Urjalan kulmilta 2018

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012 2013 2014 2015 2016 2017


16.02.18 Kesätyötä tarjolla
09.02.18 Kotikatsomossa
02.02.18 Jakolinjat ylittyivät
26.01.18 Kenellä valta?
19.01.18 Vuosi 1918
12.01.18 Valtion ja yksityistä karjaa
05.01.18 Uutisia sadan vuoden takaa


 

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            16.2.2018
Urjalan kulmilta
Kesätyötä tarjolla

Urjalassa on tarjolla ennätyksellinen määrä kesätyöpaikkoja. Muutama päivä sitten oli tarjolla 70 työpaikkaa. Yrityksiä on kampanjassa mukana nyt 14 ja lisää voi tulla nuoriso- ja liikuntatoimen kampanjaan.  Kunta  tukee yrityksiä yhdistyksiä ja yksityisiä työnantajia ja myös pitkäaikaistyöttömien työllistymistä.

Kunnan teknisen toimen työpaikat ovat avoimesti haettavissa maaliskuun loppuun mennessä. Myös seurakunta on työllistänyt kesäaikaan nuoria. Mikä on sen tilanne tänä kesänä ei ole tiedossa, koska seurakunnalla on rahat vähissä. Kaunis hautausmaa vaatii kesäaikaan paljon työtä ja ilman tekijöitä se ei onnistu.

Yliopistoissa, korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat hakevat kesätöitä usein omaa ammattiuraa lähellä olevilta aloilta sekä koti- että opiskelupaikkakunnalta. Kun työllisyystilanne on Suomessa ilahduttavasti parantunut, on kesätyöpakkojakin tarjolla enemmän. Toisaalta esimerkiksi kunnissa ja kuntayhtymissä jotkut toimialat tai toimipisteet ovat kesällä kiinni ainakin osan aikaa, jolloin työntekijöitä ja lomasijaisia ei palkata.

Nuoren oma aktiivisuus on tarpeen. Muistan monen yrittäjän sanoneen, että jos isä tai äiti kysyy kesätyöpaikkaa, niin sellaista ei hevin löydy. Nuoren pitää itse olla aktiivinen ja halukas työhön. Kun hoitaa työnsä hyvin, on mahdollisuuksia saada töitä jatkossakin.

Pitkäaikaistyöttömien työllistämistä Urjalan kunta tukenut maksamalla työnantajamaksuihin tukea. Työttömyys on Urjalassa laskenut Urjalassa, mutta vielä on tehtävää. Joillakin aloilla saattaa olla pulaa hyvistä osaajista.

Maaseudulla erityisesti maatiloilla osallistuivat aikanaan paljon erilaisiin töihin. Kesäaikaan oli heinätöitä, kun työmenetelmät olivat työvaltaisia. Nyt ei heiniä kuivata seipäillä. pienpaaliheinääkin tehdään vähemmän. ”Traktorin munien” tekemiseen tarvitaan koneita ja työvoimaa vähän.

Maatilan kesätöistä ei maksettu palkkaa omille lapsille. Nykyisin puhutaan paljon lapsityövoiman käytöstä ja sen kieltämisestä esimerkiksi alikehittyneissä maissa. Niissä lapset joutuvatkin työskentelemään usein epäinhimillisissä oloissa. Suomessa maaseudun lapset oppivat aikanaan työnteon. Työn tekemisen malli saatiin kotona.

Uutta nuorten keskuudessa on itsensä työllistäminen yrittämällä. Urjalan itsenäisyysjuhlassa palkittiin Liehun sisarukset Erika ja Elisa, jotka kesäaikana ovat pitäneet menoissa lapsille maatilan eläimien esittelyä. Koulussa ja 4H yhdistyksessä kannustetaan nykyisin nuoria kokeilemaan myös yrittämistä palkkatyön vaihtoehtona.

