Forssan Lehti
30.12.2024
Urjalan kulmilta
Otsikoissa ja niiden ulkopuolella
Vuodenvaihteessa summataan mennyttä ja ennustetaan ja ennakoidaankin tulevaa vuotta. Asioita voi tarkastella maailmanlaajuisesti, kotimaan, maakunnan, kunnan ja perheen tai yksittäisen ihmisen tasolla. Mitä lähemmäksi yksilöä tullaan sitä vähemmän tapahtumat näkyvät otsikoissa.
Maailmalta olemme saaneet lukea sodista ja ihmisten kärsimyksistä. Maailmanjärjestystä muokataan uudeksi. Eurooppa heräsi liian myöhään huomamaan mihin oikeudeton voimankäyttö johtaa. Alkavan vuoden näkymät eivät juuri toivoa herätä.
Suomessa valittiin alkuvuodesta uutta presidenttiä ja alkukesästä Euroopan parlamenttiin jäseniä. Hallitus jatkoi tiukalla linjalla ja aiemmat päätökset näkyvät erityisesti heikommassa asemassa olevien osalta jo nyt ja vielä enemmän alkavana vuonna. Jos velkaantumista ei saada taitettua ovat keskeiset hyvinvointipalvelut heikkenemässä.
Huolestuttavinta on vaatimusarvojen kasvu. Niissä myötäelämisen kyky kuihtuu. Ehdottomat asenteet lisäävät vastakkainasettelua, kaventavat näkökulmaa ja suorastaan tuhoavat yhteisen hyvän tavoittelun. Demokratiaa ja kansanvaltaa pitää puolustaa. Valitettavasti ahtaalla oleva kotimainen media tarkastelee asioita usein suppeiden näkökulmakuplien sisältä. Monen ihmisryhmän näkökulma jää kertomatta ja se lisää ulkopuolelle jäämisen tunnetta. Ymmärrän, että pienellä toimittajajoukolla ei riittävästi ehditä tutkia.
Maakuntien tasolla suurin huomio on keskittynyt terveys- ja sosiaaliasioihin hyvinvointialueilla. Monet kunnat ovat menettäneet hyvin toimineet terveyskeskuksensa kokonaan ja korvautuneet osittain lähipisteillä. Oma Häme rakentaa niin suuren keskussairaalan, että entisten aluesairaaloiden toiminta kaventuu Forssassa ja Riihimäellä. Pirkanmaalla Valkeakosken yöpäivystys loppuu.
Urjalassa kunnan päättäjät ja virkamiehet ovat pähkäilleet rahan riittämättömyyden kanssa. Puun myynti ei ole riittänyt, metsää on myyty pohjineen. Monenlaista selvitystä on tehty ja säästöohjelmia laadittu. Valtio hellitti hieman kukkaron nyörejään avustuksella. Keväällä valitaan uudet päättäjät kuntiin ja aluevaltuustoihin. Ehdokkaaksi ei ole kuulemma ole kovaa tunkua. Harmi kuntademokratian näkökulmasta.
Urjalan seurakunnassa valittiin ylimääräisissä vaaleissa uudet kirkkovaltuutetut. Lisäksi seurakuntalaiset äänestivät uudeksi kirkkoherraksi Pirkko Pyyhtiän. Vähälle huomiolle jäivät kirkolliskokousedustajien vaalit ja hiippakuntavaltuuston jäsenten vaalit. Edellisissä sain yhtä paljon ääniä kuin valittu, mutta paikka meni kumppanille, joka sai enemmän suhteutettuja ääniä.
Rakentaminen on ollut vähäistä. Kiinteistökauppa hiljaista, kun pankit eivät rahoita kuin kasvupaikkakuntia. Lapsia syntyy entistä vähemmän ja nykyiset pienet ikäluokat vaikuttavat myös tulevaisuuden hyvinvointiin. Työttömyys on kasavanut.
Loppuvuoden valopilkkuna on uutinen Pentinkulman motellialueen uudistumisesta. Makeistukun joukkue otti hallintaan koko alueen ja ympäristöä muokataan uusille palveluille ja motellia uudistetaan. Kelot jäävät kuitenkin näkyviin.
Pirkanmaan paras kesätori oli vieläkin verovoimaisempi kuin aiemmin. Luonnossa mennään kohti valoisampia aikoja, toivotaan, että niin mennään myös meidän ihmisten asioissa. Kiitos kuluneesta ja hyvää uutta vuotta 2025!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
16.12.2024
Urjalan kulmilta
Täyttääkö joulupöytä ravintosuositukset?
Oletteko huomanneet, että perinteinen suomalainen joulupöytä täyttää melko hyvin hiljattain julkistetut ravintosuositukset. Porkkana, lanttu- ja imelletty perunalaatikko täyttää kriteerit sekä maksalaatikko puoliksi. Kalan osuus on kasvanut ja on suositusten mukaista. Rosolli on juureksista. Joulupuuro yleensä riisistä, jota kehotetaan vähentämään. Ennen se olikin ohrapuuroa. Kinkku täyttää osittain vaatimukset, koska se ei ole prosessoitua lihaa. Kaikille sekään ei maistu. Kunkin perheen perinteitten mukaan, joulupöydässä on paljon muuta ja erilaista.
Kun elämme yltäkylläisyyden aikaa, ei jouluruoka poikkea paljon tavanomaisesta tai ei ainakaan niin paljon, kun silloin, kun arkiruoka oli yksinkertaisempaa. Televisoista olemme saaneet jo reilun kuukauden verran katsella eri kaupparyhmien joulupöytään tarjolla olevia ruokia tai rakka-aineita. Minulle kyllä riittäisi, että joulumarkkinat alkaisivat vasta ensimmäisestä adventista.
Jouluna kokoonnutaan yhteen. Lapset tulevat vanhempien ja isovanhempien luokse tai kutsuvat nämä kotiinsa. Urjalassa ja monilla muilla paikkakunnilla on paljon talouksia, joissa asuu vain yksi ihminen. Heistä jotkut haluavat olla joulunakin omassa rauhassa yksin, mutta monet kaipaavat myös yhdessäoloa.
Urjalan seurakunnan tarmokas diakoniatyöntekijä Heidi Heikkinen on kutsunut aatoksi yhteyteen kaipaavat yhteiselle jouluaterialle seurakuntasaliin. Kiinnostus on ollut suurta ja kaikki paikat täyttynevät, koska alkuviikosta vain muutama paikka oli vapaana. Ilmaisen jouluaterian jälkeen osallistujat voivat mennä perheiden aattohartauteen. Diakonian jouluavustuksista osa on jo jaettu ja loput jaetaan alkaneella viikolla.
Koululaisillamme on jäljellä tällä viikolla viisi päivää. Kuusijuhla taitaa olla torstaina. Perjantaina he menevät kirkkoon laulamaan joululauluja. Joillekin on vaihtoehtoista ohjelmaa sen ajaksi. Seurakunnissa kauneimmat joululaulut ovat suosittuja tilaisuuksia. Tuotto kerätään lähetystyön hyväksi.
Meille vanhemmille jouluun liittyy paljon muistoja, joita osin välitämme eteenpäin. Lapsi ja mitä pienempi hän on, sitä enemmän hän elää tässä ja nyt. Lapselle odottaminen on pitkää. Nykylapset on totutettu siihen, että kaikki pitää saada juuri nyt. Tosin pitää muistuttaa, että edelleenkin on paljon lapsiperheitä, jotka elävät köyhyysrajan tuntumassa tai sen alapuolella. Vanhemmat eivät voi, vaikka kuinka haluaisivat, tarjota heille paljoa lahjoja. Muistan kun koulussa joululoman jälkeen oli tapana kertoa mitä oli saatu joululahjaksi, niin piti olla tarkkana, ettei kellekään tullut pahaa mieltä siitä, kun joku luetteli mitä kaikkea hän oli saanut ja joku oli saanut vain vähän.
Palkkatyössä oleville joulun aika tarjoaa paljon vapaapäiviä, kun aatto on tiistaina ja joulupäivä keskiviikkona ja tapaninpäivä torstaina. Aika moni pitää vapaana myös perjantain. Ehkä joku jatkaa lomalla uudenvuodenpäivän yli. Silti pyhinäkin jotkut ovat töissä, jotta kaikki toimii ja tarvitsevat saavat apua. Kunnanvirastokin näyttää olevan kiinni koko ensi viikon.
Kun siivotaan, keitetään, leivotaan, paistetaan, paketoidaan,haetaan kuusi, sytytetään kynttilät ja saunotaan, niin eiköhän siitä synny joulu. Sanomassa ei ole taikaa, siinä on jotakin suurempaa ja syy tähän juhlaan. Hyvää joulunodotusta!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
2.12.2024
Urjalan kulmilta
Talvisota mullisti suomalaisten elämän
Lauantaina tuli kuluneeksi 85 vuotta siitä, kun talvisota syttyi. Täällä Urjalassa siunattiin haudan lepoon 100-vuotiaana kuollut Sakari Ahola, joka on vanhin sotaveteraaneistamme. Hän ei ollut mukana talvisodassa, koska oli syntynyt v.1924, mutta taisteli jatkosodan loppuvaiheessa, haavoittui ja sain invaliditeetin. Elämäntyönsä hän teki matemaattisten aineiden opettajana Urjalan yhteiskoulussa, yläasteella ja lukiossa.
Urjalan miehet olivat muiden suomalaisten miesten tavoin olleet lokakuusta ylimääräisissä harjoituksissa (YH). Niissä oli koulutusta ja linnoitteiden vahvistamista. Samalla miehet jännittivät, mitä Moskovassa käytävissä keskusteluissa päätettäisiin.
Neuvostoliiton ja Venäjän narratiiviin on kuulunut väite, että he eivät ole aloittaneet sotaa tai hyökänneet mihinkään maahan. Niinpä neljä päivää ennen sotaa se itse ampui kuuluisat Mainilan laukaukset tykistöllään. Väitti niitä Suomen ampumiksi ja syytti Suomea sodan aloittamisesta ja hyökkäsi torstaina 30.11.1939 klo 6.50 rajan yli. Yli tuhat päivää sitten se aloitti sotilaallisen operaation Ukrainassa ja sota sanan käytöstä rangaistiin omia kansalaisia.
Joulukuun ensimmäisenä se nimitti Otto Ville Kuusisen johtaman hallituksen ja kieltäytyi neuvotteluista Suomen virallisen hallituksen kanssa. Stalin ei saanut Suomea syntypäivälahjakseen joulukuussa, koska suomalaiset taistelivat yhtenä rintamana.
Hinta oli kova. Ensimmäinen urjalalainen Sulo Mattila kaatui päivälleen 85 vuotta sitten. Suomessa kaatuneet haluttiin kotiseurakunnan multiin. Niinpä Urjalassa silloisen hautausmaan takana ollut pelto otettiin sankarihaudaksi. Halkivahaan tuli oma pienempi sankarihauta. Kymmeniä urjalalaisia miehiä kaatui talvisodassa ja kymmeniä lapsia jäi sotaorvoiksi. Huhtalasta kaatui kolme poikaa ja myös veljespareja kaatui. Sankarihautaan haudattiin myös karjalaisia, nimet ovat kirkon eteisen taulussa.
Kova kohtalo oli myös karjalasilla, jotka menettivät kotinsa. Talvisodan alettua tänne tuli joulukuun alussa evakoita Kuolemajärveltä ja Sakkolasta. Heidät sijoitettiin urjalalaisiin koteihin ja kaikkiin vähänkin asumistarkoituksiin sopiviin tiloihin. Sijoitussuunnitelma oli tehty syksyllä.
Isäni kuului v. 1919 syntyneenä ikäluokkaan, joka aloitti syksyllä 1939 varusmiespalvelunsa, soti talvisodassa, jatkoi sen jälkeen palvelusta ja vannoi sotilasvalan vasta kesällä 1940. Hänen äitinsä ja mummonsa tulivat Kuolemajärveltä Urjalaan.
Sain vuonna 2009 pastori Johan Lampiselta nimismiehen talon vintiltä löytyneen kortiston, jossa oli parin tuhannen evakon ja muun sotaa paenneen tiedot. Minut yllätti tuolloin se, että alle 18-vuotiaita oli tulijoissa 990 ja heistäkin puolet alle 10-vuotiata. Nuorin tässä kortistossa ollut oli kuukauden ikäinen kuolemajärveläinen Mauri Hintikainen, joka sijoitettiin äitinsä kanssa Honkolan kauppaan. Vanhin sakkolalainen Anna Leinonen, joka sijoitettiin Annulan Kyrölään.
Kun elossa ei ole kovinkaan paljon talvisodan aikuisiässä kokeneita, ei nykypolvilla ole henkilökohtaista kosketusta tuohon aikaan. Siksi on tärkeää, että tietämys tuosta ajasta ja merkityksestä välittyy nykynuorillekin. Toivottavasti kenenkään heistä ei tarvitse kokea sotaa rajoillamme.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
18.11.2024
Urjalan kulmilta
”Koska minä haluan!”
Torilla tapaa mielenkiintoisia ihmisiä myös tähän aikaan vuodesta, jolloin ei ole vilkkain aika. Tori on yhteinen olohuoneemme ja kyllähän siellä pitää käydä, jotta näkee ihmisiä, eikä tule ihan mökkihöperöksi.
Hiljattain tapasin henkilön, joka asenteeltaan sopisi meille kaikille esimerkiksi. Hän on eläkkeellä. Hänen tärkein viestinsä oli, että aina on mahdollista oppia uusia asioita ja aloittaa uusi harrastus. Hän on opiskellut monia asioita kansalaisopistossa. Nyt opintotarjonta on vähentynyt, kun pääpaikka on Valkeakoskella ja Urjalassa monesta kylästä ovat opintopiiri loppuneet. Syksyn kurssit ovat pian päätöksessä, mutta keväällä voi taas aloittaa ja jotakin uutta on tarjolla.
