Forssan Lehti
5.10.2026
Urjalan kulmilta
Tapahtumia piisaa
Kun haluaa tietää, mitä näihin aikoihin Urjalassa tapahtuu, on käytettävissä muutama paikka, joista tietoa löytyy: Urjalan Sanomien seuratoimintapalsta, kunnan nettisivuilla oleva tapahtumakalenteri ja seurakunnan verkkosivut. Lisäksi monilla järjestöillä on kotisivu ja Facebook-sivunsa.
Seuratoimintapalstalla oli tällä viikolla 21 ilmoitusta: MLL Urjalan yhdistys, Urjalan vanhustenkotiyhdistys, Urjalankylän kyläyhdistys, Urjalan lähitori, Kokonjärven suojeluyhdistys, Urjalankylän koulumaa, Halkivahan Maatalousnaiset, Vertaisohjaajat, Eläkeliiton Urjalan yhdistys, Urjalan Eläkkeensaajat, Urjalan kansalliset seniorit, Mieli Etelä-Pirkanmaan mielenterveys. Akaan seudun Diabetesyhdistys, Akaan seudun invalidit, Toijalan Seudun sydänyhdistys, Etelä-Pirkanmaan AO 169 veteraanit, Urju/yleisurheilu, Halkivahan Haka, Urjalan Naisvoimistelijat, Urjalan Rotary ja Urjalan Eläinsuojeluyhdistys.
Kuten huomaatte, osan yhdistyksen kotipaikka on Akaassa, mutta Urjala on niiden toiminta-aluetta. Jonain muuna viikkona seuratoiminnan lista saattaa näyttää toisenlaiselta. Urjalassa on paljon toimivia yhdistyksiä. On myös yhdistyksiä, joiden toiminta on käytännössä vähäistä. Juuri ja juuri saavat pidettyä sääntömääräiset kokoukset. Onpa niitäkin, joista ei vuosikausiin ole kuulunut mitään.
Kunnan verkkosivulla www.urjala.fi on tapahtumakalenteri, jossa on lokakuulle myös parikymmentä tapahtumaa. Lisäksi on ilmoitus, jossa haetaan myyjiä joulutapahtumaan 26.marraskuuta.
Tänään alkavalla vanhustenviikolla on tapahtumia joka päivälle happihyppelystä kehitysvammaisten kirkkopyhään. Saapa nähdä minkälaisen vastaanoton saa keskiviikkoinen Senioridisco Säätiötalossa. Ainakin on tuttu pakka nykyisille vanhuksille, jotka siellä aikanaan tanssivat ja jytäsivät. Muistattehan, kun laukut laitettiin keskelle ja niiden ympärillä diskomusiikin tahdissa jammailtiin.
Nostalgianälkään oli tarjolla eilen elokuva Keinumorsian yhtenäiskoululla. Sitähän kuvattiin 1942 Kampparinkulmalla ja Hakkilan myllyllä, joka silloin oli oikeastikin käytössä. Morsiamen kotitalona oli Ruotialan pihapiiri, josta tuli reilu kymmenen vuotta myöhemmin syntymäkotini. Kuvauksissa oli monia urjalalaisia avustajia. Vauvaa esitti Meron Raili ja hevosta ohjasti Järvisen Aino. Kuvaukset kiinnostivat. Niinpä äitinikin, joka asui Hakolahdessa, pyöräili parikymmentä kilometriä kavereidensa kanssa katsomaan kuvauksia. Eipä silloin arvannut, että pistäytyi tulevan kotinsa pihapiirissä.
”Lauantaipöhinät” käynnistyivät toissa päivänä. Se on kaikille avoin ja ilmainen tapahtuma, jonka järjestelyistä vastaavat pääosin vapaaehtoiset toimijat. Se on ollut lapsiperheiden suosiossa. Kuntosaleilla on runsaasti porukkaa
Seurakunta tiedottaa viikoittaisesta toiminnastaan omalla palstallaan paikalislehdessämme ja lisäksi omalla nettisivullaan. Jumalanpalvelukset ja messut palaavat kuukauden tauon jälkeen kirkkoon, jossa sana kuuluu nyt paremmin, kun äänentoistojärjestelmä on uusittu. Lisäksi seurakunta jakaa esitettä, jossa on loppuvuoden tapahtumia.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
21.9.2026
Urjalan kulmilta
Uutta tietoa 1930-luvun Urjalasta
Kun päivä lyhenee ja illat tummentuvat, on hyvä tarttua kirjaan. Syksyn uutuudet alkavat pian ilmestyä myyntiin ja hyvästä kirjastosta löytää aina luettavaa. En ole vielä kokeillut kirjojen kuuntelemista.
Urjala on saanut innokkaan historiantutkijan Jukka Lehdosta, joka viettää täällä kesiään äitinsä kotimaisemissa. Hän on eläköitynyt Helsingin yliopiston Radiokemian professori. Tutkimuskohteena oli 40-vuotisen uran aikana radioaktiiviset aineet ja niiden erottaminen ydinjäteliuoksista sekä myös radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen kallioperässä. Hän on julkaissut alaltaan yli 200 artikkelia ja erilaista julkaisua.
Eläkepäivien lähestyessä hän kiinnostui oman sukunsa ja vaimonsa suvun vaiheista ja kirjoitti sekä isänsä että appensa taipaleesta niin talvi- kuin jatkosodassa.
Äidin sukutaustaa tutkiessaan hän kiinnostui laajemminkin Urjalasta ja erityisesti Honkolasta ja sen lähialueista. Honkolan kartanolla on ollut isot alueet. Täällä ei ole puhuttu Honkolan läänistä niin kuin Jokioisilla, jossa seurakuntakin sai nimensä sikäläisen kartanon mukaan.
Paljon perehtymistä ovat vaatineet tutkimukset Pohjoisen Urjalan torpista ja taloista, Suuret nälkävuodet 1867–1868 pohjoisessa Urjalassa, Torpparielämää Honkolan Patetunkulmalla sekä Pohjoisen Urjalan kylät uudella ajalla. Lisäksi hän on kirjoittanut teoksen Urjalan miehet talvisodassa. Kaikki historiaan liittyvät julkaisut ovat luettavissa hänen kotisivullaan: jukkalehto1.wordpress.com.
Viimeisen tutkimus on otsikoitu ”1930-luvun oikeistoradikalismi Urjalassa” Tästä aiheesta ei ole aiemmin kovin paljon kirjoitettu. Ilkka Markkulan kanssa kirjoittamassamme ja vuonna 2020 ilmestyneessä teoksessa ”Ettes suotta kapinoittis, Pentinkulman sota ja rauha, sivusimme aihetta siltä osin, kun se liittyi sisällissodan jälkeiseen aikaan.
Jukka Lehto on tehnyt perusteellista työtä, voidakseen läpivalaista aihetta tutkijan otteella. Yhä edelleenkin sekä sisällisosta, jota molemmat osapuolet kutsuivat kapinaksi sekä Lehdon kirjan aiheena ollut aikakausi herättävät tunteita. Lehto kertoo taustoista ja tapahtumista asiakirjoihin nojautuen.
Aiheena on siis oikeistoradikalismi eli Lapuan liikkeestä alkaneet tapahtumat. Hän kertoo valtakunnalliset taustat ja kiinnittää ne myös muualla Euroopassa samaan aikanaan tapahtuneeseen vastaavan liikehdintään. Jotenkin tuttua myös nykyaikana. Liikehdintä alkoi Lapualla ja siitä liikkeelle nimi. Se levisi nopeasti ympäri maan. Aluksi yritettiin suitsia kommunismia ja heidän toimintansa kiellettiin. Talonpoikasmarssiin osallistui Urjalastakin väkeä ja samoin Mäntsälan kapinaan. Lopulta myös Lapuan Liike lakkautettiin ja sen työtä jatkoi puolue Isänmaallinen kansanliike.
Urjalassa oli innokkaita näiden liikkeiden kannattajia, jotka toimivat myös maakuntatasolla Hämeessä. Kirjassa mainitaan useita henkilöitä nimellä ja kerrotaan myös eri oikeusasteissa annetuista tuomioista.
Kun jokainen voi lukea tekstin itse, en tässä analysoi sisältöä laajemmin. Paikallishistoriasta kiinnostuneelle se on mielenkiintoinen teos, johon kannatta tutustua.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
7.9.2026
Urjalan kulmilta
Halkivahassa 100-vuotias kyläkirkko
Halkivahan kirkon 100-vuotisjuhlaa vietetään ensi sunnuntaina. Saapa nähdä, tuleeko tilaisuuteen yhtä paljon väkeä kuin vihkiäisjuhlassa. Forssan Lehden uutisen mukaan kirkko oli tupaten täynnä ja saman verran oli väkeä myös ulkona. Kirkkoon mahtuu 250 henkilöä. Tuolloin juhlat olivat torstaina syyskuun viimeisenä. Sen aloitti komeasti Urjalan suojeluskunnan soittokunta kirkon uudessa tornissa, josta soitto kuului kauas.
Kirkon vihkimisen suoritti piispa Jaakko Gummerus tuomiorovasti Seppälän ja seitsemän muun naapuriseurakuntien pappien avustamana. Vihkimistä seurasi tavallinen jumalanpalvelus, jossa saarnasi Vesilahden kirkkoherra Penttinen avustajinaan virkaveli Eemil Laurila Urjalasta ja kappalainen V. Mäkelä Punkalaitumelta.
Jumalanpalvelusta seurasi Vesper, jossa paljastettiin uusi A. Heickellin maalaama alttaritaulu, joka esittää Jeesusta Getsemanessa. Tuolloin kuultiin myös komeaa kirkonkeloa, jonka valtioneuvosto luovutti Hämeenlinna käytöstä poistetusta ortodoksikirkosta. Kello tuotiin hevosilla ja se on ilmeisesti edelleenkin Suomen toiseksi suurin käytössä oleva kirkonkello.
