusia kesänviettäjiä.

Vaikka mökkikuume on kovimmillaan näin kesän kynnyksellä, on todettava, että täällä meilläkin yhä useammin mökki hankitaan ympärivuotiseen käyttöön. Joskus saattaa käydä  niin, että lomapaikasta halutaan myös vakituinen asunto. Kaikkialla ei kesämökin muuttaminen vakituiseksi asunnoksi onnistu. Mökkien varustetason kohotessa ei näille muutoshaluille pitäisi asettaa turhia esteitä.

Kun mökkitontti ei varsinkaan järven rannalta irtoa kovin halvalla ja kun rakentaminen vielä maksaa toisen mokoman, on luonnollista, että vaihtoehdoksi tulee vuokraus. Mainittakoon, että tällä hetkellä kalleimmista myynnissä olevista mökeistä pyydetään noin 350 000 euroa.

Selasin Urjalan kunnan matkailusivujen kautta paikallista vuokrattavien mökkien tarjontaa.  Matkailusivuilla on lueteltu kymmenkunta mökkiä vuokraavaa tahoa. Osalla vuokramökkiä tarjoavista on omat kotisivut, joilla mökkejä esitellään. Osa on valinnut jonkin mökkien välitysorganisaation, joiden kautta mökkejä voi varata.

Mökkejä on eri puolilla Urjalaa. Uusimpia kohteita on Kokkojärven rannalla, mutta myös Kokkijärvellä, Valajärvellä, Pynnänjärvellä sekä esimerkiksi Kuulammilla. Joku mökki taitaa olla joen rannalla ja joku aivan peltojen ja metsän keskellä.

Varaussivujen avulla saa hyvän käsityksen mökkien tiloista, varusteista ja mukavuuksista. Näyttää siltä, että varustetason pitää vuokramökeissä olla aika korkea, jotta ne kelpaavat vuokralaisille.

Useimmat mökit vuokrataan viikoksi perjantaista perjantaihin. Joitakin saa myös lyhyemmäksi ajaksi eli vaikkapa viikonlopuksi. Hinnat vaihtelevat muutamasta satasesta yli tuhannen euron. Sesonkihinnat ovat voimassa kesän huippukohtana juhannuksena. Varaaja näkee useimmilta sivuilta vapaana olevat päivät ja viikot.

Sanotaan, että kesäsesonki on noin kahdeksan viikkoa. Suomessahan koulujen loma-aika on kysytyintä aikaa. Jos muuna aikana mökkejä ei saada vuokratuksi, ei vuokraaminen ole yrittäjälle kannattavaa bisnestä. Onneksi vähitellen lomaa osataan viettää myös muina vuodenaikoina kun kesällä. Tällöinkin sesonkiaikoja ovat joulun tienoo ja talvilomaviikot.

Osa lomanviettäjistä ei halua olla pitkään samassa paikassa. Heistä on mielenkiintoista vaihtaa maisemaa. Tällöin vuokramökki on heille hyvä vaihtoehto. Eri kesinä voi olla vaikkapa välillä idässä, pohjoisessa, keskemmällä Suomea tai vaikkapa meren rannalla. Liikkuvimmat ovat valinneet vaihtoehdon, jossa mökki on laitettu pyörille. Karavaanikansaa näkee teillä taas kesän koittaessa.

Ja onhan sitten heitäkin, jotka ovat sitä mieltä, että kesällä pitää telttailla ihan periaatteesta. Heitä palvelee leirintäalueverkosto, joskin niissäkin telttailijat ovat selvä vähemmistö. Toki kesän festareilla telttakyliä sentään vielä näkee. Urjalassa liikkuvia lomanviettäjiä palvelee kunnan omistama, mutta yrittäjävetoisesti hoidettu leirintäalue.

Toivottavasti alkava kesä on hyvä lomailukesä kaikille!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.5.2012
Urjalan kulmilta
Sähköinen tukihaku kiinnosti

Kaksi kolmesta urjalalaisesta viljelijästä käytti tänä vuonna sähköistä tukihakua. Luku on parhaan kolmanneksen joukossa Pirkanmaalla. Tästä vuodesta Urjalan viljelijöiden asioita on hoidettu Lempäälästä käsin. Ehkä välimatkan kasvu lisäsi sähköisten lomakkeiden käyttöä.

Urjalalaisista viljelijöistä 63,88 prosenttia lähetti lomakkeet omalta tietokoneeltaan Maaseutuviraston järjestelmään. Parhaimman tuloksen sai Lempäälä, jossa palvelua käytti 86,61 prosenttia.  Vähiten haku kiinnosti parkanolaisia, joista noin 29 prosenttia käytti nettilomakkeita.

Urjalassa järjestettiin muutamia koulutustilaisuuksia, joissa neuvottiin yksityiskohtaisesti EU:n ja suomalaisen maaseutuhallinnon vaatimien tukilomakkeiden täyttöä. Lomakkeiden määrä riippuu tilan tuotantosuunasta. Viljatilalla määrä on pienempi. Karjatiloilla lomakkeita on huomattavasti enemmän.

Maaseutuhallinnon Vipu-tietokantaan on talletettu viljelijöiden aiempina vuosina hallinnolle toimittavat lomakkeet koko EU-jäsenyyden ajalta. Sieltä voi siis tarkastella menneiden vuosien viljelytietoja. Sieltä löytyvät myöskin kunkin vuosittain saadut tuet tukimuodoittain. Lisäksi palvelussa on karttaosio, jossa peruslohkoja voi kätevästi jakaa kasvulohkoihin. Jos lomakkeita täytettäessä on ristiriitaisia tietoja, järjestelmä huomauttaa ja ohjaa lomakkeiden täyttäjää.

Tänä vuonna lomakkeet piti toimittaa joko kirjallisesti tai sähköisesti huhtikuun loppuun mennessä. Kylvöaloja voi tarkentaa vielä kesäkuun puoliväliin saakka. Tämä on ollut ihan tarpeellinen käytäntö, koska lomakkeita täytettäessä ei vielä tiedetä takuuvarmasti viljeltäviä kasveja.

Esimerkiksi tänä vuonna on ollut pulaa ohran siemenestä. Viime vuoden ohrasato osoittautui huonosti itäväksi. Kylvökelpoisesta oli pulaa heti alkuvuodesta alkaen ja siemenkauppiaat joutuivat myymään eioota. Viljelijöiden etujärjestö vaati jopa varmuusvarastojen avaamista tilanteen helpottamiseksi.

Kylvötyöt käynnistyivät heti toukokuulla Urjalassa. Viikonloppuun luvatut sateet saattavat keskeyttää töitä. Vielä ei tiedetä, milloin viimeiset kylvöt päästään tekemään. Kylvöjen jälkeen tiedetään, miten paljon eri viljalajeja on kylvetty. Kesän kasvukausi ratkaisee puolestaan sen, mitä on syksyllä puitavissa ja siiloihin laitettavissa.

Tilojen määrä vähenee edelleen Urjalassa. Tilojen keskikoko kasvaa. Tilakoon kasvattaminen vaatii tietenkin pääomia. Kun viljeltävänä on entistä enemmän pinta-alaa, tarvitaan myös tehokkaita koneita. Käytännössä isoillakin tiloilla isäntä tai isäntäpari vastaavat töiden tekemisestä. Tietenkin suomalaisen tapaan on käytössä naapuriapuakin. Tällöin voidaan eri työvaiheita tehdä yhdessä tai vuorotellen.

Maatalouden rakennemuutos näkyy Urjalassa ja muualla maaseudulla monin tavoin. Maaseutumaisema muuttuu vähitellen. Muutos näkyy myös rakennuskannassa.
Tuotantorakennukset ovat entistä suurempia. Suuremmat sika- ja karjayksiköt ovat myös haavoittuvia. Urjalassakin on kokemusta joillakin tiloilla sitkeistä ja pitkäaikaisista puhdistustoimenpiteistä.

Maatalous muokkaa maisemaa monella tavalla vuoden mittaan. Pian sänkipellot tai muokatut pellot muuttuvat vihreiksi oraspelloiksi. Tuleentumisen myötä tulee uusia värisävyjä. Puinnin jälkeen maisema taas muuttuu, kun syystöiden jälkeen valmistaudutaan talveen.  Yhä harvemmalla pellolla käyskentelee kesällä karjaa. Mielestäni hoidettu pelto on paljon kauniimpi kuin hoitamaton. Uskon, että viljelijä haluaa pitää peltonsa hyvässä kunnossa, sillä sato on aina maasta ja ilmoista kiinni. Toivotaan suotuisia viljelyilmoja! Hyvää juhlapäivää myös kaikille äideille!

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________
Forssan lehti
4.5.2012
Urjalan kulmilta
Riittääkö voittamisen nälkä?

Tänään kisat vihdoin alkavat ja parin viikon päästä tiedetään ketkä ovat uudet jääkiekon maailmamestarit. Ilmeisesti kisojen kunniaksi myös Urjalan ja lähiseutujen yhteinen junioriseura Etelä-Pirkanmaan kiekko pitää kauden päättäjäiset ensi viikolla. Pelikausi päättyi jo kuukausi takaperin.

Urjalalaisessa jääkiekossa päättynyt kausi oli jonkinlainen välivuosi.  Urjalan Sisukiekon edustusjoukkue menetti paljon avainpelaajia ja kausi ei mennyt aivan odotusten mukaisesti. Myös osa juniorijoukkueesta joutui lopettamaan kesken kauden. Nuoremmissa ikäluokissa on kuitenkin ollut innokkaita  harrastajia, joten tulevaisuus näyttä sieltä katsoen valoisalta.

Tosin pienellä paikkakunnalla ikäluokkien pieni koko asettaa omat rajoituksensa. Siksi aikanaan päädytin perustamaan Epik eli Etelä-Pirkanmaan kiekko, johon tuli pelaajia paitsi Urjalasta myös Toijalasta, Viialasta, Kylmäkoskelta, Punkalaitumelta, Vesilahdesta ja myös Forssan puolelta. Muualta tulevien pelaajien määrä on kuitenkin vähentynyt. Saapa nähdä, mikä on seuran tulevaisuus. Toivotaan parasta.