Opettajana ollessani yritin houkutella koululaisia olemaan uteliaita oppimaan uusia asioita, Jos ei ole kiinnostunut, ei opikaan. Oppiminen on parhaimmillaan löytöretki. On kiva tietää.
Nykyinen julkinen ilmapiiri huolestuttaa. Jälleen on syntynyt pari kohua uskonnosta kouluissa. Hämeenlinna maksoi jopa korvausta, kun lapsi oli joutunut kuulemaan konserttia. Toisaalla peruttiin barokkiajan musiikkia koskeva tapahtuma, koska musiikin aiheet olivat peräisin kristinuskosta. Toisaalla on tehty myös kansalaisaloite, jotta Halloweenin viettäminen kouluissa kiellettäisiin.
Edelleenkin valitsee väärä käsitys siitä, että uskonnon opetus olisi tunnustuksellista. Rukous voidaan opettaa, mutta ei rukoilla. Uskontokirjat ovat sekä luterilaista että ortodoksista opetusta varten ja näihin kirkkokuntiin kuuluvat opiskelevat niiden mukaan. Muita uskontoja voidaan opettaa, jos on riittävästi sitä haluavia. Lisäksi on elämänkatsomustieto, jossa uskontoaiheita on vähemmän, vaikka niitäkin esitellään kuten muitakin elämässä tärkeitä taitoja.
Piispa Mari Leppänen esitti kolumnissan Helsingin Sanomissa 12.11., että tulisi edetä kohti yhteistä katsomusainetta. Hänestä on tärkeää, että kaikki oppilaat saavat riittävästi tietoa suomalaisesta uskonnollisesta ja kulttuurisesta juuristosta ja oppivat eri uskonoista. Leppäsen mukaan elämänkatsomustiedon avaaminen ei ole ratkaisu, tarvitaan uusi oppiaine.
On tärkeää huomata, että Suomessa meillä on oikeus harjoittaa uskontoa, myös kristinuskoa, ja olla harjoittamatta mitään. Nyt näyttää siltä, että vaatimusarvoissa myötäelämisen kyky vähenee. Ruokakuljetuksen mainoksessa sanotaan ”Koska minä haluan!” Tämä sama asenne on vallalla monissa muissakin asioissa.
Lapset ja nuoret rakentavat omaa maailmankuvaansa tiedostamattaan ja tietoisesti. Koti antaa usein perusteet ja asenteet. Koulu vaikutta paljon ja yhä enemmän sosiaalinen media. Uskonpuhdistaja, tai kuten nyt sanotaan reformaattori, Martti Luther sanoi, että perheenisän tulee selvittää uskonasiat perheväelleen. Seurakunta voi tukea tätä kasvatusta.
Mielestäni on surullista, että me entistä enemmän ryhdymme vetämään rajoja siihen, mitä koulussa näistä asioista saa lukea, kuulla ja nähdä. Toivoisin, että luottaisimme siihen, että saatuaan monipuolisen näkemyksen erilaisista uskonnoista ja maailmankatsomuksista nuori voi tehdä aikanaan omat valintansa. Siksi kannustaisin heitä edelleen uteliaaseen asenteeseen. Vanhemmatkin voisivat sitä yrittää.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
4.11.2024
Urjalan kulmilta
Millaista tulevaisuutta meille ennustetaan?
Viime päivinä on julkistettu ennuste Suomen väkilukukehityksestä. Mukana on myös kuntakohtaisia ennusteita. Suurin uutinen oli, että nyt ennustetaan Suomen väkiluvun kasvava jopa 6.5 miljoonan tienoille, kun aiempien ennusteiden mukaan väestömme olisi alkanut supistua.
Tarkistin tilastokeskuksen aineistosta myös Urjalan tilanteen. Sen mukaan nykyinen asukaslukumme 4528 vähenisi vain parilla sadalla vuoteen 2045 mennessä. Tuolloin yli 65-vuotiaita olisi noin 38 % eli hieman enemmän kuin juuri nyt.
Vauvoja on syntynyt koko maassa vähän. Laskua on ollut lähes kymmenen vuotta. Tämä tarkoitta sitä, että 2040-luvulla myös synnyttäjiä on entistä vähemmän. Syntyvyyden lasku ei ole vain suomalainen vaan yleismaailmallinen ilmiö, johon ei ole yksiselitteistä syytä.
Mainittu väestönkasvu on maahaanmuuton varassa. 40 000 tarvittaisiin joka vuosi nettona, jotta välilukumme kasvaisi. Maahanmuuttajat hakeutuvat ensisijaisesti pääkaupunkiseudulle ja muihin suurimpiin kaupunkeihin. Urjalan tapaiset maaseutukunnat eivät heitä kovin paljon houkuttele ainakaan vielä. Saattaa olla, että erityisesti Intiasta ja muualta Aasiasta tulevat saattavat arvostaa myös maaseutumaista asumista. Nähtäväksi jää.
Jotta saadaan uusia asukkaita, pitää olla asuntoja, työpaikkoja ja palveluita. Viime vuosikymmeninä Urjalasta on lähtenyt verotoimisto, nimismies ja poliisiasema, Kela, Tielaitos, VR, postikonttori ja -toimistot sekä valtion puhelinlaitos. Valtio on vienyt siis näiden alojen työpaikat.
Kunnan omilla päätöksillä on lakkautettu vuodeosasto ja nyt hyvinvointialue supistaa terveyskeskuksen lähiasemaksi. Koulujen lopettamisen myötä sen alan työpaikat ovat vähentyneet.
Kun Huhdin eli asemanseudun pääväylä siirtyi rautatien varresta nykyiselle paikalle, nimesi yleisö sen vekselikujaksi, koska sen varrella olivat KOP, Osuuspankki, Säästöpankki ja Postipankki. Nyt niitä ei siellä ole. Ennen Huhdissa oli useampikin kauppa. Nyt on jäljellä Pikku-Leevi. Päivittäistavarakauppoja eli marketteja on kaksi kirkonkylässä
Kirkolla on myös kaksi pankkia Etelä-Pirkanmaan Osuuspankki ja Someron Säästöpankin konttori. Nordea lopetti vuosia sitten. Tiedossa on, että osuustoiminnan nousun myötä ensi osuuskassan ja myöhemmin osuuspankin nimellä toimineita pankkeja oli täälläkin useammassa kylässä. Nyt koko maassa on noin 200 osuuspankkia ja ryhmän strategiana on koota ne maakunnallisiksi pankeiksi.
Lippalaki ei kulu pankeissa käydessä, kun kaikki on mahdollista hoitaa etänä. Samalla kuitenkin pankkien paikallistuntemus vähenee. Olen kuullut tapauksia, joissa talonostaja ei ole saanut lainaa, kun vaikkapa Tampereella pankki on sanonut, että emme rahoita Urjalaan.
Pari liikepankkia ilmoitti melko suoraan muutama viikko lehtiartikkelissa, että asuntoja rahoitetaan vain kasvaville paikkakunnille. Se tarkoittaa väestöä menettäville maaseutukunnille ja pikkukaupungeille elinvoiman vähentymistä edelleen.
Sama oli viesti, kun asuntorahoitukseen erikoistunut Hypo julkisti juuri seitsemänkohtaisen luokituksen asuntomarkkinoista ja väestönkasvusta. Urjala ja muut lounaishämäläiset kunnat sijoittuivat kolmanneksi alimpaan luokkaan. Siinä oli 120 kuntaa. Meitä paremmissa A- ja B-ryhmissä oli 92 kuntaa ja huonommissa C-ryhmissä 81 kuntaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
21.10.2024
Urjalan kulmilta
Makumatka mummolaan
Sunnuntaina tehtiin Urjalan Karjalaseuran järjestämänä ruokamatka 1950- ja 1960-lukujen mummolaan Vuosi sitten seura tarjosi ruokamuistoja pula-ajasta. Se sai hyvän suosion ja niinpä ennakkoilmoittautumisia tuli nyt ennätysmäärä.
Sana mummola herättää heti myönteisen tunteen. Suomessa on parikymmentä isoäitiä tarkoittavaa sanaa. Täällä Hämeessä on mummu ja Karjalassa oli mummo. Itselläni oli vain yksi Saima-mummo, joka oli isäni äiti. Hän asusti Huhdissa Vanhajärven ainoassa saaressa Lintusuolla. Kävimme siellä ensin polkupyörillä ja sitten traktorilla puheena olevina vuosikymmeninä.
Noihin aikoihin elettiin aika pitkälle omavaristaloudessa. Maaseudulla useimmilla oli ainakin puutarhatontti ja monilla pieni maapaikka. Peruna oli tärkein kasvi, mutta lisäksi kasvimaalla oli lanttua, porkkanaa, punajuurta, retiisiä, kaaleja ja salaattia. Marjapensaista höyrytettiin mehujen ainekset. Metsästä poimittiin mustikat, puolukat ja sienet. Joulupossu kasvoi ja olipa monella lehmiäkin. Jos ei ollut, haettiin kaupasta maito omaan astiaan ennen maitopusseja ja tölkkejä. Maankuulua voita valmisti Urjala Osuusmeijeri ja margariinina oli Suvikulta ja Kultanauha ennen Flooraa.
Ennen valmisruokia mummoloissa tehtiin paljon ruokaa uunissa. Siellä paistuivat niin ruis- kuin hiivaleivät, marjapiirakat ja lonkapullat. Karjalaismummot heräsivät aamulla aikaisin ja paistoivat peruna- ja riisipiirakoita. Jälkilämmössä hautui karjalanpaisti tai ternimaidosta tehty uunijuusto.
Säilytystilana oli kellari, sillä jääkaapit ja pakastimet ja muut työtä helpottavat kotitalouskoneet tulivat myöhemmin. Kahvikin ostettiin kaupasta papuina ja jauhettiin kotona. Kahvi pysyi kuumana pannumyssyn alla. Mummoilla oli aina esiliina kotitaloustöissä ja usein myös huvi päässä. Pöydällä oli kaunis liina ja myöhemmin vahakangas sekä lattialla itsekudotut räsymatot.
Arkiruoka koostui perunasta keitettynä ja paistettuna, keitoista, puuroista ja velleistä. Ruokajuomana maito, piimä, kesällä kotikalja ja marjamehu. Lapset saivat kyllä limsaakin. Ensin pulloissa oli patentti-, sitten repäisy- ja lopulta kruunukorkki. Räiskäleet eli ohukaiset hienosokerin ja hillon kanssa maistuivat.
Juhlaruuissa perinteet ovat säilyneet pisimpään. Jouluna kinkkua, laatikoita, rosollia ja lipeäkalaa. Pääsisäisen mämmiä, vappuna simaa ja munkkeja. Juhannukseen ja kesään nykyisin oleellisesti kuuluva grillaus yleistyi vasta 1970-luvulla.
Kun mummuille tuli vieraita tai oli vaikkapa merkkipäivä, niin pöydästä löytyi seitsemän sorttia: pullaa, Bostonkakkua, pikkuleipiä, Hanna-tädin kakkuja, ässiä, lusikkaleipiä, pipareita, sitruuna- ja tiikerikakkuja ja tietenkin täytekakku.
Kun me muistelemme tuon ajan mummoloita, on kyse silloisten lasten ja nykyisten eläkeläisten lapsuusmuistoista. Eräällä tavalla se on ”kadotetun paratiisin” muistelua.
Mitähän nykyiset lapset muistelevat omista mummoloistaan? Ehkä vertaillaan, miltä maistuivat ensikerran Suomeen v. 1962 tulleet pitsat, hampurilaiset v. 1973 ja 1980-luvullla tulleet kebabit. Taitavia ovat useimmat tämän ajan mummotkin, joten ei hätää. Hyvää kotiruokaa on tarjolla niin arkeen kuin juhlaankin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
7.10.2024
Urjalan kulmilta
Neljän sukupolven kauppa juhlii
Vielä tällä viikolla on mahdollisuus tutustua nykyisen Kylä Kahvilan eli entisen Varstakellarin tiloissa näyttelyyn, jossa kerrotaan 95 vuotta kestäneestä saman suvun kauppahistoriasta. Esillä on runsaasti valokuvia ja joitakin esineitä sekä myös yli 500 erilaista kahvikuppia. Ehdottomasti kannatta käydä.
Juho ja Maria Koivisto ostivat v. 1929 Urjalan kirkonkylästä vuodesta 1893 toiminen Hietalan kaupan. Leipuri Juho oli syntynyt Kylmäkoskella ja Mariksi kutsuttu puoliso pappilankylässä Honkolassa Korpikaivon torpassa, jonka paikkaa pidetään Pohjantähden Koskelana. He toimivat ensin kauppiaana Urjalankylässä ja myytyään sieltä kaupan, siirtyivät Mynämäelle pitämään leipomoa, mutta palasivat pian Urjalaan.
T:mi J. A. Koiviston kaupassa oli liiketila, asunto. leipomo ja myös kahvila, jossa pidettiin mm. hautajaisia. Kaupan valikoima karttui vähitellen. Kauppaispariskunta palveli urjalalaisia vuoteen 1946, jolloin vetovastuu siirtyi Hely ja Lauri Koskiselle. Hely oli Marin siskon tytär ja oli Koivistoilla ottolapsena. Hän kouluttautui ekonomiksi.
