Forssan Lehti
3.11.2025
Urjalan kulmilta
Kynttilämeri valaisi kauniin hautausmaamme
Kahdesti vuodessa pyhäinpäivänä ja jouluna hautausmaa täyttyy kynttilöistä. Molemmat tavat taisivat yleistyä sotien jälkeen. Viikonloppuna hyvin hoidettu hautausmaamme oli kaunis. Useimmat haudat oli laitettu talvikuntoon. On myös niitä hautoja, joilla ei enää ketään käy.
Hautausmaiden hoito on Suomessa uskottu pääosin seurakunnille. Niinpä niille haudataan myös kirkkoon kuulumattomia ja toisiin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvia sekä uskonnottomia. Tätä varten valtio avustaa seurakuntia. Kirkollisveroa ei hautaustoimeen voida käyttää. Nyt valtio on vähentämässä avustusta. Perusteluna on se, että kirkollisveron tuotto on noussut palkkatason myötä. Toinen peruste on valtion säästötarve.
Edellä olevasta syystä hautauskulut nousevat. Hautapaikka, haudan avaaminen ja peittäminen ovat kustannuksia, jotka kallistuvat. Lisäksi ovat arkun ja uurnan hinta, kuljetukset ja krematoriomaksut omaisten kontolla. Hautajaisiin osallistuvien määrä on erityisesti koronavuosien jälkeen vähentynyt.
Hautauskulttuuri on nyt voimakkaassa muutoksessa. Maaseudullakin edetään samaan suuntaan kuin kaupungeissa. Arkkuhautaus vähenee ja uurnahautaus yleistyy. Maatuva uurna haudataan yleensä sukuhautaan, jos sellainen on olemassa tai erilliseen paikkaan, jossa tarkkaa sijaintia ei kerrota. Nimilaatta kiinnitetään Urjalassa tarkoitusta varten pystyttyyn muistomerkkiin. Voidaan myös sirotella tuhka, kuten perjantain Forssan Lehdessä kerrottiin Lounais-Hämeen hautausmaista.
Vähitellen käy niin, että isovanhempien, vanhempien, sisarusten ja lasten hautoja hoidetaan, mutta vähitellen hoitajat loppuvat tai asuvat niin kaukana, ettei hoitaminen onnistu. Tällöin voi ostaa hoitopalvelun seurakunnan hautaustoimelta tai joltakin muulta toimijalta kuten Urjalassa 4H-yhdistykseltä.
Jos hauta on hoitamaton pitkään seurakunta voi lunastaa sen itselleen. Aina hautaoikeuden haltijaa ei ole tiedossa ja siksi aina hautausmaakatselmusten jälkeen haudalle laitetaan merkki, joka kertoo, että hauta voidaan ottaa seurakunnan haltuun ja käyttää uudelleenkin. Ilmoitus julkaistaan myös paikallislehdessä. Näinkään ei kaikkia saavuteta, mutta pitkään hoitamatta ollut hauta kertoo, että ilmeisesti ketään sen hoitamisesta kiinnostuneita tai kykeneviä ei enää ole.
Osalla hoitamattomista haudoista on tilanne, että kivi on kallellaan ja uhkaa kaatua tai on jo kaatunut. Urjalassa on myös rautaristillä varustettuja kiviä, joista ristit ovat menneet poikki. Parhaillaan pohditaan, miten menetellään.
Juttelin sunnuntaina yhden tuttavan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että kaikki vanhat hautakivet tulisi säilyttää ja kääntää vaikka toisinpäin, jolloin toisella puolella oli vanha teksti ja toisella samaan paikkaan myöhemmin haudatun tiedot. Hänen mielestään hautausmaa-aluetta riittää, kun polttohautaus lisääntyy. Nämä ovat herkkiä asioita.
Karjalassa on sinne vuoden 1990 jälkeen pystytettyjä hautamuistomerkkejä ryhdytty turmelemaan ja tuhoamaan. Jotakin se kertoo sellaista tekevästä valtiosta. Ei ole ollut myöskään mahdollista käydä niillä paikoilla moneen vuoteen. Siksi vein kynttilän pyhäinpäivänä Karjalaan jääneiden muistomerkille, kunnioittaakseni sata vuotta sitten ”lentävään keuhkotautiin” 32-vuoitiaana kuollutta pappaani. Lisäksi vein kynttilän oman pojan, vanhempieni ja muiden isovanhempien haudoille.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
20.10.2025
Urjalan kulmilta
Kunnan voimavara on hyvä henkilöstö
Tutkailin Urjalan kunnan toimintakertomusta viime vuodelta. Valtuusto käsittelee maanantaina tarkastuslautakunnan kertomusta ja kunnanhallituksen siihen antamia vastauksia. Listalla on myös tasapainottamissuunnitelman päivitys.
Urjalan kunnan henkilöstö on naisvaltaista. Hallintokeskuksessa kaikki 20 vakinaista on naisia, sivistyspalvelukeskuksessa voimasuhteet ovat 68–13 naisten hyväksi. Vain tekninen keskus on miesvaltainen lukemin 13–3. Kunnalla oli viime vuonna palveluksessa 117 vakinaista 32 määräaikaista ja 7 työllistettyä eli yhteensä 156. Eniten määräaikaisia oli sivistystoimessa.
Ikärakenne on mielenkiintoinen. Alle kolmekymppisiä oli töissä vain 11 ja he kaikki sivistyspalvelukeskuksessa. Kaikista, mukaan lukien vakinaisten lisäksi määräaikaiset ja työllistetyt yli viisikymppisiä oli 63.
Kunnan menoista henkilöstömenot ovat suurin menoerä. Nämä henkilöt huolehtivat varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta, monista hyvinvointipalveluista ja siitä, että sadan kilometrin vesijohdot ja 80 kilometrin viemärilinjat toimivat. Ja tietenkin kaikesta muusta, joka kuuluu kunnan tehtäviin.
Kunta seuraa talousarvion toteutumista neljännesvuosiraportein. Samalla tutkaillaan, miten asetetut yleiset ja yksityiskotaiset tavoitteet ovat toteutuneet. Kun tilinpäätös valmistuu, tarkastuslautakunta käsittelee sen ja varsinaiset tilintarkastajat käyvät sen yksityiskohtaisesti lävitse. Kuntien ja muiden julkisyhteisöjen tilintarkastuksesta huolehtivat usein valtakunnalliset tarkastusyhtiöt. Lautakunta ja tarkastajat kuulevat sekä henkilökuntaa että luottamushenkilöitä ennen loppuraporttiaan.
Tarkastuslautakunta kiinnitti huomiota mm. laskevaan asukaskehitykseen, yritystonttien myynnin epäonnistumiseen, kunnan eri osien tasapuoliseen kohteluun ja vesilaitoksen tilanteeseen.
Väkiluku laski 76 hengellä, kuolleita oli 54 enemmän kun syntyneitä, joita oli vain 26. Kuntaan muuttokin laski. Perjantaina torilla näkyi iloinen ja yritteliäs lukiolaisten joukko syyslomallaan myymässä kahvia ja leivonnaisia. He kaikki olivat syksyllä lukiossa aloittaneita pääosin Aasiasta tulleita suomea taitavia nuoria.
Nuutajärvellä on käynnissä melkoinen kehitystyö. Kunta on kaavoittanut uusia tontteja. Kunnallistekniikka on pääosin tehtaan aikanaan rakentamaa, joten sitä pitää kunnan uusia. Joidenkin kuntalaisten mielestä tämä on liikaa. Kunnanhallitus ilmoittaa, että muitakin kyliä kehitetään. Junien pysähtymistä edistetään ja kirkonkylän keskustaa kehitetään. Muissa kylissä kunta on aika vähän läsnä.
Sekä yritystonttien että asuntotonttien myynnin tulisi olla koko hallintointokeskuksen työtä. Rohkeitakin avauksia kannattaa yrittää. Samalla tulee varmistaa, että olevissa yrityksissä työpaikat ja yrittäjät säilyvät ja jaksavat.
Vesitorni on huputettu ja sieltä kuuluvat työn äänet. Sen vettä nauttii yli kolmetuhatta kuntalaista. Vielä on matkaa siihen, että vesikuution hintaa ei tuettaisi verovaroin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
6.10.2025
Urjalan kulmilta
Vanhustenviikolla etistään onnea yhteisöstä
Eilen alkoi vanhusten viikko. Sen teemana on ”Onni kasvaa yhteisössä”. Sitä järjestää Vanhustyön keskusliitto. Kunakin arkipäivänä on oma teemapäivänsä, jonka ohjelmaa voi webinaarina seurata etänä Teams:in kautta omalta tietokoneelta tai älypuhelimelta. Aiheita ovat: vapaaehtoistoiminta, tekoäly, asuminen, ulkoilu ja luontokokemukset. Joillekin tämä teams on tuttu, mutta arvelen, että aika monelle vielä outo juttu.
Vanhustenviikolla järjestetään monilla paikkakunnilla omia tapahtumia myös Lounais-Hämeessä. Urjalassa en huomannut järjestettävän tilaisuuksia. Tosin lauantaipöhinät yhtenäiskoululla sopivat myös vanhuksille.
Kuka on sitten vanhus? Siinäpä kysymys. Ensimmäisen kerran se määriteltiin lainsäädännössä, kun luotiin kansaneläkejärjestelmä. Silloin se katsottiin alkavan 65-vuotiaana. Urjalassa meitä oli viime vuoden lopussa 1578 eli reilu kolmannes koko kunnan väestöstä, Tämä ikäryhmä on kaksinkertaistunut koko massa 50 vuodessa ja heitä on 1,3 miljoonaa.
Olen reilun parin vuoden aikana perehtynyt näihin asioihin, kun olen laatinut paikalliselle eläkeliittolaisille ja kansallisille senioreille kattavan historiikin. Eläkeliitto juhli viime vuonna ja seniorit tänä vuonna 50 vuotta jatkunutta toimintaansa. Helmikuussa julkaistiin kirjoittamani Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin historia ”Elämän parasta aikaa”. Urjalan kolmas eläkeläisjärjestö on Urjalan eläkkeensaajat.
Vanhuskuva on muuttunut aikojen saatossa. Ihmisten elämä voidaan jakaa lapsuus ja nuoruus vuosiin, aikuisikään ja vanhuuteen, josta käytetään myös nimitystä kolmas ikä, joka alkaa eläkkeelle siirryttäessä. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat, alkavat olla neljännessä iässä, jossa sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa. Toki sairastavuus on yksilöllistä. Usein unohtuu, että vanhusväestöstä noin 90 % pärjää kotona ihan loppuun asti.
Paltataanpa tämän viikon teemaan, joka sanoo, että onni kasvaa yhteisössä. Pienin yhteisö on perhe. Urjalassa on myös paljon yksin asuvia ikäihmisiä. Tosin monella heistä on lapsia ja lapsenlapsia, joten harva ihan yksikseen elelee. Jos lapset ja lapsenlapset asuvat kauempana, on yhteydenpito vähäisempää.