MM-kiekossa harmittaa se, että televisioinnit ovat siirtyneet maksukanaville. Maksammehan toki Yleisradiollekin TV-luvasta televisiomaksua ja ensi vuodesta alkaen veroa. Maksukanavien omistajat ovat laskeneet niin, että otteluoikeuksista kannattaa maksaa. He ovat laskeneet, että ihmiset haluavat kisoja katsoa ja maksavat vaadittavat summat kanaville. Järjestäjätahot saavat luonnollisesti merkittävän tulon myymällä oikeudet kanaville.

Minulle kyllä riittää hyvä radioselostuskin. Esimerkiksi viime vuonna kuuntelin ensimmäisen erän Suomen ja Ruotsin välisestä loppuottelusta traktorin penkillä toukotöitä tehden.  Kylvöä tehdessä oli muuta puuhaa niin paljon, ettei ehtinyt turhaan jännittämään. Pari viimeistä erää tuli seurattua sitten televisiosta. Hyvinhän siinä viime vuonna kävikin.

Suomi yrittää tunnetusti murtaa kotikisojen taikaa siitä, ettei järjestävä maa voita. Kun niin viimeksi kävi oli olemassa vielä Neuvostoliitto. Tällä kertaa järjestäviä maita on kaksi, sillä osa peleistä on Ruotsissa.

Joskus on ajatellut, että voisi mennä seuramaan maailmanmestaruuskisoja paikan päälle. Urjalastahan on muutamia käynyt kisoissa eri puolilla maailmaa. Heillä on ollut mukana Urjalan Sisukiekon oranssi lippukin, joka on näkynyt muutamaan kertaan telkkarissa.

Kun kotikisojen lippujen hinnat julkistettiin, oli helppo tehdä päätös. Hinnat olivat niin korkeita, ettei moiseen ole varaa. Osa Suomen otteluiden lipuista on myymättä. Ilmeisesti myös moniin muihin alkusarjojen Suomessa pelattaviin otteluihin saa helposti lippuja. Tuskin kisaturisteja jokaisesta pelaavasta maasta niin paljon tulee, että kaikkia alkusarjan liput menevät kaupaksi.

Järjestäjien tarkoituksena on ollut netota muutama miljoona kotikisoista. Näillä varoilla pyöritetään jääkiekkotoimintaa. Urjalan jäähalli sai pienen avustuksen perustamisvaiheessa Jääkiekkoliitolta silloin pidettyjen kisojen tuotosta.       

Ilmeisesti kuitenkin perhe on niin tiukkana, että katselukortti on hankittava, jotta kisoja voidaan katoa. Kerran kävi niin, että sellaisesta kortista ei meinannut määräajan jälkeen päästä millään eroon. Sopimusteksteissä on pientä pränttiä ja puhelinmyyjä ei niitä ehtoja meinaa millään tunnustaa olevankaan, vaan sanoo, että sen voi sitten heti irtisanoa.

Toivotaan, että Suomen miehet pärjäävät. Pääosalla pelaajista on kokemusta voittamisesta. Voittamisen nälkää on varmaan muillakin joukkueilla. En yleensä onnistu veikkauksessa, mutta taidan laittaa varmoiksi perinteiset jääkiekkomaat. Neljän joukosta mestarit tällä kertaa leivotaan.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

______________________________________________________________

Forssan Lehti
27.4.2012
Urjalan kulmilta
Vaputtaa

”Muista sitten tehdä simaa!”  Tämä lause on tuttu meidän perheessä. Vaikka osa lapsista asuu jo omissa oloissaan, kaivataan silti äidin tekemää simaa. Kaksi ämpärillistä näkyy olevan tulossa. Pullotusvaiheessa mukaan laitetaan rusinoita, jotka käymisen aikana pullistuvat  ja nousevat pintaan osoittamaan, että juoma on valmista juotavaksi.

Vappuna saadaan myös munkkeja. Meillä ne ovat pyöreitä. Suomalaisessa rypsiöljyssä niitä paistetaan. Ennen syömistä pyöräytetään pussissa, jossa on hienosokeria. Hyvää ja rasvaista.
Tuosta sokerista tulikin mieleen eräs Urjalankylään liittyvä juttu. Muuan kyläläinen myi tiettävästi munkkeja ja oli käymässä kaupassa. Kun hän oli palaamassa kotiin huusi joku lapsijoukosta, että kaikki munkit on ja naalittu. Sana tarkoitti sitä, että lapset olivat nuolleet sokerin munkkien pinnalta.

Joillakin vappuun kuuluvat tippaleivät, mutta meidän perheemme vappuun ne eivät ole kuuluneet. Joskus olen niitä maistanut, mutta munkit ovat tuutuja jo lapsuuskodista asti kuten simakin.

Ilmapallot kuuluvat vappuun. Pussillinen tai pari niitä on aina ostettu ja puhallettu niin, että pää meinaa tulla kipeäksi. Ilmapallon puhaltaminen on jännää puuhaa, kun täyty jännittää kuinka paljon ilmaa pallo vielä kestää. Joskus se räjähtää sananmukaisesti silmille.

Urjalassa on viime vuosina ollut joku torilla myymässä kaasutäytteisiä ilmapalloja. Niissä on monenlaisia muotoja ja kuvia. Saapa nähdä, mikä on tänä vuonna hittituote. Joskus jotkut järjestöt ovat myyneet vastaavia palloja varainhankintamielessä.

Kun vappu osuu tänä vuonna arkipäivälle, jääne juhlinta hieman hillitymmäksi, koska vapun jälkeen on työpäivä. Tosin vapunkin suhteen taitaa päteä, että aatto on varsinainen hulinapäivä, jolloin suomalaiset ovat karnevaalitunnelmissa. Urjalassa ei tiettävästi ole tänä vuonna mitään erityisiä vapputapahtumia.

Kaupungeissa onkin vapun juhlinnan pääpainoa. Yliopistokaupungeissa juhlivat ylioppilaat. Uudet teekkarit saavat kasteensa ja patasaita lakitetaan. Ravintolat täyttyvät. Varsinaisena vappuna harrastetaan piknikkejä ja sillilounaita juomisen ja juhlimisen vaivojen lievittämiseksi.

Vapun toinen ulottuvuus näkyy sekin paremmin isommissa kaupungeissa, joissa työväenjärjestöt järjestävät kulkueita ja vappujuhlia. Olisi mielenkiintoista tietää, koska Urjalassa on viimeksi ollut työväen vappukulkue. Luulenpa, että pitää mennä aina viisikymmenluvulle tai varhempaan aikaan.

Urjalan työväenliikkeen historiaa ei liene kovin paljon tutkittu. Joitakin erityistapahtumia on selvitetty esimerkiksi kansalaissotaan liittyen. Viimeisin tutkimus on parin vuoden takaa Sami Suodenjoen väitöskirja ”Kuriton suutari ja kiistämisen rajat, Työväenliikkeen läpimurto hämäläisessä työyhteisössä 1899-1909”.  Kirja käsittelee suutari Vihtori Lindholmin osuutta urjalalaisessa työväenliikkeessä.

Urjalassa jotkut saattavat viettää vappua työn merkeissä. Sekin sopii, sillä ainakin maanviljelijät virittävät koneitaan lähteäkseen toukotöihin. Vappu taitaa muuten olla ainoa sellainen vapaapäivä, joka ei ole kirkollinen juhlapäivä.  Kalenterissa päivä on suomalaisen työn päivä. Luonnollisesti se on myös liputuspäivä.

Koulussa vapun aattoon kuuluu jonkinlainen vapun viettäminen. Tällä kertaa olemme valmistautuneet siten, että luokat ovat tehneet omat ehdotuksensa. Jokaisen ehdotuksesta toteutetaan jotakin. Vapussa on paljon erilaisia juhlan aineksia. Siksi sen juhlintakin on niin moniväristä ja kirjavaa. Jokainen voi toteuttaa oman vappunsa haluamallaan tavalla. Iloista vappua kaikille!

Seppo Pirhonen
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi


________________________________________

Forssan Lehti
20.4.2012
Urjalan kulmilta
Pappilaa kaupataan

Luin lehdestä, että Urjalan seurakunta aikoo myydä Huhdin pappilan.  Urjalan kirkkoherran vanha pappila Honkolasta myytiin jo 1960-luvulla, kun 1963 valmistui nykyinen kirkkoherranvirasto, jossa oli myös asunto alkuaikoina. Seurakunta haluaa päästä eroon vähän käytössä olevista rakennuksista. Säästöihin pyritään käyttökustannuksia vähentämällä ja myyntituloilla paikataan kassaa.

Uutinen myynnistä herätti muutamia muistoja, jotka liittyvät Huhdin pappilaan.  Nykyinen Huhdin pappilana tunnettu rakennus pystytettiin 1890-luvulla. Sen paikalta purettiin vanha pappilarakennus. Se myytiin 700 markalla ja pystytettiin lähelle pappilaa ja tunnettiin aikanaan Rauhanmajan nimellä. Nykyisin sen paikalla on kunnan vuokratalo.

Rakennustarvikkeet saatiin Sipilän tilan metsästä  ja rakennusvelvollisilta kannettiin 6000 markkaa.  Pappilaan tuli seitsemän huonetta ja lisäksi keittiö ja eteinen. Vuonna 1898 valmistui väentupa ja 1904 kivinen navetta- ja tallirakennus.

Kappalaisen virkatalossa oli myös maata. Vuonna 1941 pika-asutussuunnitelman mukaan peltoa oli 73 ha, viljelykelpoista maata 25 ha ja muuta maata 37 hehtaaria. Nämä maat lunastettiin asutustoimintaa varteen lukuun ottamatta kolmen hehtaarin suuruista aluetta, joka varattiin varasto- ja liiketarkoituksiin. Tietenkin pappila puutarhoineen ja perunamaineen jäi seurakunnalle. Sipilän maille nousi aikanaan myös Urjalan Yhteiskoulu ja monia rintamamiestontteja.

Muistelisin, että Huhdin pappilan viimeinen vakituinen asukas oli pastori Antti Mikkola. Hänen puolisostoaan maisteri Saara Mikkolasta tuli myöhemmin kansanedustaja, kun he asuivat Hämeenlinnassa. Saara piti minulle ja ikäluokalleni oppikouluun pyrkimiskokeet.