Olkaa nuoret ajoissa liikkeellä. Kesä on yllättävän lähellä.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            9.2.2018
Urjalan kulmilta
Kotikatsomossa

Seuraavat pari viikkoa vierähtävät monella television äärellä. Nähtävää on sekä yöllä, aamulla että päivällä. Suomalaisilta odotetaan menestystä niin yksilö-kuin joukkuelajeissa.  Urjalalaisia kilpailijoita ei ole mukana, mutta urjalalainen Teemu Sipilän kädenjälki näkyy kypärämaalauksissa.

Arvatenkin suomalaismenestystä halutaan seurata myös niillä työpaikoilla, joilla se on mahdollista. Aikanaan sain opettajankoulutuksen kenttäharjoittelussa ohjaavalta opettajalta hyvän vinkin. Hän kehotti vuosisuunnitelmaan laittamaan TV-ohjelmien seuraamisen ja jättämään muotoilun ”koulu-TV” pois. Tämä mahdollisti suurten urheilutapahtumien katsomisen. Jotkut tarkastajat huomasivat ja korjasivat punakynällä, mutta usein  muotoilu meni läpi. Tarkkaa on byrokratia aikanaan ollut, mutta on siihen osattu myös varautua.

Hiihtämiseen ei viime vuosina ole ollut kouluissa paljon mahdollisuuksia. Talvet ovat olleet vähälumisia ja kaikilla ei ole edes hiihtovälineitä. Jotkut jättivät monot kotiin hiihtopäivinä tai koettivat muutoin välttää hiihtämistä. Koulut hankkivat varavälineitä, joten välineiden puutteeseen hiihto ei kaatunut, vaikka side- ja monomalleja oli kymmeniä.

Myös hiihtotyyli jakoi oppilaat kahteen kastiin. Toiset pitivät perinteisestä ja toiset vapaasta. Vapaa vaatii leveämpää väylää ja tehtyä latupohjaa, joten siihen ei aina ollut mahdollisuutta. Kyläkouluissa oli aina vanhempia, jotka talkoilla olivat aukaisemassa uria ja tekemässä moottorikelkoilla latupohjia.

Välituntisin aiemmin kierrettiin välituntilatuja ja olipa hyppyreitäkin ja joskus niissä suksi katkesi. Viime vuosina ampumahiihto oli suosittu laji. No ei tietenkään mitään aseita käytetty. Joskus heitettiin tikkaa ja useimmiten tennispalloja koriin. Tätä aina toivottiin. Viime vuosina tuli tavaksi tehdä laskettelumatka lähiseudun rinteille.

Jääkiekko syrjäytti hiihtoharrastuksen. Kouluilla oli Urjalassa viime vuosina omat kaukalot. Kylillä ne kasattiin ja purettiin, jäädytettiin ja putsattiin talkoilla. Aamulla ensimmäiset kouluun tulijat alkoivat jään puhdistamisen, jotta tunnilla ja välituntisin päästiin pelaamaan. Peleissä käytettiin useimmiten tennispalloa, koska kypärän ohella ei muita suojavarusteita kaikilla ollut. Jos pelattiin kiekolla ei saanut kohottaa. Jäähalli on ratkaisevasti mahdollistanut luistelun ja pelit viime talvina.

Odotukset ovat korkealla ja realistisia mahdollisuuksia on suomalaisilla useammassakin lajissa. Kunhan epäreilut keinot saataisiin pois. Kilpaurheilu on suurta bisnestä, joten vilppiinkin turvaudutaan. Jännittäviä hetkiä kotikatsomoihin!

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            2.2.2018
Urjalan kulmilta
Jakolinjat ylittyivät

Tulevaisuuden ennustaminen ei olekaan enää niin vaikeaa. Ainakin presidentinvaalissa ennusteet näyttivät osuneen kohdalleen Urjalan entinen kesävallesmanni valittiin jatkokaudelle. Urjalalaisista Sauli Niinistöä tuki 63,9 %. Kilpakumppanit olivat täällä hieman erilaisessa järjestyksessä: Väyrynen, Huhtasaari, Vanhanen, Haavisto Ja loput Haatainen, Kyllönen ja Torvalds samassa järjestyksessä kuin koko tasavallassa.