Suurten ikäluokkien ihmisistä monet ovat olleet tekemisisä ja tietokoneitten kanssa ja hallitevat digiloikan, jota kaikkialla tarjotaan korvaamaan tuttuja palveluja. Postikin siirtyi pörssiin ja kertoi, että lehtien ja kirjeiden jakelu on kuihtuvaa liiketoimintaa. Posteljooni ei ole enää polkenut, vaan on ajellut autolla.
Yhteiskunnassa on tärkeää pitää kaikki mukana. Syrjäytymistä on ponnekkaasti ehkäistävä.
Vanhukset eivät ole taakka, vaan merkittävä voimavara myös maaseudulla. Monet kaupalliset palvelut, joita muut ikäryhmät tarvitsevat, eivät pärjäsi ilman heidän ostovoimaansa.
Vanhuksilla on paljon sellaista tietotaitoa, jota nuoremmat tarvitsivat. Moni heistä olisi hyvin tyytyväinen, jos olisi joku, jolla olisi aikaa kuunnella heitä. Moni vanhus elää yksin ja kaipaisi päivän virkistykseksi juttukaveria. Henkinen kunto on yhtä tärkeä kuin fyysinen kunto. Joskus se on jopa tärkeämpi. Urjala on yhteisö, jossa onnikin voi kasvaa.
Seppo Pirhonen
ForssanLehti 22.9.2925
Urjalan kulmilta
Muutosta pohjustetaan
Kunnille on tulossa uusi valtionosuusjärjestelmä. Sen piti tulla jo aiemmin, kun selvitysmiehet olivat saaneet omat esityksensä tehtyä, mutta hanke lykättiin yli kuntavaalien. Ilmeisesti pelättiin sitä, että uudistus vähentää valtionosuuksia ja puoluekannatusta.
Nyt pohjustus on aloitettu uudelleen, On julkaistu kaksi paljon huomiota mediassa saanutta selvitystä. Toisessa tarkastellaan väestönkehitystä valtakunnan tasolta kuntatasolle ja toisessa on tehty ennakkolaskelmia veroprosentin muutoksesta.
Maaseutukuntien kannalta kumpikaan selvitys ei luvannut mitään hyvää. Väestöennusteessa Urjalalle luvattiin perusskenaariossa (kehityskulussa) 20,8 prosentin väestönvähennystä vuoteen 2050 mennessä eli 25 vuodessa. Jos kaupungistuva skenaario toteutuu, olisi vähennys 25,8 % ja jos hajautuva kehityskulku toteutuu, olisi vähennys vain 12,8 %. Kansainvälistyvässä se olisi melkein sama kuin perusskenaariossa.
Suomalaisten määrä vähenee, kun lapsia ei synny riittävästi. Siksi väestönkasvu on ulkomailta muuttavien varassa. He päätyvät yleensä suurimpiin kaupunkeihin. Esimerkiksi Vantaan väestöstä 29 % puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea ja ruotsia. Heitä on noin 73 000. Urjalassa työperäisiä tai muita maahanmuuttajia on vähän. Maaseudulla monet maatilat tarvitsevat kausityöntekijöitä, joista monet ovat tulleet esimerkiksi Ukrainasta.
Kun olen seurannut tätä väestökeskustelua, on kummastuttanut se, että on ikään kuin vain todettu, ettei lapsia synny, mutta ei ole otettu lapsiperheiden aseman kohentamista ykköskohteeksi. Ilmiö on kyllä yleismaailmallinen, mutta enemmän voitaisiin tehdä. Näillä näkymin jo muutaman vuoden päästä tarvitaan100 000 pulpettia vähemmän ja tänä vuonna syntyneet saisivat kaikki korkeakoulupaikan nykyisillä aloituspaikkamäärillä.
Kuntien tehtävät vähenivät, kun terveys- ja sosiaalitoimi siirrettiin maakunnille. Valtio antaa kullekin maakunnalle rahat ja osan menoistaan ne kattavat asiakasmaksuilla. Verotusoikeutta maakunnilla ei ainakaan toistaiseksi ole. Saattaa tulla, jos valtion velkaantumista ei saada taitettua.
Nyt kuntien pääasialliset veroina kerätyt ja valtionosuuksina saadut rahat käytetään varhaiskasvatukseen ja peruskouluun, lukioon ja ammatilliseen koulutukseen. Uutena tehtävänä siirrettiin kunnille työ- ja elinkeinopalvelut. Pirkanmaalla Tampere hoitaa näitä asioita puolestamme meidän piikkiimme.
Kuntaliiton selvityksen mukaan kuntaveroprosentti kasvaa hurjasti nykymenolla ja erot kuntien välillä kärjistyvät. On paikallaan, että laajalla poliittisella pohjalla mietitään tulevaisuuttaa ja etsitään uusia ratkaisuja. Usein tarjottu malli on kuntien yhdistäminen. Sadan kunnan malli palasi keskusteluun. Jos kaksi köyhää menee yhteen ei tulla rikkaiksi.
Meiltä puuttuu sellainen ymmärrys ja malli, jolla voitaisiin turvata peruspalvelut kunnille, joissa väestö vähenee ja veronmaksukyky alentuu. Pitäisikö ottaa uudelleen käyttöön kantokykyluokitus. Siinä oli aikanaan kymmenen porrasta. Muistan kuinka Urjalakin pääsi vähitellen pienempään luokkaan ja sai enemmän rahaa valtiolta. Nyt perusteet ovat toiset, mutta muutosta on tulossa. Tällä hetkellä emme vielä tiedä millaisia ne ovat. Kuntapäättäjät olkaapa valppaina.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
8.9.2025
Urjalan kulmilta
Miltäs se meidän tulevaisuutemme näyttää?
Usein julkisuudessa puhutaan tavoitevuosista, joihin mennessä on pyrkimys saavuttaa jotakin. Ehkä paremmin ajankulusta saa käsityksen, kun mittariksi ottaa ihmisen. Tänä vuonna syntynyt lapsi aloittaa parin esikouluvuoden jälkeen peruskoulun v. 2032, Vuonna 2041 hän on suorittanut peruskoulun ja valitsee keskiasteella joko ammattikoulutuksen tai lukion. Ylioppilaslakki saavutetaan v. 2044. Työelämään tämän vuoden lapsi aloittaa vuoteen 2050 mennessä.
Tampereen hippakunnassa aloitettiin tulevaisuuden pohtiminen pari vuotta sitten. Sitä ovat työstäneet työryhmät. Tavoitevuosi on 2040, jolloin tänä vuonna syntynyt on rippikoululainen. Menneellä viikolla tähänastisia tuloksia selvitettiin isommalle joukolle kiinnostuneita seurakuntien luottamushenkilöitä ja työntekijöitä.
Melko raflaava oli kysymys, että kuinka montaa ihmistä kirkon sanoma kiinnostaa tavoitevuonna. Tiedämme jo nyt, että seurakuntien jäsenmäärä on vähentynyt erityisesti isommissa kaupungeissa ja vähemmän maaseudulla. Urjalassakin noin tuhat ihmistä ei kuulu seurakuntaamme. Esitettiin tilasto, jonka mukaan vuodesta 2013 alkaen kastettuja on ollut vähemmän kuin kuolleita. Syntyvyys on laskenut ja se selittää osin muutosta.
Yleensä Suomessa ratkaisuna kaikkeen pidetään yksikkökoon suurentamista. Talousryhmä oli kaavaillut suurempia seurakuntayhtymiä. Vaihtoehtoina oli Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan kattavat ja toisena neljän yksikön malli. Näin ehkä äärimmillään. Arvelen, että pienemätkin yksiköt pärjäävät, kun siihen etsitään sopivia ratkaisuja. Urjala on kirkkohallituksen tuen turvin selvittänyt pilottina mallia, joko soveltuisi väkimäärältään pienempiin seurakuntiin. Tulokset valmistuvat syksyllä.
Urjalassa seurakunnan talous on tasapainoiettu. Tarpeettomista tai vähällä käytöllä olleista kiinteistöistä on luovuttu ja seurakunnan toimitilat kunnostettu entisiin pankin tiloihin. Syksyllä pohditaan vielä pientä lisäsaneerausta.
Olemme siinäkin mielessä uuden edessä, että meidän pitäisi löytää uusi kirkkoherra. Torstaina oli tiedotustilaisuus. Valitettavasti se ei kiinnostanut kovin montaa. Kirkkolain mukaan seurakuntalasille pitää tiedottaa asiasta.
Näillä näkymin virka on haettavana lokakuun ajan. Kirkkoneuvosto vahvistaa ensi viikolla sen millaista kirkkoherraa tänne toivotaan. Ne ovat myös valintaperusteina. Kirkkolain mukaan ensisijainen tapa valita kirkkoherra on, että 18-vuotta täyttäneet jäsenet äänestävät. Tätä vaalia varten hiippakunta asettaa ehdokkaat vaalisijoille. Toinen ja viime aikoina yleistynyt tapa on ns. välillinen vaali, jolloin kirkkovaltuusto valitsee kirkkoherran. Syyskuun lopulla kirkkovaltuustomme päättää kumpaa vaalitapaa käytetään. He, jotka kannattavat välillistä vaalia perustelevat sitä myös sillä, että viimeksi, kun tätä vaalitapaa käytettiin, äänestysprosentti oli alhainen. Voittaja sai hieman alle sata ääntä.
Suorassa vaalissa on ehdokkaiden vaalisaarnat ja muu informaatio kuten viimeksikin eli videoesittely, haastattelu, vaalipaneeli ja paikallislehden artikkelit. Välillisessä vaalissa vaalisaarnoja ei ole.
Jotta jompikumpi vaalitapa olisi mahdollinen tarvitaan tietenkin hakijoita. Viimeksi meillä oli neljä hakijaa toisella kierroksella. Toivotaan, että nyt saamme ainakin saman verran hakijoita.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
25.8.2025
Urjalan kulmilta
Teihin kohennusta
”Kylläpä oli mukava ajella uudella päällysteellä.” Näin totesi kylässä käynyt, joka oli ajanut
Forssan suunnasta kohti Urjalaa. Kokolla Välkkiläntien tiehaarasta on päällyste uusittu Urjalan asemalle asti. Kuntakin on päällystänyt muutamia teitä. Peltorinteen tie sai uuden asfaltin ja S-marketille kääntyessä vaivana olleet reiät tuli nyt paikattua kunnolla. Ysitiellä eli Turku–Tampere-tiellä on päällystettä uusittu Kylmäkoskella.
Edellä olevasta sain aiheen pohtia näitä liikenneolojamme muutenkin. Muutama vuosi sitten lisättiin peura-aitaa ysitien varressa, mutta oikein mitään muuta ei ole tapahtunut. VR suunnittelee parin ylikäytävän poistamista. Tosin paikalliset ihmettelevät hanketta, kun näissä ei ole tapahtunut onnettomuuksia, joita muualla tänä kesänä on ollut.