Vuonna 1905 Vesilahteen kuuluneessa Halkivahan osassa ryhtyi Halkivahan seurakuntahuoneyhdistys kyläläisten voimin rakentamaan rukoushuonetta. Se otettiin käyttöön 1908. Vuonna 1919 perustettiin rukoushuonekunta. Opettaja Konrad Perkiön suunnitteleman rukoushuoneen muuttamisen kirkoksi suunnitteli Heikki Tiitola.
Halkivahan siirtyessä Urjalaan v. 1953 Urjalan seurakunta on siitä lähtien tehtyjen sopimusten mukaan avustanut kirkkoa vuosittain. Myöntämällä lähinnä toimintatukea ja myös määräajoin kirkkorakennuksen korjauksiin.
Vuonna 2017 perustettiin Halkivahan rukoushuoneyhdistys, joka jatkoi rukoushuonekunnan toimintaa. Kirkossa pidetään keskimäärin kerran kuukaudessa messu, jonka toimittavat vuoroin Urjalan, Punkalaitumen ja Vesilahden papit. Lisäksi on hautajaisia, vihkimisiä, konsertteja ja kauneimmat joululaulut.
Hautausmaa perustettiin kirkon viereen v. 1923. Siellä on myös sankarihauta, johon on haudattu 15 miestä. Sankarihaudan vaikuttavan muistomerkin on suunnitellut kuvanveistäjä Antti Salmenlinna. Suuren siirtolohkareeseen on kiinnitetty 5,5 metriä korkea pronssinen risti. Muistomerkki paljastettiin v. 1957.
Hautausmaata hoitaa rukoushuoneyhdistys. Yhdistyksen hautaushoitorahasto hoitaa sopimushautoja. Sivutoimisena suntiona toimii Suvi Koivulammi. Rukoushuoneyhdistyksen puheenjohtajana on Marko Vehmas. Juhlavuonna on kirkon kunnostamista jatkettu sekä yhdistyksen omin varoin, että Urjalan seurakunnan avustuksen avulla.
Ensi sunnuntaina vietetään 100-vuostisjuhlaa. Messussa saarnaa Tampereen hippakunnan piispa Matti Repo. Hän oli kesäkuun alussakin Urjalassa, kun uusi kirkkoherramme Olli Luhtasela asetettiin virkaan. Samalla vietettiin Urjalan kirkon 220-vuotsijuhlaa. Urjalan ensimmäinen kirkko sijaitsi Urjalankylässä. Siellä on jäljellä kaunis kiviskasti, joka parhaillaan on saamassa uuden paanukaton.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
24.8.2026
Urjalan kulmilta
Kesä taittuu syksyyn
Tänään on Pertun päivä. Ypäjäläisille päivä on nimikkopäivä. Jos muut ovat kiinnostuneet vanhoista merkkipäivistä kannattaa tarttua Kustaa Vilkunan kirjaan Vuotuinen ajantieto. Pääsee helpommalla, kun laittaa Pertun hakusanaksi, niin tietoa löytyy. Yliopiston almanakkatoimisto kertoo, että nimen taustalla on yksi Jeesuksen opetuslapsista Bartolemeus. Päivä on tunnettu myös Pärttylinä ja suomenruotsalaisilla Bertel-muodossa.
Päivään liittyy monia uskomuksia. Sanotaan sen olevan kesän ja syksyn taitekohta. Sanotaan Pertun heittävän kolmannen kylmän kiven ja toisaalta luvataan pikkukesää. Sadonkorjuuseen ja metsästykseen liittyy monia rajakohtia.
Olen jututtanut muutamaa paikallista maanviljelijöitä. Ovat kertoneet, että ainakin ohrasta on tulossa hyvä sato. Joku oli laittanut komeita kuvia myös naamakirjaan. Pystyä viljaa on kiva puida ja kun kosteuskin on olut alhainen, säästyy polttoöljyä kuivurissa. Näillä hinnoilla sillä on huomattava vaikutus kannattavuuteen.
Perjantaina torilla oli saatavana perunaa, juureksia, marjoja, sieniä ja tämän kesän hunajaa. Juuri opettajan töistä eläköitynyt Hirvosen Hannu myy torilla vaimonsa Leenan valmistamaa Tuoksun tilan hunajaa. Menosissa on kuulemma pari muutakin hunajan tuottajaa. Aikaan Maunulan kartanoon suunniteltiin alan tutkimuskeskusta, mutta hanke ei toteutunut. Naapuri Akaa mainostaa olevansa Suomen hunajapääkaupunki.
Jatkuvasti torilla on jonoa kalakauppiaalle ja lihakauppiaalle. Asp on tuttu myös Forssan ja Salon torilla. Kivikylän autosta myydään sen monipuolisia lihajalosteita. Jos en vallan erehdy, niin sinne toimitetaan lihaa myös urjalalaiselta sikatilalta. Nykyiset sikatilat ovat suuria. Maineikas on myös Paijan tilateurastamo.
Nyt Suomen sianlihan vienti pysähtyi, kun itärajan takaa tuli afrikkalainen sikarutto villisikojen myötä. Toivottavasti se pystytään torjumaan karanteenialueella. Leviäminen olisi iso katastrofi.
Torilla oli käymässä myös iso joukko pirkanmaalaisia kansanedustajia ja kuulemma joukoissa oli myös muita henkilöitä, jotka tavoittelevat paikkaa eduskunnassa ensi keväänä. Kaikki olivat lähteneet siinä vaiheessa, kun tulin paikalle.
Jos ei ole ollut helppoa nykyhallituksella ja eduskunnalla, niin ei ole tulevillakaan. Laajasti on sitouduttu menosopeutukseen. Karsintalistoja laaditaan ja niistä väännetään jo nyt kättä. Minusta pääpaino pitäisi nyt asettaa siihen, miten saadaan aikaan sellaista kasvua, joka luo työtä, uusia yrityksiä ja vientiä. Sitä kautta tulee myös verotuloja, joilla menot katetaan.
Urjalassa työttömyys on Pirkanmaan korkeimmissa lukemissa. Työttömyyden hoidossa pitäisi päästä passivoinnista kannustavaan järjestelmään. Tutkimus todisti, että suojaosa lisäsi osa-aikatyötä. Sen voisi palautta vielä takasin jo ennen vaaleja. Perjantai on Urjalan kaupoissa vilkkain. Kaupan ala työllistää paljon osa-aikaisia työntekijöitä juuri siksi, että myyntipäivät ovat erilaisia. Urjala vaihtaa Länsi-Pirkanmaan työllisyysalueeseen, jonka keskus on Sastamalassa. Toivottavasti se parantaa työllisyyttämme.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
10.8.2026
Urjalan kulmilta
Onko kouluun kiva mennä?
Keskiviikkona koulut aloittavat Urjalassa syyslukukauden. Peruskoululaisia on 339, joista ekaluokkalaisia 25. Heistä viisi mennee Aseman kouluun ja 20 yhtenäiskouluun. Alakoululaisia eli vuosiluokilla 1–6 on yhteensä 214. Yläkoululaisia eli vuosiluokilla 7–9 on 125. Lukiolaisia on 58 ja esikoululaisia 27.
Luvut sain sivistystoimenjohtaja Juha Salolta, jolla on kiireinen työrupeama ennen koulun alkua ja myös alkupäivinä. Myös opettajat kokoontuvat jo päivää aiemmin yhtyeispalaveriin. Rehtorit ovat puurtaneet aiemmin lukujärjestysten ja tuntijaon parissa.
Yläkoulussa aloittaa apulaisrehtorina Jenni Santaranta. Rehtorina jatkaa Taina Tilvis. Myös Aseman koululla rehtori vaihtuu, mutta vasta syyskuun alussa, kun pitkäaikainen rehtori Mervi Lumia eläköityy. Hänen työtään jatkaa Marika Taavitsainen. Muutoin opettajakuntaan ei ole tulossa suuria muutoksia. Tosin Aseman koulu muuttuu viiden luokanopettajan kouluksi, kun ensimmäisestä ja toisesta luokasta tulee yhdysluokka.
Urjalassa on käynyt aiemmin paljon oppilaita Kylmäkoskelta, mutta nyt Akaan aikana pääosa Taipaleen ja Kylmäkosken asemanseudun oppilaista menee yläkouluun Viialaan. Urjalalaisia on jonkin verran mennyt Punkalaitumelle lähinnä Puolimatkasta. Kaikkiaan 51 koululaisella peruskoulusta lukioon on jokin muu kotikunta kuin Urjala. Luku tuntuu suurelta, mutta joukossa on perheisiin tai perhekotiin sijoitettuja lapsia. Myös vanhempien elämäntilanne vaikuttaa siihen. missä lapset käyvät koulua. Lukioon ei nyt tullut viime vuoden tapaan uusia ulkomaalaisia opiskelijoita, kun hallitus päätti aloittaville12 000 euron lukukausimaksun.
Opetushallituksen v. 2025 julkaistun selvityksen mukaan Suomessa oli v. 2011 peruskouluja 2719 ja v. 2024 niitä oli 1975. Uusimman arvion mukaan v. 2040 kouluja olisi 1560. Pirkanmaalla tarkastelujaksolla 2011–2024 keskimääräinen koulukoko on noussut 221 oppilaasta 355 oppilaaseen.
Urjalassa on jäljellä kaksi koulua. Aseman koulussa on nyt 71 oppilasta, mutta nyt aloittavien oppilaiden ollessa kuudennella oppilaita olisi 43. Yhtenäiskoulussa on nyt 143 alakoululaista. Senkin oppilasmäärä laskee.
Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Valtiovallan tulisi kaikin keinoin ponnistella, että lapsiperheiden asema kohentuisi. Siihen tarvitaan monia toimenpiteitä, Myös sellaisia, jotka lisäävät perheiden valinnanvapautta hoitoa järjestettäessä. Lapsilisien ostovoima on hallitusten väreistä huolimatta kaiken aikaa heikentynyt.
