Urjalan kulmilta 2018

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012 2013 2014 2015 2016 2017


01.06.18 Lapselle parempi?
26.05.18 Uskaltaako koulu kokeilla?
18.05.18 Maiseman vaalijat ahertavat
04.05.18 Värien taitaja Aukusti Uotila
27.04.18 Mäkiautokisat
20.04.18 Pelkääjät vaihtuivat
13.04.18 Iloista mieltä
06.04.18 Tuleeko puumerkki takaisin?
30.03.18 Vallankumous ja koulut
23.03.18 Airanteeseen tutustumassa
16.03.18 Nuoret harrastajat
09.03.18 Naistenpäivän jälkimietteitä
02.03.18 Köyhäin hoidon merkkivuosi 1888
23.02.18 Majakka
16.02.18 Kesätyötä tarjolla
09.02.18 Kotikatsomossa
02.02.18 Jakolinjat ylittyivät
26.01.18 Kenellä valta?
19.01.18 Vuosi 1918
12.01.18 Valtion ja yksityistä karjaa
05.01.18 Uutisia sadan vuoden takaa


 

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            1.6.2018
Urjalan kulmilta
Lapselle parempi?

”Iskä otti minut metsään mukaan töihinsä, jos minulla ei ollut hoitajaa.” Näin kertoo huomenna valkolakin päähänsä painava Tuomo Vanhakylä Urjalan Sanomien haastattelussa. Hän pyrkii metsäalan opintoihin.

Tuomo on onnekas, koska on voinut päästä seuraamaan lapsena isänsä työtä. Monella lapsella ja nuorella ei ole tätä kokemusta, eikä oikein tietoa siitä, mitä vanhemmat töissä tekevät. On myös lapsia, joiden vanhemmat eivät työttömyyden takia ole saaneet tietoa työelämästä.

Tällä viikolla säväytti Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tiedote, jonka mukaan ”ulkopuolinen varhaiskasvatus on tutkimuksen mukaan pelkkää kotihoitoa parempi vaihtoehto pienten lasten kehityksen kannalta.” Tutkimuksen johtopäätös perustuu lastenneuvoloiden testituloksiin. Testattavina ovat tuolloin 4–5-vuotiaat. Tarkoituksena on saada ennakkotietoa lasten mahdollisista kehityspulmista.

En muista yhtään kannanottoa tai tutkimustulosta, jossa Palkansaajien tutkimuslaitos olisi puoltanut kotihoitoa. Tässä on lähellä ajatus, että sitä saa, mitä tilaa.  Tuskin meillä kannattaa enää mennä vastakkainasetteluun hoitomuotojen välillä. Puolet suomalaisista lapsista on kotihoidossa vielä kolmivuotiaana. Vanhemmilla on ollut pitkään valinnanvapaus ja sitä tullaan lisäämään edistämällä isien hoitojaksojen pidentämistä.

Kun Suomessa lapsia syntyy liian vähän, tuntuu oudolta, että yhä voimistuen lasten hoitoa tarkastellaan työelämän näkökulmasta, eikä perhe-elämän tarpeista. Mainittu tutkimus uutisoi itsestäänselvyyden, että kotihoidon tuki pidentää kotihoitojaksoja. Aiemmin on selvitetty, että suomalaiset naiset ovat työelämässä enemmän kokopäivätyössä kuin niissä maissa, joihin meitä mielellään verrataan. Osa-aikatyön lisäämisessä on omat ongelmansa, mutta joissakin elämänvaiheissa se sopii hyvin lapsiperheiden arkeen.

Lasten arjessa, on lapsi sitten kotona tai päivähoidossa, kannattaa lisätä aikuisten läsnäoloa. On helppo avata television lastenohjelmat, antaa kännykkä tai tabletti, jotta vanhemmille itselleen jää aikaa räplätä kännykän kanssa. Lapsi tarvitsee huomiota, läsnäoloa leikissä niin sisällä kuin ulkona sekä puuhakaveria askarteluun ja piirtämiseen. Lapsi tarvitsee yhteistä tekemistä. Parhaiten lapset muistavat aikuisina kesälomasta makkaranpaiston tai uintiretken, eivätkä retkeä huvikeskukseen.

Onnittelen kaikkia valkolakkeja ja ammattiin valmistuneita, olkoot kotona tai päiväkodissa hoidettuja! Nostalgiaa on todeta, että huomenna valkolakin saavat myös viimeiset Menosten ja Puolimatkan koulussa opinpolkunsa aloittaneet.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            26.5.2018
Urjalan kulmilta
Uskaltaako koulu kokeilla?

Lähes ennennäkemättömän lämpimässä toukokuussa kouluissa on aherrettu. Ensi viikko on kevätjuhlien aikaa. Julkisudessa on ehdotettu kesäloman siirtämistä, yhden vuosiluokan lisäämistä ja maksutonta varhaiskasvatusta. Urjalassa varhaiskasvatus (entinen päivähoito) siirtyy sivistyslautakunnan alaisuuteen syksyllä.

Kokemus muistuttaa, että toukokuun alkupuolelle pitää saada pääasiat opetussuunnitelmasta käytyä lävitse. Opetussuunnitelmat ovat laajoja kirjauksia. Ensi viikolla sivistyslautakunta tarkentaa sitä yhtenäiskoulun osalta yrittäjyys- ja kansainvälisyyskasvatuksen osalta. Kannattaisiko mukaan ottaa myös pohjoismainen yhteistyö?

Kun on huomattu, että varsin paljon porukkaa, varsinkin poikia, jää peruskoulun jälkeen tyhjän päälle, on esitetty kouluun lisävuotta. Toisaalta pudokkaissa on paljon sellaista porukkaa, joka ei teoriapainotteisessa koulussa viihdy. Olisiko siis järkevämpää ja edullisempaa pidentää koulupäivää ja samalla lisätä käsillä tekemistä ja muuta toiminallisuutta.

Olisi mahdollista lisätä myös kerhomuotoista toimintaa. Monet vanhemmat joutuvat miettimään, missä lapset ovat koulun jälkeen, kun koulun iltapäivätoiminta loppuu. Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen kouluelämän kanssa vaatisi enemmän huomiota.

Selvitysten mukaan kuntien ja koulujen väliä on suuria eroja käytettävässä tuntimäärässä. Valtakunnallisesti on annettu vähimmäismäärät ja kunta päättää vuosittain tuntikehyksessä kunkin koulun kokonaismäärän, jonka koulu jakaa eri luokille ja oppiaineille. Päivittäisen työajan pidentäminen lisäsi kustannuksia, mutta lisävuosi maksaa vieläkin enemmän

Koulujen loma-ajan siirtoa kannattaisi kokeilla vaikkapa viiden vuoden määräaikana. Keski-Euroopassa tärkein lomakuukausi on elokuu. Suomessa koululaisten ja opiskelijoiden varassa toimivat lomakohteet hiljenevät kun koulut alkavat jo elokuun alkupuolella. Koulun jatkaminen juhannuksen alusviikolle olisi haaste myös opetussuunnitelmille ja koulun työskentelytavoille. Luokassa istumisen sijaan ympäröivä luonto, miljöö ja paikallisyhteisö tarjoaisi uusia tähän mennessä käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Ymmärrän ja tiedän, että mainitut asiat  synnyttävät muutosvastarintaa ja voimakkaita mielipiteitä erilaisin perusteluin. Suomessa pitäisi uskaltaa kokeilla ja toteuttaa hyvät tulokset ja luopua huonoista.

Kevät on luokkaretkien aikaa. Nykyaikaa olisi, että kaikki luokat pääsisivät vuosittain luokkaretkelle tai opintoretkelle kuten virallinen termi kuulunee. Sopivasti oppimista ja vähän huvia ja hauskanpitoa, tuumailee entinen ope.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            18.5.2018
Urjalan kulmilta
Maiseman vaalijat ahertavat

Aamuvarhaisesta iltamyöhään ovat maanviljelijät traktoreineen hyörineet pelloilla. Noin 200 urjalalaista maatilaa noin 10 00 hehtaarilla hoitaa meille kaikille näkyvää maisemaa näin keväällä, kesällä ja syksyllä ja osin talvellakin.

Kevät tuli vauhdilla ja myöhässä. Sanotaan, että päivä keväällä on viikko syksyllä. Siksi toukoaikana tehdään pitkää päivää, jotta siemenet saataisiin kasvuun mahdollisimman pian maan tultua kylvökuntoon.

Osa pelloista on kynnetty syksyllä ja ne muokataan keväällä. Osa on ollut puinnin jälkeen kasvipeitteisenä ja pelto kylvetään suorakylvökoneella. Tässä tapauksessa pellon kuivuminen kestää hieman kauemmin. Monet muokkaavat sänkipellon keväällä esimerkiksi lautasmuokkaimella nopeuttaakseen kuivumista ja mullatakseen oljet.

Neljännes Urjalan pelloista on nurmella ja ne alkavat viheriöidä heti kasvukauden alettua.  Laidunmaita on vähän, koska laiduntaminen on vähentynyt. Tällä on tietenkin vaikutusta luonnonvaraisiin lajeihin. Entisaikojen hakamaita ei laitumina juuri ole.