Kävin rippikoulun yhden hiihtoloman aikana Huhdin pappilassa. Myöhemmin seurakuntanuorissa paikka tuli myös tutuksi. Siellä toimi seurakunnan nuorisotoimisto ja siellä pidettiin erilaisia nuorten vapaamuotoisia tilaisuuksia. Vanhalla kirjoituskoneella kirjoitettiin ainakin Kettusen Heikin ja tosienkin Hessun ihmeellisiä seikkailuja.

Väentuvassa oli ainakin kerran paperinkeräyksen varasto. Me silloisen seurakunnan nuorisoparlamentin jäsenet keräsimme rahaa vanhan aitan siirtämiseksi Linnanvuoreen Sokeelammille seurakunnan leirikeskuksen aikaansaamiseksi. Hanke varmaan vauhditti leirikeskuksen rakentamista. Myöhemmin sekin myytiin ja uusi keskus  Linnavuori nousi Nuutajärven rannalle Menosten Väkkäränkulmalle.

Huhdin pappilaa on kunnostettu myöhemmin ja se on toiminut erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana. Myös perhejuhlia ja hautajaisia siellä on pidetty. Se on ollut myös seurakuntavaalien äänestyspaikkana.

Tätä kirjoitusta varten selaisin vanhoja lehtileikkeitä. Niistä kävi ilmi, että entisessä Honkolan pappilassa toimi aikanaan nuorisoparlamentin ideoimana ja toteuttamana disko. Pappilan omisti silloin jo Honkolan kartano. Olimme pyytäneet tilaa seurakunnalta omatoimidiskoa varten sen talon alakerrasta, jossa nykyisin toimii Rodeo. Asiaa puitiin aina piispantarkastusta myöden. Tilaa ei saatu ja niinpä omatoimisesti hankittiin tila Honkolasta. Kovin pitkää aikaa ei toimintaa ehditty pyörittää, kun vetovastuussa olleet nuoret lähtivät opiskelemaan muille paikkakunnille.

Saapa nähdä, miten käy Huhdin pappilalle. Löytyykö sille ostaja ja tuleeko siitä asunto vai tuleeko siihen jotakin muuta toimintaa. Aika näyttää. Joka tapauksessa kyseessä on hieno miljöö ja kaunis rakennus. Kokemuksesta tiedämme, ettei vanhojen rakennusten ylläpito ole kuitenkaan halpaa.

Seppo Pirhonen
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi


________________________________________________________

Forssan Lehti
13.4.2012
Urjalan kulmilta
Multasormet kutiavat

Ilmojen lämmetessä paljastuu pihamaa talven jäljiltä. Maapläntin näkeminen saa puutarhaihmisten suonissa veren virtaamaan reippaammalla sykkeellä. Esiin  kaivetaan niin puutarhakirjat kuin -lehdetkin. Huhti- ja toukokuussa on paljon myös puutarhanäyttelyitä ja tapahtumia.

Urjalassa on paljon hienoja pihapiirejä, jotka eivät ole syntyneet itsestään. Ne ovat vaatineet vuosien työn ja uurastuksen. Varsinkin puutarhan ja pihan puut vaativat paljon kasvuaikaa. Paljon ovat saaneet multaa kärrätä ja maata kääntää, jotta istutukset puhkeavat kukkaloiston kesän aikaan. On tarvittu myös perkaamista, rajaamista, lannoitusta ja kastelua.

Näin keväällä puutarhapalstoilla tarvitaan myös hallalta suojaamista. Siinä suhteessa nykyaika on tuonut tehokkaita suojauskeinoja erilaisine harsokankaineen. Urjalassa on aina puhuttu hätäperunasta, kun on tarkoitettu keväällä istutettavaa varhaisperunaa. Joillakin perunat on jo valkattu idätettäviksi, jotta lähtevät nopeasti maan lämmettyä kasvamaan. Tavoite on juhannukseksi saada uutta perunaa pöytään, sillä eihän juhannus ole mitään ilman uutta perunaa. No toriltahan sitä kyllä silloin saa. Jo ennen urjalalaista varhaisperunaa kauppoihin tulevat ulkomaiset uudet perunat. Eivät maistu vastanostetun toreilta.

Kerran pääsimme kylvämään uutta perunaa jo vapun tienoilla. Tuli kuitenkin kylmä kevät, joten kesäkuussa kylvetty peruna ehti miltei samaan aikaan nostokuntoon kuin varhaisperunakin. Muutamaan vuoteen emme ole viljelleet perunaa lainkaan. Urjalalaisilta tuottajilta sitä saa tai sitten kaupasta.

Kun rakentaa uuden talon neitseelliseen ympäristöön, ovat rahat usein sen verran vähissä, ettei ole varaa hankkia kunnollista piha- ja puutarhasuunnitelmaa. Joskus sen teettämisellä voi välttyä monelta murheelta myöhemmin. Kun ajoväylät ja muu liikkuminen vaati oman tilansa tarvitaan etukäteissuunnittelua. Lasten leikki vaati oman tilansa ja pihalla tehtävät toiminnot grillauksineen omat alueensa. Tietenkin tontin koko ja maaperä asettavat omat rajansa. Kaikkea ei pysty toteuttamaan kerralla, mutta vähitellen rakentuu viihtyisä asumisympäristö.

Urjalassa ei ole varsinaisia puistoalueita kovinkaan paljon. Useimmat ovat julkisten rakennusten ympäristöjä, joissa kesäaikaan riittää ruohon leikkaamista. Teiden ja kevyen liikenteen väylien varret vaativat myös hoitoa. Mielestäni Lehmussuon risteyksen eritasoliittymä kaipaisi tieviranomaisilta kesäaikaan vähän parempaa hoitoa. Osa alueesta näyttää olevan koko kesän oman onnensa nojassa. Risteys on kuitenkin paikka, josta valtatieltä poikkeava saa ensivaikutelman paikkakunnasta. Kunta on huolehtinut viime vuosina valatien muiden risteysten kukkaistutuksista.

Eräänlainen yhteinen puisto on myös hautausmaa, jonka ylläpidosta huolehtii Urjalan seurakunta. Viime vuonna ilmestyi monelle haudalla kehotuksia hoitamiseen. Ajan oloon ei haudoilla ole enää hoitajia tai he ovat muilla paikkakunnilla. Hoitosopimuksia tekee seurakunta. Tiettävästi myös 4H-järjestö hoitaa sopimuksella hautoja.

Kevät on hienoa aikaa. Päivät pitenevät ja illat ovat valoisia. Meillä vaan tahtoo olla aina semmosta kiirettä, että huomamme pian, että siinä kevät taas meni. Mukava on kuitenkin seurata miten kasvukausi käynnistyy. Muuttolinnut tulevat ja ovat jo aloittaneet keväiset konserttinsa. Lintuharrastajilla on edessä mielenkiintoiset ajat. Urjalankylässä on luontotorni, josta voi tarkkailla keväisiä muuttajia. Kurjen äänet ovat jo kuulunet ja sehän muistuttaa, että järvien jäille ei ole turvallista mennä.

Eipä muuta kuin hakemaan näyttelyistä ja puutarhamyymälöistä uusia ideoita. Myös neuvontajärjestöitä kannatta kysyä vinkkejä. Toivottavasti tämä kevät luo edellytykset hyvälle kasvulle niin pihoilla kuin puutarhoissakin. Ahkeruus palkitaan viimeistään syksyllä.

 

Seppo Pirhonen
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi

__________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.4.2012
Urjalan kulmilta
Pääsiäisen aikaan

Pääsiäisen seutu tarjoaa useimmille meistä neljä vapapäivää. Koulumaailmassa se jakaa yhdessä hiihtoloman kanssa lukukauden kolmeen selkeään osaan. Valoa kohden mennään, mikä piristää mahdollisen kevätväsymyksen keskellä.

Kun muistelen lapsuuden ajan pääsiäisiä, tulee mieleen, että silloin noudatettiin tietynlaista perinnettä, jossa oli jotakin äidin kodista täältä Urjalasta ja isän lapsuudenkodista Karjalasta. Paljon oli yhteistä perinnettä.

Pitkäperjantaina ei saanut tehdä mitään, eikä mennä kylään. Puhuttiin joskus naapurin lasten kesken, että kun joku oli mennyt naulaamaan pitkäperjantaina nauloja, niin ne olivat vääntyneet.  Ehkäpä hiljaisempi elo pitkäperjantaina sai sen tuntumaan pitkältä.

Joku ehdotti tällä viikolla radiossa, että pitkäperjantaista voisi tehdä hiljaisuuden päivän. Päivän jolloin ei katseltaisi televisiota, surffailtaisi netissä, eikä kuunneltaisi musiikkilaitteita. Oltaisiin kotona, eikä mentäisi mihinkään.

Mielestäni hiljaisuuden päivä on ihan hyvä idea. Joku samaisessa radiolähetyksessä mainitsikin, ettei tästä asiasta tarvitsisi säätää lailla. Päivä muuttuu, jos itse muutamme käytöstapojamme. Hiljaisuus voi olla puhuttelevaa. Silloin voi kuulla jopa itseään.

Jos pitkäperjantai on ollut surun ja mustan värin päivä, muuttuu värimaailma pääsiäispäivänä. Kirkossa väri vaihtuu valkoiseksi. Kodeissa esillä on vihreätä rairuohoa, keltaisia tipuja, värikkääksi maalattuja kananmunia ja sitäkin enemmän suklaamunia. Keltainen ja vihreä antavat pirteyttä.

Kananmunien ohella perinneruokaa on mämmi. Se jakaa ihmiset tasan tarkkaan kahteen leiriin. Toiset pitävät ja toiset eivät pidä. Meillä lapsuudenkodissani äiti teki muutaman kerran mämmiä oikein tuohituokkosiin. Sen muistan, että aikamoinen työ siitä oli. Itse pidän mämmistä. Nykyisin se ostetaan valmiina kaupasta. Omat lapset eivät juuri sitä syö.

Lapsuuskodin pääsiäisestä on jäänyt mieleen toinenkin ruoka, jota on tehty myös oman perheeni kodissa. Se on appelsiiniriisi.  Se on hyvää ja raikasta, oikein suussa sulavaa.