Koulun alkaminen normalisoi perhearkea. Tulee loma-ajasta poikkeavat aikataulut. Moni urjalalaislapsi lähtee koulumatkalle aikaisin, koska matka on pitkä. Sama reitti kuljetaan iltapäivällä koulusta kotiin.
Onhan lasten kannaltakin kiva, kun näkee tutut kaverit. Toisille eri kouluun siirtyville tilanne on erilaisempi, mutta monille täällä Urjalassa harrastuksissa on tullut tutuksi muitakin kuin oman koulun lapsia ja nuoria.
Toivon kaikille oikein mukavaa kouluvuotta, tarmoa ponnisteluun sekä uuden oppimisen että onnistumisen iloa!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
27.7.2026
Urjalan kulmilta
Tarina – kenen ja keille?
Meille ihmisille on tyypillistä tarinoiden kertominen ja niiden kuunteleminen. jokaisella on kertomuksia ja tarinoita myös perheillä ja suvuilla. Haluamme lukea niitä ja tosiasioita myös kirjoista. Jo koulussa opetettiin, että kertomuksella on alku huippukohta ja loppu. Hyvässä kertomuksessa on juonen kaari, joka synnyttää jännitteitä ja odotuksia.
Ensi viikonvaihteessa järjestettävien Pentinkulman päivien teema on ”Tarina – kenen ja keille?” Pääministeri lainasi Koskelan Akselia. Syntyi kohu siitä, oliko lainaus oikeutettu, oikea ja pääministerille sopiva. Eniten eduskunnassa on lainattu Linnan teoksista Tuntematonta sotilasta, mutta aika paljon myös kolmiosaista Täällä Pohjantähden alla romaania.
Päivien teemassa on kolme osaa tarina, kenen ja keille. En ole kirjoittanut yhtään kaunokirjaa, mutta lähes parikymmentä tietokirjaa. Monet niistä ovat tarinallisia tietoteoksia. Lukijat haluavat tietää tositapahtumista, kun ne kerrotaan kiinnostavien tarinoiden avulla. Kertomistavasta huolimatta tietokirjailijan on pysyttävä faktoissa eli tosiasioissa.
Kaunokirjailija on vapaampi ilmaisussaan. Tosin ei hänenkään kannata laittaa kirjaan ihan mitä tahansa. Lukijat ovat valppaita ja palautetta tulee nopeasti. Kun kirjoitetaan tunnistettavista ihmisisitä, täytyy olla tarkkana. Joku saattaa samaistua keksittyynkin henkilöön kuten eräs paikkakuntalainen, joka kysyi miten se Linna tiesi hänen alushameensakin värin. Kaunokirjailijan ei tarvitse merkitä lähteitä, eikä muutenkaan paljastaa vaikutteitaan.
Kenen tarina kerrotaan, kuka sen kertoo, miten, miksi ja kenen tarinaa ei lainkaan kirjoiteta?
Kustantajat saavat paljon käsikirjoitusluonnoksia. Vain pieni osa niistä ilmestyy kirjana. Kustantaja siis päättää kenen kirja julkaistaan. Siellä arvioidaan, mikä käy kaupaksi ja mikä ei. Valintoja tekevien ajatusmaailma vaikuttaa ja vallitsevat trendit.
Pentinkulman päivien 12 esikoiskirjailijasta vain kolme on miehiä. Kirjamessuilla, Vanhan kirjallisuuden päivillä ja Pentinkulman päivillä yleisön enemmistö on naisia. Arvelen, että kustannustoimittajistakin enemmistö on naisia.
Olen tähän mennessä lukenut puolet esikoiskirjailijoiden kirjoista: Valvomo 4/pp., Mola mola, Äkkiä on ilta, Volodjan pojat, Hurmos ja Eläjä. Lomaa luen parhaillaan ja lukematta ovat. Retro, Katoamiskertomus, Sairastapauksia. Runominän vuosi ja Sadannella sivulla kuolee koira. On kannattanut lukea. Lyhyitä arvioita oli laittanut Facebook-sivulleni. kirjailijoita voi kuulla lauantaina iltapäivällä.
On tutkittu, että sekä Helsingin Sanomat, että Yleisradio haastattelevat ensisijaisesti virkamiehiä ja asiantuntijoita. Tavalliset ihmisiä duunareita ja maaseudun asukkaita ei haastatella merkittävistä koko yhteiskuntaa koskevista asioista. Suomi näyttää erilaiselta Helsingistä tai Urjalasta ja Ilomantsista katsoen.
Erilaiset vähemmistöt saavat äänensä kuuluviin, mutta on useita isojakin ihmisryhmiä, joiden tarina ja faktat eivät saa ääntään kuuluviin tai tekstiään näkyviin. Kuka tai ketkä sen voisivat tehdä?
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
13.7.2026
Urjalan kulmilta
Asumisideoita messuilta
Tämän lehden lukioista aika monet muistavat Forssan asuntomessut vuodelta 1982. Kävijämäärältään ne olivat siihenastisen messuhistorian suurimmat ja taitavat olla edelleenkin 212 000 kävijällä viiden parhaan joukossa. Tapahtumaa suosi lämmin kesä. Urjalalaislähtöinen Tarmo Marjamäki taisi tehdä aika hyvän tilin huolehtiessaan virvokkeiden myynnistä Paavolassa.
Asuntomessuja on ollut Urjalan vinkkelistä katsoen lähellä myös Ylöjärvellä, Valkeakoskella sekä Tampereella. Myös lomamessuja on järjestetty. Urjalassakin pohdittiin jossain vaiheessa loma-asuntomessujen järjestämistä, mutta toteutukseen ei päästy, koska messuorganisaation vaatimukset eivät täyttyneet.
Viimeksi olen käynyt v. 2019 Kouvolan asuntomessuilla, jossa oli esillä voimakkaasti ikääntyneiden asumistarpeet. Keräsin tietoa silloin tekeillä olleeseen Urjalan seudun vanhustenkotiyhdistyksen historiaan ”Hoivaa ja asuntoja”. Aikanaan Urjalasta valtuuston jäsenet sekä rakennus- että tekninen lautakunta kävivät muutamilla asuntomessuilla kuntavierailujen yhteydessä. Haluttiin olla selvillä asumistrendeistä. Urjalassa oli rakentaminen vilkasta 1970-luvun lopulta 1990-luvun lopulle
Perjantaina käynnistyneille Lempäälän asuntomessuille odotetaan satatuhatta tutustujaa. Messut ovat Ideaparkkia vastapäätä ysitien toisella puolella Saikan alueella. Se on uusi alue ja esittelee tiivistä ja ”ilmastoviisasta” kaupunkirakentamista; omakotitaloja, kaupunkipientalo, kaksi paritaloa, kaksi rivitaloa, vuokrakerrostalo, vapaa-ajan asumista sekä Saikantalo, jossa on päiväkoti ja alakoulu.
Näyttää siltä, esittelymateriaalin perusteella, että kaksikerrosten talojen määrä on vähentymässä ja yksikerrosten lisääntymässä. Tuttava talosuunnittelija kutsui kaksikerroksisia ”kuivureiksi”. Niissähän oli paljon myös huonekorkeutta ja valtavat ikkunat. Ainakaan omin voimin niiden pesusta ei selviydy. Tosin nyt on kehitetty laite, joka pesee ikkunat automaattisesti ilman ihmiskättä. Samoin ihmettelen, että rakennetaan saunoja, joissa koko etuseinä on lasia. Kukapa sitä näyteikkunassa haluaa kylpeä.
En pysty vielä arvioimaan Lempäälän messujen talotarjontaa tarkemmin, koska en ole siellä vielä käynyt. Sen verran lähellä ovat, että ajattelin siellä pistäytyä, vaikka rakentaminen ei ole suunnitelmissa.
Urjalan asuntomarkkinat ovat aika hiljaiset. Tällä hetkellä on myynnissä 33 asuntoa sekä muutama myyntiin tulossa oleva. Omakotitaloja on 19, rivitaloissa kuusi, paritaloissa kaksi, luhti- ja kerrostaloissa kolme kummassakin. Kallein omakotitalon pyyntihinta on 270 000 ja halvimmalla pääsee keroistaloyksiöön keskustassa 19 000 eurolla.
Rivitalot ovat 1970- ja 1980-luvulta, luhtitalo 1990-luvun alusta. Omakotitaloja on rintamamiestaloista alkaen uusimpiin. Omakotitaloja on myynnissä myös taajaman ulkopuolella. Kysyntä on melko hiljaista. Yleinen epävarmuus taloustilanteesta vaikuttaa. Merkittävä vaikutus on myös pankkien kiristyneillä vakuus- ja lainaehdoilla. Urjalan kunnalla on asuntomessuilla oma markkinointipiste kohteessa Rentohelmi 5.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
29.6.2026
Urjalan kulmilta
Nuoret vähentäneet juomista
Kesän helteet janottavat. Monet kantavat mukanaan vesipulloa, sillä suositusten mukaan pitäisi juoda useamman kerran päivässä, jotta nestetasapaino säilyy. Maaseudulla kesällä tehtiin usein kotikaljaa, jolla janoa helpotettiin heinätöissä.
Hiljattain on julkaistu tietoja siitä, miten paljon eri paikkakunnilla ostetaan alkoholia ja olutta. Urjalassa olutta ostettiin 88,5 litraa jokaista yli 15-vuotiasta kohden. Forssan luku oli 100,9 litraa. LounaisHämeessä alhaisin luku oli Ypäjällä 49,6 litraa. Pirkanmaalaisissa naapureissa Punkalaitumella 44,33 ja Vesilahdessa 43,36 litraa.