Viime vuonna joka viides peltohehtaari oli täällä kauralla. Ohra-ala oli lähes yhtä suuri ja ohraa kasvoi joka toisella tilalla. Pääosa päätyi rehuksi. Mallasohraa viljeltiin 263 hehtaarilla. Vehnää kasvoi joka kymmenes peltohehtaari, mutta ruista viljeltiin vain neljällä tilalla 52 hehtaarilla.

Härkäpapu on suhteellisen uusi ja pitkän kasvuajan tarvitsema viljelykasvi. Sitä kasvoi viime vuona 15 tilalla. Aika monella tilalla sato jäi korjaamatta huonon syksyn takia, joten voisi arvella, että tänä vuonna kylvöala pienenee, vaikka ”härkiksen” elintarvikekäyttö kasvaa.

Luomuala kasvaa vähitellen. Koko maassa kymmenesosa peltoalasta on luonnonmukaisessa tuotannossa. Maakunnista eniten sitä on Pohjois-Pohjanmaalla, jossa lypsykarjatalous on edelleen vahvaa. Urjalassa luomuala on  1340 ha eli 13 % peltoalasta. Tilojen määrästä se on hieman alle 10 %.

Pellon vuokraus lisääntyy. Yhä useampi viljelystä luopuva vuokraa pelot ainakin aluksi. Valtakunnallisesti kolmannes pellosta on vuokrattua. Mielenkiintoista on todeta, että sata vuotta sitten Urjalassa oli vain 270 itsenäistä tilaa, torppia oli 237 ja mäkitupia, joissa oli keskimäärin alle kaksi hehtaaria viljelysmaata 581. Tuolloin valtaosa pellosta oli siis vuokrattuna.

Alkukevään vihreys luonnossa on herkkää ja kaunista katseltavaa. Hoidettu pelto rajautuneena metsiin ja vesistöihin on maisemaa, jossa mieli lepää. Peltojen laitamilta ja metsänreunoissa kasvat monet kevään kukkaset vuokoista kieloihin. Tuomi ja pihlaja täydentävät kukkiessaan maisemaa.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            4.5.2018
Urjalan kulmilta
Värien taitaja Aukusti Uotila

Huomenna on kulunut 160 vuotta taidemaalari Aukusti Uotilan syntymästä. Hän syntyi ”Kunnan Uotilassa”, joka nykyisin tunnetaan Majakkana. Isä Antti oli tullut aikanaan Hauholta ja puolisonsa Ulla-Maija Laadun kanssa heillä oli 13 lasta, joista August oli nuorimpia.

Perhe arvosti koulutusta. Aukusti alkoi koulutaipaleensa Urjalan pitäjänkoulussa, mutta kävi oppikoulun Helsingissä, jossa vanhemmat sisarukset olivat saaneet oppia Faven- sukunimellä.  Aukusti aikoi lääkäriksi, mutta taide veti puoleensa ja ensiopit tulivat Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

Alle kaksikymppisenä v.1877 hän lähti Pariisiin, jossa vierähti pari vuotta ja toisen kerran  hän oli siellä vuosina 1880–81. Hän kuului kuvataiteen alkavan kultakauden maalareihin. Edelfelt piti hänen töistään ja ikuisti Uotilan kuuluisaan maalaukseensa  ”Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista”. Teoksesta tehtiin myös koulutaulu.

Uotila hallitsi värien käytön. Aiheet voidaan jakaa karkeasti suomalaisiin ja ranskalaisiin, joissa saattoi olla myös italialaisvaikutteita, vaikka ei hän Firenzeen ehtinytkään sairastuttuaan kurkkutautiin. Ranskalaisaiheista tunnetuimpia ovat: Osterinpoimija, Kukkaistyttö, Kalastajatupa Bretagnesta, Nizzan vihannestori ja Seinen rannalla.

Suomalaisaiheina olivat niinikään kalastajat, saarimaisemat, kuutamokuvat, metsäkuvat, lammaslaumat ja kesäpäivän tunnelmat. Urjalasta aihe taisi löytyä Hämäläiseen taloon ja Urjalan kirkkoon. Myös muotokuvia hän maalasi ystävistään ja sukulaisistaan. Yhteensä hän ehti maalata 150 teosta.

Uotila kuoli 18.3.1886 Korsikan saarella Ajacciossa, jonne hänet myös haudattiin. Viikko ennen kuolemaa valmistui Pariisiin näyttelyyn isokokoinen maalaus ”Nuotanveto Korsikan saarella.” Hän ei ehtinyt täyttää edes 28 vuotta. Uotilan muistonäyttely pidettiin v. 1886 Helsingissä. Amos Anderssonin taidemuseossa oli näyttely vuonna 2013.

Urjalassa oli vuonna 1981 Pentinkulman päivien  yhteydessä näyttely, jossa oli esillä 44 maalausta ja harjoitelmaa. Kuuluin näyttelytoimikuntaan, jossa oli kunnan edustajien lisäksi Väinö Linna seuran, Lions Club Urjalan ja Tampereen taidemuseon edustajia. Töistä teetettiin diasarja koulujen käyttöön.

Lisätietoa Uotilasta saa Aune Lindströmin laatimasta elämäkerrasta  Aukusti Uotila, Aimo Reitalan artikkelista Suomen kansallisbiografiasta ja tietenkin Internetin kautta. Viimeksi taidehuutokaupassa on myyty  Näkymä Pellingistä 14 500 euron hintaan.

Uotilan syntymäkodin seinään kiinnitettiin Urjalan Sanomien kustantama muistolaatta helatorstaina 1952.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            27.4.2018
Urjalan kulmilta
Mäkiautokisat

Vappuna on Urjalan Lamminharjulla tarjolla nostalgiaa. Siellä järjestetään mäkiautokilpailut. Asialla ovat Aseman koulun oppilaskunta ja Urjalan 4H-yhdistys. Näihin kisoihin piti ilmoittautua etukäteen ja kilpailussa mukana olevat autot katsastetaan ennen kisaa. Autojen on täytettävä tietyt vaatimukset sarjoissa joita ovat M9, M12, M16 ja M-sarja. Autojen pituus vaihtelee 1,35–­2 metriin.

Aika monella meikäläisen ikäisellä pojalla on ollut jonkinlainen mäkiauto. ”Neljä pyörää ja loora” oli aikanaan lähtökohta ja sanonta liitettiin aikanaan myös Skoda-autoon. Muistan, että ainakin Joka Poika-lehdessä ja varmaan muissakin lasten ja nuorten lehdissä oli ohjeita mäkiauton rakentamiseen. Nyt niitä löytää tietenkin netistä.

Kun ei ollut kännyköitä, tietokoneita ja telkkarikin puuttui monesta huushollista, piti itse kehitellä leikit ja touhut. Mäkiautokipinä saatiin varmaankin koulussa, kun joku kertoi semmoisen rakentaneensa. Isommilta ja naapurin pojilta saatiin esimerkkejä.

Pyörät saatettiin saada vanhoista lastenvaunuista tai sitten ne rakennettiin itse puusta ja laitettiin polkupyörän päälikumista pinnoite, Pelkkä polkupyörän vannekin saattoi olla käytössä. Runko tehtiin puusta. Ohjausjärjestelmiä oli monenlaisia. Joitakin ohjattiin suoraan jaloilla etuakseliin ja tosissa oli naru- tai vaijerivälityksellä toimiva ohjaus. Etuakseliin kiinnitettiin vaijeri ja naulan tai koukun kautta sitten rattiin kiinnitettyyn puuakseliin toinen pää. Näin ohjaus toimi hyvin. Kehittyneissä malleissa oli käsijarru ja muutoin turvauduttiin kengän pohjiin. Alamäessä mentiin kovaa ja tasamaalla saivat sisarukset työntää tai vetää.

Mäkiautoa kehittyneempi oli polkuauto. Siihen tarvittiin polkimet ja ketjuvälitys vetopyörään. Tuolloin ei olut mönkijöitä, joita nykyisin on lapsia varten. Naapurin poika rakensi kuitenkin moottoroidun version. Moottorin hän sai vanhasta moposta. Vauhtia piisasi ja tällöin pääsi ajamaan rallia myös tasamaalla.

Vapun kisassa kuljettajalla täytyy olla kypärä, ajolasit sekä pitkäpunttinen ja -hihainen ajoasu ja voimassa oleva vapaa-ajan vakuutus.  Kilpailussa on kuljettajalla kolme ajokertaa ja nopein aika voittaa. Lisäksi palkitaan eniten yleisöääniä saanut auto.

Pari viikkoa sitten Urjalassa pääsi kokeilemaan karting-autoja. Joskus täällä järjestettiin myös tapahtumia, joissa ajettiin ruohonleikkureilla. Peltoautoilla ovat monet myös ajaneet ja saaneet rallikipinän. Urjalassa tästä puolesta vastaa Urjalan Urheiluautoilijat. Joskus olin kisatuomarina autotaitokisassa ja katsoin, ettei risteysajossa oikaistu. Hyvää vappua!

 Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            20.4.2018
Urjalan kulmilta
Pelkääjät vaihtuivat

”Keskiviikkona 24 p:nä huhtik. Varhain aamulla lähtivät punaiset kovalla kiireellä pakoon, jättäen koko Urjalan oman onnensa nojaan. Syynä tähän äkkinäiseen lähtöön oli heidän saamansa tieto, että Riihimäki on jo ”lahtarien” hallussa.” Näin kuvasi marraskuussa 1918 Urjalan kirkkoherra  R. Hj. Hilden Urjalan tapahtumia.

Puolimatkassa asunut Sulho Ojala kuvasi edeltävien päivien ja öiden 18.–23.4. näin: ”Silloin loppumattomat koko tien pituuden ja leveyden täyttävät punakaartilais- ja pakolaislaumat vyöryivät paikkakunnan lävitse hävittäen ja ryöstäen.” 70-vuotiaan Kustaa Hollon hakivat kolme ratsumiestä  ja ampuivat hänet lähellä kotiaan. Paikalle pystytettiin myöhemmin muistomerkki.

Ensimmäiset valkoiset joukot, Porin rykmentin polkupyöräjoukot, tulivat 25.4. ja seuraavana päivänä saman rykmentin 1. pataljoonan 3. komppania. Urjalan Sanomien ensimmäisessä numerossa sodan jälkeen kuvattiin valkoisten tunnelmia: ”Nyt taas voimme vapaasti hengittää, kun Urjala niin kuin koko Suomikin on vapaa punaisten hirmuhallituksesta. Nythän taas täytyy kiireesti käydä käsiksi työhön ja toimintaan, jotta vähänkin saataisiin alulle jokapäiväinen työ ja niiden vaurioiden korjaaminen, joita viime kuukausina on tehty.”

Kerrotaan, että yhtä ryhmää johti 15-vuotias Albert Penttilä. Hänen ryhmänsä ja muut valkoisten joukkoon kuuluneet alkoivat etsiä ja pidättää Urjalan punaisia. Oppaana oli yleensä joku paikkakuntalainen. Valkoisten kenttäoikeus pani ensimmäiset tuomiot toimeen jo 27. huhtikuuta.

Pelkääjät vaihtuivat. Ennen vallankumouksen alkua ja sen aikana olivat valkoiset varuillaan. Kun lehtiä ei ilmestynyt, radiota ei ollut ja puhelinkin hyvin harvinainen levisivät tiedot tapahtumista muilla keinoin. Vangitsemisista, surmista ja ryöstöistä kuultiin sekä oikeita tietoja että huhuja. Elettiin pelon ilmapiirissä. Punaisten pakko-ottoa kaartiin pakeni osa miehistä metsiin.

Vallan vaihtuessa pelkääjät vaihtuivat. Osa rintamalla olleista punakaartilaisista oli palannut Urjalaan ja osa lähti perheineen pakoon kohti itää. Valkoiset ja Urjalassa toimintansa aloittanut suojeluskunta alkoi etsiä ja pidättää työväenjärjestöjen johtomiehiä ja rivijäseniäkin. Osa heistä piileskeli, kun olivat saaneet tietoja vangittujen ampumisista. Osan antoivat ilmi naapurit.

Viha oli vahvaa puolin ja toisin. Tämä selittää molempien osapuolten toimia. Kenttäoikeudet antoivat pikaiset tuomiot. Urjalassa on kerrottu, että osa tuomioista kirjattiin vasta ampumisen jälkeen. Vasta toukokuun lopulla aloittivat lakiin perustuvat valtiorikosoikeudet vangittujen tuomitsemisen.

Seppo Pirhonen

     

                                                                                                      Forssan Lehti
                                                                                                            13.4.2017
Urjalan kulmilta
Iloista mieltä

Vielä ehtii rantakuntoon kesäksi, mikäli on uskominen naistenlehtien otsikoita ja mainoksia. Rantakunnostaan taitavat eniten olla huolissaan sellaiset, joilla ei liikakiloja juuri ole. Urjalassa on lähipäivinä paljon tarjontaa kuntoilusta, liikunnasta ja puutarhanhoidosta kiinnostuneille.

Sunnuntaina on liikunnallinen hyvinvointipäivä yhtenäiskoululla. Sen järjestää Urjalan Naisvoimistelijat. Tarjolla on niin luentoja kuin käytännön harjoituksia. Päivnä alkuun kerrotaan miten voi tulla vahvaksi Zumban avulla ja päivä päättyy Facial-tuntiin. Termi ei ole meikäläiselle tuttu, mutta linkin kautta sain lisätiedon, että se on ”kokonaisvaltaista toiminallista liikkuvuus- ja liikehallintaharjoitteluja, jonka tavoitteena on voimatuoton, tasapainon ja koordinaation sekä liikkuvuuden parantaminen”.

Ikäihmisille on tarjolla maanantai-iltapäivänä kuntosalin avoimet ovet. Kutsun mukaan säännöllinen kuntosaliharjoittelu parantaa lihasvoimaa. Lihaskunnolla on vaikutusta tasapainon säilymiselle. Myös kaatumispelko vähenee, kun lihakset ovat kunnossa.

Mukaan houkutellaan henkilöitä, joilla ei ole aiempaa kokemusta kuntosaliharjoittelusta.  Nyt kannattaa unohtaa telkkarissa nähty, jolloin hyväkroppaiset nuorehkot hikipäässä äheltävät kuntosalissa. Tapahtumassa on tarkoitus esitellä ikäihmisille soveltuvia laitteita ja harjoituksia. On mahdollista saada ihan henkilökohtaista neuvontaa juuri tehtävään valmistuneilta voima- ja tasapaino-ohjaajilta.

Ei kannata aristella mukaan menemistä. Urjalassa on jo toiminut pitkään eläkeläisille suunnattu kuntosalitoiminta, jossa on ollut runsaasti porukkaa mukana. He voivat kertoa, miten mukavaa ja virkistävää harjoittelu voi olla.

Kunnan liikuntatoimi on järjestänyt torstaisin retkiä Forssan Vesihelmeen. Toukokuun alkuun saakka retket jatkuvat. Kyyti ja lippu ovat edullisia. Pienet lapset pääsevät eurolla, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät 9 eurolla ja muut 12 eurolla. Eläkeliittolaiset ovat käyneet kimppakyydeillä Valkeakosken uimahallissa.

Urjalan ja Humppilan rajalla toimii vireä Tourun maa- ja kotitalousseura. Omassa toimitalossa on huomenna puutarhapäivä, jossa teoriaa ja käytännön ohjeita puutarhahoitoon antaa Hämeen alueradiosta tuttu ääni puutarhuri Timo Koskinen. Iltapäivällä pääsee kokeilemaan oksasaksien käyttöä. Samalla saa neuvot oikeaan leikkaustapaan ja -ajankohtiin.

Kun lumet nyt sulavat vauhdilla paljastuu puutarha ja piha. Normaalisti se aiheuttaa meissä jonkinlaista kutinaa. Joku tarttuu haravaan ja toinen miettii kukkamaiden, koristekasvien tai marjapensaiden kuntoa.  On siis kevät.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            6.4.2018
Urjalan kulmilta
Tuleeko puumerkki takaisin?

”Allekirjoitus ja nimenselvennys”  Monen virallisen asiakirjan lopussa on tuo maininta ihan aiheellisesti, sillä nykyisin ei aina nimikirjoitusta pysty lukemaan. Se on erilaisia koukeroita tai viivoja.  En tiedä saadaanko niistä nykyisin selvää apteekissakaan. Ovatko puumerkit tulossa takaisin.

Suomessa kirkko keksi oivan keinon, jolla se sai kansan lukemaan. Naimalupaa ei saanut, ellei osannut lukea. Lukeminen edellytti kirjoja. Aluksi ne ja vielä  sata vuotta sitten monet sanomalehdet painettiin fraktuuralla, jossa kirjanmuodot olivat koristeellisempia kuin nykyisin käyttämämme. Eipä ihme, että Jukolan pojilta opetteleminen vaati aikaa ja ryhtyminenkin pelotti.

Kirjoitustaito on meillä myöhäisempi. Kun asiakirjoihin vaadittiin allekirjoitus, käytettiin puumerkkiä. Väitetään niiden tulleen Suomeen Hansakauppiaiden mukana. Taustalla on myös skandinaavisia riimukirjaimia. Puumerkki ei tarkoita puuta, vaan tulee ruotsin bomärke, jossa alkuosa bo merkitsee asuntoa tai taloa. 

Tyypillisiä puumerkkejä ovat olleet erilaiset ristit, viivat, kolmiot ja ympyrät tai vaikkapa varstat ja keihäät tai muut työkaluista johdetut mainittujen riimukirjainten ja muiden kirjainpohjaisten lisäksi.  Nykyisin sosiaalisessa mediassa paljon käytetty hashtag eli ristikkomerkki, jolle Kotimaisten kielten tutkimuskeskus suosittaa nimeä aihetunniste, on ollut myös puumerkkinä käytössä.

Olen elämäni aikana joutunut tai saanut opetella kolme käsialaa. Pyöreistä ja tosiin liitetystä kirjaimista on siirrytty lähemmäs tekstausta. Ikäluokkani muistaa, kuinka kansakoulussa kirjoitettiin musteella ja sittemmin täytekynällä kaunokirjoitusta keskittyneesti kielen pyöriessä suussa ja osin ulkonakin. Nykyinen käsialakirjoitus on irrallisempaa ja levottomampaa.