Ensimmäisen kerran presidentti astui toimeen helmikuun ensimmäisenä eli eilen. Koiviston kausi alkoi tammikuu lopulla 1982, mutta silloinhan vaaliin jouduttiin edeltäjän Urho Kekkosen sairauden tähden. Aiempina aikoina toimikausi alkoi maaliskuun ensimmäisenä Kekkosen toimikauden alkua sävytti yleislakko. Tänäänkin lakkoillaan ja osoitetaan mieltä.

Presidentinvaalissa ylitettiin poliittiset rajalinjat. Haluttiin jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä. Sata vuotta sitten olivat sisällissodan ensimmäiset päivät. Urjala kuului vallankumouksellisten eli punaisen osapuolen alueeseen. Rautatietä vartioitiin, jotta Pietarista tulleet asejunat pääsivät perille.

Myös teiden risteyksissä oli punaisten vartiot. Näissä jäivät kiinni Tammelan Mustialasta tulleet maanviljelyskoulun oppilaat. Kaikkiaan kymmenen heistä murhattiin (termi Suomen sotasurmat 1914–1922 tiedoston käyttämä) Urjalassa 3.-8. helmikuuta 1918. He olivat kotoisin Pöytyältä, Pusulasta, Kiikasta, Muurlasta, Rääkkylästä, Juupajoelta, Pirkkalasta, Haukiputaalta ja Vaasasta. Ammatteina mainittiin  yhteiskolulainen, ylioppilas, talollisen poika ja muilla maanviljelyskoulun tai -opiston oppilas.

Murhatuiksi tulivat myös matkulainen kauppias Karl Horsma 3.2. ja Välkkilästä Johannes Jussari 6. päivä. Urjalalainen Sem Nurminen murhattiin Sääksmäellä 3.2. Loput neljä urjalalaista valkoista menettivät henkensä huhtikuussa.

Palaan myöhemmin keväällä urjalalaisten ja täällä surmattujen punaisten kohtaloihin. Urjalassa kirjoilla olleita menehtyi tai katosi kaikkiaan 378. Kadonneiden tilastoissa olleita  osa oli myöhemmin elossa. Urjala on koko Suomen tilastoissa yhdestoista. Edellä olivat Helsinki, Tampere, Viipurin mlk, Turku, Valkeala, Tammela (mukana Forssa), Sääksmäki (osana Valkeakoski), Kymi, Lapppee ja Helsingin mlk (nykyinen Vantaa) eli kaikki isoja tehdaspaikkakuntia.

Nuorimpina oli täällä kahdeksan 16-vuotiasta ja vanhimpana oli 70-vuotias. Kaikista uhreista, joista on ikätieto, oli 54,5 prosenttia alle kolmikymmenvuotiaita. Ikäluokista suurin menehtyneiden ryhmä oli 24 urjalalaista 21-vuotiasta. Naisia on tilastoissa seitsemän, joista kaksi 16-vuotiasta.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         26.1.2018
Urjalan kulmilta
Kenellä valta?

Puolustusvoimien tehtävänä on maamme alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ja kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen.  Sata vuotta sitten meillä ei ollut omia puolustusvoimia. Suomessa oli noin 70 000 venäläistä sotilasta.

Sotilaskoulutusta lähti Saksasta hankkimaan parituhatta jääkäriä. Jonkin verran suomalaisia palveli myös venäläisissä joukoissa. Ensimmäisiä järjestyskaarteja oli perustettu jo vuoden 1906 suurlakon aikaan, mutta suurimaksi osaksi ne lopetettiin.

Venäjällä tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen elettiin epävarmuuden aikaa. Siksi ryhdyttiin perustamaan suojeluskuntia ja järjestyskaarteja, joista. muodostui Suomen punainen kaarti, jonka johdolla ei ollut sotilaallista koulutusta.

Bolsevikkien otettua vallan marraskuussa, lisääntyi heidän kannatuksena myös Suomessa olevissa yksiköissä. Valtiollisesti oli epäselvää marraskuuhun v. 1917 kenellä on korkein valta Suomessa. Syksyllä valittu eduskunta otti valan, julisti Suomen itsenäiseksi. Senaatti vastasi hallitusta.