Toinen tilasto kertoo, että sataprosenttiseksi muutettuna alkoholia juotiin urjalalaista kohti 10,8 litraa. Sillä sijoitumme Pirkanmaalla kuudenneksi. Jos määrä muutettaisiin oluttölkeiksi se olisi 696 pientä tölkkiä eli pari tölkkiä päivässä.
Kyse on myynitimääristä ja tilastossa ovat Urjalasta mukana Alkon myymälä, S-market, K-supermarket Mari ja K-market Pikku-Leevi ja ravintolamyynti. Myytyä määrää eivät juo yksistään urjalalaiset. Mukana ovat kesäasukkaat ja matkailijat. Toisaalta luvuista puuttuu se määrä, jonka urjalalaiset raahaavat koteihinsa laivoilta. Tapanahan on ainakin isompiin juhliin valmistautuessa käydä vaikkapa Virossa ostosmatkalla.
Ilahduttavaa on lukea tilastoa, jonka mukaan nuorten alkoholikulutus on ollut jo pitkään laskussa. Reilu kolmannes sekä tytöistä että pojista ei ole maistanut sitä lainkaan ja ne, jotka käyttävät, juovat vähemmän kuin vanhempansa aikanaan vastaavassa iässä.
Kun eduskunta käsitteli ja lopulta hyväksyikin hallituksen esityksen alkoholin toimittamisesta suoraan kotiin, väittivät jotkut asiantuntijat, että yksi tarkoitus oli lisätä nuorten alkoholin kulutusta. Se tietenkin hyödyttää valmistajia ja kauppiaita. Vanhemmista ikäluokista osa ei käytä lainkaan ja osa vähän. Joillekin kaksi tölkkiä päivässä on vähän ja käyttömäärä moninkertainen. Alkoholisimi on suuri kansanterveydellinen vitsaus.
Tilaaminen mahdollistuu käytännössä ensi vuonna, kun tarkemmat ohjeet valmistuvat. Täällä maaseudulla ei juuri liiku Wolt -kuskeja ja Urjalasta katsoen lähimmät robotit kulkevat Toijalassa. Kaupat toimittavat jonkin verran ruokatavaroita koteihin.
Kaljaa, lonkeroa, juomasekoituksia ja mietoja viinejä voi tilata kotiin elintarvikemyymälöistä.
Väkevämpiä Alkosta ja ravintoloista. Ulkomailta voi tilata jopa 80 prosenttisia juomia. Kuljettajan, joka tuo lastin kotiovelle, on tarkistettava, että vastaanottaja on täysi-ikäinen. Joku kyllä huomautti, että mahtaako pitkän matkan tehnyt juomakuski viedä lähetyksen takaisin, jos kunnollista vastaanottajaa ei löydykään
Hyväksyttyyn lakiin sisältyy myös Alkon myymälöiden aukiolon pidennysmahdollisuus. Ne voivat olla auki myös sunnuntaisin. Jokaisen myymälän osalta aukioloajan laajennus päätetään erikseen.
Päivittäistavarakaupan tavoite on saada kaikkia alkoholi kaupan hyllylle. Siihen suuntaan mentiin nostamalla myytävien tuotteiden alkoholiprosenttia. Mitään suurta katastrofia ei siitä syntynyt. Silti nyt tehty muutos arveluttaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
15.6.2026
Urjalan kulmilta
Uusi kirkkoherra ja 220-vuotias kirkko
Kotikirkko-viikonlopun aikana Urjalassa juhlittiin 220-vuotiasta kirkkoa sekä asetettiin virkaan uusi kirkkoherramme Olli Luhtasela. Ohjelmassa oli perjantaina aamurukous kirkossa sekä rukoushelmien tekoa ja iltarukous entisen kirkon paikalla Urjalankylässä. Lauantaina oli kirkon esittely, koko perheen moniaistillinen kirkkohetki sekä Kirsti Niemistön opastama hautausmaakierros.
Jos laskin oikein Eeva Ojasen kokoamasta Urjalan seurakunnan historiasta, niin Luhtasela on 30. vakinainen kirkkoherramme. Ensimmäinen oli vuosina 1589–1601 Sigfrid Pietarinpoika. Hän allekirjoitti Upsalan kirkolliskokouksen päätöksen sitoutumisesta luterilaiseen oppiin. Urjala oli aiemmin kuulunut laajaan Sääksmäen seurakuntaan vuoteen 1493, jolloin liityttiin Akaan kirkkopitäjään.
Täällä sijaitsi Urjalankylässä aikanaan ehkä kolmekin kirkkoa samalla paikalla, josta on jäljellä kivisakasti, joka on lähiaikoina saamassa uuden paanukaton kirkkohallituksen myöntämän avustuksen ansiosta. Kivisakasti on ajoitettu 1500-luvulle. Sen lähellä kesiään viettänyt yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen selvittää parhaillaan kahden asiantuntijan kanssa alueen kesiaikaisia vaiheita. Hän arvioi, että sekä kirkkojen alle että viereiselle hautausmaalle olisi haudattu noin 10 000 ihmistä.
Uusi kirkko valmistui keskellämme Urjalaa vuonna 1806. Alun perin Martti Tolpon suunnitelmaa paranneltiin Tukholman intendentuurinkonttorissa, joka valvoi Ruotsin vallan ajan julkista rakentamista. Näillä piirustuksilla valmistui uusklassista tyyliä edustanut ristikirkko. Vuonna 1869 oli ensimmäinen remontti, jossa kirkko sai uusgoottilaisen ilmeen Carl Albert Edefeltin suunnitelmin. Hänen vaimonsa oli tiettävästi sukua Honkolan kartanon omistajiin. Kartano lahjoitti kirkkoon Jeesuksen taivaaseen astumista kuvaavan alttaritaulun vuonna 1813.
Urjalan kirkkoon hankittiin urut jo v.1830. Vain 30 kirkossa oli Suomessa urut tuohon aikaan ja niistä lähimmät olivat Hämeenlinnassa. Vuosisadan lopulla tuli lämmitysuunit ja sivulaivoihin rakennettiin parvet. 1924 kirkkoa koristeltiin maalauksin. Sivulaivojen katossa oli Bruno Tuukkasen maalaukset, jotka 1950-luvula peitettiin ja otettiin uudelleen esiin viimeisessä korjauksessa parikymmentä vuotta sitten.
Kirkon torniin lahjoitti Nuutajärven kartano 1932 kellokoneiston. Aika näkyy neljään suuntaan. Huipussa oleva risti on muistaakseni kolme metriä pitkä ja on nyt valonheittimin valaistu. Kuparikatteen kirkko sain v.1967 ja silloin myös tuli morsiushuone ja pieni kirkkomuseo.
Urjalan seurakunnassa on noin 3300 jäsentä. Kirkkoherran lisäksi meillä aloitti uutena myös seurakuntapastori Onni Joutsenvirta. Hänet vihittiin papiksi toukokuussa Tampereella. Olli Luhtaselan virkaan asettamisen suoritti piispa Matti Repo yhdessä lääninrovasti Jari Kemppaisen ja avustajien kanssa.
Juhlapäivä jatkui kirkkokahveilla Säätiötalossa. Se oli aikanaan suuren määrän väkeä keränneiden nuorisojuhlien pitopaikka. Ensimmäiset pidettiin jo 1914, mutta perinne lakkasi 1970 luvulla.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
1.6.2026
Urjalan kulmilta
Koulutus ja sivistys tuovat menestystä
Viikonloppu oli peruskoulun päättäneiden, ammattiin valmistuneiden ja ylioppilaiden juhlaa. Onnea heille kaikille! Muilla koululasilla lukuvuosi päättyi ja alkoi kesäloma. Perheiden arki muuttuu paljon, kun vanhempien lomat eivät välttämättä ole samaan aikaan, eivätkä ole yhtä pitkiä kuin koululaisilla. Kaikilla ei ole isovanhempia, jotka voivat ottaa lomalaisia hoteisiinsa. Kunnat, seurakunnat ja erilaiset järjestöt järjestävät sekä pidempiä että lyhyempiä leirejä.
Tänä keväänä nuorten on ollut tavallista vaikeampaa saada kesätöitä. Läheinen nuori totesi: ”On meinaan haettu, mutta paha mennä, kun ei mihinkään pääse.” Sama pulma on myös ammattiin valmistuneilla. Korkeakoulututkintokaan ei takaa työpaikkaa.
Suomessa on hyvä koulujärjestelmä. Nyt on kuultu huolestuttavia suunnitelmia. Lukioon meneviltä ulkomaalaisilta aiotaan periä lukukausimaksu. Tietääkseni Urjalassa on saatu ihan hyviä kokemuksia muutamasta aasialaisesta lukiolaisesta, jotka aloittivat täällä viime syksynä. Heitä ei onneksi maksu koske.
Perjantain Helsingin Sanomissa taloustieteilijä Vesa Vihriälä esitti myös korkeakouluihin lukukausimaksua. Hän esittää 2000 euron vuotuista maksua. Jo maisterin opinnot kestävät kuusi vuotta kertyisi 12 000. Vihriälän laskelman kertymä olisi 600 miljoonaa euroa vuodessa, kun korkeakoulumenot ovat kolme miljardia. Hän perustelee, että korkeakoulutettu hyötyy elämänuransa aikana tutkinnosta ja sen tuomasta palkasta.
Jo tavoitellaan sitä, että puolet suorittaisi korkeakoulututkinnon, lukukausimaksu ei edistä tätä asiaa. Ikäluokkien pienentyessä huolestuttavalla vauhdilla, myös koulutukseen käytettävä rahamäärä laskee. Koulutustulokset peruskoulussa ja toisella asteella vaatisivat nykyrahamäärän käyttämistä, jotta oppimistulokset paranisivat ja oppilaiden väliset erot kaventuisivat. Myös koulutuksen saavutettavauus heikkenee ja alueelliset erot ovat vaarassa kasvaa. Leikkaukset ovat purreet ammattikoulutukseen.