Olen paljon lukenut viime vuosina vanhoja käsikirjoitettuja asiakirjoja. Täytyy todella ihailla kauniita käsialoja, joita useimmissa papereissa on ollut. Urjalan kunnan arkistossa pitäjänkokousten, valtuuston ja kunnallislautakunnan pöytäkirjan pitäjät olivat usein miehiä, jotka kirjoittivat kaunista käsialaa. Toki on jokunen, jonka tekstistä selvän saaminen vaatii enemmän aikaa. Oikein vanhat asiakirjat edellyttävät ruotsin taitoa ja vanhojen käsialojen hallintaa. Urjalan kirkonkirjat kirjoitettiin suomeksi 18oo-luvun puolivälin jälkeen.

Pian siirrytään uudenlaisiin tunnustautumisiin. Sähköisen allekirjoituksen muodot ovat vielä kehitysvaiheessa, mutta ovat tulossa. Osa niistä on käytössä, mutta yleisesti hyväksyttyä aukotonta standardia ei vielä ole, vaikka laki on jo olemassa.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            30.3.2018
Urjalan kulmilta
Vallankumous ja koulut

”Uudessa koulussa lakkaa uskonnon nimissä harjoitettu Mooseksen aikuisten käsitysten ja harhaluulojen opettaminen ehdottomina totuuksina. Sen sijaan sisällytetään koulun ohjelmaan yhteiskuntatieteeseen perustuva siveysoppi.  Näin kirjoitti Suomen kansavaltuuskunnan valistusasianosasto O. W. Kuusisen ja Hilja Pärssisen allekirjoituksin 3. helmikuuta 1918  Suomen kouluille. Sosialidemokraattien radikaalisiiven aloittamasta vallankumouksen alkamisesta oli kulunut vain muutama päivä.

Muut seitsemän kirjettä lähetti Suomen Kouluneuvosto, joka korvasi  aiemman Koulutoimen Ylihallituksen. Allekirjoittajina olivat edellisten ohella Y. K. Laine, Riku Penttinen ja Hulda Salmi.

Nämä kirjeet löysin Menosten koulun vintiltä kirjoittaessani koulun 100-vuotsihistoriaa. Ne olivat ruskeassa kirjekuoressa, jonka päällä luki ”Kapinavuoden asiapapereita”.

Ensimmäisessä kirjeessä  mainitaan: ”Opetuslaitokset ja kansansivistystyö ovat kituneet taantumuksellisten hallitusten vallanalaisuudessa pääsemättä sisäisesti kasvamaan ja kukoistamaan”. Edelleen todetaan: ”Nyt antaa vastauksen vallankumous, joka tulee tälläkin alalla murtamaan teljet edistyksen tieltä”. Tavoitteena oli vapaa kansanvaltainen ja yleinen kansalaiskoulu, johon ” köyhimmänkin lapsen pääsy tehdään mahdolliseksi”.

Urjalassa koulut toimivat toukokuun alkuun vuonna 1918. Silloin ainakin Menosten koulu lopetti toimintansa espanjantaudin takia. Urjalassa opettajisto ei osallistunut  sisällissotaan tai pysytteli puolueettomana. Honkolan koulun opettaja Kaarlo Saxman sai valkoisten kenttäoikeuden tuomion ja hänet ammuttiin vapunpäivänä. Nuutajärven koulun opettaja Abel  Pärnänen, joka oli ollut kunnanvaltuuston korvannen kunnanvaltuuskunnan puheenjohtaja erotettiin virasta ja hän sai kuusi vuotta kuritushuonetta.

Vallankumoukselliset halusivat poistaa uskonnonopetuksen ja korvata sen siveysopilla. Tunnustuksellista uskonopetusta ei kouluissa enää ole. Viime aikoina on käyty keskustelua uskonopetuksen korvaamista elämänkatsomustiedolla.

Urjalan seurakunnalla oli aikaan paljon päiväkerhoja kylissä. Lapset menevät nyt kuusivuotiaana esikouluun ja alkamisikää ehdotetaan laskettavaksi jopa viiteen vuoteen. Maaseudullakin yhä useampi lapsi on päivähoidossa, jolloin seurakunnan kerholaisten määrä laskenut huomattavasti. Viime vuonna päiväkerhoissa oli vielä 63 lasta kerran viikossa. Myös koululaisille on ollut kerhotoiminta.

Mistä lapset saavat tulevaisuudessa tietoa kristinuskosta? Olemmeko siirtymässä moniarvoisesta yhteiskunnasta arvotyhjiöön ja arvoneutraaliin yhteiskuntaan? Tätä voimme pohtia pääsiäisenä.

 Seppo Pirhonen

     

                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                            23.3.2108
Urjalan kulmilta
Airanteeseen tutustumassa

”Onpas täällä paljon väkeä”, totesi Attendo Airanteen hoivakodin asukas keskiviikkona. Paljon väkeä olikin sillä hoivakodissa oli avoimien ovien päivä ja runsaasti etupäässä vanhempaa väkeä oli tutustumassa uusin tiloihin. Osa tuli uteliaana ja osalla kajasteli mielessä mahdollisuus, että elämän loppusuora vietetään siellä.  Kun kunta myi vanhainkodin on Airanteen lisäksi tarjolla vanhustenkotiyhdistyksen Reikonlinna.

Alussa tapaamani asukas kehui viihtyvänsä uudessa Attendoin yksikössä yhtä hyvin kuin vanhainkodissakin. Mieluimmin hän kuitenkin olisi halunnut olla kotona. Sopeutumista helpotti, että henkilökunta on tuttua vanhainkodin ajoilta.

Vanhainkodin osastojen nimet Iltatuuli. Muistola ja Tähtelä on säilytetty, vakka mitään varsinaista osastojakoa ei olekaan. Asukkaaksi voi tulla sinne osastolle, jossa on vapaa paikka. Jokainen asukas tekee oman vuokrasopimuksen, voi saada asumistukea ja kunnalta palvelusetelin. Asunnot ovat kolmen käytävän varrella samassa kerroksessa. Asuntojen ovissa oli maalarinteipin palasissa etunimi ja sukunimen alkukirjan tussilla kirjoitettuna.

Hoitokodin asuntojen ovet tulivat kuuluisiksi heti alussa, kun kävi ilmi, että ne ovat liian kapeita hankituille vuoteille. Kuulin nyt, että tulossa olisi kapeampia sänkyjä heille, jotka eivät omatoimisesti pääse liikkumaan.

Jokaisella osastolla kaikki huoneet ovat 21 neliömetrin kokoisia ja niissä on oma Wc. Omia kalusteita voi tuoda ja seinäkiskon avulla voi ripustaa tauluja ja valokuvia seinälle. Aula on avara yhteistila. Siellä ruokaillaan ja vietetään yhteistä aikaa. Televisio oli suurikokoinen. Aulassa on asiakastiski ikään kuin hotellin reception. Avotiskin takana on osaston toimisto ja siltä hoidetaan asukkaiden päivittäiset palvelut, joissa tarvitaan henkilökuntaa. Aika näyttää miten nykyinen henkilökuntamitoitus riittää.

Ruoka valmistetaan alakerran keittiössä. Sieltä ruoka viedään myös viereisen terveyskeskuksen vuodeosastolle. Piha saadaan valmiiksi roudan sulettua ja oma aikansa menee ennen kuin istutukset kasvavat. Myös opasteet ja tienviitat vielä puuttuvat. Niinpä eräs turkulainen oli ajellut ympäri urheilukenttää etsiessään hoivakotia.

Kuulin ilokseni, että uusinta kirjaani Urjalan Sanomien historiasta oli luettu asukkaille. Hoitajat toivoivatkin, että henkilökunnan tueksi saataisiin entisten lisäksi uusia vapaaehtoisia lukijoita, laulattajia ja ohjelman järjestäjiä sekä ulkoiluttajia.

Asukkaiden kunto vaihtelee. Toisia käydään katsomassa säännöllisesti tosia harvemmin. Aina käynti ei ole helppo, jos omainen ei reagoi tai on omissa maailmoissaan.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            16.3.2018
Urjalan kulmilta
Nuoret harrastajat

Kun sunnuntaina järjestetään Urjalassa Pirkanmaan alueen Nuori Kulttuuri Sounds-
tapahtuma, palautui mieleen Urjalassa aikaan järjestetyt harrastuskilpailut. Urjalan tapahtuman piti alunperin olla kaksipäiväinen, mutta osanottajia tuli ennakoitua vähemmän ja yksi päivä riittää. Luvassa on mielenkiintoisia esityksiä ja osa jatkanee valtakunnalliseen nuorten taidetapahtumaan.

