Urjalan kulmilta 2019

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018



04.01.19 Liikkumaan
11.01.19 Hanna lähtee
18.01.19 ”Anni-pröökynä”
25.01.19 Tee aloite
01.02.19 Hyvää vaiko pahaa…
08.02.19 Suuret setelit?



                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            8.2.2019
Urjalan kulmilta
Suuret setelit?

”Vanhuspalvelujen tarkoituksena on turvata vanhuksen hyvä hoito kotona, kodinomaisessa asumisessa ja laitoshoidossa”, todetaan Urjalan kunnan perusturvan budjettiperusteluissa. Urjalassa ei ole enää kunnan tuottamaa laitoshoitoa. Kotihoitoa vahvistetaan palkkaamalla sairaanhoitaja kotihoitoon.

Urjalassa on käytössä palveluseteli. Sillä maksetaan yksityiselle palveluntuottajalle Akaan kaupungin määrittelemin perustein tietty osa palvelusta. Asiakas valitsee palvelutarvettaan vastaavan yksikön. Urjalassa näitä ovat nyt Attendon Airanne ja Esperin Reikonlinna.

Urjalan kunta päättää palvelusetelin arvosta. Se on tulosidonnainen. Kattohinta on tällä hetkellä 126 euroa vuorokausi.  Jo 1400 euron tuloilla  setelin arvo on alle sata euroa. Jos asiakas valitsee kalliimman palvelutuottajan ei palveluseteliä saa. Palveluseteli kattaa hoidon, hoivan, pyykki- ja siivous- ja ateriapalvelun sekä perushygieniatarvikkeet. Lääkkeet pitää maksaa itse.

Palveluseteli ei kata vuokraa, jonka vanhus maksaa hoitokodin huoneesta. Hän voi saada siihen asumistukea. Varallisuus voi olla este sen saamiselle. Huoneen voi kalustaa omin huonekaluin. Vanhus myös hankkii itse henkilökohtaiset tavarat kuten vaatteet. Myös asiointi, harrastukset ja vierailut jäävät omalle kontolle.

Se mitä palvelusetelillä kussakin ympärivuorokautisen hoivan tarjoavassa palvelussa saa, riippuu sen omistajan palvelukriteereistä. Osa kuuluu hintaan ja osa pitää ostaa erikseen. Viime päivien huippuna on mainittu vessapaperirullan vaihtamisesta perittävä 15 euron maksu. Lisämaksuja voi tulla monista yksittäisistä toimenpiteistä.

Kun poliitikot huolestuvat, turvautuvat he usein yksinkertaisiin ratkaisuihin. Sellaiseksi on nyt muodostunut hoitajamitoitus. Minimisuositus on ollut 0,5 eli hoitaja kahta hoidettavaa kohden. Lakiin näyttää tulevan 0,7. Työtilaisuus avautuu arviolta 4000 hoitajalle. Suurille yksityisketjulle tämä sopii. Lasku lankeaa asiakkaille. Se lankeaa myös aluksi kunnille ja myöhemmin maakunnille, koska palvelusetelin arvoa on nostettava. Kustannusvaikutus on  arviosta riippuen 50–300 miljoonaan. Myös palkkakulut tulevat nousemaan, jotta ihmisiä saataisiin hoitoalan ammatteihin.

Vaikka valvojia tulee lisää, riippuu hoito myös johtamisesta, palvelutasosta, hoitokulttuurista ja ennen kaikkea henkilöstöstä. Ikääntyneimmässä maassa tarvitsijoita tulee kymmenessä vuodessa paljon lisää. Lupauksia annetaan niin monelle näinä viikkoina. Tulevat uudet aiheet ja vanhukset ovat silloin poissa silmistä ja poissa mielestä. Kunpa ei niin kävisi.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            1.2.2019
Urjalan kulmilta
Hyvää vaiko pahaa…

”Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.” Näin kuuluu vuonna 1992 alun perin ja pari vuotta sitten uudistetun hankintalain toisen pykälän alku.  Laki toteuttaa EU:n neljä direktiiviä.