Ysitien kehittämisen painopiste näyttää olevan Tampereen ja Oriveden välillä. Pro-ysitie saisi kyllä huomata myös Tampereen ja Turun välin. Aurassa päättyvän leveäkaistatien jälkeen ensimmäinen ainoa ohituskaista on Menosissa. Suunnitelmia on aina silloin tällöin luettu lehdistä, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut
Kevyen liikenteen väylistä ei myöskään ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Viitisentoista vuotta sitten esiteltiin Urjalankylän koululla suunnitelmaa, jolla Naurismonmäestä koululle olisi tullut kevyen liikenteen väylä, Kyläläiset järjestivät monia tempauksia vuosittain, jotta pyöräilijöille ja jalankulkijoille olisi saatu kirkonkylään asti oma väylä. Punkalaitumentie on vilkkaasti liikennöity. Myös raskasta liikennettä on paljon.
Kun yläkoulu ja lukio siirtyivät kirkonkylään Huhdista, lisääntyivät pyöräilijät ja mopot sekä mönkijät. Paavolan mäkeen saakka on leveä pientare tiellä. Loppuosa ysitielle asti on tehty 1960-luvun normien mukaan ja pientare ei ole kovin leveä.
Ymmärtääkseni kunnilta pyydetään vuosittain lausunto ajankohtaisista ja kiireellisistä tiehankkeista. Lausunnoissa tulisi Urjalan asioita pitää voimakkaasti esillä. Kyllä tiedän, että tieviranomaiset esittävät sellaiset rätingit, että liikennemäärä ovat liian vähäisiä. Vähät alueen saamat rahat menevät vilkkaampiin asutuskeskuksiin. Alemman tason tieverkko on rapaistumassa valtakunnallisesti. Valtion säästöpaineet eivät helpota tilannetta. Tosin vaalivuosina on tapana lisätä vähän tierahaa.
Kunnissa päätetään vuosittain myös yksityisteiden avustuksista. Valtio on omalta osaltaan pottiaan pienentänyt. Tiekunnan ylläpitämä tie onkin yksi harvoista paikalla olevista kohteista, joihin sivummalla asuvat voivat saada kunnan rahoitusta.
Pian alkaa syksy ja silloin pitää miettiä myös tulevaa talvea ja sitä, kuka auraa tiehoitokuntien ja yksityisten teitä. Maatilojen määrä vähenee vauhdilla ja samoin vähenevät traktorit ja aurauskalusto.
Tähän loppuun tielaitokselle myös kiitosta. Olette toivottavasti huomanneet, että kylttejä on uusittu täällä aika paljon. Jos tienvarressa on haalistunut luvallinen kyltti matkailukohteeseen se ei anna hyvää kuvaa eli nyt on heidän vuoronsa ryhtyä uusintatoimiin. Joidenkin viittojen näkymistä helpottaa, jos vesakkoa ympäriltä harventaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
11.8.2025
Urjalan kulmilta
Opisto houkuttelee opiskelemaan
”Meillä voit opiskella ja harrastaa melkein mitä vain: kädentaitoja, taidetta, vieraita kieliä, musiikkia, teatteria, tanssia, liikuntaa, kotitaloutta ja tietotekniikka.” Näillä sanoilla toivottaa Valkeakoski-opisto, joka järjestää Urjalassa, Akaassa, Kangasalla, Pälkäneellä ja Valkeakoskella kansalaisopistotoimintaa, opinhaluiset tervetulleiksi. Esite on juuri tullut painosta ja sitä on jaossa monista paikoista.
Urjalassa on syksyksi ja kevääksi tarjolla 39 kurssia ja lisäksi yleisöluento ja livestriimattuna neljä luentoa Valkeakoskelta, Kolme niistä koskee terveysasioita ja yksi ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Huomaan, että tarjolla on myös aihe, josta esitin sivistysjohtaja Juha Salon kautta toivomuksena eli tekoäly. Siitä on yleisöluento syyskuussa kirjastossa ja yksi pienryhmä.
Kansalaisopisto ei ole kuntasidonnainen. Opiskelemaan voi mennä mihin tahansa opistoon, mikäli kursseilla on tilaa. Myös oman opiston ulkopuolelle vaikkapa Forssaan. Ilmoittautua kannattaa ajoissa. Se tapahtuu nykyään verkossa tai puhelimella. Muistan, kuinka monilla paikkakunnilla oli ennen pitkät jonot, kun ilmoittautuminen piti tehdä paikan päällä.
Osallistuminen ei ole ihan ilmaista, paitsi työttömille ja kansaneläkkeen takuueläkkeen saajille. Kurssimaksut ovat eivät kuitenkaan päätä huimaa. Joissakin kursseissa on lisäksi materiaalimaksu, jos tarvitaan erityismateriaaleja. Esimerkiksi keramiikkakurssilla materiaalimaksu on käytön mukaan 6 e ja lasitusmaksu kympin.
Urjalassa voi opiskella musiikkia, tietotekniikkaa, kuvataidetta, keramiikkaa, posliininmaalausta. kädentaitoja, tekstiilien kuviointia ja väritystä, entisöintiä ja verhoilua, liikunta ja hyvinvointia, joogaa ja asahia, kehonhuoltoa ja sukututkimusta.
Kielten opetusta ei ole lainkaan. Niitä on tarjolla kaikilla muilla Valkeakoski-opiston paikkakunnilla esimerkiksi englantia, saksaa ja espanjaa Akaassa. Valkeakoskella on paljon vielä lisäksi venäjää, ranskaa, viroa, italiaa, kreikka ja ukrainaa. Urjalassakin oli aikanaan suomen kielen opetusta tänne tulleille ulkomaalaisille. Kotoutumisen kannalta kielitaito on avainasemassa.
Kansalaisopistossa opiskelijoista valtaosa on naisia. Heille ovat luontaisia monet käsityöt ja liikuntaryhmät. Posliininmaalaus oli aikanaan hitti ja sitä saattoi opiskella Urjalassa monessa kylässä. Nyt melkein kaikki kurssit ovat kirkonkylässä. Kimpassa kivaa on tarjolla Urjalankylässä.
Torilla perjantaina torilla tapasin Suonkannan Martin Menosista. Hän kertoi, että juhannuksena oli hyvin väkeä Menosten lavalla. Perjantaina olivat kesän viimeiset tanssit. Opistossa on tarjolla kuntotanssia eli lavatanssia jumppaa. Isot lavat ja suositut orkesterit vetävät mukaan nuoria lavatanssijoita. Niissä on kuitenkin ahdasta. pienellä lavalla olisi tilaa.
Jos teatteri, lausunta, sanataide ja kirjallisuus kiinnostavat täytyy suunnata Valkeakoskelle. Urjalassa oli aikanaan kirjallisuuspiiri, jota johdatti Eila Pennanen.
Torilla houkuteltiin ikämiehiä ravitsemus ja liikuntakurssille. Luvassa on kokkausta, liikuntaa ja juttelua. Urjalan virkeiden ikämiesten kokoontumisissa pääsee laittamaan edullista ja monipuolista ruokaa. Startti on torstaina 21. elokuuta. Muutama oli jo ilmoittautunut.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
28.7.2025
Urjalan kulmilta
Muolaalaiset juhlivat
Kymmenettä kertaa kokoontuivat muolaalaiset eilen pitäjäjuhlaansa Urjalaan. Juhien pitopaikkahan on vaihdellut kymmenen sijoituskunnan alueella, mutta järjestelyväki on joillakin paikkakunnilla käynyt niin pieneksi, ettei niitä enää kyetä pakallisin voimin järjestämään. Alkuperäinen kiertolista oli: Forssa, Urjala, Somero, Humppila, Ypäjä, Kylmäkoski, Jokioinen, Koijärvi, Valkeakoski ja Toijala.
Urjalaan muolaalaiset kokoontuivat ensimmäisen kerran v. 1950. Forssassa olivat kaikkein ensimmäiset juhlat vuotta aiemmin. Väkeä tuli pari tuhatta, joten kaikki eivät mahtuneet 1500 paikkaiseen kirkkoon. Päiväjuhla oli Onni Suden pihapiirissä. Paikka on juuri laajentuneen Motelli Pentinkulman ja Urjalan Makeistukun vieressä. Tuolloin juhlat olivat kaksipäiväiset, sillä lauantaina oli seuran vuosikokous ja iltajuhla silloisella kunnallistalolla, joka nykyään tunnetaan Säätiötalona.
Karjalaisten pitäjäjuhlilla on kirkolliset juuret. Kun sodassa ja rauhanteossa menetetyillä alueilla toimineet seurakunnat lopetettiin. v. 1949, esittivät siirtoseurakuntien edustajat Mikkelin hiippakunnalle, johon 44 siirtoseurakuntaa oli siirtynyt, että tulisi järjestää kaksipäiväiset juhlat. Ensimmäinen päivä varattaisiin kokouksille ja neuvotteluille, "joita entisten seurakuntien hengellisillä, aatteellisilla tai taloudellisilla yhteisöillä voi olla". Illalla olisi juhla tai hartaushetki tai molemmat.
Toisena päivän oli määrä pitää juhlajumalanpalvelus, jonka toimittaisivat seurakuntien aikaisemmat papit ja muut työntekijät. Sen jälkeen ohjelmassa olisi käynti sankarihaudoilla ja sen jälkeen päiväjuhla, jonka tarkoitus olisi "palauttaa mieliin kotitienoo ja siihen liittyvät muistot.” Juhla olisi arvokas ja vakava.
Tällä mallilla eri paikkakuntien pitäjäyhteisöt toimivat pitkään. Joskus kyllä jotkut järjestivät iltamat tansseineen lauantaina. Kun muolaalaiset viimeksi v. 2018 olivat täällä, juhla oli yksipäiväinen.
Eniten Urjalassa juhlijoita oli v. 1960 noin 3000. Jumalanpalvelusta välitettiin kovaäänisillä ja pääjuhla oli urheilukentällä, jossa katsomo ja silloin sen vieressä olleet kattamattomat sivukatsomot olivat aivan täynnä. Nyt on hyvä, jos paikalle saadaan kymmenesosa noista määristä.
Urjalan entinen kirkkoherra lääninrovasti Aarne Arjanheimo sanoi usein, että, jos paikalla on karjalaisia niin virsilaulu on voimakasta. Eilen pääjuhlassa laulettiin Karjalaisten ja Hämäläisten laulu sekä lopuksi Maamme. Ennen väliaikaa laulettiin Unto Monosen Satumaa. Hänen uransahan alkoi täällä Urjalassa ja huipentui Somerolla asuessa.
Juhlissa oli aluksi juhlapuhujina muolaaalaisia. Parina kertana oli välillä Karjalan Liiton johtomiehiä ja eilen varapuhemies Tarja Filatov, jonka juuret ovat Muolaan Kyyrölässä. Muuten ohjelmina kymmenen kertaa järjestetyissä pääjuhlissa on ollut musiikkia, lausuntaa, tanssia, tanhua ja viime kerralla räppärikin.