Viikonloppuna on kulunut sata vuotta siitä, kun sosialidemokraattisessa puolueessa radikaalit saivat enemmistön ja julistivat vallankumouksen alkaneeksi. Vanha valta haluttiin kumota. Maata johti senaatin korvannut kansanvaltuuskunta. Eduskunnan tilalle nimitettiin Työväen pääneuvosto, jossa oli noin 40 jäsentä.  Siinä oli puolueella 15,  Suomen Ammattijärjestöllä ja punakaartilla kummallakin kymmenen ja myöhemmin Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunnalla viisi paikkaa.

Yhtenä jäsenenä pääneuvostossa oli myöhemmin Urjalassa vaikuttanut vuonna 1884 syntynyt Yrjö Oksanen. Hän oli täällä kunnankirjurina, kunnanvaltuutettuna sekä sosialidemokraateissa että kansandemokraateissa. Hän julkaisi myös lehteä Urjalan Seutu. Oksanen oli punakaartin pitäessä valtaa Helsingissä kaupungin rakennuskonttorin johtajana.

Työväen pääneuvosto kokoontui  helmi–huhtikuussa viisi kertaa. Pöytäkirjoja ei ole säilynyt. Kansanvaltuuskunta esitteli sille uuden punaisen Suomen perustuslain, jota ei ehditty käsitellä valiokuntia pidemmälle. Oksasen on kertonut Airanteen Aallot-lehdessä, että pääneuvosto ehti hyväksyä 44 lakia ja asetusta, joista viisi saatiin täytäntöön.

Toiminnan päätyttyä Oksanen siirtyi monien muiden vallankumouksellisten tavoin Pietariin.  Hän onnistui palaamaan Suomeen 1920-luvun alussa. Hän oli käyttänyt salanimeä Yrjö Olenius, mutta paljastui. Häntä ei kuitenkaan tuomittu, koska ei ollut osallistunut sotatoimiin.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            19.1.2018
Urjalan kulmilta
Vuosi 1918

Valkeakoski-opisto ja Kylmäkosken kappeliseurakunta järjestävät kevään akana mielenkiintoisen luentosarjan Kylmäkosken kulttuurikirkossa. Keskiviikkona aiheena oli vuosi 1918. Tulossa  ovat Suomi toisessa maailmansodassa, sodan murtamat mielet ja jälleenrakentajien lapset.

Keskiviikkona kirkossa oli t paljon väkeä kuulemassa aiheesta Suomi 1918 ­itsenäistymisen ja tasavallan tuskallinen alku. Suomen synty kirjan tekijä yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen antoi pikakertauksen Suomen itsenäistymisestä ja sisällissodan alusta. Historioitsija Martti Favorin kertoi Akaan ja lähiseudun tapahtumista. Valitettavasti huono äänentoisto vaikeutti kuulemista.  Volanen ja Lasse Lehtinen julkaisevat  ensi viikolla kirjan ”1918, kuinka vallankumous levisi Suomeen”.

Vuoden 1918 tapahtumista virallinen termi on nykyisin sisällissota. Paljon käytetään myös ilmaisua kansalaissota. Muita nimityksiä ovat vallankumous, punakapina, luokkasota ja vapaussota. Urjalalaisessa puheenparressa on useimmiten käytetty nimitystä kapina tylliin: ”Se meni kapinassa” Nimitys riipu siitä kenen näkökulmasta katsotaan. Linnan Pohjantähdessä Akseli Koskela saa käskyn, jossa kerrotaan, että vallankumous on alkanut. 

Urjalassa tapahtumat alkoivat 22.1.1918, kun punakaarti kahtena kolonnana meni Honkolan ja Nuutajärven kartanoihin etsimään aseita. Nuutajärveltä aseita ei tuolloin löytynyt ja kartanon hoitaja vangittiin ja vietiin Huhtiin työväentalolle, jossa hänet vapautettiin, kun Hämeen läänin maaherra tuli paikalle.