Toisessa pykälässä todetaan vielä: ” Hankinnat on toteutettava tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yhteisöt pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin.”

Erilaisille hankinnoille on asetettu raja-arvot, joiden ylittyessä hankintalakia noudatetaan. Terveydenhoito- ja sosiaalipalveluissa raja 400 000 euroa.

Kun Urjalan kunta päätti lopettaa oman vanhainkodin, ei kunta järjestänyt kilpailutusta vanhustenhuollosta. Se teki suoraan sopimuksen kiinteistön myynnistä, josta aiheutui kunnalle kirjanpidossa 700 000 euron tappio. Urjala otti käyttöön palvelusetelin. Sen idea on, että sen saaja ostaa sillä tarvitsemansa palvelun haluamaltaan palvelun tarjoajalta. Urjalassa vanhuksille tuli uudeksi tarjoajaksi Attendo, joka rakensi uudet toimitilat.

Urjalassa oli Urjalan Seudun vanhustenkotiyhdistyksen ylläpitämä Palvelutalo Reikonlinna, jonka palvelujen käytöstä päätti Akaan kaupunki. Siellä todettiin, että määräaikaisen sopimuksen päättyessä täytyy tehdä kilpailutus. Siksi sopimus irtisanottiin. Tässä vaiheessa vanhustenkotiyhdistys tuli ilmeisesti siihen tulokseen, ettei se pärjää kilpailussa pienenä toimijana suurille valtakunnallisille kilpailijoille ja myi liiketoimintansa Esperille.

Samaan aikaan Akaassa Viialan Palvelutalo Männtymäki siirtyi Esperille. En tiedä, käytettiinkö tässä hankintalain mukaista menettelyä. Ilmeisesti sitä ei silloin tarvita, kun käytetään palveluseteliä. Palveluseteli on tulossa käyttöön myös Reikonlinnan asukkaiden käyttöön.

Kunta voi järjestää vanhuspalelut itse. Siihenkin on omat määräyksensä esimerkiksi huonekoon ja varustuksen osalta. Kunta voi hankintalailla kilpailuttamalla järjestää palvelun sopimuspohjalla. Urjalassa on valittu kolmas vaihtoehto palveluseteli. Jos sote toteutuu tulee lisäksi henkilökohtainen budjetti. Jos sote ei toteudu, todennäköisesti isojen toimijoiden yksiköiden määrä kasvaa edelleen kiihtyvää tahtia. Vanhustenhoidossa on parannettavaa sekä julkisena että yksityisenä palveluna ilman leimaa hyvä ja paha.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            25.1.2019
Urjalan kulmilta
Tee aloite

Urjalalaiset eivät tehneet viime vuonna yhtään aloitetta kunnalle. Valtuustossa tehtiin kolme aloitetta. Tämä käy ilmi kunnanhallituksen esityslistalta, sillä vuosittain sen on tehtävä selonteko valtuustolle sekä kuntalaisten että valtuutettujen tekemistä aloitteista.

Viime aikoina ovat eniten saaneet julkisuutta eduskunnalle tehdyt kansalaisaloitteet. Niiden tekemistä helpotettiin muutama vuosi sitten lainsäädännöllä. Jotta aloite käsiteltäisiin eduskunnassa pitää siihen saada 50 000 allekirjoitusta. Aloitteen tarkoituksena on ehdottaa uutta lakia tai olemassa olevan lain muuttamista tai kumoamista.

Aloitteen voi panna vireille kansalaisaloite.fi -palvelussa ja sen voi siellä myös sähköisesti allekirjoittaa. Aloite voidaan tehdä myös kirjallisena. Tähän mennessä on vireillä ollut 909 aloitetta, joista 24 on päässyt eduskuntaan saakka. Vireillä olleista 797 on kaatunut, kun alekirjoittajia ei ole ollut riittävästi.

Tällä hetkellä nimiä kerää 84 aloitetta, joista eniten allekirjoittajia on dieselveron poistoa vaativalla aloitteella lähes 121 000 allekirjoittajaa ja vähiten elintarvikkeiden arvonlisäverokantoihin muutos koskevalla aloitteella 341. Alkamassa on neljän aloitteen nimenkeräys. Ne koskevat valokuituyhteyksiä, aluenopeusrajoituksia, perustuslakituomioistuinta ja työttömyyskorvauksen maksutapaa.