Urjalassa on järjestetty Muolaalaisten seuran 40- ja 70-vuostisjuhlat. Tänä vuonna on evakkojen ja rintamamiesten kannalta eräänlainen juhlavuosi, sillä tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun maanhankintalaki hyväksyttiin eduskunnassa. Lain perusteella alkoi siirtoväen ja rintamamiesten, sotaorpojen ja -leskien sekä niiden maataloustyöntekijöiden asuttaminen, jotka menettivät työpaikkana niissä taloissa, jotka joutuivat luovuttamaan maatalousmaata asutustoimintaan. Lain avulla Suomi selviytyi ilman pakolaisleirejä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
14.7.2025
Urjalan kulmilta
Lisämenoja yhdistyksille
Mitenkähän meidät rahat riittävät? Tuttu kysymys monessa taloudessa, mutta nyt myös monessa yhdistyksessä ja yhteisössä. jolla on oma pankkitili. Näitä tilejä hoitaa joku yhdistyksen henkilö usein talousasioista vastaava omilla pankkitunnuksillaan. Nyt on ilmeisesti tulossa muutos, jolloin digiasiointia varten yhdistyksellä, seuralla, säätiöllä, tie- ja kalastuskunnalla pitää olla omat tunnukset. Muutos on tulossa tiettävästi ainakin OP-ryhmässä lokakuussa.
Jo nyt pankkien palvelumaksuihin menee muutaman satasen tai tonnin liikevaihdolla toimivissa yhteisössä huomattavan paljon tuloista. Nyt kun näitä tilejä aletaan rinnastamaan yritysasiakkaisiin, kustannukset kasvavat edelleen. Maksuihin sisältyviä alv-kuluja ne eivät voi vähentää, kun eivät ole alv-velvollisia. Verotettavaa tuloakaan ei ole, joten ei myöskään mahdollisuutta vähentää pankkikuluja. Lehtitiedon mukaan maaseudun suurin pankkiryhmä saisi muutoksella noin 1,7 miljoonaa euroa lisätuloa, jos näitä asiakkaita sillä on vaikkapa 40 000.
Yleensä pankkiryhmissä päätökset viedään läpi koko toimintaketjussa, jolloin paikalliset yksiköt eivät voi joustaa, vaikka haluaisivat, Monet lukijat muistavat varmaan ajan, jolloin pankit tarjosivat kokoustiloja ilmaiseksi ja usein kustansivat kahvit. Pankinjohtajat olivat monessa yhdistyksessä tilinpitäjiä ja tai ainakin tilintarkastajia.
Kun päätöksenteko etääntyy, myös paikallistuntemus heikkenee. Jo nyt moneen yhdistykseen ja muuhun yhteisöön on vaikeuksia saada puheenjohtajia, sihteereitä, talousvastaavia ja muita puuhaihmisiä. Maaseudulla siihen vaikuttaa osin vähenevä väestö ja ikärakenne. Innokkaista vetäjistä on puutetta myös siellä missä väki on nuorempaa ja asukasmäärä kasvaa.
Jos yhdistyksessä kerätään vaikkapa vapaaehtoinen kahviraha. Siihenkin yleensä tarjotaan kuten kirkkokolehtiinkin kolikoita. Ennen ne laskettiin paikallispankissa käsin ja sitten automaatilla. Nyt kolikot lähetetään Helsinkiin laskettavaksi. Tämä ei tietenkään ole ilmaista. Saman asian kanssa joutuvat tuskailemaan myös monet pienyritykset.
Satunnaiset torimyyjät Urjalan torilla eivät ole hankkineet sellaista päätettä, jolla maksut pankkikortilla onnisuisivat. Perjantaina tuttu kaveri tuli myymän arpoja taisi olla diabetesyhdistyksen hyväksi. Minulla ei ollut käteistä ja sanoin, että käyn automaatilla nostamasta. Sillä aikaa hän oli kuitenkin myymässä arpoja muille, enkä löytänyt häntä. Sen verran vilkas toripäivä oli taas.
Tällä kertaa torillamme pistäytyi myös forssalainen Erkki Kaakinen yhdessä Timo Määttäsen kanssa. Erkki myi uusinta kirjaansa, jonka nimi ”Viimeistä viedään”. Se on hänen kadestoista kirjansa forssalaisesta elämänmenosta. Timolla oli myynnissä ”Sukujeni matkassa”, jossa on mielenkiintoista asiaa Urjalasta ja myös Muolaasta, jossa Timon isänpuoleiset sukujuuret ovat. Muolaalaiset ovat tulossa Urjalaan pitäjäjuhlaansa parin viikon päästä sunnuntaina.
Alussa kysyin rahojen riittämisestä. Usein näin loma-aikaan kortti vinkuu vähän herkemmin. Sitä varten on talven aikana pitänyt laittaa vähän säästöön, jotta voi nauttia kesän antimista. Urjalassakin on paljon nähtävää ja koettavaa tänä kesänä. Pentinkulman motelliltakin saa taas ruokaa. Isompi avajaistapahtuma on syyskuussa. Kesäteatterissa Urjalankylässä voi todeta, kuinka kuume nousee. Metsästysseurat ja kalastuskunnat pitävät kokouksiaan. Monessa kylässä on elämää.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
30.6.2025
Urjalan kulmilta
Mätänettekö sängyssä?
Tästä päivästä unikeonpäivään asti on Urjalan kunnantalo suljettu. Henkilökunnan lomat on keskitetty heinäkuuhun jo monen vuoden ajan. Päivystysluontoiset tehtävät hoidetaan ja myös osa lupa-asioista hoituu. Kunnan verkkosivulla ovat yhteystiedot. Tiedotteen lopussa on hyvä tieto: ”Kirjasto on avoinna normaalisti.” Sehän sopiikin kirjallisuuspitäjän mainetta vaalivalle Urjalalle.
On sanottu, että Suomi menee kiinni heinäkuussa. Edellä kuvattu on arkipäivää monissa muissakin kunnissa. Myös monet muut laitokset ja yritykset keskittävät lomat heinäkuulle. Matkailijoita palvelevissa yrityksissä on kuitenkin paras sesonki, joka alkaa juhannuksesta ja päättyy koulujen alkaessa elokuun alkupuolella. Elokuu on muualla Euroopassa tärkein lomakuukausi. Suomeen tulevat ihmettelevät, kun kaikkialla ei saa palvelua.
Kotimaan kesämatkailija joutuu usein toteamaan, että viimeistään iltakuudelta. monet turistipaikatkin sulkevat ovensa. Valoisaa suvea olisi, mutta ei palvelua. Ilmeisesti Motelli Pentinkulman uudet yrittäjät ovat tämän asian hoksanneet ja aukioloajat pitenevät. Heinäkuussa pitäisi olla valmista. Tätä kirjoittaessani ei avajaispäivä ole tiedossani.
Lapsiperheen näkökulmasta tuntuvat monen huvipuiston ja vastaavien pääsylippujen hinnat korkeilta. Lisäkulua tulee tietenkin vielä ruuasta ja juomista. Kyllähän nuo matkat lapsille jäävät mieleen. Monet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että parhaat kesämuistot lapsilla ovat pienissä kotoisissa asioissa, joissa on puuhattu, leikitty, uitu ja ongittu oman perheen kesken.
Tämän kesän muotisana on sängyssä mätäneminen. Termi on suora käännös englannista ”bed rotting”. Sillä tarkoitetaan sitä, että lapset ja nuoret vain makoilevat. Eivät juuri käy ulkona. Aika kuluu kännykkää selaillen. Usein samaan aikaan katsotaan suoratoistopalvelusta tubettajaa tai muuta ohjelmaa. Usein vanhemmatkin toimivat samoin. Unirytmi menee sekaisin, jos yömyöhään maataan ja pelataan. Päivänvaloa nähdään vasta iltapäivällä, kun herätään
Tämän vastapainoksi on käynnissä paikallisesti ja valtakunnallisesti erilaisia kampanjoita, joilla lapsia ja nuoria koitetaan saada liikkeelle. Tärkeintä olisi oivaltaa tämä kotona. Vanhemmat ovat avainasemassa. Urjalassakin on erilaisia mahdollisuuksia liikkua yksin tai yhdessä.
Täytyy myöntää, että mukulana ei ollut aina kiva lähteä heinäpellolle, kun oli luettavana hyvä kirja. Mentävä oli, sillä maalaistalossa lapset olivat mukana vanhempien kanssa monissa askareissa. Ei aina huvittanut, mutta usein oli kivaakin. Tosin ei ollut telkkareita, eikä kännyköitäkään. Radiokin päätti ohjelman Maamme-lauluun puoliltaöin ja televisiossa, kun se vihdoin tuli, alkoi lumisade hyvissä ajoin ehtoolla. Kanaviakin oli vain kaksi. Muuten. oletteko huomanneet, että vanhemmat telkkarit pimenevät lähiaikoina, kun kaupalliset kanavatkin siirtyvät teräväpiirtoon.
Sademittari tuli täyteen juhannuksen kahta puolen tulleissa sateissa. Oraat kellastuvat. Perunamyyjä sanoi torilla, että huomaat varmaan, että multaisia ovat varhaisperunat. Ennen sanottiin, että ”Hermannista heinään”, mutta taitavat aloittaa aiemmin he, jotka vielä kuivaheinää kokoavat. Muovipaalit ovat jo maisemassa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
16.6.2025
Urjalan kulmilta
Kolme hauskaa tarinaa pitää tylsyyden loitolla
Kun tulet tällä viikolla juhannuksenviettoon Urjalaan, et taida löytää yhtään käytössä olevaa maitolaituria. Sellainenhan oli aikanaan monen kylätien varressa. Sinne tuotiin maitotongat aamulla, kun oli lypsetty. Maitoauto nouti ne ja vei meijeriin. Iltapäivällä tyhjät maitopystöt palautuivat maitolavalle. Niiden sisällä saattoi olla joppia eli kuorittua maitoa ja ehkä voipaketti ja juusto, jotka velotettiin maitotilissä.
Eipä hätää, jos maitolaituria ei näy. Sen voi nyt löytää tuoreesta Hannu Känkäsen kirjasta ”Kiltin miehen kiusaukset”. Kylmäkosken asemalla asuva Hannu jäi kuun alussa eläkkeelle Jokioisten MTT:sta. Kirjassa on 400 sivua ja kolme kertomusta: Maitolaituria ei jätetä, Kiltin miehen syrjähyppy ja 12 sekunnin säästö. Lounais-ja Kanta-Häme sekä Etelä Pirkanmaa ovat kertomusten tapatumapaikkoja.