Koskisten aikana liike muuttui moneen otteeseen. Laurin vastuulla oli rauta- ja rakennustarvikkeet. Lisäksi hänellä oli kuorma-autoja. Heidän aikanaan rakennettiin Esson huoltoasema sekä matkahuoltona tunnettu rakennus, jossa oli baari sekä herkku ja siirtomaatavaramyymälä (nimitystä käytettiin tropiikista tuoduista tavaroista kuten hedelmistä, kahvista ja mausteista). Ostin sieltä nallekarkkeja joskus koulumatkalla, taisivat maksaa markan ja vuodesta 1963 pennin kappaleelta ja lakritsipötkö viisi. Matkahuollon edessä oli kioski ja toinen oli kaupan päädyssä.
Laurin kuoltua v. 1963 Hely vastasi kaupasta yksin. Luovutettuaan kaupan pojalleen Juhalle ja tämän vaimolle Leenalle v. 1972 hän piti tekstiilimyymälää matkahuollon talossa. Juha ja Leena aloittivat Koivistolla, mutta rakensivat uuden myymälän, joka avattiin v.1983. Tilaa oli moninkertaisesti entiseen ja samassa talossa toimi myös apteekki ja Tiimari ja myöhemmin Esso. Nyt ei mentykään enää Koivistolle, vaan Mariin, sillä uusi kauppa oli T-market Mari. Nimessä yhdistyi historia ja tulevaisuus. Koiviston Mari ja kauppiasparin tytär Mari.
Vuonna 1999 vetovastuun otti tytär Mari, joka sai puolisokseen Leevin v. 2004. Kumpikin otti sukunimekseen Korpikaivon.
Torialuetta kaavoitettiin ja sen seurauksena kirjakauppa, kelloliike ja matkahuolto sekä Kaakon rakennus purettiin ja paikalle rakennettiin nykyinen liikerakennus. Se valmistui vuonna 2004 ja siihen tuli myös Alko, Nordea ja poliisin asiointipiste. Kaksi viimeksi mainittua eivät enää ole mukana, mutta postin asiointipiste on tilalla.
Kaupparyhmiä on historian aikana ollut useita ehkä alussa K, sitten A & O ja T- ja nyt K-ryhmä, K-market muuttui uusien tilojen myötä K-supermarket Mariksi. Liiketila kaksinkertaistui 1200 neliöön.
Kun Siwat päätyivät Keskolle, ryhtyivät Korpikaivot pitämään kauppaa Urjalan asemalla. Se nimettiin Pikku-Leeviksi. Viimeisin liikeidea oli perustaa ”Kylä Kahvila” kirkonkylän entiseen Siwaan. Siitä on tullut suosittu kohtauspaikka ja varsinkin toripäivinä kesällä on täyttä. Tiloissa voi pitää myös perhejuhlia. Onnea kauppiassuvulle ja toivottavasti tarina jatkuu viidennessäkin polvessa!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
23.9.2024
Urjalan kulmilta
Sähkö maksaa ja siirtohinta hämmästyttää
Elokuussa kuluttamani sähkö maksoi 19,03 euroa. Sähkön siirto omakotitaloomme maksoi 110,43 euroa. Tästä valtio ottaa sähköverona 20,57 e ja arvonlisäveroa 21,37 eli yhteensä 41,94 euroa.
Nyt syyskuussa meitä pörssisähkön käyttäjiä on muistutettu jopa 60 sentin kilowattihinnalla. Olkiluodon ydinvoimalan kakkosreaktori on huollossa ja huolto viivästyy, kuten aiemminkin, ennakkoon arvioidusta ajasta. Samaan aikaan huoltoa tehdään myös Loviisan voimalassa.
Torikansa ihmettelee, että huoltotyöt ovat tähän aikaan tai sitten talvella. Kuuluu epäilys siitä, että tämä on tarkoituksellista. Yhtiöt haluavat saada sähköstä enemmän. Nyt valmistaudutaan alkavaan lämmityskauteen, jolloin sähköä kuluu enemmän. Ajetaanko meitä valitsemaan kiinteähintainen sähkö. Tarjouksia on lehdissä ja niitä tulee myös somekanavia pitkin tai yhtiöiden edustajat soittavat. Sopimusmalleja on paljon. ”Hämmästyksen sormi menee ihmetyksen suuhun.”
Urjalassa ensimmäiset sähköntoimittajat olivat kyläkohtaisia, esimerkiksi Hakkilan sähkö toimi kosken voimalla. Urjalan Sähkö perustettiin vuonna 1919. Eli reilun sadan vuoden verran on sähkö palvellut meitä. Kotiini se tuli v.1965. Sähköyhtiö rakensi linjat, huolehti sähkön siirrosta ja velotti käyttömäärästä, Vanhemmat lukijat muistavat, että ensin tuli arviolasku ja sitten tasauslasku.
Urjalan Sähkö ja muut noin 30 pitäjä- ja pienyhtiötä fuusioitiin Hämeen Sähköön vuosina 1970–1991. Tällöin Urjalan kunnasta tuli yksi suurimmista Hämeen Sähkön omistajista. Jossain vaiheessa vaihtamatta jääneet osakekirjat mitätöitiin, mutta käräjäoikeus kumosi päätöksen v. 1997.
Vuonna 1995 Ruotsin valtiollinen sähköyhtiö Vattenfall osti kuntien osakkeet. Hinta oli 103 markan kappalehintaan. Urjalan kunta sai osakkeistaan 37,7 miljoonaa markkaa. Kun summa tuli kunnan tilille paikalliseen pankkiin, se irtisanoi heti tilin, sillä summan sijoittaminen rahamarkkinoille ei käynyt kädenkäänteessä.
Kuntaan perustettiin sijoitustyöryhmä, jossa jäseninä olivat johtavat luottamushenkilöt ja virkamiehet. Tällöin kuultiin paljon asiantuntijoita ja sen pohjalta tehtiin sijoitussuunnitelma, jolla saatiin merkittävää tuottoa. Osakemarkkinoille ei menty. Jotkut kunnat menivät ja saivat jonkin aikaa hyviäkin tuottoja. Rahapottia ei syöty eli sitä ei käytetty kulutusmenoihin. Sen sijaan varoja käytettiin moniin rakennusinvestointeihin, joilla parannettiin kunnan palveluita.
Vattenfall maksoi Hämeen Sähköstä noin 900 miljoonaa markkaa. Silloin tehdyn laskelman mukaan arvioitiin, että menee noin 16 vuotta, kun se on saanut sijoituksensa kuoletettua.
Nykyisin Vattenfall on Urjalan seudulla suurin sähkön toimittaja. Sähköä voi ostaa mistä yhtiöstä tahansa. Sähkön siirrossa on kaikilla alueilla vain yksi toimija. Meillä se on Elenia. Yhtiö nosti syyskuun alussa tariffejaan. Samaan aikaan tuli myös arvonlisäveroon korotus, joka näkyy seuraavassa siirtolaskussa. Vuonna 2014 herätti suurta huomiota, kun silloinen hallitus myi Fortumin sähköverkon ulkomaalaiselle Carunalle
Enää tolpalla ei käy mittarinlukija. Ne luetaan automaattisesti. Sähköjohdotkin ovat monesta paikasta hävinneet maisemasta, kun ne on kaapeloitu maahan. Kaapelointi tietenkin maksaa ja tehtävää riittää edelleen.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
9.9.2024
Urjalan kulmilta
Alijäämät katettava neljässä vuodessa
Alijäämän kattamaisvelvollisuus on kunnilla paljon suurempi kuin valtiolla. Sama koskee myös hyvinvointialueita. Urjalan kunta aikoo päästä tasapainoon myymällä metsää ja karsimalla kuluja. Tällä kertaa metsänmyynti tarkoittaa myyntiä pohjineen eli noin 130 hehtaaria. Nyt kunnalla on metsää noin 550 ha. Myös peltoalueiden myyntiä pohditaan.
Kunta arvelee saavansa myymällä kymenkunta palstaa 370 000 euroa. Talousarviossa on tavoitteena puolen miljoonan säästö ja omaisuudenmyynti arvioitiin 300 000 euroksi ja loppu supistamalla toimintakeskuksen menoja.
Säästökohteiden löytäminen ei ole helppoa. Muistan itsekin ajan, jolloin budjetista karsittiin satasia. Samaa tuskaa näyttää nytkin koettavan päätöskammareissa. Tosin kuntahan voi helpottaa menojen kattamista korottamalla tuloveroprosenttia. Se on yleensä viimeinen keino. Kuinkahan moni tietää, mikä on oman kuntansa tuloveroprosentti? Valtionosuudet ovat aina arvoitus, kun valtio säästää ja leikkaa. Urjala on saanut parina vuonna ylimääräistä ja hakee nytkin, jotta talous pysyisi tasapainossa.
Kuntalain mukaan kunnan tulee kattaa taseeseen kertynyt alijäämä enintään neljän vuoden kuluessa tilipäätöksen vahvistamisesta seuraavan vuoden alusta lukien. Valtio ottaa velkaa ensi vuoden budjetissa lisää noin 12 miljardia euroa. Näin siitäkin huolimatta, että menoja karsitaan kovalla kädellä. Tasapainoa tavoitellaan seuraavalla vaalikaudella.
Hyvinvointialueilla on myös synkät näkymät. Tuoreimpien tietojen mukaan alijäämää on 1,4, miljardia eli 600 miljoona enemmän kuin ne ovat budjetoineet. Hyvinvointialueiden tulisi kattaa alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä. Katettavaa on näillä näkymin 2,7 miljardia. Näin siitäkin huolimatta, että ensi vuonna valtio lisää rahaa niille 2,2 miljardia.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että sosiaali- ja terveysmenojen kasvu ei riipu järjestelmästä. Väestön ikääntyessä hoidon tarve kasvaa. Säästötoimia on hyvinvointialueilla tehty erikoissairaanhoidon tarpeiden mukaan ja silloin leikkaukset ovat kohdistuneet perusterveydenhuoltoon, joka toimi tähän asti hyvin.
Ratkaisuksi on esitetty alueiden vähentämistä ja liittämistä toisiin. Tällä listalla näyttää olevan Oma Häme. Urjala kuuluu suurimpaan eli Pirkanmaan hyvinvointialueeseen. Ihmettelen edelleen sitä, että Uusimaa jaettiin niin moneen alueeseen. Kaikkien pirtaan ei sopinut maakunta ja siksi keksittiin termi hyvinvointialue.
”Kehittäminen ei ole köyhän hommaa”, totesi Kehitysaluerahaston edustaja aikanaan Urjalan elinkeinoprojektissa. Karsinnan ja leikkaamisen lisäksi pitäisi pystyä panostamaan kasvuun ja kehitykseen. Siinä elinkeinoelämä ja yritykset ovat avainasemassa. Päättyneellä viikolla vietettiin yrittäjien päivää. Uusia yrityksiä ja ideoita tarvitaan. Urjalassa on hyvä yrityspohja, mutta täällä on myös jonkin verran yrityksiä, joilla ei ole jatkajaa tiedossa.
Kun ihmiset valitsevat asuinpaikkaansa työpaikka tai sen läheisyys on tärkeä peruste. Merkittävää on myös paikkakunnan julkinen ja yksityinen palveluvarustus. Vetovoimaan vaikuttavat myös harrastusmahdollisuudet. Myös omistus- ja vuokra-asuntojen tarjonnalla on merkitystä. Toivottavasti Urjala pärjää.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
26.8.2024
Urjalan kulmilta
Liikettä radalla, nurmella ja jäällä
Urjalassa on ollut menestyksellinen urheilukesä. Yleisurheilijat ovat kunnostautuneet niin omilla kuin vieraillakin kisatantereilla. Täytyy hämmästellä, miten pienen paikkakunnan urheilijat pärjäävät laajalla lajikirjolla myös isojen seurojen lasten ja nuorten kanssa. Nyt olisi mielestäni Urheilugaalassa aika palkita Urjalan Urheilijat esimerkillisestä seuratyöstä.
Urjalan Palloseura juhli tasavuosikymmeniä ja järjesti mieliin jäävän tapahtuman urheilukentällä. Nyt on ennätysmäärä sekä poikien että tyttöjen juniorijoukkueita. Kausi on vielä kesken, mutta hyvin ovat pelanneet ja sinnikkäästi taistelleet.
Näiden kahden lajin harrastamisen mahdollistaa keskusurheilukenttä. Tätä nimeä ei enää käytetä, koska muita urheilukenttiä ei oikeastaan ole kuin Halkivahassa. Jalkapalloa pelataan myös tekonurmella, joka saatiin talkooponnistuksena muutama vuosi sitten. Urheilukenttämme valmistui vuonna 1990. Juoksuradat ovat korjaustarpeessa muutaman vuoden päästä.
Muistan, kuinka kovaa vääntöä käytiin aikanaan siitä, tarvitaanko Urjalaan kestopäällystetty juoksurata. Tulin vakuuttuneeksi sen tarpeesta, kun kuntavierailulla tutustuimme sellaiseen. Oli suoranaista juhlaa pitää koulujenvälisiä kisoja uudella kentällä, kun vesi ei seisonut hiilimurskalla. Urjala sai paljon huomiota hyvästä kentästä ja täällä käytiin harjoittelemassa muiltakin paikkakunnilta ja seuroista. Urheilukentän rakensi ja sitä ylläpitää kunta.
Urjalaan saatiin jäähalli vuonna 1999. Sekin oli melkoinen talkootyön näyte. Osakepääomaa saatiin kokoon 670 000 euroa. Mukana on paljon urjalalaisia yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä sekä Jääkiekkoliitto 50 000 euron osakepääomalla. Kunta ei ole osakkaana. Tontin vuokra oli pitkään euro vuodessa, mutta nyt se on kuulemma enemmän.