Sivistys ja koulutus ovat edelleen pienen kansakunnan menestymisen edellytyksiä. Meillä ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Vuonna 2021 päädyttiin siihen, että oppilaan on peruskoulun jälkeen haettava ammattikoulutukseen tai lukioon. Oppivelvollisuus päättyy keskiasteen tutkinnon jälkeen tai 18-vuotiaana.
Koulupakkoa on esitetty siksi, että meillä kotikoulutuksessa olevien määrä on kasvanut. On arvioitu, että siinä opiskelevat ajautuvat erilaisten ääriaineisten käsiin. Kotona tapahtuva opetus on ollut esillä myös keskusteltaessa katsomusaineesta, joka korvaisi tunnuksettoman uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon. Tunnukseton opetus eroaa tunnustuksellisesta esimerkiksi siinä, että Isä meidän -rukous voidaan opettaa, mutta ei rukoilla.
Kesäloman ajankohdasta opetusministeriö kyselee kommentteja. Vapaat lauantait lyhensivät kolmen kuukauden loman reiluun kahteen. Ministeri haluasi jatkaa kevätlukukautta juhannukseen ja vastaavasti loma päättyisi elokuun loppupuolella. Saas nähdä, kuinka käy., Virkistävää lomaa kaikille!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
18.5.2026
Urjalan kulmilta
Sotaorvollekin huomiota kaatuneiden muistopäivänä
Näin toukokuussa on useita liputuspäivä: vappu, Europpa-päivä, äitienpäivä, J.V. Snellmanin päivä ja samalla suomalaisuuden päivä ja kaatuneiden muistopäivä. Aina joku kyselee, että mille nyt liputetaan. Toisaalta on mainittuina päivinä paljon lipputankoja, joissa ei lippu näy. Ja paljon on niitäkin, joiden pihassa ei ole lipputankoa lainkaan.
Eilen oli kaatuneitten muistopäivä. Keväästä 1940 alkaen se on ollut juuri toukokuun kolmas sunnuntai. Sitä ennen oli toukokuun 16. päivää vietetty valkoisen Suomen piirissä sisällissodan päättymispäivänä, jolloin Helsingissä oli ollut paraati v. 1918.
Puolustusvoimien ylipäällikkö sotamarsalkka Gustav Mannerheim määräsi v. 1940, että sitä vietetään, ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.
Vuodesta 1977 alkaen se on ollut vakiintunut liputuspäivä, jo aiemminkin liputettiin niin, että aamulla lippu nostettiin ylös ja kello 10–14 lippu oli puolitangossa ja loppupäivän taas ylhäällä. Vuodesta 1995 lähtien ei enää suruliputettu.
Urjalassa on ollut tapana muistopäivänä laskea kunnan, seurakunnan ja maanpuolustusjärjestöjen ja muiden yhdistysten seppeleet sankarihaudalle kirkonkylässä ja Halkivahassa.
Eilen sytytettiin jumalanpalveluksen yhteydessä kynttilä myös sotaorpojen kunniaksi. Idea on tullut Tammenlehvän perinneliiton piiristä. Aiemmin olin selvittänyt sotaorpojen määrää talvisodassa kaatuneiden osalta. Nyt kävin läpi Urjalan sankarivainajat-teoksesta vuosina 1939–1944 sotaorpojen yhteismäärän. Heitä on kaikkiaan 147. Huomattava osa kaatuneista oli nuoria poikamiehiä, joilla ei ollut lapsia. Jotkut olivat ehtineet saada yhden tai kaksi lasta.
Yrjö Välkin kaatuessa joulukuun lopulla 1941 Aunuksessa jäi yhdeksän lasta ilman isää. Erkki Palosen kuollessa sotasairaalassa heinäkuussa 1941 jäi kuusi sotaorpoa. Emil Kivimäki kaatui Tuulosjoella syyskuussa 1941 ja häneltä jäi viisi lasta. Samoin Nisalahden verisissä talvisodan lopun taisteluissa kadonneelta Urpo Berggreniltä jäi viisi lasta. Niin myös Paavo Pohjoselta, joka kaatui Syvärillä syyskuussa 1941. Joiltakin jäi neljä, kolme, kaksi tai yksi lapsi sotaorvoksi.
Viime sotien sotaorpojenkin keski-ikä lienee lähellä 90 vuotta. Monet heistäkin ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Urjalalaisilla sotaorvoilla ei ollut omaa yhdistystä, mutta osa kuului Akaan yhdistykseen, jonka toiminta on tiettävästi lakannut. Kaikkiaan sotaorpoja on ollut Suomessa viime sodissa kaatuneilla noin 50 000 ja vuoden 1918 tapahtumissa menehtyneillä noin 20 000.
Sisällissodassa Urjalassa jäi 222 lasta orvoksi. Määrä oli kymmeneksi suurin koko maassa. Pääosa heistä oli punaisten puolella toimineiden lapsia. Heidän nimensä löytyvät kirjasta Ettes suotta kapinoittis, Pentinkulman sota ja rauha, jonka Ilkka Markkulan kanssa kokosimme. Loppuunmyytyä kirja voi kysyä kirjastoista.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
4.5.2026
Urjalan kulmilta
Mikä uhkaa lapsuutta ja nuoruutta?
Menneellä viikolla kävin kuulemassa psykologian professorina toiminutta Lea Pulkkista Kylmäkosken kulttuurikirkossa. Hänen erikoisalojaan ovat olleet koikasvatuksen psykologia ja lasten sosiaalisen kehityksen ja aggressiivisuuden tutkimus. Hän toteutti ”Lapsesta aikuiseksi” pitkittäistutkimuksen, jossa seurattiin vuodesta 1968 silloisten toisluokkalaisten elämää vuoteen 2013 ja siitä eteenpäin on tutkimusta jatkanut Katja Kokko.
Pulkkinen on tutkimustiedon ja tilastojen perusteella löytänyt seitsemän lapsuutta ja nuoruutta uhkaavaa tekijää: Lapsiperheiden taloudellinen polarisaatio, ihmissuhteiden sirpaloituminen, kaupungistuminen, kouluistaminen, älyllistäminen, hyväksikäytön ideologia ja erillistäminen.
Uhkatekijöiden syntyyn ovat vaikuttaneet taloudellisen kilpailun kiristyminen, halu saada naisia työelämään irti lastenhoidosta, väite, että lapset kehittyvät älyllisesti paremmin päivähoidossa kuin kotona, päiväkotien sisällön muuttuminen koulumaiseksi leikin, kädentaitojen, taiteen ja luovuuden sijaan. Lisäksi valtion osuus koulukustannuksista putosi 60 prosentista kolmannekseen ja koulujen lakkauttaminen vauhdittui ilman kestäviä taloudellisia perusteita.
Samanaikainen teknologinen kehitys toi digitalisaation ja some-kulttuurin, joita kaupallisin intressein levitettiin tehokkaasti ja joilta lapsia ja nuoria ei pyritty suojelemaan. Pulkkinen toteaa, ehkä vanhemmuus on hukassa valtiolta, joka arvostaa aikuisia tuottavina työntekijöinä enemmän kuin kasvatustehtävässään. Oireellista on, kun käsitteitä on muutettu ja vanhemmista on tullut huoltajia.
Pulkkisella oli myös esittää oma seitsemän pilarin malli hyvän lapsuuden Suomen malliksi. Ne ovat: Lapsi- ja perheystävällisyys yhteiskunnassa, Lapsiperheiden taloudellinen turvallisuus, Lapsilähtöinen hoiva, Rakkaus, rakenteet ja rohkaisu, Leikki, liikunta ja luova toiminta, Kaikkien kykyjen kehittäminen, Osallistumisen oikeus ja Yhdenvertaisuus yksilöinä.
Suomessa on kaikille näille pilareille hänen mielestään hyvä perusta, mutta pilarit ovat osin rapautuneet ja siksi tarvitaan niiden päivittämistä ja vahvistamista. Lapsisystävällisyyden lisäksi tulisi Pulkkisen mukaan panostaa perheystävällisyyteen tukemalla nuorten aikuistumista, perheen perustamista ja vanhemmuuden tukemista parhaan hedelmällisyyden aikaan. ”Perheet ovat yhteiskunnan ydinyksikköjä ja vanhemmuus on niiden vahvuuden perusta.”
Jotta perheillä olisi taloudellinen ja muu turvallisuus, tulee tukea perheen perustamista, keventää verotusta, helpottaa työnsaantia, kuulla sekä vanhempia että lapsia perheitä koskevien lakien valmistelussa.
Valitettavasti en tässä yhteydessä pysty tiivistämään kaikilta osin Lea Pulkkisen esitystä. Se kuitenkin antoi monenlaista ajattelun aihetta. Hiljattain julkaisi opetus- ja kulttuuriministeriö vision suomalaiselle peruskoululle otsikolla: ”Peruskoulu 2045: Elämää varten.” Tavoitteena on toimia viitekehyksenä peruskoulun kehittämiselle ja tulevaisuuskeskustelulle. Se löytyy kokonaisuudessaan pdf-muodossa ministeriön sivulta.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
13.4.2026
Urjalan kulmilta
Lasilla on voimaa yhdistää
Perjantaina Nuutajärvi oli vahvasti esillä, kun Turun yliopistossa valmistunut Hannu Rastaan väitöskirja esitettiin Porissa. Kirjan nimi on: ”Lasinvalmistusosaaminen teollisena kulttuuriperintönä” alaotsikkona: Aineellisen ja aineettoman liitto. Kirjan kannessa on Alma Juntusen lasibonsai.
Tapasin Hannu Rastaan Turun kirjamessuilla vuonna 2019, jolloin hän kertoi väitöskirjakaavailuistaan. Tunsimme ennestään karjalaisympyröistä, sillä hän on toiminut Johannekselainen-lehden päätoimittajana. Johanneksessa isäni syntymäpitäjän Kuolemajärven naapurissa oli aikanaan toiminut kolmekin lasitehdasta.