Kuntia varten on myös kuntalaisaloite.fi –verkkopalvelu. Siellä voi tehdä oman tai kannattaa muiden tekemiä aloitteita. Aloiteoikeus on kunnan asukkaalla, mutta myös kunnan palvelua käyttävällä. Kaikki aloitteet on otettava käsittelyyn. Jos aloitteessa on vähintään kaksi prosenttia kunnan asukkaita, on se käsiteltävä kuuden kuukauden aikana.  Neljä prosenttia kunnan 15-vuotiasta asukkaista riittää tekemään aloitteen kunnallisen kansanäänestyksen järjestämisestä.

Mainitussa verkkopalvelussa ei ole juuri nyt yhtään aloitetta vireillä Urjalan kunnalle. Forssassa oli viime vuonna kolme, Tammelassa yksi ja Ypäjällä kaksi. Humppilassa, Jokioisissa ja Somerolla ei ollut yhtään. Nyt Somerolla on vireillä yksi kevyen liikenteen väylää koskeva aloite, jossa oli eilen 226 allekirjoitusta.

Kuntalaisilla on aloitteen kautta mahdollisuus nostaa esille tärkeitä asioita. Usein pieneltä kuulostava hanke voi olla asianomaiselle merkittävä. Joillakin aloitteella voi olla huomattava vaikutus useimmille asukkaille. Kaikki viisaus ei ole luottamushenkilöillä tai viranhaltijoilla. Usein kyse on asioiden ja ideoiden hoksaamisesta ja mahdollisuudesta tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta. Kuntalaisaloite on oikeutesi.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            18.1.2019
Urjalan kulmilta
”Anni-pröökynä”

Tänä vuonna on syytä nostaa esiin vahvan urjalalaisen taustan omaava Annie Furuhjelm, jonka syntymästä tulee joulukuussa kuluneeksi 160 vuotta. Hän synty  v. 1859 Venäjälle tuolloin kuuluneen Alaskan kuvernöörin Hampus Furuhjelmin ja ruotsalais-skotlantilaisen äitinsä Anna von Schoultz esikoisena. Honkolaan hän saapui 1872 ja asui täällä parikymmentä vuotta.

Koska hän oli muiden opintojen ohella käynyt myös sairaanhoitajan kurssin saivat Honkolan kartanon alustalaiset häneltä apua sairastaessaan. Silti ajalta on nimitys ”Anni-pröökynä”. Hänellä oli yksi sisar Mary ja kolme veljeä Johan, Eelis ja Otto, joista kaksi viimeksi mainittua ammuttiin Toijalassa v. 1918.

Annie aloitti kirjoittaa ruotsinkielisiin lehtiin ja muutti 1890-luvulla Helsinkiin. Hän omaksui laaja-alaisesti naisasialiikkeen tavoitteet ja edisti erityisesti naisten äänioikeutta vuodesta 1904 alkaen. Suomessa naiset saivat sekä ääni- että vaalioikeuden jo vuonna 1906.  Suomalaisnaiset pääsivät  kolmantena maailmassa ja ensimmäisinä Euroopassa äänestämään vuoden 1907 eduskuntavaaleissa.

Annie Furuhjelm oli naisasialiitto Unionin varapuheenjohtajana vuosina 1904–1908 ja puheenjohtajana vuoteen 1913. Hän  kohosi merkittävään asemaan myös kansainvälisesti toimiessaan Kansainvälisen Naisten äänioikeusliiton varapuheenjohtajana vuosina 1909–1920. Harva suomalainen nainen on yltänyt näin merkittäviin asemiin myöhemminkään. Kotimaassaan hän johti Ruotsalaisen kansanpuolueen naisjärjestöä

Ensiyritys eduskuntaan ei onnistunut, mutta vuosina 1914–1924 ja 1927–1929 hänet valittiin Uudeltamaalta eduskuntaan RKP:sta. Samoihin aikoihin urjalalaisia tai urjalalaissyntyisiä oli eduskunnassa parhaimmillaan useita eri puolueissa. Eduskunnassa hän toimi suuressa valiokunnassa ja laki- ja sivistysvaliokunnissa. Hallitusmuototaisteluissa hän oli kuningaskunnan kannattaja. Koska piti monarkiaa varmimpana takeena hallitusvallalle.