Osakeyhtiö ei voi hakea valtiolta avustusta hallin ylläpitämiseen. Hallia on hoidettu hyvin talkoohengessä. Nyt kylmälaitteisto alkaa olla käyttöikänsä päästä ja muutaman vuoden päästä säädökset muuttuvat niin, että kylmäaineet vaativat uuden laitteiston. Siihen yhtiöllä ei ole tällä hetkellä tiedossa rahoitusta. Kustannuspaineita on aiheuttanut myös sähkön hinta. Tiettävästi tähän pyritään etsimään ratkaisua, kun kunta ja yhtiö neuvottelevat yhteistyöstä.
Monilla paikkakunnilla yksityiset hallit ovat vähitellen siirtyneet kuntien omistukseen. Se oli aikanaan tärkein vastustajien perustelu kannalleen. Mutta 25 vuotta yhtiö on pärjännyt. Ikäluokat ovat pienentyneet ja kiinnostus jäälajeja kohtaan on myös jonkin verran vähentynyt. Jos Urjalassa olisi sopivaa majoitusmahdollisuutta voitaisiin lisäkäyttäjiä saada taitoluistelun harrastajista, joille ei isoilla paikkakunnilla tahdo aina löytyä jääaikaa. Joskus on ollut huonoa tuuriakin. Oli saatu harjoitusturnausvaraus tamperelaisseuralta, mutta juuri silloin jää ei kestänytkään. Ei ole varmaan helppo saada uudestaan, siksi jäähdytyslaitteet pitäisi uusia.
Toivon, että kunnalta löytyy neuvotteluissa ymmärtämistä ja halua tukea myös jäähallia. Jääurheilu on kalliimpi harrastus kuin monet kesälajit varusteineen ja jäämaksuineen. Vuosittain on tuhansissa laskettava hallissa käyvien pelaajien ja yleisön määrä. Halli luo myönteistä kuntakuvaa. Eri lajien seurat eivät kampita toisiaan, vaan tukevat lasten ja nuorten monipuolista liikuntaa niin kesällä kuin talvella.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
12.8.2024
Urjalan kulmilta
Takaisin tuttuun tai uuteen kouluun
Pari päivää ovat koululaiset totutelleet koulunkäyntiin. Aloituspäivän kunnat voivat päättää, mutta lukuvuoden päätöspäivä on koko massa aina sama. Työ- ja loma-ajoista päätetään hyvissä ajoin. Joku pitää pitkästä syys- ja joku pitkästä joululomasta. Lauantaityöpäivistä ei juuri pidetä, mutta joskus niillä voidaan järjestää tapahtumia, jossa vanhemmat pääsevät mukaan koulun teemapäiviin yhdessä lastensa kanssa.
Kouluun liittyvät mainokset alkoivat televisiossa heinäkuun puolivälissä. Niihin liittyi iskulause” Back to School”. Meillä ihaillaan ihan suotta näitä vieraskieliä iskusanoja.
Tiedotusvälineissä hallitsevaksi puheenaiheeksi nousi kännyköiden käyttökielto. Opetusministeriö valmistelee esitystä, jolla kaikissa kouluissa olisi samat pelisäännöt. Monissa kouluissa on onnistuttu sopimaan yhteiset säännöt. Näistä on saatu hyviä kokemuksia.
Tänään maanantaina Urjalan kunnanhallitus käsittelee 36-sivuista hyvinvointiraporttia viime vuodesta. Lainaus siitä: ”Urjalassa on nähtävissä valtakunnallisestikin ilmiöksi noussut kaverivanhemmuus, jossa lapsille ei esimerkiksi aseteta selkeitä rajoja. Tämä onkin ammattilaisten näkökulmasta hyvin merkittävä tekijä lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen. Runsas ruutuaika ja väsymys ovat ongelmia, joihin arjen terveellisillä valinnoilla ja vanhempien asettamilla rajoilla voidaan selkeästi vaikuttaa. Lapset ja nuoret eivät osaa rajata ruutuaikaa ja mennä riittävän ajoissa nukkumaan, vaan vastuu näistä kuuluu vanhemmille.”
Usein on niin, että perheessä lapset tuijottavat kännykkää ja katselevat samalla tubettajaa telkkarista. Jos vanhemmat ovat läsnä kännykkä on myös heillä auki. Vanhempienkin jaksaminen saattaa olla koetuksella työ- ja taloushuolien takia. Joskus lapsilta ja nuorilta puuttuvat riittävät tukiverkostot.
Kyllä koulun pitää muuttua ajassa ja olla mukana tekniikan kehityksessä. Kriittistä lukutaitoa tarvitaan erityisesti nyt uuden median viestien ja tiedon omaksumisessa. Tekoälykään ei tuota mitään itse, vaan välittää ohjelmoidulla tavalla tietoa olemassa ja käytettävissä olevasta tietomassasta.
Ilahduin uutisesta, jossa kerrottiin Riihimäen ottavan uudelleen käyttöön oppikirjat. Ne ovat ammattilaisten tekemiä. Niitä laativat työryhmät, joissa on huippuosaajia. Kirjasarjat uusiutuvat ja päivittyvät, joten enää ei ole sellaisia pitkään käytettyjä kirjojia, jotka vanhemmat lukijat muistavat kuten Ojalan laskuoppi tai Anders Collinin Ruotsinkielen käännöstehtäviä.
Olen viime aikoina tutkaillut varastoihin kertyneitä laatikoita, joissa on ollut lasten käyttämiä oppikirjoja. Kuudella koululaisilla niitä oli paljon joko kunnan hankkimana tai itse ostettuina. Kieltämättä nostalgisia hetkiä on palautunut mieleen. Opettajana ollessani kehotin oppilaitani säästämään ainakin kansioihin kertyneet kirjoitelmat, kokeet ja kuvistyöt. Omien lapsien töistä olen kysynyt, mitkä saa laittaa pois ja mitkä säästetään.
Antoisaa kouluvuotta kaikille koululaisille, opettajille ja muulle kouluväelle. Vanhemmille tiedoksi, että lasten kouluaika on lyhyt aika elämässä. Siitä kannattaa olla kiinnostunut.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
29.7.2024
Urjalan kulmilta
Olympiahuumaa ja totuuden pohdintaa
Jotkut ehkä muistavat, että olympialaisissa on joskus kisattu myös taidelajeissa. Suomalaiset ovat voittaneet vuosina 1936 ja 1948 kultaa. Urho Karhumäki kirjoitti kirjan Avoveteen. Kisaan lähetettiin vain osa kirjasta, mutta se riitti voittoon Berliinissä. Myöhemmin siitä tehtiin elokuva, jossa kerrottiin suomalaisen juoksijan taival maaseudulta olympiavoittajaksi.
Lontoon kisoissa kultamitalin sai runoilija Aale Tynni runollaan Hellaan laakeri. Samoissa kisoissa Heikki Asunta sai kunniamaininnan kirjallisuuden sarjassa. Helsingissä v. 1952 ei enää ollut kulttuurilajeja. Amerikkalainen olympiajohtaja ei halunnut niitä pitää mukana.
Perjantaina avatuissa Pariisin kisoissa ei näitä lajeja ole, vaikka siellä on valtavan paljon mitä kummallisimpia lajeja niin yksilö- kuin joukkuesarjoissa. Sata vuotta sitten Pariisin olympialaisissa Suomi oli toiseksi eniten mitaleja saanut maa. Nyt Suomen olympiakomitea on tyytyväinen, jos saavutetaan pari mitalia.
Urjalasta ei tällä kertaa ole edustajaa. AleksiiOjalalta vietiin hänelle parhaiten sopivat matkat ja vauhti ei riittänyt 20 km kävelyyn. Ajatelkaa nyt, kuinka paljon hänkin on aikaa käyttänyt ja harjoitellut. Hän oli mukana Rion ja Tokion olympialaisissa. Edellinen urjalalaisedustaja oli Helsingin kisoissa v. 1952 Meeri Saari. Hän sijoittui kahdeksanneksi kuulantyönnössä, joka on edelleenkin paras suomalaisnaisen sijoitus tässä lajissa. Samalla syntyi Suomen ennätys 13,02.
Kisaohjelmien välissä voi hyvin pistäytyä Urjalassa Pentinkulman päivillä. Ohjelmaa on kolmena päivänä perjantaista sunnuntaihin. Lasten penttareita on kirkonkylällä perjantaina ja lauantaina. Perjantaina torilla esiintyvät Matti Rönkä, hiljan eläköitynyt uutisankkuri ja usean kirjan kirjoittaja. Hän on aiemmin ollut täällä kahdesti. Nuutajärveläisten vävypoika Tommi Kinnunen on toritapahtumassa mukana Päivi Alasalmen ja Miina Supisen lisäksi.
Runouttakaan ei ole unohdettu. Sitä kuulla Kyläkahvilassa ja Nuutajärvellä lasin äärellä.
Lauantain Kirjan juhlassa tämänvuotista aihetta, totuutta, tarkastelevat Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, kirjankustantaja Anna-Riikka Carlson sekä monitaituri Juha Hurme.
Juhlan päättää moninkertainen Pentinkulman päivien juontaja, kirjailija Sirpa Kähkösen käsikirjoittama Vihreä Sali soi, jossa pääosaa esittää Seela Sella.
Sunnuntaina voi tutustua Väinö Linnan reittiin juuri opastutkintonsa uudistaneiden taitavien oppaiden johdolla. Aiemmin ohjelmaan kuului luontojumalanpalvelu Urjalankylän kivisakastilla. Se oli eilen. Ensi perjantaina pohdin totuutta aamurukouksessa Urjalan kirkossa.
Kaunokirjailija voi käsitellä totuutta vapaammin kuin tietokirjailija, joka pyrkii aina pysymään faktoissa. Joskus olen miettinyt, millaista olisi kirjoittaa kaunokirja, kun saisi keksiä ihan vapaasti. Toisaalta monet kaunokirjailijat ovat kertoneet, että ovat saaneet huomautuksia tarkoilta lukijoilta, jos jokin maininta on ollut väärä.
Joskus kirjailija onnistuu luomaan teoksen, jota ryhdytään pitämään totuutena. Näin Linnankin teoksille kävi. Etäännymme niissä kuvatusta maailmasta, mutta kirjojen ihmiset tuntuvat edelleen läheisiltä. Sekin on hyvän kirjoittajan ansiota.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
15.7.2024
Urjalan kulmilta
Kummajainen Suomen festivaalikesässä
Kun kirjoitan tätä tekstiä perjantaina, on kolmipäiväinen Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali juuri käynnistynyt. Tänään maanantaina, kun luet tätä ovat juhlat ohi Nuutajärvellä. Kävijämäärällä mitattuna se on Urjalan suurin tapahtuma tänä vuonna.
Yhdeksättä kertaa järjestetty tapahtuma on kummajainen Suomen festivaalikesässä. Se on idealtaan hyvin omaperäinen ja ainutlaatuinen. Siellä ei esiinnyt tapahtumasta toiseen rientäviä muusikoita, joita voi nähdä monessa paikassa. Esiintyjiä on täällä kuitenkin enemmän kuin missään muualla, koska on kyse ”ennakkoluulottomasta ja rajoja rikkovasta taiteiden juhlasta”. Täällä ei vain kuunnella, vaan jokainen voi omalla panoksellaan olla myös tekemässä tapahtumaa.
Idean isä on Tuukka Palonen Valajärveltä. Se selittää sen, että Mitäkset ovat Nuutajärvellä Tuukan kotikulmilla. Tapahtuma on järjestetty talkoilla. Tänä vuonna ilmeisesti on palkattu ensimmäinen päätoiminen tekijä.
En ole osallistunut vielä kertaakaan. Kun tätä kolumnia varten tutustuin ohjelmaan, yllätyin sen monipuolisuudesta. Pääotsikoita ovat: Live, kone, monitaide, työpajat ja osallistuva ohjelma sekä Mitäs mietekeskus. Laskin ohjelmasta 95 esiintyjää tai esiintyjäryhmää. Monet nimistä eivät sanoneet minulle yhtään mitään. Onneksi heidät oli esitelty tapahtuman kotisivulla, jossa oli myös seikkaperäiset ohjeet osallistujille, kuljetuksista, pysäköinnistä, majoittumisesta, ruokailusta, juomista, ensiavusta jne. Helsingistä Tampereelta ja Turusta tuleville oli järjestetty bussikuljetus.
Taidan olla tuosta musiikkitarjonnasta ihan pihalla, mutta mietekeskus tarjosi mielenkiintoista ohjelmaa. Ohjelman mukaan siinä esiintyvät tiede- ja yrityskentässä toimivat luennoitsijat innostavat, viihdyttävät ja haastavat yleisöä. Tarjontaa tehostaa pimennetyssä sirkusteltassa visionäärinen taide, live- maalaus ja äänitaide. Ohjelmasta ei kuitenkaan käynyt ilmi, milloin he esiintyvät, joten en voinut osallistua. Muutenkin heräsin tähän mahdollisuuteen liian myöhään, joten valitettavasti mielenkiintoiset esitykset jäivät kuulematta ja kokematta. Niitä esittivät mm. filosofi, tutkijat, professorit, mediapersoonat ja artistit.
Eräs mielenkiintoinen tehtävä osallistujille oli kirjoittaa kirje tulevaisuuteen. Se lähetetään kirjoittajalle vuoden päästä ennen seuraavaa Mitäs- tapahtumaa. Tapahtuma ja osin ohjelmatarjonta saattaa kummastuttaa joitakin. Joskus voisi olla hyväkin mennä katsomaan jotakin erilaista. Albert Einsteinin kerrotaan lausuneen tähän tapaan:” Logiikka vie sinut A:sta B:hen, mielikuvitus vie kaikkialle”.