Keinu kuului lapsen pääsiäiseen. Joskus isä teki sellaisen latoon. Siinä oli pitkä keinulauta, johon mahtui useampikin keinuja. Tosinaan tehtiin yksin istuttava keinu. Keinuttiin niin kauan, että tuli paha olo. Pidettiin taukoa ja jatkettiin myöhemmin päivällä. Nykyisin tämä perinne taitaa olla jo unohdettu. Monen lapsiperheen pihalla on keinu ympäri vuoden. Koulun pihallakin se on miltei joka välitunti ahkerassa käytössä.

Kirkossa emme kovin usein käyneet. Sunnuntaisin radio oli auki ja sieltä kuunneltiin radiojumalanpalvelus. Sinä aikana ei tietenkään saanut riehua. Nykyisinkin radiosta näitä lähetyksiä tulee. Sen verran olen niitä kuunnellut, että joskus olen ihmetellyt joinakin juhlapyhinä kuultua musiikkia. Se on joskus sellaista, ilmeisesti minulle liian korkealentoista, että ei se ainakaan vie lähemmäksi keskeistä sanomaa, pikemminkin päinvastoin. Tosin joskus kuulee oikein hienoa ja vaikuttavaa hengellistä musiikkia. Virsissä on paljon kauniita sävellyksiä ja sanoja. Jos kirkkoväki laulaa voimallisesti, kuullostaa se hyvältä.

Urjalassa on ollut jo neljännesvuosisadan ajan ikoninäyttely seurakuntatalolla. Tällä kertaa näyttely on muistonäyttely, sillä ikoneita maalannut Johann Schneider kuoli viime vuonna. Näyttelyn avajaisten yhteydessä on pidetty Jeesuksen hautaamisen muistohetki.

Periaatteessa on niin, että ilman pääsiäistä ei olisi kristinuskoa. Jotenkin vain tämä juhla jää ainakin meillä luterilaisilla joulun varjoon. Joskin joulussakin on enemmän muuta aineista kuin kristillistä. Useille pääsiäisen sisältö ja merkitys on vieras.  Perinteiden vaaliminen on tärkeää, mutta joskus pitää tehdä tilaa uudellekin.  Pääsiäisessä on uuden alku. Iloista pääsiäistä!

Seppo Pirhonen
Seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

________________________________________________________
30.3.12 Tietä Pitkin pääsee
Teksti tulossa myöhemmin

__________________________________________________________
23.3.12 Mikä minusta isona tulee...
Teksti tulossa myöhemmin
_____________________________________________________________

16.3.12 Niin metsä vastaa Teksti tulossa myöhemmin

_______________________________________________________________

Forssan Lehti
9.3.2012
Urjalan kulmilta
Wilma tulee

Näin naistenpäivän jälkeen monet urjalalaiset pääsevät tutustumaan Wilmaan. Wilmasta on urjalalaisilla jo kokemusta, mutta nyt yhä useampi tulee siihen perehtymään. Kyse ei ole kenestäkään ihmisestä, vaan kotien ja koulujen välisestä yhteydenpito-järjestelmästä, jolle on annettu naisen nimi.

Urjalassa Wilma on ollut käytössä yläkoulussa eli Huhdin koulussa sekä Väinö Linnan lukiossa. Nyt järjestelmä otetaan käyttöön viidessä alakoulussa eli ensimmäisestä kuudenteen luokilla. Käyttäjien määrä siis kasvaa.

Järjestelmän avulla koulu voi tiedottaa kotiin ja koti kouluun. Kyseessä on siis eräänlainen sähköinen reissuvihko. Pieni sinikantinen vihko tai kotiin lähetetyt tiedotemonisteet ovat palvelleet hyvin tähän saakka. Kokonaan niistä ei nytkään luovuta, sillä kaikissa kodeissa ei ole nettiyhteyttä ja tietokonetta.

Opettaja voi Wilman avulla tiedottaa kotiin kokeiden ajankohdat ja koenumerot. Silti kotiin allekirjoitettavaksi lähetettävistä kirjoitelmista ja kokeista ai luovuta kokonaan.. Järjestelmään kirjataan myös poissaolot ja niiden syyt. Myös tieto unohtuneista tehtävistä, kirjoista, vihkoista ja koulutarvikkeista ja välineistä välittyy tuoreeltaan kotiin.

Vanhemmat voivat antaa palautetta kouluun mainituista asioista ja esimerkiksi selvittää poissaolon syyn välittömästi, kun lapsi sairastuu tai myöhemmin.

Kun kerroin järjestelmästä omalle luokalleni, niin yksi tyttö totesi värikkääseen tapaansa, että ”nyt äiti kyllä tappaa minut, kun näkee kaikki unohdukseni”. Lohdutin häntä näyttämällä, että tällä järjestelmällä voidaan antaa myös myönteistä palautetta. Kun hän näki yhden tällaisen viestin, oli hän varma, ettei ehkä ihan huonosti käykään.

Yksi turhauttavimmista hommista opettajan työssä on laiminlyötyjen tehtävien kirjaaminen. Joillekin unohtunut asia saattaa olla kauhea paikka, mutta valitettavasti useimmille se on vain ilmoitusasia, joka ei heitä liikauta millään lailla. Toivottavasti nyt, kun tieto menee välittömästi kotiin, niin unohtamiset vähenisivät, kun niistä kotonakin keskustellaan.

Wilmaan käytetään nettiyhteyden kautta kirjautumalla omilla tunnuksilla oman koulun sivulle. Alakouluissa tunnukset annetaan vain vanhemmille ja yleensä yksi tunnus. Yläkoulussa ja lukiossa myös koululaisilla on omat tunnukset. Alakouluissa ei järjestelmässä näy työjärjestystä, koska sen tekemisessä käytettävä Kurre-ohjelmisto ei ole käytössä.

Kun koulussa oppilaan kohdalle kirjataan jotakin, lähettää järjestelmä vanhempien sähköpostiin ilmoituksen asiasta. Aika näyttää miten usein opettajat kirjaavat näitä asioita. joku saattaa tehdä sen päivittäin joku harvemmin. Samalla tavalla vanhemmatkin varmaan toimivat. Eihän kukaan jatkuvasti istu koneen ääressä. Jotkut seuraavat ehkä päivittäin joku kerran viikossa tai harvemmin. Eihän tästäkään pidä tehdä mitään pakkojärjestelmää.

Tarkoituksena on nopeuttaa ja helpottaa yhteydenpitoa. Ehkä luokanopettajajärjestelmässä olevissa alakouluissa asiat kirjautuvat nopeammin kuin yläkoulussa ja lukiossa, jossa samalla oppilaalla on useita opettajia. Aina tieto ei kulje reaaliajassa, kun vastaukset jäävät roikkumaan.

Uusi järjestelmä vaatii kouluissa aika paljon ennakkovalmistelua, joten se tulee käyttöön vähitellen eri kouluissa kevään aikana. Pisimmällä on tällä hetkellä Aseman koulu joka on ehtinyt sitä pari viikkoa kokeilla. Joka tapauksessa Urjala on lähiseudulla ensimmäisten joukossa, joka ottaa tämän yhteydenpitojärjestelmän käyttöön alakouluissa.:

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.3.2011
Urjalan kulmilta
Mihin me kuulumme?

Mihin Urjala pitäisi suuntautua? Tähän kysymykseen palataan julkisessa keskustelussa aina silloin tällöin. Viime aikoina, varsinkin kuntaministerin julkistettua valtiovarainministeriössä laaditan kuntakartan, on Urjalassa palattu tähän kysymyksen julkisen sanan palstoilla. Siksi on paikallaan palauttaa mieliin, mitä viime vuosikymmeninä on tapahtunut.

Maamme aluehallintoa on uudistettu viime vuosikymmenten aikana. Merkittävin muutos oli läänien määrän karsiminen, jolloin Hämeen lääni lakkautettiin. Urjalan länsirajalla oli lääninraja Punkalaitumelle. Uudistuksessa raja siirtyi Urjalan ja Forssan väliin. Läänien merkitys vähentyi ja merkittävimmiksi tulivat maakuntien liitot, jotka saivat perintönä seutukaavaliitoilta alueellisen suunnittelun ja kaavoituksen ja monia muita alueellisen kehitykseen vaikuttavia rahoituspäätöksiä varsinkin EU:n jäsenyyskautena.

Urjala kuului seitsemänkymmenluvulle asti Kanta-Hämeen seutukaavaliittoon, vaikka oli aikanaan olut perustamassa Tampereen seutusuunnitteluliittoa. Urjala kuului samanaikaisesti sekä Hämeen että Pirkanmaan maakuntaliittoihin.  Seitsemänkymmenluvun alkupuolelta Urjalassa heräsi vahva pyrkimys suuntautua Tampereen suuntaan Hämeenlinnan asemasta. Tulin kunnanvaltuustoon ja valtuuston puheenjohtajaksi vuonna 1977. Edellinen valtuusto oli äänestäen päättänyt hakea eroa Kanta-Hämeen seutukaavaliitosta ja liittymistä Tampereen seutukaavaliittoon. Asian ratkaisi tuolloinen sisäministeri Eino Uusitalo, joka esittelijän kanssa kysyi minulta, että mitä asiassa tehdään. Vastasin hänelle, että edetään valtuuston päätöksen mukaisesti. Näin Urjala vaihtoi suuntaa Pirkanmaalle.

Urjalan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista merkittävä osa oli aiemmin Kanta-Hämeessä mm. mielisairaiden hoito Hattelmalassa ja kehitysvammahuolto Pappilanniemessä. Sen sijaan keskussairaala oli Tampereella kuusikymenluvun alkupuolelta. Forssan aluesairaalan palvelut halusimme säilyttää niin kutsutussa Valtava-uudistuksessa. Käyttö turvattiin erityisjärjestelyin. Tämän tuhatluvun alussa kunta suuntasi aluesairaalapalvelut pääsääntöisesti Valkeakoskelle. Perusterveydenhuolto järjestettiin 1970- luvun alussa Urjalan, Kylmäkosken ja Viialan yhteistyönä kuntainliittona, jonka nimi muuttui sittemmin kuntayhtymäksi.

Ammattikoulupaikkamme olivat aiemmin Forssassa, Hämeenlinnassa ja pari Valkeakoskella. Edelleen olemme mukana Forssan seudun hallinnossa. Oppilashan voi nykyisin hakeutua mihin tahansa kouluun parhaillaan käynnissä olevan yhteishaun kautta.