Hauskasti kerrotaan tarpeettomaksi käyneestä maitolaiturista, jonka kunta haluaa purkaa, koska muutoin ELY-keskuksen rahat saattaisivat jäädä saamatta. Kyläläiset ryhtyvät taistelemaan purkua vastaan. Käyttöön otetaan kaikki mahdolliset keinot ja myös julkisuus. Maitolaituri itsekin kertoo omista monenmoisista vaiheistaan ja kokemastaan. Miten lopulta käy paljastuu kirjan lukijalle, mutta ei vielä tässä.
Hersyvää huumoria ja monia käänteitä on keskimmäisessä kertomuksessa. jossa kiltti mies joutuu yllättäen kyyditsemään nuoren naisen Forssasta Hämeenlinnaan. Vaimokin on ystävättärensä kanssa liikkeellä opettajan viimeisenä kesälomapäivänä. Hekin suuntaavat Hämeenlinnaan. Miehen ja kyydittävän matka ei suju ilman kommelluksia ja vaimon vietyä auton pitää keksiä muita kulkuneuvoja. Pohjantähti- trilogiakin pääsee esiin, kun Alma ja Akseli tulevat mukaan. Tosin murre on muuttunut enemmän renkolaiseksi. Motoristien ja ratsumiesten joukkokin ahdistaa. Lopulta päädytään Hämeenlinnan keskiaika- tapahtumaan. Sehän oli tänä vuonna päättyneenä viikonloppuna. Millainen syrjähyppy lopulta on, yllättää lukijan.
Kolmas tarina kertoo moottoritien rakentamisesta Turusta Tampereelle. Matka-aikaa säästyisi kymmenen minuuttia ja lopulta jossakin Etelä-Pirkanmaalla oli kysymys linjauksesta, joka vaikuttaisi 12 sekuntia.
Muistan myös, kun nykyisen kolmostien linjauksesta kamppailtiin siitä, kulkeeko tie Toijalan vai Valkeakosken suunnassa. Esitettiin tarkat laskelmat, jotka suosivat Valkeakoskea. Urjala kannatti Toijalan linjausta. Sen silloinen TVL valitsikin. Keskeisesti asiaan vaikutti hiljattain edesmennyt pääjohtaja Jouko Loikkanen. Turun suuntaan moottoritien piti kulkea Urjalan ja Forssan ja Loimaan kautta Turkuun. Hakkilassa se olisi kääntynyt kohti Forssaa. Tien piti olla Urjalan kohdalla valmiina vuonna 2010. Eipä ollut ja nytkin laaditaan joitakin suunnitelmia. Lehtijutun perusteella en saanut selkoa siitä, mitä todella tehdään.
Palataan Känkäsen kirjan tapahtumiin. Kirjan takakansiteksti paljastaa, että ”Järjetön tiehanke mutkistuu, kun maalaistalon runotyttö sekoittaa kylän miesten päät”. Yllättäviä käänteitä on tässäkin kertomuksessa.
Hyvää kirjaa ei malta päästää käsistään. Yhden kappaleen alussa on kuvaava lause, jossa todetaan moottorisahan viilaamisen pitävän tylsyyden loitolla Tätä kirjaa lukiessa käy juuri niin. Hyvää juhannusta!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
2.6.2025
Urjalan kulmilta
Elämän taitekohtia
Viikonloppuna vietettiin monenlaisia juhlia. Eniten huomiota saivat ylioppilaat. Väinö Linnan lukiossa valkolakin sai 18. Juhlaan oli aihetta myös ammattikouluista valmistuneilla. Myös monen ammattikorkeakoulun ja yliopiston kanslioissa on laitettu nimet tutkinnon suorittaneiden papereihin.
Helposti unohdamme, että esikoululaiset päättivät oman koulunsa ja alkavat odottaa pääsyä ensimmäiselle luokalle. Kuudesluokkalaiset saivat päätökseen alakoulun ja juhlistivat siirtymistä yläkouluun. Peruskoulun suorittaneet ysiluokkalaiset odottavat nyt tietoa jatko-opiskelupaikoista. Urjalan lukioon oli ensisijaisia hakijoita ennätyksellisen vähän. Ammattikoulu kiinnosti tätä ikäluokkaa enemmän.
Ensimmäisenä kuuteen kouluvuotena on luokanopettaja. Joskus hän vie ryhmänsä ensimmäisestä kuudenteen. Jotkut opettavat vain kahdella alimmalla luokalla. Urjalan Aseman koululla on käytetty joustavaa yhteistyötä myös esikoululaisten kanssa. Tällöin kynnys kouluun siirtymisestä ei ole suuri, Urjala oli myös kokeilukuntana, jossa jo viisivuotiaat tulivat esikouluun. Erotukseksi eskareista heitä kutsuttiin viskareiksi.
Yläkoululaisten odotetaan ottavan itse enemmän vastuuta oppimisesta. Suurin muutos on siirtyminen aineopettajiin. Luokanvalvoja on tärkeä yhteyshenkilö. Koulussa on myös muita ammattilaisia, jotka tukevat oppimista ja auttavat erilaisissa elämäntilanteissa.
Lasten ja nuorten elämässä on useita taitekohtia muuallakin kuin kouluelämässä. Meillä on paljon erilaisia perheitä, joissa lapset ja nuoret elävät monenlaista todellisuutta. Mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän pitää ottaa itse vastuuta. Tosin näin kesälomien alkaessa aika monet pienet lapset jäävät päiväksi ilman aikuista seuraa. Kaikilla ei ole isovanhempia tukena. Kunnat, seurakunnat ja järjestöt järjestävät leirejä ja kerhotoimintaa.
On kerrottu, että tänä vuonna on ollut vaikeuksia saada kesätyöpaikkaa. Tämä vaikuttaa nuorten kesäaikaan. Menoja olisi, mutta ei ole tuloja. Onneksi Urjalassakin on tarjolla erilaisia edullisia harrastusmahdollisuuksia myös kesällä.
Itsellänikin oli viikonloppuna eräänlainen merkkipäivä, kun tuli kuluneeksi 50 vuotta peruskoulun opettajaksi valmistumisesta. Meitä aloitti Turun väliaikaisessa opettajakorkeakoulussa 40 naista ja 24 miestä. Muutama lopetti kesken. Todistuksen saimme Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Turun opettajankoulutuslaitoksesta.
Silloin tiivistahtinen koulutus kesti kolme vuotta. Nykyisin luokanopettajalta menee aikaa valmistumiseen viidestä kuuteen vuoteen. En heti hakenut virkaa. Tarkoituksenani oli jatkaa historian opiskelua. Jonkin aikaa syksyllä sitä ehdin aloittaakin, mutta sitten Suomenmaan päätoimittaja Pentti Sorvali pyysi tulemaan eduskuntatoimittajaksi. Olin ollut kesän 1975 töissä Helsingissä.
Näin jälkeenpäin ajatellen toimittajan työ oli mielenkiintoista ja en kadu valintaani. Se oli eräänlainen korkeakoulu. Oppi näkemään maailmaa monesta näkökulmasta ja silloin luodusta verkostosta oli hyötyä myöhemmin myös erilaisissa luottamustoimissa ja tietokirjojen tekijänä. Opettajana toimin Menosten koulussa vuosina 1979–2007 ja Urjalankylässä 2007–2013. Sekin oli hyvää aikaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
19.5.2025
Urjalan kulmilta
Urjala-lisällä vähennetään työttömien määrää
Urjalan kunta ottaa käyttöön järeät keinot työttömyyden vähentämiseksi. Jos kunnanhallitus tänään hyväksyy kunnanjohtajan päätösesityksen, maksaa kunta 400 euroa kuukaudessa yritykselle, järjestölle tai säätiölle, jos se palkkaa työttömän urjalalaisen. Tukea voi saada 2–6 kuukauden ajan. Kirsikkana tai mansikkana on, että työsuhteen jatkuessa toiset kuusi kuukautta saa 1000 euroa bonuksena.
Työnantajan on maksettava työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja noudatettava sen ehtoja muutenkin. Työajan on oltava 85 % täydestä työajasta. Kunta on varannut tarkoitukseen 30 000 euroa. Vain muutama kunta on Suomessa käyttänyt tätä menetelmää. Pirkanmaalla Urjala olisi ensimmäinen.
Urjalassa työttömyys on ollut keskimääräistä suurempaa. Toisaalta työantajat ovat valittaneet, että osaavaa työvoimaa on välillä vaikea saada. Näin keväällä valmistuu ammattilista kouluista paljon nuoria, joita saattaa odottaa ainakin joksikin aikaa työttömyys. Urjala-lisällä yritetään saada työhaluiset ja työntekijöitä tarvitsevat kohtaamaan. Tämä on mielenkiintoinen kokeilu. Toivottavasti se avaa uusia uria työllistymiselle.
Nykyisen kunnanhallituksen loppusuoralla on esityslistallaan paljon muitakin suuria asioita: Kunnan hankesalkku, talouden tasapainottamissuunnitelman ja kuntastrategian nykyvaihe, hyvinvointikertomus vuosilta 2021–2024, tonttialueen ostaminen Ruokolasta ja varhaisen tuen malli.
Lisäksi on tehtävä- ja nimikemuutoksia. Koordinaattori on nykyisin paljon käytetty nimike. Urjalassakin on hyvinvointi-, maahanmuutto- ja palvelukoordinaattori, jos listan ehdotukset hyväksytään. Piti oikein googlettaa tämä sana. Vastaukseksi sain, että kyseessä on henkilö joka ”koordinoi ja hallinnoi erilaisia toimintoja, projekteja tai tapahtumia.”
Listalla on myös Hinku- ja Lumo-työryhmän nimeäminen. Hinku-kunta tavoittelee kasvihuonepäästöjen vähentämistä. Työryhmälle tulevat ilmaston ja energian lisäksi luontoasiat. Se kootaan virkahenkilöistä.
Hyvinvointikertomusta vuosilta 2021–2024 on lähes 30 sivua ja se sisältää paljon mielenkiintoisia asioita päivähoitoikäisten, koululaisten, nuorten, työikäisten ja ikääntyneiden nykytilasta. Asiakirja on esityslistan liitteenä. Sielläkin on paljon erilaisia lyhenteitä, jotka eivät välttämättä avaudu ensilukemisella, jos näiden asioiden parissa ei ole toiminut.
Erityisesti terveyteen ja sosiaaliasioihin luettavat asiat siirtyivät hyvinvointialueille. Silti kunnille jäi monia asukkaidensa hyvinvointiin kuuluvia asioita järjestettäväksi.