Nuutajärvellä on vahva panos urjalalaisessa kulttuuritarjonnassa, Juuri avattiin Lintukoto, jossa Oiva Toikan suunnittelemat linnut palaavat nähtäväksi syntysijoilleen. Nuutajärven kartanossa on esillä paikalisten taitelijoiden töitä. Kesän mittaan on ollut useita konsertteja entisessä lasimakasiinissa. Elokuun alussa Pentinkulman päivien pääjuhla on myös Nuutajärvellä. Väinö Linnan seurassa on aprikoitu, miten aiemmin kirkonkylällä yhtenäiskoululla käymään tottuneet löytävät lasikylään. Nuutajärvi on saanut paljon uutta ilmettä. Lasi on keskiössä, mutta sen ympärille on syntynyt paljon muuta yritystoimintaa. Eteenpäin tekevien meili.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
1.7.2024
Urjalan kulmilta
Toimelias kuusikymppinen UrPS
Urjalan Palloseura juhlisti viikonloppuna 60-vuotista toimintaansa pelaamalla juhlaottelun perjantaina FC Melodyn kanssa. Lauantaina olivat pääosassa juniorit. Lisäpuustia toi Suomen euroviisuedustaja Windows95 Man &Henri Piispanen. Iltajuhlat pidettiin Säätiötalossa.
Kuusikymmenluvulla oli urheilussa vielä voimakas jakolinja työväen urheiluseurojen ja puolueettomien tai porvarillisten seurojen kesken. Siksi oli aikamoinen uutinen, kun Urjalan Taimi ja Urjala Urheilijat päättivät koota jalkapalloilijat samaan seuraan. Kätilöinä toimivat Taimesta Veikko Myllylä ja Taisto Tammi ja Urheilijoista Jouni Palonen ja Heimo Järveläinen.
Perustava kokous pidettiin Huhdin Työväentalossa ja siihen osallistui kolmisenkymmentä jalkapallon harrastajaa. Ensimmäiseksi puheenjohtaja valittiin Åke Hallongren ja varapuheenjohtajaksi Heimo Järveläinen. Taisto Tammi sai sihteerin postin ja johtokuntaan tulivat vielä Veikko Myllylä ja Reijo Saarikko.
Nykyisin seuran puheenjohtajana on Aaro Rytky, sihteerinä Jaana Nissi ja rahastonhoitajana Otto Drude. Johtokuntaan kuuluvat lisäksi Esko Ojala, Leevi Korpikaivo, Henri Ojala, Satu Kraft, Heta Rytky ja Marjut Viholainen.
Heti alusta panostettiin junioritoimintaan. Kesän ohjelmaan kuuluivat legendaariset jalkapalloleirit. Tällä kaudella UrPS:lla on miesten edustusjoukkue viitosessa ja naisten edustusjoukkue nelosessa. Lisäksi on kummallakin harrastejoukkue ja myös nuorten harrastejoukkue.
Junioreilla on yhdeksän sarjoissa pelaava joukkuetta ja lisäksi tytöille ja pojille yhteiset jalkapallokoulut ikäluokissa 2018–2019 ja 2020–2022. Tytöillä on neljä joukkuetta ikäluokissa T7, T9, T10 ja T15 ja pojilla viisi P7, P 9, P11, P12 ja P14. Joukkueet tarvitsevat hyviä ja kannustavia valmentajia ja joukkueenjohtajia. Monella heistä on taustalla oma peliura ja osalla se jatkuu vielä. Suuri motivaattori on omien lasten tuominen hyvän harrastuksen pariin. Jalkapallo on edullisempi laji kuin jääkiekko. Silti osalla jalkapallo vaihtuu talvella jääkiekkoon
Edustuksen kausi ei ole alkanut ihan odotusten mukaan, mutta vielä on aikaa petrata. Edustuksen pulmana osin se, että osan pelaajista elämä on muualla ja aina ei ehdi mukaan peleihin. Juniorit ja naisten joukkue ovat pärjänneet paremmin, mikä ennakoi hyvää tulevaisuutta.
Urjalassa on hyvät puitteet jalkapallolle. Keskusurheilukentällä on hyvä pelialusta. Palloseuran suurponnistus oli tekonurmikentän saaminen yhtenäiskoulun pihapiiriin vuonna 2019. Ja näkyypä pelaajia myös Vilpolan kentällä.
Television katsojat ovat saaneet viime viikkoina ja vielä jonkin aikaa seurata Europanmestaruuskisoja. Suomi ei ole tällä kertaa mukana. Kovin usein ei menestys ole sinne aiemminkaan riittänyt. Yllätyksiäkin on nähty. Osa otteluista on ollut runsasmaalisia, mutta enemmän on ollut tasaisia vääntöjä. Tällä hetkellä en uskalla lyödä vetoa voittajasta.
En ole itse koskaan pelannut jalkapallojoukkueessa, mutta yhteen aikaan olimme vaimoni kanssa usein kentän laidalla ja kuskaamassa, kun kaikki kuusi lasta jossain vaiheessa pelasivat jalkapalloa. Niistä ajoista on mukavia muistoja. Onnea toimeliaalle kuusikymppiselle!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
17.6.2024
Urjalan kulmilta
Kela mukana monen elämässä ”KukkivassaUrjalassa”
Urjalan virkamieskunnan terävä pää oli perjantaina torilla kyselemässä kuntalaisten ehdotuksia kunnan kehittämiseksi. Jos meni ohi, niin netin kautta voi laittaa viestejä jatkuvasti. Kuntalaisia kuulemassa oli myös vanhus- ja vammaisneuvosto sekä Pirkanmaan hyvinvointialue.
Yle julkaisi päättyneellä viikolla tiedoston, josta voi postinumeron perusteella hakea, miten paljon Kelan erilaisia tukia alueella maksetaan. Siitä sainkin poimittua paljon tietoa Urjalan tilanteesta. Kela jakaa tukia 16 miljardia. Siitä muutama miljoona tulee Urjalaankin. Suurin osa meistä saa jotakin tukea.
Ensin muutama taustatieto. Urjalalaisten mediaanitulo oli 20 136 euroa eli hieman vähemmän kuin muilla suomalaisilla. Eläkeläistalouksia oli 46 % (Suomessa keskimäärin 33 %). Vuokralla asuu joka neljäs ja loput omistusasunnossa. Yksin asuvia on 46 %. Keski-ikä 50 vuotta. Ammattitutkinnon ja perusasteen tutkinnon suorittaneita on enemmän ja korkeakoulututkinnon suorittaneita vähemmän kuin Suomessa keskimäärin.
Uudet tiedot kertovat tilanteen postinumeroalueittain, mutta muutamissa kylissä se ei antanut tuloksia, jos tuensaajia oli alueella alle kymmenen. Siksi tästä eteenpäin vain koko Urjalan lukuja. Kesimääräinen maksettu tuki oli viime vuonna: perustoimeentulotukea 296 e, kansaneläkettä 330, työuraeläkettä 1545, takuueläkettä 168, eläkeläisen asumistukea 235, lapsilisiä 2524, vanhempainrahaa 6733, koulumatkatukea 1145, lapsenhoitorahaa 2511, lääkekorvauksia 692, sairaanhoitokorvausta 346, sairauspäivärahaa 3226, työttömyyskorvausta 855, asumistukea 178 euroa, kuntoutuspalveluja 3967, kuntoutusrahaa 5539, opintotukea 227, vammaistukea 168 ja elatustukea 298 euroa.
Luvut löytyvät myös prosentteina. Niitä ja maksettuja tukia voi verrata koko maan ja myös Pirkanmaan lukuihin. Asumistukea Urjalassa on vähemmän kuin muualla maassa. Sitä selittää omistusasuntojen määrä. Niiltähän tuki ilmeisesti leikataan kokonaan.
Työttömyystuet ovat usein esillä. Urjalan luvut vastaavat sekä koko Suomen että Pirkanmaan lukuja. Työttömyys on Urjalassa maakunnan kärkipäässä. Osa tästä joukosta on pitkäaikaistyöttömiä, joiden työelämäkokemus on vähäistä. Heitä on yritetty aktivoida, mutta kun työhakemuksessa lukee, että ”kehotettuna hakemaan”, niin työantaja ei innostu.
Näin kesällä eivät nuo luvut ehkä kiinnosta, mutta päättäjille ne voivat antaa pohtimisen aihetta myös paikallistasolla. Luvut antavat syytä huoleen, mutta ne saattavat avata myös uusia oivalluksia. Oma väki kannattaa tuntea ja siksi johtavien virkailijoiden toritapaaminen oli paikallaan. Mukaan sai pussillisen kukkien siemeniä. Ei kuulemma lupiineja, mutta kesäkukkia, sillä onhan kunnan yksi iskulause ” Kukkiva Urjala”.
Viikonloppuna on juhannus. Aattona kesätorilla on madollista tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Juhannustansseja oli ennen useita. Paikallislehdestä huomasin vain yhden Nuutajärvellä. Aattona ratkotaan taas Huhdin Vilpolassa vihdanheiton maailmanmestarit. Kuulemma doping-testaus ei ole niin tehokasta kuin juuri päättyneissä Euroopan mestaruuskisoissa Roomassa. Hyvää juhannusta!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
3.6.2024
Urjalan kulmilta
Kirjakaarina lopettaa
Yli 100 vuotta on Urjalassa ollut kirjakauppa. Ensimmäisen perusti vuonna 1926 Lauri Kaakko Laukeelaan eli kirkonkylään. Tosin Edv. Peltonen oli jo v. 1918 mainostanut paikalislehdessä kirjakauppaansa, joka toimi hänen kauppaliikkeensä osana. Nyt perinne katkeaa, kun Kirjakaarina lopettaa 25 vuotta asiakkaita menestyksellisesti palveltuaan.
Lauri Kaakon kirjakauppa siirtyi Somerolta tulleen Orvo A. Knuutilan omistukseen ja hän perusti kirjakaupan Urjalan Asemalle Huhtiin v. 1934. Kauppa toimi aluksi meijerin tiloissa ja myöhemmin omassa toimitalossaan. Vuodesta 1966 kauppaa pitivät Anna-Liisa ja Tauno Närävänen siihen, asti, kun talo tuhoutui tulipalossa. Knuutilan kirjakaupassa oli mahdollista myös veikata tai aluksi sitä kutsuttiin tippaukseksi. Vakioveikkaus alkoi syyskuussa 1940. Varmaan vanhemmat lukijat muistavat vielä mainoksen: ”Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko.”
Eino ja Saara Selimaa avasivat Kirja- ja Paperikaupan Laukeelaan vuoden 1944 lopulla. Toiminta alkoi Johanna Limnellin talossa. Kaupan ohella talossa toimitettiin Urjalan Sanomia. Sekä Eino että Saara toimivat sivutoimisesti päätoimittajina. Einon kuoltua 1951 Saara jatkoi yksin ja v. 1954 valmistui uudisrakennus vanhan kaupan viereen. Vanha purettiin ja muutettiin puutarhaksi. Uusissa tiloissa myytiin myös kemikaliotuotteita. Siinä toimi myös kymmenisen vuotta vuokralaisena Eino Vesalan kenkäkaupan sivuliike. Pääliike oli Huhdissa.
Syksyllä 1968 kirjakauppiaana Selimaan jälkeen aloitti Marja Pajunen. Hän siirsi kirjakaupan uusiin Osuuspankin tiloihin v. 1985. Siellä myös Heli Kraft aloitti kirjakauppiaana 25 vuotta sitten v. 1999. Kaupan nimi muuttui Kirjakaarinaksi. Vuodesta 2016 alkaen Kirjakaarina on toiminut ”Uimahallin talossa” Se ei ole kuulunut mihinkään valtakunnalliseen kirjakauppaketjuun, joten se on sinnitellyt itsenäisenä toimijana, saamatta kilpailuetua ketjujen hankinnoista.
Tämän vuoden alussa kirjakauppoja oli 135 ja lisäksi markettien ja tavaratalojen yhteydessä 166 sekä erikoiskirjakauppoja, joilla on rajattu valikoina esim. kristillinen kirjakauppa 51. Lisäksi on nettikirjakauppoja, joista tunnetuin lienee Adlibris.
Painetun kirjan kysyntä on laskussa, sillä äänikirjat ja verkosta ladattavat elektroniset kirjat ovat lisänneet suosiotaan. Ennen oleellisena osana sisustukseen kuulunut kirjahylly alkaa olla suomalaisissa kodeissa harvinaisuus.
Kaksi suurinta kirjakauppaketjua ovat kustantajien omistuksessa. Pienkustantajien on vaikea saada kirjojaan niiden valikoimiin. Kirjojen suurin välittäjä on Kirjavälitys Oy, joka on muuttanut nimensä Storia Oy:ksi.
Kirjakaarinassa on myyty paljon muutakin kuin kirjoja. Kortit, adressit ja erilaiset toimistotarvikkeet ovat merkittävä osa myynnistä. Lisätuloja on ollut veikkauksen palvelupisteestä. Juuri tätä ennen lopetti Urjalassa R-kioski, joten Veikkauksen palvelut ovat nyt muiden kauppojen kassoilla.
Kirjakaarinassa on ollut ilo asioida. Siellä on aina ollut ystävällinen palvelu. Kiitos Helille merkittävästä urjalalaisen kulttuuripalvelun ylläpidosta ja mukavia eläkepäiviä!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
20.5.2024
Urjalan kulmilta
Kirkko viestittää toivoa
Kirkko vietti eilen sunnuntaina synttäreitään. Ihan tarkasti ei tiedetä, paljonko vuosia on kertynyt. Helluntaita pidetään syntymäpäivänä. Silloin pyhä Henki laskeutui taivaasta paikalla olleisiin ihmisiin. Sen seurauksena noin 3000 ihmistä kastettiin. Paikalla oli myös epäilijöitä, jotka arvelivat opetuslasten olevan humalassa. Kuitenkin monet kuulivat heidän puhuvan omaa kieltään.