Urjalassa aloitti nuorisotyölautakunta 1940-luvun loppupuolella. Se järjesti ensimmäisen kerran ”nuorison henkiset kilpailut” v. 1950. Kaksipäiväinen tapahtuma oli menestys. Urjalan Sanomat uutisoi, että ”rohkeimmatkin toiveet sekä osanottajamäärän runsauteen että esitysten monipuolisuuten ylitettiin”. Näytelmiä esittivät  Tursankankaan Ns ”Toppakahvia”, Nuutajärven työväenyhdistys ”Kihlaus,” V- ja U-seura Taimi ”Vain sekunti vielä”, Tursank. Ns ”Savon sydämessä” ja Hakkilan pienviljelijäyhdistys ”Kihlaus”

Lisäksi lajeina olivat puhe- ja pakina-, yksinlaulu- ja soittokilpailut, duetot ja kuoro, lausunta, kuorolausunta, tanhut ja laululeikit Osanottajina olivat edellisten yhdistysten lisäksi Valajärven Ns,  Urjalan Pirta, Hanhisuon Kalevan Nuoret, Maatalouskerhoyhdistys,  Maamiesseura,  Ns Pyrintö, Urjalan Urheilijat, Päivän Nuoret, Koulunkulman sekakuoro, Urjalan Siskot ja yhteiskoulun teinikunta sekä seuroihin kuulumattomia kilpailijoita

Myöhemmin lajeina olivat lisäksi piirustukset, runot ja suorasanaiset kirjoitukset.  Koulut olivat mukana lähettämässä kilpailutöitä ja kannustamassa lapsia ja nuoria esittäviin lajeihin.

Nuorisotyölautakunta painotti kertomuksessaan vuonna 1955, että olisi tärkeää saada oma työntekijä. Pitkäaikaisimpia tehtävässä ovat sittemmin olleet Tauno Luoma ja Pekka Heinonen.

Nuorisotyölautakunta muuttui uuden nuorisolain myötä nuorisolautakunnaksi v.1973 ja sen tehtävät siirtyivät 1993 vapaa-aikalautakunnalle. Nykyisin nuorisotoimesta vastaa sivistyslautakunta. Harrastuskilpailujen pito hiipui vuosituhannen vaihteeseen mennessä.

Sadat lapset ja nuoret ehtivät niissä olla esiintymässä suurelle yleisöjoukolle. Vanhemmat ja ja kaverit jännittivät katsomassa. Jos kilpailussa mukana olleiden nimet poimittaisiin, voitaisiin todeta monen edenneen harrastuksesta pidemmälle ja jopa ammattiin saakka.

Ehkä jonkinlainen oman kunnan tapahtuma voisi olla edelleenkin paikallaan. Sunnuntaina katselmuksen osanottajat saavat asiantuntijoilta palautetta. Kannustava ja ohjaava palaute oikeaan aikaan edistää harrastusta. Mukava oli huomata, että henkisissä kisoissa oli aikanaan mukana myös urheiluseuroja. Urjalassa on eletty siinäkin suhteessa edellä aikaa.

 

 Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            9.3.2017
Urjalan kulmilta
Naistenpäivän jälkimietteitä

Eilen oli talven vilkkain tulppaanien myyntipäivä. Luultavasti myös suklaan myynnissä oli pienoinen piikki. Kansainvälinen naistenpäivä aiheutti molemmat myyntipiikit. Urjalassa ei tainnut olla mitään erityistapahtumia.

Urjalassa toimii muutamia naisjärjestöjä. Ensimmäisenä tulevat mieleen eri kylissä toimivat Maa- ja kotitalousseurat, Martat, Naisvoimistelijat ja Linnattaret.  Jotkut yhdistykset ovat loppuneet, kun jäsenetkin ovat loppuneet. Ennen aktiiviset sotaveteraanien ja sotainvalidien naisjaostot eivät enää toimi.

Urjalan kunnan sivuilla on pitkä lista paikallisista järjestöistä. Sieltä puuttuu joitakin. Muistanette, että jokin aika sitten yhdistysrekisteristä poistettiin useita yhdistyksiä. Listalla on paljon yhdistyksiä, jopissa naiset ovat keskeisiä toimijoita esimerkiksi MLL:n paikallinen yhdistys ja SuPer:n Urjalaan ammattiosasto ja monet muut.

Aina silloin tällöin on käyty keskustelua tarvitaanko erityisiä naisjärjestöjä esimerkiksi puolueissa. Aktiivisten toimijoiden mukaan tarvitaan ja niin kauan ne myös säilyvät.

Suomessa naiset ovat valloittaneet perinteiset miehiset alat. Kolmekymmentä vuotta naiset ovat voineet toimia pappeina ja heitä taitaa olla jo enemmistö. Ainakin Urjalassa on ollut ja on hyvä ja osaava nainen pappina. Naiset valloittavat myös perinteisiä miesten töitä kuten rakennus- metalli- ja kuljetusaloja.

Joskus olen pohtinut sitä, että nykyisin julkisuutta hallitsevat monet naisten pienryhmät ja vähemmistöt. Kehittyneeseen yhteiskuntaan kuuluu vähemmistöjen aseman huomioonottaminen ja kohentaminen. Joskus tuntuu, että hiljaisen enemmistön ääni ei pääse riittävästi esille. Tai voidaanko nykyisin puhua mistään enemmistöstä. Sekin muodostuu  hyvin monenlaisista ryhmistä. Maaseudun naiset eivät pidä kovin paljon ääntä itsestään.

Naisten ja miesten tasa-arvossa on vielä tehtävää niin naisten kuin miestenkin osalta. Naisten osalta palkoissa, tuloissa ja eläkkeissä on vielä paljon kurottavaa. Miesten asema on heikompi esimerkiksi erotilanteissa lasten asemasta päätettäessä. Eilen uutisoitiin, että Ranskassa valtio alkaa kolmen vuoden päästä sakottaa yrityksiä, jotka eivät maksa samasta työstä samaa palkkaa. Suomessa naisen euro on laskentavasta riippuen 76, 83, 94 tai 97 senttiä. Todennäköisesti niin harvalla alalla yli euron, ettei näy tilastoissa.

Valinnanvapaudesta puhutaan näinä päivinä paljon. Joissakin asioissa sitä vaaditaan lisää ja toisissa asioissa samat henkilöt haluavat yhteiskunnan toimin rajoittaa esimerkiksi perheiden valinnanvapautta.

Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            2.3.2018
Urjalan kulmilta
Köyhäin hoidon merkkivuosi 1888

Kun huomenna myydään Urjalan vanhainkodin irtaimisto huutokaupalla, ryhdyin selailemaan historiatietoja Urjalan vanhusten, köyhäin, vaivaisten ja lasten hoidosta. Näitä käsitteitä on  eri aikoina käytetty. Ensimmäinen tunnettu hoitopaikka oli torppari Antti Eerolan kotonaan pitämä vaivaistenhoitopaikka. Hän oli kunnallislautakunnan jäsenenä vuosina 1875–77.

Kunta sai lahjoituksia, joista merkittävin oli Maunulan lahjoittama Reikon tila 108 ha. Ratsumestari  Petter Lindgrenin,  pruukin patruuna C. Heitmanin, Furuhjelmien, kapteeni Wetterhoff ja Paavolan isännän kerrotaan tehneen lahjoituksia.

Lastenkoti valmistui 130 vuotta sitten vuonna 1888 ja kunnalliskoti seuraavana vuonna. Valtiolta tuli 10 000 ja kunnalle kertyneitä varoja käytettiin 40 000 markkaa. Ruoduilla kierto lopetettiin ja ruotuvaivaiset siirrettiin kunnalliskotiin. Historiaa tehtiin sitenkin, että ensimmäiset urjalalaiset naiset valittiin kunnan luottamustehtävään  kunnalliskodin johtokunnan apujäseniksi rouva Elis Kniper ja neiti Hulda Gefvert.

Samalla Urjalassa loppui huutolaiseksi myyminen. Sehän oli järjestelmä, jossa kunta huutokauppasi lapsen, köyhän, vammaisen tai vaivaisen sille, joka halvimmalla hänet otti hoitaakseen.

Kirsti Arajärven kirjoittamassa Urjalan historian toisessa osassa kerrotaan, että vuonna 1894 oli köyhäin huoneessa 126 henkeä, joista lapsia 57, muualla hoidossa 40, 28 sai vakinaista ja 120 satunnaista apua.

Urjalan kunnalliskodin lastenosasto lakkasi vasta vuonna 1924. Sitä ennen oli ponnisteltu lastenkodin saamiseksi erilleen vaivaistalosta, jolla kunnalliskotia yleisesti kutsuttiin. Lapset ruokailivat vaivaistalon puolella. Ruoka koostui seuraavista aineista: leipä, lämmin ja kuorittu maito, voi, perunat, sian- ja vasikanliha, höystö, silakka, ohra- ja kauraryynit, ohra- ja ruisjauho, herneet, verileipä, lanttu, kaali, kaljajauho ja suola.

Urjalan vanhainkoti, jonka kunta myi Attendolle valmistui vuoden 1954 lopulla. Sen jälkeen sitä on moneen kertaan peruskorjattu ja laajennettu. Se oli aluksi Koijärven kanssa yhteinen. Tämän vuoden alussa vanhukset siirtyivät Attendon rakentamaan uuteen hoivakoti Airanteeseen sairaalanmäelle. Siellä on kolmen viikon päästä avoimet ovet. Urjalan vanhustenkotiyhdistys ylläpitää vanhusten asuntoja Iltalassa ja palvelutalo Reikonlinnaa.