Väitöskirjan laatiminen on pitkä urakka ja tässä on 247 sivua. Kirjassa sisältö on mielenkiintoista ja hyvin ja ymmärrettävästi kerrottu. Rastas mainitsee, että hän on lähestynyt aihetta lasinvalmistuksen teemaa ulkopuolisena, eikä alan ammattilaisena. Siinä on johdannon lisäksi kolme pääosaa, jotka käsittelevät Lahden laistehdasta, Nuutajärveä ja lasia tieteen työkenttänä. Lahdessa valmistettiin ikkunalasia ja Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa yhteistyössä on kehitetty bioaktiivista lasia.
Meitä kiinnostaa tietenkin eniten osuus, joka on otsikoitu: ”Nuutajärvi–lasi osaavissa käsissä”. Suomessa on toiminut eri aikoina kuutisenkymmentä lasitehdasta. On ollut tyypillistä, että lasintekijät ovat kiertäneet eri tehtaissa. Sekä Iittalan että Humppilan tehtaiden ensimmäiset tekijät tulivat Nuutajärveltä. Adolf Törngren toi osaajia Saksasta Ranskasta ja Belgiasta ja näin nostettiin tehtaan tuotanto uudelle tasolle. Samalla luotiin miljöö tarvittavine tehdas- ja muine rakennuksineen, jotta ulkomaalaisetkin viihtyisivät. Tehdasalue on aika hyvin säilynyt.
Hannu Rastas on jakanut Nuutajärven seuraavien alaotsikoiden alle: ”Lasitehtaasta lasin yhteisöksi, Kartanon lasitehtaana puolitoista vuosisataa, Wärtsilän vuodet yllättivät, Waltteri muutoksen symbolina, Omistuksen kirjava vuosikymmen, Nuutajärven neljäs elämä, Lasikylä kulttuuriperinnön kenttänä, Kylä on enemmän kuin puitteensa, Kulttuuriperintöyhteisöt Nuutajärven tukena, Suku kantaa kulttuuriperintöä, Tuotteet ja osaamisen viestit, Mistä taidoille sanat, Hiljaisen osaamisen jäljillä, Tehdashyteistä studiolasituotantoon ja Lasinpuhallus kulttuuriperinnön aateliin.”
Tutkimuskysymys oli: ”Millaisin muodoin lasinvalmistusosaaminen ilmenee teollisena kulttuuriperintönä ja millainen rooli osaamisella on teollisen kulttuuriperinnön kentässä?” Virallisesti se on määritelty seuraavasti: ”Kulttuuriperintöä syntyy ihmisen toiminnan tuloksena ja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Se kertoo arvojen, uskomusten, tietojen, taitojen ja perinteiden muutoksesta. Kulttuuriperintö voi olla aineellista, aineetonta tai digitaalista. Kulttuuriperintöä¨ uudistetaan, säilytetään ja siirretään tuleville sukupolville.”
Nuutajärveä on käsitelty kirjassa hyvin perusteellisesti ja siihen on kirjattu monet vaiheet alusta neljänteen tulemiseen eli nykytilaan, jota kehitetään monella tavalla.
Tärkeänä pidän myös sitä, että nyt on nostettu voimakkaasti esiin paitsi yksittäiset osaajat myös työryhmät ja sukupolvien taito, jossa on sitä hiljaista osaamista, jota voi syntyä juuri tällaisessa teollisessa yhteisössä, joka lasikylä on. Käsin tehty on ollut kulmakivenä aiemminkin ja on sitä nyt.
Mikko Anttila oli antanut Hannu Rastaalle matkaevääksi Tanskaan: ”Kerro siellä Nuutajärvestä!” Rastas kertoi ja on nyt laittanut vielä laajemman kertomuksen paperille. Sen voi lukea tästä linkistä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0561-4
Forssan Lehti
23.3.2026
Urjalan kulmilta
Mitä asuminen maksaa omakotitalossa?
Huhtikuun alkuun mennessä useat meistä palauttavat veroilmoituksen, jos siihen täytyy tehdä muutoksia. Jos ei ole muutettavaa esitäytettyä lomaketta ei tarvitse palauttaa. Heti alussa sivustolla kysytään, haluaako jatkossa käyttää nettipalveluna omaveroa. Luvataan ilmoittaa jatkossa myös puhelimella, milloin digitaalinen viesti on tullut. Suomi.fi on viranomaisten pääväylä jatkossa, mutta voi valita myös paperisen vaihtoehdon.
Äskettäin posti toi kirjeen, jossa kerrottiin tämän vuoden kiinteistöverosta. Jotkut maksavat sen yhdessä ja toiset kahdessa erässä. Minulla eräpäivät ovat elo- ja lokakuussa. Nyt on mahdollisuus vielä esittää korjauksia, jos huomaa virheitä.
Urjalassa vakituisesta asunosta kiinteisvero on 0,65 % muusta asuinrakennuksesta, kuten kesämökki 1,25, rakennusten yleinen 1,20 ja maapohja 1,30. Verolippua tarkastellessa on monia rivejä tutkittavana, jos rakennuksia ja tontteja on useampia.
Pohdin kiinteistöveroa tutkiessani, että pitäisikö perusteita tarkistaa. Onhan käynyt ilmi, että monet pankit ovat huomattavasti kiristäneet maaseudun rakennusten lainoittamisessa oli sitten kysymys ostamisesta tai remonteista. Vakuusarvot eivät taho pankeille riittää. Ne vetoavat EU-säädöksiin, mutta aika monessa tapauksessa se on pankkien oma päätös.
Joku on sanonut, että esimerkiksi Pirkanmaalla Tampereen liikepankit eivät mielellään rahoita 25 kilometriä kauempana Tampereen keskustasta olevia kiinteistöhankintoja. Toivottavasti paikalispankeilla on toisenlainen kanta. Niitä tosin kootaan esimerkiksi osuuspankkiryhmässä maakunnallisiksi pankeiksi, jolloin paikallistuntemus ohenee huomattavasti.
Omakotiliitto julkaisi äskettäin tutkimuksen, jossa tarkasteltiin asumiskustannuksia. Se tosin keskittyi suurempiin kuntiin, joten Urjalan osalta ei tietoja saatu, eikä muistakaan lähikunnista ja aika vähän Forssastakin. Mutta ehkä suuntaa antavina tulokset pätevät myös meillä.
Selvityksen mukaan 120 neliöisen omakotitalon maksujen keskiarvo on tänä vuonna 5927 euroa. Tosin alle 15 000 asukkaan kunnissa kustannus ylitti 6000 euroa. Suurimman osan vie lämmitys sähköllä 54 % (3206 e), vesimaksut 18 %, käyttösähkö 15 %, jätemaksut 6 % ja kiinteistövero rakennuksesta ja tontista myös 6 %. Selvitystä tehtäessä ei ollut tiedossa Yhdysvaltain aloittama sota Irania vastaan. Ilman sen vaikutuksia asumiskustannukset olisivat kasvaneet vain vähän viime vuoteen verrattuna.
Vastaavan talon lämmittämisen arvioitiin tänä vuonna maksavan öljyllä 2000 euroa litrahinnan ollessa 1,24 euroa. Ehkä tulevaisuudessa talot pitäisi rakentaa siten, että niitä voidaan sähkön lisäksi lämmittää tarvittaessa myös puilla ja muilla vaihtoehdoilla, jotta kulutushuippuja sähkön hinnassa voi tasata.
Sähköyhtiön voi kilpailuttaa mutta siirtoyhtiöillä on omalla alueellaan yksinoikeus. Lisäksi siirrosta verottaja ottaa merkittävän siivun sekä sähköverona että arvonlisäverona.
Urjalassa kunnan toimittama puhdas vesikuutio maksaa 2,88 euroa ja jätevesi 4,58 euroa. Lisäksi tulevat perusmaksut ja jos on 120 neliön omakotitalo niin 104,20 euroa vedestä 121,09 euroa jätevedestä, jos taulukkoa tulkitsin oikein.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
9.3.2026
Urjalan kulmilta
Torikuulumisia–polttopuita ja jonotusta
”Kevät tuli viikkoa liian aikaisin”, totesi Pakkasen Mauri perjantaina torilla, Hän sanoi tulleensa myymään tilan luomutuotteita, kun aurinko niin mukavasti paistoi ja arveli sen tuovan väkeä hiljaisten viikkojen jälkeen. Mauri sanoi, että hänen puutinkinsä kannalta olisi ollut parempi, että olisi ollut viikko lisäaikaa hakea metsästä puut.
Myös Järveläisen Jorma kertoi, että puunhaku reissu odottaa. Valmiit puukasat hän tuo pihapiirin mönkijän avustuksella. Myöhemmin niistä sitten voi katkoa ja halkoa seuraavan talven polttopuut.
Yksi jos toinenkin meistä on saanut todeta, että halkovajasta tulee näinä aikoina pohja vastaan. Punkalaitumelainen torikävijä kertoi jo aiemmin, että hän ajatteli syksyllä, että nyt on kahden talven puut liiterissä, mutta pakkasjakso verotti normaaliaikoja enemmän puuvarantoa.
Vanhan kansan neuvo onkin, että seuraavan talven puut pitäisi tehdä keväällä ja viimeistään alkukesästä, jotta ne ehtivät kuivahtaa ja ovat juhannukseen mennessä siirrettävissä halkovajaan.
Mattssonin Jukan kanssa turistiin hiihtämisestä. Hänhän on pitänyt talkookavereidensa kanssa huolta siitä, että Huhdissa on latuja. Vähälumisesta talvesta huolimatta niitä oli saatu aikaan parikymmentä kilometriä. Hänestä oli ollut mukava kohdata ladulla hiihtäjiä niin konkareita, kuin ensi kertaa sivakoineita. Myös Urjalankylässä on Rutajärvellä ollut hyvät latu- ja luistelu-urat.