Furuhjelm toimi useiden ruotsinkielisten lehtien päätoimittajana ja hänet tunnettiin myös sanavalmiina puhujana. Annie  hallitsi ruotsin, saksan, venäjän, ranskan, englannin ja suomen kielet. Hän julkaisi myös muutamia kirjoja. Kirjassa ”Människor och öden”(Ihmiset ja kohtalo) vuonna 1932 hän käsitteli sukunsa ja oman elämänsä vaiheita.

Annie Furuhjelm kuoli 77-vuotiaana v. 1937. Monille urjalalaisille Annie Furuhjelmin merkitys ei ole tuttu. Siksi olisi paikallaan, että myös valtakunnallisesti hänen elämäntyötänsä tehtäisiin tunnetuksi. Hän vaikutti monilla areenoilla suomalaisten ja muiden maiden naisten hyväksi.

Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         ForssanLehti                                                                                                                                 11.1.2019
Urjalan kulmilta
Hanna lähtee

”Minä en enää riitä tähän työhön”, totesi seurakuntapastori Hanna Riikonen Urjalan Sanomien haastattelussa tammikuun alussa. Urjalassa vuoden 2013 keväästä alkaen toiminut Hanna siirtyy helmikuussa Riihimäelle kappalaiseksi. Sunnuntaina hän pitää lähtösaarnan.

Mainitussa haastattelussa hän toteaa, että on ollut tunne, että pitäisi tehdä enemmän. Erityisen raskaaksi hän on kokenut yhteistoimintaneuvottelut ja väen vähentämisen. Niiden aikana hän oli äitiyslomalla, mutta paluun jälkeen tilanne meni ”ihon alle”, kun työkavereita oli entistä vähemmän.

Työntekijät ovat kokeneet riittämättömäksi luottamushenkilöiltä saadun tuen. On tuntunut, että rakennukset ja kiinteistöt ovat tärkeämpiä kuin henkilökunta, joka kohtaa päivittäin ihmiset. Talous on ollut tiukalla. Kirkkoherranvirastossa ja seurakuntatalossa on ollut sisäilmaongelmia. Virasto on myynnissä purkukuntoisena ja seurakuntatalon kohtaloa on palloteltu muutama vuosi. Leirikeskus on olut myynnissä, mutta tarjouksia ei ole hyväksytty. Päätökset jäävät uudelle kirkkovaltuustolle ja kirkkohallintokunnalle.

Urjalalaiset haluavat pitää oma seurakunnan. Tuomiokapituli pitää kriisiseurakuntana ja miltei ainoana lääkkeenä tarjoaa liittymistä suurempaan. Seurakunnan tulot vähenevät, kun väki vähenee, mutta on paljon pienempiäkin seurakuntia.

Työntekijän kannalta pieni yhteisö on toisaalta turvallinen ja läheinen, mutta suurin puute on kollegoiden vähäisyys. Urjalassa on kaksi pappia. Riihimäellä heitä on yhdeksän. Pappia työllistävät täällä enemmän hautaukset kuin kasteet ja vihkimiset. Hannan vastuulla ovat olleet lapset ja nuoret ja hän on saanutkin paljon aikaan.

Yksi hänen huolenaiheistaan on ollut se, kun seurakunnissa ja myös Urjalassa kirkko ja seurakunta ei juurikaan pääsee mukaan päiväkoteihin ja kouluihin.  Osa ohjeista tulee valtakunnan tasolta ja osa on paikallista tulkintaa. Seurakunnan omat kerhot ovat vähentyneet kyläkoulujen myötä ja yhä isomman osan lapsista ollessa päivähoidossa ja esikoulussa.