Huomenna huutokaupasta voi hankkia jotakin tarpeellista tai jotakin muistoksi. Talon tulevasta käytöstä ei ole vielä tietoa. Tilat ovat hyvässä kunnossa, joten toivotaan, että järkevä käyttötarkoitus löytyy vaikkapa yritystoiminnalle.

Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            23.2.2018
Urjalan kulmilta
Majakka

Majakkana tunnetaan kirkonkylässä oleva Kunnan Uotilan tai virallisesti Yli-Uotilan päärakennus. Rakennuksella on pitkä historia, joka on vaikuttanut monin tavoin Urjalan kunnan ja urjalalaisten elämään. Nykyisin se tunnetaan nuorisotilana, jossa tosin myös monet muut järjestöt kokoontuvat. Nyt sinne suunnitellaan nuorten starttipajaa.

Toukokuussa on kulunut 160 vuotta siitä, kun rakennuksessa syntyi taidemaalari Aukusti Uotila. Hän ehti käydä pitäjänkoulua Urjalankylän Immalassa. Koulu oli aloittanut hänen syntymävuotenaan helmikuun alussa. Hän opiskeli sekä kotimaassa ja ulkomailla maalaustaidetta, mutta hänen elämänsä jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli Korsikalla v. 1886.

Vanhemmat urjalalaiset muistavat talossa toimeen kunnanlääkärin Uuno Einolan ja hammaslääkärin Hellin Einolan vastaanottotilojen. Viimeisenä lääkärinä toimi Matti Suomalainen ennen lääkäritalojen rakentamista sairaalanmäelle.

Kun kunnantalolle tarvittiin lisää toimistotiloja siirrettiin kirjasto tähän vanhaan lääkäritaloon. Lisäksi siinä oli kirjastonhoitajan asunto. Kirjaston saatua uudet toimitilat säästöpankin yläkerrasta, kunnostettiin tilat sekä kunnan varoin että osin talkoin nuorisotiloiksi. Nimeksi valittiin Majakka. Suosituiksi tulivat mm Nuorten Palvelun järjestämät alkoholittomat diskot. Vähitellen tämä toiminta hiipui vapaaehtoisten vanhempien vähentyessä. Erilaiset järjestöt saivat myös tiloista varastotilaa arkistoilleen.

Viimeisen tulokas Majakalla on ollut seurakunnan lasten kerhotoiminta, kun seurakuntatalon peruskorjausta piti aloittaa sisäilmaongelmien takia. Yksi säännöllisistä käyttäjistä on ollut esimerkiksi Eläkeliito.

Tekninen lautakunta esittää, että talossa tehtäisiin perusteellinen kuntotarkoitus. Sen jälkeen on mahdollista päättää, mitä kustannuksia aiheutuu, jos kunnostetaan työtila nuorisoneuvojalle ja etsivälle nuorisotyöntekijälle. Starttipajan ohella sinne voisi tulla myös nuorisotyöntekijä. Paikka olisi helpommin lähestyttävä nuorten mielestä kuin kunnantalo. Myös nuorisovaltuusto on puoltanut hanketta. Työtilat vaativat mm. ilmavaihtojärjestelmän rakentamista. Nykyisin on vain poistojärjestelmä. Myös varsinaisten nuorisotilojen korjaustarve selvitetään.

Rahaa suunnitelmiin ei ole tälle vuodelle. Kuntotutkimus vie oman aikansa. Sen jälkeen päästään tilasuunnitteluun ja mahdolliseen rakentamiseen. Taitaa olla ensi vuosi aika pitkällä ennen kuin on mitään valmista. Toimiva vähän krouvimpi tila on nuorille houkuttelevampi kuin ihan viimeisen päälle sliipattu. Työtilat pitää tietenkin olla määräysten mukaiset.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            16.2.2018
Urjalan kulmilta
Kesätyötä tarjolla

Urjalassa on tarjolla ennätyksellinen määrä kesätyöpaikkoja. Muutama päivä sitten oli tarjolla 70 työpaikkaa. Yrityksiä on kampanjassa mukana nyt 14 ja lisää voi tulla nuoriso- ja liikuntatoimen kampanjaan.  Kunta  tukee yrityksiä yhdistyksiä ja yksityisiä työnantajia ja myös pitkäaikaistyöttömien työllistymistä.

Kunnan teknisen toimen työpaikat ovat avoimesti haettavissa maaliskuun loppuun mennessä. Myös seurakunta on työllistänyt kesäaikaan nuoria. Mikä on sen tilanne tänä kesänä ei ole tiedossa, koska seurakunnalla on rahat vähissä. Kaunis hautausmaa vaatii kesäaikaan paljon työtä ja ilman tekijöitä se ei onnistu.

Yliopistoissa, korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat hakevat kesätöitä usein omaa ammattiuraa lähellä olevilta aloilta sekä koti- että opiskelupaikkakunnalta. Kun työllisyystilanne on Suomessa ilahduttavasti parantunut, on kesätyöpakkojakin tarjolla enemmän. Toisaalta esimerkiksi kunnissa ja kuntayhtymissä jotkut toimialat tai toimipisteet ovat kesällä kiinni ainakin osan aikaa, jolloin työntekijöitä ja lomasijaisia ei palkata.

Nuoren oma aktiivisuus on tarpeen. Muistan monen yrittäjän sanoneen, että jos isä tai äiti kysyy kesätyöpaikkaa, niin sellaista ei hevin löydy. Nuoren pitää itse olla aktiivinen ja halukas työhön. Kun hoitaa työnsä hyvin, on mahdollisuuksia saada töitä jatkossakin.

Pitkäaikaistyöttömien työllistämistä Urjalan kunta tukenut maksamalla työnantajamaksuihin tukea. Työttömyys on Urjalassa laskenut Urjalassa, mutta vielä on tehtävää. Joillakin aloilla saattaa olla pulaa hyvistä osaajista.

Maaseudulla erityisesti maatiloilla osallistuivat aikanaan paljon erilaisiin töihin. Kesäaikaan oli heinätöitä, kun työmenetelmät olivat työvaltaisia. Nyt ei heiniä kuivata seipäillä. pienpaaliheinääkin tehdään vähemmän. ”Traktorin munien” tekemiseen tarvitaan koneita ja työvoimaa vähän.

Maatilan kesätöistä ei maksettu palkkaa omille lapsille. Nykyisin puhutaan paljon lapsityövoiman käytöstä ja sen kieltämisestä esimerkiksi alikehittyneissä maissa. Niissä lapset joutuvatkin työskentelemään usein epäinhimillisissä oloissa. Suomessa maaseudun lapset oppivat aikanaan työnteon. Työn tekemisen malli saatiin kotona.

Uutta nuorten keskuudessa on itsensä työllistäminen yrittämällä. Urjalan itsenäisyysjuhlassa palkittiin Liehun sisarukset Erika ja Elisa, jotka kesäaikana ovat pitäneet menoissa lapsille maatilan eläimien esittelyä. Koulussa ja 4H yhdistyksessä kannustetaan nykyisin nuoria kokeilemaan myös yrittämistä palkkatyön vaihtoehtona.

Olkaa nuoret ajoissa liikkeellä. Kesä on yllättävän lähellä.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            9.2.2018
Urjalan kulmilta
Kotikatsomossa

Seuraavat pari viikkoa vierähtävät monella television äärellä. Nähtävää on sekä yöllä, aamulla että päivällä. Suomalaisilta odotetaan menestystä niin yksilö-kuin joukkuelajeissa.  Urjalalaisia kilpailijoita ei ole mukana, mutta urjalalainen Teemu Sipilän kädenjälki näkyy kypärämaalauksissa.

Arvatenkin suomalaismenestystä halutaan seurata myös niillä työpaikoilla, joilla se on mahdollista. Aikanaan sain opettajankoulutuksen kenttäharjoittelussa ohjaavalta opettajalta hyvän vinkin. Hän kehotti vuosisuunnitelmaan laittamaan TV-ohjelmien seuraamisen ja jättämään muotoilun ”koulu-TV” pois. Tämä mahdollisti suurten urheilutapahtumien katsomisen. Jotkut tarkastajat huomasivat ja korjasivat punakynällä, mutta usein  muotoilu meni läpi. Tarkkaa on byrokratia aikanaan ollut, mutta on siihen osattu myös varautua.

Hiihtämiseen ei viime vuosina ole ollut kouluissa paljon mahdollisuuksia. Talvet ovat olleet vähälumisia ja kaikilla ei ole edes hiihtovälineitä. Jotkut jättivät monot kotiin hiihtopäivinä tai koettivat muutoin välttää hiihtämistä. Koulut hankkivat varavälineitä, joten välineiden puutteeseen hiihto ei kaatunut, vaikka side- ja monomalleja oli kymmeniä.

Myös hiihtotyyli jakoi oppilaat kahteen kastiin. Toiset pitivät perinteisestä ja toiset vapaasta. Vapaa vaatii leveämpää väylää ja tehtyä latupohjaa, joten siihen ei aina ollut mahdollisuutta. Kyläkouluissa oli aina vanhempia, jotka talkoilla olivat aukaisemassa uria ja tekemässä moottorikelkoilla latupohjia.