Naisväki taisi torireissulla piipahtaa RotinaShopissa, jossa on loppuunmyynti. Näppisen Tuija on sitä ansiokkaasti pitänyt pystyssä, mutta on nyt luopumassa yritystoiminnasta. Ihan tarpeellinen liike se on ollut. Ikävää on, jos siitä tulee tyhjä näyteikkuna. Entisen R-kioskin paikallekaan ei ole tullut uutta liiketoimintaa.
Mustaa makkaraa oli Perkiön Aila tullut hakemaan, mutta sen myyjiä ei ole pitkään aikaan kesälläkään torillamme ollut. Joka toinen perjantai sen myyjä on autoineen S-marketin pihalla. Valitettavasti viime perjantai oli juuri se perjantai, jolloin myyjä ei ollut paikalla.
Kivikylän myymäläautolla riitti asiakkaita. Siellä on melkein aina jono. Tälläkin kertaa ehti vähän aikaa rupatella jonottajien kanssa. Myös Aspin kalaliikkeen autolla on melkein aina jono. Kala on terveellistä ja sitä me suomalaiset taidamme syödä liian vähän. Pilkkijöitäkään ei ole entiseen malliin ja pian kevään edetessä pitääkin katsoa, ettei lumpsahda järveen.
Yhdeksäsluokkalaiset pojat olivat myymässä seurapeliä, jonka he olivat kehittäneet. Se liittyi koulun yrittäjyyskasvatukseen. Kyseessä on seurapeli, johon kuulu pelilauta, nopat ja rastit sekä kirjalliset ohjeet. Pojat sanoivat, etteivät ehdi kovinkaan kauan olla torilla, kun pitää mennä kouluun, mutta lupasivat tulla uudelleen.
Osuuspankin henkilökunta taisi käydä aamukahvilla Kylä Kahvilassa. Kymmeneltä pankin ovet aukeavat ja näin perjantaisin siellä on kassapalvelut käytettävissä pari tuntia eli voi nostaa rahaa, tallettaa sitä ja maksaa laskuja. Jonottamaan vähän aikaa joutuu. Muuna aikana pankissa voi asioida ajanvaruksella.
Someron Säästöpankin konttorissa kassapalvelut ovat niin ikään käytettävissä perjantaina, mutta hieman pidempään ja myös iltapäivällä. Muiden pankkien konttoreita meillä ei ole. Huhdin pääväylää kutsuttiin Vekselikujaksi, kun siellä olivat KOP, OP, SP ja vielä Postipankkikin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
23.2.2026
Urjalan kulmilta
Talvilomatunnelmissa koulu- ja kansanhiihdoista laturetkiin
Sanaketju urheilu-, hiihto- ja talviloma kuvaa parhaillaan vietettävän viikon historiaa. Juuret juontavat noin sadan vuoden päähän. Ensimmäisen kerran sitä on tiettävästi vietetty Kauniaisissa. Vuodesta 1933 alkaen se tuli kansa- ja oppikoulujen ohjelmaan. Yksi puuhamiehistä oli Lauri Pihkala, joka ideoi myös pesäpallon Sekä hiihdolla että pesäpallolla tavoiteltiin myös osin maanpuolustustataitoja.
Sotien jälkeen alkoivat kansanhiihdot. Monet meistä muistavat, että koulussa saatiin kortti, johon laitettiin ylös päivittäiset hiihdot. Menneinä vuosikymmeninä talvella aika moni koululainen saattoi maaseudulla tulla kouluun hiihtämällä. Niin minäkin. Ilolan mäki oli kyllä kotiinpäin tullessa niin hurja mäki, että sitä aina uskaltanut laskea. Nyt kansanhiihdot ovat historiaa.
Kansanhiihdossa palkintoina taisi olla tietyn hiihtomäärän jälkeen hihaan kiinnitettävä kangasmerkki. Myös koulujen kesken kilpailtiin ja jos oikein muistan, Urjalan Säästöpankki oli lahjoittanut kiertopalkinnon.
Koulujen kesken oli hiihtokilpailut, joissa oli myös kiertopalkintoja. Lusikoita saivat sarjojen kolme parasta. Usein ne olivat laatikossa, jossa luki Kelloliike Onni Kohijoki. Myöhemmin siirryttiin mitalikantaan. Kilpailujen järjestelyvuoro vaihteli koulujen kesken, mutta välineurheilun kehittyessä ryhdyttiin vaatimaan koneella ajettuja latuja. Leveämpää hiihtoalustaa vaati vapaa hiihtotapa. Viime vuosina näitä kilpailuja ei ole ollut.
Kaikilla koululaisilla ei ole nykyisin suksia ja siksi koulut ovat hankkineet niitä, jotta talven aikana ehditään vähän lajiin tutustua. Koulut ovat myös järjestäneet retkiä lähellä oleviin hiihtokeskuksiin, joissa mennään konevoimalla ylös ja tullaan painovoimalla alas. Urjalassa ei sellaista rinnettä ole. Tosin hieman sitä aikanaan pohdittiin työnimellä ”Riipun raapun rinteet”. Urjanrinteet tulivat tutuksi Metsoloista, jotka kuvattiin Sappeella. Kauan ei Huhmarikaan Forssassa kannattanut
Kansanhiihtojen ohella järjestettiin myös laturetkiä. Tunnetuimia valtakunnallisia ovat Pirkan hiihto Hämeenkyröstä Tampereelle ja Finlandia-hiihto Hämeenlinnan Katumajärveltä Lahteen Salpausselälle. Kun huonoja lumitalvia on ollut paljon, tapahtuma on Lahden ja Hollolan välillä.
Urjalan laturetkellä on ollut kaksi nimeä. Se taisi olla nimellä Varsta hiihto Urjalan Taikayö -laulun siivittämänä ja myöhemmin Mieliön rengas. Parhaimmillaan taisi olla viitisen sataa kiertäjää. Lenkin pituus vaihteli eri vuosina lumitilanteen mukaan. Pisin osuus oli noin 25 kilometriä, mutta oli mahdollista sivakoida lyhyempikin väli. Latuasemilla sai kuumaa mehua ja grillimakkaraa. Osallistujien kesken arvottiin joitakin lahjoituksena saatuja palkintoja.
Kun meillä hiihtoloma sijoittuu viikolle yhdeksän, on käynyt usein, että juuri tällä viikolla lumet ovat sulaneet tai on ollut vesikelejä. Tätä kirjoittaessani ovat kovat pakkaset hellittämässä ja luvassa on muutama sentti luntakin.
Kevätlukukausi tarjoaa enemmän taukoja kuin syyslukukausi. Siellähän on syysloma, joka on perua aiemmasta perunannostolomasta. Peruskoulun alkaessa 1970-luvun puolivälissä se jäi pois, mutta palasi vähitellen ensin muutaman päivän pituisena ja sitten viikon mittaisena. Huhtikuun alussa on muutaman päivän mittainen pääsiäisloma. Hyvää talvilomaa hiihtäjille ja muutoin liikkuville!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
9.2.2026
Urjalan kulmilta
Rakennusjärjestys uusittavana
Uusi rakennusjärjestys on menossa valtuuston hyväksyttäväksi. Asiasta päättää tänään kunnanhallitus. Kovin vanha ei ole edellinenkään rakennusjärjestys, sillä se on hyväksytty v. 2021. Pari vuotta sitten alkoi nyt ehdotuksena olevan valmistelu.
Tämä on asiakirja, johon kuntalainen joutuu tutustumaan siinä vaiheessa, kun aikoo rakentaa jotakin. Pääotsikot kertovat milloin asia on omalla kohdalla ajankohtainen: Soveltamisala ja viranomaiset, Lupajärjestelmät, Rakennuskohteen sijoittaminen ja ympäristön huomioonottaminen, Rakentaminen asemakaava-alueen ulkopuolella, Rakentaminen ranta-alueelle, Vesihuollon järjestäminen ja pohjavesialueilla rakentaminen, Hyvä rakennustapa, Rakennustyön aikaiset järjestelyt, Osoitenumerointi, Jätehuolto, Määräysten valvonta, noudattaminen ja poikkeaminen sekä Voimaantulo. Kaikkiaan 17 sivua tiukkaa tekstiä ja lisäksi liitekarttoja.
Keskeisin syy rakennusjärjestyksen uusimiseen on viime vuoden alussa voimaan tullut maankäyttö ja rakennuslaki. Siinähän helpotettiin hieman esimerkiksi lupakäytäntöjä mm. siten, että tietyn kokoiseen rakentamiseen ei tarvita rakennuslupaa.
Rakennusjärjestyksessä ovat kuntakohtaiset määräykset tai soveltamistavat. Rakennuslautakunta on kunnallinen lupaviranomainen ja rakennustarkastaja keskeinen henkilö käytännön työssä.
Sellaisen vinkin tässä voi antaa, että, jos ensi kesänä aikoo rakentaa vaikkapa ranta-alueille niin kannattaa ajoissa olla liikkeellä. Joskus rantarakentamiseen saatetaan tarvita poikkeuslupa. Rakennustarkastajamme Raimo Nuikka osaa neuvoa näissä asioissa. Jos asuu muulla paikkakunnalla saattavat rakennusjärjestyksen määräykset olla erilaisia kuin täällä.
Yhteen yksityiskohtaa kiinnitin huomiota, kun tämä pakkasjakso on kestänyt tavallista korkeammissa lukemissa. Nimittäin järjestyksessä kielletään maalämmön rakentaminen pohjavesialueella. Saattoi se olla jo voimassa aiemminkin.