Poliittisesti merkittävä muutos tapahtui, kun vaalipiiri vaihtui Hämeen eteläisestä Hämeen pohjoiseen eli nykyiseen Pirkanmaan vaalipiiriin. Tässä muutoksessa kunnioitettiin kunnan omaa aikataulua. Siirto tapahtui kunnassa niukalla äänten enemmistöllä.

Urjala suuntautui edelleen joissakin kysymyksissä Hämeeseen. Esimerkiksi jotkut maatalouden etujärjestöt ja muiden kansalaisjärjestöjen keskuspaikkana on edelleen Hämeenlinna. Toisaalta taas esimerk8iksi Urjalan Yrittäjät ry on pitkään ollut Pirkanmaalle suuntautunut kuten jotkut muutkin yhdistykset.

Käytettävissä oleva tila ei anna mahdollisuuksia aivan yksityiskohtaisesti käsitellä näitä asioita. Urjalassa on varsin pitkään ollut melko vahva halu suuntautua Pirkanmaalle. Toisaalta on olut myös vahva perinne suuntautua erityisesti Lounais-Hämeeseen.
                                                                                                                           
Mielestäni ei ole kovin perusteltua ajatella, että Urjalaa ryhdyttäisiin nyt jakamaan osiin ja eri suuntiin. Parhaiten säilytämme oman liikkuvavaramme säilyttämällä oman itsenäisen kunnan. Silloin meillä on aina puhevalta omissa asioissamme ja voimme yksittäisissä kysymyksissä suuntautua kulloisenkin tilanteen mukaan parhaiten urjalalaisten tarpeet toteuttavalla tavalla, vaikka pääsuunta olisikin Pirkanmaa.

Urjalassa pitää seurata aikaa ja ottaa huomioon tulevaisuuden haasteet. Samalla on aivan paikallaan arvioida aiemmin tehtyjä ratkaisuja ja niiden vaikutuksia myös kriittisesti. Katse ja mieli avoimena joka suuntaan saamme parhaan tuloksen.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

____________________________________________________________________

Forssan Lehti
24.2.2012
Urjalan kulmilta
Tuulista ja muista sääilmiöistä

Päivä pitenee viisi minuuttia, joten kevättä kohden mennään vauhdilla. Talven ensimmäinen suojapäiväkin on koettu. Siitähän laskettiin aikanaan tulevia kevään aikoja ja työrupeamia. Jotenkin ihmisten mielialoista näkee, että valoa kohden mennään.

Joku amerikkalainen ennustuslaitos povasi lämmintä kevättä maaliskuusta alkaen. No tämmöiset ennusteet tuntuvat tietysti mukavilta. Muutoin olen vähän tyytymätön siihen, miten television ja radionkin säätiedotuksissa nykyisin määritellään Suomen alueita.

Kun meteorologi eli ilmatieteilijä kertoo ennusteitaan, hän käyttää ilmaisua Etelä-Suomessa, kun hän tarkoittaa Uuttamaata. Olen aina mieltänyt, että me urjalalaiset täällä Hämeen, Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla olemme ihan Etelä-Suomea.

Parempi olisikin käyttää säätiedotuksissa maakuntanimiä. Tähän nykykäytäntöön siirryttiin sen jälkeen, kun vanhat läänit romutettiin. Maakuntajako olisi selkeä ja silloin mekin täällä tietäisimme, millaista ilmaa meille luvataan. Minua tämä nykykäytäntö kiusaa ja arvelen, että joku muukin on tyytymätön ja kaipaisi muutosta.

En tiedä onko eri sääennusteita laativien laitosten välillä kilpailua siitä, mikä niistä ennustaa parempaa eli ihmisten toivomia ilmoja, mutta joskus tuntuu, että pieniä sävyeroja on. Jos ennusteita ei seuraa televisiosta tai tarkista päivän lehdestä, voi täsmäsäätä eli oman paikkakunnan säätä tutkia internetistä. Jotkut saavat säätietoja myös suoraan kännykkäänsä.

Urjalaa lähinnä olevat sääasemat ovat Jokioisilla ja Tampereella. Näinkin pienellä välillä voi olla jonkinmoisia eroja. Urjala on pitkä pitäjä. Halkivahasta kertyy Tammelan rajalle kuutisenkymmentä kilometriä, joten sääolot voivat vaihdella pitäjän sisälläkin.

Urjalassa ryhdytään nyt tutkimaan tuuliolosuhteita. keskiviikkona esiteltiin Humppilaan alun perin kaavaillun tuulivoimala-alueen laajentamista Urjalaan. Yhteensattuman vuoksi en paikalle päässyt. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla kunnianhimoisesta suunnitelmasta.

Tuulivoimaloita kaavaillaan 30-40 ja investoinnin hinta-arvio on 140-170 miljoonaa euroa. Yksi "tuulimylly" tuottaisi 2-3 megawattia sähköä. Aikataulu vaikutti nopealta. Jo kolmen vuoden päästä kesällä sähköntuotanto olisi käynnissä.

Noin periaatteessa hanke on ihan kannatettava, kunhan siihen liittyvät palaset saadaan loksahtamaan kohdalleen. Arvelisin, että jonkinlaista ympäristölupaprosessiakin tässä tarvitaan. Joskus ne saattavat kestää kauan. Ratkaisevassa asemassa ovat alueiden omistajat ja lähialueiden asukkaat. Äänihaitta on ilmeinen ja jonkin verran myös maisemakuva muuttuu. Alueen kanalta noinkin suuri investointi olisi merkittävä. Ymmärrän, että hankkeeseen liittyy vielä paljon selvitettävää ennen kuin asiaan voi ottaa lopullista kantaa.

Täällä Urjalankylässä on jo yksi tuulimylly. Tosin viime vuodet se on ollut käyttökielossa, kun siivet ovat murtuneet ja osin hajonneet. kyse on museolla olevasta tuulimyllystä, jolla ei jauheta sähköä, vaan jolla aikanaan jauhettiin viljaa. Aikanaan Urjalan karjalaisten talkooporukka rakensi museolla olevaan myllyyn uudet siivet, mutta ne ovat nyt siis rikki. Toivottavasti mylly saadaan

piakkoin kuntoon. Museon rakennuksia ja Karhukorsua on viime aikoina pikkuhiljaa kunnosteltu, joten uskon, että tämäkin asia tulee korjatuksi.

Ensi viikolla koululaisilla on talviloma. yhdeksäs viikko on vakiintunut tälle alueelle loman ajankohdaksi. Joskus lumet ovat lähteneet loman aikana. Nyt olemme lunta saaneet parin viime talven tapaan melko runsaasti, joten eiköhän hiihtokelejä riitä. Suojan jälkeen voi toivoa, että tulisi hankikantoset, Aurinkoisella ilmalla tai kuutamolla on mukava hiihdellä hangilla. Virkistävä lomaa toivotan ja mukavaa alkavaa kevättä kaikille!

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.2.2012
Urjalan kulmilta
Valta vaihtuu koulussa

Potkiaiset, abipäivä, penkinpainajaiset ja vanhojen tanssit. Siinä kouluviikon tapahtumia, jotka ovat jo pitkään aiheuttaneet puuhaa paikalliselle nuorisolle. Tällä kertaa abiajelua suosi
lauhkea sää. Urjalassa kierros ulottuu Urjalan asemalta kirkolle. Urjalankylän koulun
oppilaat olivat pahoillaan, kun ajelu ei koskaan tule tänne asti. Tietenkin karkit
kiinnostivat.

Potkiaiset järjestää lukion toinen luokka poislähteville abeille. Urjalassa niitä
vietettiin keskiviikkona Huhdin Työväentalolla. Abien juhlinta alkoi omalla koululla eilen aamulla ja huipentui abiajeluun. Urjalassa on jostakin syystä päivän ohjelmaan kuulunut runsas kavereiden suihkuttaminen ja kastelu vedellä. Tietenkin paljon muutakin jäynää tehdään. Tätä kirjoittaessani en tiedä, mitä julisteissa mahtoi lukea. Illalla juhlinta varmaan jatkui porukalla. Monella on edessä myös abiristeily

Tänään perjantaina lukion tokaluokkalaiset täyttävät abien jättämän tyhjiön eli nousevat koulun
vanhimmiksi. Päivän kruunaavat hienot tanssiesitykset. Pojat ovat vähintään tummassa puvussa
tai jopa vuokratussa frakissa. tyttöjen osalta kustannukset saattavat nousta satoihin
euroihin. On näyttäviä pukuja, kampauksia ja meikkejä. Tanssiesityksiä on omille koululaisille,
vanhemmille ja vierailu parilla koululla ja joskus myös vanhainkodissa. Ilta päättyy
omiin juhliin.

Nuorison juhlat ovat nykyisin alkoholipitoisia. Ei se aiemminkaan ihan tuntematon
aine ole ollut jos totta puhutaan. Urjalan yläkoululla oli tällä viikolla mielenkiintoinen kartoitus
seitsemännestä yhdeksänteen luokilla nuorten käsitykistä päihteistä. Nuoret saivat kertoa
oman kantansa henkilökohtaisesti äänestämällä. Aineisto esitettiin illalla vanhemmille,
joita oli paikalla vain kourallinen. Toivottavasti raportti lähetetään kaikkiin koteihin,
koska tulokset joitakin ajatuksia herättävät.

Paikalla olleet nuorisotoimen ja Nuorten palvelun edustajat olivat huolissaan siitä, ettei Urjalan nuorisotila Majakan iltoihin taho löytyä vanhempia valvomaan. On vain muutamia vapaaehtoisia, joilla on itsellään hyvät muistot näistä illoista. Puhalluttaminen on käytössä perjantaisin. eli käytössä on nollatoleranssi. Kaikkien kesken arvotaan lahjakortti johonkin paikalliseen liikkeeseen, kun palauttaa nimellä varustetun puhalluspillin.