Välituntisin aiemmin kierrettiin välituntilatuja ja olipa hyppyreitäkin ja joskus niissä suksi katkesi. Viime vuosina ampumahiihto oli suosittu laji. No ei tietenkään mitään aseita käytetty. Joskus heitettiin tikkaa ja useimmiten tennispalloja koriin. Tätä aina toivottiin. Viime vuosina tuli tavaksi tehdä laskettelumatka lähiseudun rinteille.

Jääkiekko syrjäytti hiihtoharrastuksen. Kouluilla oli Urjalassa viime vuosina omat kaukalot. Kylillä ne kasattiin ja purettiin, jäädytettiin ja putsattiin talkoilla. Aamulla ensimmäiset kouluun tulijat alkoivat jään puhdistamisen, jotta tunnilla ja välituntisin päästiin pelaamaan. Peleissä käytettiin useimmiten tennispalloa, koska kypärän ohella ei muita suojavarusteita kaikilla ollut. Jos pelattiin kiekolla ei saanut kohottaa. Jäähalli on ratkaisevasti mahdollistanut luistelun ja pelit viime talvina.

Odotukset ovat korkealla ja realistisia mahdollisuuksia on suomalaisilla useammassakin lajissa. Kunhan epäreilut keinot saataisiin pois. Kilpaurheilu on suurta bisnestä, joten vilppiinkin turvaudutaan. Jännittäviä hetkiä kotikatsomoihin!

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            2.2.2018
Urjalan kulmilta
Jakolinjat ylittyivät

Tulevaisuuden ennustaminen ei olekaan enää niin vaikeaa. Ainakin presidentinvaalissa ennusteet näyttivät osuneen kohdalleen Urjalan entinen kesävallesmanni valittiin jatkokaudelle. Urjalalaisista Sauli Niinistöä tuki 63,9 %. Kilpakumppanit olivat täällä hieman erilaisessa järjestyksessä: Väyrynen, Huhtasaari, Vanhanen, Haavisto Ja loput Haatainen, Kyllönen ja Torvalds samassa järjestyksessä kuin koko tasavallassa.

Ensimmäisen kerran presidentti astui toimeen helmikuun ensimmäisenä eli eilen. Koiviston kausi alkoi tammikuu lopulla 1982, mutta silloinhan vaaliin jouduttiin edeltäjän Urho Kekkosen sairauden tähden. Aiempina aikoina toimikausi alkoi maaliskuun ensimmäisenä Kekkosen toimikauden alkua sävytti yleislakko. Tänäänkin lakkoillaan ja osoitetaan mieltä.

Presidentinvaalissa ylitettiin poliittiset rajalinjat. Haluttiin jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä. Sata vuotta sitten olivat sisällissodan ensimmäiset päivät. Urjala kuului vallankumouksellisten eli punaisen osapuolen alueeseen. Rautatietä vartioitiin, jotta Pietarista tulleet asejunat pääsivät perille.

Myös teiden risteyksissä oli punaisten vartiot. Näissä jäivät kiinni Tammelan Mustialasta tulleet maanviljelyskoulun oppilaat. Kaikkiaan kymmenen heistä murhattiin (termi Suomen sotasurmat 1914–1922 tiedoston käyttämä) Urjalassa 3.-8. helmikuuta 1918. He olivat kotoisin Pöytyältä, Pusulasta, Kiikasta, Muurlasta, Rääkkylästä, Juupajoelta, Pirkkalasta, Haukiputaalta ja Vaasasta. Ammatteina mainittiin  yhteiskolulainen, ylioppilas, talollisen poika ja muilla maanviljelyskoulun tai -opiston oppilas.

Murhatuiksi tulivat myös matkulainen kauppias Karl Horsma 3.2. ja Välkkilästä Johannes Jussari 6. päivä. Urjalalainen Sem Nurminen murhattiin Sääksmäellä 3.2. Loput neljä urjalalaista valkoista menettivät henkensä huhtikuussa.

Palaan myöhemmin keväällä urjalalaisten ja täällä surmattujen punaisten kohtaloihin. Urjalassa kirjoilla olleita menehtyi tai katosi kaikkiaan 378. Kadonneiden tilastoissa olleita  osa oli myöhemmin elossa. Urjala on koko Suomen tilastoissa yhdestoista. Edellä olivat Helsinki, Tampere, Viipurin mlk, Turku, Valkeala, Tammela (mukana Forssa), Sääksmäki (osana Valkeakoski), Kymi, Lapppee ja Helsingin mlk (nykyinen Vantaa) eli kaikki isoja tehdaspaikkakuntia.

Nuorimpina oli täällä kahdeksan 16-vuotiasta ja vanhimpana oli 70-vuotias. Kaikista uhreista, joista on ikätieto, oli 54,5 prosenttia alle kolmikymmenvuotiaita. Ikäluokista suurin menehtyneiden ryhmä oli 24 urjalalaista 21-vuotiasta. Naisia on tilastoissa seitsemän, joista kaksi 16-vuotiasta.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         26.1.2018
Urjalan kulmilta
Kenellä valta?

Puolustusvoimien tehtävänä on maamme alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ja kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen.  Sata vuotta sitten meillä ei ollut omia puolustusvoimia. Suomessa oli noin 70 000 venäläistä sotilasta.

Sotilaskoulutusta lähti Saksasta hankkimaan parituhatta jääkäriä. Jonkin verran suomalaisia palveli myös venäläisissä joukoissa. Ensimmäisiä järjestyskaarteja oli perustettu jo vuoden 1906 suurlakon aikaan, mutta suurimaksi osaksi ne lopetettiin.

Venäjällä tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen elettiin epävarmuuden aikaa. Siksi ryhdyttiin perustamaan suojeluskuntia ja järjestyskaarteja, joista. muodostui Suomen punainen kaarti, jonka johdolla ei ollut sotilaallista koulutusta.

Bolsevikkien otettua vallan marraskuussa, lisääntyi heidän kannatuksena myös Suomessa olevissa yksiköissä. Valtiollisesti oli epäselvää marraskuuhun v. 1917 kenellä on korkein valta Suomessa. Syksyllä valittu eduskunta otti valan, julisti Suomen itsenäiseksi. Senaatti vastasi hallitusta.

Viikonloppuna on kulunut sata vuotta siitä, kun sosialidemokraattisessa puolueessa radikaalit saivat enemmistön ja julistivat vallankumouksen alkaneeksi. Vanha valta haluttiin kumota. Maata johti senaatin korvannut kansanvaltuuskunta. Eduskunnan tilalle nimitettiin Työväen pääneuvosto, jossa oli noin 40 jäsentä.  Siinä oli puolueella 15,  Suomen Ammattijärjestöllä ja punakaartilla kummallakin kymmenen ja myöhemmin Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunnalla viisi paikkaa.

Yhtenä jäsenenä pääneuvostossa oli myöhemmin Urjalassa vaikuttanut vuonna 1884 syntynyt Yrjö Oksanen. Hän oli täällä kunnankirjurina, kunnanvaltuutettuna sekä sosialidemokraateissa että kansandemokraateissa. Hän julkaisi myös lehteä Urjalan Seutu. Oksanen oli punakaartin pitäessä valtaa Helsingissä kaupungin rakennuskonttorin johtajana.

Työväen pääneuvosto kokoontui  helmi–huhtikuussa viisi kertaa. Pöytäkirjoja ei ole säilynyt. Kansanvaltuuskunta esitteli sille uuden punaisen Suomen perustuslain, jota ei ehditty käsitellä valiokuntia pidemmälle. Oksasen on kertonut Airanteen Aallot-lehdessä, että pääneuvosto ehti hyväksyä 44 lakia ja asetusta, joista viisi saatiin täytäntöön.

Toiminnan päätyttyä Oksanen siirtyi monien muiden vallankumouksellisten tavoin Pietariin.  Hän onnistui palaamaan Suomeen 1920-luvun alussa. Hän oli käyttänyt salanimeä Yrjö Olenius, mutta paljastui. Häntä ei kuitenkaan tuomittu, koska ei ollut osallistunut sotatoimiin.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            19.1.2018
Urjalan kulmilta
Vuosi 1918

Valkeakoski-opisto ja Kylmäkosken kappeliseurakunta järjestävät kevään akana mielenkiintoisen luentosarjan Kylmäkosken kulttuurikirkossa. Keskiviikkona aiheena oli vuosi 1918. Tulossa  ovat Suomi toisessa maailmansodassa, sodan murtamat mielet ja jälleenrakentajien lapset.

Keskiviikkona kirkossa oli t paljon väkeä kuulemassa aiheesta Suomi 1918 ­itsenäistymisen ja tasavallan tuskallinen alku. Suomen synty kirjan tekijä yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen antoi pikakertauksen Suomen itsenäistymisestä ja sisällissodan alusta. Historioitsija Martti Favorin kertoi Akaan ja lähiseudun tapahtumista. Valitettavasti huono äänentoisto vaikeutti kuulemista.  Volanen ja Lasse Lehtinen julkaisevat  ensi viikolla kirjan ”1918, kuinka vallankumous levisi Suomeen”.