Kun tulijoita ei Honkolassa päästetty kartanoon sisälle, rikkoivat punakaartilaiset oven ja tunkeutuivat sisälle ja saivat haltuunsa eversti Furuhjelmin asekokoelman. Myös muissa kylän taloissa kuten pappilassa ja Karolla etsittiin aseita. Kotitarkastukset jatkuivat seuraavina päivinä ”pitkin pitäjää ja samalla toimitettiin uusia vangitsemisia”, kuten paikallislehti asiasta kertoi. Urjalalaisten vahvistuksena oli punakaartilaisia Toijalasta.

Sisällissota jälkiselvittelyineen on jättänyt suomalaisiin vahvan jäljen. On edelleen lausuttuja ja lausumattomia kipeitä muistoja ja katkeruutta. On myös eri osapuolten tekojen vähättelyä tai ihannoivaa korostamista. Sata vuotta myöhemmin voimme toivottavasti nähdä, ymmärtää ja eritellä tapahtumat mahdollisimman monipuolisesti.

Taisi olla Paasikivi, joka totesi tosiasioiden tunnustamisen olevan kaiken viisauden alku. Meidän urjalalaisten tulee muistaa Linnan maininta, ettei Pohjantähti ole pitäjänhistoria, vaikka siinä on paljon sellaista mitä olisi voinut tapahtua –  ja tapahtuikin täällä. Tämä vuosi avannee uusia näkökulmia.

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            12.1.2018
Urjalan kulmilta
Valtion ja yksityistä karjaa

Valtiosta on tullut suurin yksittäinen karjanomistaja Urjalassa. Sen karjasta suurimman osan muodostavat valkohäntäpeurat, joita täällä on tuhansia ja koko maassa 70 000. Määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.  Urjalassa tälle metsästyskaudelle myönnettiin 1430 kaatolupaa. Jos luvalla kaadettaisiin kaksi vasaa, kaatuisi tammikuun loppuun mennessä parituhatta  eläintä.

Kunnanhallitus pohtii maanantaina osallistuuko se keltaisen riistanauhan kustannuksiin ysitien koko matkalta. Kustannus olisi 1500 euroa. Peurakolareita oli viime vuonna 262, kun niitä edellisvuonna oli 156. Valtion karja laiduntaa pääosin muiden mailla ja aiheuttaa vahinkoa maataloudenharjoittajille. Isoina laumoina niitä näillä kulmilla liikkuu.

Kun väitin valtiolla olevan suurimman karjan, niin piti tarkistaa myös muun karjan määrä. Siihen löytyi tieto luonnonvarakeskuksen tilastoista. Tosin tiedot ovat vuodelta 2016, koska viime vuoden tilastot valmistuvat vasta myöhemmin keväällä. Tiedot koskevat kotieläinten määriä maatiloilla, joten esimerkiksi hevosista merkittävä osa jää tilaston ulkopuolelle. Hevosia oli Urjalassa 18 tilalla 114 kappaletta.

Lukumääräisesti oli eniten sikoja. Niitä oli 16 798. Sikatiloja oli 11, joten omistajaa kohden kesimäärin reilut 1500, joten kukaan niistä ei määrässä ohita valtiota. Emakot ja karjut elävät sioista pisimpään. Parhaat lihasiat saavuttavat teuraspainon 90 päivässä ja heikoimmilla siihen menee yli sata päivää.

’Nautoja Urjalassa oli 34 tilalla 2909. Lypsylehmiä oli enää 15 tilalla yhteensä 724,  emolehmiä oli 336  ja niitä oli 14 tilalla. Vasikoita oli 945, sonneja 375 ja hiehoja 529. Sonni oli ennen ”lehmän mies”. Nyt asian hoitaa seminologi. Hieho on poikimaton nauta. Nämä eläinmaailman käsitteet eivät välttämättä ole kaikille tuttuja.

Siipikarjan määrä on romahtanut ammoisista ajoista. Niitä oli täällä vain 234 ja kaakattivat viidellä tilalla. Lampaita oli 620 kymmenellä tilalla. Vuohia eli urjalalaisittain kuttuja oli yhdellä tilalla, mutta lukumäärätietoa ei annettu vain yhden tilan osalta. 