Määttäsen Jorma lähetti kutsun vuoden 1972 ylioppilaille luokkakokoukseen. Se pidetään toukokuussa. Aika pysäyttävää ajatella, että omista penkkareista on kulunut neljäkymmentä vuotta. Nykynuorista se on aikaa, jota kutsutaan aikakautena "ennen vanhaan". Kuitenkin me silloin mukana olleet muistamme sen vielä kuin eilisen päivän. Aika hienoa on, että vielä muutama silloinen opettaja on keskuudessamme. Monet heistä oikein pirteitä ja mikä ilahduttavinta, että he käyvät seuraamassa monia nykynuorten harrastuksia.

Saapa nähdä onko kellään tallessa niitä lauluja joita mainitun vuoden abit lauloivat opettajistaan. En tiedä, tehdäänkö näitä lauluja nykyään. Silloin opettajat kuuntelivat suorasukaiset arviot omista maneereistaan, tavoistaan ja luonteistaan. Nuoret osaavat olla viiltävän teräviä, mutta onneksi kuuntelijatkin osasivat ottaa tekstit huumorilla. Eikä opettajan hommassa tosikko koskaan oikein hyvin pärjääkään.

Sen muistan, että kun kuorma-automme lähti koulun pihasta melko kylmänä pakkaspäivänä penkinpainajaisajelulle, niin perässä oli kyltti, jossa luki suurin kirjaimin: "Pellet lähti, mutta sirkus jäi" Äidinkielenopettajan olisi tietenkin pitänyt korjata, että "pellet lähtivät". Niinhän se taitaa olla edelleenkin, että ikäluokat vaihtuvat, mutta koulu pysyy. Tosin kuulin aika huolestuttavia tietoja siitä, että lukioomme olisi syksyllä menossa alle 20 oppilasta. On varmaan aika miettiä, miten oman lukiomme vetovoimaa voitaisiin lisätä. Onnea abeille kirjoituksiin ja "vanhoille" lukuintoa vielä ainakin vuodeksi! Ei kaduta, kun on oikeaan aikaan ahkera.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.2.2012
Urjalan kulmilta
Väärä diagnoosi - väärä lääke

Hallituksen "kuntauudistus" ei tarjonnut yllätyksiä. Kuntakartta oli pitkälti ennakkotietojen mukainen. Kartan lisäksi Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys sisältää laajan aineiston, jossa on käyty lävitse kuntien nykytilaa ja tulevien vuosien näkymiä. Pirkanmaan osalta se sisältää parikymmentä sivua ja on luettavissa valtiovarainministeriön nettisivulla, kuten Kanta-Hämeen aineistot.

Urjalaa esitetään yhdistettäväksi Akaan ja Valkeakosken sekä mahdollisesti Pälkäneen kanssa. Punkalaitumen, joka äskettäin omasta tahdostaan siirtyi Pirkanmaahan, uudistus siirtäisi takaisin Satakuntaan yhdistyneenä Huittisten ja Kokemäen kanssa. Lounais-Hämeen jäljellä olevat kunnat yhdistettäisiin Forssaan. Somero saisi valita joko Salon tai Forssan.

Pirkanmaan valtalehti Aamulehti kyseli äskettäin sekä akaalaisten että valkeakoskelaisten valtuutettujen mielipiteitä liitoshaluista ja suunnista. Kummassakin kaupungissa ei juuri ollut liitoshaluja, vaan halua pysytellä itsenäisenä. Lempäälä koettiin joissakin vastauksissa mahdollisena liitossuuntana.

Kuntia kuullaan parin kuukauden aikataululla. Urjalastakin matkaa valtuutettuja kuuntelemaan selvitystyöryhmän esityksiä ja perusteluja. Näiden jälkeen kunta ilmaisee oman käsityksensä. Se voi haluta pysyä itsenäisenä tai ilmaista halunsa hyväksyä tehty ehdotus tai esittää jotakin muuta vaihtoehtoa liitokselle. Vaihtoehtoina saattavat nousta esiin Forssan suunta, Punkalaidun tai jopa Tampere. Tampereen suunta edellyttäisi, että Lempäälä ja Vesilahti liittyisivät Tampereeseen, jolloin olisi yhteinen maaraja keskuskaupunkiin. Tampereen ympäryskunnat eivät halua liittyä Tampereeseen.

Kun hallitusohjelman mukaisesti "kuntauudistuksen" lähtökohta on ollut suurkuntien luominen, on työryhmä kirjoittanut myös perustelut sen mukaisesti. Pääperusteluja on kuusi: vanhusväestön määrä ja huoltosuhteen huonontuminen, kilpailukyky väestöstä ja työvoimasta, kriisikuntien määrä ja alijäämäinen talous sekä velkaantuminen, kunnallisverorasituksen epätasaisuus, terveys- ja sosiaalipalvelut ja kuudentena kunnan vahvuus, jotta se voi järjestää kaikki palvelut.

Kaikkia näitä asioita tarkastellaan keskuskunnasta käsin. Työryhmän raportista en löytänyt ensilukemalla sanaakaan siitä, miten palvelut aiotaan turvata liittyvissä kunnissa. Tämä on selvityksen heikoin kohta. Työryhmä ja sen asettajat eivät ole lainkaan huolissaan siitä, miten palvelut kehittyvät liitettävillä alueilla. Suomalaisilla itsellään on tästä selvä kokemukseen perustuva tieto eli se, että palvelut heikkenevät ja karkaavat kauemmaksi. Kysykää vaikka kylmäkoskelaisilta, millaista vauhti on ollut.

Diagnoosi kuntien nykytilasta perustuu väärään olettamaan. Pienet ja keskisuuret kunnat ovat selviytyneet yllättävän hyvin vanhusvoittoisinakin peruspalvelujen järjestämisestä aikana, jona valtio on sysännyt lisää tehtäviä ja karsinut valtionosuuksia ja kaventanut veropohjaa.

Väärä olettama on myös siinä, että kunnantalojen vähentyminen ja tyhjentäminen lisäsi säästöjä. Suurissa kunnissa on raskaampi hallinto ja usein tehottomampi palvelutuotanto. Kuntaidentiteetillä on merkitystä ja yhteisöllisyys on merkittävä voimavara.

Käsittämätöntä on, ettei työryhmä ole lainkaan tarkastellut palvelujen uudelleenjärjestämistä ja kuntien ja valtion välistä kustannustenjakoa. Erityisesti erikoissairaanhoidossa olisi paljon mahdollisuuksia ja muutenkin terveydenhuollossa ja sosiaalialoilla. Nyt pitäisi sopia kunnan tehtävät ja sitten katsoa, miten ne voidaan hoitaa ja millaisia kuntakokoja siihen tarvitaan. Kuntien perinteinen yhteistyö voi joustavasti hoitaa monet palvelut ja kunnat voivat toimia itsenäisesti.

Väärä diagnoosi on johtanut väärään lääkkeeseen. Kuntien rajojen siirtely ei poista ongelmia, eikä tuo automaattisesti säästöjä, eikä paranna, eikä turvaa palveluja.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.2.2012
Urjalan kulmilta
Puu lämmittää

"Pitää kuivaa keliä!" on yleinen kommentti, kun näinä päivinä tapaa tuttuja. Talvi on tullut ja Siperia opettaa. Helmikuuta pidetään yleensä kylmimpänä kuukautena, mutta nyt valalla olevat asteluvut ovat säätieteilijöiden mukaan silti tavanomaista korkeampia. Joku pessimisti vielä totesi, että helmikuu on tänä vuonna niin pitkäkin. On karkausvuosi.

Joulun aikaisten sähkökatkojen aikaan oltiin tyytyväisiä, kun ilmat olivat lauhoja. Taloissa tarjettiin. Maaseudulla on melko yleistä, että asumuksissa on jonkinlainen hella tai uuni, jolla lämmintä pirttiin saa pakkasellakin. Kaupungeissa niitä sähkökatkoja ei niin pitkiä olekaan. Tai onhan niitä niiden laita-alueilla, kun kaupungit ovat pinta-aloiltaan viime vuosina kasvaneet kuntaliitosten myötä.

Töistä lähtiessä moni toteaa, että täytyy lähteä lämmittämään taloa. Puuta palaa uuneissa ja keskuslämmityskattiloissa. Ihmiset ovat ajoissa varautuneet tähän talveen hankkimalla riittävästi polttopuita. Parina menneenä talvena joillakin puut loppuivat kesken.

Urjalassakin on ilmalämpöpumppujen suosio kasvanut. Niiden käyttäjät sanovat, että pienillä pakkasilla laite on parhaimmillaan. Kireillä pakkasilla teho ei niinkään riitä tai sitten käyttökustannukset kasvavat. Tiettävästi asentajilla on pitkät varauslistat.

Maalämpöä markkinoitiin Suomessa jo 1970-luvulla. Muistan tutustuneeni järjestelmään joillakin tuolloisilla asuntomessuilla. Meillä järjestelmä ei kuitenkaan lähtenyt nousemaan samanlaiseen suosioon kuin Ruotsissa, jossa se on melko suosittu. Sanotaan, että Suomessa suosittiin melko pitkään monopoliasemassa olevaa öljy-yhtiötä, vaikka 1970-luvuna alun energiakriisin jälkeen monia asioita arvioitiinkin uudestaan.

Maalämpö on perustamiskustannuksiltaan suhteellisen kallis, mutta sanotaan, että se muutaman vuoden käytön jälkeen hankki uhratut eurot takaisin. Sinällään idea on aika yksinkertainen ja kustannustehokas.

Öljyala markkinoi edelleen tehokkaasti öljykäyttöisiä lämmitysjärjestelmiä. Lämmitysöljyn hinta on viime aikoina kohonnut melko rankasti, jolloin monet ovat ryhtyneet harkitsemaan halvempaa vaihtoehtoa. Toisaalta öljylämmitys on vaivaton ja helppohoitoinen.

Sähkölämmityksen suosio kasvoi Suomessa tasaisesti. Sehän on helppohoitoinen järjestelmä. Kun sähkön hinta on alkanut nousta, ovat monet sen käyttäjät pohtineet halvempia järjestelmiä.

Urjalassa keskusraajamassa monet kiinteistöt lämpiävät hakkeella, jota Airanteen Energia käyttää lämmöntuotannossaan. Haketta tulee sekä paikallisilta metsänomistajilta että kauempaa. Tätä voimalaitosta suunniteltiin pitkään ja monenlaisia laskelmia esitettiin sekä puolesta että vastaan. Nykyisin sen tuottama lämpö lienee aika kilpailukykyistä.