Helluntai ja kymmenen päivää aiemmin oleva helatorstai ovat ehkä vähiten tunnettuja kirkollisia pyhiä. Helatorstain huomasi siitä, että se oli vapaapäivä. Nykyinen yksipäiväinen helluntai on sunnuntai, joten se ei kiinnitä huomiota. Joissakin maissa se on kaksipäiväinen.
Helluntai ja helatorstain sanat tulevat ruotsin kielestä ja tarkoittavat pyhää. Sääksmäellä Ritvalan kylän neidot laulavat raitilla kalevalamittaisia lauluja. Tunnettu on myös sanonta. Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä. Lapsuudesta muistan, että helluntain tienoilla kunnosteltiin lehmälaidunten aitoja, jotta sähköpaimenen virta piti lehmät laitumella.
Tampereella oli viikonloppuna Kirkon juhlat 2024-tapahtuma. Siinä on yhdistettynä aiemmin erikseen järjestetyt kirkkopäivät, lähetysjuhlat ja kirkkomusiikkijuhlat. Lauantaina muistelimme Urjalassa koolla olleiden nuorisosoittokuntamme jäsenten tapaamisissa edellä mainittuja tapahtumia, joissa 1960-luvulla olimme soittamassa. Olemme sitä ikäluokkaa, että silloin tällöin joku poistuu riveistä lopullisesti.
Kävin perjantaina juhlien avajaisissa, joissa kävi ilmi, että alun perin juhlat piti järjestää viime vuonna, mutta samanaikaisesti järjestettäväksi tulivat jääkiekon MM-kisat, siirsivät niitä vuodella eteenpäin. Nyt sää suosi juhlijoita.
Avajaisissa kuultiin 2000 laulajan kuoroa, joka kostui eri puolilta Suomea tulleista kirkkokuorolaisista ja muista laulajista. Kuultiin myös lauluja toivosta, joka on päivien teema. Loppuillasta oli myös Katja Ståhlin juontama Toivon biisit, jossa arkkipiispa Tapio Luoma, piispa Mari Leppänen. Rosa Meriläinen, Kalervo Kummola ja Ritva Oksanen arvuuttelivat toistensa toivon biisejä. Luoman valinta oli Haloo Helsingin Hihnalle laukku.
Juhlatapahtumista osa oli maksullisia, mutta suurin osa maksuttomia. Jos juhlat jäivät väliin niitä voi seurata jälkeenpäin ainakin jonkun aikaa tallenteina verkossa. Esimerkiksi eilisen sunnuntain messu, jossa parin tuhannen laulajan kuoro esiintyi, on katsottavissa verkossa.
Viime viikolla oli koolla kirkolliskokous Turussa. Jäin vaalissa varasijalle, joten en voinut osallistua. Kuten oli odotettavissa ainoa asia, josta media kertoi, oli avioliittokysymys. Nyt se on syksyyn saakka valiokunnissa pohdittavana. Kirkon juhlat osoittivat, että kirkolla on paljon muutakin viestiä jäsenilleen ja siitä luopuneille.
Urjalassa päättyi kirkkovaltuuston jäsenten vaalin ennakkoäänestys perjantaina. Ääniä annettiin 268.Varsinainen vaalipäivä on ensi sunnuntaina. Iltakahdeksan jälkeen saamme tietää ketkä 15 valitaan. Ehdokkaita on 29. Jouduimme ylimääräisiin vaaleihin, kun yksi valtuutettu eroksi kirkosta ja toinen muuttui paikkakunnalta. Uusi valtuusto aloittanee elokuussa. Sillä on hyvät lähtökohdat, koska talous on saatu tasapainotettua, ja tarpeettomista kiinteistöistä on luovuttu. Tarvittavat tilat on saatu ja uusi kirkkoherra Pirkko Pyyhtiä aloittaa kesäkuun alussa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
6.5.2024
Urjalan kulmilta
On touon aika
Urjalassa on sellainen sanonta, että sopiva aika kylvötöiden aloittamiseen on viikko siitä, kun Hunningolla on aloitettu. Eskolan Ilkka ja Jussilan Markku aloittivat perjantaina, joten äitienpäivän tienoilla on täysi tohina käynnissä, elleivät alkuviikoksi luvat kylmät ilmat viivytä.
Myös pienempinen palstojen multasormet ovat liikkeellä markettien, K-raudan ja Villihinnan multapussipinot alenevat vauhdilla. Monilla on kylvetty siemenet ja osaa taimia on koulittu ja odottavat pysyvämpää lämpenemistä, jotta hallatta kasvu onnistuu ulkona. Puutarhapalstoilla ja suuremmilla varhaisperunaviljelyksillä käytetään harsoa torjumaan kylmää ja tuhohyönteisiä.
Vaikka pihanurmet on syksyllä haravoitu, tarttuu moni keväälläkin lehtiharavaan kootakseen pihaan lentäneet lehdet ja risut pois. Asiantuntijat ovat muistuttaneet, että lehtiä ei kannattaisi haravoida, vaan jättää maatumaan, jolloin. nurmiko saisi lisää kasvuvoimaa. Maatumista voi tehostaa ajamalla lehdet pieneksi ruohonleikkurilla.
Omenapuiden leikkuuaika alkaa olla ohi, kun silmut puhkeavat. Marjapensaita voi vielä leikata. Ohjeet kannattaa tarkistaa lajikekohtaisesti. Netti on näissäkin asioissa täynnä ohjeita.
Viimeisen tilaston mukaan Urjalassa on peltoa 9832 hehtaaria ja maatiloja 184, jolloin tilaa kohti on peltoa 53 ha. Kokonaisalasta vähän yli puolet on perinteisiä viljakasveja, eniten kauraa ja ohraa. Toinen puolisko koostuu nurmista, laitumista, kesannoista, luonnonhoitopelloista, erikoiskasveista kuten öljykasvit ja vaikkapa härkäpapu. Ilmeisesti tänä vuonna kylvöalat ovat samansuuntaisia.
Viljelijät ovat tehneet suunnitelmansa valmiiksi. Siemenet on lajiteltu tai ostettu. Lannoitteita on hankittu ja varattu kasvinsuojeluaineita. Luomutiloilla ei näitä tietenkään käytetä. Luomuala kasvoi viime vuosiin sakka, mutta on ilmeisesti kääntynyt laskuun. Kannattavuus ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Luomutuotanto onnistuu parhaiten, jos on eläimiä.
Urjalassa maitotilojen määrä on jatkuvasti vähentynyt. En löytänyt tuoreinta tilannetta tilastoista. Ilmeisesti täällä ei ole yleisölle suunnattua karjan laitumelle laskutapahtumaa, jotka ovat viime vuosina keränneet runsaasti lapsiperheitä seuraamaan ulos kirmaavien eläinten iloista hyppelyä.
Jotta toukotyöt onnistuvat pitää kaluston olla kunnossa. Vaikka koneet on syksyllä puhdistettu ja rasvattu, riittää keväälläkin puuhaa. Varosia tarvitaan, jos huomataan huonossa kunnossa olevia osia, jotka kesken kiireiden kumminkin hajoavat. Sekös harmittaa, kun sanotaan, että päivä keväällä on viikko syksyllä.
Traktorit hyrisevät lähiviikkoina pelloilla. Osalla tiloista on käytössä suorakylvö. Se alkaa ehkä hieman perinteistä kylvötapaa myöhemmin, koska maan kuivuminen vie sänkipellolla hieman pidempään. Pellot on kynnetty tai kultivoitu syksyllä ja keväällä ne äestetään. Suorakylvökoneet ovat valtavirtaa. Siemen ja lannoite menevät peltoon yhdellä ajolla.
Muutaman päivä päästä touosta maa alkaa vihertää, kun oraat nousevat pintaan. Se on kaunis näky ja ilahduttaa kylväjää, joka vuosi vuoden jälkeen uskoo työhönsä ja toivoo suotuisia kasvuolosuhteita, jotta syksyllä olisi hyvä sato korjattavana.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
22.4.2024
Urjalan kulmilta
Urjalan eläkeliittolaiset juhlatuulella
Uimahallin baari oli suosittu kokoontumispaikka 50 vuotta sitten. Siellä pidettiin 17.4. Urjalan Eläkeliiton perustava kokous. Paikalla oli 27 asiasta kiinnostunutta henkilöä. Ensi sunnuntaina yhdistys viettää 50-vuotisjuhlaa. Ensin on messu kirkossa ja sen jälkeen ruokailu ja juhla yhtenäiskoululla.
Ilmeisesti vanhin varsinainen eläkeläisyhdistys täällä on ollut Urjalan Eläkeläiset ry. Rekisterissä se on, mutta toimintaa ei ole viime vuosina ollut. Kun kansandemokraatit olivat perustaneet sen valtakunnallisen järjestön v. 1959, sosialidemokraatit ja perustivat v. 1962 nykynimellä tunnetun Eläkkeensaajien keskusliiton. Sillä oli Urjalassa oma yhdistys Nuutajärvellä, mutta sen toiminta on päättynyt. Urjalan Eläkkeensaajat on perustettu v. 1978 ja sillä on jäseniä 165, Keskustalaiset perustivat Eläkeliiton v. 1970. Kokoomustaustaiset perustivat v. 1971 Kansallisen senioriliiton. Sen Urjalan yhdistyksellä on 84 jäsentä. Myös neljällä muulla puolueella on niiden toimesta perustetut järjestöt., mutta ei yhdistyksiä Urjalassa. Nykyisin kaikki mainitut järjestöt ovat sitoutumattomia.
Tällä hetkellä Eläkeliiton Urjalan yhdistys on jäsenmäärältään suurin 221 jäsenellä. Vuosittain kirkkomaalle kätketään 3-11 jäsentä. Yhteinen muistohetki on tammikuussa. Uusia jäseniä tulee niin, että jäsenmäärä on aika vakio. Jotkut kuuluvat useampaankin yhdistykseen. Urjalassa yhdistyksillä on yhteistyötä. Esimerkiksi eläkeliittolaisilla ja eläkkeensaajilla yhteinen senioritanssiryhmä.
Urjalankylässä kokoontuvat kylän varttuneet Koulumaassa. Menosissa toimi aikanaan varttuneiden yhdessäolopiiri. Tietyllä tavalla eläkeläisistä koostuivat myös molemmat veteraanijärjestöt, joiden toiminta on loppunut., kuten sotainvalidien paikalisjärjestön. Maaliskuussa lakkautettiin Pirkanmaan sotaveteraanien piiri. Perinneliitto vaalii veteraanien muistoa. Kansallinen veteraanipäivä on ensi lauantaina. Urjalalaisista veteraaneista kaksi on täyttänyt sata vuotta.
Aluksi Urjalan eläkeliittolaiset kokoontuivat kodeissa. Pöytäkirjan mukaan toivottiin ”vaatimatonta tarjoilua talon puolesta”. Kun jäsenmäärä kasvoi, tavattiin kirkonkylän vanhalla koululla. Vuodesta 1998 on kokoonnuttu nuorisotila Majakassa. Jäsenet olivat sitä kunnostamassa talkoilla ja siellä on voitu olla maksutta.
Kuukausipalavereissa on ollut asiantuntijoita kertomasta omasta alastaan. Tärkeää on ollut keskustelu ja toisten tapaaminen. Viihdykkeeksi on pelattu bingoakin. Heti alusta yhdistys järjesti paljon matkoja, jotka suuntautuivat kotikuntaan, lähipitäjiin ja aina Itä-Suomea ja Lappia myöden. Suosittu kohde on ollut liiton lomakeskus Lehmiranta Perniössä. Osa jäsenistä on ollut tällä viikolla Unkarissa.
Monimuotoinen liikunta on suosiossa. Miehillä on Äijävirtaa toimintaa ja naisilla Naisenergiaa. Pitäjän laavut ovat tulleet tutuiksi. Talvella on käyty Valkeakoskella uimahallissa, kun omaa ei enää ole. Mölkyssä on kilpailtu jäsenten kesken ja haastamalla muita yhdistyksiä kisaan. Mato-onginta, ammunta ja pilkkiminen ovat tuoneet menestystä.
Ikääntynyttä väestöä on Urjalassa paljon ja suhteellinen osuus vahvistuu kaiken aikaa. Kaikki eivät kaipaa järjestötoimintaa, mutta monelle se voisi olla piristys viikkoon. Siksi on hyvä, että eläkeläisyhdistyksissämme riittää puuhaihmisiä ja osallistuvia jäseniä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
8.4.2024
Urjalan kulmilta
Väkilukutilasto paljasti yllätyksen
Etsin taannoin erästä julkaisua varten tietoja Urjalan vanhusväestön määrästä. Apu löytyi tilastokeskuksen verkkosivuilta. Ei tosin ihan helposti ja suoraan, mutta muutaman yrityksen jälkeen. Huomasin, että sieltähän löytyi tieto siitä, kuinka monta yksivuotiasta, kaksivuotiasta jne. täällä oli kirjoilla vuoden 2022 lopussa. Viime vuoden tilastoa ei ole vielä julkaistu.
Urjalalaisia oli kaikkiaan 4513, joista yli 65-vuotiaita oli 1581 eli 35 prosenttia väestöstämme. Tämä suuruusluokka ei yllättänyt. Yllätys paljastui ikäryhmässä 20–29-vuotiaat. Heitä oli 250 eli kaikkein pienin määrä, kun kokosin tiedot kymmenen vuoden ryhmissä nollasta sataan. Tosin 90–99-vuotiaita oli vain 86, mutta tuossa iässä monen ikätoverin maallinen vaellus on jo loppunut.