Huolta kertomuksessa kannetaan kouluikäisten jaksamisesta. Niistä on saatu tietoa säännöllisesti järjestettävissä kouluterveyskyselyistä. Tosin pienessä henkilömäärässä yksikin voi tuntua merkittävänä muutoksena. Kertomuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että Urjalassa on huomattavan paljon ikääntyneitä ja heidän asiansa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Vanhus- ja vammaisneuvostoon pyydettiin ilmoittamaan jäseniksi henkilöitä. Ehdotuksia tuli vähän, joten hakuaikaa jatketaan. Taitavat nämä nykyajan ”vanhukset” olla aika kiireisiä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
5.5.2025
Urjalan kulmilta
Kesää kohti
Paljon on virrannut vettä Tarpianjoessa sitten edellisen kolumnin. Kunta- ja aluevaalit on pidetty. Urjalassa valtuustopaikat jakautuivat: SDP 6, keskusta 6, kokoomus 5, perussuomalaiset 2, vihreät 1 ja paluun vuosien jälkeen tehnyt vasemmistoliitto 1. Aluevaaleissa urjalalaisista kokoomuksen Joona Paija ylsi ensimmäiseksi varajäseneksi, joten päässee miltei joka kerta kokouksiin.
Ilmeisesti parhaillaan puolueiden kesken pohditaan paikkajakoja, johon matematiikka antaa pelimerkit. Sen jälkeen valtuustoryhmien sisällä päätetään, kuka mihinkin paikkaan pääsee. Viimeistään kesäkuussa on valmista, koska silloin uusi nelivuotiskausi alkaa.
Vappu meni ja ensi sunnuntaina on jo äitienpäivä. Jos ei sää kovasti heittele, niin traktorit ilmestyvät pelloille. Täällä on elänyt sellainen tieto, että sopiva aika on lähteä touolle viikko siitä, kun Hunningolla on aloitettu. Suomessa lopetti viime vuonna 1290 maatilaa eli 3,6 tilaa joka päivä. Kesimääräinen peltopinta-ala on 55 hehtaaria.
Kuluttajia huolestuttaa, että jauhelihaa on huonommin saatavissa kaupoissa. Varsinkin naudan jauhelihasta on puutetta. Paijan tilateurastamo toimittaa jauhelihaa ainakin paikallisiin marketteihin. Urjalan makeistukku tunnetaan räväköistä mainoksistaan. Nyt he ovat ilmaisset huolestumisensa jauhelihasta ja siitä, että karjankasvattajat ja maidontuottajat eivät saa riittävää hintaa tuotteistaan. Heidän kampanjansa makeisveroa korotusta vastaan tuotti tulosta.
Kesällä nähdään, miten Pentinkulman motellin alue uudistuu, kun ravintolan peruskorjaus valmistuu. Alueelle on tulossa muitakin uusia toimintoja. Kovasti aluetta on myllätty. Toivotaan parasta.
Talven jäljiltä tien varret näyttävät, mitä autoista sinne on heitetty. Ilmeisesti tänäkin vuonna on taas jonkinlaisia talkoita niiden keräämiseksi. Muistattehan aiemman miljoona roskapussia kampanjan. Parasta olisi saada keräämään heidät, jotka roskia sinne heittelevät.
Urjalan kuuluisa kesätori näyttää piristyvän viikko viikolta. Vaalimakkarat, munkit ja karkit on syöty, ruisleivät jaettu sekä kahvit ja mehut nautittu. Pari vuotta odotellaan seuraavia vaaleja. Mutta kyllä torilla kaikkia edellä mainittuja ja muitakin herkkuja ja elintarpeita saa. Lisäksi on paljon muuta aina linnunpöntöistä asusteisiin.
Kesämökkiläiset alkavat myös tulla paikkakunnalle laittamaan paikkoja kuntoon. Tänä vuonna ei ole toistaiseksi tullut tietoon mitään suurempaa ilkivaltaa mökkeihin liittyen. Tosin nyt ne vasta selviävät, kun omistajat tulevat paikalle. Uusiakin mökkejä aina silloin tällöin rakennetaan ja on kaupankin. Kallein 439 000 euroa ja halvin kuivan maan mökki 39 000 euroa.
Pian ilmestyvät lehtien kesälehdet, joissa kerrotaan tulevista tapahtumista. Väkeä eniten kerää Mitä mitäs-festivaali. Nuutajärvellä on paljon muutakin. Toukokuun puolivälissä avautuu Kerttu Nurmisen lasitaiteen näyttely. Kannattaa pistäytyä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
7.4.2025
Urjalan kulmilta
Valitsemme yhdessä hyvät päättäjät
Käynnissä olevissa kuntavaleissa tavoittelee Urjalassa 52 ehdokasta paikkaa 21-jäseniseen valtuustoon. Paikkoja on nyt kaksi vähemmän. Ehdokkaita on sama määrä kuin viimeksi. Uusina yrittäjinä vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit. Nykyisessä valtuustossa on keskustalla 7, kokoomuksella 6, sosialidemokraateilla 5, perussuomalaisilla 4 ja vihreillä yksi paikka. Heistä miehiä on 14 ja naisia 9. Keksi-ikä oli valittaessa 48 vuotta. Kaksi jäsentä on kauden aikana vaihtunut. Nykyisistä viisi ei tavoittele jatkokautta.
Viimeksi äänestysprosentti oli 55. Urjala on ollut Pirkanmaalla häntäpäässä äänestysinnossa. Noin puolet äänestää ennakkoon. Tällä kertaa samaan aikaan järjestetään aluevaalit. Viime kerralla ei Urjalasta päässyt ketään. Kauden aikana yksi pääsi varajäsenen paikalta Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuustoon. Ehdolla on Urjalasta kuusi henkilöä. Pirhassa Tampere ja niiden valtapuolueet käyttävät enemmistövaltaa.
Urjalassa kampanjointi näyttää keskittyneen torille. Varsinaisiin perinteisiin vaalitilaisuuksiin ei nykyisin tule porukkaa. Vielä ensi perjantaina on ilmeisesti tarjolla makkaraa, kahvia, mehua ja karkkeja sekä esitteitä ja muuta vaalirekvisiittaa.
Paikallislehti on useissa edellisissä vaaleissa järjestänyt vaalipaneelin. Tällä kertaa sen järjesti Opettajien ammattijärjestön Urjalan yhdistys. Pääaiheena siellä olivat koulutukseen liittyvät asiat. Myös nuorisovaltuuston jäsenillä oli omia kysymyksiä ehdokkaille, joita oli paikalla ihan kelpo määrä. Kun sosiaali- ja terveysasiat siirtyivät hyvinvointialueille, on kuntien menoista noin 60 % sivistystoimeen liittyviä. Pienevät ikäluokat vaikuttavat niin varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa kuin lukiossa.
Toinen suuri menoerä koostuu teknisestä toimesta. Urjalassa sillä puolella on luvassa paljon rahanmenoa, kun vesitornia sekä vesi- ja viemäriverkkoa parannetaan niin Nuutajärvellä kuin keskustaajamassa. Vesilaitos on ollut vahvasti alijäämäinen, koska vain ihan viime aikoina on ryhdytty nostamaan taksoja. Useimmilla kylillä asukkaat itse joutuvat maksamaan vedensaannin ja viemärikaivojen tyhjennyksen.
Asuntotonttien kysyntä on ollut vähäistä. Kunta palkkasi henkilön markkinoimaan erityisesti Nuutajärvelle kaavoitettavia tontteja. Nuutajärvi on viime vuosina kehittynyt voimakkaasti. Tärkeää on turvata siellä lasikoulutuksen jatkuminen. Se tuo kylään uusia tekijöitä ja yrittäjiä. Elinkeinotoimi kaipaa tehostamista.
Kuntavaalit käydään jokaisessa kunnassa. Valitettavasti valtakunnallisessa mediassa keskitytään valtakunnan politiikan kuumiin kysymyksiin. Muutamasta miljoonasta jauhetaan illasta toiseen. Toivoisin, että joskus mukana olisi paikallistason päättäjiä ja sellaisiksi pyrkijöitä. Valitettavasti näyttää siltä, että maakuntien ääni tulee edelleen vähenemään mm. Ylen ohjelmistossa.
Nykyisin monet hakevat sopivaa ehdokasta vaalikoneesta. Niissäkin, ainakin osassa, kysytään asioita, jotka eivät liity kunnalliseen päätöksentekoon. Tässä lehdessä on mielenkiintoisesti avattu vaalikoneiden vastauksia nykyisten Lounais-Hämeen kuntien osalta. Urjalan ehdokkaat eivät näin ollen ole mukana.
Äänestäminen on kansalaisoikeus. Kunta on monella tavalla mukana meidän elämässämme, siksi valitsemme yhdessä hyvät valtuutetut.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
24.3.2025
Urjalan kulmilta
Täyttyvätkö elävän kylän kriteerit?
Eräänlainen maaseudun viimeinen elinvoimaponnistus alkoi 1980- luvun alussa, kun Suomeen perustettiin satoja kylätoimikuntia. Olin mukana näissä hankkeissa sekä kylä-, kunta- että maakuntatasolla sekä valtakunnallisesti kyläasian neuvottelukunnan asiantuntijajäsenenä. Nykyisin valtakunnallisesta toiminnasta vastaa Suomen kylät ry.
Tuolloin määriteltiin, että elävässä kylässä on koulu, kauppa ja posti. Useat kylät joutuivatkin kamppailemaan näiden palvelujen säilyttämiseksi. Monta taistelua voitettiin, mutta lopulta vääjäämätön lopputulos oli lähes aina, että palvelut menetettiin.
Urjalassa on jäljellä kirkonkylässä yhtenäiskoulu ja Aseman koulu. Vuosikymmenten saatossa on lakkautettu 20 koulua. Halkivahassa, Honkolassa. Kehrolla, Kokolla, Menosissa, Urjalankylässä ja Välkkilässä koulurakennuksen omistaa joko kyläyhdistys, metsästys- tai nuorisoseura tai jokin muu yhteisö tai yritys. Kylien Annula, Hakkila, Hakolahti, Hanhisuo, Harittu, Kivioja, Kolu, Nuutajärvi, Puolimatka, Pynnä, Salmi, Touru ja Vahonen koulurakennukset ovat yksityisessä omistuksessa. Niissä on voinut olla vuosikymmenten aikana myös yritystoimintaa. Tiirin koulu oli yhteinen Koijärven ja myöhemmin Forssan kanssa.
Parhaimmillaan kylissä oli useampi yksityiskauppa joko K- tai T-tunnuksen alla ja lisäksi osuuskauppa SOK:n tai E-kyltin alla. Nyt päivittäistavarakauppoja on kaksi kirkolla ja yksi asemalla.
Posti lopetti pienet konttorit ja samalla meni myös postisäästöpankin palvelut. Sekä Osuus- että Säästöpankilla oli konttoreita ainakin Halkivahassa, Kehrolla, Nuutajärvellä ja Tursassa. Huhdissa uutta tietä kutsuttiin Vekselikujaksi, kun sen varrella olivat OP, SP ja KOP.
Edellä kerrotun perusteella harva kylä täyttää aiemman määritelmän mukaisen elävän kylän tuntomerkit. Kun vielä lisätään, että aika vähäistä on toiminta nuorisoseurojen työväenyhdistysten ja palokuntien taloissa. Metsästysseuratakin kaipailevat mukaan nuorempaa väkeä. Urjalan VPK:n lisäksi on palokunnat Halkivahassa, Honkolassa, Menosissa ja Nuutajärvellä.