Vaikka itsellä olisi metsää, ei polttopuun tekokaan ihan ilmaista ole. Tosin metsissä on aina erilaista perkaus- tai harvennustarvetta, jolloin polttopuuta tulee luonnostaan. Moni työvaiheita siinäkin on kaadosta ja korjuusta alkaen aina kuivatukseen klapintekoon sekä varastointiin ja kuljettamiseenkäyttöpaikkaan. Jos omalle työlle ei laske hintaa, homma on kannattavaa. Toisaalta plussapuolelle voi laittaa vielä hyötyliikunnan, jota puuhassa väkisinkin tulee. Tänä vuonna talvimyrskyjen jäljitä on edessä monilla ylimääräisiä savottatöitä. Vaurioituneet puut eivät kelpaa myyntiin, joten niistä tulee polttopuuta. Lumi saattaa vielä lisätä myrskyn heikentämien puiden vaurioita, joten metsiä kannattaa katsella sillä silmällä. Konkelopuiden kaataminen ei ole harrastelijoiden hommaa. Myös metsässä liikkuvien kannattaa entistä valppaammin katsella ympärilleen.

Talveen kuuluvat lumi ja pakkaset. Niidenkin kanssa selvitään. Silti täytyy myöntää, että hieman leudommat kelit ovat enemmän mieleen. Ja nyt on mentävä laittamaan puita pannun pesään.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.1.2012
Urjalan kulmilta
Kansalaiset valitsevat

"Elämässä on yleensä kaksi mahdollisuutta. " Näin aloitti kansantaiteilija Eemeli eli Esko Toivonen yhden vitseistä. Toisessa vaihtoehdossa voi käydä hyvin ja toisessa voi käydä huonosti. Presidentin vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen on valittavana kaksi vaihtoehtoa. Kumpi on hyvä ja kumpi huono, kas siinäpä pulma. Äänestäjällä on käytössään kuitenkin neljä vaihtoehtoa. Hän voi äänestää Pekka Haavistoa tai Sauli Niinistöä. Hän voi käydä jättämässä tyhjän lipun tai hän voi jättää äänestämättä.

Urjalassa ensimmäisellä kierroksella äänestämättä jätti 33,2 prosenttia äänioikeutetuista. Urjalassa äänesti 66,8 prosenttia. Äänestysaktiivisuudessa tuli jumbosija Pirkanmaalla taas kerran. Koko maassa oli vain 35 kuntaa, jossa oli pienempi äänestysprosentti kuin Urjalassa, jos Ahvenanmaata ei oteta lukuun. Ahvenanmaan äänestysprosentti oli 56,4 ja koko maan alhaisin prosentti sikäläisessä Hammarlandin kunnassa 48,3 %.

Jo monissa vaaleissa ahkerimmin ovat äänestäneet Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirin asukkaat. Helsinki ylitti koko maan prosentin 3,8 ja Uusimaa 2,8 prosenttiyksiköllä. Pirkanmaakin ylitti keskiarvon ja Häme alitti sen niukasti. Vastaavasti laiskimmin äänestettiin Itä-Suomen vaalipiireissä.

Mielestäni Urjalan valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajat ovat tehneet oikean johtopäätöksen. Urjalassa tarvittaisiin vaalipäivänä enemmän kuin yksi äänestyspaikka. Nyt matkaa tulee joillakin lähes 30 kilometriä äänestyspaikalle. Syksyllä ovat tärkeät kunnallisvaalit, joten toivottavasti Paula Virtanen ja Terttu Hiukkamäki saavat aikaan päätöksen äänestyspaikkojen lisäämisestä.

Urjalassa muhkeimman äänipotin keräsi ennakkoaavistusten mukaisesti Sauli Niinistö. Paavo Väyrynen oli yhtä varma kakkonen ja vaalipäivän äänillä Pekka Haavisto ohitti Timo Soinin. Lipponen sai Urjalassa niukasti enemmän ääniosuutta kuin koko maassa.

Toisella kierroksella ovat periaatteessa kaikki äänet jaossa. Niinistöllä on Haaviston puolen miljoonan äänen kaula. Noin 1,3 miljoona äänestänyttä ei saanut omaa ehdokastaan toiselle kierrokselle. Väyrysen ja Haaviston kilpa ratkesi Helsingissä, jossa Haavisto sai satatuhatta ääntä enemmän kuin Väyrynen. Ehdokkaansa menettäneiden lisäksi äänipotentiaalia on ensimmäisen kierroksen väliin jättäneissä. Innostuvatko he nyt äänestämään? Kolmekymmentä vuotta sitten 1982 äänesti 88,8 prosenttia.

Vaalituloksen tarkastelussa muutama asia on kiinnittänyt huomiota. Kun väitetään, että suvaitsevaisuus voitti suvaitsemattomuuden, tehdään aikamoisia yleistyksiä. Suvaitsemattomuutta ei voiteta tuomitsemalla sitä. Se voitetaan käytännön teoilla. Siinä suhteessa ei ole tapahtunut vielä mitään. Leimakirvestä heiluttavat eivät saakaan muutosta aikaan.

Mielenkiintoista on havaita, että nyt Sauli Niinistön puoliso kampanjoi näkyvästi. Sekin on piiloviesti. Silti saamme luultavasti nähdä kahden pääkaupunkiseudun herrasmiehen vaalitaistelun. Taustajoukot saattavat innostua vaalihuumassa ylilyönteihin.

Runebergin päivän iltana tiedämme kuinka kävi. Riittikö Niinistön etumatka vai oliko Haavistolla vielä nostetta? Runebergin luoma hahmo Sven Dufva ei erottanut vasenta ja oikeaa. Monella se voi olla vaikeaa nytkin.

Uusi presidentti aloittaa virassaan maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Päivällä on historiallinen tausta. Suomalaiset saivat osallistua ensimmäisen kerran Ruotsin kuninkaan vaaliin 15.2.1362 Moran kivillä siis 650 vuotta sitten. Ennen suoraa kansanvaalia Suomessa kansan valitsemat valitsijamiehet valitsivat presidentin helmikuun viidentenätoista. Nyt valitsevat kansalaiset.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

__________________________________________________________________________
Forssan lehti
20.1.2012
Urjalan kulmilta
Kansa valitsee

Sunnuntai on kasanvallan juhlapäivä. Silloin saa äänestää. Jokaisella meistä on käytettävissä yksi ääni. Jokaisen ääni on yhtä arvokas ja yhtä ratkaiseva. Saapa nähdä ylletäänkö nyt yhtä korkeaan äänestysintoon kuin aiemmissa vaaleissa. Paras tulos tulee, jos mahdollisimman moni käyttää oikeuttaan.

Kävin tällä kertaa äänestämässä ennakkoon. Olen yleensä käynyt vasta vaalipäivänä. Se tuntuu jotenkin juhlallisemmalta. Tosin monet sanovat, että juuri siksi äänestävät ennakolta, ettei tarvitse olla joukon syynättävänä.

Päävastuun virkamiehenä Urjalan vaalitoimista kantaa hallintojohtaja Pekka Kurikka. Hän sattui olemaan paikalla, kun äänestin ennakkoon, joten sanoin, että älkää hukatko ääntäni. Muistattehan Simo Salmisen laulun, jossa "oteääni", jolla nimellä ennakkoääntä aikanaan kutsuttiin, hukkui postissa.

Urjalassa ennakkoon äänesti kolmannes äänioikeutetuista. Kun ennakkoon on tähän asti äänestänyt kaikista äänestäneistä yli puolet, saattaisi se merkitä sitä, että Urjalan äänestysprosentti putoaa Kurikan arvion mukaan alle 65 prosentin. Se on todella alhainen luku.

Epätietoisia tai kannastaan epävarmoja äänestäjiä on vielä paljon. Syitä on useita. Mukana ei ole nyt istuvaa presidenttiä. On yksi ennakkosuosikki, joka kuusi vuotta sitten suoranaisessa hurmoksessa pääsi aika lähelle valintaa. Nyt sellaista lentoa ei ole Sauli Niinistön takana. Niinistö toimi yhtenä kesän Urjalan nimismiehen sijaisena.

Sosialidemokraateilla on kokenut, mutta melko vanha ehdokas. Tosin virassa on olut paljon vanhempia presidenttejä Kuten Paasikivi ja Kekkonen. Lipponen ei kuitenkaan omien keskuudessa ole saanut väkeä liikkeelle. Lipponen on käynyt Urjalassa Pentinkulman päivillä esittämässä valtiovallan tervehdystä kuten Niinistökin.

Keskustan Paavo Väyrynen on toisella kierroksella, jos keskustan väki käy äänestämässä. Mielipidetiedustelut ovat tässä suhteessa vielä avoimia. Väyrynen on käynyt useita kertoja Urjalassa ja kävi nyt vaalien allakin.

Myös perussuomalaisten keskuudessa mietitään, ketä äänestää. Soinia kannatetaan, mutta toisaalta häntä ei haluta pois päivän politiikasta. Siksi monet valitsevat jonkin muun ehdokkaan.

Vihreiden Pekka Haavisto on median nosteessa ja saanee nuorempien ikäluokkien ääniä. Kilpailusta Väyrysen kanssa on tulossa tasainen. Toisaalta vihreiden kannatus on pienempi normaalisti kuin keskustan, joten Haaviston täytyy saada paljon lisä-ääniä vasemmalta.

Niinistön joukoissa arveltiin aiemmin, että Väyrynen olisi helpompi vastus toisella kierroksella kuin Haavisto. Nyt kumpikin kakkospaikasta kisaava on vakavampi haastaja. Vaalin lopputulos ei välttämättä olekaan ihan selvä. Yllätyksiä voi tulla vielä suuntaan tai toiseen.

Mielestäni kahdesta naisehdokkaasta Sari Essayah on osoittautunut vaalitenteissä hyvin valmistautuneeksi ja tietopohjaltaan etevämmäksi kuin Eva Biaudet. Paavo Arhinmäki on pitänyt esillä oman aatesuuntansa ajatuksia välillä raikkaasti välillä junnaavasti.