18-vuotiaita oli vielä 37, mutta 19-vuotiaita 22, koko edellä mainitussa ikäluokassa keskiarvona vain 25. Onhan tähän ”luonnollinen” selitys. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdetään korkeakouluin, joihin hakuaika juuri päättyi. Nykyisin opiskelijat pääsevät kirjoille opiskelupaikkakunnalleen.
Toisen asteen eli peruskoulun jälkeistä opetusta meillä voi saada Väinö Linnan lukiossa ja Nuutajärvellä lasialla. Lähimmät ammattikoulut ovat Forssassa, Loimaalla, Valkeakoskella, Hämeenlinnassa ja Tampereella. Haku keskiasteen opiskelupaikkoihin päättyi äsken. Monilla ammattikouluilla on ”hienompi” nimi kuten Forssan ammatti-instituutti. Onneksi ammatillisen koulutusväylän kautta voi vähitellen edetä korkeakouluihin ja yliopistoihin. Monella alalla tarvitaan kuitenkin hyviä ammatti-ihmisiä, joilla saattaa olla parempi palkka kuin yliopistotutkinnon suorittaneella.
Tuossa 250 joukossa on heitä, jotka ovat syntyneet Urjalassa, mutta myös heitä, jotka ovat tänne muuttaneet. Mielenkiintoista olisi avata, myös sukupuolijakauma, joka tilastokeskuksen sivuilta löytyy. Vaikka synnytykset ovat siirtyneet yhä myöhemmäksi, niin tässä ikäryhmässä lapsia alkaa syntyä. Urjalassa ei siis kovin montaa tämän ikäistä äitiä ja isää ei ole.
Viime aikoina on nostettu esiin, että yritystoiminnan on vaikea sijoittua maaseudulle ja pieniin kaupunkeihin, koska niissä ei ole riittävästi ammattitaitoista työvoimaa. Tiedämme myös, että hoitoaloilla tarvittaisiin uusia tekijöistä lähivuosina eläköityvien tilalle. Ammattitaitoisista maahanmuuttajistakaan ei ole ratkaisua, koska useat heistä hakeutuvat suurimpiin kaupunkeihin. Muutama täälläkin työskentelee ja asuu.
Kunnan kannattaisi miettiä, millä tavoin saisimme pitovoimaa tähän ikäryhmään ja miten heitä saataisiin opiskelun jälkeen palaamaan kotiseudulleen. Seuraava ikäkautta 30–39-vuotiata oli täällä 439 ja edeltävää 10–19-vuotiaita 387 ja 0–9-vuotiatakin oli 349. Suurin ryhmä oli 60–69-vuotiaat, joita oli 767. Suurin ikäluokka oli 71-vuotiaat, joita oli tasan 100.
Lukujen esittäminen kolumnissa on vähän hankalaa ja niitä voi olla vaikea lukea. Toisaalta numerot paljastavat tärkeitä asioita kuten minullekin kävi, kun niitä etsiskelin. Parhaiten numerot hallitsee Tammelassa kesää viettävä, Urjalaan Menosissa syntynyt, Erkki Virtanen. Hänhän teki elämäntyönsä niiden parissa ja on avannut meille tavallisille numeroiden tutkailijoille, mitä kaikkea mielenkiintoista tilastot tarjoavat elämänmenosta.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
25.3.2024
Urjalan kulmilta
Urjalan kunta toimii naisten voimin
Urjala oli yksi 16:sta alle viidentuhannen asukkaan kunnasta, jossa tilinpäätöksessä kertyi viime vuonna alijämää. Urjalassa se oli asukasta kohti 89,7 euroa. Alijäämä oli 342 862,36 euroa, vaikka kunta sai valtiolta harkinnanvaraista avustusta 250 000 euroa. Asukasluku kasvoi yhdellä, kun edellisvuonna vähennys oli sata. Kuolleita oli 44 enemmän kuin syntyneitä, joten muuttoliike korvasi menetyksen.
Lueskelin Urjalan kunnan viime vuoden toimintakertomusta, jossa on 122 sivua. Kun aikanaan ehdotin, että kunnalliskertomus pitäisi jakaa, joka kotiin, niin kielteistä päätöstä perusteltiin sillä, ettei sitä kukaan kuitenkaan lue. Nyt se löytyy kätevästi verkkosivulta. Ainakin päättäjien kannattaisi sitä lukea huolellisesti, koska siitä selviää, miten hyvin tai huonosti tavoitteet toteutuivat.
Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin sosiaali- ja terveystoimi ei ollut kunnan rootelissa, vaan Pirkanmaan hyvinvointialueen Pirhan hoidossa. Siksi talouslukujen vertailu on tavallista hankalampaa. Pirha maksoi vuokraa kunnalle toimitiloista 606 606, 83 euroa.
Kunta toimii naisten varassa, sillä peräti 80 % työntekijöistä on naisia. Vakinaisia työntekijöitä oli yhteensä 124, määräaikaisia 41 ja työllistettyjä keskimäärin 6. Hallintokeskuksessa ei ollut yhtään miestä ja vastaavasti teknisellä puolella suhteessa eniten. Sivistystoimessa oli 74 naista ja 13 miestä. Miesopettaja alkaa olla harvinaisuus. Viime vuonna kunta hyväksyi ensimmäisen yhdistetyn tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Pitäisikö olla huolissaan, kun miehet katoavat kuntien palveluksesta?
Työsuhteen kesto mietityttää, sillä alle kaksi vuotta palveluksessa oli peräti 35 % henkilöstöstä ja vähemmän kuin kymmenen vuotta 54 %. Varhaiskasvatuksessa on jatkuvasti ollut paikkoja auki. Vanhuuseläkkeelle jäi seitsemän. ja seuraavan viidenvuoden aikana eläköityy 26. Henkilöstön keski-ikä on 48 vuotta.
Uusi yrityksiä rekisteröitiin 35, mutta yritystontteja myytiin vain yksi. Työttömyysaste nousi pari prosenttiyksikköä. Maahanmuuttajista ja tilapäistä suojelua saaneista useat suuntaavat Urjalasta isoimmille paikkakunnille. Myynnissä on 52 pientalotonttia ja rivitalotontteja 10. Urjalan Talot Oy:llä, jonka kunta kokonaan omistaa, on 21 kiinteistöä, joissa 267 asuntoa. Vuokrausaste 92 %
Päiväkodeissa oli 110 lasta, esiopetuksessa 36, perusopetuksessa 413 ja lukiossa 87. Kirjastosta lainattiin asukasta kohti 14 kirjaa. Omatoimiajalla kirjautui kirjastoon peräti 8000 käyntiä. Nuorille on omat toimitilat ja ohjattua toimintaa.
Tekninen toimi jäi eniten tavoitteista. Tekninen johtaja on vaihtunut usein. Urjalan oma poika Jiri Laine valttiin lopulta tehtävään, joten tilanne korjautunee. Myös kaavoittajat ovat vaihtuneet. Vesihuollossa on suurimmat pulmat. Vesitorni ja verkosto kaipaa päivitystä. Verkostoa on kuvattu Nuutajärvellä ja työ jatkuu muualla. Monia rakennus- ja perusparannushankkeita siirtyi tai jäi tekemättä suunnitelman mukaan. Aina ei saatu edes tarjouksia, vaikka rakennusala oli koko maassa alamaissa. Uusi paloasema valmistuu tänä keväänä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
11.3.2024
Urjalan kulmilta
Pirha päättää tänään Urjalan lähiasemasta
Tänään taitaa olla hyvä päivä Urjalan terveyspalvelujen tulevaisuuden kannalta. Pirkanmaan hyvinvointialueen, Pirhan aluehallitus tarkentaa aiempaa päätöstään perusterveyden vastaanottopisteistä. Urjalalle on luvassa nyt lähiasema. Parasta olisi, että hyvin toimiva terveysasema jatkaisi sote-asemana.
Pirhan suunnitelmissa oli aiemmin kaksiportainen palveluverkko. Entisistä Sastamalan ja Valkeakosken aluesairaaloista ja kahdesta Tampereella olevasta sairaalasta tulee sote-kampuksia. Entisten terveyskeskusten palvelutasoisia sote-asemia on 20, joista Urjalaa lähin Akaan Toijalassa. Nyt tulee kolmas taso lähiasema, joita on tulossa kymmenen ja yksi siis Urjalaan. Näiden kiinteiden pisteiden lisäksi lisätään digipalveluja ja kokeillaan liikkuvaa palvelua kolmessa kunnassa mm. Punkalaitumella.
Lähiasema sana oli joissakin Pirhan papereissa jo viime vuonna. Kysyin siitä kuulemistilaisuudessa, mutta siihen ei silloin saatu vastausta. Urjalan lähiasemalla olisi: vastaanottopalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, avokuntoutus, työikäisten sosiaalipalvelut sekä neuvola ja kehitystä tukevat palvelut.
Akaan sote-asemalla olisivat seuraavat Urjalasta puuttuvat palvelut: lapsiperheiden kotipalvelu ja sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvola. suun terveydenhoito sekä kriisi ja aluepsykiatria. Lisäksi siellä olisivat kuvantaminen ja laboratoriopalvelut. Teksteissä mainitaan, että sote-asemaan voi kiinnittyä useampia palvelupisteitä.
Lähiasemista mainitaan erikseen, että niissä ei olisi pääsääntöisesti erikoisvarustelua tai -laitteita. Laboratorionäytteiden osalta hyödynnetään ensisijaisesti vierianalytiikkaa. Koska sana oli minulle ihan uusi, piti etsiä, mitä se tarkoittaa. Fimlabin sivulta löysin määritelmän: ”Vierianalytiikalla tarkoitetaan testausta. joka tehdään potilaan lähellä. Vieritestin tulosta käytetään diagnostiikan apuna tai sillä on vaikutusta hoitopäätöksiin.” Tutkailin myös laitteita, joilla toimitaan. Käyttäjinä olisivat lähiaseman henkilöt. Monenlaisia analyysejä kyetään tekemään. Silti on toivottavaa, että laboratoriopalvelut säilyisivät. Täällä toimiva Fimlab, on yksityinen yritys.
Lähiasemista todetaan vielä, että niitä voidaan hyödyntää liikkuvien palvelujen tiloina. Tässä vaiheessa on nimetty paikkakunnat. Käyttöön tulevat tilat tarkentuvat jatkossa. Onneksi Urjalassa on ajanmukaiset tilat. Jos kaikki Urjalassa olevat palvelut olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan siirretty Toijalaan, olisi siellä pitänyt laajentaa hiljattain valmistunutta hyvinvointikeskusta.
Aluehallitus ottaa kantaa myös kouluterveydenhoitoon. Pirkanmaalla on 247 koulua, joissa Pirha tuottaa lakisääteiset palvelut. 18 koululla tuotetaan suun terveydenhuollon sekä neuvola ja kehitystä tulevia palveluja. Osasta kouluja on liikkuvana palveluna muita lasten, nuorten ja perheiden palveluja
Digipalveluja aiotaan tarjota kotona asuville yksin omalla laitteella, avustettuna kotona tai sitten Pirhan toimipisteellä. Digiklinikka käynnistyy toukokuun alussa. Tavoite on, että tänä vuonna asioinnista 35 % olisi digipalveluja kymmenen vuoden päästä 60 %.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
26.2.2024
Urjalan kulmilta
Kunpa joku puolustaisi maaseudun palveluja!
Urjalan hallinnollisen keskustan kaksi pääväylää ovat Tampereentie ja Urjalantie. Viimeksi ne ovat olleet puheenaiheina polanteidensa takia. Muutenkin teiden talvikunnossapito on puhuttanut, mutta se ei ole tämän jutun pääaihe.
Maisema muuttuu vähitellen pääväylien varrella. Suuren muutoksen huomaa, kun tarkastelujakso on pidempi. Viimeksi näkymä muuttui, kun R-kioski lopetti toimintansa. Muistan, kun sitä aikanaan paikkakunnalle haviteltiin. Silloin sanottiin, että pitäisi olla 10 000 asukasta. Kriteeri muuttuivat ja se tuli Urjalaan. Nyt niitä suljetaan meitä paljon suuremmilla paikkakunnilla.
Meillä on edelleen osuuspankki ja säästöpankki. Nordea lopetti ja postien yhteydessä toiminut pankki on niin ikään muisto vain. Samalla listalla ovat poliisi, verotoimisto ja Kela. Niin myös TVL, vaikka sen tukikohta olikin valtatien varrella. Tiekarhuja ei ole ja siksi on polanteita. Valtatien varressa on S-market ja keskustassa K-supermarket. Lisäksi on vielä useita erikoiskauppoja.
Syyksi paikallisten palvelujen vähentämiseen sanotaan digitalisaatiota. Tällä viikolla näytettiin televisiossa, että passikin on tulossa kännykkään. Pankkihan siellä jo on. Tosin niin, että on paljon helpompi päästä rahasta eroon kuin saada sitä tilille.
Ennen tähän aikaan tuskailtiin veroilmoitusten kanssa. Nyt verottaja lähettää ehdotuksen ja on aika hyvin perillä saatavistaan. Yrittäjät vielä ahertavat kuukausi- tai vuosi-ilmoitusten parissa, elleivät ole ulkoistaneet puuhaa tilitoimistoille. Kelakin palvelee etänä, mutta lukeneenkin ihmisen on välillä aika vaikea selviytyä tekstiviidakossa.