Vuoden 1918 tapahtumista virallinen termi on nykyisin sisällissota. Paljon käytetään myös ilmaisua kansalaissota. Muita nimityksiä ovat vallankumous, punakapina, luokkasota ja vapaussota. Urjalalaisessa puheenparressa on useimmiten käytetty nimitystä kapina tylliin: ”Se meni kapinassa” Nimitys riipu siitä kenen näkökulmasta katsotaan. Linnan Pohjantähdessä Akseli Koskela saa käskyn, jossa kerrotaan, että vallankumous on alkanut. 

Urjalassa tapahtumat alkoivat 22.1.1918, kun punakaarti kahtena kolonnana meni Honkolan ja Nuutajärven kartanoihin etsimään aseita. Nuutajärveltä aseita ei tuolloin löytynyt ja kartanon hoitaja vangittiin ja vietiin Huhtiin työväentalolle, jossa hänet vapautettiin, kun Hämeen läänin maaherra tuli paikalle.

Kun tulijoita ei Honkolassa päästetty kartanoon sisälle, rikkoivat punakaartilaiset oven ja tunkeutuivat sisälle ja saivat haltuunsa eversti Furuhjelmin asekokoelman. Myös muissa kylän taloissa kuten pappilassa ja Karolla etsittiin aseita. Kotitarkastukset jatkuivat seuraavina päivinä ”pitkin pitäjää ja samalla toimitettiin uusia vangitsemisia”, kuten paikallislehti asiasta kertoi. Urjalalaisten vahvistuksena oli punakaartilaisia Toijalasta.

Sisällissota jälkiselvittelyineen on jättänyt suomalaisiin vahvan jäljen. On edelleen lausuttuja ja lausumattomia kipeitä muistoja ja katkeruutta. On myös eri osapuolten tekojen vähättelyä tai ihannoivaa korostamista. Sata vuotta myöhemmin voimme toivottavasti nähdä, ymmärtää ja eritellä tapahtumat mahdollisimman monipuolisesti.

Taisi olla Paasikivi, joka totesi tosiasioiden tunnustamisen olevan kaiken viisauden alku. Meidän urjalalaisten tulee muistaa Linnan maininta, ettei Pohjantähti ole pitäjänhistoria, vaikka siinä on paljon sellaista mitä olisi voinut tapahtua –  ja tapahtuikin täällä. Tämä vuosi avannee uusia näkökulmia.

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            12.1.2018
Urjalan kulmilta
Valtion ja yksityistä karjaa

Valtiosta on tullut suurin yksittäinen karjanomistaja Urjalassa. Sen karjasta suurimman osan muodostavat valkohäntäpeurat, joita täällä on tuhansia ja koko maassa 70 000. Määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.  Urjalassa tälle metsästyskaudelle myönnettiin 1430 kaatolupaa. Jos luvalla kaadettaisiin kaksi vasaa, kaatuisi tammikuun loppuun mennessä parituhatta  eläintä.

Kunnanhallitus pohtii maanantaina osallistuuko se keltaisen riistanauhan kustannuksiin ysitien koko matkalta. Kustannus olisi 1500 euroa. Peurakolareita oli viime vuonna 262, kun niitä edellisvuonna oli 156. Valtion karja laiduntaa pääosin muiden mailla ja aiheuttaa vahinkoa maataloudenharjoittajille. Isoina laumoina niitä näillä kulmilla liikkuu.

Kun väitin valtiolla olevan suurimman karjan, niin piti tarkistaa myös muun karjan määrä. Siihen löytyi tieto luonnonvarakeskuksen tilastoista. Tosin tiedot ovat vuodelta 2016, koska viime vuoden tilastot valmistuvat vasta myöhemmin keväällä. Tiedot koskevat kotieläinten määriä maatiloilla, joten esimerkiksi hevosista merkittävä osa jää tilaston ulkopuolelle. Hevosia oli Urjalassa 18 tilalla 114 kappaletta.

Lukumääräisesti oli eniten sikoja. Niitä oli 16 798. Sikatiloja oli 11, joten omistajaa kohden kesimäärin reilut 1500, joten kukaan niistä ei määrässä ohita valtiota. Emakot ja karjut elävät sioista pisimpään. Parhaat lihasiat saavuttavat teuraspainon 90 päivässä ja heikoimmilla siihen menee yli sata päivää.

’Nautoja Urjalassa oli 34 tilalla 2909. Lypsylehmiä oli enää 15 tilalla yhteensä 724,  emolehmiä oli 336  ja niitä oli 14 tilalla. Vasikoita oli 945, sonneja 375 ja hiehoja 529. Sonni oli ennen ”lehmän mies”. Nyt asian hoitaa seminologi. Hieho on poikimaton nauta. Nämä eläinmaailman käsitteet eivät välttämättä ole kaikille tuttuja.

Siipikarjan määrä on romahtanut ammoisista ajoista. Niitä oli täällä vain 234 ja kaakattivat viidellä tilalla. Lampaita oli 620 kymmenellä tilalla. Vuohia eli urjalalaisittain kuttuja oli yhdellä tilalla, mutta lukumäärätietoa ei annettu vain yhden tilan osalta. 

Muutama vuosikymmen sitten Halkivahan meijeri ja myöhemmin myös Hämeen osuusmeijeri valmistivat kulutusmaidosta erilasia juustoja. Veimme halkivahalaisen juuston kerran silloisen kunnanjohtajan Heikki Suontaustan kanssa yhdelle ministerille tuliaisina. Lahjuksena sitä ei voinut pitää, vaikka kehitysalue-etuja silloin Urjalalle pyrimme saamaankin. Toisenkin kerran olin kutunlypsäjien asialla. Asia eteni hyvin, koska silloisen maatalousministerin vaimolla oli laktoosi-intoleranssi, joten hän ymmärsi kutunmaidon merkityksen.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            5.1.2018
Urjalan kulmilta
Uutisia sadan vuoden takaa

Päivälleen sata vuotta sitten ilmestyi Urjalan Sanomien ensimmäinen varsinainen numero. ”Viikkolehti paikkakunnan talous- ja sivistyselämän tarpeita varten” painettiin yhdessä Toijalan Sanomien kanssa. Kummallakin oli nelisivuisessa lehdessä kaksi sivua. Kansallisarkiston digitoiduista sanomalehdistä löytää lehtien vuosikerrat parhaimmillaan vuoteen 1929 asti.  Urjalan Sanomat vain vuoteen 1927.

Ensimmäisessä numerossa oli etusivulla pääasiassa ilmoituksia suurimpana Urjalan Osuuskaupan ja kolmen pankin mainokset. Yleisenä uutisena kerrottiin kuparirahan painon alennuksesta ja katajanmarjan käyttämisestä ravintoaineena. Paikalisina uutisina kirkonkokouksen päätös ilmoittaa seurakunnan uutiset Urjalan Sanomissa ja kokousselostus Urjalan Mehiläishoitajien kokouksesta. Välkkilän koulun opettaja Matti Järvi oli innokas mehiläishoitaja ja kirjoitti aiheesta myös kirjan.

Kakkossivulla selostettiin kunnanvaltuuston päätöksiä. Valtuusto oli päättänyt jatkaa toimintaansa siihen asti kunnes uuden marraskuussa hyväksytyn maalaiskuntain kunnallislain mukaan valitaan uusi valtuusto. Vaali voitiin pitää vasta joulukuussa 1918.

Olette varmaan kuulleet, että Enontekiö aikoo palkata oman seriffin, kun se menettää oman poliisipartion. Kunnallinen poliisi ei ole ihan uusi ilmiö, sillä kunnat ovat hoitaneet poliisitointa aiemminkin. Mainitussa lehdessä kerrotaan kunnan omistamasta poliisikoira Norasta. Poliisikoiraa hoiti A Sänkelä, joka toimi samalla poliisina, mutta myös puuseppänä ja liikkeenharjoittajana.

Poliisikoiran hoitajan palkaksi valtuusto määräsi 50 markkaa ja koiran ruokakustannuksista markan päivältä. Poliisikoiran vuokraa perittiin omalta kuntalaiselta 10 ja muilta 50 markkaa päivältä. Lisäksi hevosenomistajan piti järjestää kyyti  poliisille varkauspaikalle ja takaisin. Virka- ja liikemiesten piti korvata kyyti.  Vähempivaraisten piti myös hankkia hevosen, jonka kustannukset kunta maksoi kestikievaritaksan mukaisesti. Noran avulla saatiin monta rikosta selvitetyksi.

Kunnan suurimmat menot sata vuotta sitten olivat vaivaishoidon menot 80 742 ja kansakoulumenot 74 800 markkaa. Vahosten ja Haritun koulujen rakentaminen oli alkamassa. Nuutajärven koulun anomus kiviaidan rakentamisesta hylättiin. Elintarvikelautakunnan menoihin meni  41 000 mk. Nälänhätä oli tuolloin todellinen.  Sairaanhoitoon käytettiin 28 425 mk. Kunta sai tuloja 35 289 markkaa ja loput 236 993 mk koottiin äyriperusteisella verolla.

Lehdessä kerrottiin myös perustetusta hyväntekeväisyysyhdistyksestä joka oli jakanut seurakunnan 16 piiriin ja jakoi elintarvikeapua hädänalaisille

 Seppo Pirhonen