Kahdeksan ehdokasta on siis tarjolla. Toinen toistaan parempia. Valitsemme presidenttiä, jonka keskeinen tehtävä on ulkopolitiikka. Sisäpolitiikassa hänellä on myös edelleen valtaa. Kolmas vaikutusmahdollisuus tulee silloin, kun presidentti asemansa perusteella ja hankkimallaan arvovallalla voi nostaa esiin tai suunnata maan ja kansalaisten kannalta tärkeitä kysymyksiä. Presidentti päättää ja vaikuttaa. Siksi sunnuntaina on edessä tärkeä vaali.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja.

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.1.2012
Urjalan kulmilta
Unohdettu vai unohtunut?

Jotkut asiat muistetaan ja ne nostetaan säännöllisesti esille, kun on kulunut tasavuosia vaikkapa jostakin kansallisesti merkittävästä tapahtumasta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että julkisuudessa on kokonaan unohdettu Suomen kannalta merkittävä historiallinen tapahtuma. Siitä tuli kuluneeksi tämän vuoden alussa 200 vuotta.

Kyse on niin sanotun Vanhan Suomen liittämisestä Suomen yhteyteen. Vanha Suomi oli se alue, joka Suomesta siirtyi Venäjän hallintaan Uudenkaupungin rauhassa suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna 1721. Ruotsissa valtaan päässen Hattu-puolueen toimesta, yritettiin nämä alueet palauttaa Ruotsille, mutta kävi vielä hullummin. Suomesta lohkaistiin Venäjälle vielä lisää alueita Turun rauhassa 1743.

Uudenkaupungin rauhan raja tunnetaan myös Pietari Suuren rajana ja se kulki pääpiirteissä samoilla kohdilla kuin nykyinen valtakunnan raja. Karjalan kaupungeista Viipuri Käkisalmi ja Sortavala kuuluivat Vanhaan Suomeen. Turun Rauhassa raja siirtyi Kymijoelle, johon jatkosodan jälkeen muutamat neuvostokenraalit olisivat rajaa halunneet siirtää. Hamina, Lappeenranta ja Savonlinna joutuivat Venäjän alaisuuteen

Joku saattaa kysyä, että miten tämä aihe liittyy Urjalaan. Kosketuspinta tulee tänne, Lounais-Hämeeseen ja Etelä-Pirkanmaalle sitä kautta, että tänne sijoitettiin viime sotien jälkeen Muolaan kunnan asukkaat. Muolaa kuului mainittuun Vanhan Suomen alueeseen.

Vanhan Suomen alueen asukkaat olivat saaneet pitää oman uskontonsa ja Ruotsin vallan aikaiset lait ja oikeusjärjestyksen. Tosin 1700-luvun lopulla alettiin venäläistää näitä alueita ja myös linnoitusketjua rakennettiin. Talonpoikien kannalta oli vakavaa joutuminen lahjoitusmaajärjestelmän piiriin. Merkittävät osat Muolaasta tulivat järjestelmän piiriin. Talonpojat olivat riippuvaisia venäläisten ylimysten mielivallasta ja olivat sitä kautta joutumassa maaorjuuteen.

Lahjoitusmaajärjestelmä purettiin Vanhan Suomen muuhun Suomeen liittämisen jälkeen lähes kahdeksan vuosikymmenen aikana, kun talonpojat saivat lunastaa maansa Suomen valtion välityksellä takaisin.

Kun Vanha Suomi oli muun autonomisen Suomen yhteydessä, se alkoi taloudellisesti kehittyä nopeasti ja kuroi kiinni muuta maata. Pietarin kauppa oli edelleen merkittävää ja alueelle syntyi metsäteollisuutta.

Vuodesta 1899 alkoivat venäläistämistoimet ja Suomen autonomisen aseman heikentäminen. Ensimmäisen maailmasodan alkuun mennessä merkittävä osa autonomiasta oli heikennetty. Kuvaavaa on, että annettiin määräys kouluille: "Käskystä ilmoitan, että Viipurin läänin Suomeen yhdistymisen satavuotisen muistojuhlan virallinen viettäminen on armollisesti kielletty."

Kaikki tämänsuuntaiset käskyt ja määräykset peruutettiin maaliskuussa 1917, kun keisarivalta oli kukistunut. Tuskin nykyiset vallanpitäjät ovat edellä mainitusta juhlimiskiellosta tietoisia, mutta jotenkin ovat unohtaneet merkittävän tapahtuman Suomen historiasta. Rauhanomaisesti liitettiin merkittävä suomalaisten asuttama alue takaisin Suomen yhteyteen. Alue tunnettiin myöhemmin Viipurin lääninä.

Historialliset tapahtumat etääntyvät meistä, kun henkilökohtainen kosketus niihin katkeaa. Suomen itsenäistymisestä on tänä vuonna kulunut 95 vuotta. Seitsemänkymmentä vuotta sitten karjalaiset elivät toivon kevättä, kun pääsisivät palaamaan menetetylle kotiseudulleen vajaaksi kolmeksi vuodeksi.

Ihmisten muistista asiat häipyvät, kun tapahtumat kokeneet eivät ole enää kertomassa. Kansakunnan muistiin merkittävät tapahtumat kuuluvat. Siksi toivon, ettei 200 vuotta sitten tapahtunutta Suomen kannalta merkittävä tapahtumaa ei unohdeta.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.1.2012
Urjalan kulmilta
Vähän vanhasta ja uudesta

Vuodet eivät ole veljeksiä. Vuosi sitten kärvisteltiin pakkasten kourissa ja lunta oli runsaasti. Nyt talvi on vasta tulossa. Kun valmistautuu tulevaan, on paikallaan kerrata myös mennyttä.

Viime keväänä Urjalassa nähtiin Jääkiekossa Suomi-sarjan karsintapelejä, kun Sisukiekko oli pärjännyt kakkosdivarissa hyvin. Karsinta osoittautui liian kovaksi. Viime syksynä ei edustusjoukkueen peli kulkenut ja nyt ollaan kolmossarjassa. Nuorempien ikäluokkien puolella tuli myös takaiskuja, kun sekä A- että B-junioreiden toiminta hiipui. Ikälukkien pienentyminen näkyy myös muussa urheilutoiminnassa. Yleisurheilijat olivat kuitenkin edelleen mukana Vattenfall-kisassa.

Päättyneenä vuonna sattui myös erilaisia onnettomuuksia, Syksyllä kaksi miestä hukkui Rutajärveen. Nuoren Viljon kohtalo kosketti voimakkaasti paikallisia nuoria. Omasta koulustani menehtyi ekaluokkalainen Janne helmikuussa. Nyt on ollut julkisuudessa, että kuolinsyy oli sikainfluenssa. Suru vaikutti hyvin voimakkaasti koulussamme sekä oppilaisiin että aikuisiin.

Syyskuussa urjalalaisia kuohutti Nuutajärven lasimuseon esineistön pakkaaminen ja kuljettaminen Helsinkiin. Design-museo omistaman esineistön kohtalosta ei sittemmin ole kuulunut mitään. Odotamme, että Kaj Frankin suunnittelema lasimuseo avattaisiin pian uudelleen. Viime vuosi oli Frankin juhlavuosi. Nuutajärveläiset odottavat nykyomistajien panostavan kiinteistöjen kunnostamiseen.

Eduskuntavaaleissa "iso jytky" vaikutti myös Urjalassa, kun perussuomalaiset saivat eniten ääniä. Hallitusovet eivät auenneet heille, kun vaaleissa vähiten hävinneet muodostivat hallitusta kuin voittajat ikään. Tänä vuonna saamme kuulla, millainen on uusi kuntamalli. Paikallinen itsehallinto murentuu ja yhteisöllisyys jatkaa hajoamistaan. Hallinnon muutos ei ratkaise vanhustenhuollon ja terveydenhoidon ongelmia. Syksyllä ovat kunnallisvaalit ja pian käynnistyy presidentin valinta.

Pentinkulman päivillä aiheena oli ilo ja iva. Pussikalja-elokuva ei houkutellut lisää nuoria tapahtumaan. Päivät tarvitsevat vähittäistä uudistumista, vaikka hyväksi havaitusta pidetäänkin kiinni. Pari Urjalaan liittyvää kirjaa julkaistiin. Kesäteattereissa näyteltiin Pieni sydän ja Ensisuudelman salaisuus.

Vuoden yrittäjinä palkittiin Juha ja Hanna Paija. Rintalan pariskunta lopetti pitkän kukkakauppiasuransa. Muutoin yritysrintamalla ei ole koettu isoja takaiskuja eikä toisaalta myöskään isoja investointeja. Kolkan alueen risteys järjestettiin uuteen muotoon. Sähkökatkos venyi pitkäksi vuoden lopulla. Menosten kallioperästä on etsitty kultaa.

Tänä vuonna maaseutuhallinto keskitetään Lempäälän, josta on hoidettu jo Urjalan maatalouslomitus. Terveyskeskus oli muutaman viikon suljettuna. Hammashuollossa purettiin Toijalan jonoja. Kylmäkoksi totutteli elämään Akaan kaupunginosana. Menosten asiamiesposti lakkautettiin.

Urjala on ollut suosittu lomapaikkakunta. Kesällä vapaa-ajan viettäjät elävöittävät paikkakunnan elämää. Kesäinen tori on edelleen hyvin suosittu. Sen sijaan huolestuttavia ovat tiedot väkiluvun

vähentymisestä. Pääosin tähän vaikuttaa poikkeuksellisen pieni syntyvyys. Nyt myös muuttoliike oli meille tappiollista. Tietenkin keskittämisen myötä vähenevät myös erityisesti julkisen sektorin työpaikat.

Uuden vuoden tinat ennustavat joka vuosi yhtä hyvin tai yhtä huonosti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kymmenen vuotta sitten käyttöön otettu euro jatkaa kamppailua olemassaolostaan. Ihmiset ovat tulleet varovaisemmiksi. Toivottavasti näistäkin epävarmuustekijöistä selviydytään.

Olisihan mukavaa, jos alkuvuosi menisi niin, että Euroviisuihin saataisiin urjalalaista ja muuta lounaishämäläistä väriä. Jari Mustajärvi kumppaneineen on ehdolla melko mukavalla kappaleella. Zetorilla Bakuun Urjalasta. Se olisi temppu.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
Kirjoittaja on urjalalainen opettaja