On luonnollista, että nuori ihminen hakee vaihtelua ja uusia työyhteisöjä. Urjalalaisille Riikosen Hannan lähtö on kuitenkin suuri menetys. Hänen saarnansa ovat olleet hyvin valmisteltuja ja niissä on ollut monipuolista sisältöä. Hän on ottanut kantaa rohkeasti ja sivistyneesti.

Seurakuntapastori on tullut meille läheiseksi niin ilon kuin surun keskellä. Ihmisten on ollut helppo kohdata hänet ja hän on saanut paljon ystäviä täältä Urjalasta. Kiitollisina tästä yhteisestä ajasta toivottavat seurakuntalaiset Hannalle siunausta uuteen tehtävään.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            4.1.2019
Urjalan kulmilta
Liikkumaan

Siitä huolimatta, että lihavammat ihmiset ovat usein leppoisempia kuin oikein laihat, on näin alkuvuodesta ihanteena pyykkilautavatsainen kuntosalilla hikoileva nuori aikuinen. Lehdet antavat heti vuoden ensimmäisistä numeroista alkaen tietoa laihduttamisesta, ruokavalioista ja elämäntapamuutoksista. Alan yrittäjien mainoksia on myös runsaasti.

Leevi and the Leavings antoi aikanaan tunnetuksi tulleessa kappaleessaan ihanteeksi ”sopivasti lihava”. Leevi lauloi naisesta, mutta eiköhän se sopisi realistiseksi tavoitteeksi monelle liian isovatsaiselle miehellekin.

Kaikki, jotka ovat laihduttaneet, tietävät, ettei se ole kovin helppoa. Vaikeinta on alkuun pääseminen. Elimistö kyllä vähitellen sopeutuu. Kaikkien vaikeinta on pitää saavutettu uusi matalampi paino. Varmaan monella on tiedossa, ellei omakohtaisesti, niin ainakin kuultuna, miten on käynyt. Eräs tuttavani kertoi, että hän on laihduttanut elämänsä aikana ainakin 900 kiloa, mutta habituksesta päätellen on saanut aina myös vähintään saman verran takaisin.

Eräs tuttavani kertoi, että hän sai Venlalta eli terveydenhoitajana pitkään toimineelta Kirsti Niemistöltä ohjeeksi, että aloita liikkuminen hakemalla posti kävellen. Tämä kertomus tulee aina silloin tällöin mieleen, kun autolla kauppareissulta palatessa pysähtyy postilaatikolle, ja nappaa lehdet ja laskut mukaan.

Kesken tämän jutun kirjoittamisen soitti Hakalan Reijo Oulusta. Hän on viettänyt lapsuutensa Kiviojalla. Kävi vuoden koulua Kylmäkosken Taipaleella ja sen jälkeen Laukeelan kansakulussa. Hän mainitsi, että kulki koulumatkan, useamman kilometriä ekaluokkalaisena jalkaisin kouluun. Talvella huopatossut olivat lämpimät jalkineet. Myös suksilla koulumatka taittui.

Viime aikoina on oltu huolissaan lasten liikkumattomuudesta. Kouluihin on haluttu lisätä liikuntaa. Kaksi tuntia onkin liian vähän. Vaikka itse olin kouluaikana hiihtokisoissa ja useimmiten juoksukisoissakin viimeinen, halusin opettajana käytössä olleen lisätunnin käyttää liikuntaan. Se olikin tunti, josta oppilaat viimeisenä halusivat luopua.

”Liikkuva koulu” ja muilla hankkeilla onkin haluttu lisätä koululaisten liikkumista koulupäivän aikana. Yhtenäiskoulun ja myös Aseman koulun pihoilla onkin runsaasti liikkumista lisääviä alueita ja laitteita. Kouluissa on myös suksia ja muita urheiluvälineitä, joten siitä ei liikkuminen jää kiinni. Urjalassa on todella monipuoliset liikunnan harrastusmahdollisuudet sekä talvella että kesällä.

Lopuksi Urho Kekkosen maininta: ”Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä”.  Ei silti tuomita heitäkään, jotka ovat toista mieltä.

Seppo Pirhonen