Muutama vuosikymmen sitten Halkivahan meijeri ja myöhemmin myös Hämeen osuusmeijeri valmistivat kulutusmaidosta erilasia juustoja. Veimme halkivahalaisen juuston kerran silloisen kunnanjohtajan Heikki Suontaustan kanssa yhdelle ministerille tuliaisina. Lahjuksena sitä ei voinut pitää, vaikka kehitysalue-etuja silloin Urjalalle pyrimme saamaankin. Toisenkin kerran olin kutunlypsäjien asialla. Asia eteni hyvin, koska silloisen maatalousministerin vaimolla oli laktoosi-intoleranssi, joten hän ymmärsi kutunmaidon merkityksen.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            5.1.2018
Urjalan kulmilta
Uutisia sadan vuoden takaa

Päivälleen sata vuotta sitten ilmestyi Urjalan Sanomien ensimmäinen varsinainen numero. ”Viikkolehti paikkakunnan talous- ja sivistyselämän tarpeita varten” painettiin yhdessä Toijalan Sanomien kanssa. Kummallakin oli nelisivuisessa lehdessä kaksi sivua. Kansallisarkiston digitoiduista sanomalehdistä löytää lehtien vuosikerrat parhaimmillaan vuoteen 1929 asti.  Urjalan Sanomat vain vuoteen 1927.

Ensimmäisessä numerossa oli etusivulla pääasiassa ilmoituksia suurimpana Urjalan Osuuskaupan ja kolmen pankin mainokset. Yleisenä uutisena kerrottiin kuparirahan painon alennuksesta ja katajanmarjan käyttämisestä ravintoaineena. Paikalisina uutisina kirkonkokouksen päätös ilmoittaa seurakunnan uutiset Urjalan Sanomissa ja kokousselostus Urjalan Mehiläishoitajien kokouksesta. Välkkilän koulun opettaja Matti Järvi oli innokas mehiläishoitaja ja kirjoitti aiheesta myös kirjan.

Kakkossivulla selostettiin kunnanvaltuuston päätöksiä. Valtuusto oli päättänyt jatkaa toimintaansa siihen asti kunnes uuden marraskuussa hyväksytyn maalaiskuntain kunnallislain mukaan valitaan uusi valtuusto. Vaali voitiin pitää vasta joulukuussa 1918.

Olette varmaan kuulleet, että Enontekiö aikoo palkata oman seriffin, kun se menettää oman poliisipartion. Kunnallinen poliisi ei ole ihan uusi ilmiö, sillä kunnat ovat hoitaneet poliisitointa aiemminkin. Mainitussa lehdessä kerrotaan kunnan omistamasta poliisikoira Norasta. Poliisikoiraa hoiti A Sänkelä, joka toimi samalla poliisina, mutta myös puuseppänä ja liikkeenharjoittajana.

Poliisikoiran hoitajan palkaksi valtuusto määräsi 50 markkaa ja koiran ruokakustannuksista markan päivältä. Poliisikoiran vuokraa perittiin omalta kuntalaiselta 10 ja muilta 50 markkaa päivältä. Lisäksi hevosenomistajan piti järjestää kyyti  poliisille varkauspaikalle ja takaisin. Virka- ja liikemiesten piti korvata kyyti.  Vähempivaraisten piti myös hankkia hevosen, jonka kustannukset kunta maksoi kestikievaritaksan mukaisesti. Noran avulla saatiin monta rikosta selvitetyksi.

Kunnan suurimmat menot sata vuotta sitten olivat vaivaishoidon menot 80 742 ja kansakoulumenot 74 800 markkaa. Vahosten ja Haritun koulujen rakentaminen oli alkamassa. Nuutajärven koulun anomus kiviaidan rakentamisesta hylättiin. Elintarvikelautakunnan menoihin meni  41 000 mk. Nälänhätä oli tuolloin todellinen.  Sairaanhoitoon käytettiin 28 425 mk. Kunta sai tuloja 35 289 markkaa ja loput 236 993 mk koottiin äyriperusteisella verolla.

Lehdessä kerrottiin myös perustetusta hyväntekeväisyysyhdistyksestä joka oli jakanut seurakunnan 16 piiriin ja jakoi elintarvikeapua hädänalaisille

 Seppo Pirhonen