Vireyttää kyliin toi aikanaan kansalaisopisto, joka järjesti niin taideaineiden, käsityön, musiikin ja liikunnan piirejä kylissä lähinnä kouluilla. Monesta kodista löytyy vielä posliinimaalauskurssin jäljeltä kahvikuppeja ja muita esineitä. Yhä harvemmassa kylässä on paikka seurakunnan diakonia- tai lähetyspiirille, jotka ovat käyneet vähiin. Halkivahassa on sentään kirkko ja Perholla rukoushuone.
Kun kylät puolustivat palvelujaan, puhuttiin taajamissa halveksivasti ”kyläpolitikoinnista”. No nyt kuntakeskuksissakin ollaan samassa tilanteessa, kun julkisia terveys- ja sosiaalipalveluja karsitaan. Samalla menetetään palvelualojen työpaikkoja.
Urjalassa on asukasmäärään suhteutettuna hyvä yksityiset ja julkiset palvelut. Kun olen alustavasti selaillut eri puolueiden ja niiden ehdokkaiden kannanottoja, olen ilokseni niissä huomannut kautta linjan korostetun Urjalan kunnan itsenäisyyden säilyttämisen tärkeyttä. Itsenäisellä kunnalla on päätöspöydissä puhe- ja vaikutusvaltaa, jota liitoskunnalla ei ole.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
10.3.2025
Urjalan kulmilta
Minne mennä opiskelemaan?
Näinä viikkoina pohtivat peruskoulunsa päättävät nuoret omaa tulevaisuuttaan. Parhaillaan on käynnissä yhteishaku lukioihin ja ammatillisiin kouluihin. Myös kevään toinen haku korkeakouluihin on nyt käynnissä.
Urjalassa monelle luonteva vaihtoehto on oma lukiomme. Sen kolme vuotta antavat miettimisaikaa, jos uravalinta ei ole vielä kirkastunut. Jos yläaste ei ole maistunut on mahdollista hakeutua tutkintokoulutuksen valmistavaan koulutukseen (TUVA).
Ammattikoulupaikan voi valita nykyään vapaasti sen mukaan mille alalle tähtää. Käytännössä Urjalasta valitaan Forssan ammatti-instituutti, jossa on yli kaksikymmentä koulutusalaa. Myös Loimaa, Valkeakoski ja Hämeenlinna ovat olleet suosittuja.
Lasialan koulutusta järjestää Urjalassa Ammattiopisto Tavastia. Nuutajärvellä ja osin myös Iittalassa voi suorittaa taideteollisuusalan perustutkinnon erikoistumalla lasiin. Koulutus on vuosien mittaan tuonut lasikyläämme uusia taitajia. Luultavasti merkittävä osa heistä on Urjalan ulkopuolelta. Ainutlaatuinen miljöö ja lasin parissa työskentelevien yrittäjien yhteisö on synnyttänyt opiskelua kannustavan ilmapiirin.
Urjalalaisista yläkoulun päättäneistä vuosittain joitakin yksittäisiä oppilaita hakeutuu erikoislukioihin esimerkiksi Tampereelle tai muualle. Olen huolestuneena seurannut tietoja, joiden mukaan pienten lukioiden asema saattaisi joutua vaakalaudalle. Ilmeisesti kunnat saattavat joutua enenevässä määrin rahoittajiksi, kun valtio karsii menoja joka paikasta. Oman lukion menettäminen vaikuttaisi myös yläkoulun opettajien työtunteihin oppilaiden kurssistarjontaan.
Ammattijoulu on hyvä valinta. Niihinkin on kohdistunut viime vuosina erilaisia säästötoimia. Usein ne vaikuttavat eniten juuri niihin oppilaisiin, joiden taidot eivät ole kovin hyviä. Niinpä ammattikoululaisista osa keskeyttää opintonsa jo alkuvaiheessa. Perusteluna on väärän alan valinta.
On rehellistä myöntää, että peruskoulun läpikäyneissä on myös heitä, joilla ei ole riittävää halua ja osaamista jatko-opintoihin. Joillekin peruskoulumme on liian teoreettinen. Ehkä käytännön elämän ja kädentaitoja pitäisi opettaa enemmän. Työelämässä tarvitaan kielellisiä ja matemaattisia perustaitoja, mutta myös kädentaitoja.
Yhteishaun tulokset ovat tiedossa alkukesästä. Senkin jälkeen voi kouluista tiedustella vapaita paikkoja. Osa ei ota vastaan saamaansa opiskelupaikkaa. Tosin nyt täytyy jokaisella olla jokin koulutuspaikka.
Korkeakouluissa on ilmeisesti tulossa rajoitus, jonka mukaan ei voisi samanaikaisesti opiskella kahta tutkintoa. Ehkä sitä perustellaan sillä, että näin vapautuisi opiskelupaikkoja useammille. Suomessahan on virallinen tavoite, että puolet kansasta suorittaisi tutkinnon korkeakouluissa ja yliopistoissa. Jotta tähän päästään koulutuksesta ei taida olla varaa nipistää millään tasolla.
Uusi aika vaatii nuoremmilta erilaisia valmiuksia kuin mitä on ollut heidän vanhemmillaan tai isovanhemmillaan. Silti tekoälykään ei korvaa kaikkea. Omaa päätä ja osaamista tarvitaan tulevaisuudessakin. Tehkääpä nuoret viisaita valintoja.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
24.2.2025
Urjalan kulmilta
Toimisiko etsivän vanhustyön malli Urjalassa?
Vilkaisin Urjalan vanhus- ja vammaisneuvoston torstaista esityslistaa. Siellä oli esiteltävänä Satakunnan ammattikorkeakoulussa valmistunut Hanna Henttosen opinnäytetyö: ”Etsivän Vanhustyön mallin kehittäminen Urjalan kuntaan. Pöytäkirja ei ole vielä luettavissa, joten en tiedä. miten tutkimuksen tuloksiin suhtauduttiin.
Yhteyshenkilöinä kunnasta olivat hyvinvointikoordinaattori Heidi Jalli ja seurakunnasta diakoniatyöntekijä Heidi Heikkinen. Kunta ja seurakunta ovat tehneet yhteistyöstä hyvinvointialueen ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa. Kunnan valitsema vanhus- ja vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja tuoda esiin ikääntyneiden ja vammaisten näkökantoja kunnan päätöksentekoon. Täällä toimii lähitori, lauantaipöhinät, kuntosaliryhmät kirjaston ja kauppojen kotiinkuljetuspalvelu, Mieli ry:n Mielikahvila ja Muistikahvila. Myös kyläyhdistyksillä on omia toimintoja.
Henttonen päätyi liikkuvan etsivän vanhustyön malliin. Se ideana on palveluiden vieminen kyliin liikkuvan yksikön avulla. Yksikkö tulee tarvittaessa kotiin oma-aloitteisesti, mutta sen voi tilata paitsi asianomainen itse myös lähipiiri, sote-ammattilaiset, diakoniatyö ja kolmannen sektorin toimijat. Tämän jälkeen soitetaan ja käydään ja selvitetään mahdollinen avuntarve, laaditaan suunnitelma asiakkaan ehdoilla ja luottamuksella ja ohjataan palveluihin ja seurataan ja kysellään kuulumiset. Palvelupolku ei välttämättä ole pysyvä. Se voi myös päättyä yhteistyössä asiakkaan kanssa, kun tilanteeseen on saatu tarvittava apu. Etsivän vanhustyön toimintaan voidaan ohjata ikääntyneitä, jotka eivät ilman tukea löydä palveluien piiriin.
Tutkimuksen tekijä toteaa, että vapaaehtoiset ovat Urjalassa merkittävässä roolissa palveluiden järjestämisessä. Korona aika vähensi tätä toimintaa ja toiminnan jatkuvuus huolettaa. Urjalassa kaikki nykyisin toimivat eläkeläisjärjestöt tekevät paljon yksinäisten ikäihmisten hyväksi. Seurakunnan diakonia tavoittaa ihmiset siitä riippumatta kuuluvatko he kirkkoon ja vanhusten lisäksi asiakkaina on myös paljon lapsiperheitä ja nuoria aikuisia. Kun kyläkohtaiset diakoniatoimikunnat ovat vähentyneet on vapaaehtoisten joukko pienentynyt ja päävastuuta kantaa yksi diakoniatyöntekijä.
Henttonen esittää, että kunnan pitäisi kehittää etsivää vanhustyötä. Apuna voisi olla ”ammatillisen koordinaation vahvistaminen ja hankerahoituksen hyödyntäminen”. Tähän on todettava, että sosiaalipalvelut ja vanhustenhoidosta päävastuussa ovat nykyisin hyvinvointialueet.
Suomessa poistettiin 1970-luvulla lasten velvollisuus huolehtia vanhuksistaan. Vastuu siirtyi yhteiskunnalle. Vaikka laki ei velvoita, silti monet kantavat huolta ikääntyneistä omaisistaan. Aia se ei ole päivittäin mahdollista, kun oma elämä on muualla. Ennen sanottiin, että äiti hoitaa kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei hoida äitiään. Joskus on niinkin, että vielä eläkkeistään monet joutuvat auttamaan lapsiaan selviytymään, kun heidän tulonsa eivät riitä ja asuntovelat painaavat. Pikavipit ovat vieneet monet vaikeuksiin.
Monissa maissa edelleen lapsilla on velvollisuus elättää vanhempiaan ja huolehtia heidän vanhuudestaan. Ehkä meilläkin mennään tähän suuntaan, mikäli hyvinvointialueet eivät saa riittävästi varoja ja toimintaansa parannettua.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
10.2.2025
Urjalan kulmilta
Karjattomat navetat osa maalaismaisemaa
Urjalassa maitoa tuottaa kuusi tilaa, joilla on 253 lehmää. Tieto on vuodelta 2023, koska kuntakohtaista tietoa ei ole vielä saatavissa viime vuodelta. Lypsylehmiä oli tilaa kohden 42, kun koko maassa se on kesimäärin 58. Sen määrän lehmiä lypsää lypsyrobotti. Koko maassa maitotiloja oli 3 883. Maitotilojen määrä on puolittunut kymmenvuosittain. Vuosituhannen. alussa niitä oli vielä reilut 20 000. Koko maan maitomäärä on vähentynyt vain 0,3 miljardia litraa.
Urjalassa oli emolehmiä 15 tilalla 613. Nuoremmille lukijoille on syytä kertoa, että emolehmät tuottavat maitoa vasikoilleen. Vasikoista puolet on sonneja, jotka kasvettuaan päätyvät lopulta teurastamoiden ja lihanjalostamoiden kautta lautaselle härkänä. Naaraspuolisesta vasikasta kasvaa hieho, joka noin parivuotiaana on valmis poikimaan. Nautaelämiä oli kaikkiaan Urjalassa 28 tilalla 2 702 eli suurin osa näistä lihantuotantoa varten. Sikoja oli 15 546 kahdeksalla tilalla ja lampaita kuudella tilalla 742.