Jos oikein tulkitsen asiakirjaa niin edelleenkin vaati poikkeusluvan loma-asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi. Yleensä kunnat pyrkivät näitä poikkeuslupia puoltamaan, kun tontti täyttää vakituiselle asumiselle vaatimukset vesi- ja jätevesijärjestelmien osalta. Saahan kunta näin uusia asukkaita. Vielä ei ole edennyt ajatus, että osan kunnallisverosta saisi asuinkunnan lisäksi mökin sijaintikunta.
Jotkut muistavat radiossa aikanaan olleen ohjelman Maamiehen tietolaari. Siinä usein kysymykset koskivat naapurien välisiä kiistoja rajoista, ojista ja teistä. Urjalan nyt uusittava rakennusjärjestys antaa näistäkin aika tarkat ohjeet. Parasta on ajoissa jutella naapurin kanssa vaikkapa raja-aidan rakentamisesta. Rakennustakaan ei saa sijoittaa tiettyä metrimäärää tontin rajaa lähemmäksi.
Täällä asemakaava-alueen ulkopuolella rakennettavan asuintalon tontin on oltava vähintään 4000 neliötä. Jos on mahdollista liittyä kunnalliseen vesi- ja jätevesiverkostoon tai rakennetaan umpisäilöt WC:n tuotteille ja imeyttää hyväksyttävällä tavalla harmaat jätevedet, voi tontti olla pienempi. Nykyinen rakennusjärjestys ja uusi ehdotus löytyvät kunnan verkkosivulta
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
26.1.2026
Urjalan kulmilta
Viskaria kokeiltiin–eskari jatkaa
Helmikuun loppuun mennessä pitää ilmoittautua esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen. Hakemus pitää nykyisin tehdä sähköisesti. Ohjeet ovat Urjalan kunnan verkkosivulla. Lisäksi siellä voi katsoa videon, jossa käydään hakemus perusteellisesti läpi. Esiopetus on nykyisin pakollista kaikille lapsille. Käytännössä se koskee kuusivuotiaita. Urjalassa esiopetus on nykyisin yhtenäiskoulun tiloissa. Kouluhan alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Meillä yhtenäiskoulun lisäksi toimii Aseman koulu.
Urjala oli mukana valtakunnallisessa kokeilussa, jossa viisivuotiaat pääsivät mukaan heille räätälöityyn esikouluun, jota kansanomaisesti kutsuttiin viskariksi. Kokeilussa olivat mukana vuosina 2016–2017 syntyneet lapset. Kokeilu päättyi vuonna 2024. Kaikkiaan kuntia oli mukana 148.
Hiljattain julkaisi opetus- ja kulttuuriministeriö tutkimusraportti kokeilun tuloksista. Merkittävin päätelmä oli, että muutokset 5-vuotiaiden lasten oppimisympäristössä eivät johtaneet merkittäviin muutoksiin heidän perusopetuksensa alussa arvioiduissa taidoissaan. Kokeilun tuloksia verrattiin samanikäisin, jotka olivat normaalissa varhaiskasvatuksessa. Tilastollisesti ei myöskään havaittu merkittäviä eroja niihin lapsiin, jotka olivat kotihoidossa ja sen jälkeen kuusivuotiaina esikoulussa.
Raportissa ei ole kuntakohtaisia tuloksia, joten Urjalan tapaisten kuntien erityispiirteet eivät muutenkaan tulleet esiin, kun meidät luokiteltiin alle 20 000 asukkaan kuntien joukkoon. Kysyin kuntamme varhaiskasvatuksen päälliköltä Jaana Jokiselta hänen arviotaan kokeilusta. Ymmärsin niin, että hänkin korosti, että silloinen varhaiskasvatus oli jo itsessään niin laadukasta, että viskari ei tuonut olennaisesti uutta, vaikka siinä olivatkin omat opetussuunnitelmansa. Tutkimuksessa kerrotaan myös muista kuin opillisista tuloksista eli esimerkiksi sosiaalisten taitojen karttumisesta.
Esiopetus on nykyisin siis yksivuotinen. Jonkin verran on julkisuudessa aina silloin tällöin ollut esillä ehdotuksia sen laajentamisesta viisivuotiaisiin. Kokeiluraportin tekijät eivät näytä kovin innostuneen tästä. Yhden ikäluokan lisääminen aiheuttaa myös kustannuksia. Aika hyvin on tiedossa, että ei sen paremmin valtiolla kuin kunnillakaan ole kovin vankka taloustilanne. Enemmän etsitään säästö- ja leikkauskohteita kuin uusia lisäkustannuksia aiheuttavia subjektiivisia oikeuksia.
Urjalassa varhaiskasvatusta eli entisellä nimikkeellä päivähoitoa järjestetään Pohjantähden päiväkodissa kirkonkylässä ja Koulumaan päiväkodissa Urjalankylässä. Yhtenäiskoulun yhteydessä toimivan esikoulun oppilaat saavat tarvittaessa täydentävää varhaiskasvatusta ja vuorohoitoa. Eskarilaisille kuuluu koulukuljetus samojen perusteiden mukaan kuin peruskoululaisille.
Minulla ei ole vielä kuntakohtaisia tietoja siitä, kuinka monta lasta Urjalaan syntyi viime vuonna. Koko maan tilastoissa nähtiin hieman kohennusta. Tiedossa on kuitenkin, että tulevina vuosina koko massa tarvitaan lähes 100 00 pulpettia vähemmän kuin nykyisin. Se vaikuttaa monissa kunnissa paljon koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämiseen.
Alhainen syntyvyys on yleismaailmallinen ilmiö. Silti meillä Suomessa pitäisi kaikin keinoin kohentaa lapsiperheiden asemaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
12.1.2026
Urjalan kulmilta
Pökköä pesään ja liikettä niveliin
Toisen kerran joulunseutuun ajoittui talvimyrsky, joka nyt nimettiin Hannuksi. Tapani-myrsky oli14 vuotta sitten. Täällä Hunningolla säästyimme tällä kertaa pidemmiltä katkoilta. Yhtenä päivänä oli useampi muutaman sekunnin kestävä katko. Sen sijaan mökillä sähköt olivat poissa muutaman päivän.
Vaikka sähköjohtoja on kaivettu maahan, oli Urjalassa monia talouksia pitkään sähköttä. Vaikka kaikki ovat joutuneet maksamaan korkeita siirtomaksuja, joita on perusteltu juuri sillä, että rakennetaan säävarmaa verkkoa, niin vielä on paljon tekemättä. Olemme yrittäneet totutella ”varttisähköön” eli 15 minuutin hinnoitteluun. Kummallisen paljon vaihtelee. Olikohan tämä Euroopan laajuinen muutos. Ja lisää on tulossa eli sähkönkäytön tehomaksu. Pyrkimys on sinänsä hyvä eli tasata kulutushuippuja. Alustavat ehdotukset vaikuttavat aika kalliiksi käyviltä kuluttajan näkökulmasta.
Menneellä viikolla olikin uusi kulutushuippu. Pakkanen on paukutellut ja lämpöä tarvitaan. Monessa huushollissa se tuotetaan sähköllä. Ja tarvitaanhan sitä myös muissa lämmitysjärjestelmissä, joissa on vesipatterit käytössä. Ilman sähköä ei vesi kierrä. Pannuhuoneessa on saanutkin vierailla tavallista useammin, jos puilla lämmittää.
Urjalan kunta toivoo paikkakuntalaisten äänestävän tammikuun loppuun mennessä neljästä ehdotuksesta, jotka on tehty osallistuvan budjetoinnin kautta. Rahaa on 5000 euroa ja äänestyksen perusteella päätetään mihin raha käytetään. Vaihtoehtoina on bussikuljetus Särkän keskiviikkotansseihin, lasten festarit, musiikkituokioita ikäihmisille ja ikäihmisten digikerho eli digitaitoja senioreille. Tässä äänestyslinkki: https://link.webropol.com/s/osallistavabudjetointi2026
Tuosta tuli mieleen, että ainakin Särkän juhannustansseihin ja Häränpaistajaisiin oli Urjalasta linja-autokuljetus vielä 1960-luvulla ja ehkä myöhemminkin. Autot olivat tupaten täynnä. Liftauskin oli muotia siihen aikaan, jos ei ollut omaa kulkupeliä. Ja olihan näitä kuljetuksia varmaan muuallekin. Olisikohan ollut Uurtaan lavallekin Välkkilään.
Talvi tässä on vielä kestettävä ennen kesää. Rutajärven jäälle on aurattu väylä luistelijoille ja hiihtäjille ja ladut ajettu moottorikelkalla. Facebook kertoi, että Huhdissa kaivattaisiin vielä lisää lunta, jotta latuja päästäisiin kunnolla tekemään. Mattsonin Jukka ja kumppanit niistä ovat monina vuosina huolehtineet. Eihän näillä nykysuksilla oikein umpihankihiihto onnistu, kun ovat niin kapeita. Jos ulkokentillä on liian kylmä, on jäähallissa varattu luisteluaikoja sekä mailallisia vuoroja tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin.
Nyt on aika, jolloin lehdet ovat täynnä laihdutusohjeita ja ruokaneuvoja. Uusi ”virkeät ikämiehet-kurssi” on käynnistymässä. Ilmoittautumisaika on käsillä ja kannattaa pitää kiirettä, sillä mukaan pääsevät nopeimmat liikkumaan, kokkamaan ja juttelemaan terveydestä.
Kuntosaliyrityksiä on Urjalassakin. Eläkeläisten kuntosaliryhmät ovat olleet suosittuja. Maanantaisin on kaksi ryhmää ja tiistain kahteen Kuntopisteen ryhmään voi vielä päästyä mukaan. Liikuntapalvelut tarjoavat Urjalan 4H-yhdistyksen kanssa avoimia iltoja yhtenäiskoulun kuntosalissa 12–18-vuotaille. Lauantaipöhinät tarjoavat taas monipuolista toimintaa aamupäivisin. Seurakuntakin jatkaa happihyppelyjä, joten monenlaista liikuntaa on tarjolla.
Seppo Pirhonen