Koululaisten kännyköistä on puhuttu paljon. Aseman koulu sai valtakunnallista tunnustusta käytön hallinnasta. Toivon kuitenkin, että yhteiskuntaopissa olisi riittävästi tunteja, joilla opetettaisiin käyttämään julkisia digipalveluja.
Nuoret oppivat ja pärjäävät, mutta kuinka mahtaa käydä ikääntyneen väestön, kuten virallinen termin mukaan vanhuksia nykyisin kutsutaan. On käymässä niin, että terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa parhaiten toimineet palvelupisteet ovat lakkautuslistoilla. Maaseudun ja pienten kaupunkien terveysasemat ovat toimineet hyvin. Vanhuksilla on ollut turvattu avo- koti- ja laitoshoito sekä palveluasuminen.
Kun uudessa järjestelmässä suunnitelmia laativat konsulttien lisäksi keskussairaaloiden johtoryhmiin kuuluneet, ovat niiden tarpeet ensisijaisia. Muutaman lähipalveluja puoltavan ääni ja voima ei riitä. Rätingeissä vedotaan hoitajapulaan. Pulaa on, mutta eivät kaikki täältäkään lähde Tampereelle. Hoivan ja hoidon tarve kasvaa, kun väki vanhenee. Silti valtaosa pärjää kotona loppuun saakka. Digipalveluilla voidaan osa palvelusta tuottaa, mutta kuuleko sillä keuhkojen pihinän ja sydämen sivuäänet?
Työterveys ja kaupalliset terveyspalvelut houkuttavat työntekijöitä. Tässä yhteydessä julkinen puoli pärjää heikoimmin ja joutuu hankkimaan kalliilla lisätyövoimaa. Lisäksi se ostaa palvelua yksityiseltä. Minäkin kävin hammaslääkärissä yksityisellä Pirhan piikkiin Lempäälässä. Matkaa tuli yhteen suuntaan 30 km enemmän kuin Urjalan pisteeseen.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
12.2.2024
Urjalan kulmilta
Lounais-Hämeen seurakuntien tilastot hätkähdyttävät
Söpöt viime vuonna syntyneet vauvat Ilahduttivat Urjalan Sanomien lukijoita torstaina. Kuvia oli lähetetty 35 vauvasta. Mukana oli myös heitä, joiden vanhemmista jompikumpi oli lähtöisin Urjalasta. Kauimmainen asuu Irlannissa.
Tutkaillessani kuvia kiinnitin huomiota siihen, että 35 vauvasta vain 12 vanhemmalla oli sama sukunimi. Yhdellä oli vain vanempien etunimet ja 22:lla oli eri sukunimi. Ryhdyin tutkimaan kirkon tilastoja viime vuodelta. Osin ne tarkentunevat vielä, mutta aika hätkähdyttäviä asioita niistä ilmeni. Keskityin perinteisen Lounais-Hämeen alueen seitsemään seurakuntaan Somerolta Urjalaan.
Ensinnäkin kirkon jäsenyys on vahvaa kaikissa maaseutukunnissa 77 % ja Forssassakin 70,8 %. Tammelassa seurakuntaan kuuluu 78,4 % kunnan asukkaista. Urjalassa jäseniä oli viime vuoden lopussa 3492 eli noin tuhat asukasta ei kuulu kirkkoon. Osa heistä on eronnut ja osa kuuluu johonkin muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Helsingissä ja Vantaalla alle puolet asukkaista on jäsenenä. Nykyisin eroaminen käy helposti näppäimistön painalluksella. Jotkut sanovat tekevänsä ulkomaan matkan kirkollisverosäästöllään.
Lounais-Hämeessä solmittiin viime vuonna 84 avioliittoa, joista 44 oli kristilliseen avioliittoon vihittyä paria. Koko maassa kirkon jäsenistä kirkollisen vihkimyksen saa 43 % kirkkoon kuuluvista. Tämä hätkähdyttävä tieto on jäänyt kokonaan huomiotta, kun päähuomion on vienyt keskustelu siitä, voidaanko vihkiä vain mies ja nainen vai voidaanko vihkiä myös mies- ja naispareja. Voimassa oleva kirkkolaki mahdollistaa vain perinteiset parit, mutta noin 200 pappia on ilmoittanut vihkineensä tai voivansa vihkiä myös muita. Lounais-Hämeen seurakunnissa ei mainitun tilaston mukaan siunattu yhtään muun avioliiton solminutta.
Kirkkomme kannalta myönteisin uutinen on, että rippikoulu on suosittu. Tällä alueella rippikoulun kävi 447 nuorta: Forssa 166, Humppila 25, Jokioinen, 58, Somero 88, Tammela 47, Urjala 36 ja Ypäjä 27. Melko pian rippikoulun jälkeen nuoret lähtevät opiskelemaan joko lukio- tai ammatillista väylää. Valmistumisen jälkeen kotipaikka usein vaihtuu ja kiinnittyminen uuteen seurakuntaan on vähäisempää. Tammelassa on kehitelty mielestäni hyvä idea, kun kutsutaan tasakympein (20, 30, 40 jne.) synttäreitään viettäviä juhlimaan seurakuntaan.
Kastettujen määrä herättää huolta. Lounais-Hämeessä kastettiin 164 lasta. Eniten Forssassa 50 ja Ypäjällä ei yhtään, Humppilassa, 16, Jokioisilla 20, Somerolla 33, Tammelassa 24 ja Urjalassa 21. Kun verrataan tätä määrää rippikoulun käyneisiin, on odotettavissa suuri pudotus muutaman vuoden päästä. Seurakuntien lapsikerhot ovat vähentyneet, kun kunnat veivät lapset päivähoitoon eli nykytermein varhaiskasvatukseen. Jotkut korvaavat kasteen nimiäisillä.
Seurakunnat joutuvat miettimään tulevaisuuttaan ja toimintamahdollisuuksiaan. Suuryksiköt eivät ole ratkaisu. Yhteistyötä tarvitaan ja sen esteitä pitää karsia. Toivon sanoma edellyttää pitovoimaa, ketteryyttä, muutoskykyä, vuorovaikutusta, keskustelua, avointa johtamista, huolenpitoa, vahvaa yhteisöllisyyttä, vertaistukea ja ihmisten kuulemista.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
29.1.2024
Urjalan kumilta
Kuinkas vaaleissa kävikään?
Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, miten vaaleissa kävi. Lukiessanne tätä tulos on selvillä. Nyt en siis voi kommentoida sitä, miten Urjalassa äänestettiin. Toisen kierroksen ennakkoäänestys alkaa ylihuomenna keskiviikkona ja päättyy viikonpäästä tiistaina. varsinainen äänestyspäivä on saman viikon sunnuntai. Silloinkin käy niin, että en voi kommentoida tulosta, kun teksti pitää saada toimitukseen ennen ääntenlaskennan alkua.
Uusi presidentti vannoo virkavalansa eduskunnassa maaliskuun ensimmäisenä. Tämä päivä säilyi vahasta perustuslaista, kun siirryttiin suoraan kansanvaaliin. Sitä ennen valinnan tekivät valitsijamiehet, joita oli aluksi 300 ja loppuvaiheessa 301. Vaalipäivä oli tuolloin 15. helmikuuta. Se taas johtui siitä, että suomalaiset pääsivät ensimmäisen kerran osallistumaan Ruotsin kuninkaanvaaliin samaisena päivänä v. 1362. Valituksi tuli Haakon VI Maununpoika.
Vuonna 1557 neuvoteltiin Ruotsin ja Venäjän kesken rauhasta. Venäjän hallitsi Iivana IV julma ei arvostanut Kustaa Vasaa, joka oli vaaleilla valittu kuningas. Yksi isoon ruotsalaiseen retkikuntaan kuulunut oli Mikael Agricola, joka kuoli huhtikuun yhdeksäntenä Suomenlahden jäällä Kuolemajärven Muurilassa. Hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon.
Venäjälläkin on kohta presidentinvaali. Lopputulos on etukäteen tiedossa. Amerikassa näyttää Trump tekevän paluuta. Jos hän voittaa, on hänenkin kanssaan tultava toimeen.
Suora kansanvaali on tähän mennessä innostanut ihmisiä äänestämään. Nytkin ennakkoäänestys oli vilkasta. Kuusi vuotta sitten riitti ensimmäisen kerran yksi kierros, kun ehdokkaana ollut presidentti Sauli Niinistö valittiin uudelleen.
Yhdeksän ehdokasta kiersi yksin ja yhdessä pitkin ja poikin maata. Paneeleissa he tiesivät jo toistensa kannat. Valtakunnallisissa keskusteluissa ei käsitelty juurikaan maaseudun asioita. Maan tasapuolinen kehittäminenkin jäi ruotimatta. Ihmisillä on huolena nyt erityisesti terveys- ja sosiaalipalvelut. Niitä kehitetään keskussairaaloiden näkökulmasta ja tarpeista. Lähipalveluilla ei ole riittävästi puolustajia. palvelujen parantaminen oli tärkein perustelu uudistukselle.
Joku toteaa, että ei kuulu presidentille. Ei hänellä olekaan päätöksentekijä. Eduskunnassa hän lausuu seuraavan tekstin: ”Minä (nimi), jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.”
Perustuslain kuudennessa pykälässä todetaan: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Tätäkin presidentti lupaa juhlallisessa vakuutuksessaan puoltaa.
Presidentti ei ole yksin. Hänellä on paljon avustajia ja käytettävissä kaikki tarvittava tieto. Jokaisen persoona vaikuttaa ja parhaat kasvavat tehtäviensä myötä. Virheisiin ei siinä tehtävässä ole varaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
15.1.2024
Urjalan kulmilta
Logo vaihtuu kalustokeskuksella
Ilmoitus YIT:n Urjalan kalustokeskuksen myynnistä hätkähdytti, vaikka jo kesällä julkaistu yhtiön tervehdyttämisohjelma sai aavistelmaan, että muutokset saattavat koskea myös Urjalaa. Hyvää uutisessa oli se, että toiminta jatkuu pääosin ennallaan, koska myyjä sekä ostaja ovat tehneet pitkäaikaisen sopimuksen kalustopalveluista.
Renta Group maksaa YIT Oyj:lle YIT Kalusto Oy:stä 37 miljoonaa, josta myyjälle jää kymmenen miljoonaa voittoa. Pohjoismaissa ja Baltiassa toimiva Renta siirtyi v. 2022 sijoitusyhtiö IK Partnersin omistukseen. Sillä on n. 14 miljardin euron pääomat.
Työntekijät siirtyvät ns. vanhoina työntekijöinä uudelle omistajalle. Rentan toimitusjohtaja Kari Aulasmaa toivotti myyntitiedotteessa lämpimästi tervetulleiksi siirtyvät ammattilaiset. Renta on ollut YIT:lle usean vuoden ajan ensisijainen kalustotoimittaja muualla kuin Etelä-Suomessa.
Urjalassa oli YIT:n kalustokeskukselle pistoraide, jota tarvittiin kalustojen kuljettamiseen mm. Neuvostoliiton kohteisiin. Kalustokeskuksen rakentaminen alkoi v. 1974. Kunta myi kuuden hehtaarin tontin, joka oli hankittu VR:lta ja Veilin tilasta. Paikalla toimi aikanaan iso saha. Rahaa YIT käytti viisi miljoonaa, josta kunta lainasi puolet. Töitä luvattiin 70 työntekijälle.
Kun YIT:lla oli rakennuskohteita Lähi-idässä, kulki kalusto rekoilla, joiden kyljessä komeili teksti Finland–Saudi-Arabia, Urjala–Jeddah–Riyadh. Paikalliset kuulemma arvuuttelivat, että onko Urjala Suomen pääkaupunki.
YIT:n lisäksi Urjalassa oli osin samanaikaisesti kaksi muutakin suurta valtakunnallista pörssiyhtiötä teollisuudessa. Nuutajärven lasitehdasta omisti Wärtsilä. Sitten se jäi vähemmistöosakkaaksi, kun Ahlströmistä tuli isäntä. Hackmann ja Fiskars olivat osan aikaa. Äskettäin kerrottiin, että Design-museo ei ylläpitäisi enää laismuseota Nuutajärvellä ja Riihimäellä.
Kirkon ja kunnantalon väliin kohosi nostureita valmistanut Laumek, joka siirtyi Koneen omistukseen ja toimii nyt Urjala Works nimisenä. Toivo Rapakko perusti suodattimia valmistavan Fiin-Filterin, jota sen jälkeen omisti jonkin aikaa Kemira. Nyt omistaja on amerikkalainen Parker Hannifin
Suuri omistaja on toisaalta turvallinen, mutta moni isokin yhtiö on joutunut sopeutumaan muutoksiin ja toimialan vaihdoksiin. Keskittäminen on usein ratkaisu, jolla karsitaan rönsyjä ja toimipisteitä. Sanotaankin, että yritysmaailmassakin pätee toteamus, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.
Urjala oli aikanaan vahva puuteollisuudessa. Oli sahoja, höyläämöitä, ovi- ja ikkunatehtaita. laatikkotehdas ja huonekalutehtaita. Käsiteollisuutena kuuluisaksi tuli urjalalainen keinutuoli, jota teollisesti valmistaa Urjalan Keinukaluste. Käsityönä tehtiin myös mattoja etenkin Urjalankylässä, jossa toimi Metsovaarakin. Koriteollisuudella on täällä myös pitkät perinteet.
Heti pitää huomauttaa, että listaus ei ole täydellinen, sillä moni toimiala jäi nyt mainitsematta. Uusi innovaatioitakin syntyy, josta esimerkkinä Finn Recycling, joka vaihtoi nimekseen Resand Oy Se pyrkii edistämään erityisesti valimohiekan kierrättämistä.
Seppo Pirhonen |