Sotien jälkeen Urjalassa oli voimakasta rakennustoimintaa. Sekä rintamamiehet että karjalainen siirtoväki rakensivat itselleen taloja ja myös tuotantorakennuksia. Voimakkainta rakentaminen oli vuosina 1941–1958, jolloin valmistui Urjalaan 393 asuinrakennusta 284 karjarakennusta ja 557 muuta rakennusta kuten saunoja, latoja ja kanaloita.
Rakentamista ohjasivat maanviljelysseurat, joiden kautta oli saatavilla mallipiirustuksia. Rakennusluvan hakeminen tuli pakolliseksi maaseudulla v 1946, joten siitä lähtien piirustuksia on tallella kunnan arkistossa.
Tyypillinen tuon ajan navetta rakennettiin alaosaltaan sementtitiilestä. Ne olivat useimmiten kaksikerroksisia, jolloin yläkerrassa oli heinävarasto, jonne kuljettiin rakennuksen sivulla tai päädyssä olevaa vinttisiltaa pitkin. Katto tehtiin päreistä ja myöhemmin se saattoi saada huopa- tai tiilikatteen. Puuosat maalattiin itsekeitetyllä punamullalla.
Lehmät olivat parsinavetassa eli ne olivat kiinni omalla paikallaan. Tilaa oli muutamalle lehmälle. Heinät ja jauhot jaettiin ruokintapöydälle. Aluksi juotettiin vettä ämpäreistä, mutta vähitellen tulivat juomakupit, joihin vesi tuli vesisäiliöstä, johon vesi pumpattiin aluksi käsin ja myöhemmin sähkökäyttöisellä pumpulla. Lehmät lypsettiin käsin ennen kuin lypsykoneet lisääntyivät.
Maito kaadettiin aluksi tonkkiin/pystöihin maitosiivilän lävitse. Se jäähdytettiin karjakeittiössä olevassa vesialtaassa, johon saatettiin tuoda jäätä. Karjakeittiössä oli pata, jossa lämmitettiin vettä ruokintaa ja pesua varten.
Navettarakennuksessa oli myös talli hevosia varten. Nehän olivat aluksi tilan töissä tarpeellisia ennen traktoreiden tuloa. Lisäksi oli karsinat vasikoille ja saattoipa olla myös sioille omat tilansa.
Nyt nämä navetat ovat pääosin tyhjillään elämistä. Tosin kaikki tietävät, ett tyhjillä tiloilla on tapana täyttyä ja niinpä niihin on varastoitu kaikenlaista käytöstä poisjäänyttä tavaraa. Vanhat karjarakennukset ovat edelleen osa suomalaista maaseutumaisemaa. Joitakin on otettu muuhun käyttöön. Niinpä hakusanalla navetta tuli ensimmäisenä vastaan toimiva kortteliravintola Turussa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
13.1.2025
Urjalan kulmilta
Kasvua tarvitaan, jotta saadaan työpaikkoja
Hätkähdytti paikallislehden uutinen, jonka mukaan Urjalassa on vain kahdeksan avointa työpaikkaa marraskuun lopussa. Kuukautta aiemmin niitä oli ollut 23. Työttömiä oli 209. Pitkäaikaistyöttömiä 69 ja lomautettuja 22.
Yritin etsiä netin avulla, millaisia työpaikkoja nämä kahdeksan ovat, mutta vuodenvaihteen jälkeen se onkin vähän vaikeampaa, koska järjestelmä muuttui. Työllisyysasiat siirtyivät valtiolta TE-keskuksesta kunnille. Urjala kuuluu Tampereen seudun työällisyysalueeseen.
Urjalassa säilyy kunnantalolla työvoimapalvelujen asiointipiste ja aiemmat omavalmentajat. Heidän tehtävänään on auttaa työnhakijaa löytämään työtä ja työantajaa löytämään työntekijä. Työvoimapalvelutkin ovat menneet verkkoon eli asiointi on sähköistä. Tietokone siihen tarvitaan.
Urjalaan haetaan franchiseyrittäjää. Tämä koskee Pentinkulman motellin aluetta. Löysin myös hitsaajan, asentajan, koulupsykologin, siivoojan (siistijä), asiakkuusneuvojan ja pari rakennusalan työnpaikkaa. Löytyi useampi palveluntarjoaja työpaikoille esimerkkinä vaikkapa Oikotie ja Duunitori. Ennen nämä löytyivät Te-keskuksen sivuilta.
En päässyt kartoittamaan sitä. millaista työtä vailla ovat työttömät, joista noin puolet on naisia ja puolet miehiä. Alle 25-vuotiata oli kymmenen ja yli viisikymppisiä 93. Todennäköisesti heidän joukossaan on paljon pitkään työttömänä olleita. Työttömien määrä on syksyllä ollut kasvussa koko maassa.
Asuntorakentamisen lama näkyy paitsi työn vähyytenä myös siten, että kiinteistörahastot ovat keskeyttäneet osuuksien maksun. Ensimmäiset jo syyskesällä ja nyt on tullut lisää ilmoituksia. Näissä rahastoissa on yleensä pari kolme kertaa vuodessa mahdollisuus nostaa sijoittamansa ja mahdollisesti tuottoa kasvanut osuutensa. Nyt se ei onnistu. Hankala tilanne, jos sattuisi olemaan rahantarvetta.
Monilla rakennusyhtiöillä on paljon myymättömiä huoneistoja. Julkisuudessa oli myös tieto siitä, että pelkästään Helsingissä on valtava määrä tyhjiä toimistotiloja. Onhan tyhjiä ikkunoita Urjalan kirkonkylässäkin. Osa on myynnissä ja osaa tarjotaan vuokrattavaksi.
Toivottavasti pian saadaan kasvua aikaan ja sitä kautta uutta työtä. Korkotason lasku hieman auttaa. Vuoden euriboriin sidottujen lainojen osalta korontarkistus on vain kerran vuodessa, joten heti ei helpota.
Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että Suomeen tarvitaan lisää työntekijöitä ulkomailta. Tätä työvoimaa tarvitaan kahdesta syystä. Ensinnäkin useimmiten tarkoitetaan erikoisosaajia, joilla on hyvä koulutus ja osaaminen. Vähemmälle on jäänyt keskustelussa se, että Suomessa on paljon sellaisia töitä, joita suomalaiset eivät halua tehdä. Usein palkkataso ei ole kovin korkea ja työ saattaa olla epämukavaa ja raskasta.
Urjalassa työpaikat vähenevät myös maa- ja metsätaloudessa. Koko Suomessa viljelijöiden määrä on vähentynyt siten, että neljä maatilaa lopettaa päivässä. Se on aika suuri määrä. Vuonna 2023 meillä oli 42 300 maatilaa. Urjalassa oli viime vuonna 186 tilaa Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
27.1.2025
Urjalan kulmilta
Eläkeläiset aina vain sivustakatsojina
Työmarkkinajärjestöt ovat päässeet sopuun eläkejärjestelmän muutoksesta. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on alustavasti hyväksynyt sopimuksen. Hallituksen tavoitteena oli alun perin saada miljardin säästö eläkemenoihin. Valtiovarainministeriö vielä laskee, kuinka kauas tavoitteesta jäätiin.
Suomessa on 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Eläkeläisten joukossa on myös heitä nuorempia työeläkkeellä olevia. Päätös koskee siis huomattavaa kansalaisryhmää. Tämä ryhmä ei kuitenkaan ole päässyt mukaan valmisteluun. Yleinen valmistelumalli on ollut monissa asioissa kolmikanta eli valtio, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt. Tällä kertaa hallitus antoi raamit ja järjestöt muovasivat mallin.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun eläkeläisjärjestöt voivat vain sivusta seurata, miten heidän jäsenkunnalleen tapahtuu. Näin on tapahtunut 1970- luvulta lähtien ja tämän vuosituhannen eläkeuudistuksissa riippumatta hallituspohjasta. Taitetun indeksin monet vielä muistavat. Nyt on tulossa ”inflaatiovaikuttaja”, jolloin eläkkeet eivät nousisi inflaatiota vastaavasti.
Hallitus odottaa sopijajärjestöjen hyväksyvän päätöselimissään sovinnon. Eläkejärjestöiltä ei tässäkään vaiheessa kysytä mitään. Kun sovinto sorvataan pykäliksi, voi järjestöillä olla mahdollisuus lausuntokierroksella tai eduskunnan valiokuntakuulemisissa lausua, jotakin, mutta silloin yleensä hallituksen esitys viedään läpi.
Suomessa olemme huolissamme syntyvyydestä. Äidit jäävät vaille eläketurvaa siltä ajalta, jolla hoitavat lapsia kotonaan. Mistä saadaan tulevaisuuden työvoima, joka kustantaa myös eläkkeet, kun työikäiset ikäluokat supistuvat. Työttömille ei myöskään kerry eläkettä. Monilla aloilla työeläkkeet ovat vielä niin pieniä, ettei niillä tule toimeen. Työeläkettä täydentävä kansaneläke on pieni myös näissä tapauksissa.
Vanhusten ääni ei näytä kuuluvan riittävästi sosiaali- ja terveyspalveluissa. Pirkanmaan hyvinvointialue Pirha, johon Urjala kuuluu, on päättänyt korvata ikäihmisten päivätoiminnan etäpalveluna eli digitaalisesti. Suurten ikäluokkien ikääntyneistä suurin osa hallitsee jo älypuhelimet ja muut digilaitteet.
Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä enemmän, on yksinäisiä ja pariskuntiakin, joilla ei ole taitoa käyttää etäpalveluja. Alkava muistisairas ei kykene useinkaan oppimaan uutta. Päivätoiminta on tuonut virkistystä ja hyvinvointia ja turvaa. Seurakuntien diakoniatyö ja eläkeläisjärjestöjen vapaaehtoiset ovat olleet hyvänä apuna, mutta eivät hekään kaikkia pysty auttamaan.
Pirhan vanhusneuvosto saa tiettävästi alkaneella viikolla selvityksen asiasta. Kun Pirhan aluevaltuusto teki joulukuussa asiasta päätöksen tämän vuoden budjettia käsiteltäessä, ei taida olla rahaa muuttaa päätöstä. Asia tuli aluevaltuutetullekin tietoon vasta tammikuun kokouksessa.
Vanhusneuvostot voisivat kaikissa kunnissa ottaa aktiivisemman rooliin ja tehdä aloitteita ja ottaa kantaa paikallisesti vanhuksia ja vammaisia koskeviin asioihin. Urjala ei lämmennyt ehdotukselle, että vanhusneuvosto saisi nuorisovaltuuston tavoin edustuksen kunnan toimielinten kokouksiin. Pian ovat kunta- ja aluevaalit. Ikääntyneet voivat äänestää päättäjiksi riittävästi myös oman ikäluokkansa edustajia. Muutoin ollaan sivustakatsojia.
Seppo Pirhonen
|